Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Uusi tutkimusmetodi
Olen soveltanut sukututkimuksessani uutta metodia, joka on tähän saakka ollut käytössä pääasiassa tuomioistuimissa. Sitä kutsutaan hieman kapulaisesti vapaaharkintaiseksi todistusteoriaksi. Aimmin menetelmää on käyttänyt muun muassa kanadalainen kirjailija Alice Munro. Tutkimus on kokonaisuudessaan netissä www.gronroos.info/genealogia (http://www.gronroos.info/genealogia).
Hei,
tämä viesti löytyy himan eri muotoiluilla myös Agricolan (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1902&view=previous&sid=0134dd09148e25a85c317c58bc2b7fef) ja SSHY:n (http://www.sukuhistoria.fi/phpBB3/viewtopic.php?f=5&t=565&p=2357) foorumeilta. Agricolan viestissä on informatiivisin pätkä
Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa puuttuvien faktojen korvaamista muilla tunnetuilla aihetodisteilla tai yksinkertaisesti nojaamalla päättelyyn tai todennäköisyyteen. Samalla tavalla kuin oikeusistuimissa tehdään. Puhdasta fiktiota ei tietenkään sallita.
Verkosta löytyi artikkeli Imaginary Evidence: The Historical Fiction of Alice Munro (http://www.albany.edu/history/hist_fict/Mitchell/Mitchelles.htm), josta löytyy lisävihjeitä siitä mitä ajetaan takaa. Olisi kyllä kiva, jos uuden tutkimusmetodin julkistaja avaisi sen sisältöä enemmän. Esimerkiksi esimerkkien kautta. Puhutaanko narratiivisesta henkilöhistoriasta vai jostain oleellisesti muusta?
Erkki Järvinen
02.12.08, 15:45
Hei,
tämä viesti löytyy himan eri muotoiluilla myös Agricolan (http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1902&view=previous&sid=0134dd09148e25a85c317c58bc2b7fef) ja SSHY:n (http://www.sukuhistoria.fi/phpBB3/viewtopic.php?f=5&t=565&p=2357) foorumeilta. Agricolan viestissä on informatiivisin pätkä
Verkosta löytyi artikkeli Imaginary Evidence: The Historical Fiction of Alice Munro (http://www.albany.edu/history/hist_fict/Mitchell/Mitchelles.htm), josta löytyy lisävihjeitä siitä mitä ajetaan takaa. Olisi kyllä kiva, jos uuden tutkimusmetodin julkistaja avaisi sen sisältöä enemmän. Esimerkiksi esimerkkien kautta. Puhutaanko narratiivisesta henkilöhistoriasta vai jostain oleellisesti muusta?
On tietysti minun oma vikani, etten ymmärrä noita vieraita kieliä mutta luulisin kuitenkin etten ole suinkaan ainoa eli tässä mielessä aina hiukan kiusaa kun tekstit eivät ole suomenkielisiä.
- Mutta ei tästä luonnollisesti mitään keskustelua tarvitse käydä, näitähän ei ole suomenkielisille tarkoitettukaan.
Kiitos kommenteista! Uusi metodini on tosiaan herättänyt tavattomasti kiinnostusta myös muilla foorumeilla, kuten aivan oikein olet havainnut. Olen siitä nöyrän kiitollinen, koska aloitin tutkimukseni tämän vuoden tammikuussa ja sain koko netissä ja blogissani nyt julkaistun tutkimuksen kasaan syyskuun lopussa.
Niin, koko eurooppalainen siviilioikeudellinen tuomioistuinkäytäntö perustuu tunnetusti vapaaharkintaiseen todistusteoriaan. Eurooppalainen, ns. roomalainen siviilioikeus (erotuksena anglosaksisesta common law'sta) on Napoleonin aikoinaan perustama, joten kyllä siitä on runsaasti parin sadan vuoden ajalta aineistoa joka ainoassa sivukirjastossa.
