Noituus suvussa

[Minna Einontytär]

Minua ei suvussa aateliset kiinnosta (niitä tuntuu olevan vähintään joka toisella, joten mitäs hienoa niissä on?!:)) mutta eräs esi-isäni on kuulemani mukaan (eli siis jonkun toisen tekemän tutkimuksen mukaan) kuollut noituuden seurauksena ja eräs esi-äitini on ollut käräjillä noituudesta. Tuomiosta ei ole tietoa.

Kysymys siis: näkyykö noituudesta syytetyt tai rangaistut jotenkin kirkonkirjoista. Käräjäym.kirjoista kyllä, mutta se teksti on minulle vielä liian vaikeaselkoista. Kuolemaantuomitut noidathan useimmiten (kai) mestattiin ja poltettiin ja tuhkat vietiin jonnekin ei-kirkkomaalle - mutta eikös kirkonkirjoihin yleensä merkitty kaikki? Tai sitten ei?

Minna Einontytär

[Matti Lund]

Kysymys siis: näkyykö noituudesta syytetyt tai rangaistut jotenkin kirkonkirjoista. Käräjäym.kirjoista kyllä, mutta se teksti on minulle vielä liian vaikeaselkoista. Kuolemaantuomitut noidathan useimmiten (kai) mestattiin ja poltettiin ja tuhkat vietiin jonnekin ei-kirkkomaalle - mutta eikös kirkonkirjoihin yleensä merkitty kaikki? Tai sitten ei?

Minna Einontytär


Hei

Näkyisihän se hyvin rippikirjoista, jos olisi siltä ajalta rippikirjoja.

Toisin sanoen, suurin osa noitaoikeudenkäyntejä ja annettuja noituustuomioita tapahtui 1600 -luvulla, jolta on kirkonkirjoja säilynyt vain paikoin ja aivan loppupuolelta vuosisataa. Jos Sinua kiinnostavat tapaukset ovat alueilta, joista kirkonkirjoja on säilynyt vasta 1700 -luvulta alkaen, kuten useimpien pitäjien tilanne on, tuskin löydät niistä merkkejä kirkonkirjoista.

Tämä ei ole näiden tietojen saamisen kannalta kuitenkaan ongelma: noitaoikeudenkäynnit olivat samalla laajoja suku- ja naapurustokavalkadeja, joissa oikeuteen marssitettiin todistamaan koko suku ja lähes kaikki syytetyn kanssa tekemisissä olleet. Huomattavasta osasta tapauksia ovat käräjäpöytäkirjat säilyneet, varsinkin pitkälti vuoden 1650 molemmin puolin.

Tämän runsaan aineiston johdosta joistakin "noidista" on laadittu laajahkoja henkilökuvia ja selvityksiä.

Tietojen omaksumiseksi Sinun on opiskeltava lukemaan 1600 -luvun käräjäpöytäkirjoja tai tilattava selvitys joltakin osaajalta, ellet osaa jo hommaa etkä aio oppiakaan sitä. Jos tämä aihe on Sinulle tärkein sukututkimuksessa, eli jos Sinulla on siihen erittäin korkea motivaatio, opit kyllä homman.

terv M Lund

[kkylakos]

Minua ei suvussa aateliset kiinnosta (niitä tuntuu olevan vähintään joka toisella, joten mitäs hienoa niissä on?!:)) mutta eräs esi-isäni on kuulemani mukaan (eli siis jonkun toisen tekemän tutkimuksen mukaan) kuollut noituuden seurauksena ja eräs esi-äitini on ollut käräjillä noituudesta. Tuomiosta ei ole tietoa.

Kysymys siis: näkyykö noituudesta syytetyt tai rangaistut jotenkin kirkonkirjoista. Käräjäym.kirjoista kyllä, mutta se teksti on minulle vielä liian vaikeaselkoista. Kuolemaantuomitut noidathan useimmiten (kai) mestattiin ja poltettiin ja tuhkat vietiin jonnekin ei-kirkkomaalle - mutta eikös kirkonkirjoihin yleensä merkitty kaikki? Tai sitten ei?

Minna Einontytär

Jos käräjäpöytäkirjat liian vaikeita, niin kannattaa hakea tietoa kirjallisuudesta. Paikallishistorioissa noituustapauksia on yleensä esitelty. Lisäksi on muitakin tutkimuksia ja kirjoja.

