Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Emerentia Tott; vaakunat
Biaudetin antamaa vinkkiä noudattaen, olen nyt saanut näköyhteyden erittäin mielenkiintoisiin, 1600-luvun alussa valmistuneisiin vaakunakuviin.
Kyseessä ovat:
1.Kaarina Maununtyttären varhaisin tunnettu vaakuna, joka on mahdollisesti valmistunut hänen elinaikanaan, tai välittömästi hänen kuolemansa jälkeen. Vaakuna koostuu sinipohjaisesta kilvestä, johon on kuvattu katsojasta vasemmalle kääntyvä puolikuu, jolla on hopeiset “ihmiskasvot”. Kilven kattaa umpisilmikkoinen kypärä, joka on katettu Ruotsin majesteetillisella kruunulla. Lehvistön väreinä ovat mahdollisesti hopea ja vihreä. Värien haalistumisen vuoksi tulkinta on epävarma.
Vaakuna yllä on teksti: “Fordom Drotning i Sveri(g)es rike Fru Karin Måns Dotter".
2. Sigrid Vasan vaakuna, jonka kilvessä on kuvattuna Vasa-suvun lyhde äpäräpalkilla. Kilven kattaa kypärä suljetulla silmikolla ja kuninkaallisella kruunulla.
3) Henrik Claesson Tottin vaakuna, jossa kuvattuna pelkästään Tottien perinteinen vaakuna. Kypärä suljetulla silmikolla. Ei kruunua. Ero Henrik Tottin Mitaussa säilytettävään, omakätiseen ja toisaalla kuvattuun vaakunaan vuodelta 1600 on sensaatiomainen!
Biaudetin mukaan sekä Sigrid, että veljensä Gustaf olivat herttuoitten (Juhana & Kaarle) määräyksestä pakoitettuja käyttämään vaakunoissaan ns. “äpäräpalkkia”, osoituksena syrjäytyksestään kruununperimyksessä.
Lämmin kiitos vielä kerran vaakuna-aineiston kokoajille!
Terveisin
Juhani Pesu
Riadiin on juuri saapunut myös Erik XIV-elämänkerta "Konung Erik Den Fjortondes Historia, sammanskrefven efter gamla handlingar af Olof Celsius".
Kyseessä on toinen, täydennetty painos vuodelta 1795.
Sen sivulla 232 on nooteissa seuraava merkintä Kaarinan ensiesiintymisen
yhteydessä:
* (Referenssi Kaarina Maununtyttäreeseen):
"Hon war född A. 1549. Örnhjelm i Vita Ponti p. 16. säger om Catharina.
Erat haec, fi fordes natalium exceperis &c. Och Brenner i Thes. Num. p. 74. Erat puella venusta &. Hännas Brors-Doter war gift med Hans Eriksson Konung ERIKS secreterare, som sedan blef lagman öfver Helsingland och Medelpad, hwars söner Henric & Rolamb Hansson hållo med SIGISMUND emot Hertig CARL. Se Uplysningar is Sw.h.p.3.p.94 af dem är
ALFTANISKE Slägten i Finland."
Tämä viite osoittaa kuinka vankan jalansijan Loenbomin julkaisema tieto
Ruotsissa oli saavuttanut 1700-luvulla. Se osui suoraan kuningashuoneen sydämeen!
Merkillepantavaa on niinikään toimittajien esiinpoimima painotus Henric ja Rolamb-veljesten oppositioasenteesta Kaarle-herttuaan nähden, joka taas on mielenkiintoisesti linkissä edellisen viestin Henrik Tott-vaakunapiirtelyyn.
Edellämainittujen vaakunoiden merkitystä korostaa se, että ne ovat kaikki
valmistuneet 1620-luvulla ja kuuluvat samaan ryhmään.
Oli kulunut vain muutama vuosi Kaarina Maununtyttären kuolemasta (1612), Sigrid eli edelleen (k. 1633) ja Henrik Tott oli kuollut vain n. 20 vuotta aiemmin. Puhuttelevaa!
Hämmästyttävin "riisuminen" on tapahtunut Henrikin vaakunan kohdalla. Poissa ovat kaikki Vasa-suvun ja Ruotsin valtion tunnukset, kuin myös majesteetillinen kruunu. Henrik Tottin suuri haave kuoli hänen mukanaan ja niinhän lienee ollut vallanpitäjien tarkoituskin.
Palaan vielä "äpäräpalkkiin".
Biaudet toteaa seuraavaa:
Quote (käännös ranskasta):
On täysin selvää, että Ruotsin kruunun legitimistisenä tavoittelijana, Gustaf Eriksson ei olisi koskaan voinut väistää sellaista teoriaa, jonka vähitellen ajan monarkit hyväksyivät suhteessa tapahtuneeseen. Tai, nuoren prinssin kirjeen Filip II:lle pohjalta, kirjeen, jonka tekstin annan liitteessä, ja jonka alkuperäinen kappale on Simancasin arkistoissa ja josta löydämme Gustaf Erikssonin täydellisesti säilyneen vahasinetin. Tämä sinetti esittää Vaasojen lyhdettä, jonka läpäisee äpäräpalkki. Toisin sanoen vaakuna muistuttaa täydellisesti Juhana III:n virallisesti hyväksymää Sigrid Vasan vaakunaa...
Prinssi Gustaf kieltäytyi noudattamasta viitoitettua tietä. Hän kieltäytyi kerta toisensa jälkeen haastamasta vallananastajia. Hän alistui kantamaan sinetissään häpeällistä ja alentavaa äpäräpalkkia!
Henrik Tott oli toista maata, kuten Mitaun vaakunapiirros meille selvästi kertoo.
Hän uskalsi ja haastoi!
Olen toisaalla Suku Forumilla painottanut etunimien periytymistä suvussa
varhaisimpina aikoina ja osin vielä nykyisinkin.
Toteankin jo pelkästään tähän viitaten kategorisesti, ettei laivuri ja lainlukija Mårten Simonsson missään tapauksessa voi olla Ericus Ericin lasten isoisä. Hänen nimensä (Mårten ja Simon) eivät LAINKAAN periydy Alftan-suvussa. Siellä sen sijaan kulkevat polvesta polveen nimet Catharina (Kaarina) Erik, Claes ja jopa Sigridkin esiintyy.
Laivuri Mårten Simonsson, sensijaan on mitä todennäköisimmin ollut mukana evakuoimassa Kaarle-herttuaa paenneita Helsingistä Tallinnaan v. 1599. Wildeman kokosi tuolloin hätäisesti laivoja lähitienoilta tehtävää
varten. Kulosaaren Mårten on varmaankin ollut ensimmäisiä kutsun saaneita. Olisiko hänelle peräti annettu se arvokkain lasti kuljetettavaksi; prinsessa Sigrid ja hänen perheensä?
Edelleen prinssi Gustafin asenteesta ja "äpäristä" Biaudetin sanoin:
Hetken määritteleminen, jona Gustaf sai tietää, että hän on kuninkaan poika ja Ruotsin valtaistuimen oikeutettu perillinen, on toisarvoinen kysymys. Se, jolla on merkitystä, on tietää reaktio, jonka tämä tieto hänessä synnytti…
Vuodesta 1585 lähtien Gustaf Eriksson oli epäilemättä täysin tietoinen oikeasta henkilöllisyydestään. Ja kuitenkin; koskaan, missään tilanteessa, emme näe hänen käyttäytyvän sitä väittäen. Tehden näin poikkeuksen salaliittolaisten piireille, ympäristöille, jotka käyttivät hänen nimeään, hän pysyy täysin näkymättömänä. Niin näkymättömänä itseasiassa, että, kun sattumalta joku puhui hänestä ruotsalaisena prinssinä, puhe oli aina enemmän tai vähemmän epäilyttävässä muodossa. Aina se nuori mies, jonka sanotaan olevan Ruotsin kuninkaan poika, ja sanoja ei koskaan ollut Gustaf Eriksson itse.
Eräs yksityiskohta täydentää kuvan. Kykenemättä kieltämään Ruotsissa itse tosiasiaa ja niin juridisesti kuin kirkollisesti laillista Erik XIV:n virallista aviota Kaarina Maununtyttären kanssa, Juhana III, aloittaen nuoren tytön epämääräisestä alkuperästä, yritti ylläpitää ainakin ulkomailla väitettä avioliiton oletetusta oikeudettomuudesta. Avio alennettiin morganaattisen liiton tilan tasolle ja lapset, jotka olivat syntyneet tästä liitosta, yhdistettiin kuninkaallisiin äpäriin. Suomessa Siuntion pienessä kirkossa, jossa lepää Sigrid Vasan, meidän Gustaf Erikssonimme sisaren, kuollut ruumis, ikkuna näyttää tämän vaakunan. Vaakuna on Vaasojen äpäräpalkilla.
Joudun korjaamaan Biaudetia Sigrid Tottin hautapaikan osalta.
Hänet haudattiin alunperin Maarian kirkkoon, josta hänen arkkunsa kaksi vuotta myöhemmin siirrettiin Kaarina Maununtyttären arkun viereen Turun tuomiokirkkoon.
Siellä hänen lyijyarkkunsa sijaitsee edelleen. Arkussa on seuraava teksti:
"Sigred, kuningas Erik XIV tytär, Liuksialan, Sjundbyn, Kirkniemen rouva, syntyi anno 1564 ja nukkui herrassa Liuksialan kartanossa 24. huhtikuuta 1633".
Siuntion kirkossa, jossa Sigrid kartanossa oleskellessaan rukoili on lasimaalauksen sijasta säilynyt osia 1620-luvulla valmistuneesta saarnastuolista, mm. nuo kolme ketjun alussa mainittua vaakunaa.
Siuntion 1600-luvun alusta peräisin olevat saarnastuolivaakunat näyttävät, Isonkyrön dokumenttien tavoin, tulevan yllätyksenä historiantutkijoille.
Esim. vuonna 1904 Persohistorisk tidskrift/ Sjätte årgången puhuu niistä menneessä muodossa, ikäänkuin vaakunat olisivat tuhoutuneet muun saaranastuolin myötä.
Mikään julkaisu ei tietääkseni välitä näitä arvokkaita historiallisia maalauksia kuvan muodossa.
Saarnastuolikokonaisuutta säilytetään kirkkosalin takaosassa pöydällä. Upein puuleikkauksin korsiteltu etuseinä sisältää vasemmalta oikealle Kaarina Maununtyttären, Henrik Tottin ja Sigrid Vasan vaakunat. Ne on todennäköisesti komissioinut Kaarina Maununtytär ja ne näkivät päivänvalon varmuudella jo Sigridin elinaikana. Kannattaa pistää merkille sekin, ettei Sigridin toisen puolison, Nils Nilsson Natt och Dagin vaakunaa ole mukana.
Mielestäni olisi mitä korkein aika restauroida koko kokonaisuus entiseen loistoonsa.
Mitä muuta Suomen kirkot vielä kätkevätkään?
Riadiin on niinikään saapunut lisäaineistoa Henrik Tottin Mitaussa säilytettävästä vaakunasta, jonka aiempaan kuvaukseen seuraavat täsmennykset:
Vaakunan omakätinen allekirjoitus kuuluu: “Heirich Tått zu Siundeby Anno 1600”.
Allekirjoituksen yläpuolelle on omakätisesti piirretty & väritetty seuraava vaakuna:
Neljään osaan jaettu kilpi, jonka ensimmäinen ja neljäs kenttä kuvaavat sveavaakunan kolmea kruunua ja toinen kenttä götavaakunan leijonaa kolmen virran yllä. Vain kolmannessa kentässä kuvataan traditionaalinen Tott-vaakuna. Kilven keskelle sydänvaakunaksi on sijoitettu Vasa-suvun sukuvaakuna lyhteellä.
Kilven kattaa AVOSILMIKKOINEN kypärä, jonka kruunaa majesteetillinen Ruotsin kruunu. Lehvistön väreinä ovat oikealla Tottien punainen ja kulta, vasemmalla Ruotsin sininen ja kulta.
Verratkaapa tätä vaakunaa Siuntion vaatimattomaan ja riisuttuun malliin.
Mikä merkityksellinen ja haastava ero!
K.Salminen
01.12.08, 09:22
Juhani,
näistä yksitellen tipputtamistasi viesteistä on vähän vaikea tehdä päätelmiä. Voisitko lyhyesti vetää yhteen, mitä ne eksplisiittisesti tai implisiittisesti tuovat uutta kontribuutiota vs aikaisempi keskustelu aiheesta.
Kari
Riadiin on niinikään saapunut lisäaineistoa Henrik Tottin Mitaussa säilytettävästä vaakunasta, jonka aiempaan kuvaukseen seuraavat täsmennykset:
Vaakunan omakätinen allekirjoitus kuuluu: “Heirich Tått zu Siundeby Anno 1600”.
Allekirjoituksen yläpuolelle on omakätisesti piirretty & väritetty seuraava vaakuna:
Neljään osaan jaettu kilpi, jonka ensimmäinen ja neljäs kenttä kuvaavat sveavaakunan kolmea kruunua ja toinen kenttä
götavaakunan leijonaa kolmen virran yllä. Vain kolmannessa kentässä kuvataan traditionaalinen Tott-vaakuna.
Kilven keskelle sydänvaakunaksi on sijoitettu Vasa-suvun sukuvaakuna lyhteellä.
Kilven kattaa AVOSILMIKKOINEN kypärä, jonka kruunaa majesteetillinen Ruotsin kruunu.
Lehvistön väreinä ovat oikealla Tottien punainen ja kulta, vasemmalla Ruotsin sininen ja kulta.
Verratkaapa tätä vaakunaa Siuntion vaatimattomaan ja riisuttuun malliin.
Mikä merkityksellinen ja haastava ero!
Lyhyesti:
Henrik Tottin Mitaun vaakuna on selvääkin selvemmin vaade Ruotsin kruunuun, haaste Kaarle-herttualle, joka kolkutteli Riian portteja hänen kintereillään. Henrik Tott valmistautui valtataisteluun. Hän asettui Erikin-linjan keulakuvaksi, lankonsa prinssi Gustafin sijasta, joka virui vangittuna Venäjällä.
Koska Henrik oli tiensä valinnut, hän myös toimi loogisesti perheensä ja sukunsa tulevaisuutta ajatellen. Hän jakoi "assetinsa" (Ruotsin kruunun laillisen linjan perijät) kahteen "koriin"; heihin, joiden syntymä oli Tukholman
hovin tiedossa ja heihin, joiden "mödernebörd" oli pysynyt salassa.
Lapset toimitettiin pois alta.
Taistelu voi alkaa.
Jatkan vielä paremmalla ajalla:
Uutta on myöskin se, että Biaudetin teksteistä heijastuu selvästi prinssi Gustafin haluttomuus ryhtyä taistelemaan laillisesta oikeudestaan Ruotsin kruunuun.
Hän oli lapsena tullut riistetyksi äidiltään ja siirretty Juhana-herttuan toimesta Puolan Annan (Katarina Jagellonican sisar) reviirille ja annettu siellä perheen uskollisen palvelijan Laurentius Rilskyn kasvatettavaksi. Rilsky kuului nuoruudessaan Katarina Jagellonican Turun-seurueeseen yhdessä “apteekkari” Mathias Losiuksen, kääpiöiden ja muun palveluskunnan (yhteensä 59 henkeä) kanssa.
Rilskyn luota karattuaan, oman aidon identiteettinsä löytäneenä, Gustaf harhaili ympäri Eurooppaa ja opiskeli satunnaisesti yliopistoissa.
Toisinaan taas, varojen puutteessa, vietti lähes kiertolaisen elämää. Varhaiset karvaat kokemukset muokkasivat hänestä oloonsa tyytyvän fatalistin, joka ei aktiivisti hakenut asemaa, tai kruunua joka juridisesti oli hänen.
Gustafista tuli “kehno” keinottelukumppani kaikille niille tahoille, jotka Euroopassa, syystä tai toisesta, hakivat herttuoitten (Juhana & Kaarle) tuhoa.
Sigrid Vasa oli kasvanut täysin tietoisena perheensä kärsimästä vääryydestä. Hän oli voimakas, mutta vanhemmiten katkeroitunut nainen.
Tavatessaan veljensä yllättäen Sigismundin kruunajaisten yhteydessä Puolassa, jolloin veli lähestyi sisartaan kerjäläiseksi pukeutuneena, Sigridille selvisi, ettei veljestä olisi Erikin-linjan vaateiden ylläpitäjäksi. Sisar oli siitä päivästä lähtien laillisen kuningaslinjan soihdunkantaja. Tämän tehtävän hän avioituessaan jakoi Henrik Claesson Tottin kanssa.
Henrikin varhainen kuolema Riiassa, vain 30-vuotiaana, riisti liikkeeltä sen aktiivin “pääpurjeen”.
Sigridin toiveet kutistuivat vuosien myötä. Katkerana hän lähestyy serkkunsa tytärtä kuningatar Kristiinaa kirjeellä, jossa selvästi vihjaa isänsä luonnottomasta kuolemasta, ensimmäisenä monista
Kaikki oli jo turhaa, vai oliko?
Siuntion kirkon ensipulpetissa rukoillessaan, suoraan Sigridin silmien edessä olivat, saarnastuolin etuseinämässä, nuo kolme nujerrettua vaakunaa; äitinsä, puolisonsa ja omansa. Henrikin silvottu ja Sigridin äpäräpalkilla! Mitä Sigrid rukoili? Kostoako ja ihmettä viimeiseen asti?
Biaudet on tarjonnut teoksessaan seuraavan luonneanalyysin Gustaf Eriksson Vasasta:
Quote (käännös ranskasta):
Koko Gustaf Erikssonin traagisessa eepoksessa on merkittävä sarja epänormaalisuuksia, ristiriitaisuuksia ja mielettömyyksiä, joita ei voi selittää muuten kuin mielen kummallisuudella – joka viittaa epänormaaliuuteen. Kummallisuudet ilmestyvät selvempinä tämän tutkimuksen toisessa osassa, joka käsittelee Gustaf Erikssonin elämää hetkestä, jossa hän itse, eivätkä neuvonantajat johtavat hänen elämäänsä...
Tämä hengen epänormaalius, joka erityisen ahdistavissa olosuhteissa voi johtaa sellaiseen epätoivoon, että voidaan puhua jopa hulluudesta, ajoittaisesta ja ohimenevästä toki, on todettu Gustaf Erikssonilla kaikkien niiden toimesta, jotka ovat tavalla tai toisella tutkineet hänen epävakaista elämäänsä.
Tämä epänormaalius oli hänessä selkeästi perinnöllistä alkuperää. Itse asiassa onneton prinssi polveutui niin isänsä kuin äitinsä puolelta perheistä, jotka molemmiissa esiintyi selviä mielenvikaisuuden oireita. Vaasat kuten myös Sachsen-Lauenburgit olivat eksentrikkoja ja epätasapainoisia. Erik XIV yhtäällä, pehmeä ja melankolinen prinsessa Katariina toisaalla, lukeutuvat tässä suhteessa molempien perheiden kaikkein vakavimmin kosketettuihin. Ei siis mitään ihmeellistä, jos Gustaf Eriksson oli sitä, mitä oli ollut hänen äitinsä ja sitä, mitä oli ollut hänen isänsä: oikukas.
Kuinka paljon samankaltaisuuksia tapaammekaan Gustaf Erikssonin ja Erik XIV:n toimien välillä! Eikö Gustafin pako Rilskien luota ole verrannollinen Erikin vastaavaan, hänen paetessaan Tukholman palatsista säästyäkseen kuvitellulta vainolta! Eikö pojan harhaileva elämä Puolan soilla muistuta isän vastaavasta Uppsalan metsissä? Onko Gustafin sovinto Sigismundin kanssa vähemmän absurdi kuin Erik XIV:n vastaava Juhana III:n kanssa? Onko nuoren prinssin täydellinen kieltäytyminen ylpeilemästä oikeuksilla, jotka syntymä hänelle antoi vähemmän erikoinen, kuin kuuluisa tapaaminen, jossa Erik XIV anoi nuorempaansa hyväksymään kruunun, jonka hän kaikesta hinnasta halusi tälle luovuttaa!
Eivätkö ultrademokraattiset taipumukset, tutkimuksen rakastaminen ja intohimo taidetta kohtaan ole yhtenevät isän ja pojan kohdalla?! Lopulta, myöhemmin, kun Gustaf Eriksson kieltäytyi Moskoviittien suuriruhtinattaren kädestä ja Liivinmaan kuninkuudesta, joka olisi seurannut mukana - vain sen tähden jotta ei olisi hylännyt alhaista kumppaniaan, jonka hän oli löytänyt Danzigin kuppilasta, ja jonka laulut rauhoittivat hänen kiihtyneitä hermojaan, eikö se ole kuin parafrasoida Erikin idylliä Kaarina Maununtyttären kanssa?
Näiden samankaltaisuuksien valossa Gustaf Eriksson Vasan persoonallisuus näyttäytyy meille vähemmän selvittämättömissä olevana, vähemmän erikoisena, humaanimpana ja ymmärrettävämpänä. Hän oli ennen kaikkea uneksija ja taiteilija, pelokas sielu, mutta syvällinen, harmiton ja pehmeä ihminen, joista rauha ja onni olisi voinut tehdä suuren tiedemiehen tai suuren taiteilijan, mutta jonka epäonni katkeroittivat ja tekivät maaniseksi. Myöhemmin ollessaan suljettu Braunaun pimeään linnantorniin, hänellä oli pelottavan raivon kriisejä, aivan kuten Erik XIV oli ollut vankiloissaan, mutta päästyään vapauteen, hänestä tuli jälleen uneksia, joka ei pyytänyt muuta kuin saada elää rauhassa.
Unquote
Joudun jälleen korjaamaan tekstin ilmiselvän virhellisyyden. Biaudetilta on hetkellisesti unohtunut se, ettei Sachen-Lauenburgin Katariina suinkaan ollut prinssi Gustafin äiti, vaan isoäiti.
Kaarina Manununtyttäreltä Gustaf lienee perinyt nuo persoonansa pehmeämmät, tasapainottavat piirteet.
Kaiken kaikkiaan; Gustaf Eriksson Vasa ei ollut se, jonka puoleen Erikin- linjan lojalistit voivat kääntyä.
Heidän oli haettava keulakuva muualta.
Palaan vielä ketjun avausviestiin.
Onko näiden kolmen arvokkaan vaakunan paras säilytyspaikka todella
pikkupöytä Siuntion kirkon takaosan nurkassa, varjoisassa paikassa?
Eivätkö ne ansaitsi laajempaa huomiota ja edustavampaa sijoituspaikkaa?
Miksi n. 2 X 1.5 m paneelia ei ripustettaisi esim. seinälle?
Kyseessä on toki Kaarina Maununtyttären AINUT hänen elinaikanaan,
tai välittömästi hänen kuolemansa jälkeen valmistunut tunnettu vaakuna.
Eikö sen paikka olisi Kansallismuseossa; sen ketjun alkupäässä, jonka
sulkee Nikolai II muotokuva ja keisarillinen valtaistuin?
Odotamme vaakunoiden pikaista restaurointia ja tieteellistä analyysia.
Mitä pikimmin toivoisin saavani tietää esim. mitä lukee Sigrid Vasan vaakunan yllä?
Kaarinan vaakunan otsikko kuuluu:
"Fordom Drotning i Sveri(g)es rike"
Henrik Tottin : "Henrickssons Totts"
Biaudetin antamaa vinkkiä noudattaen, olen nyt saanut näköyhteyden erittäin mielenkiintoisiin, 1600-luvun alussa valmistuneisiin vaakunakuviin.
Kyseessä ovat:
1.Kaarina Maununtyttären varhaisin tunnettu vaakuna, joka on mahdollisesti valmistunut hänen elinaikanaan, tai välittömästi hänen kuolemansa jälkeen. Vaakuna koostuu sinipohjaisesta kilvestä, johon on kuvattu katsojasta vasemmalle kääntyvä puolikuu, jolla on hopeiset “ihmiskasvot”. Kilven kattaa umpisilmikkoinen kypärä, joka on katettu Ruotsin majesteetillisella kruunulla. Lehvistön väreinä ovat mahdollisesti hopea ja vihreä. Värien haalistumisen vuoksi tulkinta on epävarma.
Vaakuna yllä on teksti: “Fordom Drotning i Sveri(g)es rike Fru Karin Måns Dotter".
2. Sigrid Vasan vaakuna, jonka kilvessä on kuvattuna Vasa-suvun lyhde äpäräpalkilla. Kilven kattaa kypärä suljetulla silmikolla ja kuninkaallisella kruunulla.
3) Henrik Claesson Tottin vaakuna, jossa kuvattuna pelkästään Tottien perinteinen vaakuna. Kypärä suljetulla silmikolla. Ei kruunua. Ero Henrik Tottin Mitaussa säilytettävään, omakätiseen ja toisaalla kuvattuun vaakunaan vuodelta 1600 on sensaatiomainen!
Biaudetin mukaan sekä Sigrid, että veljensä Gustaf olivat herttuoitten (Juhana & Kaarle) määräyksestä pakoitettuja käyttämään vaakunoissaan ns. “äpäräpalkkia”, osoituksena syrjäytyksestään kruununperimyksessä.
Lämmin kiitos vielä kerran vaakuna-aineiston kokoajille!
Terveisin
Juhani Pesu
Risto Toivonen
03.12.08, 10:13
Juhani Pesulle tiedoksi:
Siuntion kirkon edellinen saarnastuoli (kaksi jäljellä olevaa osaa) siirretään edustavalle paikalle, kun kirkkoa ensi vuoden maaliskuusta alkaen remontoidaan.
Juhani Pesulle tiedoksi:
Siuntion kirkon edellinen saarnastuoli (kaksi jäljellä olevaa osaa) siirretään edustavalle paikalle, kun kirkkoa ensi vuoden maaliskuusta alkaen remontoidaan.
Risto Toivonen,
Kiitos tiedosta! Ehdotan, että Siuntion seurakunta lähettää vaakunat remontin yhteydessä konservoitavaksi Kansallismuseoon.
Niiden nykytila on surkuteltava!
Terveisin
Juhani Pesu
Risto Toivonen
03.12.08, 11:20
Ei saarnastuolin nykykunnossa ole mitään surkuteltavaa, kyllä siinä värit on tallella.
Taitaa vain olla niin, että (valo)kuvat saarnastuolista tarvitsisivat korjausta.
Jos kaipaat parempia kuvia, voin käydä kuvaamassa sen.
Kiitos tarjouksesta, mutta hallussani on jo melkoinen määrä teräviä kuvia.
Huomaan kuitenkin, että Kaarina Maununtyttären vaakunan sininen pohjaväri on tummunut tunnistamattomaksi, samoin hopea.
Tottien voimakas punainen on likainen ja kulta tummunut aivan joksikin muuksi.
On selvää, etteivät keskiaikaiset maalaukset ole kestäneet aikaa.
Sama todettiin Vatikaanin Sikstuksen kappelissa, joka nyt on konservoitu
entiseen loistoonsa.
Juhani Pesun pyynnöstä lähetän forumille tämän kuvan.
Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
webmaster
Olen pyytänyt Juha Vuorelaa siirtämään Sigrid Vasan-vaakunakuvan
tähän viestiketjuun, jotta saisimme lisätulkintoja vaakunan otsikolle.
Oma ensimmäinen tulkintani oli "Dyra Fader" -Kallisarvoinen Isä, jolloin viittaus olisi merkityksellinen ja tulkittavissa viitteeksi Erik XIV.
Toinen mieleen tullut vaihtoehto on Fijra Fader (Juhli Isää), jonka kuitenkin eliminoi erilainen F-kirjain sanojen alussa.
Toivon lisäkommentteja forumin jäseniltä.
Oma ensimmäinen tulkintani oli "Dyra Fader" -Kallisarvoinen Isä, jolloin viittaus olisi merkityksellinen ja tulkittavissa viitteeksi Erik XIV.
Toinen mieleen tullut vaihtoehto on Fijra Fader (Juhli Isää), jonka kuitenkin eliminoi erilainen F-kirjain sanojen alussa.
Ensimmäisen sanan alkukirjain näyttää hyvin samanlaiselta kuin vaakunan vasemmanpuolen sanan Fru alkukirjain (Fru Siredh).
Toisen sanan alkukirjainta en tunnista, mutta muut kirjaimet ovat aner, eli näen siinä n-kirjaimen enkä d-kirjainta.
Siis ?yra ?aner ??
Mikä mahtoi olla systeemi, mitä tekstejä ylipäätänsä tuossa muiden vaakunoiden yläpuolella oli? Itse en vaakunoista tiedä yhtään mitään.
_________
/_TerhiA _\
Risto Toivonen
03.12.08, 12:35
Saarnastuolissa on alunperin ollut neljä osaa, joista neljännestä on jäljellä vain kirjalliset muistot.
Alf Brenner on Siuntion historiassa ('Sjundeå sockens historia' första delen) tulkinnut saarnastuolin tekstejä seuraavasti:
Toisen ja kolmannen vaakunakentän yläpuoliset tekstit ovat Brennerin mukaan yhteiset ja pitää lukea 'Henricksons Totts Fyra Aaner'.
Neljännessä kentässä on ollut Kankaisten Hornien vaakuna. Näin siis Alf Brenner.
Saarnastuoli oli käytössä Siuntion kirkossa vuodet 1625-1683, jonka jälkeen se siirrettiin suomalaisen kirkon saarnastuoliksi.
Kahden muun ryhmässä olevan vaakunan "otsikot":
Kaarinan vaakunan otsikko kuuluu:
"Fordom Drotning i Sveri(g)es rike"
Henrik Tottin : "Henrickssons Totts
Kuten huomataan Kaarinan antaa "tittelin" ja Henrikin "suvun".
Otsikoissa ei siis ole johdonmukaisuutta.
Olen konsultoinut privaatisti asiantuntijoita Suomessa ja saanut
tukea "Dyra Fader"-tulkinnalle.
Mielestäni vaakunantekijän kirjoitustyyli horjuu läpi linjan.
Hämmästyttävää on esim g-kirjaimen puttuminen (Siredh & Sveries).
Voin kuvitella Sigrid rouvan tuskastumisen, suorastaan ylenkatseen näitä vaakunoita silmäillessään. Hän oli toki nähnyt "parempiakin päiviä".
Kiitos tiedosta. Vaakunakuvat ovat saarnastuolissa verrattain kaukana
toisistaan, omissa "kehyksissään", joiden väliin jää jakava puuleikkaus,
kuten liitekuvasta voi päätellä.
Otsikon jatkuminen esteen "yli" on erikoista. Onko tämä varmasti oikea tulkinta?
Mitä merkitsee "Henricksons Totts - Fyra Aaner"?
Saarnastuolissa on alunperin ollut neljä osaa, joista neljännestä on jäljellä vain kirjalliset muistot.
Alf Brenner on Siuntion historiassa ('Sjundeå sockens historia' första delen) tulkinnut saarnastuolin tekstejä seuraavasti:
Toisen ja kolmannen vaakunakentän yläpuoliset tekstit ovat Brennerin mukaan yhteiset ja pitää lukea 'Henricksons Totts Fyra Aaner'.
Neljännessä kentässä on ollut Kankaisten Hornien vaakuna. Näin siis Alf Brenner.
Saarnastuoli oli käytössä Siuntion kirkossa vuodet 1625-1683, jonka jälkeen se siirrettiin suomalaisen kirkon saarnastuoliksi.
Risto Toivonen
03.12.08, 13:18
Kansallismuseon historiallisen osaston intendentti K(arl) K(onrad) Meinander on aikanaan kirjoittanut pari tutkielmaa Siuntion saarnastuolista.
Predikstolarna i Sjundeå
K. K. Meinander
Suomen museo - Finskt museum 1909; (1909/4): 122-127
Artikkeli
Två predikstolar
K. K. Meinander
Suomen museo 1905; (1905/3): 49-52
Artikkeli
Valitettavasti nuo mainitut tutkielmat ovat kaukana Riadista.
Onko forumin lukijoilla näköyhteyttä näihin?
Mitä merkitsee "Henricksons Totts - Fyra Aaner"?
Saanko tulkintoja?
Edelleen pyydän tarkistamaan tietokoneen suurennusfunktiolla "Fyra"-sanaksi nyt tulkitun toista kirjainta. Kyseessä on mielestäni kaksi eri kirjainta i ja j, jolloin sanaksi muodostuisi "Fijra". Olenko väärässä?
Mitään ei kuulu?
"Henricksons Totts - Fyra Aaner"?
Mikä merkitys tällä "otsikolla" voi olla.
Mielestäni kyse ei voi olla sukujuurista ("anor").
Liittyykö "Fyra Aaner" maaomistuksiin? Lapsiinko? Onko sillä jokin liturginen merkitys?
Miksi otsikko on vedetty "yli" Henrikistä Sigridiin, kuin yhdistäen heidät?
Korostan, että vaakunat ovat valmistuneet Sigridin elinaikana, hänen
silmiensä alla.
Kaarinan "otsikko" viittaa hänen asemaansa Ruotsin entisenä kuningattarena.
Minkä viestin Sigrid Vasa halusi jättää omaan & puolisonsa "titteliin"?
Yö ei ole päivää viisampi, huomaan.
Onko vain todettava, että meillä on käsissämme jälleen "kryptinen"
sanoma Isonkyrön votiivitaulun tavoin?
Veikkaan, ettei Emerentia Tottin tarina ole lähestulkoonkaan loppuunkirjoitettu.
Siuntion vaakunaotsikoilla on merkitys. Kirkkojen kuvallinen- ja
kirjallinen koristelu pyrki nimenomaan ohjaamaan ajatuksia.
Mitä Sigrid Vasa tahtoi jättää jälkipolville komissoidessaan äitinsä,
puolisonsa ja oman vaakunansa otsikkotekstein?
Ake-Achatius-Håkan Tott ei ollut äitinsä ja sukulinjansa kunnian
palauttaja. "Lumiaura" aurasi toisten teitä, ei omaansa.
Hän muistutti "sopeutuvaisuudessaan" Gustaf-enoaan.
Gustafin tuuditti toive "saada olla rauhassa", Aken Ruotsin hovin yltäkylläinen suopeus. Molemmilta puuttui henkilökohtainen kunnian- ja kostonhimo.
Sigrid oli toista maata.
Minulla ei ole muuta tietoa kun mitä tässä viestiketjussa on tullut esiin, mutta sen perusteella tulen seuraavaan johtopäätökseen:
Vaakunoita on (oli) neljä, eli Kaarina Maununtyttären, Sigrid Vasan, Henrik Claesson Tottin sekä Kankaisten Hornien.
Kahden keskimmäisen yläpuolinen teksti on 'Henricksons Totts Fyra Aaner'.
Päätelmäni on että kyseessä on Erik tai Åke Henriksson Tottin vanhemmat, sekä kaksi heidän isovanhemmistaan. Eli ensimmäisen vaakunan yläpuolella olisi ollut Henrik Tottin pojan nimi.
t. Henrik Bärlund
eikös fyra anor (tai mikä tuo sanamuoto nyt onkin) voisi olla yksinkertaisesti neljä esivanhempaa.
Esimerkiksi Tenholan kirkosta löytyy vaakunoita, jotka koostuvat paitsi itse päähenkilöstä, myös hänen 8 esivanhemmastaan jne
Juha
Olen jälleen pyytänyt Juha Vuorelaa siirtämään kuvan säilyneestä saarnastuolin osasta.
Kuten kuvasta näkyy, vaakunat ovat saarnastuolin yläosassa.
Niiden yläpuolella ei ole sijainnut mitään vaakunakuvia.
Kuvat ovat vasemmalta oikealle: Kaarina Maununtytär, Henrik Tott,
Sigrid Vasa. Asettelu on sellainen, ettei voida kuvitella Sigridin vaakunan
jälkeen Henrik Tottin esipolvia.
Olen aiemmin ketjussa kysynyt: voiko "aaner", tarkoittaa "anor"-sanaa, joka olisi se
loogisin.
Henrik Tottin nelja esipolvea olivat Tott, Sparre, Horn af Kanckas ja Stålarm-suvuista. Siuntiosta kerrottiin vain Hornien vaakunan olleen jatkeena.
Ake Tottin nelja esipolvea ovat: Vasa, Måneskiöld, Tott ja Horn af Kanckas ja kun kuvaa katsoo ja kuvittelee siihen
jatkoksi tuon Hornien vaakunan, tulee viesti selväksi.
Kaarinan kohdalla on annettu titteli, muu teksti viittaa "Henrickssons Totts fyra anor", eli Ake Tottin esipolviin.
Epalooginen asetelma, mutta looginen lopputulos.
Minulla ei ole muuta tietoa kun mitä tässä viestiketjussa on tullut esiin, mutta sen perusteella tulen seuraavaan johtopäätökseen:
Vaakunoita on (oli) neljä, eli Kaarina Maununtyttären, Sigrid Vasan, Henrik Claesson Tottin sekä Kankaisten Hornien.
Kahden keskimmäisen yläpuolinen teksti on 'Henricksons Totts Fyra Aaner'.
Päätelmäni on että kyseessä on Erik tai Åke Henriksson Tottin vanhemmat, sekä kaksi heidän isovanhemmistaan. Eli ensimmäisen vaakunan yläpuolella olisi ollut Henrik Tottin pojan nimi.
t. Henrik Bärlund
K.Salminen
04.12.08, 10:35
SAOsta löytyy mm. seuraavaa, koskien sanaa anor.
T. KS
a³nωr² l. -or² (a`nor </B>WESTE (http://javascript<b></b>:parent.popup('3863'))</B></I>), sbst. pl.
(-er </B></I>SVART (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=SVART) G. I 1 (1561)</B></I>, </B></I>STIERNHIELM Herc. (http://javascript<b></b>:parent.popup('1563')) 479 (1668)</B></I>, </B></I>LIND (http://javascript<b></b>:parent.popup('2452')) (1749). -or G. OXENSTIERNA i </B></I>Oxenst. (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=Oxenst.) brefv</I>. 3: 226 (1631), Stadga öfv. oordn. afskaff. 17 Dec. 1644, IX, </B></I>LIND (http://javascript<b></b>:parent.popup('2224')) (1738) osv.) </I></B>
[af mnt. anen, förfäder i andra l. tidigare led; jfr d. aner samt t. ahnen, först i början af 1700-talet uppvisadt med bet. förfäder, eg. gemensam pl. till ahn, farfar l. morfar, o. ahne, farmor l. mormor; sannolikt rotbesläktadt med lat. anus, gumma. Den af V. SÅBY i </B></I>Blandinger 1: 37 (1881) framställda härledningen ur t. ahnherr, anherre (jfr mnt. an(h)ere) är ej hållbar]</I>
ANMÄRKNING: Sällan påträffas den till pluralen anor nybildade singularen ana. Om jag nu icke ville räkna mer än 2. Styck von Achten (ett mynt) för hvar Ahna, skulle thet ändoch bestiga sig til en förbannad Summa. </B></I>BERLING Holberg Ranudo (http://javascript<b></b>:parent.popup('2357')) 14 (1745; i d. originalet: ahne). Han ägde ock en son, och af dess blod, med heder, / Allt, hvad Tobias nämns, en älskad ana leder. </B></I>BELLMAN (http://javascript<b></b>:parent.popup('4876')) 6: 207 (1789).
[1]
1) förfäder, i sht adliga. jfr ADELS- (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/indexsok.cgi?string=ADELS-&sida=&svarsantal=15&normaliserat=0&ordtyp=.*&begransning=av&mode=0), FÄDERNE- (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/indexsok.cgi?string=FÄDERNE-ANOR&sida=&svarsantal=15&normaliserat=0&ordtyp=.*&begransning=av&mode=0), MÖDERNE- (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/indexsok.cgi?string=MÖDERNE-ANOR&sida=&svarsantal=15&normaliserat=0&ordtyp=.*&begransning=av&mode=0), UR-ANOR (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/indexsok.cgi?string=UR-ANOR&sida=&svarsantal=15&normaliserat=0&ordtyp=.*&begransning=av&mode=0).
[1.a]
</B>a) (numera mindre br. utom i α) med tanke på de särskilda individerna.
Fråger huru månge Ahaner (dvs. Ahner) räknade Servius Tullius tilbaka. </B></I>PHRYGIUS Föret. (http://javascript<b></b>:parent.popup('1320')) 28 (1620)</B></I>.
</B>Et Herrskap som kan räkna öfver 1733. goda och rigtige Ahnor skulle råka i armod? </B></I>BERLING (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=BERLING) Holberg (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=Holberg) Ranudo 14</I> (1745)</B></I>.
</B>Dock I, kan hända, först af mig begären veta, / Hvad qvinna jag väl är, och hvad min' anor heta. </B></I>KOLMODIN (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=KOLMODIN) Qv.-sp. (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=Qv.-sp.) 2: 203 (1750)</B></I>.
</B>Ja, min Baron, var stolt: ni sexton anor har. / En enda oviss är: er far. </B></I>FRANZÉN (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=FRANZÉN) 4: 286 (1832); jfr α. En mäktig Viking förde hem, som brud, / en utaf mina anor. </B></I>BESKOW Dram. (http://javascript<b></b>:parent.popup('4916')) 1: 37 (1836)</B></I>.
</B>Med rättvis stolthet ser jag min ädle son / I sina anors strålande krets (dvs. i ansalen) igen. RUNEBERG (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/indexsok.cgi?string=RUNEBERG&sida=&svarsantal=15&normaliserat=0&ordtyp=.*&begransning=av&mode=0) 1: 266 (1841); jfr γ. Tappert drogo hans anor sitt svärd. </B></I>ARFWIDSSN (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=ARFWIDSSN) Oisian (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=Oisian) 1: 272 (1842)</B></I>.
</B>Hans broder (har) .. / Vandrat redan ur sitt fängsel / Ned i sina anors graf. </B></I>OSCAR (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=OSCAR) II (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=II) Skr. I. 2: 125 (1859, 1886) oeg.: Philemon och Baucis .. (voro) grekiska makars stamföräldrar eller äldsta anor. </B></I>BREMER G. verld. (http://javascript<b></b>:parent.popup('6319')) 5: 87 (1862)</B></I>. – särsk.
[1.a.α]
</B></I>α) </I></B>
[jfr t. er hat sechszehn ahnen; jfr äfv. fr. avoir trente-deux quartiers]</I></B>
geneal. (antal) manliga o. kvinnliga adliga förfäder på såväl fäderne som möderne med beräknande bl. af den äldsta af de släktleder hvilkas samtliga medlemmar tillhört adeln gm sin börd. Hafva 4, 8, 16 (osv. i digniteter af 2) anor, i andra, tredje, fjärde (osv.) led härstamma från uteslutande adliga förfäder.
</B>Hans Kong. Majtz loflige twå och trettiye ahner. </B></I>SVART (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=SVART) G. I (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=G.+I) 1 (1561)</B></I>.
</B>När man frågar gode rådh, då frågar man intet efter 16 ahner, utan quid consilij? Rådsprot. (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=Rådsprot.) 27 Mars 1648 (yttrande af drottning Kristina till förmån för Adler Salvius). </B></I>WESTE (http://javascript<b></b>:parent.popup('3863')) (1807)</B></I>. – omfattande äfv. ofrälse förfäder: förfäder i den äldsta fullständigt kända släktleden;
jfr AN-TRÄD (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/indexsok.cgi?string=AN-TRÄD&sida=&svarsantal=15&normaliserat=0&ordtyp=.*&begransning=av&mode=0).
</B></B></I>ÖRNBERG (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=ÖRNBERG) Sv. slägtkal. (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=Sv.+slägtkal.) 1888, s. 329. (Ett anträd)</I>, hvilket så när som på en enda person är fullständigt in i 6:e ledet, d. v. s. af de 64 anorna är det blott en enda, som man ej lyckats uppvisa. O.VARENIUS i </B></I>Sv. tidskr. (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=Sv.+tidskr.) 1894; s. 444.
[2.a.β]
</B></I>β) </I></B>
[gm missförstånd af föreg.]</I></B>
(antal) adliga släktleder.
</B>Hon har fyra anor, She is noble by four Descents. </B></I>SERENIUS (http://javascript<b></b>:parent.popup('2285')) (1741)</B></I>.
</B></B></I>LINDFORS (http://javascript<b></b>:parent.popup('4103')) (1815)</B></I>.
</B>Han skryter öfver sina tio anor. </B></I>HAHNSSON (http://javascript<b></b>:parent.popup('8192')) (1884)</B></I>.
[2.a.γ]
</B></I>γ) om stamfäder representerade gm sköldemärken, bilder o. d.
</B>Man baar för thet Konunglige lijket thes wapn och ahner. </B></I>SCHRODERUS (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=SCHRODERUS) J. M. kr. (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=J.+M.+kr.) 444 (1620)</B></I>.
</B>(Första och andra adelsklassen) vela inge fahnor hafva (vid begrafningar), men .. skildten medh ahnorne vela dhe behålla. </B></I>RARP (http://javascript<b></b>:parent.popup('6023')) 10: 426 (1668)</B></I>.
</B>16 St. aner à 31 1/2 daler .. 504 (daler kopparmynt). C. SACK i </B></I>Ant. saml. 141 1696; i räkning).
</B>De angrepo högadelns .. prakt och utmärkelser och ifrade till exempel mot seden att i likfärder bära den aflidnes anor och slägtvapen. </B></I>FRYXELL Ber. (http://javascript<b></b>:parent.popup('4370')) 14: 121 (1846)</B></I>.
[2.b]
</B>b) sammanfattande, närmande sig bet.: ättelängd, härstamning, börd (i sht adlig l. åtm. berömd).
Så skal man mera pröfwa ens loff och berömelse vtaff dygden, än som vtaff hans Aner och adelige herkomst. </B></I>SCHRODERUS (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=SCHRODERUS) J. (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forkortning=J.) M. kr. 56</I> (1620)</B></I>.
</B>At lyfta sina tanckar ur stoftet .. är större heder, ån at .. kunna prånga dvs. skryta) med de äldsta Ahnor. </B></I>MÖRK Ad. (http://javascript<b></b>:parent.popup('2314')) 1: 274 (1742)</B></I>.
</B>Upphöjandet af förtjenstens högadel till jembördig med och äfven framom anornas. </B></I>BESKOW Minnesb. (http://javascript<b></b>:parent.popup('6325')) 1: 102 (1854, 1860).</B> Och utan höga anors lån / Kom denne man, en hyddans son, / Från obemärkta trakter. </B></I>RUNEBERG (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=RUNEBERG) 5: 60 (1860)</B></I>. – oeg. Nyss slog jag skogens kung så luden, / hans anor ärfde jag med huden. </B></I>TEGNÉR (http://g3.spraakdata.gu.se/cgi-bin/osa/forfattare.cgi?forfnamn=TEGNÉR) 1: 8 (1825); jfr: En Lapp räknade anor efter antalet björnar personen sjelf hans förfäder eller slägt dödat. </B></I>DÜBEN Lappl. (http://javascript<b></b>:parent.popup('7150')) 284 (1873); jfr β om djur i fråga om ädel ras: Skarpsprungna vindthundar med förnäma anor betalas med höga pris. </B></I>SD(L) (http://javascript<b></b>:parent.popup('4395')) 1898, nr 88, s. 1. – särsk.
[2.b.α]
Olen jälleen pyytänyt Juha Vuorelaa siirtämään kuvan säilyneestä saarnastuolin osasta.
Kuten kuvasta näkyy, vaakunat ovat saarnastuolin yläosassa.
Niiden yläpuolella ei ole sijainnut mitään vaakunakuvia.
Kuvat ovat vasemmalta oikealle: Kaarina Maununtytär, Henrik Tott,
Sigrid Vasa. Asettelu on sellainen, ettei voida kuvitella Sigridin vaakunan
jälkeen Henrik Tottin esipolvia.
Olen aiemmin ketjussa kysynyt: voiko "aaner", tarkoittaa "anor"-sanaa, joka olisi se
loogisin.
Henrik Tottin nelja esipolvea olivat Tott, Sparre, Horn af Kanckas ja Stålarm-suvuista. Siuntiosta kerrottiin vain Hornien vaakunan olleen jatkeena.
Ake Tottin nelja esipolvea ovat: Vasa, Måneskiöld, Tott ja Horn af Kanckas ja kun kuvaa katsoo ja kuvittelee siihen
jatkoksi tuon Hornien vaakunan, tulee viesti selväksi.
Kaarinan kohdalla on annettu titteli, muu teksti viittaa "Henrickssons Totts fyra anor", eli Ake Tottin esipolviin.
Epalooginen asetelma, mutta looginen lopputulos.
Tässä Juhani Pesun pyytämä kuva
Juha
Kiitos mysteerin selvittäjille!
Tärkein oli tieto tuosta neljännestä ja puuttuvasta vaakunasta (Horn),
jonka saimme Siuntiosta. Ja sitten oivallus, etteivät otsikkotekstit
ole suhteessa toisiinsa ja sekin, että aaner-sana tarkoitti vanhassa
ruotsinkielessä samaa kuin anor-nykyisin, siis esipolvia.
Siinä ne ovat. Palapeli on koossa!
Riippumatta lainkaan tuloksesta, Siuntion vaakunakokonaisuuden merkittävimmät annit sukututkimukselle ovat Kaarina Maununtyttären vaakuna ja se vertailukohta, jonka Henrik Tottin vaatimaton kilpi antaa hänen
Mitaun-vaakunaversiolleen.
Kokonaisuus on hätkähdyttävä "monumentti" historiasta, jonka soisi
säilyvän ja tulevan vastaisuudessa entistä paremmin yleiseen tietouteen.
