Talon nimistä

[Make]

Koska tuolla V-S -alueella ei todella ole käytetty sukunimiä, niin olen ihmeissäni välillä kun esimerkiksi vihityissä ovat renki Mikko Matinpoika Seikolan talosta ja piika Liisa Juhontytär Kurjen talosta, niin ovatko nuo talot taloja, joissa he ovat tuolloin olleet palkollisina vai taloja, joista he ovat kotoisin? Luulen, että ensimmäinen vaihtoehto ja se on ainakin ollut turvallisinta sukulaisuussuhteiden selvittämisessä. Ei tule merkittyä vierasta renkiä talon pojaksi.

Toisaalta tullut esille, että monasti talon nuorimpia poikia on ollut kotitalossa renkinä, mutta tällöin heidät löytää kyllä lasten- ja rippikirjoista. Mutta jos mikään ei tue kotitalossa renkinä olemista, niin sitten onkin vaikeaa ellei ole edes syntymäaikaa tiedossa kuten ei vihkitiedoissa yleensä ole. Tietysti jos perhe löytyy myöhemmin rippikirjoista, niin yleensä syntymäaikakin löytyy ja sitä kautta alkuperä....

Mutta onko olemassa perustapaa siitä onko vihkitiedoissa rengin/piian kotitalo vai palvelustalo?

Koskee siis lähinnä todellakin Varsinais-Suomea.

[Juha]

Olen itse selvitellyt tuota aluetta monta vuotta ja omasta mielestäni kyse on nimenomaan palveluspaikasta.

Tuskin pappi edes aina tiesi, mistä kyseinen piika tai renki oli syntyisin.


Sitten opin kantapään kautta, että esimerkiksi Suomusjärvellä 1700-luvulla käytettiin titteliä "pig" myös talon omista tyttäristä. Vasta myöhemmin tuli mukaan lyhenne bd dr tai muuta samantapaista


Nämä ovat siis ihan omia huomioita.

[KirsiL]

Kyllä Juhan pig-havainnolle on virallistakin taustaa, SAOB sanoo pig-tittelistä seuraavaa:

ung kvinna, flicka; äv. om ogift kvinna (oavsett åldern); äv. närmande sig bet.: (ngns) dotter; utom i b numera bl. ngn gg, använt ss. smeksamt tilltalsord (jfr PIA sbst.¹, ¹).
OPETRI Tb. 13 (1524); möjl. till 3. Pigha iach sägher tigh, statt vpp, Och strax stoodh pighan vpp och gick. Mark. 5: 41–42 (NT 1526; Bib. 1917: Flicka). I ˜ng lingar aff Swerigies landh, / Jungfrugor och pigor alle, / sörier medh migh hwar i sit ståndh! WI VALLIUS Dikt. 86 (1632).
En handtwärkars dotter (kallas i lysningssedeln): "dygdesamma piga". Cons EcclAboP 360 (1659).
Om man ser vppå the Scholar i stora städer, ther vnga jungfrur och små pigor hållas. SWEDBERG SabbRo 1366 (1687, 1712).
I tors dags hade du hufvudvärk, min lilla piga (säger fadern till sin dotter). WAHLENBERG Vakt 14 (1890).
Piga lilla, skjut mig .. närmare brasan. WÄGNER Silv. 12 (1924; yttrat av en gammal dam till en tjänst flicka);
jfr 3.
jfr BOND-, BRUD-, BRUDSTUGE-, FÖRGÅNGS-, GAMMAL-, HEMMANS-, LAPP-, MÖ-, UNG-PIGA – särsk.

[66SM]

Vähän muistinvaraisesti mitä kirjoitan koska lähdettä en ole merkinnyt. Jossakin vaiheessa verottaja katseli karsaasti sitä että talossa olisi ollut enempää ihmisiä kuin talonpito vaati ja tästä syystä kirjattiin aikuisia lapsia jotka olivat talossa joko pig tai dreng nimikkeellä. Ajankohta oli joko 1600 luvun loppua tai 1700 lukua.

[eeva häkkinen]

Tämä "karsaasti katsominen" oli peräisin palkollissäännöstä, joka tuli voimaan 1739 ja sääti, montako täysi-ikäistä poikaa ja tytärtä talollinen sai pitää kotonaan. Tähän voitiin vedota ihan käräjillä, tuomiokirjoissa on juttuja, joissa joku paikallinen säätyläinen vaatii liioista lapsista piikaa tai renkiä itselleen.

Eri juttu on sitten se, että "pig(a)" todella tarkoitti ainakin vielä 1700-luvun kielenkäytössä naimatonta naista. Jos haluttiin osoittaa, että henkilö oli tienaamassa piikana, oli nimitys "tjenste piga". Esim Mikkelin vihityissä on morsiamen titteli joko piga, enka, jungfru tai qp/fästeqwinna aina 1780-luvulle asti. Merkintätapa tosin vaihteli papin mukaan, jotkut papit mainitsivat myös isän aseman vihkimerkinnässä ennen tätäkin.

