pekkara
03.03.25, 19:51
BigY-osuma (TMRCA=1679) Rääkkylän Piimälahteen ja Y37-täysosuma (GD=0) Pälkjärven Kurikkaan innostivat olettamaan, että DNA-testien vahvistamat sukuyhteydet voisivat löytyä myös asiakirjalähteiden kautta. Yhteistyössä Tarja Puustisen kanssa ryhdyimme selvittämään asiaa harrastuspohjalta. Keskeisimpiä havaintoja veimme Geniin, jossa jo aikaisemmin olimme pyörineet yhteisten Pakaristen parissa.
*
Tavoitteena oli hahmottaa polku lautamies (1665 - 1681) Matti Pakarisesta alkavasta sukuhaarasta (isälinja Piimälahti 1) Kurikan rälssitorppa 2:n torppariin Markus Pakariseen (15.11.1810 – 28.8.1856), josta Y37-osuman tuntema isälinja alkaa (Pälkjärven seurakunnan arkisto - I Aa:1 Pää- ja rippikirjat, Anonniemi - Tyytysaari 1851-1860, jakso 117, sivu 113: Kurikka Fr. Torp. 2; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9974637223&aineistoId=1226730380 / Viitattu 3.3.2025). Varhain selvisi, että polun Piimälahden päässä olikin Pekka Pakarinen (isälinja Piimälahti 2), joka jo ennen ruptuurisotaa oli isäntänä Venturissa/Piimälahdessa (1647 – 1651).
Jos polku Pälkjärvelle löytyisi, löydös yhdessä DNA-tulosten kanssa vahvistaisi Piimälahden Pekan ja Matin olevan samaa perhekuntaa: he olivat joko veljeksiä tai isä ja poika, niin että Pekka (tai hänen mahdollinen veljensä) oli Matin isä.
*
Isälinjojen liitoskohta osuu vuoden 1742 ympärille. Piimälahti 2:n isäntänä oli vuosina 1731 – 1743 Erkki Markuksenpoika Pakarinen (1.5.1701 -), jonka isoisoisä oli Piimälahti 2 -linjan kantaisä Pekka Pakarinen. Vielä vuonna 1742 Erkki oli tilallisena yksin, (9949: 601/709 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9852959037&aineistoId=1610893017), vuonna 1743 yhdessä pikkuveljensä Mikon kanssa (8824: 101 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9176524957&aineistoId=1597381086), vuodesta 1743 eteenpäin tilallisena oli Mikko yksin (8825: 559/306 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9177215527&aineistoId=1597409249) ja Erkki katosi Rääkkylän (Kiteen) asiakirjoista. Samoihin aikoihin vuonna 1742 Pälkjärven kirjoihin ilmestyi Erkki Pakarinen, tilallinen Iljala 2:ssa (9949: 734 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9852959436&aineistoId=1610893017 ja 8824: 229 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9176525152&aineistoId=1597381086 ).
Erkki oli Iljala 2:n tilallisena vuodet 1742 – 1765. Hänen jälkeensä tilalliseksi tuli Markus (Erkinpoika) Pakarinen ainakin vuosiksi 1766 – 1775, josta eteenpäin läänintilit puuttuvat vuoteen 1795 asti. Erkki (tai hänen poikansa Erkki) muutti itselliseksi Kurikkaan (1766 – 1767), ehkä Kurikka 5:een, jonka tilalliseksi tuli Tahvo Erkinpoika vuosiksi 1768 – 1775, poikkeuksena vuodet 1772 – 1773 jolloin tilallisena oli Erkki (tai hänen poikansa Erkki). Tahvo Erkinpoika sopisi olemaan Piimälahden Erkki Markuksenpojan esikoinen (syntynyt 8.12.1733), mutta Markus Erkinpoika lienee syntynyt Pälkjärvellä.