Pieni epäloogisuus, edellisten lisäksi:
Vaakunakokonaisuus on sisältänyt Ake Henriksson Tottin äidin (Sigrid Vasa) ja äidinpuoleisen isoäidin (Kaarina Maununtytär) nimetyt vaakunat, isän (Henrik Tott) vaakunan, sekä isänäidin (Kerstin Horn af Kanckas) tuhtoutuneen vaakunan. Mielestäni kokonaisuudessa pitäisi loogisuuden vuoksi olla myös Erik XIV (äidin isä) ja Claes Aksesson Tottin (isän isä) kilvet. Puuttuuko vaakunoita siis enemmän kuin tuo Hornien tiedossa ollut?
Jos "fyra aaner" tarkoittaa neljää esipolvea, pitäisi vaakunoiden esittää
pelkästään neljän suvun (Vasa, Tott, Måneskiöld ja Horn) sukuvaakunoita.
Henkilökohtaisesti nimetyt vaakunat (Kaarina ja Sigrid) hämärtävät kokonaiskuvan.
Sami Lehtonen
05.12.08, 22:30
Henkilökohtaisesti nimetyt vaakunat (Kaarina ja Sigrid) hämärtävät kokonaiskuvan.
Kaarina Maununtyttären kohdalla tässä ei ole sinänsä ongelmaa, hän kun on tiettävästi ainoa ko. vaakunaa käyttänyt henkilö. Onko sitten Sigridin kohdalla haluttu tehdä pesäero Vaasa-sukuun. Sigridhän syntyi ennen aviota.
Nettiin on jälleen ilmestynyt tietoja "Elin Mårtensdr Brenneruksesta"
Alftan-suvun kantaäitinä.
Koko "Brennerus"-suvun juuri on täysin hämärän peitossa. Kuka oli
laivuriksi ja Raaseporin läänin lainlukijaksi kerrottu Mårten Simonsson?
Mikä mies juuriaan?
Onko todisteita lasten syntymisestä tälle Mårtenille, tai edes perukirjaa joka todistaisi heidät "Brenneruksen" lihallisiksi lapsiksi?
Bergholm on lisäksi löytänyt todisteen Elin Mattsdotterista, eli saman logiikan mukaan hän olisi Matts "Brenneruksen" tytär. Kuka olisi Matts Brennerus?
Koko Brennerus-hypoteesi kaipaa lisätodisteita, nykyisellään se ei kestä.
Miksi Mårten Simonssonin nimet eivät lainkaan periydy Alftaneilla, eikä edes Claudiuksen lapsilla, olen alla kysynyt? Miksi?
Claudiuksen suoranaisena "velvollisuutena", ajan tavan mukaan, oli kuljettaa mieskantaisia esi-isiään lastensa nimissä.
Missä lymyävät Mårten ja Simon Brennerukset?
Olen toisaalla Suku Forumilla painottanut etunimien periytymistä suvussa
varhaisimpina aikoina ja osin vielä nykyisinkin.
Toteankin jo pelkästään tähän viitaten kategorisesti, ettei laivuri ja lainlukija Mårten Simonsson missään tapauksessa voi olla Ericus Ericin lasten isoisä. Hänen nimensä (Mårten ja Simon) eivät LAINKAAN periydy Alftan-suvussa. Siellä sen sijaan kulkevat polvesta polveen nimet Catharina (Kaarina) Erik, Claes ja jopa Sigridkin esiintyy.
Laivuri Mårten Simonsson, sensijaan on mitä todennäköisimmin ollut mukana evakuoimassa Kaarle-herttuaa paenneita Helsingistä Tallinnaan v. 1599. Wildeman kokosi tuolloin hätäisesti laivoja lähitienoilta tehtävää
varten. Kulosaaren Mårten on varmaankin ollut ensimmäisiä kutsun saaneita. Olisiko hänelle peräti annettu se arvokkain lasti kuljetettavaksi; prinsessa Sigrid ja hänen perheensä?
Sami Lehtonen
06.12.08, 10:25
Nettiin on jälleen ilmestynyt tietoja "Elin Mårtensdr Brenneruksesta"
Alftan-suvun kantaäitinä.
Koko "Brennerus"-suvun juuri on täysin hämärän peitossa. Kuka oli
laivuriksi ja Raaseporin läänin lainlukijaksi kerrottu Mårten Simonsson?
Mikä mies juuriaan?
Onko todisteita lasten syntymisestä tälle Mårtenille, tai edes perukirjaa joka todistaisi heidät "Brenneruksen" lihallisiksi lapsiksi?
Tutkittavaa Brenneruksissa riittää, sitä ei varmaan kiistä kukaan.
Bergholm on lisäksi löytänyt todisteen Elin Mattsdotterista, eli saman logiikan mukaan hän olisi Matts "Brenneruksen" tytär. Kuka olisi Matts Brennerus?
Bergholm ei yksilöi tälle lähdettä. Luutavaa onkin, että hän on jostakin lukenut Mårtenin Mattsiksi. Tekevälle sattuu.
Koko Brennerus-hypoteesi kaipaa lisätodisteita, nykyisellään se ei kestä.
Israel Alftanin elinaikanaan teettämää epitafiotaulua on kuitenkin vaikea sivuuttaa. Lähtökohta on siis joka tapauksessa vähintään "Elin Brändöstä".
Miksi Mårten Simonssonin nimet eivät lainkaan periydy Alftaneilla, eikä edes Claudiuksen lapsilla, olen alla kysynyt? Miksi?
Tätähän me emme voi varmuudella tietää. Kastettujen kirjoja tuolta ajalta ei ole ja lapsikuolleisuus oli suuri Ehkä Mårten ja Simon oli jossakin polvessa, ehkä ei. Joka tapauksessa jokainen sukupolvi tuo mukanaan lisää "perintönimiä", eikä niitä kaikkia enää pysty käyttämään.
Claudiuksen suoranaisena "velvollisuutena", ajan tavan mukaan, oli kuljettaa mieskantaisia esi-isiään lastensa nimissä.
Missä lymyävät Mårten ja Simon Brennerukset?
Missä lymyävät Emerentia Alftanukset? Kaikesta päätellen suvussa pitäisi olla kaksi Emerentia-nimistä henkilöä, jos kronikkaa on uskominen.
Kustaa Vasa oli ahkera kirjeenkirjoittaja ja niin olivat poikansakin.
Säilyneestä aineistosta syntyy kuva kirjoittajista, ehkä näköisempikin, kuin historian lehdillä annettu.
Emerentia Tott-projektini yhteydessä olen joutunut perehtymään mm. Kaarle-herttuan kirjeenvaihtoon.
Ohessa muutamia poimintoja kommentein.
Vasta helmikuussa 1604 kokoontuneilla Norrköpingin valtiopäivillä Kaarle-herttua tunsi asemansa riittävän vahvaksi tullakseen “huudatetuksi” kuninkaaksi. Oppineen demagogin tavoin hän ensin heittäytyi marttyyriksi ja sitten kursaili, esittäen ällistyneille säädyille, että nämä vapauttaisivat hänet vaivalloisesta ja vaarallisesta hallitsijan toimesta ja ottaisivat takaisin kuninkaaksen Sigismundin, tai tämän Johan-veljen. Pelästyneet herrainpäivämiehet rukoilivat polvillaan Kaarlen mielenmuutosta, johon tämä, tarpeeksi alamaisiaan huudatettuaan, armollisesti suostui.
Kruunaus tapahtui 15.3.1607, jonka jälkeen Kaarle-herttua, nyt Kaarle IX, lähetti voitonriemuisen viestin Sigismundille, jossa hän mainitsee mm. seuraavaa:
“Koska ette ole pitäneet lupauksianne ja sitä mitä asemanne on teiltä edellyttänyt, on Jumala teidät hylännyt. Teille on käynyt kuten Saulille ja niille, jotka eivät hänen käskyjään ole totelleet, vaan ovat ajaneet sellaista jumalanpalvelusta, joka ei perustu pyhään Raamattuun. Syyttäkää siis vain itseänne, että teille on näin onnettomasti käynyt tässä kuningaskunnassa.
Ilman todellista syytä olette aloittaneet sodan, antaen pappien ja neuvonantajien yllyttää ja vetää teitä nenästä.
Erittäin on myrkyllinen sisarenne, kaiken pahan alkuunpanija, kuningaskuntien turmioksi ja tuhoksi syntynyt, viekoitellut teitä tälle tielle. Kuulemme nyt, ettei maineenne ole sen parempi Puolassakaan.
Koska teidät nyt on eroitettu tämän valtakunnan hallituksesta ja meidät on säätyjen alituisilla pyynnöillä kuninkaaksi kutsuttu ja laillisesti kruunattu, annamme tiedoksenne sen, että olemme kuninkuuden vastaanottaneet.”
Otteen perusteella todellinen syyllinen Vasojen välirikkoon ja Sigismundin kruununmenetykseen on prinsessa Anna, Sigismundin sisar.
Jo avoimessa kirjeessään maakunnille 1.2.1602 Kaarle oli pohjustanut asiaansa seuraavasti:
“Vaikkakin olemme tunnetusti aina harrastaneet rauhaa, ovat Rooman paavi ja hänen kanssaan JOUKKO RUOTSALAISIA MAANPAKOLAISIA yllyttäneet oman veljenpoikamme Sigismund-kuninkaan meitä vastaan. Ja vaikka olemme aina häntä kohtaan käyttäytyneet uskollisen sedän tavoin, hän on paavillisen opin siivittämänä aloittanut tarpeetoman vainon meitä ja isänmaata kohtaan, eikä tyydy siihenkään että on jo saanut meidät Ilmisotaan puolalaisten kanssa, VAAN VEHKEILEE SAADAKSEEN VIELA LISAA VIHOLLISIA KIMPPUUMME.”
Tämän otteen perusteella pääsyyllisiä ovatkin “joukko ruotsalaisia maanpakolaisia”, joihin Kaarle arvatenkin luki ensimmäisenä Henrik Claesson Tottin.
Vielä kolmaskin ote kirjeestä suomalaisille huoveille (ratsumiehille) 15.7.1603
“Tiedätte omissatunnoissanne kuinka olette nousseet puolalaisten puolelle omaa valtakuntaanne vastaan ja senkin, että osalle teistä on jo käynyt huonosti, muutama ovat jopa menettäneet päänsä. Kuitenkin olemme kaiken menneen antaneet anteeksi ja ottaneet teidät armoihimme. Olemme lahjoittaneet päällystölle tiluksia ja läänityksiä ja miehistölle taloja ja palkkoja, mainitsematta lainkaan linnaleirejä, joilla rasitatte alamaisiamme. Siksi olemme luulleet, että mielihyvällä tahtoisitte puolustaa valtakuntaamme sen vihollisilta.
Se mitä nyt kuulemme, on samaa kuin viime vuonna; olematta vähääkään hyödyksi, tuotatte vain vahinkoa siellä Suomessa.
Jos ette nyt välittömästi lähde liikkeelle, tahdomme jättää vihollisen ja kääntyä teitä vastaan, kuin vihollista. Alkää silloin syyttäkö meitä, vaan itseänne, onnettomuudessanne. Sillä emme suvaitse, että puolalaiset valloittavat maata toisaalla ja te turmelette sitä osallanne, vaan meidän on päästävä eroon jommastakummasta , varsinkin teistä lähinnä. Me aiomme silloin, Jumala auttakoon, kohdella teitä niin, ettei ainoakaan huovin nimeä kantava ole jäävä eloon. Voitte olla varmat siitä, että katkaisemme kaulanne.”
Sodanjohto sai vielä oman evästyksensä erikseen:
“Jos yhtään pitempään loisitte Suomessa, ettekä pääse Paidenlinnaan, tulemme pitämään teitä valtakunnan kavaltajina ja tulemme vainoamaan teitä, vaimojanne ja lapsianne ja takavarikoimme kaikki tiluksenne.”
Syyllisiä ovat nyt epäluotettavat huovit ja heidän kelvottomat esimiehensä.
Ei ihme, että Kaarle-herttuan sotaretki Viroon ja Liivinmaalle sujui kehnosti. Sitä kehnommin, mitä enemmän hän itse oli läsnä ja kahvassa tapahtumiin.
Kirjeenvaihdosta läpi linjan syntyy kuva miehestä, joka lähes vainoharhaiseasti näki pettureita kaikkialla, omassa perhepiirissäänkin, miehestä jonka kauhukuvia siivitti oman, murhatun veljen varjo.
Erik Lindh ilmoittaa Alftan-selvityksensä taulussa 3. Ericus Ericin tyttäreksi Anna Ericsodotterin, joka oli elossa 4.10.1664 ja oli tuolloin aviossa Måns Larssonin kanssa, jonka sanotaan olleen “ombudsmannen hos salig Wulfenklo”.
Tuo edesmennyt Wulfenklo on mitä ilmeisimmin 1.1.1661 kuollut tukholmalainen raatimies Henrik Wulff nob. Ulfvenklou.
Henrik Ulfvenklou jätti leskekseen Eva Eggertzin, joka oli ollut aviossa aiemmin Bengt Baazin kanssa. Bengt Baaz oli ansioistaan tullut aateloiduksi nimellä Ekehielm.
Hänen sukulaisensa Hans Thuresson Baaz nai 10.1.1710 Järsnäsissä Elisabeth Klintin, jonka lanko oli Jonas Barck ( Gorvel Klintin puoliso) ja käly Christina Barck (Johannes Klintin puoliso). Christina Barckin veljet Johan & Broddo Barck opiskelivat Turussa ja ovat Padasjoen & Ruotsinpyhtään Barckien kantaisät. Klintit ovat myös esipolviltaan Baazeja, esäitinsä Kerstin Bengtsdr Baazin kautta.
Johan Barck nai Catharina Alftanan, Ericus Ericin pojantyttären.
Ruotsinpyhtäälle asettunut everstiluutnantti Alexander Modelin oli äitinsä Anna Barckin kautta Christinan, Johanin & Broddon täysserkku.
Eva Eggert avioitui vielä kolmannenkin kerran vuonna 1668 Lars Larssonin kanssa, joka oli tullut aateloiduksi Eldstierna nimellä v. 1662 ja joka yleni myöemmin (1691) vapaaherralliseen säätyyn . Lars Larssonin edellinen puoliso oli ollut Catharina Standorph, Erik XIV sihteerin Göran Pehrssonin veljen tyttären tytär. Lars Larssonin viimeinen vaimo Catharina Kyle liittyy sukusuhtein, sekä Totteihin, että Barck-Modelin-Lood- sukuryppääseen
Lars Larssonin veli Samuel Larsson tuli niinikään aateloiduksi Stierneld-nimellä v. 1694.
Esitän hypoteettisesti, syntyvien sukulinkkien perusteella, että Anna Eriksdotter Alftanan puoliso, Ulfvenkloun ombudsmanina toiminut Måns Larsson kuuluisi samaan veljessarjaan.
Veljesten isää Larsia pidettiin pitkään Ruotsissa prinssi Gustaf Eriksson Vasan ja Brita Karthin aviottomana(?) poikana.
Jos “kultauksiksi” väitetyt sukusuhteet osoittautuisivatkin todeksi, olisi Anna Eriksdr Alftana potentiaalisesti avioitunut pikkuserkkunsa kanssa.
Hämmästyttävän sattuman satoa lienee se, että Emerentia Tottia & Alftan-kronikkaa käsittelevä hiljattainen Genos sisälsi myös pääkirjoituksen, jossa varoittavana esimerkkinä juurien kultauksesta annettiin em. Stierneldien tapaus.
Olisiko korkea aika syventyä myös tähän “väärennökseksi” tuomittuun sukupuuhun avoimin mielin?
Quote (Biaudet Prinssi Gustafista):
Eivätkö ultrademokraattiset taipumukset, tutkimuksen rakastaminen ja intohimo taidetta kohtaan ole yhtenevät isän ja pojan kohdalla?! Lopulta, myöhemmin, kun Gustaf Eriksson kieltäytyi Moskoviittien suuriruhtinattaren kädestä ja Liivinmaan kuninkuudesta, joka olisi seurannut mukana - vain sen tähden jotta ei olisi hylännyt alhaista kumppaniaan, jonka hän oli löytänyt Danzigin kuppilasta, ja jonka laulut rauhoittivat hänen kiihtyneitä hermojaan, eikö se ole kuin parafrasoida Erikin idylliä Kaarina Maununtyttären kanssa?Näiden samankaltaisuuksien valossa Gustaf Eriksson Vasan persoonallisuus näyttäytyy meille vähemmän selvittämättömissä olevana, vähemmän erikoisena, humaanimpana ja ymmärrettävämpänä. Hän oli ennen kaikkea uneksija ja taiteilija, pelokas sielu, mutta syvällinen, harmiton ja pehmeä ihminen, joista rauha ja onni olisi voinut tehdä suuren tiedemiehen tai suuren taiteilijan, mutta jonka epäonni katkeroittivat ja tekivät maaniseksi. Myöhemmin ollessaan suljettu Braunaun pimeään linnantorniin, hänellä oli pelottavan raivon kriisejä, aivan kuten Erik XIV oli ollut vankiloissaan, mutta päästyään vapauteen, hänestä tuli jälleen uneksia, joka ei pyytänyt muuta kuin saada elää rauhassa.
Hämmästyttävästi edelleen "Wikipedia" esittelee Eldstiernat ja Stierneldit
kursailematta prinssi Gustafin jälkeläisiksi osoitteessa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Lars_Gustafsson_Vasa
Elgenstierna sanoo Stierneld-suvun yhteydessä mm. seuraavaa:
Catharina (Samuelsdotter), f. 1667 29/5 i Stockholm, levde 1699. Hon har i sin bibel antecknat en berättelse om sin ätts härstämmande från prins Gustaf, konung Erik XIV:s son, som hon kallar sin farfars far. G.m. häradshövdingen Magnus Larsson Paulin, vars faders syskon blevo adlade Olivecrantz (nr 647).
Koska nyt olen tilapäisesti kadottanut viimeisimmän Genokseni, pyytäisin sen haltijoita tarkistamaan, miten Tiina Miettisen pääkirjoituksessa kumottiin tämä linkki Vasa-sukuun? Olivatko raamattumerkinnät väärennettyjä ja kuinka se todistettiin?
Koska nyt olen tilapäisesti kadottanut viimeisimmän Genokseni, pyytäisin sen haltijoita tarkistamaan, miten Tiina Miettisen pääkirjoituksessa kumottiin tämä linkki Vasa-sukuun? Olivatko raamattumerkinnät väärennettyjä ja kuinka se todistettiin?
Tiina Miettisen pääkirjoitus oli jo sitä edellisessä Genoksessa 2/2008. Tulkintojen välttämiseksi lainaan ko kohdan Tiina pääkirjoituksesta tähän:
.....
Toinen lähteitä väärentänyt henkilö oli ruotsalainen ylikamariherra ja vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld (1775-1835). Hän kokosi 1800-luvun alussa laajan lähdejulkaisusarjan nimeltä Handlingar rörande Skandinaviens historia. Stierneldin on todettu väärentäneen siihen asiakirjoja saadakseen niiden avulla todistettua esivanhemmikseen Erik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären pojan prinssi Gustavin. Ehkäpä Stierneld halusi ”korjailujensa” avulla varmistaa omaan päättelyynsä perustuvan oletuksen, jotta muutkin sen paremmin uskoisivat. Totuushan on, että lähdeaineisto 1500-luvun lopulta ja 1600-luvun alusta on niukkaa. Myöhempi tutkimus tosin on nähnyt väärennöksien ainoana syynä sukuturhamaisuuden.
Stierneldin mukaan vuonna 1607 kuolleella prinssi Gustavilla olisi ollut rakastajatar nimeltä Britha Karth, jonka kanssa hänelle olisi syntynyt neljä aviotonta lasta. Pojista vanhin, Laurentius, kasvatettiin luterilaiseen oppiin isoäitinsä Kaarina Maununtyttären luona Kangasalan Liuksialassa. Britha Karth antoi Kaarina Maununtyttäreltä saamansa saksankielisen muistiinpanoja sisältävän kirjan vanhimmalle pojalleen. Se siirtyi perintönä mieslinjassa isältä pojalle päätyen lopulta Adolf Ludvig Stierneldin haltuun. Vuosisatojen ajan sukupolvelta toiselle – luonnollisesti aina mieslinjassa – siirtyneet esineet tai sukusalaisuudet ovat romantiikan ajan luomus. Teema toistuu myös lukuisissa romaaneissa.
Epäluuloja Eld-suvun oletettuja kuninkaallisia juuria kohtaan esiintyi jo 1860-luvulla. Myöhempi tutkimus on paljastanut, että suvun kantaisä ei suinkaan ollut prinssi Gustav, vaan vuonna 1857 kuollut itägötanmaalainen vouti Lars Björnsson, jonka pojat alkoivat käyttää sukunimeä Eld. Heistä Lars aateloitiin nimellä Eldstierna ja Samuel nimellä Stierneld.
.....
Toivottavasti en tehnyt paljon kirjoitusvirheitä, skannerin tekstintunnistus ei toiminut ihan hyvin.
Kiitos lainauksesta.
Adolf Ludvig Stierneld eli vv 1775-1835. Elgenstiernan mukaan merkinnät prinssi Gustafista polveutumisesta löytyvät kuitenkin jo Catharina Stierneldin (s. 1667) Raamattuunsa merkitsemistä tiedoista, joissa hän kutsuu prinssi Gustafia isoisänsä isäksi.
Onko siis Ruotsissa todettu ylikamariherra, vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin henkilökohtaisesti väärentäneen nämä merkinnät?
Elgenstierna ei mainitse mitään moisesta hänen laajan esittelynsä yhteydessä.
Mitä ovat Genoksen pääkirjoituksessa mainitut “väärennetyt asiakirjat”?
Saisimmeko esimerkkejä mainituista väärennöksistä?
Osoitan kysymykseni Tiina Miettiselle, joka asian on näkyvästi ja opetusmielessä ottanut esille.
Yhtymäkohdat Alftan-kronikkaan ovat silmiinpistävät:
-molemmat laadittiin 1690-luvulla; Abraham Erici Alftanus päiväsi kronikkansa Hattulan pappilassa 6.3.1695,
omaan Raamattuunsa sukupuunsa kirjannut Catharina Stierneld eli vielä vuonna 1699.
-molemmat tiedot julkaistiin sittemmin totena Ruotsin historiaa käsittelevissä kirjoissa ja aatelismatrikkeleissa
-krittiinen tarkastelu alkoi v. 1800-luvun puolivälissä ja lopullinen (?) kuolinisku annettiin 1900-luvun alussa.
Kronikan/ sukutradition muistiinkirjoittajat pappi/aatelismies/nainen ovat tuleet häpäistyksi palturinpuhujina/ väärentäjinä.
Hämmästyttävästi; kummassakaan tapauksessa ei ole kyetty antamaan tyydyttävää selvitystä “oikaistuista” juurista.
Elgenstierna toteaa Eldstierna-suvun esipuheessa mm. seuraavaa:
“Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, f. 1568, d. 1607, är högst osannolik. Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet unders säteriet Borg vid Norrköping och
skulle i så fall hava hetat Nils, men även detta är mindre troligt. Antagligast hette han Björn. ”
Edes patronyymi ei ole selvä! Niinpä Elegenstierna merkitsee kantaisäksi: “Lars Björnsson (Nilsson?)”. Uljasta!
Emerentia Tottin tarina on Suku Forumia seuranneille tuttu. Suomalaistutkijat ovat romuttaneet Alftan-kronikan antamalla tilalle Elin/Helena Mårtensdotterin/Mattsdotterin, ei juuri muuta.
On rikottu rikkomisen ilosta, mutta sijalle ei ole kyetty rakentamaan mitään sen parempaa, päinvastoin.
Biaudet toteaa prinssi Gustaf-elämänkerrassaan prinssin eläneen Moskovassa ja Kashinissa Danzigista mukanaan tuoman naisen kanssa, josta hän ei halunnut luopua edes suuriruhtinattaren (Xenia) naidakseen.
Tämä on yhdenmukainen Brita Karthista annetun kuvauksen kanssa. Todennäköisesti heillä oli myös lapsia - aviossa syntyneitä, tai aviottomia.
Mielestäni sekä Alftan-kronikka, että Eldstiernojen taru ansaitsevat lisähuomion ja uudelleenarvioinnin, jälkimmäinen varsinkin, jos Catharina Eldstiernan raamattumerkinnät ovat aitoja.
Yllätykset jatkuvat. Anna Eriksdr Alftanan puolison Måns (Magnus) Larssonin mahdollisia opintoja tarkistaessani, törmäsin allaolevaan, Turussa opiskelleeseen Magnus Larssoniin, jonka synnyinpaikka on sama (Itä-Götanmaa) kuin esim Lars Larsson Stierneldillä (1623). Tämän Magnuksen käly (vaimon veljen vaimo) oli “sattumalta” Catharina Sofia Eldenstierna, Lars Larssonin tytär.
Vielä merkillisemmin Magnuksen ja Brita Kinninmundtin tytär Brita Magnusdotter avioitui Käkisalmen rovastin Johan Serlachiuksen kanssa, jonka sisar Christina Johansdotter Serlachius oli aviossa Elimaen kappalaisen ja Pappilan rusthollarin Isac Isaaci Nirkon kanssa. Nirkkojen perikunnalta rustholli siirtyi everstiluutnantti Alexander Modelinille
ja hänen jälkeensä Abraham Johansson Barckille, Johan Barckin ja Catharina Alftanan pojalle.
Jos en “varmuudella” tietäisi, että Anna Erici Alftanan aviopuoliso Måns Larsson oli “ombudsmannen Hos Salig Wulfenklou” vuoden 1664 tienoilla, jolloin allaoleva Magnus oli jo Hölon ja Hölebon tuomari, väittäisin, että
kysessä on yksi ja sama Måns Larsson, joka olisi ollut ensiaviossaan naimisissa Anna Alftanan kanssa ja tämän kuoltua nainut Brita Kinninmundin, joka kuoli vuonna 1700.
Jokin yhteys tässä ilmiselvästi on olemassa, tai sitten vain “sattumien yhdensuuntainen suma”, kuten olen jo Emerentia Tottin yhteydessäkin aiemmin vaihtoehtoisesti todennut.
Ohessa edellisessä viestissä luvattu linkki HY:n matrikkeliin:
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=311
Korjaan samalla samaisessa viestissä olevan asiavirheen: vapaaherra Lars Larssonin sukunimi oli Eldstierna. Hänen
veljensä Samuel Larsson käytti Stierneld sukunimeä. Sukunimettömänä esiintyvää Måns Larssonia pidän hypoteettisesti heidän veljenään.
Antti Järvenpää
27.12.08, 20:30
Kun lueskelin näitä, aloin etsiä tuota Wolfenklouta. Epäilisin, että joku kirjuri on tehnyt tulkinta- tai kirjoistusvirheen, sillä sijalle sopisi hyvin Ulfenklou, jonka suvun ensimmäisestä edustajasta on seuraava kuvaus Ruotsin ritarihuoneella.
"Henrik Wulf, adlad Ulfvenklou, till Vällingei i Salems socken, Stockholms län. Född 1602-03-22. Handelsman i Stockholm. Var stadsfänrik därst. 1637–1642. Hov kassör 1642. Rådman i nämnda stad 1646-05-05. Adlad 1654-05-01 (introd. s. å. under nr 579, vilket sedan ändrats till nr 610). Legat till Ryssland. Död 1661-01-01 och begraven s. å. 3/3 i Jakobs kyrka. Gift 1:o 162(9) med Eva Faler, begraven 1652-07-29 i Jakobs kyrka, dotter av handelsmannen i Stockholm Herman Faler. Gift 2:o 1655-03-06 med Eva Eggertz i hennes 2:a gifte (gift 1:o 1642-01-02 i Stockholm med underståthållaren Bengt Baaz, adlad Ekehielm, nr 380, född 1612, död 1650. Gift 3:o 1668 med landshövdingen Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna, nr 95, i hans 2:a gifte, född 1623, död 1701), död 1674-11-26 och begraven 1675-03-28 i Storkyrkan i Stockholm, dotter av med. doktorn Herman Eggertz."
Antti,
Samaan tulokseen tulin minäkin tuolla viestiketjussa aikaisemmin.
Ohessa uudelleen asian aloitusviestini:
Erik Lindh ilmoittaa Alftan-selvityksensä taulussa 3. Ericus Ericin tyttäreksi Anna Ericsodotterin, joka oli elossa 4.10.1664 ja oli tuolloin aviossa Måns Larssonin kanssa, jonka sanotaan olleen “ombudsmannen hos salig Wulfenklo”.
Tuo edesmennyt Wulfenklo on mitä ilmeisimmin 1.1.1661 kuollut tukholmalainen raatimies Henrik Wulff nob. Ulfvenklou.
Henrik Ulfvenklou jätti leskekseen Eva Eggertzin, joka oli ollut aviossa aiemmin Bengt Baazin kanssa. Bengt Baaz oli ansioistaan tullut aateloiduksi nimellä Ekehielm.
Hänen sukulaisensa Hans Thuresson Baaz nai 10.1.1710 Järsnäsissä Elisabeth Klintin, jonka lanko oli Jonas Barck ( Gorvel Klintin puoliso) ja käly Christina Barck (Johannes Klintin puoliso). Christina Barckin veljet Johan & Broddo Barck opiskelivat Turussa ja ovat Padasjoen & Ruotsinpyhtään Barckien kantaisät. Klintit ovat myös esipolviltaan Baazeja, esäitinsä Kerstin Bengtsdr Baazin kautta.
Johan Barck nai Catharina Alftanan, Ericus Ericin pojantyttären.
Ruotsinpyhtäälle asettunut everstiluutnantti Alexander Modelin oli äitinsä Anna Barckin kautta Christinan, Johanin & Broddon täysserkku.
Eva Eggert avioitui vielä kolmannenkin kerran vuonna 1668 Lars Larssonin kanssa, joka oli tullut aateloiduksi Eldstierna nimellä v. 1662 ja joka yleni myöemmin (1691) vapaaherralliseen säätyyn . Lars Larssonin edellinen puoliso oli ollut Catharina Standorph, Erik XIV sihteerin Göran Pehrssonin veljen tyttären tytär. Lars Larssonin viimeinen vaimo Catharina Kyle liittyy sukusuhtein, sekä Totteihin, että Barck-Modelin-Lood- sukuryppääseen
Lars Larssonin veli Samuel Larsson tuli niinikään aateloiduksi Stierneld-nimellä v. 1694.
Esitän hypoteettisesti, syntyvien sukulinkkien perusteella, että Anna Eriksdotter Alftanan puoliso, Ulfvenkloun ombudsmanina toiminut Måns Larsson kuuluisi samaan veljessarjaan.
Veljesten isää Larsia pidettiin pitkään Ruotsissa prinssi Gustaf Eriksson Vasan ja Brita Karthin aviottomana(?) poikana.
Jos “kultauksiksi” väitetyt sukusuhteet osoittautuisivatkin todeksi, olisi Anna Eriksdr Alftana potentiaalisesti avioitunut pikkuserkkunsa kanssa.
Hämmästyttävän sattuman satoa lienee se, että Emerentia Tottia & Alftan-kronikkaa käsittelevä hiljattainen Genos sisälsi myös pääkirjoituksen, jossa varoittavana esimerkkinä juurien kultauksesta annettiin em. Stierneldien tapaus.
Olisiko korkea aika syventyä myös tähän “väärennökseksi” tuomittuun sukupuuhun avoimin mielin?
Quote (Biaudet Prinssi Gustafista):
Toistan myös kysymykseni Tiina Miettiselle.
Saammeko esimerkkejä Stierneldin "Handlingar rörande Skandinaviens historia"-opukseen väärentämiksi mainituista "asiakirjoista"?
Kuuluiko niihin myös Elgenstiernan mainitsema Catharina Stierneldin raamattumerkintä?
Miten asiakirjojen väärennys on todistettu?
Koska nämä väärennykset on tuotu esille Genoksen pääkirjoituksessa,
odotamme suurella mielenkiinnolla lisädokumentointia.
Etukäteen kiittäen
Terveisin
Juhani Pesu
Torjun ohimennen anbytarforumilla esitetyn väitteen, etteivät Stierneld/Eldstierna-sukupolvet "stemmaisi" prinssi Gustafista polveutumiseen.
Elgenstiernan kantaisä Larsille antama tarkka syntymäaika on 1.9.1586.
Se tosin on varustettu kysymysmerkillä.
Gustaf Eriksson Vasa oli virallisesti syntynyt 28.1.1568 ja oli vuonna 1586
lähes 19-vuotias. Ei "kahdeksan", kuten anbytarforumin tekstissä väitetään.
Larsin tunnettujen lapsien syntymävuodet asettuvat 1620-1630-luvuille, joten niissäkään ei ole mitään "epänormaalia".
Biaudetin mukaan Gustaf Eriksson pakeni Laurentius Rilskin (kasvatusisänsä) taloudesta n. 17-vuotiaana muistini mukaan. En pitäisi
lainkaan mahdottomana, että hän olisi tekaissut lapsen Brita Karthille pakomatkansa aikana.
Stierneldien Vasa-linjan väärennykseksi varmistumiseen tarvitaan hiukan painavampia todisteita. Löytyykö niitä?
Katkelma Biaudetin, prinssi Gustafin pakoon liittyvästä kuvauksesta (Henry Biaudet: Gustaf Eriksson Vasa, Prince de Suede, s.30, käännös ranskasta):
Valitsemalla Laurentius Rilskin katalan suunnitelmansa toteuttajaksi saada nuori prinssi unohtamaan taustansa , Juhana III:lla ja Anna Jagellonicalla oli onnekas käsi. Pohjimmiltaan ruotsalaisten, kiihkoprotestanttien vanhempien poika, joka ei osannut sanaankaan puolaa, Gustaf Eriksson, vielä täysin nuori mies, oli pian innostunut katolilainen, epäisänmaallistettu pisteeseen, jossa hän oli pian paremmin perehtynyt puolan kieleen kuin omaan synnyinruotsiinsa. Ilmeisesti oleskelu Rilskien luona oli se, joka muutti hänet tähän pisteeseen. Tämä vain vahvistaa Chadzinskin väitettä, että prinssin oleskelu Rilskien taloudessa kesti joitakin vuosia. Myöskin on varmaa, että Gustaf Erikssonin on täytynyt saada adoptiovanhempiensa luona tietyn perusopetuksen, koska myöhemmin tulemme näkemään hänen kirjoittautuvan suoraan melko edistyneeseen Braunsbergin kollegioon. Chadzinskin mukaan Katarina Jagellonican todistettu kiinnostus nuoreen prinssiin - kiinnostus, joka muodostaa yhden parhaimmista todisteista Puolan ja Ruotsin hovien välisestä yhteisymmärryksestä koskien onnetonta lasta – on vahvistunut toisten lähteiden kautta. Lopuksi Rilskien luona oleskelun kulminaatiopiste, Gustafin pako tästä perheestä, joka halusi tehdä hänestä omansa, ei tarvitse mitään vahvistusta. Vain sellainen Chadzinskin kertoma suvun karttelu voi selittää ruotsalaisen prinssin täydellisen katoamisen ja käänteen, jonka tästä hetkestä lähtien vallitsi hänen olemassaoloaan. Mutta, missä Chadzinski ilmeisesti värittää, on tämän paon motivaatio. Me palaamme tähän aiheeseen tuonnempana. Rajoittukaamme tässä toteamaan karttelun ainoan tosiasian syventymättä syihin, jotka sen saivat aikaan.
Ja vielä kappale Prinssi Gustafin kohtalolla kaupankäynnistä ( Henry Biaudet, Gustaf Eriksson Vasa, Prince de Suede, käännös ranskasta).
(Puolan) kuningas Sigismund-Augustin kuolema oli lähentänyt Juhana III:a ja hänen kälyään prinsessa Annaa; yksi haaveili nähdä pojastaan tulevan Puolan kuninkaan, toinen taas säilyttävänsä sisarenpoikansa valinnalla arvoasemansa hallitsevan perheen jäsenenä. Epäilemättä (Sigismund-Augustin seuraajan) valitsijat olivat ilmoittaneet olevansa Anjoun Henrin puolella, mutta ääniä liikkui jo, että hän kieltäytyisi kruunusta. Ja jos hän hyväksyisi, jos hän avioituisi prinsessan kanssa, mitä väliä! Anna oli 50-vuotias, oli todella epätodennäköistä, että hänellä tulisi koskaan olemaan omia lapsia. Sigismund Vasa jäisi siis joka tapauksessa Jagellonien veren ainoaksi kruununtavoittelijaksi, ja se, mikä ei voisi tapahtua tänään, voisi ehkä tapahtua huomenna. Lisäksi yhteisymmärrys oli niin täydellinen, että Juhana III ja Anna, molemmat saituuden, rahanahneuden ja epäluuloisuuden malleja, turvautuivat toisiinsan myös raha-asioissa. Puolisonsa valtuuttamana, Katarina Jagellonica jätti sisarelleen kaikki valtavan Sforza-perinnön perintä oikeudet, jonka takaisinsaannista riippuivat myös Juhana III:n finanssit.
Vuonna 1570 täysin turhalta tuntuva, muuttui aivan ymmärrettäväksi vuonna 1573. Nuo kolme vuotta, jotka kuluivat monissa juonitteluissa, näyttivät, että vanhan hallinnon kannattajat eivät olleet lainkaan menettäneet rohkeuttaan. Päästyään eroon Erik XIV:a joka virui tarkasti vartioituna vankilassa ja jonka Juhana jo kauan mietti murhatuttaa, oli nähtävissä, että hän alistaisi myös tämän pojan, valtaistuimen oikeutetun perijän. Tästä tuli siten vaarallinen henkilö, henkilö, josta piti hinnalla millä hyvänsä päästä eroon. Jättää hänet edes Ruotsiin, jossa Erikin kannattajia vilisi, olisi vaarallista, lähettää hänet äitinsä kanssa Suomeen, jossa tsaari voisi yrittää ottaa hänet haltuunsa, ei ollut sitä viisaampaa. Juuri ilmeisesti silloin idea lähettää lapsi Puolaan oli tullut esille..Tämän kaupankäynnin seurauksena prinssi Gustaf joutui jo Catharina Jagellonican Turun-seurueeseen kuuluneen uskotun palvelijan, Laurentius Rilskin haltuun. Rilski kitki hänestä paitsi ruotsinkielen, myös protestanttisuuden ja kaikki mielikuvat menneestä, jotka pojan kasvaessa muuttuivat todellisuudesta unien kaltaisiksi, haihtuviksi kultakuviksi.
Alftan-kronikan ja vuonna 1991 julkaistun Olav Rundtin “Släkten Alftans ursprung”-artikkelin merkittävin ero keskittyy suvun kantaisän nimeen.
Kronikan mukaan kantaisä oli kuningas Erikin sihteeri Hans Eriksson, joka oli aviossa kuningatar Kaarina Maununtyttären veljentyttären
(Sofia Måneskiöld) kanssa. Tämän Hans Erikssonin poikia olivat: Erik Hansson, Henrik Hansson ja Rolamb Hansson.
Rundt sanoo:
“Överensstämmelsen mellan släktkrönikan och Sjundeå gårds historia samt Malin Henriksdotters intresse för jordköp i Hälsingland väckte tanken att släkten Alftans stamfar, som hade ägt jord i ifrågavarande landskap, kunde ha varit en ättling till Malin Henriksdotter. Men hennes man hade hetat Hans Olofsson och då kunde ju inte stamfadern Hans Eriksson ha varit hans son. Ingenting tydde på att Malin tidigare hade varit gift med en Erik.
Olen eräässä toisessa yhteydessä hiljattain kiinnittänyt huomiota Jully Ramsayn Sjundby-släkten selvityksessä (Jakob Henrikssons släkt, kallad Hästesko, ss.394-396) taulussa II, Jakob Henrikssonin lasten yhteydessä esiintyvään mainintaan, jonka mukaan Jakob Henrikssonilla oli mm. Per Eriksson niminen SISARENPOIKA, “HVARS MODER LIKVISST KAN VARIT EN AF OFVANSTAENDE SYSTRAR, I NAGOT TIDIGARE GIFTE MED ERIK..
Noiden “ylläolevien” sisarten joukossa on Malin Henriksdotter!
Eikö siis olisi loogista olettaa, että Malin Henriksdotter (Hästesko) olisi ollut ensiaviossaan naimisissa Erik-nimisen miehen kanssa , jonka poika olisikuningas Erikin sihteeri ja Sofia Måneskiöldin puoliso Hans Eriksson?
Koska kyseessä olisi Malinin ensiavio, aviosta syntyneitten lapsien syntymäaika asettuisi 1500-luvun ensipuoliskolle. Toinen ensiavion poika olisi Jakob Henrikssonin testamentissa mainittu Per Eriksson.
Se miksi Hans Erikssonia ei mainita Perin ohella v. 1567 kuolleen oletetun enonsa testamentissa, ei todista etteikö hän kuuluisi sukuun. Jakob Henrikssonilla on saattanut olla syynsä jättää osa sisartensa lapsista jälkisäädöksensä ulkopuolelle, varsinkin kun sisar Malin oli Jakob Henrikssonin lesken (Kristina Henriksdotter Hornin) ohella osaperijänä
Angelniemen Kaksungen tiluksilla.
Malin Henriksdotter olisi leskeydyttyään Erikista avioitunut uudemman kerran Sääksmäen kihlakunnan voudin Hans Olofssonin kanssa, joka joutui kuolemaantuomituksi väärennettyjen voudintilien tähden vuonna 1556.
Ylläesitetty hypoteesi selittäisi sen, miksi kuolemaantuomittu Hans Oloffson ei esiinny Alftan-kronikassa lainkaan!
Kuten aiemmin olen jo todennut, Jakob Henriksson ( Hästesko) oli aviossa Kerstin Henriksdotter Horn af Kanckaksen kanssa. Kerstinin toinen puoliso oli Claes Akesson Tott, Sigrid Vasan appi.
Asettuisivatko palapelin osaset vähitellen kohdalleen?
Tähdennän vielä: faktaksi jää, että joku Jakob Henriksson (Hästesko) sisarista oli ollut aviossa ERIKIN kanssa.
Muut Ramsayn mainitsemat sisaret ovat:
-Ingeborg Henriksdotter, puoliso rälssimies Henrik Henriksson, joka suoritti
aatelista rustipalvelua Kemiön Vretan puolesta, mutta oli jo vuonna 1577 kuollut
-Elin Henriksdotter, aviossa Sarfvikin (Kirkkonummi) Henrikin kanssa, josta
tuli myöhemmin Pyhtään kirkkoherra (1547-1591). Heidän poikansa Sigfrid Henriksson Sarfve toimi kuningas Sigismundin sihteerinä.
Ja aina mahdollinen; N/N Henriksdotter (Hästesko)...
Pieni komentti vielä: kuninkaallinen sihteeriys näyttää kuuluvan tämän sukuryppään profiiliin. Paitsi Hans Erikssonia (Alftan), myös Elin Henriksdotterin (Hästesko) vävy Olof Larsson Stubbe till Veckjärfvi (Porvoo)
toimi kolmen Vasan (Kustaa, Erik & Juhana) sihteerinä ja tuli ansioistaan aateloiduksi v. 1589. Sigfrid Henriksson Sarfve, Sigismundin sihteeri, oli vankka Kaarle-herttuan vastustaja ja pakeni hänen vihaansa Puolaan v. 1599, todennäköisesti samassa laivassa Henrik Claesson Tottin perheen kanssa.
Sigfridin ja Elinin (Stubben puoliso) lisäksi sisarussarjaan kuului todennäköisesti myös se Madelin Sarfve, joka eli Eskill Mattsonin vaimona Michelspiltomissa ja "var barnfödd uti Pyttis kyrkoby", sekä ainakin se Jacob Henriksson Sarfve, joka oli aviossa Malinin (patronyymi tuntematon) kanssa. Heillä on tunnettuja lapsia ainakin Lars & Anders Sarfve (Ramsay).
Martinus Henrici Sarfve, Pyhtään kirkkoherra hänkin, saattaisi olla Henricus Jacobin toisesta (?) aviosta Gertrud Sigfridsdotterin kanssa, jolta peri Petjärven tilukset Pyhtäällä.
Muistin virkistämiseksi siirrän oheen osan Henry Biaudetin Prinssi Gustafia käsittelevän kirjan avauskappaleesta (Henry Biaudet: Gustaf Erisson Vasa, Prince de Suede, I. ss 3-5).
Quote:
Ruotsalaisen monarkian niin tapahtumarikkaassa historiassa kuudennentoista vuosisadan loppu [siis 1500-luvun loppu] muodostaa aivan erityisen rauhattoman aikakauden. Lyhyemmässä kuin 25 vuodessa kruunu, juuri Vaasoille hankittu, siirtyi perättäin kolmelle tämän perheen eri haaralle, ja jokaisella kerralla väkivalta ja petos ratkaisivat lopputuloksen.
Vuonna 1568 Erik XIV, Kustaa Vasan vanhin poika ja lähin seuraaja, syöstiin vallasta, heitettiin vankilaan ja lopulta myrkytettiin, suuren kuninkaan toisen pojan, Suomen herttuan Juhanan toimesta, josta tällä vallankaappauksella tuli kuningas Juhana III. Neljännesvuosisata myöhemmin kolmas veljistä, Södermanlandin herttua Karl otti puolestaan haltuunsa kruunun, vieden sen asein ja kapinalla Sigismundilta, vuoden 1568 vallankaappajan pojalta.
Nämä perättäiset vallankaappaukset ovat varmasti herättäneet paljon tyytymättömyyttä ja väkivaltaisia reaktioitakin, erityisesti koska aristokratia oli tiiviisti kytketty vanhaan kruunun valittavuuden perinteeseen ja koska Kustaa Vaasan kolmen pojan itsevaltaiset tendenssit, muualtatuodut ja oudot, tekivät heidän hallintonsa maalle sietämättömäksi. Itse asiassa aikakauden alusta loppuun yritykset vallanpalauttamiseen kuninkaallisen perheen syrjäytettyjen haarojen toimesta, juonittelut ja kaikenlaiset salaliittot seurasivat toisiaan lakkaamatta. Kansa, papisto, aatelisto, kaikki juonittelivat senhetkistä hallintoa vastaan Ruotsissa. Jopa ulkomaiset ruhtinaat sekaantuivat, ajoittain omasta aloitteesta, ajoittain ruotsalaisten juonittelijoiden pyynnöstä tai yllytyksestä peliin.
Aluksi luonnollisesti Erik XIV:n , oikeutetun kuninkaan, Juhana III:n vangin, nimeen ja vapauttamiseksi koko tämä maailma liikehti. Vangin murhaamisesta, vuodesta 1577 lähtien, toinen nimi löytyy jatkuvasti solmiutuneena kaikkiin näihin juonitteluihin ja salaliittoihin, prinssi Gustafin, kuolleen pojan, Ruotsin kruunun oikeutetun vallantavoittelijan.
Kun talonpojat tulisivat nousemaan missä tahansa maan maakunnista, se tulisi olemaan Gustaf Erikssonin puolesta ja hänen nimissään.
Kun ulkomaalaiset sotilaat tulisivat miettimään Johan III:n murhaamista, se tulisi olemaan tekosyyllä antaa kruunu prinssi Gustafille. Ulkomailla, Tanskassa, Saksassa, Englannissa, Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Puolassa, jopa kaukaisessa Moskoviiteissa, kaikkialla missä kudelmia punottiin Vaasojen hallitsevan haaran kaatamiseksi, kaikkialla oli prinssi Gustafin nimi se, joka toimi taisteluhuutona ja tyytymättömien oikeutuksena, keitä he sitten olivatkin.
Vaasojen dynastian perustajan kahdelle seuraavalle pojalle ja erityisesti Juhana III:lle syrjäytetyn veljenpojan nimestä tuli pakkomielle, painajainen, jonka vaikutus tuntui heidän kaikkein tärkeimmissän toimissaan, jopa heidän ulkomaanpolitiikkansa hoitamisessa.
Vuodesta 1568 vuoteen 1607, vuotena, jolloin hän päätti seikkailurikkaan olemassaolonsa keskisen muskoviittien maan kadonneessa kyläsessä,oli Gustaf Eriksson Vasa erittäin tärkeä persoonallisuus, mies, jonka kohtalot niin erottamattomasti liittyivät Ruotsin vastaaviin, että vain prinssi Gustafin elämän tutkimus voi selittää tiettyjä Vaasojen kuningaskunnan poliittisen elämän ilmiöitä, niin sisäisiä kuin ulkoisia.
Kuitenkaan, modernin historian paradoksina, emme tiedä - tämän niin tärkeän persoonallisuuden, Pohjolan vahvimman kuningaskunnan oikeutetun perijän, elämästä ja seikkailuista juuri mitään.
Huomatkaamme samalla, että Gustaf Erikssonin aikalaiset eivät olleet sen paremmin informoituja tässä asiassa. Tuskin oli kulunut kaksi vuotta päivästä, jolloin nuori prinssi oli juhlallisesti julistettu Ruotsin kuningaskunnan perilliseksi, kun jo uskallettiin yrittää esittää Euroopassa absurdia tarinaa, ettei hän ollut edes Erik XIV:n poika!
Tähän aikaan ja kuvattujen tapahtumien sydämeen asettuu Alftan-kronikka Emerentia Tott-merkintöineen.