[Make]

Tämän piga eli piika -"tittelin" käyttö alkoi kiinnostaa, nyt enemmänkin kun olen itse aika johdonmukaisesti kirjannut kaikki piioiksi. Nyt vasta tajusin, että selvitys asiaan on ollut tuossa käden ulottuvilla jo pari vuotta eli silloin hankin Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan. Nyt pitää käydäkin sitten uudelleen läpi monta henkilöä ja pohtia onko ollut kyseessä palkollinen piika vai talon tytär. Nimittäin:

Nykysuomen etymologinen sanakirja, Kaisa Häkkinen 3.painos 2005:
----------
Piika

Palvelustyttöä tai vanhemmassa kielessä tyttöä yleisemminkin merkitsevän piika-sanan vastineita ovat inkeroisen, karjalan ja vatjan piika sekä viron piiga. Etäsukukielistä vastinetta ei ole voitu osoittaa. Myös skandinaavisissa kielissä on samanasuinen tytön nimitys, esim. ruotsin piga ja tanskan pige, mutta on mahdotonta sanoa, onko itämerensuomen sana skandinaavista lainaa vai päinvastoin vai onko molempien kieliryhmien sana saatu joltain ulkopuoliselta taholta. Suomen kirjakielessä piika on esiintynyt Westhin tekstistä ja Agricolasta alkaen ja se on 1800-luvun alkuun asti ollut tytön tavallisin nimitys.

Thomsen 1869 140; H.J.Sterbg 1915 151; de Wries 1962 424; SKES 1962 piika; SSA 1995 piika; Jussila 1998 piika.
------------

(Alleviivaus sivuun kirjoittaneen, muu teksti 1:1 kirjasta)

Nyt en sitten enää osaa edes arvata onko ollut kyseessä esimerkiksi vihkitiedoissa mainitun talon (palvelus)piika vai ko. talon tytär.
Ellei sitten todella ole käytetty tjänstepiga tai sitä sisäpiikaa (mikä se nyt taas olikaan vanharuotsiksi..). Toisaalta aikalaisten kyseessä olessa voisi siis päätellä, että piga oli tytär ja tjänste- yms. lisämääre merkitsi palveluspiikaa,

Tulipa muuten mieleen, että vanhoissa Suomi-filmeissäkin talon pienistä tyttäristä puhuttiin "pikku-piikoina".

[marjatellervo]

Ja syntyneissä tyttölapsi on pigbarn ja poikalapsi piltbarn

[66SM]

Tjänstepiga oli palvelusväkeä, mutta häntä saatettiin aivan yhtä hyvin kutsua pelkästään piga. Rippikirjan tai SAY'n ryhmittelystä selviää oliko tytär vai palkollinen.

[Seija Randell]

Kyllä ihmisen "alkuperä" pitää aina varmistaa, js jos syntymäaika on oikein ja aiemmat rippikirjat näyttävät henkilön syntyneen talossa, ja isäntäväen lapseksi, niin vasta se on varmistus. Olen havainnut esim. monissa sukuselvityksissä ja - kirjoissa, että morsian sanotaan piiaksi, minkä tietämätön lukija tulkitsee väärin. Mielenkiintoista on sitten se, minkä löysin isoäitini sukua tutkiessani, että naapuritalossa palveluksessa (tai kuten vielä minun lapsuudessani sanottiin, "auttamassa", siis esim. sukulaistalossa) ollut morsianta nimitettiin rusthollarin tyttäreksi. Siis kun (pappi ja yhteisö) halusi korostaa, ettei nyt ihan tavallisesta piiasta ollut kysymys. Samoihin aikoihin löytyy myös maininta, että talon tytär kävi palveluksessa muualla, mutta ilmeisesti siis asui kotonaan.

[66SM]

Kaikkihan on helppoa niin kauan kun kastettujen kirja löytyy, mutta kun ollaan 1600 luvulla ei se enää ole varmaa. SAY'n ryhmittelystä mahdollinen sukulaisuus tai palvelussuhde paljastuu. Sinänsä pappien tittelikirjaukset kun käytetään termiä piga ovat aika epäluotettavia. Voi olla piika, mutta voi olla olemattakin. Jokaisella papilla oli oma tapansa tulkita ja kirjata asioita. Edellyttää laajempaa otantaa papin kirjaustyylistä ennenkun alkaa selviämään mitä milloinkin tarkoitettiin.
Se miten on naapuripitäjässä kirjattu ei ole olla enää sama asia kun pitäjänraja ylitetään.