Omassa maassamme vapaaharkintaisen todistusteorian johtava ajattelija oli edesmennyt OTT Hannu Tapani Klami. Yhä aktiivisesti porskuttava historioitsija Heikki Ylikangas soveltaa myös tätä teoriaa kirjoissaan, viimeksi Otavan julkaisemassa Romahtaako rintama (2007). Siinä hän määrittelee termin näin (s. 34): "Vallitsevan vapaaharkintaisen todistusteorian vallitessa tuomari päättää kuultuaan kaikki asiaan vaikuttavat seikat, mikä asiassa on totta eli mikä vaikuttaa uskottavalta. Tätä ohjetta soveltaen historiantutkijan edellytetään perehtyvän tutkittavaa ongelmaa valaiseviin lähteisiin ja muotoilevan sitten tulkinnan, joka lyhyimmällä ja luontevimmalla tavalla selittää relevantit faktat. Se selitys on sitten voimassa siihen saakka, kunnes joku samoilla perusteilla tai tuoden areenalle uusia lähteitä esittää pätevämmän tai kattavamman selityksen."
Ja näinhän itse totean tutkimuksessani luvussa Lukijalle, s. 3: http://www.gronroos.info/genealogia/index.php?sivu=22&kieli=fi
Ja kaikesta kritiikistä olen tosi iloinen! Kiitos kommentoijille.
Enpä muuta osaa sanoa kuin että mukavaa tekstiä. Huomattavasti mielenkiintoisempaa sukuhistoriaa kuin pelkät "taulustot", joista helposti tulee pelkkiä luetteloita.
Tuohon tieteelliseen puoleen en ole pätevä ottamaan kantaa, joten jätän sen väliin.
Juha
Minullakaan ei ole pohjaa lähteä (oikeus)tieteelliseen keskusteluun. Henkilöhistorian esittäminen tarinanahan ei varsinaisesti ole uutta.
Suomessa ei sukututkimuksen yhteydessä ole todistamistaakasta ollut paljoakaan puhetta. Amerikassa, jossa lähde- ja lähtötilanne on eri, sen sijaan on. Sikäläinen Board for Certification of Genealogists (~Sukututkijoiden sertifiointi lautakunta) on päätynyt sukututkimuksen todistusstandardiin jonka mukaan luotettavalle tutkimukselle on ominaista(vapaasti kääntäen, englanniksi sivulla http://www.bcgcertification.org/resources/standard.html)
Kohtuullisen kattava tietojen haku (Käytetty laajaa määrää laadukkaita lähteitä)
Täydelliset ja tarkat lähdeviitteet (Osoittaa lähdehaun laajuuden ja lähteiden laadun. Mahdollistaa muille tutkimuksen toiston.)
Kerättyjen tietojen analyysi ja korrelointi
Ristiriitaisten tietojen käsittely (Jos ristiriitaisia todisteita ei ole ratkaistu, uskottavaa johtopäätöstä ei voi vetää.)
Hyvin perusteltu, johdonmukaisesti kirjoitettu lopputulos. (Selittää miten todisteista päädyttiin lopputulokseen.)Genoksen artikkeleita lukeneille lienee selvää, että Suomen tieteellisin sukututkimus on ollut näillä linjoilla jo vuosikymmeniä.
Tuo amerikkalainen sertifiointi koskee tietenkin vain ammattimaisia sukututkijoita. Suomessa suurin osa taitaa kuitenkin olla harrastajia, jotka saavat toteuttaa tutkimustaan kuten parhaaksi näkevät.
Mielestäni jonkinlainen johdonmukainen metodi kyllä tulisi aina olla. Pelkkien nimien ja päivämäärien luetteleminen sukutaulujen muodossa on eräs tällainen menetelmä. Tämä minun soveltamani on tieteessä yleisesti hyväksytty ja yhtä johdonmukainen. Aukkokohdat yksinkertaisesti täytetään muihin lähteisiin nojaavalla loogisella päättelyllä. Tätä metodia sovelletaessa tutkijalla on kuitenkin oltava ripaus nöyryyttä: tutkimustulokset on altistettava yleiselle kritiikille - ja tutkijan on oltava valmis peräytymään tulkinnastaan, jos joku tuo painavampia todisteita.