On annettu ymmärtää, että Emerentian tarina, sellaisena kuin se viime vuosina on toimestani välitetty, olisi “salaliitto” vailla
historiallista vertaa. Ei suinkaan; pelkästään pieni osa ajan juonittelujen monimuotoista kudosta, kuten huomataan.
Paitsi prinssi Gustafin mysteeriä, Venäjällä istui noina aikoina tsaarina “Vale Dimitri” ja toisen “Vale Dimitrin” kukistamisen
lunnaiksi muodostui itseasiassa prinssi Gustafin henki.
Palaan vielä tuoreempiin mysteereihin päällimmäisenä Stierneld/Eldstierna-tapaus, joka edelleen odottaa dokumetointia.
Genos-kirjoituksessa mainittiin ylikamariherra, vapaaherra Adolf Stierneldin “väärentäneen asiakirjoja” todistaakseen sukulinjansa prinssi Gustafista. Esimerkkinä on annettu Brita Karthin Kaarina Maununtyttäreltä saama kirja, joka sisälsi käsinkirjoitetun saksankielisen sukuhistorian (vrt. Alftan-kronikka). Tämä kirja olisi siirtynyt patriarkaalisesti jälkipolvissa.
Miksi Elgenstiera ei mainitse tätä väärennöstä lainkaan? Hän kirjaa sen sijaan faktana tiedon, jonka mukaan Catharina Stierneld (s. 1667):
“har i sin bibel anteckant en berättelse om sin ätts härstämmande från prins Gustaf, konung Erik XIV: s son, som hon kallar sin farfars far.”
Oliko vapaherra Stierneld tätä merkintää vahvistaakseen väärentänyt “asiakirjoja”, vai oliko jo itse raamattumerkintäkin väärennös?
Entä sitten ristiriita Eldstierna/Stierneld-suvun “korjatuissa” juurissa.
Miksi kantaisä on merkitty kahdella patronyymillä ( Nilsson/Björnsson) ja kahdella tittelillä (torppari/vouti)?
Onko ojasta menty allikkoo?
Onko rikottu rikkomisen ilosta, saamatta sen ehjempää aikaan?
Löytyykö forumin lukijoista Stierneld-tapauksen tuntijoita, vai onko lähdettävä Ruotsiin kalaan?
Koska loppiainen on jo ohi , eikä Suomesta ole kuulunut lisätietoja Stierneld-väärennöksistä, katsotaanpa mitä netti kertoo.
Osoitteessa:
http://runeberg.org/display.pl?mode=facsimile&work=sqvinnor&page=0393
“Anteckningar om svenska qvinnor”-opuksen skannatussa versiossa on mainittu Catharina Stierneldin kohdalla (s. 1667), että hän oli
vanhaan rukouskirjaansa vuonna 1680 merkinnyt tiedon, jonka mukaan prinssi Gustaf, Erik XIV poika, oli ollut aviossa Brita Karthin kanssa,
joka oli eversti Peder Karthin tytär ja myöskin sen, että prinssi Gustaf oli hänen (Catharina Stierneldin) isoisän isänsä. Prinssi Gustaf olisi
merkintöjen mukaan tutustunut Brita Karthiin Puolassa ja vihityttänyt itsensä häneen Schleesiassa.
Edelleen on rukouskirjaan merkitty, että heillä oli Lars Gustafsson-niminen poika, joka oli syntynyt vuonna 1596. Tämä käytti sukunimeä Kartheshin (ilmeisesti Karthin venäläistetty muoto) ja asettui Norrköpingiin porvariksi. Vuonna 1621 Lars avioitui Brita Törnrosin kanssa. Tästä aviosta syntyivät mm. Lars ja Samuel, jotka tunnettiin myöhemmin Eldstierna- ja Stierneld-nimillä.
Samassa yhteydessä todetaan myös, ettei em. “Kartheshin”-tiedolle löydy vahvistusta Norrköpingin kirkonkirjoista, vaan veljesten isä esiintyy siellä nimellä Lars Eld, porvarina toki. Viitetietoina annetaan mm. Loenbomin (vrt. Alftan-kronikka) Svenska Archivum”, osa I, s.137)
Genos-lehden numero 2/2008 mainitsee pääkirjoituksessaan mm. seuraavaa:
Quote:
“Toinen lähteitä väärentänyt henkilö oli ruotsalainen ylikamariherra ja vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld (1775-1835). Hän kokosi 1800-luvun alussa laajan lähdejulkaisusrajan nimeltä Handlingar rörande Skandinaviens historia. Stierneldin on todettu väärentäneen siihen asiakirjoja saadakseen niiden avulla todistettua esivanhemmikseen Erik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären pojan prinssi Gustavin. Ehkäpä Stierneld halusi “korjailujensa” avulla varmistaa omaan päättelyynsä perustuvan oletuksen, jotta muutkin sen paremmin uskoisivat.”
Unquote
Mitkä olivat nuo väärennetyt asiakirjat; kuuluiko niihin myös em. rukouskirjamerkintä? Olen kysynyt.
Väärennökseksi todistamisesta huolimatta Eldstiernat ja Stierneldit kirjataan edelleen Wikipediassa Vasojen jälkeläisiksi. Samoin näyttää Roskilden kaupunki esittelvän historiasivuillaan vääräksitodetun polveutumisen:
http://www.roskildehistorie.dk/stamtavler/adel/svenske/Vasa/Vasakonger.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Brita_Persdotter_Karth
http://runeberg.org/display.pl?mode=facsimile&work=famijour/1864&page=0015
Miksi “taru” elää edelleen? Onko vääräksitodistamisessa ongelmia?
Aivan “kylmiltään” herättää kummastusta se, ettei edes kataisän patronyymista ole revision myötä päästy yhteisymmärrykseen.
Elgenstierna esittelee sekä Nilsin, että Björnin (vrt. Alftanien Elin/Helena Mårtensdr/Mattsdr). Samoin titteli tuntuu olevan kompastuskivenä;
porvari, torppari, vaiko vouti?
Hämmästyttävästi porvarin/voudin/torpparin-poika Lars Eldstierna etenee Saarenmaan maaherraksi ja vapaaherraksi ja avioituu Catharina Kylen kanssa, jonka tädin (Margareta Kyle) anoppi oli Elin Claesdr Tott, Sigrid Vasan käly.
Samaisen Catharina Kylen sisarpuoli Hedvig Margaretha Kyle (vanhemmat Hans Kyle ja Maria Ribbing) oli aviossa Per Gabriel Loodin kanssa, jonka serkku Vendela Lood aviotui 11.3.1694 Alarpissa Knut Wessmanin kanssa, joka oli Elisabet Mårtensdr Modelinin leski ja everstiluutnantti Alexander Modelinin lanko.
Barck-sukuisen Alexander Modelinin linkit Padasjoen Alftaneihin ovat tunnetut. Ribbing löytyy Ruotsinpyhtään Barck-lasten kummilistoista.
Olen myös hypoteettisesti esittänyt, että Anna Eriksdotterin (Alftan) puoliso Måns Larsson, “ombudsmannen hos salig Wulfenklou” kuuluisi samaan sukupiiriin. Mainittu “Wulfenklou” kun oli Henrik Wulf nobil. Ulfenklou, jonka tytär Maria Ulfvenklou nai Reinhold Modeuksen nobil. Modee.
Onko lopullinen sana sanottu tässäkään asiassa?
Kysynpä vielä tämänkin ilkeän kysymyksen:
kuinka on mahdollista, että torpparinpoika Lars Eld oli jo vuonna 1644
(18-21 vuotiaana) hovikasööri ja vuonna 1647 kamarikollegion kamarisihteeri?!
Kamariarkiston inspehtooriksi hän sai ylennyksen v. 1654 (28-31 vuotiaana).
Ilmiömäinen, suorastaan mahdoton uraputki tuon ajan Ruotsissa, ilman
aatelista sukujuurta ja merkittäviä suosijoita.
Risto Toivonen
08.01.09, 16:44
Kysynpä vielä tämänkin ilkeän kysymyksen:
kuinka on mahdollista, että torpparinpoika Lars Eld oli jo vuonna 1644
(18-21 vuotiaana) hovikasööri ja vuonna 1647 kamarikollegion kamarisihteeri?!
Kamariarkiston inspehtooriksi hän sai ylennyksen v. 1654 (28-31 vuotiaana).
Ilmiömäinen, suorastaan mahdoton uraputki tuon ajan Ruotsissa, ilman
aatelista sukujuurta ja merkittäviä suosijoita.
Tuskinpa ainoa laatuaan.
Vertaa esimerkiksi 1643 Lohjan Teutarissa syntyneeseen Thomas Erikssoniin myöhemmin Teuterströmiin, joka oli valtaneuvos Erik Flemmingin palvelijana ja myöhemmin kirjanpitäjänä Tukholmassa. Kamarikirjurina hovin 'generalbokhållerietissa' 1669. Kirjanpitoansioista hovissa aateloitiin 1700 nimellä Adlercreutz. Kyllä siihenkin aikaan pääsi pystyvät miehet omin ansoin eteenpäin.
Risto Toivonen
08.01.09, 18:30
Pitää tietenkin olla 'omin ansioin'.
Mainitsemassasi tapauksessa "uraputki" on toki ollut huomattavasti
hitaampi, sekä iän, että vakanssien osalta.
Lars Larsson Eld (torpparin pojaksikin sanottu) hyppää ilman opintoja,
tai tiettyä palvelusta suoraan hovikasöörin (hovkassör) vakanssille
v. 1644, jolloin hän oli annettujen lähteitten mukaan joko 18- tai
21-vuotias ja sitten nopeassa tahdissa KAMARIKOLLEGION TARKASTAJAKSI (1654). Ennenkuulumatonta!
Lisää ihmettelemistä antaa Larsin veli Samuel (Stierneld), joka Elgenstiernan mukaan oli syntynyt KAKSOSENA 1637 Norrköpingissä, mutta on jo vuonna 1646 "student i Uppsala", siis 9-vuotiaana!
Jälleen maineteko "torpparin/voudinpojalta"!
Nämä tiedot ovat suoraan Elgenstiernasta, jossa poikien isäksi on tarjoiltu
"Lars Björnsson (Nilsson) f. 1586 1/9 (?); fogde på Händelö i Norrköpings landsförsaml. åtminstone från 1643; begr. 1657 8/3. - G. 1621 (?) m. Brita Björnsdotter, f. 1596 (?), d. 1655. Sönerna tog namnet Eld (Öä)."
Ristiriidat ja kysymysmerkit kyseenalaistavat koko Elgenstiernan esityksen.
Se ei päde.
Kerrataanpa poikien isäehdokkaat vielä kerran:
1) Prinssi Gustafin poika Lars Gustafsson ( Catharina Stierneld ( s. 1667) rukouskirjassaan):
“Anteckningar om svenska qvinnor”-opuksen skannatussa versiossa on mainittu Catharina Stierneldin kohdalla (s. 1667), että hän oli
vanhaan rukouskirjaansa vuonna 1680 merkinnyt tiedon, jonka mukaan prinssi Gustaf, Erik XIV poika, oli ollut aviossa Brita Karthin kanssa,
joka oli eversti Peder Karthin tytär ja myöskin sen, että prinssi Gustaf oli hänen (Catharina Stierneldin) isoisän isänsä. Prinssi Gustaf olisi
merkintöjen mukaan tutustunut Brita Karthiin Puolassa ja vihityttänyt itsensä häneen Schleesiassa.
Edelleen on rukouskirjaan merkitty, että heillä oli Lars Gustafsson-niminen poika, joka oli syntynyt vuonna 1596. Tämä käytti sukunimeä Kartheshin (ilmeisesti Karthin venäläistetty muoto) ja asettui Norrköpingiin porvariksi. Vuonna 1621 Lars avioitui Brita Törnrosin kanssa. Tästä aviosta syntyivät mm. Lars ja Samuel, jotka tunnettiin myöhemmin Eldstierna- ja Stierneld-nimillä.
Samassa yhteydessä todetaan myös, ettei em. “Kartheshin”-tiedolle löydy vahvistusta Norrköpingin kirkonkirjoista, vaan veljesten isä esiintyy siellä nimellä Lars Eld, porvarina toki. Viitetietoina annetaan mm. Loenbomin (vrt. Alftan-kronikka) Svenska Archivum”, osa I, s.137)
2) torppari Eldstorpetista (Elgenstierna):
Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet
Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat NILS, men även
detta är mindre troligt.
3) vouti Händelöstä (Elgenstierna):
Atalgligaste hette han (stamfadern) Björn. (se svenska ättartal del 13, sid. 121).
Pateettista!
Näyttäisi siltä, että "juurienkultauksen" todistamiseksi on Ruotsissa
haettu ensin, poikien tunnetusti käyttämän Eld-sukunimen perusteella
sukujuurta Borgin säterin Elds-nimisestä torpasta. Sieltä
ei kuitenkaan ole löydetty sopivaa Lars-nimistä isää heille, joten
tilalle on tarjottu Nilsiä.
Tämäkin on sittemmin hyljätty ja sen mukana katkaistu "tieto"
sukunimen juuresta (Elsdtorpet).
Lopulliseksi "totuudeksi" on hyväksytty Björn-niminen vouti Händelöstä, ilmeisesti siksi, että hänellä on sattunut olemaan Lars- ja Samuel-nimiset pojat juuri sopivaan aikaan!
Turha edes mainita, ettei Eldstierna-Stierneld jälkipolvissa ole
hajuakaan Björn-nimestä, joka kantaisän nimenä olisi toki tullut periytyä
polvesta polveen.
En kerta kaikkiaan nielaise tarjoiltua. On pystyttävä parempaan!
Mainitsemassasi tapauksessa "uraputki" on toki ollut huomattavasti
hitaampi, sekä iän, että vakanssien osalta.
Lars Larsson Eld (torpparin pojaksikin sanottu) hyppää ilman opintoja,
tai tiettyä palvelusta suoraan hovikasöörin (hovkassör) vakanssille
v. 1644, jolloin hän oli annettujen lähteitten mukaan joko 18- tai
21-vuotias ja sitten nopeassa tahdissa KAMARIKOLLEGION TARKASTAJAKSI (1654). Ennenkuulumatonta!
Lisää ihmettelemistä antaa Larsin veli Samuel (Stierneld), joka Elgenstiernan mukaan oli syntynyt KAKSOSENA 1637 Norrköpingissä, mutta on jo vuonna 1646 "student i Uppsala", siis 9-vuotiaana!
Jälleen maineteko "torpparin/voudinpojalta"!
Nämä tiedot ovat suoraan Elgenstiernasta, jossa poikien isäksi on tarjoiltu
"Lars Björnsson (Nilsson) f. 1586 1/9 (?); fogde på Händelö i Norrköpings landsförsaml. åtminstone från 1643; begr. 1657 8/3. - G. 1621 (?) m. Brita Björnsdotter, f. 1596 (?), d. 1655. Sönerna tog namnet Eld (Öä)."
Ristiriidat ja kysymysmerkit kyseenalaistavat koko Elgenstiernan esityksen.
Se ei päde.
Johtopäätökseksi jää se, että yhdeksänvuotias ylioppilas ja 18-vuotias
hovikasööri ovat osoituksena poikien ymppäämisestä väkisin Lars Björnsson-nimisen
voudin perheeseen, jonne he eivät kertakaikkiaan kuulu (sovi).
Elgenstierna on tullut johdatetuksi hakoteille.
Olisiko tullut aika uudelleenarvioida koko "kultausprosessi"?
Ja vielä täsmennettynä: onko tullut aika "palauttaa" Stierneld-Eldstierna-sukujen linkki prinssi
Gustafiin?
Toistaiseksi mikään esille tullut tieto muusta ei vakuuta, päinvastoin!
Epäloogisuudet "korjatuissa" juurissa kyseenalaistavat koko "uudisrakennelman",
kuten yllä on osoitettu.
Stierneld-suku sammui v. 1857. Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld kuoli v. 1835 ja on haudattu Stierneldien perhehautaan Gripsholmissa. Hänen kummejaan olivat Ruotsin kuningas Adolf Fredrik ja kuningattar Lovisa Ulrika. Adolf Ludvig toimi mm. leskikuningatar Sofia Magdalenan ylikamariherrana.
Hän järjesti ja luetteloi valtion muotokuvavakokoelman Gripsholmissa;
(Stierneld) "var en nitiskt samlare av urkunder och manuskripter och har genom testamente införlivat sina handskrifter, böcker och fornsaker med Uppsala universitets bibliotek; erhöll 1814 konungens förordnande angående uppsökande av forntida minnesmärken och stiftade 1816 Samfundet för utgivande av handlingar rörande Skandinaviens historia."
(Elgenstierna)
Tarkistin uudemman kerran Eldstierna-Stierneld-lasten etunimet:
Erik esiintyy jo vuonna 1656
Gustaf 1663
Sigrid Kristina 1660
Gustaf Erik 1672
Gustaf Samuel 1697
Eikä ainuttakaan Björnia!
Kaikki nämä kauan ennen väärentäjäksi tituloidun Adolf Ludvig Stierneldin syntymää ( 1775).
Pidän merkityksellisenä myös sitä, että Lars Larsson Eldstiernan ensimmäinen puoliso Catharina Standorph oli Erik XIV sihteerin Jöran Persson Tegelin pojan tyttären tytär. Catharinan sisar Hebla nai Polycarpus Crumbugelin, joka aateloitiin Cronhielm-nimellä. Hänen jälkeläisiään on mm. Loviisan Svartholmassa palvellut kapteeni Carl Jacob Du Rietz, jokan nai Hedvig Eleonora Barckin. Parin tytär Matilda Du Rietz eli aviossa Carl Samuel Allenin kanssa, jonka anoppi oli Johanna Lovisa Barck.
Polycarpus Du Rietz nai Johanna Benedikta Natt och Dagin
Eva Elisabet Du Rietz taas oli aviossa Peter Berndt Kinninmundtin kanssa, jonka äiti oli Catharina Sofia Eldstierna.
Syntynyt ja jo aiemmin hahmoiteltu sukupiiri, periytyvien etunimien ohella vahvistaa Eldstierna-Stierneld-sukujuuren traditionaalista versiota, revisionistisen kustannuksella.
Samalla esiinkaivetut sukulinkit ja osoitetut virheet nykytulkinnoissa tukevat välillisesti Alftan-kronikkaa, joka on kokenut "sisarkronikkansa" tapaisen "alasajon".
Jemmaatteko jotakin? Kortit pöytään!
Jouni Kaleva
10.01.09, 20:00
Ruotsalainen arvostettu sukututkija Hans Gilingstam on sivunnut tätä kysymystä Genoksessa
http://genealogia.fi/genos/70/70_169b.htm
Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä sisältää tuo mainittu
Handlingar rörande Skandinaviens historia 3 (1817), s. 51, i ett avsnitt med rubriken Ett compendium af hvad som uti denna bok är noterat om Konung Erik XIV.
Karin Månsdotter, fakta och myter
Dipl.ing. Olav Rundt, Åbo
http://www.suku.fi/genos/69/69_119.htm
Ruotsalainen arvostettu sukututkija Hans Gilingstam on sivunnut tätä kysymystä Genoksessa
http://genealogia.fi/genos/70/70_169b.htm
Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä sisältää tuo mainittu
Handlingar rörande Skandinaviens historia 3 (1817), s. 51, i ett avsnitt med rubriken Ett compendium af hvad som uti denna bok är noterat om Konung Erik XIV.
Kiitos näistä vinkeistä, Jouni. En ollut huomannut mainitsemaasi Genos-
tiedonantoa.
Paitsi tuota Stierneldin teosta, haluaisin nähdä myös Hjärnen ja Carlssoni
tekstit. Väärennys on vakava syytös, jonka täytyy olla aukottomasti
todistettu.
Genoksen pääkirjoituksesta jotenkin olin vainuavani, että Stierneld olisi
sukukronikkaa (Catharina Stierneldin rukouskirjamerkintöjä) tukeakseen
"korjaillut" joitakin historiallisia dokumentteja?
Olisi aivan ensiarvoisen tärkeää tietää ovatko rukouskirjamerkinnätkin todistettu väärennetyiksi?
Kuten ketjussa olen tuonut esille, Stierneld/Eldstierna-suvulle myöhempien
tutkijoitten toimesta annettu sukujohto Lars Björnssonin ontuu pahemman
kerran. Se ei kertakaikkiaan päde.
Olen siis omalta osaltani palannut lähtöasetelmaan ja hyväksynyt Biaudetin
tukemana Stierneldien polveutumisen prinssi Gustafista, kunnes toisin todistetaan.
Tieto suvun Vasa-juuresta on mielestäni ollut olemassa jo ennen Adolf Ludvig Stierneldin syntymää (1775). Tähän viittaavaat paitsi aito (?) 1680-luvun rukouskirjamerkintä, myös polvesta polveen siirtyvät
perintönimet Erik & Gustaf, sekä kuningasparin kummius Adolf Ludvigille.
Yhteisen sukupiirin lisäksi Alftanit & Stierneldit jakavat myös kronikkamysteerin.
Molempia tulisi tutkia rinnakkain.
Onnistuin tilaamaan Ruotsista tuon Handlingar rörande Skandinaviens historia opuksen osat 3 & 4. Kysessä on v. 1817 painos.
Samoin Ahlqvistin Karin Månsdotter (1874), Arnellin Karin Månsdotter (1951), Dahlgrenin Konung Erik XIV: krönika (1847) ja Reuterin Karin Månsdotters saga (1880).
Bibliofiilinä pyrin saamaan aina ensipainoksen, madollisimman hyvässä kunnossa, alkuperäiskansin, jos mahdollista.
Tekijän omistuskirjoitus, tai ex libris ovat pelkkää plussaa.
Alftan-kronikkaa on lähestyttävä sivusta "koukkaamalla".
On pureuduttava uusiin perspektiiveihin, joita luo mm. muutama vuosi sitten löydetty Alftan-Barck-Modelin sukulinkki ja sen mukaanaatuoma ruotsalainen sukuverkosto, kuten ketjussa yllä olen esittänyt.
Samaa taktiikkaa ajan prinssi Gustafin kohtaloiden selvittämisellä.
En hetkeäkään epäile, etteikö kronikka olisi ytimeltään tosi.
Alftanit polveutuvat Kaarina Maununtyttären veljentyttärestä ja todennäköisesti myös Hästesko-Sjundby kantasuvuista, vain hiukan Rundtin hypoteesia tarkentamalla.
Emerentia Tottin "lihallisuus" tulee olemaan vaikeammin todistettavissa,
mutta sekin on korteissa.
Ruotsin valtionarkiston referenssi SRA Gen 38, f. 29 v. voisi olla se seuraava tienviitta.
Antti Järvenpää
12.01.09, 13:04
Ruotsalainen arvostettu sukututkija Hans Gilingstam on sivunnut tätä kysymystä Genoksessa
http://genealogia.fi/genos/70/70_169b.htm
Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä sisältää tuo mainittu
Handlingar rörande Skandinaviens historia 3 (1817), s. 51, i ett avsnitt med rubriken Ett compendium af hvad som uti denna bok är noterat om Konung Erik XIV.
Olisiko teos tuossa:
http://books.google.com/books?id=4QcPAAAAYAAJ&pg=PP13&dq=rörande+skandinaviens+1817&lr=&as_brr=1&hl=fi#PPP7,M1
Heikki Koskela
12.01.09, 13:31
Siellä se on. Kiitos Antti neuvosta.
Olisiko teos tuossa:
http://books.google.com/books?id=4QcPAAAAYAAJ&pg=PP13&dq=rörande+skandinaviens+1817&lr=&as_brr=1&hl=fi#PPP7,M1
Kiitos, Antti, kirjalöydöstä! Saammepa nyt lukea "ennakkoon" Stierneldin
historiallisia tekstejä, joiden on väitetty sisältävän väärennöksiä.
Pikasilmäilyllä huomaan Peder Karth-maininnan kuninkaalle (Erik XIV)
loppuun asti uskollisten miesten joukossa (sivu 32). Peder Svensson Karth
on "Stierneld-tarun" mukaan prinssi Gustafin puolison (Brita Karth) isä.
Siinäkö kaikki?
"Conclusum: Despotismen är att likna vid ett odjur med ett hufvud,
Aristokratien vid ett med hundrande, och Democratien vid ett med
tusende; slå upp alla tideböcker och man skall finna sanningen häraf."
Brita Karthista löytyvät nettiviitteet näyttävät valtaosin pohjautuvan Catharina Stierneldin rukouskirjaansa v 1680 merkitsemään tietoon, jonka mukaan prinssi Gustaf oli aviossa eversti (fältöversten) Peder Karthin ( korjauksena edelliseen viestiini; patronyymia ei Pederille mainita) tyttären kanssa.
Prinssi Gustaf olisi tutustunut Brita Karthiin Puolassa ja vihkiminenen olisi saman lähteen mukaan tapahtunut Schleesiassa, jossa myös Brita Karthin mainitaan syntyneen n.v. 1568.
Toinen luotettavalta tuntuva näköhavainto tulee Moskovasta, jossa aikalaiskertomusten mukaan prinssi Gustaf joutui tsaarin epäsuosioon, kieltätymällä suuriruhtinatar Xenian kädestä, koska ei halunnut hylätä “alhaista rakastettuaan” , jonka hän oli tuonut mukanaan Venäjälle.
Biaudet pitää dokumenttilöytöjensä perusteella tietoa totena, mutta ei mainitse Brita Karthia havaintojeni mukaan nimeltä. Moskovalaisten paheksuvien juorujen mukaan prinssin kumppania pidettiin danzigilaisen krouvarin tyttärenä.
Eversti Peder Karthia ovat myöhemmät tutkijapolvet sovittaneet myös Danzigiin, jotta tiedot täsmäisivät.
Sotilasuran luonut eversti Peder Karth ei voine olla yhdenmukainen ainakaan sen Peder Karthin kanssa, joka toimi Westrgötalandin, Värmlandin ja Dalin käskynhaltijana (kuvernööri) aina kuolemaansa (v. 1566) asti. Tämä Peder oli siviilimiehiä koko uransa, eikä tiettävästi asunut Puolassa, tai Schleesiassa elämänsä missään vaiheessa. Hän eli aviossa Kerstin Staken kanssa ja kuoli jättämättä suoria rintaperillisiä.
Jos Catharina Stierneldin rukouskirjamerkinnät ovat aitoja (Tiina Miettisen kommentteja edelleen kaivataan), on eversti Karthin taustaa haettava muualta.
Ruotsalaislähteistä löytyy tiedot kahdesta Pedr (Pehr) Karthista.
Näistä vanhempi n.v. 1517 Karstorpissa syntynyt Peder Karth / Kart
on yhdenmukainen edellisen viestin käskynhaltijan kanssa, jonka vanhemmat olivat Sven Kart ja Kerstin Torstensdr (Vånga släkten).
Häntä toistakymmentä vuotta nuorempi on v. 1529 Kinnekullessa syntynyt,
nimeltään identtinen Pehr Kart, joka ikänsä puolesta sopisi n.v. 1568 syntyneen Brita Karthin isäksi.
On teoriassa mahdollista, että tämä Pehr Kart olisi ollut sotilasuralla ja mahdollisesti palvellut Schleesiassakin.
Se , onko näiden kahden Peder Karthin välillä sukuyhteyttä, ei ole tiedossani. Kart-nimen mudostuminen Karstorpin mukaan tuntuu loogiselta.
Kaikkein kriittisin kysymys:
onko Pehr Svensson Kart, s. 1529 Kinnekulle, Vestergötaland todella kerran elänyt henkilö, vaiko vain tuulesta temmattu?
Sama pätee Stierneldin tekstissä mainittuun, Erik XIV:a loppuun asti uskollisena pysyneeseen Peder Karthiin; mikä on hänen statuksensa? Käskynhaltija Pedr kun oli kuollut jo vuonna v. 1566, kaksi vuotta ennen Erikin kukistumista.
Brita Persdotter Karth, född ca. 1568 i Schlesien (http://sv.wikipedia.org/wiki/Schlesien), död efter 1594, var en svensk adelsdam och påstådd svensk prinsessa. Hon var älskarinna (http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%84lskarinna), eller möjligen fru, till kung Erik XIV (http://sv.wikipedia.org/wiki/Erik_XIV):s och drottning Karin Månsdotters (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karin_M%C3%A5nsdotter) son Gustav Eriksson Vasa (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Eriksson_Vasa).
Brita Karth föddes i Schlesien (http://sv.wikipedia.org/wiki/Schlesien) som dotter till den svenske militären och adelsmannen Peder Karth (http://sv.wikipedia.org/w/index.php?title=Peder_Karth&action=edit&redlink=1). Hon ska ha gift sig med Prins Gustav Eriksson Vasa (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Eriksson_Vasa) av Sverige. En del källor säger att hon var han älskarinna, andra källor säger att de var gifta. De ska ha gift sig år 1594 i Kasjin (http://sv.wikipedia.org/w/index.php?title=Kasjin&action=edit&redlink=1) i Ryssland (http://sv.wikipedia.org/wiki/Ryssland). Hon borde i så fall ha varit svensk prinsessa genom giftermål.
Brita och Gustav hade följande barn, vars dödsdatum är okända:
Lars (född 1 september 1586)
Eric (född ca 1588)
Carl Gustav (född ca 1590)
Catherine Sigrid (född ca 1592)
http://runeberg.org/display.pl?mode=facsimile&work=sqvinnor&page=0243
Brita Persdotter Karth, född ca. 1568 i Schlesien (http://sv.wikipedia.org/wiki/Schlesien), död efter 1594, var en svensk adelsdam och påstådd svensk prinsessa. Hon var älskarinna (http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%84lskarinna), eller möjligen fru, till kung Erik XIV (http://sv.wikipedia.org/wiki/Erik_XIV):s och drottning Karin Månsdotters (http://sv.wikipedia.org/wiki/Karin_M%C3%A5nsdotter) son Gustav Eriksson Vasa (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Eriksson_Vasa).
Brita Karth föddes i Schlesien (http://sv.wikipedia.org/wiki/Schlesien) som dotter till den svenske militären och adelsmannen Peder Karth (http://sv.wikipedia.org/w/index.php?title=Peder_Karth&action=edit&redlink=1). Hon ska ha gift sig med Prins Gustav Eriksson Vasa (http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Eriksson_Vasa) av Sverige. En del källor säger att hon var han älskarinna, andra källor säger att de var gifta. De ska ha gift sig år 1594 i Kasjin (http://sv.wikipedia.org/w/index.php?title=Kasjin&action=edit&redlink=1) i Ryssland (http://sv.wikipedia.org/wiki/Ryssland). Hon borde i så fall ha varit svensk prinsessa genom giftermål.
Brita och Gustav hade följande barn, vars dödsdatum är okända:
Lars (född 1 september 1586)
Eric (född ca 1588)
Carl Gustav (född ca 1590)
Catherine Sigrid (född ca 1592)http://runeberg.org/display.pl?mode=facsimile&work=sqvinnor&page=0243
Pääsisimmekö asian ytimeen? Ovatko moneen kertaan siteeratut "Anteckningar om svenska qvinnor"-opuksen antamat tiedot Catharina Stierneldin rukouskirjamerkinnöistä aitoja, vai kuuluvatko ne Tiina Miettisen Genos-pääkirjoituksessaan (Genos 2/2008 s. 46) mainitsemiin Stierneldin "asiakirjaväärennöksiin"?
Tässä on koko rupeaman ydin. Wikipedia ja muut nettilähteet vatkaavat vain samaa, juuri tähän lähteeseen liittyvää tietoa.
On mielestäni epäkohteliasta, ettei kysyvälle vastata. Vai onko todettava, ettei rukosukirjamerkintöjen aitoudesta/väärennöksestä ole olemassaolevaa analyysia?
http://www.roskildehistorie.dk/stamtavler/adel/svenske/Vasa/Vasakonger.htm
Voi, voi!
Tämäkin Timo Winterin välittämä linkki on jo kertalleen ketjussa "vatkattu".
Roskilde-sivut eivät todellakaan todista mitään, tai tuo kuvaan uutta.
Valitettavasti.
Peder Svensson Kart
gift med Kerstin Eriksdotter
http://www.amal.se/download/2000/fogdenpederkart.pdf
Matkapäiväkirjoja pidettiin jo keskiajalla ja niiden kukoistuskausi osuu itseasiassa 1600-luvun alkupuoliskolle.
Silloin jokainen matkaava herrasmies ja -nainen omasi oman “kantakirjansa” (stambok).
Niihin kerättiin vaikutelmia matkan varrelta; nimikirjoituksia isäntäväeltä ja uusilta tuttavuuksilta, usein varustettuina pienellä muistorunolla, tai sitaatilla.
Niinpä kuningatar Kristiina siteeraa Senecaa Kristina Possen matkapäiväkirjassa. Samaan kirjaan kirjoittaa tuleva kuningas Kaarle X Kustaa nimensä oheen vaalilauseensa : “ In Jehova sors mea ipse faciet” – Jumalassa on kohtaloni – Hän sen tekee.
Uusi ystävä, lahjojensa mukaan, saattoi piirtää nimensä yhteyteen sukuvaakunansa, tai vaikkapa näppärän piirroksen kirjankantajasta.
Jos tämä itse oli taiteellisesti lahjakas, muodostui kirjasta verraton kuvakavalkadi nähtävyyksistä ja kanssakulkijoista matkanvareella, nykyisten multimedia-laitosten mukaisesti.
Se mitä tiedämme eräästä Hieronymus Rörsscheidtistä ja hänen ystävistään käy ilmi Jelgavan (Mitaun) kaupungissa, nykyisessä Liettuassa, sen historiallisessa museossa säilytettävästä Hieronymuksen stambokista vuosilta 1595-1605.
Hieronymus oli nuori mies tuolloin ja niin olivat hänen kumppaninsakin.
Kirjan jännittävin merkintä kuuluu juuri 30-vuotta täyttäneelle Henrik Tottille, joka vuonna 1600 on tarttunut sulkakynään ja siveltimeen.
Ensin hän piirtää nimensä koukeroisin kirjaimin: “Heinrich Tått zu Siundeby Anno 1600”.
Nimikirjoituksen ylle hän, hieman harjaantumattomalla kädellä, hahmottelee sukuvaakunansa, joka koostuu neljästä kentästä. Ensimmäiseen ja neljänteen Tott sijoittaa Ruotsin kolme kruunua, toiseen Götan leijonan kolmen virran ylle ja kolmanteen traditionaalisen Tott-suvun vaakunan punakultaiset kentät. Sydänvaakunaksi hän epäröimättä asettaa Vasa-suvun lyhteellä varustetun vaakunan. Kilven kattaa haarniskakypärä avoimella silmikolla. Koko komeuden kruunaa suuri kuninkaallinen Ruotsin kruunu. Vaakunan lehvistön väreinä ovat oikealla Tottien punakulta ja vasemmalla Ruotsin sininen ja kulta.
Lopputulos on mahtipontisuudessaan osoitus nuoren miehen aspiraatiosta. Luonteeltaan kilpi on suorastaan majesteettirikos.
Sillä se, mitä Rörsscheidt sai ystävänpalkakseen, on Ruotsin valtion vaakuna personalisoituna Tott-suvun väreillä. Se muistuttaa ytimeltään, tätä tärkeää yksityiskohtaa lukuunottamatta, sitä vaakunaa, jonka Erik XIV (Henrik Tottin appi) määräyksestä sijoitetiin vuonna 1561 Räävelin linnaan. Jättivaakuna (173x126) muodostaa prototyypin Ruotsin nykyiselle valtionvaakunalle ( Riksvapnet). Vaakunan kannattajina ovat Tallinnassa vielä “villimiehet” osoituksena Tanskan länsäolosta kaupungissa tuonna vuonna.Räävelin valloittaja ja vaakunan ripustaja, Claes Christersson Horn, Henrik Tottista poiketen ja oman asemasa oikein tajuten, on sijoittanut Horn-vaakunansa minikoossa valtionvaakunan alapuolelle aivan omaksi kokonaisuudekseen. Sen molemmin puolin on teksti :
PER GENERO SVM. AC. NOB.
ILEM DOMI NVM. NICO
LAVM. CRIS TIERNI. DE
AAMINNE ANNO 1561
Luultavasti Henrik Tott pakomatkallaan Räävelissä, on tutkinut tätä Ruotsin mahtavuuden mallia tarkkaan ja tehnyt sen pohjalta valtahaasteensa.
Sillä Rörsscheidtin stambokin Tott-vaakuna on suora vaade Ruotsin valtion kruunuun, jonka Juhana-herttua ja veljensä Kaarle, olivat velipuoleltaan, kuningas Erik XIV anastaneet.
Majesteetti oli myrkytetty, hänen poikansa ajaettu kiertolaiseksi maanpakoon.
Henrik Tott oli lopultakin tajunnut oman asemansa ja roolinsa laillisen kuningaslinjan esitaistelijana ja tulevana patriarkkana.
Hän oli nuori ja intoa täynnä, uhkarohkeakin!
Ennen kuin vuosi oli kulunut vaakunapiirtelystä, nuori kruununtavoittelija oli jo kuollut.
Mitä tapahtui? Kenen korviin kantautui tieto Rörsscheidtin matkapäiväkirjasta?
Jäin pohtimaan tuota "stambokin" täsmällistä käännöstä. Ihme, ettei kukaan siihen puuttunut!
Sana kääntyy suomeksi kirjaimellisesti "kantakirja", kuten edellisessä viestissäkin on mainittu ja on sellaisena tuttu nykyää lähinnä eläinjalostuksen parissa työskenteleville.
Olisiko keskiajan yhteydessä puhuttava myös ihmisten "kantakirjoista"?
Kyseessä on mielestäni muistokirjan, vieraskirjan ja matkapäiväkirjan yhdistelmä. Se kulki mukana ja siihen kirjautuivat uudet ystävät.
Svenska Autograf Sällskapets Tidskrift Del 2 N:r 5, Mars 1893 sanoo
"Kantakirjoista" seuraavaa:
Quote:
Det torde vara öfverflödigt att för Sv. Autografsällskapets ledamöter redogöra för uppkomsten och bruket af s.k. stamböcker, der egaren, särskildt under resor, plägade samla autografer bestående af sentenser jemte namnteckningar af personer, hvilkas bekantskap han gjort, och till hvilka namnteckningar personen i fråga eller samlaren sjelf brugade foga vapenmålningar, porträtt, afbildningar af ställen, folkdrägter, händelser timade under resan eller bilder ur lifvet i de länder, som besökts. Må här likväl nämnas att sådana böcker voro vanliga redan på 14- och 1500-talen; och att deras egentliga blomstringsperiod infaller under första hälften af 1600-talet."
Unquote
Siinä se! Mielenkiintoinen ja runsas tutkimuskohde sukutukijoillekin.
Enpä ole huomannut niistä juttua juuri näissä yhteyksissä, en edes Genoksessa.
Pekka Hellemaa
03.10.09, 14:46
Ainakin muistokirjoista löytyy suomalaista kirjallisuutta. Olen itsekin joskus selaillut Jussi Nuortevan kirjoittamaa teosta Suomalaiset muistokirjat ja muistokirjamerkinnät ennen isoavihaa. Suomen historiallinen seura julkaisi sen Historiallisia tutkimuksia -sarjassaan (numero 123) vuonna 1983.
Muutaman oman esivanhukseni lisäksi teoksen henkilöhakemistosta löytyy, ellen nyt aivan väärin muista, myös jokunen Tott-suvun edustaja.
Ainakin muistokirjoista löytyy suomalaista kirjallisuutta. Olen itsekin joskus selaillut Jussi Nuortevan kirjoittamaa teosta Suomalaiset muistokirjat ja muistokirjamerkinnät ennen isoavihaa. Suomen historiallinen seura julkaisi sen Historiallisia tutkimuksia -sarjassaan (numero 123) vuonna 1983.
Muutaman oman esivanhukseni lisäksi teoksen henkilöhakemistosta löytyy, ellen nyt aivan väärin muista, myös jokunen Tott-suvun edustaja.
Kiitos vinkistä!
Minulla on täällä jo aiemmin mainittu Svenska Autograf Sällskapets Tidskrift-vuosikerrat 1879-1896, jotka ovat yhteensidottuja "S:t Nikolai Kyrkas i Stockholm Vigselbok":in (1609-1650) kanssa tukevissa kansissa.
Stambokeja on esitelty useammassa numerossa. Todella mielenkiintoista!
Ajatella, kuinka valistuneita jo silloin oltiin Pohjolassa!
Palaan vielä Anna Eriksdotteriin (Anna Nunna), joka varmuudella oli Kaarina Maununtyttären "frenka", sukulaisnainen - mahdollisesti hänen tätinsä, tai jopa serkku.
Tätä Anna Eriksdotteria visiteerasivat Kaarina Maununtyttären sedän lapset (farbroderns barn) vuonna 1568. Kaarina lähetti heille matkaa varten liinavaatteita, joko omaan käyttöön, tai nunnalle toimitettavaksi.
Jospa Anna Eriksdotter olisikin Hans Erikssonin (Alftan-suvun kantaisä ja kuningas Erikin sihteeri) sisar?
Jospa Kaarina Maununtyttären ja Alftanien yhteiset sukulinkit juontuisivat ennakoitua varhaisemmilta ajoilta? Aviot solmittiin sukupiirissä tuolloin. Suku piti yhtä!
Kuka oli Henrik Östenssonin (Hästesko) ja Alissa Ragvaldsdotterin (Sjundby släkten) Erik-niminen vävy (sillä sellainen heillä oli Jacob Henrikssonin testamentin mukaan) juuriaan?
Morjes!
Huomasin taas kiistellyn Emerentia Tott-keskustelun jatkuneen. Itseäni tämä keskustelu oikeastaan sivuuttaa sen vertaa, että siitä voisi olla apua etsiessä Katarina Kuhlman:in esipolvia. Kyseessä on siis aiemminkin täällä palstoille esiin noussut kysymys Johan Fredrik Ludvig von Knorringin vaimon Katarina Wittfoothin äidin vanhemmista.
Tässä ohessa palanen netistä lainattua tekstiä:
"Efter mormors död 1857 kom till vår familj en ring, som sades ha tillhört Katarina Månsdotter"
-http://www.nykarlebyvyer.nu/sidor/TEXTER/PROSA/HEIKEL/BARND/01MFB.HTM
Elikkä mitä yllä mainittu tarkoitti, Kaarina Maununtyttären sormus olisi periytynyt juuri tälle Katarina Kuhlmannille ja siitä edelleen Wittfoothille. Liittyen Emerentia Tott-keskusteluun, voisi näissä esivanhemmissa olla juuri näitä Alfthaneja ja sieltä periytynyt perimätieto.
Missä lieneekään sormus nykyään ja kelle kuulunutkaan...?
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta viestistä.
Kuhlman-suku liittyy Alftaneihin ainakin Diedrich Johan Kuhlmanin kautta,
joka avioitui 30.6.1752 Maria Christina Alftanan kanssa.
Maria Christina oli Abraham Johan Alftanin ja Eva Helena Biströmin tytär,
jos nyt muistan oikein, ja täten siis kronikankirjoittajan, Abraham Erici Alfanuksen, Hattulan rovastin, pojantytär.
Se, kuuuluiko mainittu Katarina Kuhlman parin jälkeläisiin, ei ole tiedossani.
Jos aivan tarkoiksi ruvetaan, Maria Christina Alftanuksen vanhemmat ovat Abraham A. ja Barbo Bäck.
Löytyykö sinulta tästä pariskunnasta jotain tietoa?
Itse löysin tämän tietouteni:
http://www.pp.htv.fi/lkivinie/kuninkaita/dat123.htm
Sen todenperäisyydestä taikka heidän lapsistaan ei siis ole varmaa tietoa.
Riittääpähän sormuksesta taas jutunaihetta joksikin aikaa :)
Oikeassa olet.
Lind kirjaa Alftan-selvityksessään Maria Christinan Abraham Johan Alftanin ja Eva Helena Biströmin tyttäreksi kysymysmerkillä.
Släktbok I lisäyksissä & korjauksissa (Tilläg och rättelser) lukee kuitenkin seuraavaa:
Quote:
Barbro (Barbara Bäck) - -, dotter till överstelöjtnanten Hans Johan Bäck i Finland och Elisabet Grass. Abraham Alftan och hans 1. hustru Barbro Bäck hade utom sonen Abraham även en dotter, Maria Kristina, som bör har varit född före 1728. I tab. 49 upptas hon med? såsom dotter till Abraham Johan Alftan och Eva Helena Biström, och som hennes födelseår anges 1730, enligt Ackas kommunionbok. Detta måste vara oriktigt, ty i bouppteckningen efter fänriken Hans Johan Bäck till Notsjö i Urdiala, vilken begrovs i Urdiala 25 mars 1753, nämnes Maria Kristian Alftan som dotter och enda arvinge till Hans Johan Bäcks syster Barbara. I protocollum Ecclesiae Urdialensis uppges som henne födelsedatum 1 juli 1729, men också detta måste vara oriktigt, då faderns äldsta barn i 2. giftet föddes 10 maj 1728.
Unquote
Olen merkinnyt Diedrich Johan Kuhlmanin (s. 14.1.1714) Diedrich Fredrik Kuhlmanin ja Helena Beata von Burghausenin pojaksi kysymysmerkillä. Tästä sitten avautuisikin mielenkiintoisia sukulinkkejä.
Barbro Bäckin äidin, Elisabet Grassin olen merkinnyt vapaaherrattareksi,
mutta voinen olla väärässä, koska Släktbok ei häntä sellaiseksi tunne.
Diedrich Johan Kuhlmanin ja Maria Kristina Alftanin avio solmittiin Urjalassa 30.6.1752. Kuhlman kuoli kuitenkin jo vuonna 1755, jonka jälkeen Maria Kristina avioitui uudemman kerran Anders Fredrik Bergin kanssa 1756. Lapsia ensiaviosta
lienee syntynyt, mutta heidän nimensä eivät ole tiedossani.
Nyt olisi asian kannalta tarpeellista selvittää polveutuuko mainitsemasi
sormuksenhaltija tästä parista.
Toivottavasti forumilta löytyisi Kuhlman-suvun tuntijoita.
Pieni jatko vielä:
Katsoin pikaisesti sen mitä Elgenstierna ja Genos ovat Kuhlmaneista kirjoittaneet.
Diedrich Johan Kuhlmanille ja Maria Christina Alftanalle tunnetaan vain kuolleena syntynyt lapsi vuodelta 1754, muitakin on toki voinut olla.
Lapsi on voinut syntyä myös Kuhlmanin kuoleman jälkeen v. 1755.
Katarina Kuhlman voisi liittyä tähän pariin jo etunimensä ja perintösormuksen perusteella. Onko muita ehdotuksia hänen juurikseen?
Kommentoin lyhyesti mainittua "paluuta" Emerentia Tott-ketjuihin.
Näitä ketjuja (Tott, Torsk, kronikka jne) on eri forumeilla luettu arviointini mukaan lähes 200 000 kertaa, ellei yli. En nyt heti muista vastaavaa.
Kuinka monta lukijaa keskimäärin on Genos-numerolla?
kl. 1775 Johan Henrik Bergh 9308. * Akaassa 13.5.1759. Vht: kornetti Anders Fredrik Berg († 1789) ja Maria Kristina Alftan tämän 2. avioliitossa. Ylioppilas Turussa kl. 1775 [Berg] Henr. Tavast. _ 552. Maanmittaritutkinto 1780. — Komissiomaanmittari Uudenmaan ja Hämeen läänissä 1793, ero maanmittaustirehtöörin arvonimellä 1817. Omisti Malmnäsin tilan Kalvolan Ahlajärvellä. † Kalvolassa 11.1.1825.
Pso: 1800 Katarina Magdalena Gadd tämän 2. avioliitossa († 1831).
Appi: ent. varamaanmittari Jakob Johan Gadd 7927 (yo 1756, † 1816).
Äidin isä: katselmuskirjuri Abraham Alftanus, myöh. Alftan 5067 (yo 1708/09, † 1739).
Kaima: Reisjärven pitäjänapulainen Henrik Bergh 9350 (yo 1775, † 1800).
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=9308
Katsoin hiukan myös Katarina Kuhlmanin tyttären aviosukua.
Catharina Lovisa Wittfooth avioitui vapaaherra Johan Fredrik von Knorringin kanssa, jonka juuret vievät Jönköpingin suunnalle.
Catharinan anoppi oli Eva Juliana Almqvist (äiti Mertha Catharina Douglies),
sen Maria Christina Fahnehjelmin täysserkku, joka nai 31.8.1756 Harald Barckin.
Muutenkin nämä juuret menevät linkkeihin Emerentia-ketjuissa esiintyvien
sukujen kanssa.
Tämä voisi olla indikaatio Katarina Kuhlmanin Alftan-sukuun kuulumisesta,
tai sitten ei.
Parempia todisteita puoleen, tai toiseen kaivataan.
Luin vasta nyt nuo Ivar Heikelin muistelmat, joihin Kaarinan sormusta koskevassa viestissä viitataan. Väärä järjestys!
Ote kuuluu seuraavasti
Quote:
Mor var född på Maarjärvi gods i Vehmo den 2 juni 1819. Hon var fem år, då hennes far dog och modern måste lämna den skuldsatta egendomen. Hon flyttade till Nådendal och blev där ägare av en liten gård vid tullporten. Hennes tillgångar var små, men några rara saker hade hon. De hade tillfallit henne genom testamente av den originella kamreraren J. Fr. Heldt i Åbo, som brukade resa till Stockholm för att köpa rariteter. Efter mormors död 1857 kom till vår familj en ring, som sades ha tillhört Katarina Månsdotter. (Kanske fick mormor den därför att hon hette Katarina!) samt ett guldhjärta, i vilket en relik var innesluten, en benskärva av biskop Hemming (http://www.nykarlebyvyer.nu/sidor/TEXTER/PERS/Hemming.htm). Denna relik blev såsom en katolsk styggelse av vår far, den stränge lutherske prästen, avlägsnad.
