Tunnistatko tämän ?

[Ierikka]

Tämä merkillinen peltipurkki löytyi Ruokolahdelta, paikalta jossa jatkosodan aikana oli käyty lyhyt tulitaistelu. Purkki oli sammalten alla samassa syvyydessä kuin muutamat konepistoolin hylsyt. Kannessa oleva aukko saattaisi olla arvoituksen ratkaisu. Uskon purkin liittyvän sotilaiden varusteisiin mutta aivan varmaa se ei tietenkään ole.

[Ierikka]

Liite ei lähtenyt, entä nyt ?

[Heikki Särkkä]

Tunnistaako joku pioneeri esinettä?

[Heikki Koskela]

Aski/rasia lienee kanssani samanikäinen (ja yhtä ruosteinen?). Pioneerikoulutukseni Korialta 1954-55 sanoo, että kyseessä ei ainkaan ole tuntemani räjähde. Se voisi olla mm. savupanos tai rasvaa sisältänyt rasia. Koulutukseni ei riitä parempaan arviointiin. Koettakoon joku toinenkin arvailla. :confused:

[Ierikka]

Rasian sisällä oli saippuan väristä, nyt ainakin jo kiinteää ainetta se saattoi tuoksua ehkä paloöljylle.
Jos raosta olisi tullut läpi sydän voisiko se toimia ikään kuin spriikeitin ?

[Erkki Järvinen]

Rasian sisällä oli saippuan väristä, nyt ainakin jo kiinteää ainetta se saattoi tuoksua ehkä paloöljylle.
Jos raosta olisi tullut läpi sydän voisiko se toimia ikään kuin spriikeitin ?

Sitä ruosteisen peltipurkin kuvaa kun olen katsellut niin alitajunnassani on pyörinyt sellainen karpiitilamppu jonka lapsena olen kyllä itsekin nähnyt.
Karbidi korvasi Oljylampun kun sota-aikana paloöljyn saanti tyrehtyi.Karbidia saatiin kun koksia&kalkkia kuumennettiin,kun tähän lisättiin vettä saatiin asetyleeniä jota vieläkin käytetään kaasuhitsauksessa toisena kaasuna happikaasun kanssa asetyleeni palaa valoisalla liekillä toisin kuin esim.tenttu/sprii. Paloöljy tunnetaan myös nimellä Petrooli,naitä oli myös moottori petrooli,joka saatoi räjähtää lampussa käytettäessä.siksi ero Valopetroolin ja Moottoripetroolin välillä oli tärkeä.
Onko se nyt sitten karpiitilampusta se purkki en tiedä mutta hain näitä tietoja netistä kuitenkin.

...on paljon vanhempi laite kuin sota-ajan korviketuote.

Tässä varsin epätieteellinen selvitys:

Ensimmäisiä elokuvia esitettiin käsin veivattavalla projektorilla karbidilampun ollessa valonlähteenä. 1900-luvun alkuvuosina karbidilamppu yleistyi Suomessa etupäässä ajoneuvojen valaisimena. Sellainen saattoi olla esim. auton tai polkupyörän lamppuna.

Kirkkaan valonsa takia sitä käytettiin syrjäseuduilla jopa sairaaloiden leikkaussalien tai synnytyshuoneiden valonlähteenä. Luin jostakin, että syrjäseudun kätilölle kunta osti v. 1916 kolme kiloa karbidia kuukaudessa, mutta samalla suositteli, että synnytykset pitäisi hoitaa päivänvalossa. (Ihan kuin nykyään, pitää synnyttää tai sairastua virka-aikana.)

Karbidilampuista oli myös sellaisia versioita, että niitä saattoi käyttää kotona tai kaupassa valaisimena tai kannettavana lyhtynä ulkona pimeässä. (Ehkäpä vanhojen Arséne Lupin -kirjojen "salalyhty" oli juuri karbidilamppu.)

Karbidilampun energialähteenä on kalsiumkarbidi, joka on valkoista jauhetta. Lampussa oli vesisäiliö, josta vettä pääsi kalsiumkarbiidiin, ja se synnytti palavaa asetyleenikaasua. Karbidia valmistetaan poltetusta kalkista ja koksista.

Käsittääkseni ongelmana oli lampun varsin korkea lämpötila ja mahdollinen räjähdysvaara.

Sota-aikana oli varmaan jo muutenkin vielä käytössä karbidilamppuja, ja käytössä ne pysyivät, koska kaikesta oli pulaa.

Pääosin kaikki tämä teksti on haettu netistä / kuvaa en kuitenkaan löytänyt.

Omakohtaisesti muistan kuinka lapsena enoni juoksutti kyseisen lamppun ulos lumihankeen kun se alkoi palamaan päältä päin ja vaarana oli juuri räjähtäminen.

Eli siis korostan etten ole lainkaan varma onko tällaisesta laitteesta kysymys!!

[Erkki Järvinen]

Siis tuolta löytyy karpidilampun kuva / tosin niitä varmaan on ollut monenlaisia.

http://www.kaivosmuseo.net/kokoelmat/kannu.php

[Heikki Koskela]

Kalsiumkarbidin tuottama asetyleeni on sen verran tuhtia ainetta (herkästi syttyvää), että kuvassa oleva rasia ei kestäisi asetyleenin synnyttämää painetta. Muistan sota-ajalta kyllä sen, että karbidi suljettiin melko vankkaan rasiaan, jonka kansi ruuvattiin tiukasti kiinni vuotojen estämiseksi. Veden lisäyksen jälkeen karbidista vapautui asetyleeniä, joka sitten sytytettiin. Liekki ei ollut kovin kummoinen ilman polttosukkaa, joka esim Petromaxissa käytettäessä alkoi hehkua sähkölampun lailla.

Kyllä varmaan karbidilampun valossakin saattoi tehdä sukututkimusta - ilman tietokonetta. :)

[Ierikka]

Olen paljolti Heikin kanssa samaa mieltä, kyllä purkki on liian heikkorakenteinen karbidilampuksi.
Asiaan liittyvä tarina on luettavissa tästä (http://personal.inet.fi/private/erkki.huhtanen/Suku/Vankikarkurit.htm) linkistä

[Heikki Särkkä]

Viestimiehenä en ole vähääkään asiantuntija, mutta tuonnäköisiä muistelen nähneeni. Heikki Koskelan arvelu savupanosarvelu tuntuu uskottavalta.

[Jyry]

Minulla oli aikanaan mökillä noita (tai aivan samanlaisia) jopa täysin ruostumattomina edellisen omistajan jäljiltä. Niissä ei ollut tuota reikää. Avasin yhden sellaisen ja sisällä oli paloöljyn hajuista tahnaa. Luulen, että kysessä on ns. kuivaspriikeitin, jolla voidaan lämmittää pikaisesti ja savuttomasti muonaa. Reikä on tehty purkkiin jotta saataisiin liekki syttymään. Kokeilin jopa polttaa yhtä ja hyvin toimi.

[Ierikka]

Kiitti Jyrylle vastauksesta, täytyypä koettaa saisinko purkissa olevan tahnan vielä palamaan.

[Heikki Koskela]

Minäkin peräännyn siitä savupanosteoriastani suosiolla. Muistelen nyt, että 1954-55 ollessani Korialla palveluksessa siellä oli käytössä "kuivasprii-askeja", joita voi käyttää esim saikkaveden lämmitykseen tms. Nyt taitavat laitteet olla toisenlaiset.

Tästä on kysymys (niin kuin Lipponen aina sanoo).