Erkki Järvinen
03.12.08, 11:16
Tätä metodia sovelletaessa tutkijalla on kuitenkin oltava ripaus nöyryyttä: tutkimustulokset on altistettava yleiselle kritiikille - ja tutkijan on oltava valmis peräytymään tulkinnastaan, jos joku tuo painavampia todisteita.
Tämä yllä oleva kohta on tärkeä ja siksi siihen kiinnitän huomiota koska tällä forumillakin on ollut havaittavissa ettei aina suinkaan omista tulkinnoista haluta peräytyä tuumaakaan.
Tämä yllä oleva kohta on tärkeä ja siksi siihen kiinnitän huomiota koska tällä forumillakin on ollut havaittavissa ettei aina suinkaan omista tulkinnoista haluta peräytyä tuumaakaan.
Tottahan tämä on. Me suomalaiset olemme usein aika jääräpäitä. Tämä oli tietty hyvä asia Talvisodassa, mutta tällaisten mieluisien harrastusten parissa voisi varmaan hieman "relata". Eihän tämä tietenkään tarkoita, että alkaa aivan omiaan kirjoitella, mutta menneiden asioiden tulkinta on tietysti aina vain tulkintaa.
Olen soveltanut sukututkimuksessani uutta metodia, joka on tähän saakka ollut käytössä pääasiassa tuomioistuimissa. Sitä kutsutaan hieman kapulaisesti vapaaharkintaiseksi todistusteoriaksi. Aimmin menetelmää on käyttänyt muun muassa kanadalainen kirjailija Alice Munro. Tutkimus on kokonaisuudessaan netissä www.gronroos.info/genealogia (http://www.gronroos.info/genealogia).
Hei, Mortti!
Kävin tuolla yllä mainitun linkkisi sivustolla ja sieltä osui silmiini luvusta "Elintaso Suomessa on huomattavan korkea... " seuraava lause:
"Koska naisilla on vain Y-kromosomi ja vain sitä voidaan tarkastella, tämä merkitsee, että jokainen Eilan lähes yhdeksästä tuhannesta esiäidistä on elänyt aikuiseksi ja saanut tyttären."
Mutta naisen sukukromosomithan ovat XX ja miehen XY minun muistaakseni. Muistanko oikein, kun siitä on niin kauan, kun koulussa piti osata sellainenkin asia. - Ei sitä tietoa kyllä sitten myöhemmin tarvittu, kun sain kaksi XY-jälkeläistä, kromosomit asettuivat ihan itsellään kohdalleen! :D:
terveisin Maisa M
Moi Maisa,
sinä olet tietenkin aivan oikeassa tuon XX-kromosomiparin kanssa. Mutta minä sen sijaan olen aivan "ulalla"! HTLM -tekstissä, siis siinä jolla aineisto siirretään nettiin asia on aivan oikein, mutta sivulla kirjaimet jotenkin vinksahtaneet kun kappaletta jokin aika sitten muotoiltiin uudelleen.:eek:
Kiitos että vinkkasit että sain korjattua!
Mauri
M.Sjostrom
26.09.09, 12:38
....Tämä minun soveltamani on tieteessä yleisesti hyväksytty ja yhtä johdonmukainen. Aukkokohdat yksinkertaisesti täytetään muihin lähteisiin nojaavalla loogisella päättelyllä. ....
mikä todistaa että tuo käytetty 'uusi metodi' on tieteessä yleisesti hyväksytty?
M.Sjostrom
26.09.09, 12:40
..... Mutta minä sen sijaan olen aivan "ulalla"!
kiitos. tämä mielestäni osoittaa sitä peräänkuulutettua nöyryyttä.