Unquote
Kuten huomataan sormus VOI olla myös Kamreeri J.Fr. Heldtin peruja,
hänhän keräsi harvinaisia esineitä jopa Tukholmasta saakka.
Tekstistä ei suoraan voi vetää johtopäätöksiä siitä, että sormus olisi
periytynyt SUVUSSA, oikeastaan päinvastoin.
Toisaalta se, miksi Katarina peri Heldtin? on myös auki, mutta silläkään ei ole merkitystä, jos sormus on Tukholman
antiikkiliikkeistä ostettu.
Quote:
Riittääpähän sormuksesta taas jutunaihetta joksikin aikaa :)
Unquote
Loppuiko ilo ennenaikaisesti?
Näin se juttu vaan etenee. Selattuani hieman tarkemmin löysin Katarina Kuhlmanille jopa paremmat ehdokkaat vanhemmiksi.
Tästä olevassa linkissä mainitaan Katarinalle myös toinen nimi Elisabet.
http://www.federley.com/families/FG06/FG06_024.HTM
(lähde?)
Vähän aikaa tutkiskeltuani Hiskiä, löysin myös saman nimisen henkilön:
Catharina Elisabet Kuhlman s. 14.11.1746.
Vanhemmat:
Georg Kuhlman & 1. vaimo Elisabeth Fortelia
Katarinan syntymäajan perusteella (s.1746) tämä olisi voinut olla Adam Wittfoothin (s.1740) vaimo.
Ylioppilasmatrikkeli ei tunne Georg Kuhlmanin taustoja.
Alfhaneista emme silti pääse eroon, sillä appi-Forteliuksen äidiksi mainitaan Malin Eriksdotter Alftanus.
Sami Lehtonen
06.10.09, 18:06
Näitä ketjuja (Tott, Torsk, kronikka jne) on eri forumeilla luettu arviointini mukaan lähes 200 000 kertaa, ellei yli. En nyt heti muista vastaavaa.
Kuinka monta lukijaa keskimäärin on Genos-numerolla?
Ainakin Genos 2/2009 kertoo, että painos on 7000. Lukijamäärä ei liene ainakaan merkittävästi tätä suurempi.
Näin se juttu vaan etenee. Selattuani hieman tarkemmin löysin Katarina Kuhlmanille jopa paremmat ehdokkaat vanhemmiksi.
Tästä olevassa linkissä mainitaan Katarinalle myös toinen nimi Elisabet.
http://www.federley.com/families/FG06/FG06_024.HTM
(lähde?)
Vähän aikaa tutkiskeltuani Hiskiä, löysin myös saman nimisen henkilön:
Catharina Elisabet Kuhlman s. 14.11.1746.
Vanhemmat:
Georg Kuhlman & 1. vaimo Elisabeth Fortelia
Katarinan syntymäajan perusteella (s.1746) tämä olisi voinut olla Adam Wittfoothin (s.1740) vaimo.
Ylioppilasmatrikkeli ei tunne Georg Kuhlmanin taustoja.
Alfhaneista emme silti pääse eroon, sillä appi-Forteliuksen äidiksi mainitaan Malin Eriksdotter Alftanus.
Kuhlman-suku osoittautuu olevan yllätyksiä täynnä.
Tätä Georg Kuhlmania en etsimälläkään löydä Elgenstiernasta, enkä Henrik
Borgströmin Genos-artikkelista (Bidrag till adliga ätten Kuhlmans genealogi). Hän sopisi esim. Didrik Kuhlmanin ja Elisabet Stålhanen
pojaksi, heidän lapsissaan kun näyttää muutenkin olevan epäselvyyksiä.
Käsissäni ei juuri nyt ole Carpelan, joka voisi tietää asiasta enemmän.
Onko jollakulla lukijoista se lähettyvillä?
Malin (Magdalena) Alftanus oli Ericus Erici Alftanuksen ja Emerentia Tottin/
Elin Mårtensdotterin toiseksi vanhin tytär. Parin esikoinen oli Catharina
(Stigeliuksen vaimo), jolla oli mm. Sigrid-niminen tytär.
Koska Katarinan perintösormuksen historia on harmillisen tulkinnanvaraisesti esitetty Heikelin muistelmissa, emme voi varmuudella poissulkea suvussa periytymistäkään s.o. että sormus olisi kulkeutunut Kuhlmaneille linjalla
Kaarina Maununtytär-Sigrid Vasa-Emerentia Tott-Magdalena Alftan-Katarina Kuhlman. Jännittävä mahdollisuus joka tapauksessa!
Muuten: Magdalena Alftanan ensimmäinen puoliso oli Johan Helsing!
Tuohon viimeiseen kommentiin vielä lisäys: en löydä Lindhin Alftan-selvityksestä mainintaa Johan Helsingistä Magdalenan puolisona.
Olisiko merkintä teidostolleni tullut Emerentia-keskustelujen tiimellyksessä?
Lähdettä en ole merkinnyt, mutta Johanin tittelinä on Kokkolan porvari.
Voi olla pelkkä lipsahduskin.
HY:n ylioppilasluettelon mukaan Georg Kuhlman oli ANDREAE ja kotoisin
Turusta, jossa hän kävi myös koulunsa.
Andreas ei kuulu aatelisen Kuhlman-suvun kantanimiin, mutta koska suvun
selvitys on pahasti kesken ritarihuonematrikkeleissakin, ei sukuun kuulumista voi poissulkea.
HY:n ylioppilasluettelon mukaan Georg Kuhlman oli ANDREAE ja kotoisin
Turusta, jossa hän kävi myös koulunsa.
Andreas ei kuulu aatelisen Kuhlman-suvun kantanimiin, mutta koska suvun
selvitys on pahasti kesken ritarihuonematrikkeleissakin, ei sukuun kuulumista voi poissulkea.
Sivulla
http://users.utu.fi/~isoi/talot/harjaval.htm (http://users.utu.fi/%7Eisoi/talot/harjaval.htm)
mainitaan Harjavallan kappalaisen puustellin Pitkäpäälän Puukan isäntänä Anders Kuhlmanin 1666, joten hän on luultavasti Harjavallan kappalaisen (1643-1666) Georgius Kuhlmannin poika, jos ei ole kirjoitus virhe. Nimet ainakin täsmäisivät Noormarkun kappalaiseen (1750-1776) Georgius Andreæ Kuhlmanniin, myöskin hänen toinen vaimonsa Katarina Kreander näyttää haudatun Harjavaltaan 28.5.1782. Andersin ja Georgin väliin mahtuisi kaksi sukupolvea.
Sivulla
http://users.utu.fi/~isoi/talot/harjaval.htm (http://users.utu.fi/%7Eisoi/talot/harjaval.htm)
mainitaan Harjavallan kappalaisen puustellin Pitkäpäälän Puukan isäntänä Anders Kuhlmanin 1666, joten hän on luultavasti Harjavallan kappalaisen (1643-1666) Georgius Kuhlmannin poika, jos ei ole kirjoitus virhe. Nimet ainakin täsmäisivät Noormarkun kappalaiseen (1750-1776) Georgius Andreæ Kuhlmanniin, myöskin hänen toinen vaimonsa Katarina Kreander näyttää haudatun Harjavaltaan 28.5.1782. Andersin ja Georgin väliin mahtuisi kaksi sukupolvea.
Kiitos oheisesta!
Jos linkki aateliseen Kuhlman-sukuun löytyy, se tulee aivan matrikkeleissa
mainitun sukupuun alusta, jossa suvun kantaisäksi on mainittu Johan Kuhlman, herre till Jamawitz i Pommern. Hänen poikiaan asettui Narvaan ja Inkerinmaalle. Johan nai Hedvig Focken Liivinmaalta. Tämä selittänee poikien Suomenlahden rannoille siirtymisen. Erikoista toki olisi, että eräs Georgius-niminen olisi eksynyt kappalaiseksi Harjavaltaan 1600-luvun ensipuoliskolla.
Olisiko kyse kokonaan eri suvusta?
Kiitos oheisesta!
Jos linkki aateliseen Kuhlman-sukuun löytyy, se tulee aivan matrikkeleissa
mainitun sukupuun alusta, jossa suvun kantaisäksi on mainittu Johan Kuhlman, herre till Jamawitz i Pommern. Hänen poikiaan asettui Narvaan ja Inkerinmaalle. Johan nai Hedvig Focken Liivinmaalta. Tämä selittänee poikien Suomenlahden rannoille siirtymisen. Erikoista toki olisi, että eräs Georgius-niminen olisi eksynyt kappalaiseksi Harjavaltaan 1600-luvun ensipuoliskolla.
Olisiko kyse kokonaan eri suvusta?
Genos mainitsee
http://www.genealogia.fi/genos/67/67_173.htm
I Åbo tjänade Daniel Schele som gesäll hos skräddarmästare Anders Kuhlman i kvarteret Mätäjärvi nr 60 Luko åren 1723 och 1725 och hos skräddarmästare Makowitz i Södra kvarteret nr 217 Koskela år 1724. Åtminstone sedan år 1722 bodde i skräddarmästare Kuhlmans gård glasmästaränkan Margaretha Stihl med sin dotter Margaretha som senare skulle bli Daniels maka. [6] (http://www.genealogia.fi/genos/67/67_173.htm#6)
Joten Georg Kuhlman näyttäisi olevan räätälimestarin Anders Kuhlmannin poika.
Hei,
Samainen räätäli Anders Kuhlman (Cuhlman, Kullman) mainitaan sarjassa Utrag ur Åbo Domkyrkas räkenskaper 1701-1735 nro XIV, A. Hästesko, 1907, s 104
haudatuksi 8.4.1722.
Samaisen koosteen s. 139 hänen kerrotaan maksaneen vihkirahat 8.8.1712.
t. Helena V.
Kiitos Georg Andreae Kuhlmanin todennäköisen isän löytymisestä.
Kyseessä on siis eri suku, kuin Inkerissä ja Narvassa vaikuttanut ja
sittemmin aateloitu Kuhlman-suku.
Ketjun otsikon kannalta Kuhlmanin taustalla ei ole sinänsä merkitystä.
Huomattavasti mielenkiintoisempaa on se, oliko Kuhlmanin puoliso Elisabeth Fortelius perinyt Kaarina Maununtyttären sormukseksi
sanotun Alftan-suvustaan, vai oliko sormus keräilijän hankinta Tukholmasta?
Tähän ei varmaankaan ihan heti ja varmuudella löydy vastausta?
Muutamia huomioita , mietteitä ja kysymyksiä Isonkyrön kirkon Alftan-epitafista:
uskonpuhdistuksen seurauksena Isonkyrön kirkon kirkkomaalaukset kätkettiin ja katolisen opin mukaiset reliikit joko tuhottiin, tai siirrettiin pois silmistä. Kirkko oli protestanttisen puhdas, paljas ja valkoinen, kunnes 1600-luvun lopulla seurakunnan silloinen pappi Israel Eriksson Alftanus päätti omilla varoillaan pystyttää kirkkoon mahtipontisen epitafinsa.
Epitafin paikka oli Israelille itsestäänselvyys. Sen tuli kohota suoraan sakariston oven yläpuolella; Israelin sukuhaudakseen varaaman lattianalaisen, muuratun kammion ja saarnastuolin ensiaskelten välissä.
Säilyneet valokuvat kertovat yli kolmimetrisen, barokkiraamisen kokonaisuuden suorastaan “kutistaneen” sakastin vaatimattoman oviaukon. Papin portti tuli ikäänkuin paavillisesti “kruunattua” Israelin toimesta. Itse esitystä raamittaviin kehyksiin, sen keskiosaan, maalauksen yläpuolelle, on kirjoitettu kirkkoruhtinaan ja hänen toisen puolisonsa (Susanna Eichman) nimet. Kehyksen alaosan keskellä on suurikokoinen mieshenkilön kasvokuva ja vuosiluku 1681. Vuosiluku lienee epitafin valmistumis-(pystytys-) vuosi, mutta kuka on kehykseen kuvattu viiksekäs merkkihenkilö?
Epitafikokonaisuuden muodostavat Israelin perhettä esittävä maalaus, siihen suoraan liittyvä alaosan epitafio-teksti ja maalauksen yläpuolella oleva, vanhaan hartauskirjallisuuteen ( etupäässä Sirakin-kirjaan) liittyviä sitaatteja & viitteitä sisätävä pienempi taulu.
Koska maalaus on valmistunut vuoden 1681 tienoilla, on ristin juurelle kokoontunut koko Israelin silloinen, että edesmennyt perhe. Mutta onko todella näin? Epitafiotekstissä mainitaan Susanna Eichmanin lisäksi Israelin ensimmäinen, jo autuas puoliso (Sofia Frisius) ja VIISI tämän synnyttämää lasta.
Kuvattuna on kuitenkin kaksi nimettyä poikaa (Erik ja Isak), sekä kuusi nimettyä tytärtä (Sophia, Maria, Helena, Charin, Sophia ja Barbara).
Nimetyistä ovat maalauksen valmistuajankohtana jo lapsena kuolleet Sofia (vanhempi), Maria, Isak ja Erik, jotka kaikki ovat tulleet haudatuksi Taivassalon Alftan-kryptaan, ennen Israelin Isonkyrön nimitystä vuonna 1672.
Erik Lindhin (Alftan-sukuselvityksen laatija) mukaan Sofia Frisius synnytti puolisolleen vähintään yhdeksän-, mahdollisesti kymmenen lasta (Sofia vanhempi, Maria, Isak, Erik, Helena, Katarina, Sofia nuorempi, Barbro, Klara ja mahdollisesti Brita) . Miksi vuonna 1674 kuolleen Sophia Frisiuksen kaikki lapset eivät ole mukana? Miksi saman epitafikokonaisuuden kuvan ja tekstin välillä on ilmeinen ristiriita?
Koko epitafin silmiinpistävin hahmo on maalauksen etualalle, erilleen mustiinpuetuista henkilöistä (niin elossaolevista kuin autuaistakin) maalattu pienikokoinen henkilö, jonka kenttään kirjoitettu nimi ei ole selkeästi luettavissa.
Tuiju Tuhkanen on Suomen kirkkojen muistokuvia käsittelvässä teoksessaan (“In memoriam suit et suorum posuit”) tulkinnut valkeisiin pukemisen merkiksi siitä, että kuvattava oli kuollut ja antaa viitteen Ilmestyskirjan 3. luvun jakeisiin 4-5:
“Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.”
Mikä eroittaa valkopukuisen autuaan mustapukuisista autuaista Israelin epitafion yhteydessä? Jos hän oli lapsi, miksi muut todistettavasti jo kuolleet lapset ovat mustissa? Jos valkopukuinen kuvaa aikuista, mikä on se erityisansio, joka eroittaa hänet mustapukuisista; se tahrattomuus ja viattomuus? Onko “valkopukuisuus” kätketty koodi ja viite juuri yllälainattuun Raamatun kohtaan? Mikä on “nimen” tarkoitus?
Paitsi Israelin epitafikuvan ristiriittaa ketjussa yllä, on itse epitafiotekstissäkin huomiotaherättävä ja merkityksellinen virhe.
Aitinsä kohdalla Israel sanoo:
“Pupus ad huc Juvenis A:o 1632
Cujus dum curain geret pia mater HELENA,
Quae Nylandorum Brendöö oriunda fuit”
Tekstin mukaan vuonna 1632 maailmaan tullut Israel jäi varhain isästään orvoksi, jonka jälkeen hänen kasvatuksestaan huolehti hurskas äiti Helena, Brändössä, Uudellamaalla syntynyt.
Huomattavaa tässä on se, ettei Helenasta käytetä sukunimeä. Sen sijaan katsotaan tarpeelliseksi ilmoittaa hänen syntymäpaikkansa; Uudenmaan Brändö, joka sijaitsi Helsinki-Rääveli laivalinjalla. Itseasiassa Helenalle ei historiallisissa lähteissä kertaakaan mainita sukunimeä, vaikkakin moderni tutkimus näyttää sen hänelle väenväkisin vääntäneen, kenties siksi, että veli-Claes omi synnyinpaikkansa mukaisen Brennerus-nimen pappisuransa varhaisvaiheissa.
Israelin toisen puolison, Susanna Eichmanin yhteydessä, epitafioteksti ilmoittaa seuraavaa:
“ECHMAN quod Vulnus rursum SUSANNA resarcit 1675 2 Maij
Haec quoque BRENNERUM Stemmate de veteri Nat. 1656”
Israelin leskeksi jäämisen haavan paransi Susanna Echman (avioliiton solmimispäivä 2.5.1675), joka oli myöskin (quoque) vanhaa Brennerum-sukua ja syntynyt vuonna 1656.
“Quoque” tässä yhteydessä näyttäisi viittaavan äiti-Helenaan!
Miksi Israel vetää yhtäläisyysmerkin (quoque) äitinsä ja vaimonsa sukujen välille; vaikkakin silloin, kuten nytkin tiedetään ettei Pohjanmaan vaasanseudun talonpoikaisesta juuresta lähteneellä Susanna Eichmanin äidin (Barbro Brennerus) Brennerus-suvulla ole mitään yhteyttä uusmaalaiseen, Brändön- saaren mukaan nimensä ottaneeseen pappissukuun?!
Onko kyseessä tietoinen ja osoittava virhe, jonka tarkoituksena on viestittää jälkipolville votiiviluontoiseen maalaukseen ja itse epitafiotekstiin kätketystä sanomasta uhrautuvasta ja uhratusta äidistä, joka joutui läpi elämänsä kätkemään todellisen nimensä - perheensä, sukunsa ja kenties valtakunnankin parhaaksi?
quote:
“ECHMAN quod Vulnus rursum SUSANNA resarcit 1675 2 Maij
Haec quoque BRENNERUM Stemmate de veteri Nat. 1656”
...
“Quoque” tässä yhteydessä näyttäisi viittaavan äiti-Helenaan!
uquote.
Distikonin täsmällinen suomennos on:
...haavan, jonka Susanna Echman paikkasi ennalleen 2.5.1675. Hän (haec = feminiinisukuisen demonstratiivipronominin yksikön nominatiivi, viittaa selvästi Susannaan) myös (quoque = taipumaton konjunktio 'myös') on syntyisin (nat(a est)) de veteri stemmate Brennerum = Brennerien vanhasta suvusta.
Eli quoque ei kyllä voi viitata mitenkään Helenaan. Voisiko joku postittaa runon kokonaisuudessaan tähän? Latina tekee distinktion pronominien ille ja hoc välillä, joista toista voidaan käyttää viittaamaan edelliseen ja toista johonkin jälkimmäiseen asiaan, vaikka kummankin merkitys on suunnilleen sama, toisen tämä, toisen tuo.
Mutta sana quoque on tässä ehdottomasti käännettävä myös, lisäksi. Silloin on kyllä joka tapauksessa ymmärrettävä, että Susannalla on jokin sukulinkki olemassa johonkin Brenner-suvuista.
Jens
quote:
“ECHMAN quod Vulnus rursum SUSANNA resarcit 1675 2 Maij
Haec quoque BRENNERUM Stemmate de veteri Nat. 1656”
...
“Quoque” tässä yhteydessä näyttäisi viittaavan äiti-Helenaan!
uquote.
Distikonin täsmällinen suomennos on:
...haavan, jonka Susanna Echman paikkasi ennalleen 2.5.1675. Hän (haec = feminiinisukuisen demonstratiivipronominin yksikön nominatiivi, viittaa selvästi Susannaan) myös (quoque = taipumaton konjunktio 'myös') on syntyisin (nat(a est)) de veteri stemmate Brennerum = Brennerien vanhasta suvusta.
Eli quoque ei kyllä voi viitata mitenkään Helenaan. Voisiko joku postittaa runon kokonaisuudessaan tähän? Latina tekee distinktion pronominien ille ja hoc välillä, joista toista voidaan käyttää viittaamaan edelliseen ja toista johonkin jälkimmäiseen asiaan, vaikka kummankin merkitys on suunnilleen sama, toisen tämä, toisen tuo.
Mutta sana quoque on tässä ehdottomasti käännettävä myös, lisäksi. Silloin on kyllä joka tapauksessa ymmärrettävä, että Susannalla on jokin sukulinkki olemassa johonkin Brenner-suvuista.
Jens
Kiitos tarkennuksesta. Lopputulos on kuitenkin sama; Israel sanoo vaimonsa olevan MYÖSKIN Brennerus-suvusta; vertailukohtana voi olla
vain äiti Helena, kehen muuhun voitaisiin viitata?
Kiitos tarkennuksesta. Lopputulos on kuitenkin sama; Israel sanoo vaimonsa olevan MYÖSKIN Brennerus-suvusta; vertailukohtana voi olla
vain äiti Helena, kehen muuhun voitaisiin viitata?
Lisäkommentti:
Epitafio-teksti käännöksineen on muistakseni esillä jossain netissä, mahdollisesti juuri tuon Tuhkasen opuksen yhteydessä. Sitä tutkailtiin myös taannoisissa Emerentia-keskusteluissa.
Näkemässäni käännöksessä sytyy vaikutelma siitä, että äidin (s.o. Helena/Emerentia) sanotaan olleen syntyisin Brändöstä ja vaimon (s.o. Susanna) sanotaan olevan myös Brenneruksia.
Myös-sana on tarpeeton ja harhaanjohtava, jos vertailua ei tapahdu.
Juuri tätä kohtaa epitafiossa on käytetty todisteena sille, että Helena/Emerentia oli Brenneruksia, joten Jensin tulkinta (ei viitettä äitiin) on varsin merkityksellinen.
Kaarlo Kalliala
14.07.10, 11:58
Teksti on tällainen, Reijo Pitkärannan kirjan Suomen kirkkojen latina mukaan:
Curavit pastor Kyroensis hoc monumentum
Israel Alftanus sumptibus ipse suis
erigier genitus quondam lectore parente Ao 1632
Castalidum, Aboae, sede sacra veteri,
quem tandem merito coetus tum Töffsaliensis
pastorem agnovit praepositumq[ue] simul.
Quo cedente suis rapide fatis genitore
Israel orbatur, pupus adhuc juvenis, Ao 1632
Cujus dum curam geret pia mater HELENA,
quae Nylandorum Brendöö oriunda fuit,
ad generum mittit clarum pro tempore mystam Ao 1648
FORTELIUM, is pastor praepositusque probus
sat celebris fama gelidis borealibus oris.
Bothnia sic primum suspicit huncce suum
primaque proponit florens CARLBURGICA schola
ordia Musarum discere docta rudi.
Hinc rursum rediens Academica limina quaerit
majoris fruct[us] depositusq[ue] fuit. Ao 1657
Est equitum pastor factus sic ille deinde Ao 1657
Finnorum Galle sub duce percelebri.
Praetera sociam SOPHIAM sibi fide jugalem Ao 1662, 8 Jun[ii]
jungit, quippe viri filia virgo fuit
praepositi claris JANNIS FRISII reverendi, Nata ao 1643
postea quae lecti pignora quinque tulit.
Dux gregis interea factus nunc hujus ovilis. Ao 1672
Orbatur clara conjuge morte gravi, 1674
ECHMAN quod vulnus rursum SUSANNA resarcit, 1675, 2 Maij
haec quoque BRENNERUM stemmate de veteri Nat[a] 1656
nata. Suorum utinam praemeret vestigia quorum,
sic vivet placide tempora larga diu.
Reijo Pitkärannan käännös (RPn huomautuksin ja kirjoitusvirhein):
Tämän muistomerkin pystytti Isonkyrön kirkkoherra Israel Alftanus itse omilla varoillaan. Hän syntyi vuonna 1632. Isä toimi ensin lehtorina Turussa, tuossa vanhassa runottarille pyhitetyssä paikassa, kunnes Taivassalon seurakunta valitsi hänet ansaitusti kirkkoherrakseen. Kun isä kuoli ennenaikaisesti jo vuonna 1632 (po. 1629), Israel jäi orvoksi ollessaan vielä pikkupoika. Huolehtiessaan poikansa kasvatuksesta hurskas äiti Helena, joka oli syntynyt Brändössä Uudellamaalla, lähetti hänet 1648 vävynsä Forteliuksen luo, joka oli tuohon aikaan kuuluisa pappi, hän kun toimi vilpittömänä ja varsin maineikkaana kirkkoherrana kylmillä Pohjan perillä. Näin Pohjanmaan otti Israelin nyt ensimmäisen kerran omaksi pojakseen, ja runotarten opin ensi alkeet hän sai kukoistavassa Kaarlepyyn koulussa. Palatessaan täältä takaisin nuorukainen hakeutui Turun akatemiaan korkeampaa oppia saamaan, ja siellä hän kävin läpi depositiomenot. Vuonna 1657 Israel Alftanuksesta tuli sitten ratsuväen pastori, jonka esimiehenä oli perin kuuluisa (Johan) Galle i Finland. Kesäkuun 8. päivänä vuonna 1662 hän otti puolisokseen neiti Sofia Frisian (synt. 1643), joka oli kunnianarvoisan ja tunnetun kirkkoherran Johan Frisiuksen tytär. Avioliitosta syntyi myöhemmin viisi lasta. Sillä välin eli vuonna 1672 Alftanus tuli tämän nykyisen lammastarhansa lauman johtajaksi. Vuonna 1674 hän koki raskaan iskun, kun tänen [sic] tunnettu puolisonsa kuoli ja hän jäi leskeksi, mutta tämän haavan paransi jälleen Susanna Ekman toukokuun 2. päivänä 1675. Myös Susanna oli vanhaa Brenner-sukua ja syntynyt 1656. Kunpa Alftanus kulkisi näiden omaistensa jalanjäljissä: siten hänen osakseen tulee pitkä, rauhallinen ja antoisa elämä.
Kiitos Kaarlo Kallialalle epitafitekstin ja sen käännöksen esiinkaivamisesta.
"Myös Susanna oli vanhaa Brenner-sukua" on selvääkin selvempi viite
Helena-äitiin, kuten Alftan-kronikan arvostelijat ovat, todistetta Helenan syntyperästä hakiessaan huomauttaneet. Mutta onko kyseessä käännösvirhe, kuten Jens uumoilee?
Kun nyt Emerentia TORSK on käytännössä todettu epähenkilöksi Emerentia
Tottin sijasta, alkaa tuntua siltä, että tutkimustyötäni kohtaan erityisesti
SSS:n sivuilla, mutta myös keskiaikaisia sukuja tutkivalla eurooppalaisella
keskustelulistalla kohdistettu pilkka, osuukin arvostelijoiden omaan nilkkaan.
Olen tutkimuksissani kuljettanut Alftan-kronikkaa ja Stierneld-Eldstierna-sukujen prinssi Gustafiin ulottuvaa sukupuuta rintarinnan.
Mielestäni ne joko seisovat, tai kaatuvat yhdessä.
Sen Genoksen, joka taannoin sisälsi Jouni Kalevan Alftan-artikkelin, pääkirjoitus käsitteli mm. Adolf Ludvig Stierneldiä vähemmän mairittelevaan sävyyn. Pääkirjoituksessa mainituista väärennyksistä emme valitettavasti toistaiseksi ole saaneet näköhavaintoa, varsinkaan prinssi Gustafiin johtavan esipolvilinjan osalta.
Onko todisteita?
Arkistolähteet eivät lähestulkoonkaan ole loppunammennettuja.
Sukulinjojen lukkoonlyönti mm. Vasojen ja Alftanien osalta on ennenaikaista.
Heikki Jokipii
15.07.10, 12:05
Kun nyt Emerentia TORSK on käytännössä todettu epähenkilöksi Emerentia
Tottin sijasta, [...]
Kun nämä ketjut ovat niin turkasen pitkiä, niin voisiko saada nopean yhteenvedon, miten Emerentia Torsk on "käytännössä todettu epähenkilöksi"?
Linkkikin riittää, siihen kohtaan keskustelua, jossa tämä on mielestäsi tapahtunut.
Janne Asplund
15.07.10, 12:18
Kun nämä ketjut ovat niin turkasen pitkiä, niin voisiko saada nopean yhteenvedon, miten Emerentia Torsk on "käytännössä todettu epähenkilöksi"?
Linkkikin riittää, siihen kohtaan keskustelua, jossa tämä on mielestäsi tapahtunut.
Heikki kirjoitti juuri siitä, mitä itsekin meinasin kysyä. :confused:
Kun nämä ketjut ovat niin turkasen pitkiä, niin voisiko saada nopean yhteenvedon, miten Emerentia Torsk on "käytännössä todettu epähenkilöksi"?
Linkkikin riittää, siihen kohtaan keskustelua, jossa tämä on mielestäsi tapahtunut.
"Oliko Emerentia Torsk?"-ketju antaa pitkän vastauksen kysymykseesi.
Lyhyt vastaus on EI OLLUT - ainakakaan nyt pöydällä olevien tuomiokirjaotteiden perusteella.
Abraham Erici Alftanus nai teerenpelinsä lopuksi Elisabetin, Claran ja Torskin tyttären sijasta "viskaalin piian".
Heikki Jokipii
15.07.10, 13:13
"Oliko Emerentia Torsk?"-ketju antaa pitkän vastauksen kysymykseesi.
Lyhyt vastaus on EI OLLUT - ainakakaan nyt pöydällä olevien tuomiokirjaotteiden perusteella.
Abraham Erici Alftanus nai teerenpelinsä lopuksi Elisabetin, Claran ja Torskin tyttären sijasta "viskaalin piian".
Tämähän on todella mielenkiintoista. Mistä käräjistä oli kyse?
Joko kysyjä ei ole seurannut keskusteluja lainkaan, tai sitten Jokipii piikittelee
lipsahduksellani. Kyseessä on seuraava, moneen kertaan toistettu Turun konsistorin protokollaote:
......Consistorii ecclesiastici Aboënsis protokoller II 1658–1661. SKHST 3 (utg. Ad. Neovius, 1902) s. 434 (20.6.1660, Framträdde Dn Sueno Calliander, Johan Jacobsons [Lund] fulmächtige, emott Dn Abrahamum [Alftanus] sacell. j Töfsala, som segz hafua frijat till Dauid Sigfridsons [Gyllenbögel] dotter ... [Dn Abrahamus] Är altså igenom Gudz försyn kommen i ächtenskap med en annor piga fordoms fiscalens i Kimito på Tolssnäss
Ja vielä toinenkin pöydälle pistetty "ote" (tosin alkuperäisestä tarkistamaton), joka "naulaa" Alftan-sukuselvityksissä faktana
vuosikymmeniä kummitelleen Emerentia TORSKIN arkun.
Vreta Storgård lovades åt kommissarien Clas Eriksson Tors i avkortning på hans lön, men på hans begäran, som han framställde före sin död, förlänades det av Axel Oxenstierna åt hustrun för hennes livstid, åt sonen så länge son han studerade samt dottern så längesom hon var ogift. I juni 1671 anmärkte befallningsmannen på, att friheten bibehölls, ehuru änkan var avliden, ingen son studerade och dottern tjänade som skomakare i Reval, varpå herrskapet indrog den. (Gardberg s.177)
Antti Järvenpää
15.07.10, 15:51
Kun nämä ketjut ovat niin turkasen pitkiä, niin voisiko saada nopean yhteenvedon, miten Emerentia Torsk on "käytännössä todettu epähenkilöksi"?
Linkkikin riittää, siihen kohtaan keskustelua, jossa tämä on mielestäsi tapahtunut.
Mainittakoon nyt, että Emerentia ei ole epähenkilö, mutta sukunimellinen Emerentia Torsk sen sijaan on mitä luultavammin.
Yhteenveto lähteistä löytyy vaikkapa linkistä http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=68234&postcount=76
Koko kyseinen ketju tietenkin käy asiaa syvällisemmin läpi, mutta tuohon viestiin on kerätty keskeiset nyt löytyneet sellaiset lähteet, joita ei ole huomioitu aiemmissa tutkimuksissa.
Heikki Jokipii
16.07.10, 07:04
Mainittakoon nyt, että Emerentia ei ole epähenkilö, mutta sukunimellinen Emerentia Torsk sen sijaan on mitä luultavammin.
Kiitos, tuo selvensi. Ja kappas vain, yhteenvetosi ja koko sen keskustelun pohjalta (johon nyt tutustuin paremmin) näyttäisikin yllättävästi todennäköiseltä, ettei Emerentia ollut Torsk (ja viitteetkin päinvastaisesta olisivat jopa olemattomia).
Mutta eipä taida tuo kuitenkaan vielä antaa kovin suurta perustetta voitonriemuun Emerentia Tottin osalta.
Edelleenhän (tuossa keskustelussakin) jäivät kai tosiasioiksi, että
a) Abraham Erici Alftanin vaimon nimi oli Emerent(i)a
b) Erik Alftanin vaimon nimi oli Elin Martintytär
Sanotaan, että pojat valitsevat vaimoikseen äitinsä näköisiä ja oloisia naisia. Mutta en ole kuullut sellaisesta taipumuksesta, että valittaisiin äidin nimisiä. :)
M.Sjostrom
16.07.10, 10:04
....Olen tutkimuksissani kuljettanut Alftan-kronikkaa ja Stierneld-Eldstierna-sukujen prinssi Gustafiin ulottuvaa sukupuuta rintarinnan.
Mielestäni ne joko seisovat, tai kaatuvat yhdessä.
Minusta tuo on epäterve lähtökohta. Mikään noissa kahdessa eri kyhäelmässä ei sido niiden totuusarvoa toisiinsa.
Molemmat ovat tietysti omiaan (osin tai kokonaan) kaatumaan puoliluotettavina tai epäluotettavina tai väärennettyinä tuulentupina, mutta loogisesti niiden sekä puolustus että kaato tulisi tapahtua toisistaan riippumatta. Toisen noista epäluotettavuutta ei voitane laskea viaksi toiselle, vaan sen epäluotettavuus tulisi perustella sitä koskevin meriitein, ei siis 'guilt by association'-ajattelulla.
kun voin sanoa että Alftan-kronikassa saattaa olla -joskin hyvin vääristyneesti ja sekaantuneesti muistettuna- jotakin savujakin tulien merkkeinä, tämä ei millään tavoin ole mikään kelpuutus tuolle ehkäpä täysin väärennetylle Gustav-paran jälkeläisyyttä koskevalle tarustolle.
Mainittakoon nyt, että Emerentia ei ole epähenkilö, mutta sukunimellinen Emerentia Torsk sen sijaan on mitä luultavammin.
Yhteenveto lähteistä löytyy vaikkapa linkistä http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=68234&postcount=76
Koko kyseinen ketju tietenkin käy asiaa syvällisemmin läpi, mutta tuohon viestiin on kerätty keskeiset nyt löytyneet sellaiset lähteet, joita ei ole huomioitu aiemmissa tutkimuksissa.
tuo "....Vreta Storgård lovades åt kommissarien Clas Eriksson Tors i avkortning på hans lön, men på hans begäran, som han framställde före sin död, förlänades det av Axel Oxenstierna åt hustrun för hennes livstid, åt sonen så länge son han studerade samt dottern så längesom hon var ogift. I juni 1671 anmärkte befallningsmannen på, att friheten bibehölls, ehuru änkan var avliden, ingen son studerade och dottern tjänade som skomakare i Reval, varpå herrskapet indrog den". (Gardberg s.177)
ei itse asiassa puhu kruunun antamasta läänityksestä, vaan eräänlaisesta aliläänityksestä: kruunulta läänitystä nauttiva vapaaherra antoi läänityksestään erään nautintaoikeuden elinajaksi ym tietylle luottomiehelleen. sitä ei peruuttanut reduktio (koko reduktiosta puhuminen on virhe tässä asiayhteydessä), vaan tietynlainen siviilioikeudellinen seuraanto: itse läänityksenhaltija (herrskapet, vapaaherrallinen herrasväki, vapaaherrakunta) sai tuon takaisin kun sen nautinnaksi (alilääniksi) antamisen ehdot olivat lakanneet olemasta voimassa. Eli, vapaaherrakunta reduktoi itseensä takaisin tuon nautintakartanon. Siitä meni sitten vielä vuosia, kunnes ko vapaaherrakunta reduktoitiin kruunulle, ja se oli aivan eri tapahtuma.
Ei Emerentialla tarvitse olla sukunimeä.
Alftan-sukuhan ei polveudu tuosta historiallisesta Emerentiasta. He polveutuvat Abrahamista (joka ei ollut ainakaan minkään Emerentian kautta 'Vaasain' jälkeläinen) ja Abrahamin myöhemmästä, Schrader-vaimosta.
polveutuuko ylipäänsä ketään tuosta Emerentiasta, eli Abrahamin ensimmäisestä vaimosta?
Kiitos, tuo selvensi. Ja kappas vain, yhteenvetosi ja koko sen keskustelun pohjalta (johon nyt tutustuin paremmin) näyttäisikin yllättävästi todennäköiseltä, ettei Emerentia ollut Torsk (ja viitteetkin päinvastaisesta olisivat jopa olemattomia).
Mutta eipä taida tuo kuitenkaan vielä antaa kovin suurta perustetta voitonriemuun Emerentia Tottin osalta.
Edelleenhän (tuossa keskustelussakin) jäivät kai tosiasioiksi, että
a) Abraham Erici Alftanin vaimon nimi oli Emerent(i)a
b) Erik Alftanin vaimon nimi oli Elin Martintytär
Sanotaan, että pojat valitsevat vaimoikseen äitinsä näköisiä ja oloisia naisia. Mutta en ole kuullut sellaisesta taipumuksesta, että valittaisiin äidin nimisiä. :)
Hauskaa, että Jokipiilläkin on hauskaa ja Emerentia Torsk on hänenkin
mittaristaan nyt poispyyhitty.
Emerentia TORSK on ollut se "keppihevonen", jolla modernit sukututkijat
aina Lindhistä Carpelaniin ja nyt viimeksi Kaleva ovat "ratsastaneet".
Jouni Kaleva toteaa hiljattain (n. pari vuotta sitten) ilmestyneessä
Genos-artikkelissaan "Alftan-kronikka - Varhainen sukupuu ja muistojen kultanauha") mm. seuraavaa
Quote (Kaleva):
Kuinka nimisekaannus Torsk/Tott voitaisiin selittää? Kronikan viimeinen virke saa järkeenkäyvän selityksen, jos ajattelemme, että alkuperäisen Abrahamin omakätisen dokumentin jäljennökseen olisi hänen poikansa
Johan kirjannut ikään kuin isänsä kertomuksen vahvistukseksi" "af dessan
öfren skrifne är jag på fäderna utkommen och hörde ofta min saliga moder Emerentia Torsk härom tala och med förnämliga Män conferera."
Nuori Emerentia Torsk oli lapsuuskodissaan joutunut aatelin elämän ja omaisuusjärjestelyjen näköalapaikalle. Ei ihme, jos Tott-suvun ja Alftan-suvun yhteyksistä kuningatar Kaarina Maununtyttäreen olisi Taivassalon
pappilassa tarinoitu vierailijoiden kanssa useitakin kertoja myös nuoren Johan-pojan kuullen.
---
Kronikan kopioinnissa sattuneesta virheestä on syntynyt virtuaalihenkilö
Emerentia Tott, joka on alkanut elää omaa kiehtovaa elämäänsä.
Unquote
Suuren ilon ja suunnattoman helpotuksen aihe on se, että Torsk-kummituksesta on nyt toivottavasti päästy lopullisesti eroon ja kronikan Emerentia Tottille on löydettävä uusi, parempi selitys.
Tässä toimessa kaikki apu on tervetullutta, myös Sjöströmin ja Jokipiinkin.
Quote (Sjöström):
Minusta tuo on epäterve lähtökohta. Mikään noissa kahdessa eri kyhäelmässä ei sido niiden totuusarvoa toisiinsa.
Molemmat ovat tietysti omiaan (osin tai kokonaan) kaatumaan puoliluotettavina tai epäluotettavina tai väärennettyinä tuulentupina, mutta loogisesti niiden sekä puolustus että kaato tulisi tapahtua toisistaan riippumatta. Toisen noista epäluotettavuutta ei voitane laskea viaksi toiselle, vaan sen epäluotettavuus tulisi perustella sitä koskevin meriitein, ei siis 'guilt by association'-ajattelulla.
kun voin sanoa että Alftan-kronikassa saattaa olla -joskin hyvin vääristyneesti ja sekaantuneesti muistettuna- jotakin savujakin tulien merkkeinä, tämä ei millään tavoin ole mikään kelpuutus tuolle ehkäpä täysin väärennetylle Gustav-paran jälkeläisyyttä koskevalle tarustolle.
Unquote
Asialle voisi olla eduksi, jos Sjöström tutustuisi edellisessä viestissä
mainittuun Kalevan Alftan-artikkeliin ja saman Genos-numeron pääkirjoitukseen, joka käsitteli mm. vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin väärennökseksi mainittua sukupuuta.
Harmittavasti, emme toistaiseksi ole saaneet selville, kuinka Stierneld väärensi sukupuunsa? Kirjoittiko hän mahdollisesti sen kronikanomaisesti sukuraamattunsa kanteen? Olisiko hän peräti "kopsannut" metodinsa
Abrahamilta?
Onko muita mahdollisia yhtymäkohtia, yhteisten kantavanhempien lisäksi? Kenties Stierneld todella oli "privy" Alftan-kronikan sisällön suhteen?
Onko kukaan keskustelijoista ollut tilaisuudessa syventymään Stierneld-Eldstierna sukupuun saloihin, vai puhutaanko "suulla suuremmalla"?
Heikki Jokipii
17.07.10, 06:37
Suuren ilon ja suunnattoman helpotuksen aihe on se, että Torsk-kummituksesta on nyt toivottavasti päästy lopullisesti eroon ja kronikan Emerentia Tottille on löydettävä uusi, parempi selitys.
Tässä toimessa kaikki apu on tervetullutta, myös Sjöströmin ja Jokipiinkin.
Seuraan kyllä tätä peliä katsomosta.
Mutta katsomosta en malttanut olla huutelematta, että tässä tapauksessa tuli korkeintaan tasoitusmaali, kun toinen osapuoli näyttää olevan vankassa johdossa. Tai pikemminkin, eräs sen toisen osapuolen lukuisista maaleista olisi hylätty.
Mutta kyllä minusta tämä Emerentia-sekaannuksen teoria näyttäisi kestävän ilman tätä "Torsk"-nimeäkin, se näyttäisi edelleen "maalilta".
Mutta kuten sanottu, jään katsomoon, seuraan tästedes täältä tilannetta.
Torsk-kaadon merkitys on siinä, että Lindhin 1900-luvun alussa lanseeraama ja nyt viimeksi Genoksessa Jouni Kalevan "hienosäätämä" nimisekaannusselitys on estänyt tutkimuksen etenemisen Emerentia Tottin kohdalla. On vain hyväksytty tunnettujen genealogien väsäämä teoria totena!
Olen vuosikausia ollut lähes ainoa ääni, joka on pitänyt Torskin sekaantumista Tottiin mahdottomuutena, ei kukaan toinen, ei ainakaan ääneen!
Torskin alasajo osoittaa myös sen, kuinka hataralla pohjalla on liikuttu
ja kuinka kepeästi arvostetut genealogitkin lankeavat helppoon lankaan.
Arvelen, että tuomiokirjojen nettiinsyöttö tuottaa tulevaisuudessa yhä suurempia yllätyksiä.
Satatuhatta kirkasta silmäparia päihittävät kyllä, ne menneet "kynttilänvalossa" tihruillut saavutukset.
Jopa alan viimeisen "sanan" "Aldre svenska frälsesläkter"-opuksen toimituskunta on kirjannut Lindhin nimisekkaannusteorian, mutta pitänyt, viisaasti kyllä, Emerentia Tottin elossa ehdollisena.
Kronikan eri versiot toistavat uskollisesti hänen nimensä.
Nyt vain etsimään uutta syytä ja selitystä, pojat!
Seuraan kyllä tätä peliä katsomosta.
Mutta kyllä minusta tämä Emerentia-sekaannuksen teoria näyttäisi kestävän ilman tätä "Torsk"-nimeäkin, se näyttäisi edelleen "maalilta".
Mutta kuten sanottu, jään katsomoon, seuraan tästedes täältä tilannetta.
Palaan vielä tähän Jokipiin kommenttiin.
Juuri tuollainen "yleistys" (s.o. ei kahta Emerentia-nimistä samassa suvussa) on kapsahtamista "helppoon lankaan".
Toisin kuin eräs tunnettu sukututkija näissä ketjuissa taannoin esitti, Emerentia ei suinkaan ollut tuikiharvinainen nimi noina aikoina. Mm. omalla tiedostollani heitä on läjäpäittäin.
Se, että "entisen fiskaalin piika" olisi käynyt KRONIKAN MUKAISIA NEUVOTTELUJA (juonitteluja) ylhäisten miesten kanssa miehensä suvusta tämän ollessa vahvasti elossa ja aktiivi on vielä epätodennäköisempää (suorastaan mahdotonta), kuin Torskin tyttäreltä tehtynä..
Selvennykseksi:
mainitsemani sukututkija ei suinkaan ole tekstiäni toiseen ketjuun siirtänyt
kirjoittaja.
Emerentia-nimen levinneisyydestä 1600-1700-luvuilla voidaan tehdä tutkimuksia, sikäli kuin se historiallisista lähteistä on mahdollista.
Jo pelkästään Vasa-sukuun liittyvissä suvuissa heitä on erityisen runsaasti,
Kustaa Vaasan Emerentia-sisaren muistoksi.
Nimen levinneisyys rahvaan keskuudessa on vain arvailujen varassa, koska
1600-luvun ja 1700-luvun alun kirkonkirjoja on säilynyt harmittavan vähän.
Olettaisin, että esim. aviottomille lapsille (rengin kanssakin siitetyille) annettiin komealta kalskahtavia nimiä, kuten seuraavinakin vuosisatoina.
Mikään kristillinen nimi ei ollut erityisesti "kielletty" rahvaan keskuudessa, ei edes kuninkaan, päinvastoin.
Huomasin tätä ketjua alusta uudelleen lukeneena, että prinssi Gustafin
Wikipedia-entryä on nyt rustattu modernin tutkimuksen mukaiseksi,
samoin Adolf Ludvig Stierneldin vastaava:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Adolf_Ludvig_Stierneld
on saanut hänen uransa ja persoonansa täydellisesti murskaavan asun.
Näitä silmäillessä joudun jälleen palaamaan aineistoon, jonka perusteella
tuomio on tehty. Mitä dokumentteja Stierneld väärensi; saisimmeko edes
yhden konkreettisen esimerkin? Netti vatkaa vain tuomiota; todisteita ei tuoda esille!
En löydä Wikipediassa mainitusta ja hallussani täällä Riadissa olevasta Ingemar Carlssonin "På lögnens väg",
ainuttakaan!
Wikipediassa esitellään todisteena (?) "kullattu sukupuu".
Omien tutkimuksieni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että prinssi Gustafiin johtava sukupuu "eli" suvussa jo ENNEN väärentäjäksi kutsutun A.F. Stierneldin syntymää.
Siihen viittaavat Elgenstiernan mainitsemat Catharina Stierneldin (s. 1667)
raamattumerkinnät, Erik, Gustaf ja Sigrid nimien esiintyminen jo varhaisissa
polvissa, sekä kuninkaalliset kummit.
Stierneld/Eldstierna-sukujen meteorimaista nousua ei ole onnistuttu
nykytutkijoitten toimesta selittämään, eikä myöskään antamaan heille
"uutta", korvaavaa sukupuuta. Jopa Elgenstierna horjuu eri vaihtoehtojen välillä.
Olisiko tässä sopiva sarka kynnettäväksi Latva-Rasku & Co?
Benedictus
17.07.10, 16:23
Ericus Erici Alftanus on kummallinen yhtälö, isän puolelta löytyy tietoa , mutta äiti on kadoksissa.
Tarkoituksella salattu vai merkityksettömänä pois jätetty?
Erikin ura oli myös aika nopea. Kuten Eldin veljestenkin.
Otin tuon kopion:
Sitten on "Tövsala Prästegårds Inventarium, Ransakat Anno 1623 den 22. Maij"
"I Ehrevördige Mester Joachimus Stuttaej Kÿrckeheerdes i Åbo, Edhle Hvellbördige
Lars Carpelans till Hvias, Edhle hvelb:ge Gustaf? Peerssons till Särkilax och
Peer Mårchen?ssons i Pr? , ... Henrichssonns i ..... och Matis Anderssons i
Tårois och Jacob Erichssons i Marius när?varo Dess beförererat??
Reverendo Domino Erico Erici Alftano tillhanda
som är: (luettelo)
- lopuksi viitataan pappilan paloon v. 1618 "tå prästegården all upbrann."
Eli tuomiorovasti(?) Joakim Stutaeus luovutti kuuden luotetun miehen läsnä
ollessa Taivassalon pappilan Ericus Ericille.
Kiinnostaa keitä nuo henkilöt ovat uskottuina miehinä?
Turun kirkkoherra Joachimus Mattsson Stutaeus on tiedetty, mutta myös komean uran tehnyt.