Vuodesta 1795 eteenpäin Kurikka 5:n tilallisia olivat Erkki Erkinpoika (puolikas 1795 – 1825), joka piti kestkievaria, ja Juho Hämäläinen (puolikas 1795 – 1820), joka oli hänen sisarensa Elinan (1764 – 17.11.1853 Kurikka 5) puoliso. Markus Erkinpoika oli tilallisena Pälksaari 7:ssä (1805 – 1808), jonka viljelyalueisiin kuului myös Kurikka 2. Markus kuoli vuosien 1805 - 1808 tienoilla. Hänen nimettömäksi jäänyt leskensä avioitui Antti Lintusen kanssa, josta tuli Pälksaari 7:n tilallinen vuosiksi 1810 – 1820. Lintunen kuoli vuoden 1820 tienoilla, jonka jälkeen kaksinkertaisesta leskestä tuli Pälksaari 7:n tilallinen (1820 – 1830). Markuksen pojat asettuivat torppareiksi Kurikkaan – Pekka Markuksenpoika rälssitorppa 4:ään (1831 – 1868) ja Markus Markuksenpoika rälssitorppa 2:een (1831 – 1856), joista rippikirja heidät tavoittaa.
Tarkkasilmäiset ovat huomanneet ristiriidan: Jos Markus Erkinpoika kuoli 1805 – 1808 ja hänen poikansa syntyi 15.11.1810 (rippikirjan tieto), Markus ei voinut olla pojan isä. Pidämme syntymätietoa virheellisenä ja oletamme pojan syntyneen muutamaa vuotta aikaisemmin, sillä vuoden 1823 käräjillä hän (talonpoika Markus Pakarinen Pälksaaresta) haki oikeutta epäonnistuneisiin hevoskauppoihin. Syntymätiedon mukaan hän olisi ollut vasta 12-vuotias. (Karjalan alisen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:30 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1823-1823, jakso 30, sivu 28: Talvikäräjät 3.2.1823 §55; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5471982556&aineistoI... / Viitattu 23.2.2025)
*
Todennäköisesti siis löysimme Piimälahden ja Pälkjärven Pakaristen isälinjojen välisen yhteyden. Mielestämme Kurikan Markus Markuksenpojan isoisä oli Piimälahti 2:sta Pälkjärvelle muuttanut Erkki Markuksenpoika Pakarinen.
Jotakin on saattanut jäädä huomaamatta, vaikka lähdeaineisto (läänintilit ja tuomiopöytäkirjat 1600 – 1800 -luvuilta sekä Kiteen, Rääkkylän ja Pälkjärven kirkonkirjat) on koluttu läpi perusteellisesti ja löydöksiä on arvioitu kaksin silmin. Ehkä jollakin Suku Forumin lukijalla on jo valmiiksi tietoa, joka kerralla kumoaa oletuksemme. Tai sitten vahvistaa niitä. Täysi varmuus vaatii kuitenkin lisää BigY-tason testejä Piimälahden ja Pälkjärven Pakarisista.
*
Tavoitteena oli hahmottaa polku lautamies (1665 - 1681) Matti Pakarisesta alkavasta sukuhaarasta (isälinja Piimälahti 1) Kurikan rälssitorppa 2:n torppariin Markus Pakariseen (15.11.1810 – 28.8.1856), josta Y37-osuman tuntema isälinja alkaa (Pälkjärven seurakunnan arkisto - I Aa:1 Pää- ja rippikirjat, Anonniemi - Tyytysaari 1851-1860, jakso 117, sivu 113: Kurikka Fr. Torp. 2; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9974637223&aineistoId=1226730380 / Viitattu 3.3.2025). Varhain selvisi, että polun Piimälahden päässä olikin Pekka Pakarinen (isälinja Piimälahti 2), joka jo ennen ruptuurisotaa oli isäntänä Venturissa/Piimälahdessa (1647 – 1651).
Jos polku Pälkjärvelle löytyisi, löydös yhdessä DNA-tulosten kanssa vahvistaisi Piimälahden Pekan ja Matin olevan samaa perhekuntaa: he olivat joko veljeksiä tai isä ja poika, niin että Pekka (tai hänen mahdollinen veljensä) oli Matin isä.