Omassa maassamme vapaaharkintaisen todistusteorian johtava ajattelija oli edesmennyt OTT Hannu Tapani Klami. Yhä aktiivisesti porskuttava historioitsija Heikki Ylikangas soveltaa myös tätä teoriaa kirjoissaan, viimeksi Otavan julkaisemassa Romahtaako rintama (2007). Siinä hän määrittelee termin näin (s. 34): "Vallitsevan vapaaharkintaisen todistusteorian vallitessa tuomari päättää kuultuaan kaikki asiaan vaikuttavat seikat, mikä asiassa on totta eli mikä vaikuttaa uskottavalta. Tätä ohjetta soveltaen historiantutkijan edellytetään perehtyvän tutkittavaa ongelmaa valaiseviin lähteisiin ja muotoilevan sitten tulkinnan, joka lyhyimmällä ja luontevimmalla tavalla selittää relevantit faktat. Se selitys on sitten voimassa siihen saakka, kunnes joku samoilla perusteilla tai tuoden areenalle uusia lähteitä esittää pätevämmän tai kattavamman selityksen."
MorttiG, en ole tutustunut tarkemmin käyttämääsi metodiin, mutta "karvat nousivat pystyyn" Heikki Ylikankaan nimen esille tullessa. Oletko mahdollisesti tutustunut käytyyn keskusteluun, esim.: http://www.tapionurminen.fi/2007/11/25/ammuttiinko-sodassa-enemman-omia-kuin-on-uskottu/
Ylikangas on kiistelty henkilö tieteenharjoittajana, lähinnä voidaan puhua musta-valkoisesta puolen valinnasta yleisön näkökulmasta.
Moi Ruokoja, hmm...Heikki Ylikankaan tulkinnat kansalaissodasta tms. voivat olla mitä ovat, mutta metodi, josta tässä nyt puhutaan on kaikkialla maailmassa aivan tavallinen mm. oikeudenkäynneissä sovellettava. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Sukututkimus on historian tutkimusta ja jos ei olisi mahdollista esittää mitään oletuksia tai teorioita, niin eihän se olisi muuta kuin latteaa nimien vuosilukujen latelua - joita ehkä joskus piristäisi jokunen kuolinsyyn mainitseminen.
Sukututkimus on historian tutkimusta ja jos ei olisi mahdollista esittää mitään oletuksia tai teorioita, niin eihän se olisi muuta kuin latteaa nimien vuosilukujen latelua - joita ehkä joskus piristäisi jokunen kuolinsyyn mainitseminen.
Tuossa olen kanssasi aivan samaa mieltä, kuten jo aiemmin mainitsin. Ja mielummin lukee tekstiä, joka vie sujuvasti lukijaa eteenpäin asiasta toiseen ilman häiritseviä töksähdyksiä. Pidin itse sukutapaamisessa kantavanhemmista esitelmän, joka perustui pelkästään rippi- ja historiakirjoista keräämiini tietoihin. Missään ei tietenkään lukenut sanatarkasti, että esi-isäni olisi käynyt riiaamassa esiäitiäni (tai ylipäänsä, että sellaista toimintaa olisi tapahtunut), mutta niin vain asian esitin. Ja mitä nyt tutkimukseen perustuvia, esim. Suomen historiaan liittyviä teoksia on tullut luettua, niin kyllä se teksti on sen verran mukavaa luettavaa ollut, että jollakin tasolla olettamuksia on pakostikin tehty. Tekstin kansantajuisuus ja sujuvuus ovat avaintekijöitä, varsinkin kun miettii sukututkimuksensa kohderyhmää.
Lisäisin vielä sen verran, että tällöin tekstiin ei kannata lähdeviittauksia kokonaisina merkitä, vaan käyttää alaviittauksia tai harkinnan mukaan voi jättää poiskin, kunhan esittää jossain lähdeluettelon. Tämä IMHO.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.