Jari Latva-Rasku (http://suku.genealogia.fi/member.php?u=104833) http://suku.genealogia.fi/images/statusicon/user_offline.gif vbmenu_register("postmenu_58815", true);
Forumin jäsen - Medlem i forumet
Liittynyt: Apr 2009
Viestejä: 166
http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon1.gif Vs: Stuut eli Stutaeus suku
Matti Laurinpoika Stutaeuksen poika Joakim Stutaeus oli Turun tuomiorovasti ja hän johti tuomiokapitulia piispan sijaisena jonkin aikaa. Joakim opiskeli sitä ennen muutamassa keski-eurooppalaisessa yliopistossa ja häntä voidaan pitää aikanaan yhtenä oppineimmista papeista. Vaikka Joakimin isä oli myöhemmin tarkastellen ollut oikealla puolella Nuijasodassa, Joakimin ura vaikuttaa melkoiselta maalaispapin pojaksi.
Suomessa on ollut jo varhain pappissuvut Härkä ja Härkäpää. Joakim Stutaeus käytti sinetissään kokonaista härkää.
Joakim Stutaeuksen samannimisen pojan kohdalla lukee ylioppilasmatrikkelissa seuraavaa:
Maarian ja Raision käräjät 11.7.1638 f. 72v (Geitilä Frelsses Jord, hafwer H:s G: N:de Gref Jacob DeLagardie kiöptt af S. M. Joachimi Stutæi efterlefwerska för 600 D:r K: Myntt);
Eli Jacob DeLagardie oli ostanut Joakim Stutaeus vanhemman leskeltä rälssimaata Raisiossa. Toisesta viittauksesta käy ilmi, että tämän lesken nimi on Elin, eli Joakim Stutaeuksessa näyttäisi olleen kolmaskin vaimo kahden yleisesti tunnetun lisäksi. On vaikea sanoa, onko aatelismaa myyty, koska Stutaeus ei ole ollut aatelinen.
Matias Stutaeus oli Ilmajoen kirkkoherra, jonka tytär lienee ollut Ilmajoen Uppalan emäntä, eli Johannes ja Henrik Wegeliuksen isoäiti.
Matiaksen vaimo oli Sofia Grelsdr Stuut, jonka isä lienee Hämeenkyrön khr Gregorius Mickaelsson Stuut 1549-60. Seuraaja oli Mårten Friisius.
Friisiukset olivat sotkeentuneet Keitilään, eli oliko Stuutin vaimo myös Frisius.
Eli kysymys kuuluu: Olivatko pappilan inventaarimiehet Erikus Alftanin läheisiä luotettuja vai virallisesti valittuja luottomiehiä? Vai sekä että?
Huomasin tätä ketjua alusta uudelleen lukeneena, että prinssi Gustafin
Wikipedia-entryä on nyt rustattu modernin tutkimuksen mukaiseksi,
samoin Adolf Ludvig Stierneldin vastaava:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Adolf_Ludvig_Stierneld
on saanut hänen uransa ja persoonansa täydellisesti murskaavan asun.
Näitä silmäillessä joudun jälleen palaamaan aineistoon, jonka perusteella
tuomio on tehty. Mitä dokumentteja Stierneld väärensi; saisimmeko edes
yhden konkreettisen esimerkin? Netti vatkaa vain tuomiota; todisteita ei tuoda esille!
En löydä Wikipediassa mainitusta ja hallussani täällä Riadissa olevasta Ingemar Carlssonin "På lögnens väg",
ainuttakaan!
Wikipediassa esitellään todisteena (?) "kullattu sukupuu".
Omien tutkimuksieni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että prinssi Gustafiin johtava sukupuu "eli" suvussa jo ENNEN väärentäjäksi kutsutun A.F. Stierneldin syntymää.
Siihen viittaavat Elgenstiernan mainitsemat Catharina Stierneldin (s. 1667)
raamattumerkinnät, Erik, Gustaf ja Sigrid nimien esiintyminen jo varhaisissa
polvissa, sekä kuninkaalliset kummit.
Stierneld/Eldstierna-sukujen meteorimaista nousua ei ole onnistuttu
nykytutkijoitten toimesta selittämään, eikä myöskään antamaan heille
"uutta", korvaavaa sukupuuta. Jopa Elgenstierna horjuu eri vaihtoehtojen välillä.
Olisiko tässä sopiva sarka kynnettäväksi Latva-Rasku & Co?
Löysinpä toisenkin "todisteen" Stierneldin väärennöksistä.
Prinssi Gustafin Wikipedia-sivulla osoitteessa:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Eriksson_Vasa
otsikolla "Porträttet på Gripsholm" esitellään väärentäjäksi mainitun
Adolf Ludvig Stierneldin ISAN Samuel Gustaf Stierneldin PUOLASTA
ostama "orja"-nimellä myyty muotokuva, jonka Stierneldit tulkitsivat
esittävän esi-isäänsä prinssi Gustavia.
Nykytutkimus on tullut siihen tulokseen, että muotokuvan on maalannut eräs
Abraham Wuchters huomattavasti prinssi Gustafin kuoleman jälkeen.
Wikipediassa käytetään tätä muotokuvatarinaa useammassa otteessa "todisteena" vapaaherra Stierneldin kieroudesta.
Taidemaailmaa, sattuneesta syystä seuranneena, olen huomioinut kuinka
hanakasti nykyexpertit ovat "riisumassa" vanhoja oletuksia mestariteosten
tekijöistä ja kuinka ihmeellisen usein "uusia" samojen mestareitten töitä
heidän toimestaan löydetään.. Nämä "löydetyt" sitten myydään ennätyshintoihin taidemarkkinoilla.
En ole "googlannut" Abraham Wuchtersin tietoja netistä. Itselleni hän on tuntematon suuruus. Epäilen, ettei hänen signeeraustaan ole taulussa nähtävissä, koska se ei ole tullut esille muotokuvan historiikissa varhaisimmilta ajoilta.
On siis ilmeisesti niin, että nykyexpertti on tehnyt tämän löydön muilla
perustein.
Niin, tai näin - vapaaherra Stierneld, kuten itsekin omin silmin voin havaita,
on päätellyt, että "orja" on mitä ilmeisimmin kahlittu, suvun piirteet omaava, selvästikin korkean statuksen omaava henkilö, joka olisi voinut esittää vaikkapa Moskovassa vangittuna viruvaa prinssi Gustafia.
Edellenkään, emme varmuudella vois poissulkea tätä mahdollisuutta.
Se, että muotokuva on prinssi Gustafia myöhemmältä ajalta, ei poista
kopion mahdollisuutta.
Jos nämä kaksi ("kullattu sukupuu" ja "väärennetty muotokuva-atribuutti") ovat ainoat todisteet vapaaherra Eldstiernan rötöksistä joudun sulkemaan suuni, tapaus on todella loppunkäsitelty!
Löysinpä toisenkin "todisteen" Stierneldin väärennöksistä.
Prinssi Gustafin Wikipedia-sivulla osoitteessa:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Eriksson_Vasa
otsikolla "Porträttet på Gripsholm" esitellään väärentäjäksi mainitun
Adolf Ludvig Stierneldin ISAN Samuel Gustaf Stierneldin PUOLASTA
ostama "orja"-nimellä myyty muotokuva, jonka Stierneldit tulkitsivat
esittävän esi-isäänsä prinssi Gustavia.
Nykytutkimus on tullut siihen tulokseen, että muotokuvan on maalannut eräs
Abraham Wuchters huomattavasti prinssi Gustafin kuoleman jälkeen.
Wikipediassa käytetään tätä muotokuvatarinaa useammassa otteessa "todisteena" vapaaherra Stierneldin kieroudesta.
Taidemaailmaa, sattuneesta syystä seuranneena, olen huomioinut kuinka
hanakasti nykyexpertit ovat "riisumassa" vanhoja oletuksia mestariteosten
tekijöistä ja kuinka ihmeellisen usein "uusia" samojen mestareitten töitä
heidän toimestaan löydetään.. Nämä "löydetyt" sitten myydään ennätyshintoihin taidemarkkinoilla.
En ole "googlannut" Abraham Wuchtersin tietoja netistä. Itselleni hän on tuntematon suuruus. Epäilen, ettei hänen signeeraustaan ole taulussa nähtävissä, koska se ei ole tullut esille muotokuvan historiikissa varhaisimmilta ajoilta.
On siis ilmeisesti niin, että nykyexpertti on tehnyt tämän löydön muilla
perustein.
Niin, tai näin - vapaaherra Stierneld, kuten itsekin omin silmin voin havaita,
on päätellyt, että "orja" on mitä ilmeisimmin kahlittu, suvun piirteet omaava, selvästikin korkean statuksen omaava henkilö, joka olisi voinut esittää vaikkapa Moskovassa vangittuna viruvaa prinssi Gustafia.
Edellenkään, emme varmuudella vois poissulkea tätä mahdollisuutta.
Se, että muotokuva on prinssi Gustafia myöhemmältä ajalta, ei poista
kopion mahdollisuutta.
Jos nämä kaksi ("kullattu sukupuu" ja "väärennetty muotokuva-atribuutti") ovat ainoat todisteet vapaaherra Eldstiernan rötöksistä joudun sulkemaan suuni, tapaus on todella loppunkäsitelty!
Kasvavalla kauhulla olen tutkaillut Terhin toiseen ketjuun lähettämiä
"todisteita"; edellisiin lienee lisättävä "isän sotatekojen suurentelu". Kumpi suurenteli isä, vaiko poika?
Onko todellakaan mitään tieteellisesti testattua tekstiä olemassa
vapaherra Stierneldin rötöksistä? Pyydän; pöytään?
Kurkistin netistä lisätietoja Abraham Wuchtersista.
Hän eli vuosina 1610-1682 ja oli erikoistunut kuninkaallisiin muotokuviin.
Elämänsä ehtoolla hän toimi Tanskan Christian V:n hovimaalarina.
Mitä enemmän tätä "todistetta" tonkii, sitä enemmän "sieraimet leviävät";
on kuin eksyisi "urbaanin legendan" syövereihin.
Kuinka sattuikaan, että (Wikipediaa siteeraten) vapaaherra Stierneldin isä (vapaaherra Samuel Gustaf Stierneld)
sattui ostamaan Puolasta taulun, joka esitti "orjaa", mutta onkin nykyexperttien mukaan kuninkaallisiin potretteihin erikoistuneen hovimaalarin siveltimestä?
Provenienssista ja attribuutiosta huolimatta kuva ei, Wikipedian mukaan,
esitä Moskovassa vankina virunutta prinssi Gustafia, vaan on vapaaherra
Stierneldin kiero väline pönkittää sukunsa polveutumista kyseisestä
ylimyksestä.
Kuka sitten on hovimaalari Wuchtersin malli?
Eikö loogisinta olisi olettaa, että Wuchters jatkoi valitsemallaan linjalla ja maalasi ylhäisöä, jopa peräti kuninkaallisia? Eikö Wuchters, jonka kaari maalarina oli korkeimmillaan 1650-1680-luvuilla, olisi voinut maalata "fantasiamaalauksen" prinssi Gustafista tilaustyönä, tai kopiona, varsinkin kun prinssistä ei tunnu jääneen ainuttakaan aikalaispotrettia nykypäiviin?
Epäilyttävintä koko jutussa on juuri tuo Wikipedian totuudeksi väittämä
tieto maalauksen joutumisesta Stierneldin isän haltuun Puolassa "Orja"-tittelillä. Kuitistako tämä tarkka tieto on kaivettu? Miten ihmeessä se sattuu Wuchterista muodostuneeseen kokonaiskuvaan??
Onko taulu ylipäätäänkään Wuchtersilta?
Seppo Niinioja
18.07.10, 20:04
Kurkistin netistä lisätietoja Abraham Wuchtersista.
Hän eli vuosina 1610-1682 ja oli erikoistunut kuninkaallisiin muotokuviin.
Elämänsä ehtoolla hän toimi Tanskan Christian V:n hovimaalarina.
Mitä enemmän tätä "todistetta" tonkii, sitä enemmän "sieraimet leviävät";
on kuin eksyisi "urbaanin legendan" syövereihin.
Kuinka sattuikaan, että (Wikipediaa siteeraten) vapaaherra Stierneldin isä (vapaaherra Samuel Gustaf Stierneld)
sattui ostamaan Puolasta taulun, joka esitti "orjaa", mutta onkin nykyexperttien mukaan kuninkaallisiin potretteihin erikoistuneen hovimaalarin siveltimestä?
Provenienssista ja attribuutiosta huolimatta kuva ei, Wikipedian mukaan,
esitä Moskovassa vankina virunutta prinssi Gustafia, vaan on vapaaherra
Stierneldin kiero väline pönkittää sukunsa polveutumista kyseisestä
ylimyksestä.
Kuka sitten on hovimaalari Wuchtersin malli?
Eikö loogisinta olisi olettaa, että Wuchters jatkoi valitsemallaan linjalla ja maalasi ylhäisöä, jopa peräti kuninkaallisia? Eikö Wuchters, jonka kaari maalarina oli korkeimmillaan 1650-1680-luvuilla, olisi voinut maalata "fantasiamaalauksen" prinssi Gustafista tilaustyönä, tai kopiona, varsinkin kun prinssistä ei tunnu jääneen ainuttakaan aikalaispotrettia nykypäiviin?
Epäilyttävintä koko jutussa on juuri tuo Wikipedian totuudeksi väittämä
tieto maalauksen joutumisesta Stierneldin isän haltuun Puolassa "Orja"-tittelillä. Kuitistako tämä tarkka tieto on kaivettu? Miten ihmeessä se sattuu Wuchterista muodostuneeseen kokonaiskuvaan??
Onko taulu ylipäätäänkään Wuchtersilta?
Sensuroinnin uhallakin totean, että asiaa kannattanee kysyä Wikipedialta, http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia%3AEtusivu .
Kun nyt Stierneld-Eldstierna-sukujen kullattu juuri on niin vakuuttavasti tullut todistetuksi (vrt. todisteet yllä), lienee paikallaan ajatella positiivisesti ja rakentaa veljeksille uusi & aito sukupuu.
Koska Latva-Rasku & Co, eivät toistaiseksi tarttuneet täkyyn, asettelen
faktat uudemman kerran pöytään, jospa joku toinen rohkenisi:
Elgenstierna sanoo vapaaherra Lars Larsson Eldstiernan ja kamarineuvos Samuel Larsson Stierneldin juurista seuraavaa:
“Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, f. 1568, d. 1607, är högst osannolik. Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet under säteriet Borg vid Norrköping och skulle i så fall hava hetat Nils, men även detta är mindre troligt. Antagligast hette han Björn (Se Svenska Attartal del 13, sid. 121).
ätten har gemensamt ursprung med adliga och friherrliga ätterna Stierneld, nr 1318 och 236.
Tab. 1
Lars Björnsson (Nilsson?), f. 1586 1/9 (?); fogde på Händelö i Norrköpings landsförsaml. åtminstone från 1643; begr. 1657 8/3. – G. 1621(?) m. Brita Björnsdotter, f. 1596(?), d. 1655. Sönerna antogo namnet Eld (Öä).
Söner:
Lars Larsson Eld, adlad och friherre Eldstierna, f. 1623, d. 1701. Se Tab.2.
Samuel Larsson Eld, adlad Stierneld, f. 1637, d. 1716. Se adl. ätten Stierneld Tab. 1.”
Elgenstierna on harvinaisen hapuileva ja lyhytsanainen antamassaan johdannossa. Ensitaulun hän "koristelee" kysymysmerkein. Miksi hän epäröi? Eikö huippugenealogi ole lainkaan vakuuttunut ulosantamastaan? Onko tutkimus ajautunut “ojasta allikkoon”?
Missä ovat Larsin & Samuelin sisarukset?
Kuka on Samuelille annettu nimetön kaksoisveli (Elgenstierna: " Samuel, f. TVILLING 1637 i Norrköping")?
Toivon, että mahdollisissa kommenteissa jätetään rauhaan väärennökseksi
todistettu sukupuu ja löydetään se aukoton oikea.
M.Sjostrom
20.07.10, 14:51
ääh.
ei Elgenstierna mikään huippugenealogi ollut, vaan suurten kokoelmien puhtaaksikirjoittaja.
On aivan selvää, että noin laajan aineiston toimituskuntoon saattaminen on homma, jossa yksittäisten sukujen yksittäisiä *vaikeita* genealogisia kysymyksiä ei enää tutkimuksellisin keinoin ratkota kunnolla, vaan työ kohdistuu kokoelman esittämiseen ja perustuu muiden tutkimaan. tai, tutkimatta jättämään, jos tietoa ei ole.
Joskus kokoelmnia toimitettaessa, jokin ehkä yksinkertainen kysymys saattaa tulla samassa yhteydessä tutkituksi ja ratkaistuksi järkevällä ja uskottavalla tavalla - mutta vaikeat ongelmat lähtökohtaisesti eivät.
Ei Elgenstierna ole tuota Eld-poppoon alkuperäkysymystä tutkinut kunnolla, vaan on lainannut siihen aikaan saatavilla olleita tutkimuksia aiheesta (oli sitten maininnut lähdeviitteet tai ei). Jos ja kun niiden totuusarvoa pyrkii tarkastelemaan, on etsittävä ne tutkimukset ja katsottava mihin aineistoon ne pohjaavat ja miten luotettavasta ja järkevästi päätelmiä niissä on tehty.
Miksi noiden alkuperän ylipäänsäkään pitäisi kummoisesti kiinnostaa..... onhan käynyt jotakuinkin varmaksi että mistään vanhasta suvusta (kuten vaasoista) nuo veljekset eivät polveutuneet, vaan he olivat hyvinkin ilmeisesti omalla alallaan kyvykkäitä nousukkaita.
Ja nousukkuus on aika uskottavaa ja tyypillistä tuon ajan Ruotsille: valtakunta oli voimakkaassa laajentumisvaiheessa, sekä maantieteellisiltä rajoiltaan että hallinnolliselta koneistoltaan. Sen tarvitsi rekrytoida kieltään hallitsevia, hommiin kykeneviä uusia miehiä roppakaupalla - ja siihen ei riittänyt vanhojen sukujen syntyvyys, vaan nimenomaan tuolloin 1600-l alkuvaiheilla ja 30-vuotisen sodan aikoina, säätykierto ylöspäin oli mittavaa - nousukasperheitä kohoili rutkasti paljon parempiin asemiin kuin heidän vanhemmillaan oli ollut - kaikkialta valtakunnan lojaaleilta kanta-alueilta: sekä Suomesta että Ruotsista.
Eri asia on sitten, että 1600-luvun alun nousukkaiden jälkeläiset sitten 1700-luvun oligarkkisessa kulttuuri-ilmapiirissä kokivat tarvitsevansa ikivanhoja juuria (eikä pelkästään juuria sata vuotta aiemmin kohonneista rahvaan lapsista jotka olivat olleet riittävän kyvykkäitä kohoamaan johonkin sotilas- tai siviiliasemiin kovasti laajenevassa koneistossa), ja jotkut heistä olivat tarpeeksi tasapainottomia (ainakin rehellisyyden suhteen) ja taitavia että osasivat väärentääkin niitä ilman että ihan heti jäivät kiinni.
(sivuääniä päästelemättä). Elgenstiernan kutsuminen “huippugenealogiksi” nykypävien osaajien (nimiä mainitsematta) rinnalla on varmaankin rienausta; olipahan vain ritarihuonegenealogi siinä missä Carpelan, Torsten Aminoff ja monet muut alan ansioituneet tutkijat.
Quote (Sjöström):
Miksi noiden alkuperän ylipäänsäkään pitäisi kummoisesti kiinnostaa
Unquote
Edellytin repimisen sijasta rakentamista. Saisimmeko nyt edes mökin tuulentupien sijasta? Torppariko se kantaisä lopulta oli?
Harmi, ettei kiinnosta, tai onnistu...
Niille, joita kiinnostaa, kopioin oheen HY:n matrikkelista seuraavat tiedot:
1642/43 Magnus Larsson Magnus Laurentii, Ostrogotus[/font] 311 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=311). Kotoisin Itä-Götanmaalta. Ylioppilas Turussa 1642/43. Ylioppilas Greifswaldissa 5.9.1645 Magnus Laurentii, Keimoborinus Ostrogothus[/font]. Respondentti Greifswaldissa 11.1647 , pr. lainopin prof. Francisc. Stypmann. — Svean hovioikeuden kanneviskaali 1655, hovioikeudenasessori 1658, samalla Jönåkerin, Hölön ja Hölebon kihlakuntien tuomari 1666. † 1674. Pso: Brita Kinninmundt tämän 1. avioliitossa († 1700).[/font]
Lanko: vuorineuvos Robert Kinninmundt[/font] 1493 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1493) (yo 1661, † 1720).[/font]
Vävy: Östra Husbyn kirkkoherra, FM Johan Serlachius[/font] 2321 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2321) (yo 1674, † 1729).
Viittauksia: HYK ms., Matrikel på Östgötha studerande II [kserokopio, orig. UUB Westin 939] #9 (Magnus Laurentii, Norcop.). — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 22 (IV); Consistorii academici Aboensis äldre protokoller I [1640–54] (utg. A. G. Fontell, 1884) s. 159, 162, 180, 181–182 (20.7.1645, Magnus war sinnat förreesa in Germaniam), 458 (27.6.1650, Bewiliades Magno Laurentij viaticum); Aeltere Universitäts-Matrikeln II. Universität Greifswald I 1456–1645 (hrsg. v. E. Friedlaender, 1893) s. 628; K. G. Odén, Östgötars minne. Biografiska anteckningar om studerande östgötar i Uppsala 1595–1900 (1902) s. 39 #480 (1646, Magnus Laurentii Breman ... Möjligen stud. i Åbo 1643 ‹mainittu arvelu on virheellinen› ... kyrkoherde i Mjölby 1675. D. 1690). — J. Schefferus, Svecia literata (1680) p. 202; A. Anjou, Kongl. Svea hofrätts presidenter samt embets- och tjenstemän (1899) s. 80.
Voisiko tämä Magnus (Måns) Larsson kuulua Eld-veljessarjaan? Ei toki Samuelin kaksosena, mutta jonnekin Larsin ja Samuelin väliin?
M.Sjostrom
20.07.10, 16:26
Niille, joita kiinnostaa, kopioin oheen HY:n matrikkelista seuraavat tiedot:
1642/43 Magnus Larsson Magnus Laurentii, Ostrogotus[/font] 311 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=311). Kotoisin Itä-Götanmaalta. Ylioppilas Turussa 1642/43. Ylioppilas Greifswaldissa 5.9.1645 Magnus Laurentii, Keimoborinus Ostrogothus[/font]. Respondentti Greifswaldissa 11.1647 , pr. lainopin prof. Francisc. Stypmann. — Svean hovioikeuden kanneviskaali 1655, hovioikeudenasessori 1658, samalla Jönåkerin, Hölön ja Hölebon kihlakuntien tuomari 1666. † 1674. Pso: Brita Kinninmundt tämän 1. avioliitossa († 1700).[/font]
Lanko: vuorineuvos Robert Kinninmundt[/font] 1493 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1493) (yo 1661, † 1720).[/font]
Vävy: Östra Husbyn kirkkoherra, FM Johan Serlachius[/font] 2321 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2321) (yo 1674, † 1729).
Viittauksia: HYK ms., Matrikel på Östgötha studerande II [kserokopio, orig. UUB Westin 939] #9 (Magnus Laurentii, Norcop.). — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 22 (IV); Consistorii academici Aboensis äldre protokoller I [1640–54] (utg. A. G. Fontell, 1884) s. 159, 162, 180, 181–182 (20.7.1645, Magnus war sinnat förreesa in Germaniam), 458 (27.6.1650, Bewiliades Magno Laurentij viaticum); Aeltere Universitäts-Matrikeln II. Universität Greifswald I 1456–1645 (hrsg. v. E. Friedlaender, 1893) s. 628; K. G. Odén, Östgötars minne. Biografiska anteckningar om studerande östgötar i Uppsala 1595–1900 (1902) s. 39 #480 (1646, Magnus Laurentii Breman ... Möjligen stud. i Åbo 1643 ‹mainittu arvelu on virheellinen› ... kyrkoherde i Mjölby 1675. D. 1690). — J. Schefferus, Svecia literata (1680) p. 202; A. Anjou, Kongl. Svea hofrätts presidenter samt embets- och tjenstemän (1899) s. 80.
Voisiko tämä Magnus (Måns) Larsson kuulua Eld-veljessarjaan? Ei toki Samuelin kaksosena, mutta jonnekin Larsin ja Samuelin väliin?
joutavaa. ei mitään konkreettista joka liittäisi tuon Maunun Eld-veljeksiin.
Itägöötanmailla oli aivan varmasti satoja Lars-nimisiä tuolloin tuossakin sukupolvessa, ja niinpä on kehnoa yrittää laittaa kaikenmoiset Larsinpojat veljeksiksi.
repimistä nähtävästi täytyy tapahtua, kun nk rakentaminen noin on tuulentupien rakentelua.
Ei voi mitään.
Rakentamisella pitäisi olla lujia rakennusaineita - ei rakennuspuiksi pelkkää kuumaa ilmaa, kiitos.
Seppo Niinioja
21.07.10, 06:41
ääh.
ei Elgenstierna mikään huippugenealogi ollut, vaan suurten kokoelmien puhtaaksikirjoittaja.
On aivan selvää, että noin laajan aineiston toimituskuntoon saattaminen on homma, jossa yksittäisten sukujen yksittäisiä *vaikeita* genealogisia kysymyksiä ei enää tutkimuksellisin keinoin ratkota kunnolla, vaan työ kohdistuu kokoelman esittämiseen ja perustuu muiden tutkimaan. tai, tutkimatta jättämään, jos tietoa ei ole.
Joskus kokoelmnia toimitettaessa, jokin ehkä yksinkertainen kysymys saattaa tulla samassa yhteydessä tutkituksi ja ratkaistuksi järkevällä ja uskottavalla tavalla - mutta vaikeat ongelmat lähtökohtaisesti eivät.
Ei Elgenstierna ole tuota Eld-poppoon alkuperäkysymystä tutkinut kunnolla, vaan on lainannut siihen aikaan saatavilla olleita tutkimuksia aiheesta (oli sitten maininnut lähdeviitteet tai ei). Jos ja kun niiden totuusarvoa pyrkii tarkastelemaan, on etsittävä ne tutkimukset ja katsottava mihin aineistoon ne pohjaavat ja miten luotettavasta ja järkevästi päätelmiä niissä on tehty.
Miksi noiden alkuperän ylipäänsäkään pitäisi kummoisesti kiinnostaa..... onhan käynyt jotakuinkin varmaksi että mistään vanhasta suvusta (kuten vaasoista) nuo veljekset eivät polveutuneet, vaan he olivat hyvinkin ilmeisesti omalla alallaan kyvykkäitä nousukkaita.
Ja nousukkuus on aika uskottavaa ja tyypillistä tuon ajan Ruotsille: valtakunta oli voimakkaassa laajentumisvaiheessa, sekä maantieteellisiltä rajoiltaan että hallinnolliselta koneistoltaan. Sen tarvitsi rekrytoida kieltään hallitsevia, hommiin kykeneviä uusia miehiä roppakaupalla - ja siihen ei riittänyt vanhojen sukujen syntyvyys, vaan nimenomaan tuolloin 1600-l alkuvaiheilla ja 30-vuotisen sodan aikoina, säätykierto ylöspäin oli mittavaa - nousukasperheitä kohoili rutkasti paljon parempiin asemiin kuin heidän vanhemmillaan oli ollut - kaikkialta valtakunnan lojaaleilta kanta-alueilta: sekä Suomesta että Ruotsista.
Eri asia on sitten, että 1600-luvun alun nousukkaiden jälkeläiset sitten 1700-luvun oligarkkisessa kulttuuri-ilmapiirissä kokivat tarvitsevansa ikivanhoja juuria (eikä pelkästään juuria sata vuotta aiemmin kohonneista rahvaan lapsista jotka olivat olleet riittävän kyvykkäitä kohoamaan johonkin sotilas- tai siviiliasemiin kovasti laajenevassa koneistossa), ja jotkut heistä olivat tarpeeksi tasapainottomia (ainakin rehellisyyden suhteen) ja taitavia että osasivat väärentääkin niitä ilman että ihan heti jäivät kiinni.
Aiheesta kovinkaan paljon tietämättä M. Sjostromin katsaus on mielestäni sangen asiantunteva ja uskottava. Juuri noinhan sen on täytynyt mennä. Kun mennään tarpeeksi pitkälle taakse, tullaan yleensä talonpoikaan, joka ryhtyi kuninkaan ratsupalvelukseen ja sai siitä rälssivapauden palkkiokseen.
Seppo Niinioja
joutavaa. ei mitään konkreettista joka liittäisi tuon Maunun Eld-veljeksiin.
Itägöötanmailla oli aivan varmasti satoja Lars-nimisiä tuolloin tuossakin sukupolvessa, ja niinpä on kehnoa yrittää laittaa kaikenmoiset Larsinpojat veljeksiksi.
repimistä nähtävästi täytyy tapahtua, kun nk rakentaminen noin on tuulentupien rakentelua.
Ei voi mitään.
Rakentamisella pitäisi olla lujia rakennusaineita - ei rakennuspuiksi pelkkää kuumaa ilmaa, kiitos.
Olen edellyttänyt ketjussa "rakentavaa" keskustelua.
Eityisen "rakentavia" tuli olla rikkojien, joiden suoranainen velvollisuus
on korvata hävitetty sukupuu paremmalla ja oikeammalla. Onko noin
vaikeaa pystyttää edes se ensimmäinen "hirsi"?
Elgenstiernalla, (joka muuten ei missään vaiheessa syytä Stierneldiä väärentäjäksi) velvollisuus ritarihuonegenealogina oli löytää aatelissusuvuille mahdollisimman luotettava ja oikea juuri.
Eldstierna/Stierneld-sukujen kohdalla hän ei siihen kyennyt, kuten
lukuisat kysmysmerkit hänen selvitystensä alussa osoittavat.
Jospa nykyajan "huippugenealogit" nyt pykäisivät edes "piilopirtin"
Eldin-pojille, niin osaavia kuin ovat..
Huippugenealogille ja jokaiselle vähänkin aiheeseen syventyneelle olisi
toki selvinnyt jo heti kättelyssä, että HY:n matrikkelissa mainittu
Magnus Larsson kuului jo valmiiksi Eld-veljesten sukupiiriin avioitten kautta. Hänen puolisonsa Brita Kinninmundt kun on lähisukua sille asessori Robert Kinninmudtille, joka nai Lars Larsson Eldstiernan tyttären Catharina Sofia Eldstiernan.
"Kaikenmoinen Larsinpoika" oli sattumalta (?) myös sen Johan Serlachiuksen appi, jonka sisar Christina Johansdr (Serlachius) emännöi Pappila-nimistä rusthollia Pyhtäällä. Tämä samainen
Pappila, erityisesti sen ostoaugmentti Pesun-tila on synnyinkotini.
Serlachiukset kuuluvat sukuuni Anna Gertrud Lindormian kautta, joka
nai Fabian Gudzeuksen. Hänen äitinsä oli Margareta Danielsdr (Serlachius).
Niin Lindormi-, kuin Gudzeus-suvutkin ovat ruotsalaista juurta, kuten
myös Barckit ja Alftanit.
Johan Barckin ja Katharina Alftanan poika Abraham Johansson Barck
sai haltuunsa Pappilan everstiluutnantti Alexander Modelinin jälkeen, joka
itse oli syntynyt Ruotsin Barkerydin Alarpissa. Hänen äitinsä oli Anna Barck.
Lisää aiheesta löytyy Anbytarforumin "Alexander Modelin"-keskustelusta,
joka on ollut eräs menestyksekkäin yhteispohjoimainen yritys viimevuosina
sukututkimuksen saralla.
Siina mallia "rakentamisesta".
K.Salminen
21.07.10, 08:40
Lisään tähän Juhanin viestiin sen verran, että on aika huvittaa luettavaa nuo nimeltä mainitsemattomien debatöörien spekulaatiot ja kontraevidenssit, mitkä esitetään ilman mitään viittausta lähdepohjaan.
Jotta keskustelusta tulisi "mielekäs", tarkoitan analyyttisen filosofian katsannossa, tulisi nuo "mielettömät lauseet" todistaa jonkinlaisen aistihavainnon kautta..
T. Kari Salminen
Olen edellyttänyt ketjussa "rakentavaa" keskustelua.
Eityisen "rakentavia" tuli olla rikkojien, joiden suoranainen velvollisuus
on korvata hävitetty sukupuu paremmalla ja oikeammalla. Onko noin
vaikeaa pystyttää edes se ensimmäinen "hirsi"?
Elgenstiernalla, (joka muuten ei missään vaiheessa syytä Stierneldiä väärentäjäksi) velvollisuus ritarihuonegenealogina oli löytää aatelissusuvuille mahdollisimman luotettava ja oikea juuri.
Eldstierna/Stierneld-sukujen kohdalla hän ei siihen kyennyt, kuten
lukuisat kysmysmerkit hänen selvitystensä alussa osoittavat.
Jospa nykyajan "huippugenealogit" nyt pykäisivät edes "piilopirtin"
Eldin-pojille, niin osaavia kuin ovat..
Huippugenealogille ja jokaiselle vähänkin aiheeseen syventyneelle olisi
toki selvinnyt jo heti kättelyssä, että HY:n matrikkelissa mainittu
Magnus Larsson kuului jo valmiiksi Eld-veljesten sukupiiriin avioitten kautta. Hänen puolisonsa Brita Kinninmundt kun on lähisukua sille asessori Robert Kinninmudtille, joka nai Lars Larsson Eldstiernan tyttären Catharina Sofia Eldstiernan.
"Kaikenmoinen Larsinpoika" oli sattumalta (?) myös sen Johan Serlachiuksen appi, jonka sisar Christina Johansdr (Serlachius) emännöi Pappila-nimistä rusthollia Pyhtäällä. Tämä samainen
Pappila, erityisesti sen ostoaugmentti Pesun-tila on synnyinkotini.
Serlachiukset kuuluvat sukuuni Anna Gertrud Lindormian kautta, joka
nai Fabian Gudzeuksen. Hänen äitinsä oli Margareta Danielsdr (Serlachius).
Niin Lindormi-, kuin Gudzeus-suvutkin ovat ruotsalaista juurta, kuten
myös Barckit ja Alftanit.
Johan Barckin ja Katharina Alftanan poika Abraham Johansson Barck
sai haltuunsa Pappilan evertiluutnantti Alexander Modelinin jälkeen, joka
itse oli syntynyt Ruotsin Barkerydin Alarpissa. Hänen äitinsä oli Anna Barck.
Lisää aiheesta löytyy Anbytarforumin "Alexander Modelin"-keskustelusta,
joka on ollut eräs menestyksekkäin yhteispohjoimainen yirtys viimevuosina
sukututkimuksen saralla.
Täsmennän vielä tuon Magnus Larssonin ("Kaikenmoinen Larsinpoika") tiedossa olevan aviosukusuhteen Eldstiernoihin.
Hän oli aviossa Brita Kinninmundtin kanssa, jonka veli Robert nai Catharina Sofia Eldstiernan, Lars Larsson
Eldstiernan tyttären.
"Kaikenmoinen Larsinpoika" oli siis Catharina Eldstiernan "lanko" (kälyn mies).
M.Sjostrom
22.07.10, 23:47
....
Eityisen "rakentavia" tuli olla rikkojien, joiden suoranainen velvollisuus
on korvata hävitetty sukupuu paremmalla ja oikeammalla.
....
höpsis. Joskus jostakin sukupuusta ei vain yksinkertaisesti tiedetä tarpeeksi, jotta sitä voisi rakentaa kuntoon - tai että voisi hölmön rakennelman korvata paremmalla.
Ei kenelläkään ole velvollisuutta tehdä parempaa. Sen sijaan tuulentuvan rakentelijan velvollisuus on kestää se kritiikki joka tuulentupaan kohdistuu, ja sen repii.
Tuo epäjärkevä vaatimus, että kriitikon pitäisi korvata tuulentupa paremmalla, johtaisi uusien tuulentupien rakenteluun - tilanteissa joissa sukupuusta ei tiedetä tarpeeksi.
Kenelläkään ei taatusti ole ainakaan *velvollisuutta* tehdä tuulentupien rakentelua. Ei myöskään kritisoidun tuulentuvan korvaamiseksi. Sellaisen vaatiminen jo on järjenvastaista.
Paitsi tietysti jos vaatimus tarkoittaa vain, että riittää, että kriitikko toteaa että ko suvusta ei tiedetä tarpeeksi, ja siksi sukupuu päättyy tähän - ja tämä on riittävä korvaava 'parempi ja oikeampi' sukupuu.
En kuitenkaan pidätä hengitystäni odotuksessa että tuulentupien korvaamista paremmilla vaativat hyväksyisivät juuri tuon riittäväksi ja paremmaksi.
M.Sjostrom
23.07.10, 02:07
tuulentupa:
....HY:n matrikkelissa mainittu
Magnus Larsson kuului jo valmiiksi Eld-veljesten sukupiiriin avioitten kautta. Hänen puolisonsa Brita Kinninmundt kun on lähisukua sille asessori Robert Kinninmudtille, joka nai Lars Larsson Eldstiernan tyttären Catharina Sofia Eldstiernan...
Ehdotettu veljekset-sukupuu on lujuudessaan kuin risukasa.
tuossa väitteessä on epämiellyttävä kronologinen virhe:
Magnus Larsson yhtäältä ja Lars Larsson toisaalta, olivat kyllä jo syntyneet kauan kauan ennen kuin Lars Larssonin tytär avioituu Kinninmundteihin, ja ennen kuin Magnus Larsson avioituu Kinninmundteihin.
Näin ollen Magnus Larsson ei ainakaan oman avionsa kautta pystynyt jo valmiiksi kuulumaan Eld-poppoon sukupiiriin vielä silloin kun syntyi.
Tuommoisesta väärinpäin kronologiassa kulkemisesta voi johtua vääriä päätelmiä.
Ja, tietenkään avioituminen samaan sukupiiriin ei osoita että nämä olisivat olleet aiemmin keskenään sukua.
Todisteiksi noista avioista siten tuommoselle veljeksisyydelle ei siis ole.
höpsis. Joskus jostakin sukupuusta ei vain yksinkertaisesti tiedetä tarpeeksi, jotta sitä voisi rakentaa kuntoon - tai että voisi hölmön rakennelman korvata paremmalla.
Ei kenelläkään ole velvollisuutta tehdä parempaa. Sen sijaan tuulentuvan rakentelijan velvollisuus on kestää se kritiikki joka tuulentupaan kohdistuu, ja sen repii.
Tuo epäjärkevä vaatimus, että kriitikon pitäisi korvata tuulentupa paremmalla, johtaisi uusien tuulentupien rakenteluun - tilanteissa joissa sukupuusta ei tiedetä tarpeeksi.
Kenelläkään ei taatusti ole ainakaan *velvollisuutta* tehdä tuulentupien rakentelua. Ei myöskään kritisoidun tuulentuvan korvaamiseksi. Sellaisen vaatiminen jo on järjenvastaista.
Paitsi tietysti jos vaatimus tarkoittaa vain, että riittää, että kriitikko toteaa että ko suvusta ei tiedetä tarpeeksi, ja siksi sukupuu päättyy tähän - ja tämä on riittävä korvaava 'parempi ja oikeampi' sukupuu.
En kuitenkaan pidätä hengitystäni odotuksessa että tuulentupien korvaamista paremmilla vaativat hyväksyisivät juuri tuon riittäväksi ja paremmaksi.
Harmillistata, jos Stierneld-Eldstierna-sukujen selivittäminen ei millään
onnistu. Rakentaminen on todella vaikeaa; hajoittamisen kuka tahansa hallitsee.
Eld-veljekset eivät varmaankaan "pudonneet taivaista", heillä on toki
lihalliset vanhemmat. Pyydän esittelemään?
1600-luvun alku ei muodosta mahdotonta kynnystä genealogiassa,
siellähän jotkut sukututkijat askaroivat työkseen.
"Tuulentuvan" (siis vanhemman, ritarihuonegenealogien esittelemän
Stierneld-Eldstierna-sukujen polveutumisen) repiminen on sekin jäänyt
harmittavan puolitiehen.
Jospa vihdoinkin saisimme täydellisen ja dokumentoidun analyysin siitä,
kuinka vapaaherra Siterneld väärensi sukupuunsa? Kuinka hän jäi kiikkiin?
Kaipaamme todisteita; nettiryvetys ei riitä.
Elgenstierna, kuten mainitsin, ei syytä Stierneldiä sukupuunsa väärentäjäksi.
Ne jotka sen tekevät, esittävät myös todisteet, toivon, dokumentointihan on se normaali proceduuri sukututkimuksessakin.
M.Sjostrom
23.07.10, 11:06
risukasa, tuulentupa:
Olen esittänyt mahdollisuutta, että 1600-luvun alkuvuosikymmenillä syntynyt Magnus Larsson, se sama joka nai Brita Kinninmundtin, voisi kuulua Eld-veljessarjaan, joka jo tuotti Lars Larsson Stierneldin ja Samuel Larsson Eldstiernan.
ja todistamattomaksi tuo mahdollisuus tuntuu jäävän.
Sen riittäväksi todisteeksi ei valitettavasti riitä että hänen (k 1674) vaimonsa veli sitten 1680 meni naimisiin Lars Larssonin tyttären kanssa.
Asia olisi aivan eri mikäli Samuel Larsson tai Lars Larsson jossain dokumentissa sattuisi mainitsemaan, että tuomari Magnus on hänen veljensä. Mutta sellaistakaan ei tunnu nyt löytyvän.
Turhaa on tuo tuulentuvan rakentelu, esittämällä 'mahdollisuus'.
risukasa, tuulentupa:
ja todistamattomaksi tuo mahdollisuus tuntuu jäävän.
Sen riittäväksi todisteeksi ei valitettavasti riitä että hänen (k 1674) vaimonsa veli sitten 1680 meni naimisiin Lars Larssonin tyttären kanssa.
Asia olisi aivan eri mikäli Samuel Larsson tai Lars Larsson jossain dokumentissa sattuisi mainitsemaan, että tuomari Magnus on hänen veljensä. Mutta sellaistakaan ei tunnu nyt löytyvän.
Turhaa on tuo tuulentuvan rakentelu, esittämällä 'mahdollisuus'.
Mihin sellainen hoppu? Eld-veljesten "tuvanrakennushan" alkoi vasta eilen - tähän asti on ollut vain paljas, tasainen purkutyömaa "maansiirtokoneitten" jäljiltä..
Eikö homma maita? Hirisi kouraan! Tällä työmaalla ei syljeskely riitä!
"Tuulentuvan" rakentajien sijasta toivon ketjuun "ammattimiehiä",
sellaisia toki löytyy, jos ei Suomesta niin ainakin Ruotsin puolelta,
kuten anbytarforumin menestyksekkäät keskustelut osoittavat.
Tulen lupaamaan hiostavan projektin ja vaativan supervisorin.
Ylläpito viheltää pelin toistaiseksi poikki.
Tähän hyvin mielenkiintoiseen asiaan palataan, kun faktoja taas löytyy. Nyt tekstailu on mennyt alatyylin henkilökohtaisuuksiksi.
Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori
Jouni Kaleva
30.07.10, 19:04
Tämä ketju avataan taas asialliselle keskustelulle. Vähäisin ilkeily johtaa ylläpidon reagointiin.
Ylläpidon puolesta
Osoitteessa:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&p=17732#p17732
on tallennettuna muutamia yksityiskohtia Isonkyrön Alftan-epitafista.
Kuin "virallisen doctriinin" kiusaksi, kruunupäitä kaikki!
Luvassa on myös J.Z. Blackstadiuksen maalaama kuva prinssi Gustafin
riistosta äidiltään (Kaarina Maununtytär), jonka ilokseni löysin ja hankin
haltuuni hiljattain.
Mielestäni on tärkeää pitää prinssin muistoa yllä, siinä toivossa, että
arkistolähteitä läpikäyvät törmäisivät vahvistavaan/ kumoavaan tietoon
hänen jälkeläistöstään.
Prinssi oli 39-vuotias kuollessaan. Perhellinenkin, melko varmasti. Erityisesti Moskovan-ajalta olen toiveikas lisätiedon löytymisestä.
Tässä ketjussa peräänkuulutettu "projekti" voisi alkaa..
Luvassa on myös J.Z. Blackstadiuksen maalaama kuva prinssi Gustafin
riistosta äidiltään (Kaarina Maununtytär), jonka ilokseni löysin ja hankin
haltuuni hiljattain.
Mielestäni on tärkeää pitää prinssin muistoa yllä, siinä toivossa, että
arkistolähteitä läpikäyvät törmäisivät vahvistavaan/ kumoavaan tietoon
hänen jälkeläistöstään.
Prinssi oli 39-vuotias kuollessaan. Perhellinenkin mysteriohan meidän
Tässä ketjussa peräänkuulutettu "projekti" voisi alkaa..
Niin, näin on joskus käynyt, onhan siitä dokumentoitua tietoa olemassa, mutta mitä tällä on tekemistä Emerentia Tottin kanssa? Sehän on meidän pitänyt todistaa oikeaksi. Että Emerentia todella oli olemassa, joka yhdisti Alftanien suvun Ruotsin kuninkaallisiin.
Kysyn taaskin innokkaana ja uteliaana.
Yst. terv. Maisa M
Niin, näin on joskus käynyt, onhan siitä dokumentoitua tietoa olemassa, mutta mitä tällä on tekemistä Emerentia Tottin kanssa? Sehän on meidän pitänyt todistaa oikeaksi. Että Emerentia todella oli olemassa, joka yhdisti Alftanien suvun Ruotsin kuninkaallisiin.
Kysyn taaskin innokkaana ja uteliaana.
Yst. terv. Maisa M
Prinssi Gustafin kohtaloa ei voi irroittaa Emerentia Tott-mysteeristä.
Kronikan mukaisesti prinssi oli Emerentian eno. Prinssin kuolema venäläisten vankina vuonna 1607, toi Sigrid Vasan lapset (tunnetut ja piiloitetut), Erikin ainoina, virallisina jalkeläisinä erityisasemaan
silloisen hovin silmissä. He olivat vallananastajille poliittinen uhka, joka tuli neutralisoida, joko hyvällä, tai pahalla.
Alftan-suku liittyy Ruotsin kuningashuoneeseen kronikan mukaisesti kahta
kautta:
1) Kuningatar Kaarina Maununtyttären veljen välityksellä
2) Emerentia Tottin kautta
Emerentia ja Ericus Erici Alftanus olivat siten jo sukulaisia avioituessaan.
Emerentia Tottille on sukututkimuskirjallisuudessa annettu "selitys" sekaantumisena Emerentia Torskiin.
Hupaisasti vain; viime vuoden puolella esiintulleitten tuomiokirjatietojen
perusteella jouduttiinkin "ojasta allikkoon"; Emerentia TORSK oli se, jolle ei löytynyt dokumentointia!
Hän (Torsk) siis on se varsinainen haamuhenkilö näissä kuvioissa, Emerentia Tottin asemesta.
Tiina Miettisen hiljattain tällä kanavalla mainitsema ”Henkilö- ja sukuvaakunat Suomessa”–opus on nyt saapunut Riadiin.
Värikkään ja erittäin mielenkiintoisen teoksen ovat toimittaneet Antti Matikkala ja Wilhelm Brummer. Kirjoittajina esiintyvät edellämainittujen lisäksi mm. sukututkijoillekin tutut Anu Lahtinen, Tiina Miettinen ja Jyrki Paaskoski.
Pikaisella selailulla huomiotani ovat erityisesti kiinnittäneet Markus Hiekkasen artikkeli ”Henkilövaakunat keskiaikaisissa kirkoissa”, sekä Anders Segersvenin perusteellinen selvitys Siuntion kirkon vanhan saarnastuolin vaakunoista.
Edelliseen ensihuomiona vain se, että Heikkasen mukaan Taivassalon kirkossa (josta kirjassa on myös upea kuva) ovat säilyneet mm. Erik Axelsson Tottin & Elin Sturen allianssivaakunat. Runkohuoneen pohjoisikkunan alapuolelta on sen sijaan vuoden 1890 kirkonkorjauksen yhteydessä kadonnut Sten Sturen ja Ingeborg Akesdottet Tottin vaakunapari.
Anders Segersven on perehtynyt syvällisesti tässäkin ketjussa käsiteltyihin ja kuvattuihin Siuntion kirkon vanhan saaranastuolin vaakunoihin. Hänen tutkimustensa mukaan saarnastuolin vaakunoineen lahjoitti Siuntion kirkolle Ake Henrikinpoika Tott, Sjundbyn ja Kirkniemen herra vuonna 1625. Lahjoitus liittyy, Segersvenin mukaan, todennäköisesti samana vuonna tapahtuneeseen Ake Henrikssonin introdusointiin ritarihuoneeseen Tott af Sjundeby-nimellä.
Vaakunakavalkadi kuvaa Ake Tottin sukujuuria (”Henricksons Totts Fyra Aaner”) , kuten tässäkin ketjussa, melkoisen pohdinnan & mutkien jälkeen, saimme lopulta selville.
Alkuperäiseen saarnastuoliin kuuluivat täten Ake Tottin neljän esivanhemman vaakunat:
-Kerstin Henriksdotter Hornin (Ake Tottin isänäiti) nyttemmin kadonnut (tuhoutunut?) vaakunapaneli
-Henrik Claesson Tottin (Aken isä) vaakuna
-Sigrid Vasan (Aken äiti) vaakuna
-Kaarina Maununtyttären (Aken äidinäiti) vaakuna.
Se, että vaakunat kuuluvat juuri näille henkilöille, käy ilmi itse vaakunakaappeihin kirjoitetuista nimistä.