(Äskettäin verkkoon on ilmestynyt gradu
”MITAS SINÄ ANNAT WASICAS CUOLA, COSKA JUMALA COTONA ON” - Noidan maine ja sen vaikutus talonpojan asemaan 1600-luvun paikallisyhteisössä", joka on ladattavissa osoitteesta http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02815.pdf (http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02815.pdf) . Tiivistelmä:


1600-lukua Ruotsin valtakunnassa kuvataan usein sotien, katojen ja ankaran kurin aikakaudeksi. Suurvalta-aika merkitsi talonpojille esivallan asettamien vaatimusten kovenemista ja kruunu ja kirkko alkoivat puuttua yhä enenevissä määrin paikallisyhteisöjen asioihin. Perinteisessä historiantutkimuksessa talonpojan asema on näissä oloissa nähty alistettuna ja kontrolloituna. Paikallisyhteisöt on puolestaan kuvattu staattisiksi ja yhteisön jäsenten liikkuvuuden on katsottu jääneen hyvin vähäiseksi.

Työssäni tarkastelen punkalaitumelaisen talonpojan, Markku Matinpoika Kouvon vaiheita, jotka kyseenalaistavat edellä mainitut perinteiset käsitykset. Kouvolla oli useita ”rooleja” yhteisössä. Hän oli niin talonpoika, poliittinen toimija, riitapukari kuin pelätty noitamieskin. Noidan maineeseen joutuminen merkitsi statuksen muuttumista paikallisyhteisössä. Suurimpana muutoksena voidaan nähdä itsenäisen aseman menetys noituustuomioiden ja niitä seuraavien rangaistuksien myötä. Kun tilanpidosta tuli mahdotonta, yksilöstä tuli riippuvainen yhteisön muista jäsenistä.
Päälähteenä tutkimuksessani toimivat alioikeuksien renevoidut pöytäkirjat. Markku Kouvon tapauksesta on myös säilynyt kaksi konsepti- eli puhtaaksikirjoittamatonta pöytäkirjaa, jotka muodostavat poikkeuksellisen rikkaan lähdeaineiston kertoessaan yhteisön ajatusmaailmasta. Myös kirkolliset ja hallinnolliset lähteet ovat olleet tärkeässä osassa arvioitaessa talonpojan varallisuutta, sosiaalista asemaa sekä kulloistakin asuinpaikkaa.

Tutkimukseni olen rakentanut kolmen teeman ympärille: miesnoituus, yhteisödynamiikka sekä esivalta ja yksilö. Ensiksi tarkastelen miesnoituutta ja siihen liittyviä stereotypioita kiinnittäen huomiota erityisesti käsitykseen 1600-luvusta tiukentuvien sukupuoliroolien aikana. Markku Kouvon ja tämän vaimon Maisa Haritun noituusoikeudenkäynnit osoittavat, ettei miesten ja naisten syytteiden välillä ollut niin suurta eroa kuin aiemmin on esitetty.

Toisena teemana toimivat 1600-luvun paikallisyhteisö, sen toiminta ja dynamiikka. Noituusoikeudenkäynnin kuluessa käytiin yhteisön kesken julkista keskustelua syytetyn maineesta sekä uudelleen arvioitiin yksilön asema yhteisössä. Noita esitetään yleisesti yhteisön heikkona jäsenenä. Kouvon tapaus osoittaa, että noidan maineen omaava henkilö saattoi myös olla aktiivinen ja vaikutusvaltainen toimija yhteisössä. Noidan maineen kehittyminen oli pitkällinen prosessi, jonka aikana talonpoika ehti köyhtyä ja menettää yhteisöllistä statustaan. Noitana hänet oli kuitenkin nähty jo ennen talonpojan aseman romahdusta.

Kolmanneksi tutkin esivallan ja yksilön välistä vuorovaikutusta noituussyytteen yhteydessä. Markku Kouvon tapauksessa voudilla oli merkittävä asema noitaoikeudenkäynneissä. Mielivaltaa ei kuitenkaan paikallistasolla tapahtunut. Esivallan oli toimittava oikeusjärjestelmän ja lain sallimissa puitteissa. Huonomaineinen ja esivallan epäsuosioon joutunut talonpoika nautti samasta oikeusturvasta kuin muutkin yhteisön jäsenet.