Anders Segersvenin tutkimuksen mukaan Tottien saarnatuoli sai olla paikoillaan vain vuoteen 1684 asti, jolloin Sjundbyn silloinen herra, vapaaherra Ernst Johan Creutz, korvasi sen Turun tuomiokirkkoon alunperin suunnitellulla barokki-tyylisellä saarnastuolilla.
Vanha Tottien-tuoli kulkeutui kivikirkon kylkeen rakennettuun suomalaiseen puukirkkoon, jossa se siniseksi maalattuna sai sijaita aina vuoteen 1881, jolloin tämä kirkko purettiin. Melkoisten seikkailujen jälkeen saarnastuolin säilyneet osat päätyivä nykyiselle paikalleen Siuntion kivikirkon nurkaan, tätä vaatimatonta esillepanoa olemme ketjussa erityisesti surkutelleet.
Segersevenin artikkelin anteihin kuuluvat myös kirkossa vuonna 1870 vierailleen Reinhold Hausenin verrattain yksityiskohtaiset piirrokset vaakunoista silloisessa asussaan, sekä Elias Brennerin Suomen kirkoissa esiintyneiden vaakunoiden kokoelmasta (noin vuodelta 1670) poimittu vastaava kuva.
Kuten Alftan-kronikankin kohdalla, nämä kaksi hyvinkin erilaista esitystä/versiota herättävät kysymysmerkkejä ja suurta uteliaisuutta. Ne suorastaan kutsuvat jatkotutkimuksiin!
Vaakunakuvat poikkeavat niin kilviltään, väreiltään kuin motiiveiltaakin toisistaa siinä määrin, että voidaan jopa kysyä; ovatko kyseessä todella samat Siuntion kirkon Tott-vaakunoiksi sanotut, joita vertaillaan?
Hämmästyttävin muodonmuutos näiden kahden kuvauksen välillä on tapahtunut Sigrid Vasan vaakunassa, jossa nykyasusta ja Hausenin piirroksesta poiketen, Vasa-suvun traditionaalinen, kapea, kauniisti sidottu lyhde on Brennerin versiossa muuttunut kahdeksi kuhilaaksi, jotka toistensa päälle asetetuina muodostavat lyhderistin! Miten tämä on mahdollista?!
Ongelman, kuten Segersven sanoo, muodostaa myös värien vaihtelu , sekä lyhteen alla oleva palkki, joka Sigrid Vasan vaakunassa on maalattu ”vastapalkiksi”.
Hän (Segersven) jatkaa: ”On tietysti mahdollista, että kyse on tarkoituksellisesta brisyyristä (erottelusta), mutta jos kyse ei ole siitä, voidaan vaakunaa pitää väärin maalattuna.”
Kuinka todennököistä olisi se, että Ake Tott olisi vuonna 1625 ohjeistanut äitinsä vaakunan väärin, varsinkin kun tämä itse oli tuolloin vielä vahvasti elossa ja läsnä Sjundbyn kirkossa sitä silmittelemässä?
Eikö todennäköisempää ole se, että vaakunat oli tietoisesti maalautettu Vasa-suvun vaakunasta poikkeaviksi; vallanpitäjien vaatimuksesta ja heidän silmälläpitonsa alla? Eikö Sigridin vaakuna tahdo painottaa hänen illegitimate-statustaan; eikö kyseessä ole esim. ”äpäräpalkki”, kuten mm. Biaudet on tulkinnut? Juhana-herttua kutsui, tähdellisesti, prinsessa Sigridiä ”veljensä äpärälapseksi”!
Saman ”arvonalennuksen” on kokenut myös Sigridin puolison, Henrik Claesson Tottin vaakuna, joka on riisuttu kaikista niistä Ruotsin valtion tunnuksista, jotka ”Heinrich Tått zu Siundeby” itse omakätisesti piirsi erään Hieronymus Rörsscheidtin muistokirjaan Mitaussa hiukan ennen salaperäistä kuolemaansa vuoden 1601 tienoilla.
Segersven on ilahduttavasti huomioinut tämän Mitaun-version, mutta tulkinnut sen Henrikin ylpeydeksi vaimonsa esipolvista.
Henkilökohtaisesti olen taipuvaisempi puhumaan ”Mitaun valtahaasteesta”, kuten alla.
Quote:
Matkapäiväkirjoja (stambok-nimellä) pidettiin jo keskiajalla ja niiden kukoistuskausi osuu itseasiassa 1600-luvun alkupuoliskolle.
Silloin jokainen matkaava herrasmies ja -nainen omasi oman “kantakirjansa” (stambok).
Niihin kerättiin vaikutelmia matkan varrelta; nimikirjoituksia isäntäväeltä ja uusilta tuttavuuksilta, usein varustettuina pienellä muistorunolla, tai sitaatilla.
Niinpä kuningatar Kristiina siteeraa Senecaa Kristina Possen stambokissa. Samaan kirjaan kirjoittaa tuleva kuningas Kaarle X Kustaa nimensä oheen vaalilauseensa : “ In Jehova sors mea ipse faciet” – Jumalassa on kohtaloni – Hän sen tekee.
Uusi ystävä, lahjojensa mukaan, saattoi piirtää nimensä yhteyteen sukuvaakunansa, tai vaikkapa näppärän piirroksen kirjankantajasta.
Jos tämä itse oli taiteellisesti lahjakas, muodostui kirjasta verraton kuvakavalkadi nähtävyyksistä ja kanssakulkijoista matkanvareella, nykyisten multimedia-laitosten mukaisesti.
Se mitä tiedämme eräästä Hieronymus Rörsscheidtistä ja hänen ystävistään käy ilmi Jelgavan (Mitaun) kaupungissa, nykyisessä Liettuassa, sen historiallisessa museossa säilytettävästä Hieronymuksen stambokista vuosilta 1595-1605.
Hieronymus oli nuori mies tuolloin ja niin olivat hänen kumppaninsakin.
Kirjan jännittävin merkintä kuuluu juuri 30-vuotta täyttäneelle Henrik Tottille, joka vuonna 1600 on tarttunut sulkakynään ja siveltimeen.
Ensin hän piirtää nimensä koukeroisin kirjaimin: “Heinrich Tått zu Siundeby Anno 1600”.
Nimikirjoituksen ylle hän, hieman harjaantumattomalla kädellä, hahmottelee sukuvaakunansa, joka koostuu neljästä kentästä. Ensimmäiseen ja neljänteen Tott sijoittaa Ruotsin kolme kruunua, toiseen Götan leijonan kolmen virran ylle ja kolmanteen traditionaalisen Tott-suvun vaakunan punakultaiset kentät. Sydänvaakunaksi hän epäröimättä asettaa Vasa-suvun lyhteellä varustetun vaakunan. Kilven kattaa haarniskakypärä avoimella silmikolla. Koko komeuden kruunaa suuri kuninkaallinen Ruotsin kruunu. Vaakunan lehvistön väreinä ovat oikealla Tottien punakulta ja vasemmalla Ruotsin sininen ja kulta.
Lopputulos on mahtipontisuudessaan osoitus nuoren miehen aspiraatiosta. Luonteeltaan kilpi on suorastaan majesteettirikos.
Sillä se, mitä Rörsscheidt sai ystävänpalkakseen, on Ruotsin valtion vaakuna personalisoituna Tott-suvun väreillä. Se muistuttaa ytimeltään, tätä tärkeää yksityiskohtaa lukuunottamatta, sitä vaakunaa, jonka Erik XIV (Henrik Tottin appi) määräyksestä sijoitetiin vuonna 1561 Räävelin linnaan. Jättivaakuna (173x126) muodostaa prototyypin Ruotsin nykyiselle valtionvaakunalle ( Riksvapnet). Vaakunan kannattajina ovat Tallinnassa vielä “villimiehet” osoituksena Tanskan länsäolosta kaupungissa tuona vuonna.Räävelin valloittaja ja vaakunan ripustaja, Claes Christersson Horn, Henrik Tottista poiketen ja oman asemasa oikein tajuten, on sijoittanut Horn-vaakunansa minikoossa valtionvaakunan alapuolelle aivan omaksi kokonaisuudekseen. Sen molemmin puolin on teksti :
PER GENERO SVM. AC. NOB.
ILEM DOMI NVM. NICO
LAVM. CRIS TIERNI. DE
AAMINNE ANNO 1561
Luultavasti Henrik Tott pakomatkallaan Räävelissä, on tutkinut tätä Ruotsin mahtavuuden mallia tarkkaan ja tehnyt sen pohjalta valtahaasteensa.
Sillä Rörsscheidtin stambokin Tott-vaakuna on suora vaade Ruotsin valtion kruunuun, jonka Juhana-herttua ja veljensä Kaarle, olivat velipuoleltaan, kuningas Erik XIV anastaneet.
Majesteetti oli myrkytetty, hänen poikansa ajaettu kiertolaiseksi maanpakoon.
Henrik Tott oli lopultakin tajunnut oman roolinsa laillisen kuningaslinjan esitaistelijana ja sen tulevana patriarkkana.
Hän oli nuori ja intoa täynnä, uhkarohkeakin!
Ennen kuin vuosi oli kulunut vaakunapiirtelystä, nuori kruununtavoittelija oli jo kuollut.
Mitä tapahtui? Kenen korviin kantautui tieto Henrik-herran upouudesta vaakunasta?
Tiina Miettisen hiljattain tällä kanavalla mainitsema ”Henkilö- ja sukuvaakunat Suomessa”–opus on nyt saapunut Riadiin.
Värikkään ja erittäin mielenkiintoisen teoksen ovat toimittaneet Antti Matikkala ja Wilhelm Brummer. Kirjoittajina esiintyvät edellämainittujen lisäksi mm. sukututkijoillekin tutut Anu Lahtinen, Tiina Miettinen ja Jyrki Paaskoski.
Pikaisella selailulla huomiotani ovat erityisesti kiinnittäneet Markus Hiekkasen artikkeli ”Henkilövaakunat keskiaikaisissa kirkoissa”, sekä Anders Segersvenin perusteellinen selvitys Siuntion kirkon vanhan saarnastuolin vaakunoista.
Edelliseen ensihuomiona vain se, että Heikkasen mukaan Taivassalon kirkossa (josta kirjassa on myös upea kuva) ovat säilyneet mm. Erik Axelsson Tottin & Elin Sturen allianssivaakunat. Runkohuoneen pohjoisikkunan alapuolelta on sen sijaan vuoden 1890 kirkonkorjauksen yhteydessä kadonnut Sten Sturen ja Ingeborg Akesdottet Tottin vaakunapari.
Anders Segersven on perehtynyt syvällisesti tässäkin ketjussa käsiteltyihin ja kuvattuihin Siuntion kirkon vanhan saaranastuolin vaakunoihin. Hänen tutkimustensa mukaan saarnastuolin vaakunoineen lahjoitti Siuntion kirkolle Ake Henrikinpoika Tott, Sjundbyn ja Kirkniemen herra vuonna 1625. Lahjoitus liittyy, Segersvenin mukaan, todennäköisesti samana vuonna tapahtuneeseen Ake Henrikssonin introdusointiin ritarihuoneeseen Tott af Sjundeby-nimellä.
Vaakunakavalkadi kuvaa Ake Tottin sukujuuria (”Henricksons Totts Fyra Aaner”) , kuten tässäkin ketjussa, melkoisen pohdinnan & mutkien jälkeen, saimme lopulta selville.
Alkuperäiseen saarnastuoliin kuuluivat täten Ake Tottin neljän esivanhemman vaakunat:
-Kerstin Henriksdotter Hornin (Ake Tottin isänäiti) nyttemmin kadonnut (tuhoutunut?) vaakunapaneli
-Henrik Claesson Tottin (Aken isä) vaakuna
-Sigrid Vasan (Aken äiti) vaakuna
-Kaarina Maununtyttären (Aken äidinäiti) vaakuna.
Se, että vaakunat kuuluvat juuri näille henkilöille, käy ilmi itse vaakunakaappeihin kirjoitetuista nimistä.
Anders Segersvenin tutkimuksen mukaan Tottien saarnatuoli sai olla paikoillaan vain vuoteen 1684 asti, jolloin Sjundbyn silloinen herra, vapaaherra Ernst Johan Creutz, korvasi sen Turun tuomiokirkkoon alunperin suunnitellulla barokki-tyylisellä saarnastuolilla.
Vanha Tottien-tuoli kulkeutui kivikirkon kylkeen rakennettuun suomalaiseen puukirkkoon, jossa se siniseksi maalattuna sai sijaita aina vuoteen 1881, jolloin tämä kirkko purettiin. Melkoisten seikkailujen jälkeen saarnastuolin säilyneet osat päätyivä nykyiselle paikalleen Siuntion kivikirkon nurkaan, tätä vaatimatonta esillepanoa olemme ketjussa erityisesti surkutelleet.
Segersevenin artikkelin anteihin kuuluvat myös kirkossa vuonna 1870 vierailleen Reinhold Hausenin verrattain yksityiskohtaiset piirrokset vaakunoista silloisessa asussaan, sekä Elias Brennerin Suomen kirkoissa esiintyneiden vaakunoiden kokoelmasta (noin vuodelta 1670) poimittu vastaava kuva.
Kuten Alftan-kronikankin kohdalla, nämä kaksi hyvinkin erilaista esitystä/versiota herättävät kysymysmerkkejä ja suurta uteliaisuutta. Ne suorastaan kutsuvat jatkotutkimuksiin!
Vaakunakuvat poikkeavat niin kilviltään, väreiltään kuin motiiveiltaakin toisistaa siinä määrin, että voidaan jopa kysyä; ovatko kyseessä todella samat Siuntion kirkon Tott-vaakunoiksi sanotut, joita vertaillaan?
Hämmästyttävin muodonmuutos näiden kahden kuvauksen välillä on tapahtunut Sigrid Vasan vaakunassa, jossa nykyasusta ja Hausenin piirroksesta poiketen, Vasa-suvun traditionaalinen, kapea, kauniisti sidottu lyhde on Brennerin versiossa muuttunut kahdeksi kuhilaaksi, jotka toistensa päälle asetetuina muodostavat lyhderistin! Miten tämä on mahdollista?!
Ongelman, kuten Segersven sanoo, muodostaa myös värien vaihtelu , sekä lyhteen alla oleva palkki, joka Sigrid Vasan vaakunassa on maalattu ”vastapalkiksi”.
Hän (Segersven) jatkaa: ”On tietysti mahdollista, että kyse on tarkoituksellisesta brisyyristä (erottelusta), mutta jos kyse ei ole siitä, voidaan vaakunaa pitää väärin maalattuna.”
Kuinka todennököistä olisi se, että Ake Tott olisi vuonna 1625 ohjeistanut äitinsä vaakunan väärin, varsinkin kun tämä itse oli tuolloin vielä vahvasti elossa ja läsnä Sjundbyn kirkossa sitä silmittelemässä?
Eikö todennäköisempää ole se, että vaakunat oli tietoisesti maalautettu Vasa-suvun vaakunasta poikkeaviksi; vallanpitäjien vaatimuksesta ja heidän silmälläpitonsa alla? Eikö Sigridin vaakuna tahdo painottaa hänen illegitimate-statustaan; eikö kyseessä ole esim. ”äpäräpalkki”, kuten mm. Biaudet on tulkinnut? Juhana-herttua kutsui, tähdellisesti, prinsessa Sigridiä ”veljensä äpärälapseksi”!
Saman ”arvonalennuksen” on kokenut myös Sigridin puolison, Henrik Claesson Tottin vaakuna, joka on riisuttu kaikista niistä Ruotsin valtion tunnuksista, jotka ”Heinrich Tått zu Siundeby” itse omakätisesti piirsi erään Hieronymus Rörsscheidtin muistokirjaan Mitaussa hiukan ennen salaperäistä kuolemaansa vuoden 1601 tienoilla.
Segersven on ilahduttavasti huomioinut tämän Mitaun-version, mutta tulkinnut sen Henrikin ylpeydeksi vaimonsa esipolvista.
Henkilökohtaisesti olen taipuvaisempi puhumaan ”Mitaun valtahaasteesta”, kuten alla.
Quote:
Matkapäiväkirjoja (stambok-nimellä) pidettiin jo keskiajalla ja niiden kukoistuskausi osuu itseasiassa 1600-luvun alkupuoliskolle.
Silloin jokainen matkaava herrasmies ja -nainen omasi oman “kantakirjansa” (stambok).
Niihin kerättiin vaikutelmia matkan varrelta; nimikirjoituksia isäntäväeltä ja uusilta tuttavuuksilta, usein varustettuina pienellä muistorunolla, tai sitaatilla.
Niinpä kuningatar Kristiina siteeraa Senecaa Kristina Possen stambokissa. Samaan kirjaan kirjoittaa tuleva kuningas Kaarle X Kustaa nimensä oheen vaalilauseensa : “ In Jehova sors mea ipse faciet” – Jumalassa on kohtaloni – Hän sen tekee.
Uusi ystävä, lahjojensa mukaan, saattoi piirtää nimensä yhteyteen sukuvaakunansa, tai vaikkapa näppärän piirroksen kirjankantajasta.
Jos tämä itse oli taiteellisesti lahjakas, muodostui kirjasta verraton kuvakavalkadi nähtävyyksistä ja kanssakulkijoista matkanvareella, nykyisten multimedia-laitosten mukaisesti.
Se mitä tiedämme eräästä Hieronymus Rörsscheidtistä ja hänen ystävistään käy ilmi Jelgavan (Mitaun) kaupungissa, nykyisessä Liettuassa, sen historiallisessa museossa säilytettävästä Hieronymuksen stambokista vuosilta 1595-1605.
Hieronymus oli nuori mies tuolloin ja niin olivat hänen kumppaninsakin.
Kirjan jännittävin merkintä kuuluu juuri 30-vuotta täyttäneelle Henrik Tottille, joka vuonna 1600 on tarttunut sulkakynään ja siveltimeen.
Ensin hän piirtää nimensä koukeroisin kirjaimin: “Heinrich Tått zu Siundeby Anno 1600”.
Nimikirjoituksen ylle hän, hieman harjaantumattomalla kädellä, hahmottelee sukuvaakunansa, joka koostuu neljästä kentästä. Ensimmäiseen ja neljänteen Tott sijoittaa Ruotsin kolme kruunua, toiseen Götan leijonan kolmen virran ylle ja kolmanteen traditionaalisen Tott-suvun vaakunan punakultaiset kentät. Sydänvaakunaksi hän epäröimättä asettaa Vasa-suvun lyhteellä varustetun vaakunan. Kilven kattaa haarniskakypärä avoimella silmikolla. Koko komeuden kruunaa suuri kuninkaallinen Ruotsin kruunu. Vaakunan lehvistön väreinä ovat oikealla Tottien punakulta ja vasemmalla Ruotsin sininen ja kulta.
Lopputulos on mahtipontisuudessaan osoitus nuoren miehen aspiraatiosta. Luonteeltaan kilpi on suorastaan majesteettirikos.
Sillä se, mitä Rörsscheidt sai ystävänpalkakseen, on Ruotsin valtion vaakuna personalisoituna Tott-suvun väreillä. Se muistuttaa ytimeltään, tätä tärkeää yksityiskohtaa lukuunottamatta, sitä vaakunaa, jonka Erik XIV (Henrik Tottin appi) määräyksestä sijoitetiin vuonna 1561 Räävelin linnaan. Jättivaakuna (173x126) muodostaa prototyypin Ruotsin nykyiselle valtionvaakunalle ( Riksvapnet). Vaakunan kannattajina ovat Tallinnassa vielä “villimiehet” osoituksena Tanskan länsäolosta kaupungissa tuona vuonna.Räävelin valloittaja ja vaakunan ripustaja, Claes Christersson Horn, Henrik Tottista poiketen ja oman asemasa oikein tajuten, on sijoittanut Horn-vaakunansa minikoossa valtionvaakunan alapuolelle aivan omaksi kokonaisuudekseen. Sen molemmin puolin on teksti :
PER GENERO SVM. AC. NOB.
ILEM DOMI NVM. NICO
LAVM. CRIS TIERNI. DE
AAMINNE ANNO 1561
Luultavasti Henrik Tott pakomatkallaan Räävelissä, on tutkinut tätä Ruotsin mahtavuuden mallia tarkkaan ja tehnyt sen pohjalta valtahaasteensa.
Sillä Rörsscheidtin stambokin Tott-vaakuna on suora vaade Ruotsin valtion kruunuun, jonka Juhana-herttua ja veljensä Kaarle, olivat velipuoleltaan, kuningas Erik XIV anastaneet.
Majesteetti oli myrkytetty, hänen poikansa ajaettu kiertolaiseksi maanpakoon.
Henrik Tott oli lopultakin tajunnut oman roolinsa laillisen kuningaslinjan esitaistelijana ja sen tulevana patriarkkana.
Hän oli nuori ja intoa täynnä, uhkarohkeakin!
Ennen kuin vuosi oli kulunut vaakunapiirtelystä, nuori kruununtavoittelija oli jo kuollut.
Mitä tapahtui? Kenen korviin kantautui tieto Henrik-herran upouudesta vaakunasta?
Pieni tarkennus tuonne väliin koskien Brennerin piirtämää kuvaa Sigrid
Vasan vaakunasta:
Vasa-suvun traditionaalisessa vaakunassa on vain YKSI lyhde.
Brennerin versiossa lyhteitä on KAKSI ja ne on asetettu toisensa päälle siten, että ne muodostavat lyhderistin. Tämä ei vielä tee "kuhilasta", puhumattakaan kahdesta. Lyhde ja kuhilas eivät ole toistensa synonyymeja, kuten lipsautin. Maalla syntyneenä tiedän toki, että lyhteistä kootaan kuhilas; olen niitä itsekin lapsuudessani rakentanut.
Siuntion vaakunoiden maalautuksesta on ollut vastuussa ensisijassa Ake Henriksson Tott, joka saarnastuolin lahjoitti.
Miksi hän katsoi tarpeelliseksi nöyrryyttää äitiään maalauttamalla hänen vaakunakseen Vasa-suvun vaakunasta radikaalisti poikkeavan version?
Miksi Ake Tottin isän vaakuna koki saman silvonnan? Eikö poika ollut tietoinen vanhempiensa ambitioista, vai häpesikö hän niitä?
Olen aiemmissa, asiaa sivuavissa ketjuissa jo kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka Ruotsin hovi "sulki syliinsä" Ake Tottin, mahdollisesti näin tukahduttaen tämän haaveet Ruotsin kruunuun nähden.
Oliko Aken menestyksen salaisuus/ehto irtiotto menneisyydestä?
Alftan-kronikka mainitsee Alftan-veljesten myyneen pilkkahintaan maansa Sigridille, Kaarle-herttuan lainsäädäntöä kiertääkseen. Perimmäisenä tarkoituksena heillä lienee ollut varallisuuden palautus sukuun esim. avion kautta. Toteutuiko avio, mutta jäivätkö rahat saamatta Aken ahneuden ja "leirinvaihdon" seurauksena?
"Lumiaura" aurasi muitten teitä, ei omiaan...
Etsiessäni lisätietoja Bertil Ivarssonista, joka omisti rälssimaita (Järppilä) Taivassalossa ja käytti Tott-suvun vaakunaa, törmäsin mitä mielenkiintoisimpaan ruotsalaista katolismia ja ruotsalaisia katolilaisia 1500-luvulla käsittelevään tekstiin netissä:
www.geocities.ws/katolskhistoria/1500-talet2.html (http://www.geocities.ws/katolskhistoria/1500-talet2.html)
Sivulla kaksi mainitaan mm. seuraavaa:
“Av visst intresse är ju även, att biskoparna Paul Junsteus i Viborg och Ericus Erici i Åbo söner voro katoliker och studerade hos jesuiterna.”
Paul Juustenin jesuiittojen kouluttamilla pojilla tarkoitetaan varmaankin Hansia ja Clementiä, mutta kuka voisi olla turkulainen Ericus Erici, jonka pojat niinikään olivat katolilaisia ja nauttivat jesuiittojen opetusta? Alftanien Ericus Erici ei voine tulla kyseeseen, koska hän itse oli syntynyt 1500-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.
Se, miten kauaskantoisia & tuhoisia seurauksia Kaarle-herttuan voitonmarssista (1599) seurasi, käy ilmi saman tekstin seuraavasta otteesta
Quote:
Det längsta motståndet bjöd man hertig Carl i Finland. Här hade under Klas Flemings skydd ett starkt konungsligt och katolskt parti uppstått. Särskilt Borgå var en högborg för katolicis-men. På Kiala gård bodde Sigismunds sekreterare Niklas Rask, på Bjurböle höll ståthållaren Henrik Mattsson Huggut hov. Båda voro ivriga försvarare av den gamla tron. I Sagu, nära Åbo, bodde tre bröder Stjernkors, av samma ätt som medeltidsbiskopen. Deras mor, Elin Kurck, brorsdotter till Nådendals sista abbedissa, Birgitta Knutsdotter, var i ett senare äkten- skap förenad med Bertil Ivarsson Tott till Järppilä. I Sagu kyrka förvaras ännu i dag ett ciborium, märkt med Bertil Ivarssons och hans hustrus vapen och initialer 7).
Vad beträffar stormännen i Sverige i allmänhet, så måste det sägas, att det i ett flertal fall är omöjligt att bestämma, vilken tro de omfattade. En viss indifferentism synes mångenstädes ha härskat, dels direkt en följd av "reformationen", dels till följd av det ständiga vacklandet hit och dit. Hade Sigismund segrat, är det otvivelaktigt, att åtminstone Finland inom kort tid varit återfört till den katolska Kyrkan.
Då hertig Carl underlade sig Finland, flydde flera av Sigismunds anhängare till Polen. Bl. a. fältöversten Måns Ivarsson Stjernkors dog i landsflykt 1628. De kvarstannade fingo känna hertigens straffande hand, som föll tung över landet. Blodbad anställdes vid Åbo och Viborg. Bland de avrättade voro den unge friherren till Vik, Johan Fleming, hans broder Olov, vidare Nils Olovsson Stjernkors, tvenne Tarvast’er, en Creutz, en Munck af Fulkila m. fl.
Även i Sverige gick hertigen hårdhänt tillväga. Blodbaden vid Kalmar, där även den katolske ståthållaren Lars Rålamb halshöggs, och i Linköping vittna nogsamt därom. Den blodskuld hertigen i sin hämndgirighet hopade över sig var större än själve Christian II:s. Flera med- lemmar av högadeln och andra lyckades i tid draga sig i säkerhet i Polen. Där dog Erik Brahe 1614, där levde Gyllenstjernorna ännu länge. De landsflyktigas egendom konfiskerades enligt bestämmelse i Norrköpings arvförening, där orden lyda: "Twertom igen har then, som af riksens inbyggiare faller ifrån wår christelige religion sit godz förwerkat och förwises af riket, på thet han icke må hafwa tilfälle sitt förgift at witpy". En sorglig tid var det, denna tid, då de svenskar, som höllo fast vid sin tro, måste åldras och dö i utlandet. En bland dessa, annars blott alltför ofta glömd, var den olycklige sonen till Erik XIV, Gustaf Eriksson Wasa, som 1607 dog i fångenskap djupt inne i Ryssland, fjärran från sitt land, sin släkt och sina vänner.
Unquote
Olen kysynyt näissä ketjuissa; oliko Kaarina Maununtytär “piilokatolilainen”? Oliko prinssi Gustafin katolinen koulutus itseasiassa toivottu?
Lisäkysymys/pohdinta:
Mikä mahtoi olla varhaisten Alftan esi-isien todellinen uskontunnustus noina myrkyisinä aikoina? Rålamb-suku, joihin heitä olen kytkemässä avion välityksellä, sai tuta herttuan vihan. Esim. Kalmarin käskynhaltija Lars Rålamb, harras katolilainen, joutui muitta mutkitta nuoranjatkoksi…
Mainita sopii tässä yhteydessä sekin, että Sigrid Vasan käly, Anna Claesdr Tott, avioitui Bror (Brodde) Andersson Rålambin kanssa. Heidän poikansa Claes Broddosson Rålamb nai 10.5.1648 Anna Stålarmin ja viihtyi läänityksillään Uudenmaan Lapinjärvellä (Lappträsk).
Jouni Kaleva
11.06.11, 19:26
Sivulla kaksi mainitaan mm. seuraavaa:
“Av visst intresse är ju även, att biskoparna Paul Junsteus i Viborg och Ericus Erici i Åbo söner voro katoliker och studerade hos jesuiterna.”
Paul Juustenin jesuiittojen kouluttamilla pojilla tarkoitetaan varmaankin Hansia ja Clementiä, mutta kuka voisi olla turkulainen Ericus Erici, jonka pojat niinikään olivat katolilaisia ja nauttivat jesuiittojen opetusta? Alftanien Ericus Erici ei voine tulla kyseeseen, koska hän itse oli syntynyt 1500-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.
Katsopa tuolta
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=7444&highlight=Sorolainen
Kiitos Sorolaisesta! Oman Ericus Ericimme (Alftanus) suhde Sorolaiseen on mielenkiintoinen! Oliko jopa niin, että hän kirjoitti esipuheen Sorolaisen postillaan (?) ja vielä suomeksi?!
Olen seurannut Agricolassa juuri nyt vellovaa kiivasta keskustelua suomenruotsalaisuudesta. Siellä on kärjekkäästi esitetty, että suomenruotsalaiset olisivat itseasiassa valtaosin ruotsittuneita suomalaisia ja sitäkin, että menneiden vuosisatojen papisto olisi ollut etupäässä suomalaista juurta (kuinka he muuten olisivat kyenneet saarnaamaan kansankielellä-tyyliin?)!
Alftanien kantaisä oli mitä todennäköisimmin Ruotsista (Alfta), mutta sydämeltään suomalainen. Hän ja poikansa hallitsivat valtaväestön kielen, mutta esim. Alftan-kronikka on kirjoitettu ruotsiksi. Suvun sisäiseksi tarkoitettu dokumentti osoittaa varmuudella suvun vahvimman kielen.
Lapinjärvelle asettuneen Broddo Rålambin seurakunnassa saarnasi samoihin aikoihin toinen esi-isäni, Jacobus Johannis Gudzeus, joka dokumentoidusti oli Ruotsin Smoolannissa syntynyt. Hänen poikansa, Lapinjärven kirkkoherra Fabian Jacobsson Gudezeuksen appi, naapuri Pyhtään kirkkoherra, Nicolaus Lindormi (kolmas esi-isäni), oli syntynyt Ruotsin Blädingessä.Eräs hänen vaimoistaan oli Margareta Danielsdr Serlachius, sen Daniel Wellamsonin tytär, joka mahdollisesti tuli Skotlannista Ruotsin kautta Suomeen.
Kaikkiin näihin sukuihin liittyy avioitten välityksellä vielä smoolantilainen Barck-Modelin-suku, joka asettui samoille tienoille Pyhtään Ruotsinkylään, kuten viestiketjuissani olen tuonut esille.
Jo tästä pienestä esimerkistä omassa sukupiirissäni käy ilmi ruotsalaisten (painotetusti smoolantilaisten) voimakas itään muutto ja erityisesti pappisvirkoihin asettuminen.Tämä otanta sotii vahvasti Agricolassa esittettyjä väitteitä vastaan.
Historiantutkijoille olisikin suureksi hyödyksi syventyä menneinä vuosisatoina niin tärkeisiin sukuverkostoihin. Aviot solmitiin silloin ei niinkään rakkaudesta, vaan identiteetin ja omaisuuden sukupiirissä säilymisen takia.
Tutkisin vaikkapa Serlachius ja Teit-sukujen avioita "sillä silmällä" ja väittäsin, että Teet (Teit-)-Stierncreutz-suvun jo varhain väitetyssä skottipolvetumisessa on vinha perä, toisin kuin nykytutkimus (mm. eilisessä viestissäni manittu, uunituore "Henkilö- ja sukuvaakunat Suomessa"-teos) antaa ymmärtää...
Varhaisten Alftan-esi-isien uskontunnustukseen saanen palata myöhemmin.
Ja muistiin vielä ennenkuin kokonaan unohtuu, nuo Teit-Teet-Stierncreutzien
aivan pikasilmäilyllä silmiin sattuneet skottikytkennät:
-Moritz
-Forbes
-Lilliebrunn
-Gyllencashett-Burdon-Bordon-Sinclair
-Tafiel
-Serlachius (mahdollinen skottikytkentä).
Muitakin varmaan löytyisi asiaan paneutumalla.
Sattumaa kerrakseen yhdelle suvulle, varsinkin jos Teit-Teet-Stierncreutz-heimo ei polveudu skoteista, kuten nykyisin väitetään.
Nettiä selaillessani osui silmiini Siuntion Sukututkijat ry:n sivuilla vuonna 2012 otettuja sisäkuvia Siuntion kirkosta, joiden joukossa oli myös otoksia tässä ketjussa vuonna 2008 esilläolleesta Siuntion kirkon vanhasta saarnastuolista. Kuvista päätellen säilynyt fragmetti on nyt nostettu seinälle ja ehkä sijoituspaikkakin on aiempaa edustavampi.
http://www.siuntionsukututkijat.fi/siuntion-kirkon-hautausmaan-valokuvat (http://www.siuntionsukututkijat.fi/siuntion-kirkon-hautausmaan-valokuvat)
Hämmästyksekseni huomaan detaljikuvien joukossa, äärimmäisenä oikealla, ketjussa käsittelemättömän paneelin, josta harmillisesti suurentamallakaan ei saa selvää käsitystä. Onko kirkon kätköistä löydetty lisää vanhaan saarnastuoliin liittyvää rekvisiittaa, kenties sen portti?
Mitä porttiin (?) on kuvattu? Entä teksti kuvan yllä, mitä siinä seisoo?
Kaikki silminnäkijähavainnot ja selvennykset ovat tervetulleita.
Hoi Siuntion sukututkijat, lomillako olette!?
Esim. Gunnel Marus on ollut aktiivi kirjoittaja tällä forumilla ja sitäpaitsi Siuntion sukututkijoitten sihteeri, huomaan. Toivoisin edelleen silminnäkijähavaintoja/tarkennettua kuvaa mystisestä paneelista, joka on esillä pikkupotretissa Siuntion sukututkijoitten nettisivuilla.
Riadista on pitkä matka niille nurkin. Kävin tosin juuri hiljan mm. Kotkassa,
jossa tulin entistä paremmin tutuksi Pyhän Nikolaoksen kirkon kanssa. Upea temppeli!
Risto Toivonen
21.07.14, 08:00
Hoi itsellesi!
Saarnatuolin portista on kuva Siuntion suomalaisen seurakunnan kotisivulla. Portti on kirkon pohjoissivulla aivan saarnatuolin 'julkisivun' naapurissa seinään ripustettuna.
Portissa on maalattuna pyhä Pietari avain harteilla ja Pietarin nimi latinaksi kuvan yläpuolella.
Suurkiitokset Risto Toivoselle pikavastauksesta!
Pitääpä käväistä mainitsemillasi sivuilla. Minusta tämä "portti" kuuluu ketjussa käsitellyn vanhan saarnastuolin (eikä esim. "alttarikaapin") osiin. Vuonna 2008, jolloin aihetta viimeksi sivuttiin, siitä ei ollut tietoa. Onko lisää löytöjä odotettavissa?
Kyseessä on Sigrid Vasan kotikirkko ja kuvista päätellen Taivassalon & Isonkyrön veroinen arvoituksellisuudessaan.
Visiitin väärtti, arvelen!
Kiitos lainauksesta.
Adolf Ludvig Stierneld eli vv 1775-1835. Elgenstiernan mukaan merkinnät prinssi Gustafista polveutumisesta löytyvät kuitenkin jo Catharina Stierneldin (s. 1667) Raamattuunsa merkitsemistä tiedoista, joissa hän kutsuu prinssi Gustafia isoisänsä isäksi.
Onko siis Ruotsissa todettu ylikamariherra, vapaaherra Adolf Ludvig Stierneldin henkilökohtaisesti väärentäneen nämä merkinnät?
Elgenstierna ei mainitse mitään moisesta hänen laajan esittelynsä yhteydessä.
Mitä ovat Genoksen pääkirjoituksessa mainitut “väärennetyt asiakirjat”?
Saisimmeko esimerkkejä mainituista väärennöksistä?
Osoitan kysymykseni Tiina Miettiselle, joka asian on näkyvästi ja opetusmielessä ottanut esille.
Yhtymäkohdat Alftan-kronikkaan ovat silmiinpistävät:
-molemmat laadittiin 1690-luvulla; Abraham Erici Alftanus päiväsi kronikkansa Hattulan pappilassa 6.3.1695,
omaan Raamattuunsa sukupuunsa kirjannut Catharina Stierneld eli vielä vuonna 1699.
-molemmat tiedot julkaistiin sittemmin totena Ruotsin historiaa käsittelevissä kirjoissa ja aatelismatrikkeleissa
-krittiinen tarkastelu alkoi v. 1800-luvun puolivälissä ja lopullinen (?) kuolinisku annettiin 1900-luvun alussa.
Kronikan/ sukutradition muistiinkirjoittajat pappi/aatelismies/nainen ovat tuleet häpäistyksi palturinpuhujina/ väärentäjinä.
Hämmästyttävästi; kummassakaan tapauksessa ei ole kyetty antamaan tyydyttävää selvitystä “oikaistuista” juurista.
Elgenstierna toteaa Eldstierna-suvun esipuheessa mm. seuraavaa:
“Den på riddarhusgenealogien uppgivna härstamningen från prins Gustaf Eriksson Wasa, f. 1568, d. 1607, är högst osannolik. Enligt andra uppgifter var stamfadern torpare i Eldstorpet unders säteriet Borg vid Norrköping och
skulle i så fall hava hetat Nils, men även detta är mindre troligt. Antagligast hette han Björn. ”
Edes patronyymi ei ole selvä! Niinpä Elegenstierna merkitsee kantaisäksi: “Lars Björnsson (Nilsson?)”. Uljasta!
Emerentia Tottin tarina on Suku Forumia seuranneille tuttu. Suomalaistutkijat ovat romuttaneet Alftan-kronikan antamalla tilalle Elin/Helena Mårtensdotterin/Mattsdotterin, ei juuri muuta.
On rikottu rikkomisen ilosta, mutta sijalle ei ole kyetty rakentamaan mitään sen parempaa, päinvastoin.
Biaudet toteaa prinssi Gustaf-elämänkerrassaan prinssin eläneen Moskovassa ja Kashinissa Danzigista mukanaan tuoman naisen kanssa, josta hän ei halunnut luopua edes suuriruhtinattaren (Xenia) naidakseen.
Tämä on yhdenmukainen Brita Karthista annetun kuvauksen kanssa. Todennäköisesti heillä oli myös lapsia - aviossa syntyneitä, tai aviottomia.
Mielestäni sekä Alftan-kronikka, että Eldstiernojen taru ansaitsevat lisähuomion ja uudelleenarvioinnin, jälkimmäinen varsinkin, jos Catharina Eldstiernan raamattumerkinnät ovat aitoja.
Lomamatkalla Suomessa tutustuin myös Ruotsista tulleeseen opukseen “Norrköpings Minne” (Hans Olf Sundelius, 1798), jossa on
laajahko selvitys/ spekulaatio Eldstierna-Stierneld-suvun juuresta kuuluisine raamattumerkintöineen (Catharina Stierneld).
Tarkoituksenani oli pakata kirja eväikseni Riadiin, mutta se unohtui sittenkin!
Palaan asiaan, kunhan saan kirjan uudelleen käsiini.
Lisäys:
Sundeliuksen opuksen arvo piilee siinä, että teos on julkaistu jo vuonna 1798, väärentäjäksi mainitun Adolf Ludvig Stierneldin elinaikana. Vapaaherra Stierneld kuoli vasta v. 1835.
Sitä odotellessa kerrataanpa se, mitä Riksarkivet sanoo sivuillaan Eldstierna-Stierneld-Ignander-suvun synnystä:
http://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=15949 (http://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=15949)
Hämmentävää sanoisin!
Anrepin tauluihin vedoten mainitaan, väärennetyksi myöhemmin havaitun sukutarinan olleen peräisin Brita Karthin Kaarina Maunutyttäreltä saamasta “saksalaisesta hengellisestä kirjasta”, jonka Brita oli lahjoittanut vanhimmalle pojalleen Laurentiukselle. Laurentiukselle mainitaan sisarukset Erik, Carl Gustaf ja Catharina Sigrid.
Missä “luuraavat” Catharina Stierneldin Raamattuunsa tekemä merkinnät?
Nämä kaksi dokumenttia (väärennettyjä, tai aitoja) ovat mahdollisesti kokonaan eri juttuja! Saksalainen hengellinen kirja ei ole Catharina S:n "Raamattu", eivätkä Anrepin siteeraamat merkinnät mainitusti hänen (Catharina Stierneldin) kynästä, tuumailen..
Riksarkivetin Eldstierna-sivuilla todetaan edelleen “Karthetskij”-sukunimen outous/ajan kuvaan sopimattomuus, samoin kuin “kaksoisnimimahdottomuudet” Carl Gustaf ja Catharina Sigrid.
Voidaan toki kysyä olisiko aikakauden historiaan syvällisesti perehtynyt ja Skandinavian historiaa laajasti julkaissut vapaaherra Stierneld langennut moisiin "miinoihin"? Olisiko peräti niin, että Venäjältä vaivihkaa Ruotsiin siirtynyt potentiaali kruununtavoittelija Laurentius Karthetskij olisi vain käyttänyt satunnaisesti äitinsä venäläistettyä sukunimeä peitenimenään ja siinä ohessa vaihdellut patronyymiäänkin tarpeen mukaan, piilo-pakomatkalla kun oli? Olisiko Ruotsissa menty jopa lankaan? Kaksoisnimien käyttöön 1600-luvun pinnassa pätee sama argumentti. Silmiinpistävästi Eldstierna/Stierneld-suvussa toistuvat todistetusti mainitut nimet (Erik, Catharina, Sigrid jne) dokumentoidusti jo hyvin varhain, paljon ennen väärentäjäksi mainitun Adolf Ludvigin syntymää!
Viimeistä/ lopullista sanaa suvun juuresta tuskin on sanottu, kuten Riksarkivetin artikkelin patronyymiepäselvyydetkin jo vinkittävät.
Norrköpingin tienoilla on 1600-luvun alussa vaikuttanut läjäpäittäin Larseja, joiden jälkeläisiä on poimittu/kollattu väärin, sanoisin. Yllätyksiä on luvassa myös Moskovasta, jonka arkistojen kuva prinssi Gustafista poikkeaa radikaalisti läntisemmistä.
Siinäpä sarkaa vielä tulevillekin tutkijapolville..
Ja tämäkin vielä:
prinssi Gustaf oli faktuaalisesti katolilainen, niin varmaan hänen poikansakin. Kuinka todennäköistä siis olisi se, että Laurentius Karthetskij löytyisi Norrköpingin puhtaasti luterilaisen seurakunnan kirjoista 1600-luvun alussa, niitähän tutkijat ovat kilvan kaivelleet?!
Ihmettelen suuresti ruotsalaistutkimuksen kapeakatsoisuutta.
Suomenkieleni ontuu, liki 40 vuoden emigranttiuden/ kielen vähäisen käytön ruostuttamana.
"Kapeakatsoisuutta" p.o. kapeakatseisuutta. Tulikohan edes nyt oikein?
Tarkistan aina silloin tällöin netistä "viimeisimmät" Emerentia Tott-osumat.
Tänään osui haaviini seuraava notti:
http://runeberg.org/bkfnf/13/0079.html
Matthias Akianderin "Herdaminne fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift"-opuksen sivulla 67.
Nootissa kerrotaan, Gabriel Forteliukseen viitaten, hänen esivanhempiensa polun kuuluvan johtavan Erik XIV ja Kaarina Maununtyttäreen Henrik Tottin ja Sigrid Vasan kautta.
Kyseinen kirja on ollut paperisena kirjastossani jo kolmattakymmentä vuotta, mutta enpä vain aiemmin olle kiinnittänyt noottimerkintään huomiota! Avuksi tarvittiin kaikkitietävä netti. Kiitos osumasta!
Akianderin merkintä on mielenkiintoinen erityisesti siitä syystä, että siinä EI puhuta Alftanien patriarkaalisesta suhteesta kuningaspariin, vaan esille otetaan pelkästään matriarkaalinen linkki, jota esim. Ruotsissa julkaistu Loenbomin kronikkakuvaus ei lainkaan tunne/ kerro.
Mikä siinä tapauksessa on ollut Akianderin lähde? Mihin viittaa "Strandberg 1.C.1.169", ruotsalaiseen paimenmuistoonko?
Muistutan vielä siitä, ettei Alftanien matriarkaalinen esipolvipuu ole ollut esillä konkreettisen, paperisen sukupuun muodossa, ennen Isonkyrön kronikkalöytöä näillä kanavilla vuosikymmen sitten. Wasastjernan aatelismatrikkelissa linkkiin kyllä viitataan, mutta ilman lähdetietoja, samoin tehdään kuningasparia käsittelevässä kirjallisuudessa Ruosissa, ohimennen.
Onko niin, kuten aiemminkin olen epäillyt, että Abraham Alftanus laati aikanaan sekä patriarkaalisen-, että matriarkaalisen-sukupuunsa, joista vain edellinen julkaistiin Ruotsin historiaa koskevassa kokoelmassa?
Miksi valtakunnanhistorioitsija von Celse jatti lupaavasti alkaneen projektinsa kesken? Tuliko sairaus väliin, vai heiluttelivatko "poliittiset suhdanteet?
Povaan lisälöytöjä (s.o. uusia kronikkaversioita) Pohjanlahden molemmin puolin. Pikana parempi!
Leo Suomaa
11.04.17, 11:19
Arvaan, että Akianderin teoksessa on jossain (aikaisemmalla sivulla) mainittu Strandberg. Kirjainjono ja numero "l. c. l. 169" voisi tarkoittaa lainattua sivua.
Kenties siis tämä: C. H. Strandberg Åbo stifts Herdaminne I. 16. Finlands Minnesvärda män I.
Matti Lund
11.04.17, 11:42
Arvaan, että Akianderin teoksessa on jossain (aikaisemmalla sivulla) mainittu Strandberg. Kirjainjono ja numero "l. c. l. 169" voisi tarkoittaa lainattua sivua.
Kenties siis tämä: C. H. Strandberg Åbo stifts Herdaminne I. 16. Finlands Minnesvärda män I.
Ei ainakaan kummankaan Minnesvärda -opuksen sivulla 169 ole sellaisesta kysymys.
Strandbergin Åbo Stifts Herdaminnen vuoden 1834 painoksen 169 käsittelee Saloisten kappalaisia, mutta tietysti saattaa olla jokin muu painos, jonka sivulla 169 on aivan jotain muuta.
Joka tapauksessa eihän kysymys ole muusta kuin huhupuheen toistamisesta:
Akiander -> förmodas -> jne
Strandberg -> förmodas -> jne.
Kummankin kunniaksi on lausuttava se, etteivät ne tunnusta ottaneensa huhua todesta, vaan mainitsevatpahan vain sellaisesta puheesta, jolle ei ole toistaiseksi löydetty mitään todenperää.
Se että he ottavat puheen esiin, ei todista mitään siitä, onko siinä mitään perää.
förmodas = luulla
förmodan = arvelu, luulo
Yrittäkäämme kunnioittaa heidän mielipidettään sellaisena kuin he ovat sen ilmaisseet kuvittelematta siihen mitään sen enempää!
Terv Matti Lund
Ei ainakaan kummankaan Minnesvärda -opuksen sivulla 169 ole sellaisesta kysymys.
Strandbergin Åbo Stifts Herdaminnen vuoden 1834 painoksen 169 käsittelee Saloisten kappalaisia, mutta tietysti saattaa olla jokin muu painos, jonka sivulla 169 on aivan jotain muuta.
Joka tapauksessa eihän kysymys ole muusta kuin huhupuheen toistamisesta:
Akiander -> förmodas -> jne
Strandberg -> förmodas -> jne.
Kummankin kunniaksi on lausuttava se, etteivät ne tunnusta ottaneensa huhua todesta, vaan mainitsevatpahan vain sellaisesta puheesta, jolle ei ole toistaiseksi löydetty mitään todenperää.
Se että he ottavat puheen esiin, ei todista mitään siitä, onko siinä mitään perää.
förmodas = luulla
förmodan = arvelu, luulo
Yrittäkäämme kunnioittaa heidän mielipidettään sellaisena kuin he ovat sen ilmaisseet kuvittelematta siihen mitään sen enempää!
Terv Matti Lund
Tapasi mukaan ryhdyt saivartelemaan sanoilla ja asettelet omia väärinkäsityksiäsi toisten piikkiin/ suihin (s.o. Akiander ja Strandberg, jonka tekstiä et edes onnistunut löytämään!). Akiander ei suinkaan arvioi mainintansa todenperäisyyttä. Arvelulla vain viitataan tiettyyn tekstiin, joka on ollut hänen käytettävissään. Kysymykseni kuului, mistä Akiander onki "arvelun"? Ei sentään ilmasta?
Jo parinkymmenen vuoden ajan olen torjunut käsitystä, jonka mukaan olisin Emerentia Tottin "keksijä". Tässäpä jälleen todiste puolestani. Akiander vuodelta 1868 ei puhu edes Alftanien patriarkaalisesta linjasta, vaan nimenomaan "epähenkilö" Emerentian kuninkaallisesta sukupuusta.
Olen "arveluineni" hyvässä seurassa, enkä suinkaan tarkoita tällä Suku Forum opponenttejani.
Leo Suomaa
11.04.17, 13:38
Sivulla 25 on mainittu: “C. H. Strandberg, Åbo stifts Herdaminne I. 16” Sivulla 27 on merkintä: “Se Strandberg l. c. I. 39“ Päättelen, että jälkimmäinen viittaa em. Strandbergin teokseen l(oco) c(itato) joka lienee ensimmäisen osan sivulla 39. Samantapainen viite on sivun 67 ylälaidassa, jossa ilmeisesti viitataan I osan sivulle 55. Jos näin on, niin silloin sivun 67 nootissa oleva viittaus olisi tämä teoksen I osan sivulle 169.
Matti Lund
11.04.17, 16:05
Sivulla 25 on mainittu: “C. H. Strandberg, Åbo stifts Herdaminne I. 16” Sivulla 27 on merkintä: “Se Strandberg l. c. I. 39“ Päättelen, että jälkimmäinen viittaa em. Strandbergin teokseen l(oco) c(itato) joka lienee ensimmäisen osan sivulla 39. Samantapainen viite on sivun 67 ylälaidassa, jossa ilmeisesti viitataan I osan sivulle 55. Jos näin on, niin silloin sivun 67 nootissa oleva viittaus olisi tämä teoksen I osan sivulle 169.
Täytynee Strandbergilla olla jotain Forteliuksesta Ulvilan kohdalla, jota ei ole nyt tilaisuus tarkistaa.
Mitä tulee Pietarsaaren kohtaan Strandbergin paimenmuistossa, ei Forteliusten Alftanus -juurista ole siinä yhteydessä mainittu mitään sen pitemmalle kuin Magdalenasta "Kyrkoherden Eric Alftani dotter ifrån Töfsala" ja vanhemmasta Gabrielista "Kyrkoherde i Ufsby". Sivu on 92 vuoden 1832 painoksessa.
Se on mielenkiintoista, ettei hän tässä kohdin, missä siihen on ollut mitä oivin tilaisuus, mainitse yhtään mitään näistä Alftanusten sukuperään liittyvistä förmodan -kategoriaan menevistä luuloista, mutta sitten kernaasti jossakin toisessa yhteydessä.
Ei förmodan -ilmaisujen erottelu ole mitään pikkumaista niuhotusta, vaan välttämätöntä luulon ja tiedon kategorioiden pitämistä sukuselvityksissä toisistaan erossa, jotta olisi mahdollisuus pysyä oikeilla raiteilla ja säästyä lipsumasta perättömiin ja harhaanjohtaviin sekaannuksiin sukujohdoissa.
Terv Matti Lund
Katsotaanpa taannehtivasti se, miten Alftan-kronikka julkaistiin Ruotsissa:
Painoonpano tapahtui v. 1773 Samuel Loenbomin toimesta Ruotsin historiaa koskevassa kokoelmateoksessa “Upplysningar i Svenska Historien”, sen kolmannessa osassa.
Oheisnoottien perusteella, nämä nimenomaiset tiedot oli suosiollisesti amanuenssilleen (Loenbom) toimittanut jalosukuinen herra Magnus von Celse, joka puolestaan oli poiminut ne kanslianeuvos von Stiernmanin kokoelmista. Magnus von Celse oli vuodesta 1760 lähtien toiminut Ruotsin valtakunnanhistorioitsijana (rikshistoriograf). Hän oli myös edemenneen von Stiernmanin aviosukua siten, että Magnusin Olof-veli. Lundin piispa, oli aviossa Andreetta Catharina von Stiernmanin kanssa, joka oli v. 1765 kuolleen Anders Anton von Stiernmanin ainut tytär ja perijä. Näin von Celsellä oli accessi kollegansa arkistoihin ennen niiden luovutusta Uppsalan yliopiston kirjastolle.
Anders Anton von Stiernman tunnettiin elinaikanaan historiaan syvällisesti perehtyneenä tutkijana, jonka innostus alaan sai alkunsa Stiernmanin toimiessa vapaaherra Gustav Rålambin Claes Gustaf-pojan kotiopettajana. Tuona periodina Rålamb-suvun mittava kirjasto ja käsikirjoituskokoelmat olivat hänen käytettävissään.
Elgenstierna sanoo Gustaf Rålambin kokoelmista seuraavaa:
“Han ägde ett betydligt bibliotek, isynnerhet i svenska historien och antikviteterna, utgörande utom utländska auktorer, 1,842 på svenska tryckta böcker, 520 handskrifter, 528 likpredikningar, 960 orationer och parentationer samt inemot 4,000 disputationer i varjehanda vetenskaper, sammaledes acta publica, recesser, plakater, kunglig brev, stadgar och förordningar, resolutioner och fredsfördrag, manifester och mera dylikt, både tryckta och skrivna, allt från 1295 till senare tider, med väl inrättade register över alltsammans”.
Gustaf Rålamb oli paitsi Rålamb Hanssonin (Abraham Alftanuksen isosetä) kaima, myös Henrik Claesson Tottin (Sigrid Vasan puoliso, Abraham Alftanuksen isoisä) Anna-sisaren ja Brodde Rålambin pojanpoika ja näin, Isonkyrön matriarkaalisen Alftan-kronikan mukaisesti, Abraham & Israel Alftanusten pikkuserkku.
Stiernmanin genealogisena päätyönä voidaan pitää vuosina 1754-1755 julkaistua “Matrikel öfver Svea rikes ridderskap och adel”, joka toimitusmuodoltaan vastaa nykyisinkin Pohjolassa käytössä olevaa aateliskalenteria. Merkillepantavasti, Stierneld-suvun kohdalla, on suvun kantaisäksi markitty ammottavalla aukolla --------- Eld. Ei etunimeä, eikä patronyymiä! Stiernman on se henkilö, joka tehtävänsä puitteissa lähestyi sekä kenttämarsalkka, vapaaherra Samuel Stierneldiä, että tämän Lars-veljeä ukaasilla, jonka mukaan Ruotsin ritarihuone oli velvoittanut jäsenensä ilmoittamaan sukunsa varhaisimman tunnetun esi-isän nimen ja sinetöimään sen allekirjoituksellaan. Molemmat veljekset, yhtäpitävästi, antoivat vastaukseksi Lars Svensson Eldhin. Heidän todistuksensa ei, kuten aukosta huomataan, kelvannut Stiernmanille, eikä myöskään häntä seuraaville ritarihuonegenealogeille. Se (todistus) pysyy “raakattuna” tähän päivään asti! Miksi? Tiesikö von Stiernman toisin? Miksi Sterneld-veljekset antoivat tuulestatemmattua tietoa? Tulkoon nyt vielä toistettua sekin, että aukollinen matrikkelijulkaisu tapahtui hauskasti sukupuunsa väärentäjäksi tuomitun Adolf Ludvig Stierneldin SYNNYINVUONNA (1755). Että kykenikin, kapaloista käsin, sekoittamaan/ manipuloimaan noin ritarihuonegenealogin ja isänsä & setänsä päitä!
Mistä von Stiernman oli onkinut Abraham Alftanuksen kronikan? Miksi hän säilytti hallussaan ritarihuoneeseen kuulumattoman suomalaisen provinssisuvun epämääräistä esipolvilistaa, jonka alkupää on toivottoman sekava ja dokumentoimaton? Von Stiernman oli aikansa “tietokone”. Hänen muistinsa palveli “kovalevyn” tavoin. Sinne oli jäänyt talteen Gustaf Rålambin kirjaston arvokkaat käsikirjoitukset, kuin myös Stierneld-suvun tietoisesti piiloonjätetyt esipolvet. Stiernmanilla oli lisäksi vainua ja yhdistelykykyä, joka nykyhakukoneilta puuttuu. Oliko Sigrid Vasan kotikirkon pastorina toiminut Henrik Indreen se henkilö, joka henkilökohtaisesti toimitti vaimonsa suvun tarinan suoraan ruotsalaisen historiantutkimuksen sydämeen? Katsoiko hän sen velvollisuudekseen? Väitän edelleen, että posti oli kaksiosainen (kuten Isonkyrön kronikkakin). Pelkkä patriarkaalinen pappislinja ei olisi ollut riitävän tärkeä tiedoksisaatettavaksi. Oli sukulaisuus Kaarina Maununtyttären veljeen, mutta sitäkin merkittävämmin, esipolvilinja suoraan kuningaspariin! Se oli se sävähdys, salama, joka sai valtakunnanhistorioitsijankin hereille!
Matti Lund
13.11.17, 12:15
Mielestäni on täysin sopimatonta yrittää ottaa von Stiernmanin nimi keppihevoseksi tällaiseen epäeettiseen haihatteluun ja valehteluun ja yrittää survoa hänen työnsä mukaan tälläiseen lokaan, jolla yritetään vain sumuttaa toisia.
Mielestäni von Stiernmanilla ei ole ollut mitään taka-ajatuksia tai tendenssejä niitten tekstien suhteen, jotka hän taltioinut, järjestellyt ja arkistoinut, vaan johtoajatuksena on ollut ainoastaan säilyttää jälkipolville kaikenlaisia löydettyjä tekstejä, sellaisiakin, joilla ei ole mitään arvoa suoranaisina historian lähteinä, vaan esimerkiksi kansanuskomuksina tai vailla todenperäisyyttä olevina tarinoina.
terv Matti Lund
Mielestäni on täysin sopimatonta yrittää ottaa von Stiernmanin nimi keppihevoseksi tällaiseen epäeettiseen haihatteluun ja valehteluun ja yrittää survoa hänen työnsä mukaan tälläiseen lokaan, jolla yritetään vain sumuttaa toisia.
Mielestäni von Stiernmanilla ei ole ollut mitään taka-ajatuksia tai tendenssejä niitten tekstien suhteen, jotka hän taltioinut, järjestellyt ja arkistoinut, vaan johtoajatuksena on ollut ainoastaan säilyttää jälkipolville kaikenlaisia löydettyjä tekstejä, sellaisiakin, joilla ei ole mitään arvoa suoranaisina historian lähteinä, vaan esimerkiksi kansanuskomuksina tai vailla todenperäisyyttä olevina tarinoina.
terv Matti Lund
No niin, sieltähän ne "kunnioittavat" kommentit jälleen kuultiin. Tarkoituksenasi on mitä ilmeisimmin tämänkin ketjun sulkeminen.
Ennen sitä kuitenkin;
kun nyt hyytävästi tunnut tuntevan von Stiernmanin ajatukset ja teot läpikotaisin, kertoisitko meille, miksi hän jätti matrikkelissaan auki Eldh-suvun kantaisän etunimen ja patronyymin, vaikka veljekset itse olivat sen (Lars Svenssonin) velvoitettuna toimittaneet? Ja senkin, miksi "vailla todenperäisyyttä oleva tarina", kelpasi valtakunnanhistorioitsija von Celselle, henkilökohtaisesti painoon kannettavaksi? Muistan kyllä halveksivat Alftan-kronikka-kommenttisi ketjujen alkuajoilta asti. Samalla olet mennen tullen sivaltanut kaikkia kronikan julkaisemiseen osallistuneita henkilöitä, valtakunnanhistorioitsija von Celse mukaanlukien. Tuleeko kronikan lukijoittenkin tuntea häpeää niin tehdessään? Oletko kenties suvereeni auktoriteetti tässäkin asiassa?
Matti Lund
13.11.17, 15:15
No niin, sieltähän ne "kunnioittavat" kommentit jälleen kuultiin. Tarkoituksenasi on mitä ilmeisimmin tämänkin ketjun sulkeminen.
Ennen sitä kuitenkin;
kun nyt hyytävästi tunnut tuntevan von Stiernmanin ajatukset ja teot läpikotaisin, kertoisitko meille, miksi hän jätti matrikkelissaan auki Eldh-suvun kantaisän etunimen ja patronyymin, vaikka veljekset itse olivat sen (Lars Svenssonin) velvoitettuna toimittaneet? Ja senkin, miksi "vailla todenperäisyyttä oleva tarina", kelpasi valtakunnanhistorioitsija von Celselle, henkilökohtaisesti painoon kannettavaksi? Muistan kyllä halveksivat Alftan-kronikka-kommenttisi ketjujen alkuajoilta asti. Samalla olet mennen tullen sivaltanut kaikkia kronikan julkaisemiseen osallistuneita henkilöitä, valtakunnanhistorioitsija von Celse mukaanlukien. Tuleeko kronikan lukijoittenkin tuntea häpeää niin tehdessään? Oletko kenties suvereeni auktoriteetti tässäkin asiassa?
On täysi VALE vihjata jostain mukamas sellaisesta soopasta kuin " Stierneld-suvun tietoisesti piiloonjätetyt esipolvet" ja samalla vihjata, että von Stiernman olisi tietoisesti salannut jotain tietoa, jos hän on jättänyt jonkin aukon tietoihin jossakin henkilö- tai sukuhistoriallisessa kirjoituksessaan.
Von Stiernman kirjasi kirjoituksiinsa tietoja sen mukaan kuin hän oli löytänyt niitä koskevia luotettavia aikalaisdokumentteja. Tähän käsitykseen olen tullut luettuani hänen kirjoituksiaan.
Hänellä oli poikkeuksellisen laajat tiedot johtuen hänen tavattomasta ahkeruudestaan ja sen lisäksi von Stiernman oli sangen vaikeana aikana olosuhteisiin nähden poikkeuksellisen kriittinen ja tervejärkinen tutkija, sikäli eräänlainen oman alansa yksinäinen pioneeri ja voidaan nähdä jonkinlaisena merkkimiehenä tieteenhistoriassa.
On aivan päälaellaan ja härsikisti väärä todistus hänen henkilöään vastaan yrittää ratsastaa hänen nimellään ja sijoittaa ikään kuin hänen ajatuksikseen omia hölmöjä mieleenjuolahduksia, joilla ei ole historiallisissa lähteissä vähäisintäkään dokumentaarista tukea.
terv Matti Lund
Hyvää Joulua Suomen Sukututkimusseuran blogista
http://suomensukututkimusseura.blogspot.fi/2017/12/sukututkijan-joulukalenteri-24122017.html
Juha
Vertaamalla käsialanäytteitä Isonkyrön matriarkaalisen Alftan-kronikan ja sitä inventaarikirjassa seuraavan pappisluettelon välillä (kts. linkki alla), voidaan lähes täydellisellä varmuudella todeta se, että molemmat on käsinkirjoittanut Johannes Aeimelaeus (1718-1805) n. vuonna 1751. Käsikirjoitukseen myöhemmin lisätyt kommentit ovat Johanneksen Nils-pojan (1753-1817) kynänjälkiä. Johannes Aeimelaeus oli Israel Alftanuksen (1632-1712) tyttärenpoika ja Isonkyrön pastori lähes perinnöllisesti (s.o. virka kulki suvussa).
Hän aloittaa sukupuun rakentamisen kauniin kaarevin kirjaimin:
"Israel Alftans Pastoris i Storkyrö uhrsprång på Modernet afskrifvit av hans egna anteckningar".
(Israel Alfanin, Isonkyrön pastorin, äidinpuoleinen sukujuuri hänen omien merkintöjensä mukaan).
Heti otsikon alle Aeimelaeus kirjoittaa koko sivun leveydelle:
"Konung Erik XIV. gift med Catharina Månsdotter"
Syvennyksellä: "Sigrid gift med Henrik Tott"
Huomattavalla syvennyksellä: "Håkan (Ake) Tott", jonka alla "Claes Tott"
Alimmaisena sivulla:
"Emerentia Tott gift med Ericus Erici Alftanus, Pastor och Probst i Töfsala"
Ericus Ericin alle oikealla on listattu parin poika Israel Alftanus, hänen alleen "Joh. Aeimelaeus, Israel Alftans dotter son".
Koska sukuselvityksen kirjoittaja on listalla pohjimmaisena, on hän esityksellään tavoitellut esipolvilinjaansa, isoisänsä Israel Alftanuksen merkintöjen mukaan.
Kuka meistä (ja papeista varsinkin) ei tuntisi isoisänsä äidin nimeä?
Kuka meistä ja Aeimelaeus varsinkin, antaisi isoisänsä äidin nimeksi Emerentia Tott, kun saarnatemppelin seinällä, saarnastuoliin sunnuntaisin astuttaessa, silmiin sattuisi jatkuvasti suurikokoinen epitafi, jossa hurskaan esiäidin kerrotaan olevan Brändössä syntyneen Helenan?
Koska henkilökohtaisesti olen tuntenut oman isoäitini vanhemmat ja isoisänikin vastaavat olivat läsnä "hengessä" lapsuudessani, en hyväksy nykytutkimuksen väitettä siitä, etteikö kronikan laatija olisi ollut tietoinen isoisänsä äidin nimestä ja hänen synnyinsuvustaan.
Toki Aeimelaeus tunsi kotikirkkonsa perinjuurin ja sukujuurensa samoin!
Hän kirjoitti niinkuin kirjoitti, tietoisena kirjoittamansa seurauksista!
Se, että arvoitus kiinnostaa edelleen monia, varmentuu Agricolan Emerentia-ketjun suosiolla. Vielä vuosia viimeisen viestinkin jälkeen, se kerää osionsa suurimmat lukijaluvut, liki tuhat joulukuussa!
Niille, joita Isonkyrön arvoitus askarruttaa osoite alkuperäissivuille:
http://nurmiin.info/kotisivut/sukukirja.php?lang=en#viite_1
Käyttäkää lisävarusteeksi annettua suurennuslasia, jos tekstiosuudet jäävät epäselviksi.
Anteroinen
03.01.18, 14:05
Kuka meistä (ja papeista varsinkin) ei tuntisi isoisänsä äidin nimeä?
Kuka meistä ja Aeimelaeus varsinkin, antaisi isoisänsä äidin nimeksi Emerentia Tott, kun saarnatemppelin seinällä, saarnastuoliin sunnuntaisin astuttaessa, silmiin sattuisi jatkuvasti suurikokoinen epitafi, jossa hurskaan esiäidin kerrotaan olevan Brändössä syntyneen Helenan?
Koska henkilökohtaisesti olen tuntenut oman isoäitini vanhemmat ja isoisänikin vastaavat olivat läsnä "hengessä" lapsuudessani, en hyväksy nykytutkimuksen väitettä siitä, etteikö kronikan laatija olisi ollut tietoinen isoisänsä äidin nimestä ja hänen synnyinsuvustaan.
Toki Aeimelaeus tunsi kotikirkkonsa perinjuurin ja sukujuurensa samoin!
Hän kirjoitti niinkuin kirjoitti, tietoisena kirjoittamansa seurauksista!
Hyvin harvoilla on ollut eläessään sellaista tuuria, että pääsevät henkilökohtaisesti ymmärtävänä aikuisena tutustumaan edes isovanhempiinsa, saati sitten isoisovanhempiinsa. Tämän takia todella harva oikeasti tuntee isoisovanhempiensa nimet, saati sitten on kuullut tarinoita heistä ja heidän suvustaan. Minä olen sentään sukututkija, joka on haastatellut vanhempia sukulaisiani 15-vuotiaasta asti, mutta silti minulla ei ole kunnon tarinoita kerrottavana kuin yhdestä haarasta.
Isäni taas ei edes tiennyt isovanhempiensa nimiä, ennen kuin minä sukututkijana kaivoin ne esille! Tämäkään ei ikävä kyllä ole lainkaan tavatonta, vaan on itse asiassa syy miksi monet sukututkijat aloittavat työnsä.
On aivan täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että Aeimalaeus ei ollut nuorena mikään sukututkimusintoilija. Kukapa juuri on? Miksi pidät niin todennäköisenä, että hän olisi erittäin hyvin perillä omasta sukuperästään?
Miksi on sinusta epäuskottavaa, että Aeimalaeus ei vain kopioinut ylös muistiinpanoja, niin kun hän itse tekstissä sanoo? Minusta vaikuttaa siltä, että projisoit omaa maailmankuvaasi ja kiinnostustasi sukuusi tämän papin harteille.
Kuten sanoin, minä ja monet muut ovat henkilökohtaisesti saaneet tuntea isovanhempiensa vanhemmat. Olin viiden vuoden vanha isoäitini äidin kuollessa ja yhdeksän ikäinen isoäitini isän kuollessa. Tuntuu siten aivan uskomattomalta, ettei tunnetun pappissuvun vesa, Johannes Aeimelaeus,olisi vähintään kuullut omiensa nimet. Tunnut suuresti aliarvioivan esipolviemme muistin, tietämyksen ja älyn. En osta!
Leo Suomaa
03.01.18, 15:01
Tämän takia todella harva oikeasti tuntee isoisovanhempiensa nimet, saati sitten on kuullut tarinoita heistä ja heidän suvustaan.
Kokemuksia on monenlaisia. Minä kasvoin ympäristössä, jossa uusia ihmisiä tavattaessa yleensä selvitettiin saman tien mahdolliset sukulaisuussuhteet. Yhteisten isoisovanhempien jälkeläiset eli pikkuserkut luettiin sukulaisiksi. Vanhempieni tätien, setien ja enojen luona käytiin kylässä. Sukuja ei tarvinnut kovasti tutkia, koska ne, niin omat kuin naapurienkin suvut, tiedettiin. Isoisäni (k. 1968) muisti ja muisteli isälinjaansa 1809 Suomen sodassa kaatuneeseen mieheen saakka. Niiden tarinoiden paikkansa pitävyyden tarkistamisesta sain alun sukututkimukselle. Jokseenkin kaikki muutkin kuulemani hekin-ovat-jotain-sukua -tarinat ovat pitäneet paikkansa.
Tähän sukulaisten muistamiseen/tietämiseen liittyy myös erään aatelissuvun introdusointiin liittyvä esimerkki. Nimittäin Fogelhufvud-suvun juuria selvitettäessä 1630-luvulla viranomaiset saivat varsin sekasotkuisen sukuselvityksen käyttöönsä. No se meni läpi, vaikka silloin elossa olevat eivät tienneet edes isoisänsä patronyymiä. Esim. Ispoisten Sigfrid Mattson oli Sigfrid Birgelsson. Anrepin matrikkeli käytti lähteenä vuoden 1634 asiakirjatietoja.
Tässä on linkki tuohon paljon parjattuun Anrepiin. Nimenomaan esimerkkinä siitä, miten jo Ritarihuoneen alkuvaiheessa elettiin totuudenjälkeistä aikaa.
http://runeberg.org/anrep/1/0858.html
Hyvin harvoilla on ollut eläessään sellaista tuuria, että pääsevät henkilökohtaisesti ymmärtävänä aikuisena tutustumaan edes isovanhempiinsa, saati sitten isoisovanhempiinsa. Tämän takia todella harva oikeasti tuntee isoisovanhempiensa nimet, saati sitten on kuullut tarinoita heistä ja heidän suvustaan.
Mielenkiintoista, miten eri tavoin eri suvuissa tiedetään esipolvista.
En voi yleistää omia kokemuksiani ja sillä todistella muitten sukujen tietoja, mutta myös erityisesti isäni suvussa oli hyvin muistitietoa esipolvista. Ja isäni kertoi meille lapsilleen heistä niin usein, että asiat jäivät mieleen.
Hän tunsi ilman sukututkimusta isälinjan neljä edeltävää sukupolveaan oikein
ja kotitalonsa isäntien etunimet oikein 1700-luvun puoleenväliin. Muistitietoa oli myös se, että isäni isän isän äiti oli piileskellyt pikkulapsena
muiden mukana ruispellossa Suomen sodan aikana 1808 ja seurannut, kun venäläiset polttivat Kauhajoen kirkon, Kauhajoen historian mukaan 1.9.1808.
Tämä esiäiti eli kyllä hyvin vanhaksi.
Sen kuitenkin voi sanoa, että tuskin voi pitää todisteena kenekään kohdalla sitä, että isovanhemmista ei ole tietoa. Jotkut tietävät ja jotkut eivät.
Vaikka viittasin tuossa Fogelhufvud-suvun tapauksessa isoisän väärään patronyymiin, niin valtiopäiville esitetyissä sukutauluissa oli virheitä virheiden perään.
Antti Järvenpää
03.01.18, 22:46
Varmaankin kokemuksia sukulaisten tietämisestä on monenlaisia. Itse lukeudun Leon kanssa samanlaiseen joukkoon, jossa tunnettiin isovanhempien vanhemmat ja siitäkin vielä kauemmaksi hajatietoa. Pikkuserkut piti osata luetella.
Veikkaisin, että omalta osaltani asiaan on vaikuttanut talonpoikaistausta, jossa iso osa sukulaisista asui, jos ei samalla kylällä, niin ei kuitenkaan kovin kaukana. Omat vanhempani ja isovanhempani kertoivat paljon suvuistaan ja sukulaisista ja kun niitä juttuja käytiin monet kerrat lävitse, ne jäivät myös lapsen mieleen. Sitten vielä äidilläni oli täti, joka vielä kiersi sukulaisesta toiseen kyläilemässä, jolloin tuli myös ajantasalla olevaa tietoa.
Nykyisinhän vieraanvaraisuus on aivan toisella tolalla. Ennen sukulaispaikkaan saattoi aina poiketa ja saada yönsijan.
Anteroinen
03.01.18, 22:56
Minun tapauksessani äitini suvussa vanhimmat muistitiedot ja tarinat ulottuvat juuri ja juuri 1920-luvulle (ja ovat tyyppiä "yksi täti jakoi lapsille leipää"). Joidenkin sukulaisten nimiä tiedetään epämääräisesti 1900-luvun alkuun, mutta nekin ovat usein väärin, ja henkilöt sijoitetaan päässä aivan vääriin sukupolviin. Isän puolella taas vanhimmat saamani muistitiedot liittyvät erään henkilön katoamiseen Suomen sisällissodassa. Kaikki vanhemmat tarinat ovat omaan tutkimustietoon perustuvia ja uudelleen löydettyjä.
Tätäkään ei tietysti voi yleistää kaikkiin perheisiin. Lienee selvää, että perheiden välillä on eroja, jotka johtuvat monista eri tekijöistä. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että sukutarinat venäläisten hyökkäyksestä 1809 ovat tavanomaisinta tyyppiä. Kuinka monesti olemme kuulleet sukututkijoina lauseen: "Voi kun olisi silloin nuorena osannut kysyä..."? Kaikissa suvuissa ei yksinkertaisesti kerrota tarinoita, mahdollisesti lapsia ei kiinnosta tai sitten on tapahtunut jotain ikävää, joka halutaan unohtaa.
Tarkoitus ei ollut aliarvioida Æimalæuksen älyä ja muistia, vaan muistuttaa, että ei voida suoralta kädeltä olettaa, että hän tuntisi jotenkin hirveän hyvin äitinsä isän äidin suvun. Ei ainakaan niin vahvasti, että pidetään vastaista tapausta sulana mahdottomuutena! Hyvinkin on mahdollista, että hänelle oli kerrottu tarinaa suvun polveutumisesta Vaasoista. Vähemmän todennäköiseltä tuntuu, että hänelle olisi erityisesti puhuttu juuri Emerentia Tottista tai Helena Brenneristä, ellei tämä esi-äiti ollut erityisen hauska ja railakas tyyppi josta riitti jutunjuurta.
Faktahan on, että Æimalæus kirjoittaa isoisänsä kirjoitusten pohjalta, ei omaa muistitietoaan. Sitä paitsi, vaikka hän muistaisikin isoisoäitinsä nimen, niin miksi ihmeessä hän ei hän uskoisi ennemmin isoisänsä kirjoitusta kuin omaa muistikuvaansa? Jos hän olisi ollut asioista erityisen tarkkaan perillä, miksei hän kirjannut ylös selitystä nimelle Helena Brenner? Oliko Isonkyrön inventaarikirja jotenkin tulenarka ja julkinen paikka vai?
Hän aloittaa sukupuun rakentamisen kauniin kaarevin kirjaimin:
"Israel Alftans Pastoris i Storkyrö uhrsprång på Modernet afskrifvit av hans egna anteckningar".
(Israel Alfanin, Isonkyrön pastorin, äidinpuoleinen sukujuuri hänen omien merkintöjensä mukaan).
Heti otsikon alle Aeimelaeus kirjoittaa koko sivun leveydelle:
"Konung Erik XIV. gift med Catharina Månsdotter"
Syvennyksellä: "Sigrid gift med Henrik Tott"
Huomattavalla syvennyksellä: "Håkan (Ake) Tott", jonka alla "Claes Tott"
Alimmaisena sivulla:
"Emerentia Tott gift med Ericus Erici Alftanus, Pastor och Probst i Töfsala"
Tämän jälkeen hän jatkaa:
denna Emer: Tott kan ej vara Claes
Tottes dotter emedan hennes Son
Israel Alftan är född 1632, då
Claes Tott ej var mera änn 16 år
gammal, såsom född 1616, iche häller
Håkans mindre Henric Tottesdr-
medan ...Aeimelaeus ei siis tiedä, mihin kuninkaallinen polveutuminen voisi perustua. Tämä sopii huonosti yhteen sen kanssa, että hän esittelisi isoisänsä muistiin merkitsemää sukujuurta.
Kuten aiemmin on todettu:
Aeimelæuksen kroniikka versiosta näkee, että hänellä on ollut käytössä Loenbom, koska hän viittaa siihen tuossa Isonkyrön-kroniikassa.Veikkaankin, että Aeimelaeus on saanut käsiinsä Loenbomin ja yrittää tuossa sovittaa Emerentia Tottia yhteen Tottien sukupuun kanssa, mutta ei tässä onnistu.
Kuka meistä (ja papeista varsinkin) ei tuntisi isoisänsä äidin nimeä?
Kuka meistä ja Aeimelaeus varsinkin, antaisi isoisänsä äidin nimeksi Emerentia Tott, kun saarnatemppelin seinällä, saarnastuoliin sunnuntaisin astuttaessa, silmiin sattuisi jatkuvasti suurikokoinen epitafi, jossa hurskaan esiäidin kerrotaan olevan Brändössä syntyneen Helenan?
Koska henkilökohtaisesti olen tuntenut oman isoäitini vanhemmat ja isoisänikin vastaavat olivat läsnä "hengessä" lapsuudessani, en hyväksy nykytutkimuksen väitettä siitä, etteikö kronikan laatija olisi ollut tietoinen isoisänsä äidin nimestä ja hänen synnyinsuvustaan.
Hyvin harvoilla on ollut eläessään sellaista tuuria, että pääsevät henkilökohtaisesti ymmärtävänä aikuisena tutustumaan edes isovanhempiinsa, saati sitten isoisovanhempiinsa.
Se onko hänellä ollut tiedossaan isoisoäitinsä nimi ei minusta vaikuta tähän asiaan. Varmasti hän on Helenan nähnyt epitafissa, mutta tästä huolimatta yllä esittämäni vaihtoehto on aivan mahdollinen.
Se mikä on itse kunkin oma kokemus, ei auta meitä arvaamaan mitä Aeimelaeus tiesi. Ehkä jotain (mutta ei kovin paljon) kertoo, että hänellä oli varsin heikot lähtökohdat kuulla isoisovanhemmista:Ericus Erici † 1639
Elin Mårtensdotter † 1664
- Israel Alftanus † 1712
- Susanna Filipsdotter Echman † 1697
-- Hedvig Alftan s. 1694
--- Johan Aejmelaeus s. 1718
Jos tulkitsin oikein, myöskään kukaan hänen äitinsä sisaruksista ei voinut muistaa isovanhempiaan (Israelin 1. avio 1662) eikä tainnut Johan koskaan tavata ketään isoisänsä sisaruksista (Katarina kuoli 1700, Abraham 1698 ja muut selvästi aiemmin)? Näin ollen hän ei olisi lähisuvultaan voinut kuulla suoraa muistitietoa isoisovanhemmistaan. Mutta tämäkään ei ole olennaista. Olennaista on, mitä alkuperäislähteet kertovat: https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=612
Tämän jälkeen hän jatkaa:
Aeimelaeus ei siis tiedä, mihin kuninkaallinen polveutuminen voisi perustua. Tämä sopii huonosti yhteen sen kanssa, että hän esittelisi isoisänsä muistiin merkitsemää sukujuurta.
Kuten aiemmin on todettu:
Veikkaankin, että Aeimelaeus on saanut käsiinsä Loenbomin ja yrittää tuossa sovittaa Emerentia Tottia yhteen Tottien sukupuun kanssa, mutta ei tässä onnistu.
Se onko hänellä ollut tiedossaan isoisoäitinsä nimi ei minusta vaikuta tähän asiaan. Varmasti hän on Helenan nähnyt epitafissa, mutta tästä huolimatta yllä esittämäni vaihtoehto on aivan mahdollinen.
Se mikä on itse kunkin oma kokemus, ei auta meitä arvaamaan mitä Aeimelaeus tiesi. Ehkä jotain (mutta ei kovin paljon) kertoo, että hänellä oli varsin heikot lähtökohdat kuulla isoisovanhemmista:Ericus Erici † 1639
Elin Mårtensdotter † 1664
- Israel Alftanus † 1712
- Susanna Filipsdotter Echman † 1697
-- Hedvig Alftan s. 1694
--- Johan Aejmelaeus s. 1718
Jos tulkitsin oikein, myöskään kukaan hänen äitinsä sisaruksista ei voinut muistaa isovanhempiaan (Israelin 1. avio 1662) eikä tainnut Johan koskaan tavata ketään isoisänsä sisaruksista (Katarina kuoli 1700, Abraham 1698 ja muut selvästi aiemmin)? Näin ollen hän ei olisi lähisuvultaan voinut kuulla suoraa muistitietoa isoisovanhemmistaan. Mutta tämäkään ei ole olennaista. Olennaista on, mitä alkuperäislähteet kertovat: https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=612
Jos olisit vaivautunut katsomaan antamastani linkistä Isonkyrön dokumenttien melko tarkat kuvat (Kalervo Mielty), olisit huomannut, että nimien alle ja marginaaleihin kirjoitetut kommentit ovat toisella käsialalla ja myöhemmin tehtyjä. Ne on todennäköisimiin kirjoittanut Isonkyrön seuraava kirkkoherra Johanneksen Nils-poika (1753-1817). Kirkon inventaarikirja sijaitsi Isonkyrön kirkon sakastissa (siitäkin on annettu valokuva). Inventaarikirjaan oli accessi vain kirkonmiehillä, kirkkoherralla erityisesti.
Isonkyrön kirkko oli Aeimelaeusten sukukirkko. He suorastaan "hallitsivat" sitä sukupolvien ajan aina Johanneksen isoisän (Israel Alftanus) ajoista asti.
Aiemelaeus-suku ei ollut talonpoikainen suku, vaan jo polvissa ennen Johannestakin PAPISTOA! Papit toki tunsivat taustansa, ainakin isoisänsä äidin nimen ja varsinkin Johannes, joka oli sukunsa perinnön vartija ja vaalija, kuten kronikkakin osoittaa!
Vertailukohtaa on turha hakea nykypäivästä jolloin "isyyskäsitekin" on hämärtynyt!
Omalta kohdaltani voin todeta senkin, että esi-isien nimet on hakattu sukuhaudan samaan kiveen aina isoisäni isoisään asti, siis "muistamisen" tuolle puolellekin. Uskon, että monissa suvuissa on toimittu samoin (s.o vähintään neljä, tai viisi sukupolvea samassa haudassa).
Jos olisit vaivautunut katsomaan antamastani linkistä Isonkyrön dokumenttien melko tarkat kuvat (Kalervo Mielty), olisit huomannut, että nimien alle ja marginaaleihin kirjoitetut kommentit ovat toisella käsialalla ja myöhemmin tehtyjä. Ne on todennäköisimiin kirjoittanut Isonkyrön seuraava kirkkoherra Johanneksen Nils-poika (1753-1817).
Katsoin toki kuvat ja etsin niistä myös toiset versiot.
http://photos1.blogger.com/blogger/629/2343/1600/alfthan1.jpg
http://photos1.blogger.com/blogger/629/2343/1600/alfthan2.jpg
Jo tekstien sijoittelu kertoo, että pienemmällä kirjoitettu osuuskin on tehty samalla kertaa.Käsialoista hyvä vertailu löytyy sivulta 1. Ericus Ericin alla pienellä kirjoitettu Emerenria Tott ja kakkossivun isolla kirjoitettu Emerentia ja miespuoliset Tott-nimet.
Mainitsemasi kuvat ovat blogistani ja ovat olleet esillä täällä jo monta kertaa.
Juha
Mainitsemasi kuvat ovat blogistani ja ovat olleet esillä täällä jo monta kertaa.
Juha
Vain niin! Minä sain kuvani isokyröläisen Kalervo Mieltyn erityisesti pyynnöstäni kuvaamana. Mukana ovat myös inventaarikirjan kansi ja epitafin suurennuskelpoinen kuva. Olen mielestäni kiittänyt oikeaa henkilöä kirjassani.
Mitä blogia tarkoitat? Sitä Emerentia Tottin-nimellä avaamaasi facebook-sivustoako?
Mainitsemasi kuvat ovat blogistani ja ovat olleet esillä täällä jo monta kertaa.
Juha
Kiitos kuvista. Näistä on hyvä zoomailla mm. miten sukunimen erikoinen a-kirjain on tehty Abraham Alftanin nimessä eri sivuilla. En löytänyt puhelimella alkuperäistä viestiäsi, niin jäi lähde puuttumaan.
T Pekka
Katsoin toki kuvat ja etsin niistä myös toiset versiot.
http://photos1.blogger.com/blogger/629/2343/1600/alfthan1.jpg
http://photos1.blogger.com/blogger/629/2343/1600/alfthan2.jpg
Jo tekstien sijoittelu kertoo, että pienemmällä kirjoitettu osuuskin on tehty samalla kertaa.Käsialoista hyvä vertailu löytyy sivulta 1. Ericus Ericin alla pienellä kirjoitettu Emerenria Tott ja kakkossivun isolla kirjoitettu Emerentia ja miespuoliset Tott-nimet.
Se on subjektiivinen mielipiteesi. Niin näkee kuin tahtoo. Oletko kenties vanhojen käsialojen erikoistuntija? Johannes Aeimelaeus on rungon kirjoittaja, kommentit ovat hänen poikansa Nilsin. Kronikan kirjoitusajankohta on vuoden 1750-pinnassa, jolloin Loenbomin-painettu Alftanien isänpuoleinen kroniikka ei vielä ollut käytettävissä. Se tuli uunista ulos v. 1773 ja pohjanperille todennäköisimmin vasta Nilsin pappeusaikana vuosisadan vaihteessa, jolta ajalta myös kommentit ovat.
Kommentoin vain PekkaJS nimimerkille.
Facebook sivut eivät ole blogeja.
Juha
Liitän oheen kuvan, jossa on muutama ote Isokyrön dokumentin otsikoista (ylin rivi), sekä vastaavia kirjaimia samaisen dokumentin pienellä kirjoitetusta (2. rivi). Näistä otsikot ovat siis nimimerkki Giöslingin mielestä Johanin ja pienellä kirjoitetut hänen poikansa Nilsin käsialaa.
Liitteessä alimpana on poimintoja Nils Aeimelaeuksen tilikirjamerkinnöistä v 1799.
Vaikka ei asiantuntija olekaan, niin huomaa, että Nilsin ja Johanin T- ja A-kirjaimet ovat selvästi erilaisia samoin kuin pienet n-, m-, r- ja f-kirjaimet.
Parempia Nilsin käsialanäytteitä odotellessa alkuperäisiä kuvia voi käydä katselamassa täältä:
Isonkyrön kronikka:
http://juhansuku.blogspot.fi/2006/10/antti-alftanin-pyynnst-julkaisen.html
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512308
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512309
Tilikirjamerkinnät 1799:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6729033,
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6729035
Liitän oheen kuvan, jossa on muutama ote Isokyrön dokumentin otsikoista (ylin rivi), sekä vastaavia kirjaimia samaisen dokumentin pienellä kirjoitetusta (2. rivi). Näistä otsikot ovat siis nimimerkki Giöslingin mielestä Johanin ja pienellä kirjoitetut hänen poikansa Nilsin käsialaa.
Liitteessä alimpana on poimintoja Nils Aeimelaeuksen tilikirjamerkinnöistä v 1799.
Vaikka ei asiantuntija olekaan, niin huomaa, että Nilsin ja Johanin T- ja A-kirjaimet ovat selvästi erilaisia samoin kuin pienet n-, m-, r- ja f-kirjaimet.
Parempia Nilsin käsialanäytteitä odotellessa alkuperäisiä kuvia voi käydä katselamassa täältä:
Isonkyrön kronikka:
http://juhansuku.blogspot.fi/2006/10/antti-alftanin-pyynnst-julkaisen.html
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512308
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512309
Tilikirjamerkinnät 1799:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6729033,
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6729035
Näyt ignoroivan tyystin sen, että menneinä vuosina ja vielä lapsuudessanikin kouluissa opetettiin "kaunokirjoitusta" s.o. standardin mukaista käsin kirjoitusta. Ketjun kannalta relevanttina aikana opetusta papinpojille antoivat vanhemmat itse, mitä ilmeisimmin Johannes-pastori Nils-pojalleen. Totta kai koukerot muistuttavat silloin toisiaan! Nils jäljensi isänsä käsialaa onnistuneesti. Siinä se!
Isonkyrön kronikka on kaksiosainen (patriarkaalinen & matriarkaalinen) ja merkinnöiltään monikerroksinen, kuten jokainen voi pikasilmäykselläkin todeta.Huomioikaa myös edeltävät ja seuraavat tekstit (Sursill-kronikan prototyyppi ja Isonkyrön pappisluettelo).
Isonkyrön matriarkaalinen kronikka, se kuningaspariin vievä, ei myöskään ole ainoa laatuaan. Matriarkaalisia kronikoita on ollut useampikin liikkeellä ja osa niistä Ruotsissa.
Esim. Kaarina Maununtyttären ensimmäisen ja arvostetuimman elämänkerran kirjoittaja Alfred Gustaf Ahlqvist sanoo "Karin Månsdotter"-opuksessaan vuodelta 1874, sivulla 103 seuraavaa:
"Sägnen låter fru Sigrid hafva haft äfven en dotter Emerentia, som skulle blifvit gift med kyrkoherde i Töfsala Erik Alftanius, enligt samma sägen en sonson af något bland drottning Karins syskon."
Ahlqvistin lähde ei tietenkän voi olla Loenbomin v. 1773 painattama Alftan-kronikka, joka esittelee VAIN suvun patriarkaalisen juuren, antamatta Emerentia Tottille kuninkaallisia esivanhempia.
Emme voi myöskään olettaa, että Ahlqvistin lähde olisi ollut Isonkyrön kaksoiskronikka, varsinkin jos se olisi pelkkä hahmotelma, kuten halutaan väittää. Isonkyrön kronikka nousi julkisuuteen VASTA kymmenisen vuotta sitten. tämän palstan edeltäjässä ("Sukulista") Antti Alftanin ja allekirjoittaneen rattoisan säpinän seurauksena. Sitä seurasi Jouni Kalevan Genos-artikkeli samasta asiasta(Genos 2/2008). Suosittelen tutustumaan!
Noloa: Antin nimestä jäi puuttumaan tuo vitaali h-kirjain (p.o. Alfthan), joka osoittaa hänen kuulumisensa Alftan-suvun itäiseen- (s.o. Viipurin-) haaraan. Isonkyrön kronikat kuvasi silloinkin Kalervo Mielty, jonka ystävälliseen apuun olen myöhemminkin turvautunut. Vanhalle sattuu, taas kerran!
Isonkyrön kronikka:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512308
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512309
Kuten digiarkiston sivuilta huomaamme, kronikkaa edeltävällä aukeamalla on v. 1776 merkintöjä. Kronikan ajoittaminen aikaan ennen Loenbomia ei siis ole aivan selviö, varsinkaan kun tästä ei ole esitetty mitään todisteita. Niin ikään odottelen edelleen Nils-pojan erilaisia käsialanäytteitä, joihin epäily hänestä kronikan lisäysten kirjoittajana perustuu.
Hei
Samasta Isonkyrön seurakunnan kirjasta löytyi myös tämä sivu.
Israelin äitinä mainitaan Helena, Brendöstä
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512312
Isonkyrön kappalaisia
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512313
Kappalainen Nro 25 Nils Aejmeleus, född i Salo 18.8.1755 Ollut myös
Ylistarossa (1796-1806) ja Alavudella kappalaisena (1795-96)
Jos on sama Nils Aijmeleus joka on ollut Kirkkoherrana 1806-1817
niin syntymäaika on erilainen rippikirjassa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512314
Tällä sivulla kerrotaan että Erik Alftan olisi ollut 2 kertaa aviossa.
Ensimmäinen puoliso Emerentia Tott ja hänellä olisi pojat Abraham ja
Harald. Toinen puoliso Helena Brendöstä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512308
Abraham Eriki Alftan oli mukana kun Helena Mårtensdtr Brenneran
perintöä jaettiin.
En nyt muista missä painetussa kirjassa kerrottiin että Emerentia olisi
ollut Erikin toinen puoliso.?
Helena Mårtensdotter löytyi kuitenkin Ericus Ericin leskenä Taivassalosta.
Hiski Pappisluettelo Isokyrö
Kirkkoherrat
Israel Erici Altanus (1672-1712)
Nicolaus Aejmeleus (1721-1750)
Johannes Aejmelaeus (1751-1805)
Nils Aejmelaeus (1806-1817)
Kappalaisten luettelosta Niels Aejmelaeuksen nimi puuttuu
http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=125&TYPE=HTML&LANG=FI
Isokyrö RK 1772-1780 kuva 111 Prästegården
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/isokyro/rippikirja_1772-1789_uk9/111.htm
RK 1802-1810 kuva 187 Prästegården
Nils Ajmeleus 21.4.1753
fru Brita Caisa Jäder 16.6.1777
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/isokyro/rippikirja_1802-1810_uk9-10/187.htm
RK 1811-1821 kuva 213 Kyrkobyn
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/isokyro/rippikirja_1811-1821_uk10/213.htm
t. Pirkko
Tällä sivulla kerrotaan että Erik Alftan olisi ollut 2 kertaa aviossa. Ensimmäinen puoliso Emerentia Tott ja hänellä olisi pojat Abraham ja Harald. Toinen puoliso Helena Brendöstä.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512308
Abraham Eriki Alftan oli mukana kun Helena Mårtensdtr Brenneran
perintöä jaettiin.
En nyt muista missä painetussa kirjassa kerrottiin että Emerentia olisi
ollut Erikin toinen puoliso.?
Helena Mårtensdotter löytyi kuitenkin Ericus Ericin leskenä Taivassalosta.
Mainitsemasi perinnönjako vahvistaa, että lapset olivat samasta isästä (Eric Erici) ja äidistä (Elin Mårtensdotter), eli olivat täysiä sisaruksia.
https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=612
Taivassalon käräjät 22.–23.6.1664 s. 138 (Fordom Pastorens i Töfsala H: Erici Erici barn och äfrwingar som ähre Henrich, Isak, H: Abraham och H: Israël Erichzssöner, med hustru Karin och hustru Anna Erichzdöttrar företrädde och gofwo tillkänna, att såsom den Högste Gudh hade deras Moder för någon tijd sedan hädankallat ... en Sölf:r kanna om 111 lod), Taivassalon käräjät 3.–4.10.1664 s. 345 (Sam Syskon fäderne och möderne), 348 (Elin Mårtensdotter)En löytänyt kyseistä vuotta digiarkistosta, mutta Juhan sukusivulla oli tästäkin hyvä ote:
http://juhansuku.blogspot.fi/2014/01/eraita-merkintoja-taivassalon.html
Kuten digiarkiston sivuilta huomaamme, kronikkaa edeltävällä aukeamalla on v. 1776 merkintöjä. Kronikan ajoittaminen aikaan ennen Loenbomia ei siis ole aivan selviö, varsinkaan kun tästä ei ole esitetty mitään todisteita. Niin ikään odottelen edelleen Nils-pojan erilaisia käsialanäytteitä, joihin epäily hänestä kronikan lisäysten kirjoittajana perustuu.
Ihailtavaa, että Kansallisarkisto on vihdoinkin digitoinut Isonkyrön inventaarikirjan, jota on privaatisti kuvattu useampaankin otteeseen viimeisen kymmenen vuoden jaksolla.
Kuten jo aiemmin totesin, Alftan-kronikoita edeltää Sursill-kronikan prototyyppi, tai eräs versio. Senkin on todennäköisimmin kirjoittanut Johannes Aeimelaeus, jonka linkki Sursill-sukuun näkyy sivun alaosassa. Vuosi 1721 on se viimeisin tekstissä mainittu. Kyse on selvästi sukusikermästä Johanneksen kynästä, jota myöhemmät pastorit ovat viimeistelleet, ajanmukaisin kommentein.
Riippumatta siitä ovatko kronikat ennen, tai jälkeen Loenbomia, fakta on kuitenkin se, ettei Loenbom esittele matriarkaalista sukupuuta, eikä näin myöskään suoraa esipolivinkkiä kuningaspariin. Sen tekee kuitenkin Ahlqvist Kaarina Maununtyttären elämänkerrassa (Stockholm 1874), kuten eilisessä viestissäni siteerasin. Mistä siis Ahlqvist tietonsa onki?
Mainitsemasi perinnönjako vahvistaa, että lapset olivat samasta isästä (Eric Erici) ja äidistä (Elin Mårtensdotter), eli olivat täysiä sisaruksia.
https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=612
En löytänyt kyseistä vuotta digiarkistosta, mutta Juhan sukusivulla oli tästäkin hyvä ote:
http://juhansuku.blogspot.fi/2014/01/eraita-merkintoja-taivassalon.html
Nämä otteet ovat toki tuttuja ja moneen otteeseen eri ketjuissa käsiteltyjä.
Tunnettu on myös oma kantani, jonka mukaan Brändön Helena ja veljensä Claus ovat ne kadonneet Tott-lapset, jotka esiintyvät Ruotsin valtionarkiston Genealogica-kokoelmassa säilytettävässä Tott-sukupuussa (kts. kuva sukupuusta Kalevan Genos-artikkelissa, s. 63).
Mårten Simonsson, jonka ei koskaan tiedetä käyttäneen Brennerus-sukunimeä, on se laivuri joka kuljetti Sigrid Vasan ja Henrik Claesson Tottin, sekä heidän Ake-poikansa Rääveliin (Tallinna) Kaarle-herttuan ulottumattomiin. Pakomatkan aikana syntyneet lapset (kaksoset?), joiden syntymä ei ollut Ruotsin hovin tiedossa (vrt. Aldre svenska frälsesläkter, III, nootit) jätettiin laivurinvaimon huomaan, aikoja parempia odotellen. Erikin -linjan valtaanpaluu ei koskaan toteutunut.
Näkemykseni tapahtumien kulusta on luettavissa osoitteessa:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1283&start=30#p8347
Se pätee edelleen.
Viime vuosien projektina on ollut löytää Katarina Stierneldin-kronikan kautta lisäperspektiiviä tapahtumien kulkuun. Sisarkronikkoja on tutkittava yhdessä, olen todennut. Siihen kannustan edelleen.
Hei
Oletan että Nils Aeimeleus on itse kirjoittanut muuttomerkinnät.
Isokyrö, Seurakunnasta muuttaneiden luettelot 1806-1829
Stud. Gustaf Aimeleus s.25.4.1792 on muuttanut, Mk 64 26.12.1814 Vaasa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24797436
toiseksi alimmainen rivi
Syntyneiden luettelot 1737-1765 kuva 93
21.4.1753/23.4. Prästegården Nicolaus
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6655526
Sekalaiset Asiakirjat 1567-1788
Kirjan alkulehdillä on Johannes Aeimeleuksen käsialaa vuonna 1751
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9486732
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9486733
kuva 43
Israel Erici Alftanus allekirjoitus
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9486772
Jos tämä luettelo on Israel Alftanin itse kirjoittama niin ”kronikka”
on Johannes Aeimeleuksen kirjoittama (käsialasta päätellen)
kuva 51 Mainitaan Israel Alftan
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9486780
-------------------
Isonkyrön kappalaisten luettelossa ollut Nils Aeimeleus löytyy
Ylistaro RK 1792-1801 kuva 88 Åkila kapell bohl
Sacell Nils Aeimeleus 18.8.1755 1784 ifr Brahestad, Sacell i Ylistaro 1796
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5757213
RK 1802-1811 Åkila kapell bohl
Sacell Nils Aeimeleus 18.8.1755
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5757715
t. Pirkko
Suurkiitos valaisevista linkeistä! Johannes Aeimelaeuksen näyte vahvistaa hänet Isonkyrön kronikkojen kirjoittajaksi, kuten olen esittänytkin.
Nils, tai joku hänen kollegansa Isossakyrössä on kommentaattori, arvelen.
Antti Järvenpää
08.01.18, 10:04
Kuten digiarkiston sivuilta huomaamme, kronikkaa edeltävällä aukeamalla on v. 1776 merkintöjä. Kronikan ajoittaminen aikaan ennen Loenbomia ei siis ole aivan selviö, varsinkaan kun tästä ei ole esitetty mitään todisteita. Niin ikään odottelen edelleen Nils-pojan erilaisia käsialanäytteitä, joihin epäily hänestä kronikan lisäysten kirjoittajana perustuu.
En ollut aiemmin huomannutkaan, että tämä isonkyrön kroniikka on nyt digiarkistossa:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512308
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512309
Kun katsomme tuolta sivun alalaitaa, joka aikaisemmissakin kopioissa oli osittain näkyvissä mutta viitattava sivun numero oli hämärä. Tässä se näkyy paremmin ja on mielestäni 97 vai olisi 91.
Kysymys kuuluu miksi tähän kohtaa, oli se sitten 91 tai 97, viitataan. Tuossa 91 kohdasta alkaa latinan kielinen kirje kirkkoherra Jöran Nordbergiltä tuomiorovasti Jacob svedeliukselle ja 97 sivulla kuningas Kustaa I kirje piispa Sveno Jacobi Scheningenille.
Herää kysymys, miten nämä liittyvät jotenkin tähän Isonkyrön kroniikkaan.
Tässä se näkyy paremmin ja on mielestäni 97 vai olisi 91.
Vaikkka olenkin samaa mieltä, niin yhtenä vaihtoehtona myös 77 ja varmaan myös 71.
En ollut aiemmin huomannutkaan, että tämä isonkyrön kroniikka on nyt digiarkistossa:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512308
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512309
Kun katsomme tuolta sivun alalaitaa, joka aikaisemmissakin kopioissa oli osittain näkyvissä mutta viitattava sivun numero oli hämärä. Tässä se näkyy paremmin ja on mielestäni 97 vai olisi 91.
Kysymys kuuluu miksi tähän kohtaa, oli se sitten 91 tai 97, viitataan. Tuossa 91 kohdasta alkaa latinan kielinen kirje kirkkoherra Jöran Nordbergiltä tuomiorovasti Jacob svedeliukselle ja 97 sivulla kuningas Kustaa I kirje piispa Sveno Jacobi Scheningenille.
Herää kysymys, miten nämä liittyvät jotenkin tähän Isonkyrön kroniikkaan.
Mielestäni viitteeksi annetaan Loenbomin Upplysningar i Svenska Historien del III, sivu 97.
Isonkyrön kronikan myöhemmät kommentaattorit asialla tässäkin.
Mielestäni viitteeksi annetaan Loenbomin Upplysningar i Svenska Historien del III, sivu 97.
Niin tietysti, minäkin vain tuijotin numeroa, enkä katsonut mitä sen edellä luki :oo:
Esim. Kaarina Maununtyttären ensimmäisen ja arvostetuimman elämänkerran kirjoittaja Alfred Gustaf Ahlqvist sanoo "Karin Månsdotter"-opuksessaan vuodelta 1874, sivulla 103 seuraavaa:
"Sägnen låter fru Sigrid hafva haft äfven en dotter Emerentia, som skulle blifvit gift med kyrkoherde i Töfsala Erik Alftanius, enligt samma sägen en sonson af något bland drottning Karins syskon."
Ahlqvistin lähde ei tietenkän voi olla Loenbomin v. 1773 painattama Alftan-kronikka, joka esittelee VAIN suvun patriarkaalisen juuren, antamatta Emerentia Tottille kuninkaallisia esivanhempia.
Olen samaa mieltä, että Isonkyrön kronikka ei ole Ahlqvistin lähde, koska Johan Aeimelaeus päätyy selvästi umpikujaan yrittäessään yhdistää Emerentiaa Tottien sukupuuhun: "denna Emer: Tott kan ej vara...". Tätä Aeimelaeuksen pohdintaa on nyt useassa viestissä väitetty jonkun muun kirjoittamaksi, mutta tuolle väitteelle tulisi esittää perustelut. Johanin käsialanäytteitä olemme täällä jo Pirkon esittämänä nähneet. Ne poikkeavat selvästi Nilsin allekirjoituksellaan vahvistamista, tekstaten ja kaunokirjoituksella kirjoittamista dokumenteista, mutta käyvät hyvin yhteen Isonkyrön kronikan otsikoiden ja kommenttien (mukaanlukien Loenbomin lähdeviittauksen) kanssa.
Se mistä Ahlqvist tietonsa sai, on toki puhdasta arvailua, jos hän ei mainitse lähdettä toisin kuin Aeimelaeus. Mutta jos halutaan arvailla, niin minun veikkaus on, että lähde on Loenbom: "min sal. Moder Emerentia Tott", josta on lähdetty tekemään samankaltaista pohdintaa kuin Johan teki yhdistäessään Emerentiaa Tottien sukupuuhun, mutta päädytty erilaiseen ratkaisuun.
Johannes Aeimelaeuksen piirtämä sukupuu perustuu, kuten otsikkokin kertoo, Israel Alftanuksen omiin muistiinmerkintöihin.
Israel on siis antanut polveutumisen, jota jälkeläiset & muut mahdolliset papit pohtivat.
Asettelun on sanellut inventaarikirjan rajattu sivukokonaisuus. Koska Aeimelaeus on halunnut itsensäkin mukaan kuvaan, on tilanpuutteen takia, jouduttu siirtämään Emerentia Tottin nimi äärivasemmalle, jopa Erik XIV-nimeä etäämmälle.
Asettamalla kantavanhemmiksi kuningas Erikin ja Kaarina Maununtyttären,
on kiistatta haluttu hakea polveutumista heistä. Ainoa looginen on tietenkin
Sigrid Vasan ja Henrik Tottin vanhemmuus Emerentiaan nähden.
Polveutuminen Claes Tottista on ajallisesti mahdottomuus, kuten kommentaattori mainitseekin.
Jos argumenttina käytetään sitä, että patriarkaalisen kronikan "Emerentia Tott-äiti" on antanut aiheen hakea hänelle esivanhemmiksi kuningasparin, teoria ontuu. Tott-suku oli hyvin laaja ja hyvin edustettuna Taivassalossakin relevanttina aikana. Kuka tahansa muu Tott, Henrikin asemesta, tuntuisi luontevammalta.
Siksi se, että kantavanhemmiksi valikoituu kuningaspari, puhuu vahvasti sen puolesta, että tämänkaltainen polveutuminen oli yleisesti tiedossa suvussa kronikan laatimisen ajankohtana.
Saman tietää Ahlqvist (kuningattaren elämänkerturi) Ruotsissa ja Torsten Wasastiernan ritarihuonematrikkeli Suomessa.
Kummankaan lähde ei voi olla Loenbom, joka ei anna matriarkaalista linjaa, eikä myöskään Isonkyrön inventaarikirjan sukupuuluonnos, pohdintoineen. Senhän "me" (lähinnä Antti Alfthan) löysimme!
Kuten aiemmin olen moneen otteeseen todennut. Alftan-kronikka on alunperinkin ollut kaksiosainen, miksi muuten julkaistussa versiossa korostettaisiin "fadernet"-linjausta, sukupuuthan noihin aikoihin olivat lähes säännön mukaisesti patriarkaalisia?
Valtakunnanhistorioitsija von Celsellä oli siten käsissään pieni sensaatio ja sitten se suurempi. Hän julkaisi "koepallona" vain edellisen. Jälkimmäinen jäi edelleen odottamaan aikoja parempia.
Oli olemassa syy, miksi prinssi Gustafin jälkeläiset kulkivat tekaistuilla patronyymeillä Ruotsissa. Se sama syy piti Sigridin kaksoset (?) laivurinlapsina Suomessa. Vain pereheitten sisäisissä (Katarina Stierneldin-kronikka/ Alftan-kronikat) dokumenteissa perhesuhteista puhuttiin niiden oikeilla nimillä, niinhän?
Korostan vielä sitäkin, etteivät Abraham Alftanus, Israel Alftanus, tai Katarina Stierneld koskaan hakeneet julkisuutta kirjoituksilleen. Sen tekivät aina muut ja yleensä sukuun kokonaan kuulumattomat henkilöt, omista itsekkäistä/ poliittisista syistään.
Antti Järvenpää
08.01.18, 13:40
Mielestäni viitteeksi annetaan Loenbomin Upplysningar i Svenska Historien del III, sivu 97.
Isonkyrön kronikan myöhemmät kommentaattorit asialla tässäkin.
Teksti johon nyt viittaan menee jotenkin seuraavasti:
Se uplysning i Svr Historen III pag 91 (71,77 tai 97) om Celsii Hist: af Erich den 14 p…
Mietin vaan mihin tässä viitataan. Loenbomin vai Celsiin ja mihin asiaan ylipäätänsä.
Lonbomissa sivu 91 käsittelee kuten aiemmin sanoin latinan kielistä kirjettä kirkkoherra Jöran Nordbergiltä tuomiorovasti Jacob Svedeliukselle (jossa kyse ilmeisti kuningas Kaarlen historiasta) ja 97 sivulla on kuningas Kustaa I kirje piispa Sveno Jacobi Scheningenille.
Näistä kumpikaan ei tuntuisi mitenkään liittyvän aiheeseen eikä myöskään sivujen 71 ja 77 jutut
Teksti johon nyt viittaan menee jotenkin seuraavasti:
Se uplysning i Svr Historen III pag 91 (71,77 tai 97) om Celsii Hist: af Erich den 14 p…
Mietin vaan mihin tässä viitataan. Loenbomin vai Celsiin ja mihin asiaan ylipäätänsä.
Lonbomissa sivu 91 käsittelee kuten aiemmin sanoin latinan kielistä kirjettä kirkkoherra Jöran Nordbergiltä tuomiorovasti Jacob Svedeliukselle (jossa kyse ilmeisti kuningas Kaarlen historiasta) ja 97 sivulla on kuningas Kustaa I kirje piispa Sveno Jacobi Scheningenille.
Näistä kumpikaan ei tuntuisi mitenkään liittyvän aiheeseen eikä myöskään sivujen 71 ja 77 jutut
Minulla ei nyt juuri ole käsissäni kumpaakaan teosta (s.o. paperikirjoja).
Jälkimmäinen näkyy tosin olevan digitoidussa muodossakin osoitteessa:
https://books.google.com.sa/books/about/Konung_Erik_xiv_historia.html?id=ymYIAAAAQAAJ&redir_esc=y
Olof Celsius (Erikin varhainen elämänkerturi, kuten Erik Jöransson Tegelkin) viittaa muistaakseni Alftan-suvun linkkiin kuningaspariin ohimennen. Olof oli valtakunnanhistorioitsija Magnus von Celsen veli ja aviossa Andreetta Catharina von Stiernmanin kanssa. Magnus von Celse poimi Alftan-kronikan (kronikat?) von Stiernmanin käsikirjoitusten joukosta painoon pistettäväksi. Von Stiernman on myös se henkilö, jonka juurikyselyyn Stierneld-veljekset antoivat kiertelevän vastauksen.
Muistan kuinka parisenkymmentä vuotta sitten aloitetettu keskustelu Alftan-kronikasta alkoi hupaisasti sillä, että keskustelijoilla oli täysin väärä käsitys kronikan luonteesta. Sitä pidettiin lähinnä "lehmihuudon" kaltaisena lurituksena. Jouduin kepittämään. Jotkut eivät ole toipuneet/ muuttaneet käsitystään vieläkään, vaikka se (kronikka) on kelvannut kuninkaan ja kuningattaren arvovaltaisille elämänkertureillekin! Uskovatko geenitutkimustakaan? Niin on uhoa ja "varmaa tietoa" Pohjolassa!
Hei
Israel Alftanin omia muistiinmerkintöjä digitoiduista seurakunnan kirjoista ei ole löytynyt.
Ainoat Emerentia Tott tiedot on Johannes Aeimeleuksen kirjoittamia.
En tiedä kenen puhtaaksi kirjoittama tämä sivu on, mutta punaisella
korostetut sanat jo kertovat paljon. Israel on ilmoittanut äidikseen
Helenan.
Afskrift af dett Epitaphium som Israel Alftan 1686 låtit upsätta öfoor
--- ----- ? åfvan före Sakristie dören.
Curavit Pastor Kyroensis hos mon?mentum Israel Alftanus, junitibus --- ?
Erigier Genitus gvondan Lectore parente - 1632
alempana teksti ------ dum curam gorit pia Mater Helena
gva Nylandorum Brendö oriunda fuit,
neljänneksi alimmalla rivillä mainitaan Susanna Echman 1675
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512312
t. Pirkko
Hei
Israel Alftanin omia muistiinmerkintöjä digitoiduista seurakunnan kirjoista ei ole löytynyt.
Ainoat Emerentia Tott tiedot on Johannes Aeimeleuksen kirjoittamia.
En tiedä kenen puhtaaksi kirjoittama tämä sivu on, mutta punaisella
korostetut sanat jo kertovat paljon. Israel on ilmoittanut äidikseen
Helenan.
Afskrift af dett Epitaphium som Israel Alftan 1686 låtit upsätta öfoor
--- ----- ? åfvan före Sakristie dören.
Curavit Pastor Kyroensis hos mon?mentum Israel Alftanus, junitibus --- ?
Erigier Genitus gvondan Lectore parente - 1632
alempana teksti ------ dum curam gorit pia Mater Helena
gva Nylandorum Brendö oriunda fuit,
neljänneksi alimmalla rivillä mainitaan Susanna Echman 1675
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9512312
t. Pirkko
Teksti on Israel Alftanuksen epitafista, joka sijaitsi aiemmin Isonkyrön kirkon sakastin oven yläpuolella, kuten ketjussa aiemmin antamastani nettiosoitteesta kuvineen käy ilmi.
http://nurmiin.info/kotisivut/sukukirja.php?lang=en#viite_1
Kelatkaa sivua alemmas ja kuvat (mm. epitafin alkuperäinen ja nykyinen sijainti kirkossa) tulevat esille.
Sakastin oven yläpuolella luki siis "äiti Helena Brändöstä", mutta saman sakastin inventaarikijassa toisin " äiti Emerentia Tott". Tässä on se asian ydin, jolla askarrellaan ja jolle mielestäni olen antanut tässäkin ketjussa kelvollisen selityksen (privaatti /julkinen suvun profiili).
Teksti on Israel Alftanuksen epitafista, joka sijaitsi aiemmin Isonkyrön kirkon sakastin oven yläpuolella, kuten ketjussa aiemmin antamastani nettiosoitteesta kuvineen käy ilmi.
http://nurmiin.info/kotisivut/sukukirja.php?lang=en#viite_1
Kelatkaa sivua alemmas ja kuvat (mm. epitafin alkuperäinen ja nykyinen sijainti kirkossa) tulevat esille.
Sakastin oven yläpuolella luki siis "äiti Helena Brändöstä", mutta saman sakastin inventaarikijassa toisin " äiti Emerentia Tott". Tässä on se asian ydin, jolla askarrellaan ja jolle mielestäni olen antanut tässäkin ketjussa kelvollisen selityksen (privaatti /julkinen suvun profiili).
Miksi Israel ei sano Helena Mårtensdotter, tai Helena Brennerus?
Siksi, ettei äiti ollut sen paremmin Mårtenin lihallinen tytär, kuin kuuluja Brenneruksiakaan. Israel antaa vain saaren (Brändö), jossa Helena (Emerentia) syntyi ja kasvoi.
Pyydän kiinnittämään huomiota myös epitafin kehyksissä esiintyvään kruunupäiseen, parrakkaaseen mieheen (Erik XIV?) alakehyksen keskellä, sekä sivukehysten yläosan kahteen kuningattareen (kuningatar Kaarinan kahdenkertainen sukusuhde Israeliin?). Näinkin symbolit voi tulkita. Koko epitafikokonaisuus on "epäkristillisesti" pelkkää Israelin sukuhistoriaa. Ristin ympärillä on hän itse vaimoineen ja lapsineen, kehyksissä esipolvien tarina. Itsekeskeinen, itserakas mies!
Detaljit saa parhaiten esille kuljettamalla lisävarusteena annettua suurennuslasia kohteen päälle. Kuningas ja kaksi kuningatarta, tai sama kuningatar kahdesti.
Teksti on Israel Alftanuksen epitafista, joka sijaitsi aiemmin Isonkyrön kirkon sakastin oven yläpuolella, kuten ketjussa aiemmin antamastani nettiosoitteesta kuvineen käy ilmi.
Tuhkasen väitöskirjan liitteestä 6 on alataulun teksti kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä:
Tämän muistomerkin pystytti Isonkyrön kirkkoherra Israel Alftanus itse omilla varoillaan. Hän syntyi vuonna 1632. Isä toimi ensin lehtorina Turussa, tuossa vanhassa runottarille pyhitetyssä paikassa, kunnes Taivassalon seurakunta valitsi hänet ansaitusti kirkkoherrakseen. Kun isä kuoli ennenaikaisesti jo vuonna 1632 (p.o. 1639), Israel jäi orvoksi ollessaan vielä pikkupoika. Huolehtiessaan poikansa kasvatuksesta hurskas äiti Helena, joka oli syntynyt Brändössä Uudellamaalla, lähetti hänet 1648 vävynsä Forteliuksen luo, joka oli tuohon aikaan kuuluisa pappi, hän kun toimi vilpittömänä ja varsin maineikkaana kirkkoherrana kylmillä Pohjolan perillä. Näin Pohjanmaa otti Israelin nyt ensimmäisen kerran omaksi pojakseen, ja runotarten opin ensi alkeet hän sai kukoistavassa Kaarlepyyn koulussa. Palatessaan täältä takaisin nuorukainen hakeutui Turun akatemiaan korkeampaa oppia saamaan, ja siellä hän kävi läpi depositiomenot. Vuonna 1657 Israel Alftanuksesta tuli sitten ratsuväen pastori, jonka esimiehenä oli perin kuuluisa (Johan) Galle i Finland. Kesäkuun 8. päivänä vuonna 1662 hän otti puolisokseen neiti Sofia Frisian (synt. 1643), joka oli kunnianarvoisan ja tunnetun kirkkoherran Johan Frisiuksen tytär. Avioliitosta syntyi myöhemmin viisi lasta. Sillä välin eli vuonna 1672 Alftanus tuli tämän nykyisen lammastarhansa lauman johtajaksi. Vuonna 1674 hän koki raskaan iskun, kun tänen (sic!) tunnettu puolisonsa kuoli ja hän jäi leskesi, mutta tämän haavan paransi jälleen Susanna Ekman toukokuun 2. päivänä 1675. Myös Susanna oli vanhaa Brenner-sukua ja syntynyt 1656. Kunpa Alftanus kulkisi näiden omaistensa jalanjäljissä: siten hänen osakseen tulee pitkä, rauhallinen ja antoisa elämä.
Lähde: Pitkäranta 2004, Suomen kirkkojen latina. EFIL. Ecclesiarum Finlandiae Inscriptiones Latinae. Piirtokirjoitukset kirkoissa, kellotapuleissa ja hautausmailla s 144-145. / Tuhkanen 2005: "In memoriam sui et suorum posuit": lahjoittajien muistokuvat Suomen kirkoissa 1400-luvulta 1700-luvun lopulle. Liite 6
Tuhkasen väitöskirjan liitteestä 6 on alataulun teksti kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä:
Tämä Tuhkasen väitöskirjaan sisältyvä käännös on ollut ketjuissa esillä aiemminkin. Silloin keskusteltiin mm. "que que"-termistä. Onko todella tulkittava niin, että Susanna oli "myös" Brenner(us)-suvusta? Mihin "myös" viittaa?
Susanna Eichmanin äiti, Barbro Brennerus, oli näet Isac Brenneruksen tytär.
Isak ei kuitenkaan ole samaa sukua kuin Kulosaaren Brennerukset, jotka ovat saaneet nimensä kotipaikkansa (s.o. saaren) mukaan vasta verrattain myöhään. Pohjanmaan Brenneruksilla ei heihin ole mitään historiallista linkkiä ja sen toki Israel on tiennyt.
Sitäpaitsi Mårten Simonsson (Helena/Emerentian isäksi sanottu) ei koskaan käyttänyt Brennerus-nimeä, kuten ei myöskään tyttärekseen tulkittu. Se on nykytutkijoitten, virheellisesti, heihin "liimaama".
Mårten ja Simon eivät etuniminä esiinny Helena/Emerentian, tai hänen Claes-veljensä lasten nimissä. Tässä syntyy mielenkiintoinen vertailukohta Eldstierna-Stierneld-sukuisiin, jotka eivät myöskään kertaakaan kastattaneet jälkipolviaan Björneiksi (s.o. oletetun kantaisän mukaan).
Syykin on selvä: Mårten Simonsson ja Lars Björnsson eivät olleet kuninkaanjälkeläisten esi-isiä, vaikka nykytutkimus niin väittääkin.
Matti Lund
10.01.18, 15:12
Sakastin oven yläpuolella luki siis "äiti Helena Brändöstä"...
M Lu:
Arvaukseni tästä sanamuodosta on, että kun olivat kahdet eri Brennerit, hänen edeltäjänsä virassaan Mustasaaren Isaacus Henricin Brennerit/Brennerukset ja hänen äitinsä Brennerit, jotka olivat lähtöisin Kulosaaresta, niin Israel Alftanus halusi nimenomaan tällä sanamuodollaan, jossa paikannimi on ratkaisevassa osassa, korostaa sitä, että hänen äitinsä kuului Kulosaaren Brenneihin, ei Mustasaaren, jotta häntä ei sotkettaisi Mustasaarelta sen ympäristöseurakuntien papeiksi levinneisiin toisiin Brennereihin, joita oli lähiympäristössä niin paljon ja joista yhden välitön seuraaja hän itse oli. - Sukuyhteyttähän aina papistossa etsitään suurennuslasien kanssa virkaperimyksen linjassa ja aika usein niin on toteutunutkin seuraajista edeltäjiin! - Israelin osalta se vain ei ollut toteutunut vielä ensimmäisen avion aikaan eikä aikaisemminkaan.
Sekoittamisen vaara oli ilmeinen paitsi tästä lähietäisyyden Brennerien paljoudesta johtuen, varsinkin kun Israelin toisella vaimolla oli läheinen sukuyhteys näihin toisiin Brennereihin.
Miksi Israel ei sano Helena Mårtensdotter, tai Helena Brennerus?
...
Kun Isostakyröstä ja Mustasaaresta ym. haetaan eri aikalaislähteistä tämän sukuverkon itse kirjaamia sukuverkkoon kuuluvien henkilöitten kirjauksia läheisistään ja ystävistään, niissä on paljon tällä samalla kaavalla kirjattuja.
Osa kirjauksista on aika arvoituksellisenoloisia ellei rasittaviakin, kun kaikissa tapauksissa henkilöiden identifiointi ei ole osoittautunut aivan pulmattomaksi, kun jälkimaailma ei enää kuulu siihen sisäpiiriin, joka hyvin tunnisti henkilöt näiden sangen niukkojekin ilmaisujen takaa.
Itse luen tämän Israelin tekstin sen selvennyksenä, että hänen äitinsä Helena eli Elin Mårtenintytär kuului nimenomaan siihen Kulosaaren sukuun, jonka jäsenet jälkimaailma tuntee Brennereinä.
Näen siis tekstin aivan juuri päinvastoin kuin eräs toinen yrittää nähdä - ja luulen, että näen sen aivan oikein ja toiselta vain puuttuu tahto lukea se siten kuin kuuluu.
Ei ole mitään perustetta yrittää mystifioida tätä Israelin lausumaa, koska sen tarkoitus on ainoastaan selventää.
Terv M Lu
Mårten ja Simon eivät etuniminä esiinny Helena/Emerentian, tai hänen Claes-veljensä lasten nimissä.
Eivät esiinny myöskään Emerentia eikä Sigrid. Tässä esimerkiksi Isonkyrön epitafin maalauttajan Israelin tyttäret ja sisaret sekä kronikan kirjoittajan tyttäret ja sisaret:
Ericus Erici & Helena Mårttensdr
- Magdalena, Karin, Anna
Israel Alftanus & Susanna Frisius & Sophia Echman
- Sophia, Maria, Helena, Katarina, Susanna, Sophia, Barbro, Susanna, Klara, Margareta ja Hedvig
Nils Aeimeleus & Hedvig Alftan
- Klara Maria, Hedvig, Susanna ja Margaret Elisabet
Johan Aeimeleus & Maria Elisabeth Moliis
- Hedvig, Margareta, Beata Christina ja Johanna Cristina
M Lu:
Arvaukseni tästä sanamuodosta on, että kun olivat kahdet eri Brennerit, hänen edeltäjänsä virassaan Mustasaaren Isaacus Henricin Brennerit/Brennerukset ja hänen äitinsä Brennerit, jotka olivat lähtöisin Kulosaaresta, niin Israel Alftanus halusi nimenomaan tällä sanamuodollaan, jossa paikannimi on ratkaisevassa osassa, korostaa sitä, että hänen äitinsä kuului Kulosaaren Brenneihin, ei Mustasaaren, jotta häntä ei sotkettaisi Mustasaarelta sen ympäristöseurakuntien papeiksi levinneisiin toisiin Brennereihin, joita oli lähiympäristössä niin paljon ja joista yhden välitön seuraaja hän itse oli. - Sukuyhteyttähän aina papistossa etsitään suurennuslasien kanssa virkaperimyksen linjassa ja aika usein niin on toteutunutkin seuraajista edeltäjiin! - Israelin osalta se vain ei ollut toteutunut vielä ensimmäisen avion aikaan eikä aikaisemminkaan.
Sekoittamisen vaara oli ilmeinen paitsi tästä lähietäisyyden Brennerien paljoudesta johtuen, varsinkin kun Israelin toisella vaimolla oli läheinen sukuyhteys näihin toisiin Brennereihin.
Kun Isostakyröstä ja Mustasaaresta ym. haetaan eri aikalaislähteistä tämän sukuverkon itse kirjaamia sukuverkkoon kuuluvien henkilöitten kirjauksia läheisistään ja ystävistään, niissä on paljon tällä samalla kaavalla kirjattuja.
Osa kirjauksista on aika arvoituksellisenoloisia ellei rasittaviakin, kun kaikissa tapauksissa henkilöiden identifiointi ei ole osoittautunut aivan pulmattomaksi, kun jälkimaailma ei enää kuulu siihen sisäpiiriin, joka hyvin tunnisti henkilöt näiden sangen niukkojekin ilmaisujen takaa.
Itse luen tämän Israelin tekstin sen selvennyksenä, että hänen äitinsä Helena eli Elin Mårtenintytär kuului nimenomaan siihen Kulosaaren sukuun, jonka jäsenet jälkimaailma tuntee Brennereinä.
Näen siis tekstin aivan juuri päinvastoin kuin eräs toinen yrittää nähdä - ja luulen, että näen sen aivan oikein ja toiselta vain puuttuu tahto lukea se siten kuin kuuluu.
Ei ole mitään perustetta yrittää mystifioida tätä Israelin lausumaa, koska sen tarkoitus on ainoastaan selventää.
Terv M Lu
"MYÖS Susanna oli VANHAA Brenner-sukua"-sanoo käännös yllä. Käännös NIMENOMAAN yhdistää Susannan ja Helenan vanhaan Pohjanmaan Brennerus-sukuun, ei suinkaan eroita heitä.
Mårten Simonssonin lisänimi oli Klook. Vasta osa hänen lapsistaan ryhtyi käyttämään Brennerus-nimeä Mårten Simonssonin apen (Erik Philippusson) Brändössä sijainneiden maaomistusten ja synnyinkotinsa mukaan. Se , että Israel ei olisi tätä tiennyt ja kytkenyt tämän tähden äitinsä jotenkin Pohjanmaan "vanhoihin" Brenneruksiin on täyttä "horinointia" (Matti Lundin suosikki-ilmaus).
Mielestäni Israelin lipsahdus on tahallinen ja osoitteleva. Hän haluaa lukijan huomaavan eron ja ryhtyvän lisätutkimuksiin.
Kauas ei tarvitse mennä. Oikea äiti lötytyy jo epitafikirkon sakastista, sen inventaarikirjasta, kuten jokainen omin silmin voi todeta.
Eivät esiinny myöskään Emerentia eikä Sigrid. Tässä esimerkiksi Isonkyrön epitafin maalauttajan Israelin tyttäret ja sisaret sekä kronikan kirjoittajan tyttäret ja sisaret:
Ericus Erici & Helena Mårttensdr
- Magdalena, Karin, Anna
Israel Alftanus & Susanna Frisius & Sophia Echman
- Sophia, Maria, Helena, Katarina, Susanna, Sophia, Barbro, Susanna, Klara, Margareta ja Hedvig
Nils Aeimeleus & Hedvig Alftan
- Klara Maria, Hedvig, Susanna ja Margaret Elisabet
Johan Aeimeleus & Maria Elisabeth Moliis
- Hedvig, Margareta, Beata Christina ja Johanna Cristina
Catharina, Erik, Claes ja Henrik periytyvät Alftaneilla polvesta toiseen, Sigridkin Katharina Eriksdr Alftanan tyttärellä (Sigrid Stigelius). Catharina itse oli vanhempiensa (Ericus Erici ja Helena/Emerentia) esikoistytär.
Nimien perityminen oli kaavanmukaista entisinä aikoina ja nimillä on merkitystä, kuten jokainen sukututkija tietää! Mårten ja Simon eivät periydy lainkaan (ei niin ainuttakaan kertaa) Alftaneilla, kuten ei myöskään Björn-nimi Eldstierna-Stierneldeillä. Siihen on syynsä, olen todennut.
Olen useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota Katarina Stierneldin ja Abraham Alftanuksen kirjaamien sukukronikoiden samankaltaisuuksiin.
Paitsi sitä, että kyseessä ovat "sisarkronikat" (s.o. sisarusten Gustaf ja Sigrid jälkeläistöä käsittelevät sukuselvitykset), myös siihen, että ne syntyivät suurinpiirtein samanaikaisesti (Abrahamin 1695 ja Katarinan ajalla 1689-1699).
Muita samankaltaisuuksia:
-molemmat on kirjoitettu Raamatun/hengellisen kirjan sisäkansiin, tyhjille sivuille, tai marginaaleihin
-molempia on kopioitu suvun jäsenten toimesta edelleen
-molemmat julkaistaan suurinpiirtein samanaikaisesti Ruotsissa, ei kuitenkaan suvun toimesta, vaan toisten
-merkillepantavasti molempien sukujen julkinen profiili on toinen kuin kronikoissa annettu(s.o. laivurin/voudilapset). Ajan henki ei ollut "kypsä" todellisen sukulinjan paljastukselle. Vasta valtakunnanhistorioitsija von Celsen virkakaudella Erikin ajan "rehabilitointi" saa alkunsa
-molemmat suvut (Alftan ja Eldstierna & Stierneld) kunnostautuivat ja tulivat aateloiduiksi. Se "saapa" geeniperimä!
-molemmissa suvuissa säilyi esivanhempien antamia esineitä. Eldstierna-Stierneldeillä Laurentius Petrin ja Kaarina Maununtyttären henkilökohtainen Raamattu ja Sigrid Vasan rukouskirja. Alftaneilla kuninkaallinen hopeakannu, joka vasta 1800-luvulla vaihtoi omistajaa
-molemmat kronikat on kyseenalaistettu, tutkittu ja tuomittu nykytutkijoiden toimesta
Mutta kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo: "se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa"! Geenitutkimus, jota Oxenstierna, tai muut "lahtaajat", eivät arvanneet alkuunkaan pelätä, sanoo sen viimeisen sanan. Sitä odotamme!
Catharina, Erik, Claes ja Henrik periytyvät Alftaneilla polvesta toiseen, Sigridkin Katharina Eriksdr Alftanan tyttärellä (Sigrid Stigelius). Catharina itse oli vanhempiensa (Ericus Erici ja Helena/Emerentia) esikoistytär.
JOS haluaa uskoa, että nimien periytymättömyyttä voisi pitää perusteena, niin silloin niiden tulisi aivan samalla tavoin periytyä myös Emerentian puolelta. Katariina, Erik ja Henrik ovat varsin huonoja esimerkkejä - niitä löytyy minullakin jokaisesta sukuhaarasta lähes kaikista perheistä. Muistetaan aluksi myös, että Mårten periytyy esimerkiksi Mårten Johansson Brennerukselle, mutta varmaan häntä ei kelpuuteta vaan ainoastaan Elinin ja Claesin jälkeläiset lasketaan mukaan. Ilmeisesti sitten samalla perusteella on oikeutettua valita, ketä Ericus Ericin lapsia otetaan mukaan tarkasteluun ja rajataan Sigrid Stigelius pois - kyllä kai prinsessan nimen tulisi periytyä muissakin haaroissa. Miksi sitä ja Emerentiaa ei näy esimerkiksi Israelin tyttökatraassa, jotka todennäköisesti tunnemme kokonaan? Emerentia löytyy ilmeisesti vain Abrahamin ja Emerentian pojan Johanin lapsista, missä sille löytyy muu selitys.
Nimien perityminen oli kaavanmukaista entisinä aikoina ja nimillä on merkitystä, kuten jokainen sukututkija tietää! Mårten ja Simon eivät periydy lainkaan (ei niin ainuttakaan kertaa) Alftaneilla, kuten ei myöskään Björn-nimi Eldstierna-Stierneldeillä. Siihen on syynsä, olen todennut.
Nimien periytyminen on ollut täällä esillä jo monta kertaa ja siihen on esitetty varsin hyvät perustelut. Sattumalla on suuri merkitys siihen jäävätkö harvinaisemmat nimet - varsinkaan yhden sukupolven yli elämään. Tiedämme ajalta ennen kirkonkirjoja pääsääntöisesti vain ne lapset, jotka ovat eläneet aikuisikään, emmekä välttämättä kaikkia heitäkään. Helposti suuresta lapsikatraasta puolet jää tuntemattomaksi. Jos esimerkiksi Ericus Ericin ja Helenin Mårten-poika on kuollut, on hänen veljillään esimerkkisi kahdessa aviossa olleella Israelilla jo 1+3+6 Mårtenin veroista pojan nimeä jaettavana.
Lisäksi - syystä tai toisesta - kaikkia lähisuvun nimiä ei aina ole käytetty vaikka olisi ollut tilaisuuskin. Esimerkiksi Israel Alftanuksen omat ja puolisoiden vanhemmat olivat Erik, Elin (Emerentia), Johan, Anna, Filip ja Barbara sekä isovanhemmat Erik, ?, Mårten (Henrik), Margareta (Sigrid), Arvid, Elin, Mårten, Brita, Casper, Cristina, Isak ja Susanna. Saa korjata, jos tuli virheitä :) Israel jätti vanhempien nimistä käyttämättä Filipin (Emerentian) ja isovanhemmista Mårten, (Sigrid) Arvid, Anna ja Brita jäivät vaille perijää. Kun katsotaan paria seuraavaa sukupolvea, niin Anna ja Brita löytyvät, mutta puuttumaan jäävät edelleen Filip, Mårten (joka oli siis kahdella isovanhemmalla) ja Arvid (sekä (Emerentia ja Sigrid). Saa jälleen täydentää, jos on puutteita :)
Matti Lund
11.01.18, 11:57
...
Nimien perityminen oli kaavanmukaista entisinä aikoina ja nimillä on merkitystä, kuten jokainen sukututkija tietää! Mårten ja Simon eivät periydy lainkaan (ei niin ainuttakaan kertaa) Alftaneilla, kuten ei myöskään Björn-nimi Eldstierna-Stierneldeillä. Siihen on syynsä, olen todennut.
Jatkuva paahtaminen tässä ketjussa nimien periytymisestä ei todista yhtään mitään.
Nimien periytymisen toteutuminen on ollut ajassa ennen Arvo Ylppöä täyttä arpapeliä, jonka kaikki sukututkijat voivat helposti itselleen todentaa tilastoimalla omien perhetaulujensa etunimiä.
Kun lapsikuolleisuus on noin 50 % tai vähänkään yli, on aiheellista puhua arvanheitosta, kun arvioidaan sitä, miten esipolvien nimet ovat periytyneet suvussa jälkipolville, kun on ensiksi selvinnyt, että tämä on kuitenkin ollut kova pyrkimys suvussa.
Aivan Pohjanmaalle tulleitten Alftanien lähipiiristä voidaan todistaa useita tapauksia, joissa lasten isän ja isoisän etunimet eivät ole periytyneet eteenpäin, koska kyllä näitä nimiä on lapsille annettu, mutta yhtäkään sennimisistä lapsista ei ole edennyt elämässä pienokais- tai varhaislapsuutta pitemmälle ja pitemmälle eloonjääneet ovat edustaneet muita nimiä. Näin on päässyt käymään muutamassa tapauksessa, vaikka lapsia on syntynyt perheeseen parisenkymmentä kappaletta ja useammalle pienokaiselle on annettu isän tai isoisän etunimi. Niiden kahden kolmen joukkoon, jotka ovat jääneet jatkamaan sukua, ei vain ole sattunut isän tai isoisän nimeä edustavia lapsia.
Näin voidaan todistaa kirkonkirjoista, jos kastettujen luettelot ovat säilyneet.
Kun kastettujen luetteloita ei ole käytettävissä kuten tässä ketjussa joidenkin esiintulleitten perheitten kohdalla on tosiasiassa tapahtunut, niin herkeämätön nimien periytymiseen vetoaminen tarujen todistamiseksi ja vastaavien asiakirjojen tietojen hylkäämiseksi, vaikuttaa enemmänkin petollisen mielen pyrkimykseltä.
Terv M Lu
Jatkuva paahtaminen tässä ketjussa nimien periytymisestä ei todista yhtään mitään.
Nimien periytymisen toteutuminen on ollut ajassa ennen Arvo Ylppöä täyttä arpapeliä, jonka kaikki sukututkijat voivat helposti itselleen todentaa tilastoimalla omien perhetaulujensa etunimiä.
Kun lapsikuolleisuus on noin 50 % tai vähänkään yli, on aiheellista puhua arvanheitosta, kun arvioidaan sitä, miten esipolvien nimet ovat periytyneet suvussa jälkipolville, kun on ensiksi selvinnyt, että tämä on kuitenkin ollut kova pyrkimys suvussa.
Aivan Pohjanmaalle tulleitten Alftanien lähipiiristä voidaan todistaa useita tapauksia, joissa lasten isän ja isoisän etunimet eivät ole periytyneet eteenpäin, koska kyllä näitä nimiä on lapsille annettu, mutta yhtäkään sennimisistä lapsista ei ole edennyt elämässä pienokais- tai varhaislapsuutta pitemmälle ja pitemmälle eloonjääneet ovat edustaneet muita nimiä. Näin on päässyt käymään muutamassa tapauksessa, vaikka lapsia on syntynyt perheeseen parisenkymmentä kappaletta ja useammalle pienokaiselle on annettu isän tai isoisän etunimi. Niiden kahden kolmen joukkoon, jotka ovat jääneet jatkamaan sukua, ei vain ole sattunut isän tai isoisän nimeä edustavia lapsia.
Näin voidaan todistaa kirkonkirjoista, jos kastettujen luettelot ovat säilyneet.
Kun kastettujen luetteloita ei ole käytettävissä kuten tässä ketjussa joidenkin esiintulleitten perheitten kohdalla on tosiasiassa tapahtunut, niin herkeämätön nimien periytymiseen vetoaminen tarujen todistamiseksi ja vastaavien asiakirjojen tietojen hylkäämiseksi, vaikuttaa enemmänkin petollisen mielen pyrkimykseltä.
Terv M Lu
Uskomattoman törkeä viesti! Pyrit mitä ilmeisimmin tämänkin ketjun sulkemiseen. Herjasi kohdistuvat jatkuvasti persoonaani. Olet ainoa keskustelijoista, joka ei ymmärrä käsiteltävän asian ja hekilökohtaisuuksiin menon eroa, huomautuksista huolimatta. Moderoinnin tulisi ehdottomasti poistaa kaikki sääntöjen vastaiset puheenvuorosi ketjuista.
JOS haluaa uskoa, että nimien periytymättömyyttä voisi pitää perusteena, niin silloin niiden tulisi aivan samalla tavoin periytyä myös Emerentian puolelta. Katariina, Erik ja Henrik ovat varsin huonoja esimerkkejä - niitä löytyy minullakin jokaisesta sukuhaarasta lähes kaikista perheistä. Muistetaan aluksi myös, että Mårten periytyy esimerkiksi Mårten Johansson Brennerukselle, mutta varmaan häntä ei kelpuuteta vaan ainoastaan Elinin ja Claesin jälkeläiset lasketaan mukaan. Ilmeisesti sitten samalla perusteella on oikeutettua valita, ketä Ericus Ericin lapsia otetaan mukaan tarkasteluun ja rajataan Sigrid Stigelius pois - kyllä kai prinsessan nimen tulisi periytyä muissakin haaroissa. Miksi sitä ja Emerentiaa ei näy esimerkiksi Israelin tyttökatraassa, jotka todennäköisesti tunnemme kokonaan? Emerentia löytyy ilmeisesti vain Abrahamin ja Emerentian pojan Johanin lapsista, missä sille löytyy muu selitys.
Nimien periytyminen on ollut täällä esillä jo monta kertaa ja siihen on esitetty varsin hyvät perustelut. Sattumalla on suuri merkitys siihen jäävätkö harvinaisemmat nimet - varsinkaan yhden sukupolven yli elämään. Tiedämme ajalta ennen kirkonkirjoja pääsääntöisesti vain ne lapset, jotka ovat eläneet aikuisikään, emmekä välttämättä kaikkia heitäkään. Helposti suuresta lapsikatraasta puolet jää tuntemattomaksi. Jos esimerkiksi Ericus Ericin ja Helenin Mårten-poika on kuollut, on hänen veljillään esimerkkisi kahdessa aviossa olleella Israelilla jo 1+3+6 Mårtenin veroista pojan nimeä jaettavana.
Lisäksi - syystä tai toisesta - kaikkia lähisuvun nimiä ei aina ole käytetty vaikka olisi ollut tilaisuuskin. Esimerkiksi Israel Alftanuksen omat ja puolisoiden vanhemmat olivat Erik, Elin (Emerentia), Johan, Anna, Filip ja Barbara sekä isovanhemmat Erik, ?, Mårten (Henrik), Margareta (Sigrid), Arvid, Elin, Mårten, Brita, Casper, Cristina, Isak ja Susanna. Saa korjata, jos tuli virheitä :) Israel jätti vanhempien nimistä käyttämättä Filipin (Emerentian) ja isovanhemmista Mårten, (Sigrid) Arvid, Anna ja Brita jäivät vaille perijää. Kun katsotaan paria seuraavaa sukupolvea, niin Anna ja Brita löytyvät, mutta puuttumaan jäävät edelleen Filip, Mårten (joka oli siis kahdella isovanhemmalla) ja Arvid (sekä (Emerentia ja Sigrid). Saa jälleen täydentää, jos on puutteita :)
Olet, aivan oikein, huomannut, etteivät KAIKKI esivanhempien nimet periydy. Ne periytyvät, joilla on merkitystä. Erityisesti sukujen seniorilinjat pyrkivät pitämään merkittävimpien ja muistettavimpien esi-isien nimen (nimet) perinnöllisinä ja elossa. Tämä trendi on selkeästi havaittavissa jopa suomalaisten niin rakastamissa "isätäluetteloissa", aina monotoniaan asti.
Se, etteivät kantaisen Björn, tai Simon-nimet periytyneet lainkaan Eldstierna-Stierneld-Alftan-suvuissa , merkitsee sitä, ettei heitä koettu kantaisinä merkittäviksi, tai sitten sitä, etteivät he olleet sellaisia (kantaisiä).
Se, että Mårten periytyy kerran Brennerus-suvussa (laivurin jälkeläisissä), osoittaa vain sen, etteivät Claes- ja Helena/Emerentia, kuuluneet samaan sukuun. Laivurinlapset perivät laivurin nimen, kuninkaalliset lapset omiensa-, niinhän?
Se, että Mårten periytyy kerran Brennerus-suvussa (laivurin jälkeläisissä), osoittaa vain sen, etteivät Claes- ja Helena/Emerentia, kuuluneet samaan sukuun. Laivurinlapset perivät laivurin nimen, kuninkaalliset lapset omiensa-, niinhän?
En vieläkään niele tätä purematta. Kuten varmaan huomasit esimerkiksi Filip ei periydy yhdellekään tyttärensä Susanna Filipsdr Eichmanin lapsista, lastenlapsista tai lastenlastenlapsista. Tämä on sukulaisuusmielessä täysin sama tilanne, kuin että Mårten ei periydy Helena Mårtensdr:n jälkeläisille. Kun ihmettelit, että Simon ei periydy Elin Mårtensdr:n lapsille, niin ei periydy myöskään Johan Mårtenson Brennerin jälkeläisille. Nämä yksittäiset esimerkit eivät tietysti todista muuta kuin, että yksittäisessä tapauksessa nimet eivät välttämättä periydy.
Ja edelleenkään lähin Wasa-suvun nimi Emerentia ei periydy yhdellekään sukuhaaralle ja prinsessa Sigridgin nimi löytyy vain yhdestä haarasta. Israel ei siis olisi antanut "äitinsä" ja "isoäitinsä" nimeä yhdellekään 11 tyttärestä.
Hei
Jos Johannes Aeimeleus olisi lukenut Taivassalon käräjäkirjat, niin tuskin
olisi kirjoittanut Emerentia Tottista, ensin Ericus Erikin 1 puolisona ja
vaihtanut sitten merkinnän toiseen puolisoon. Toista puolisoa ei ollut
olemassakaan ja sen asian voi todeta Taivassalon veroluetteloista, kun
Helena eli siellä leskenä vielä monta vuotta Erikin jälkeen.
Tuhkasen väitöskirjan liitteessä lukee ”hurskas äiti Helena, joka oli syntynyt
Brendössa Uudellamalla, lähetti hänet 1648 vävynsä Forteliuksen luo”
Käännös yhdistää Susannan, mutta ei Helenaa Pohjanmaan Brennerus
sukuun.
Jos/kun on vuosia haaveillut kuningas Erikin juurista joita kuitenkaan
ei ole olemassa, niin kai se ottaa oman aikansa sulatella tietoa.
t. Pirkko
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.