*
Isälinjojen liitoskohta osuu vuoden 1742 ympärille. Piimälahti 2:n isäntänä oli vuosina 1731 – 1743 Erkki Markuksenpoika Pakarinen (1.5.1701 -), jonka isoisoisä oli Piimälahti 2 -linjan kantaisä Pekka Pakarinen. Vielä vuonna 1742 Erkki oli tilallisena yksin, (9949: 601/709 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9852959037&aineistoId=1610893017), vuonna 1743 yhdessä pikkuveljensä Mikon kanssa (8824: 101 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9176524957&aineistoId=1597381086), vuodesta 1743 eteenpäin tilallisena oli Mikko yksin (8825: 559/306 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9177215527&aineistoId=1597409249) ja Erkki katosi Rääkkylän (Kiteen) asiakirjoista. Samoihin aikoihin vuonna 1742 Pälkjärven kirjoihin ilmestyi Erkki Pakarinen, tilallinen Iljala 2:ssa (9949: 734 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9852959436&aineistoId=1610893017 ja 8824: 229 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=9176525152&aineistoId=1597381086 ).
Erkki oli Iljala 2:n tilallisena vuodet 1742 – 1765. Hänen jälkeensä tilalliseksi tuli Markus (Erkinpoika) Pakarinen ainakin vuosiksi 1766 – 1775, josta eteenpäin läänintilit puuttuvat vuoteen 1795 asti. Erkki (tai hänen poikansa Erkki) muutti itselliseksi Kurikkaan (1766 – 1767), ehkä Kurikka 5:een, jonka tilalliseksi tuli Tahvo Erkinpoika vuosiksi 1768 – 1775, poikkeuksena vuodet 1772 – 1773 jolloin tilallisena oli Erkki (tai hänen poikansa Erkki). Tahvo Erkinpoika sopisi olemaan Piimälahden Erkki Markuksenpojan esikoinen (syntynyt 8.12.1733), mutta Markus Erkinpoika lienee syntynyt Pälkjärvellä.
Vuodesta 1795 eteenpäin Kurikka 5:n tilallisia olivat Erkki Erkinpoika (puolikas 1795 – 1825), joka piti kestkievaria, ja Juho Hämäläinen (puolikas 1795 – 1820), joka oli hänen sisarensa Elinan (1764 – 17.11.1853 Kurikka 5) puoliso. Markus Erkinpoika oli tilallisena Pälksaari 7:ssä (1805 – 1808), jonka viljelyalueisiin kuului myös Kurikka 2. Markus kuoli vuosien 1805 - 1808 tienoilla. Hänen nimettömäksi jäänyt leskensä avioitui Antti Lintusen kanssa, josta tuli Pälksaari 7:n tilallinen vuosiksi 1810 – 1820. Lintunen kuoli vuoden 1820 tienoilla, jonka jälkeen kaksinkertaisesta leskestä tuli Pälksaari 7:n tilallinen (1820 – 1830). Markuksen pojat asettuivat torppareiksi Kurikkaan – Pekka Markuksenpoika rälssitorppa 4:ään (1831 – 1868) ja Markus Markuksenpoika rälssitorppa 2:een (1831 – 1856), joista rippikirja heidät tavoittaa.
Tarkkasilmäiset ovat huomanneet ristiriidan: Jos Markus Erkinpoika kuoli 1805 – 1808 ja hänen poikansa syntyi 15.11.1810 (rippikirjan tieto), Markus ei voinut olla pojan isä. Pidämme syntymätietoa virheellisenä ja oletamme pojan syntyneen muutamaa vuotta aikaisemmin, sillä vuoden 1823 käräjillä hän (talonpoika Markus Pakarinen Pälksaaresta) haki oikeutta epäonnistuneisiin hevoskauppoihin. Syntymätiedon mukaan hän olisi ollut vasta 12-vuotias. (Karjalan alisen tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:30 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1823-1823, jakso 30, sivu 28: Talvikäräjät 3.2.1823 §55; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5471982556&aineistoI... / Viitattu 23.2.2025)
*
Todennäköisesti siis löysimme Piimälahden ja Pälkjärven Pakaristen isälinjojen välisen yhteyden. Mielestämme Kurikan Markus Markuksenpojan isoisä oli Piimälahti 2:sta Pälkjärvelle muuttanut Erkki Markuksenpoika Pakarinen.
Jotakin on saattanut jäädä huomaamatta, vaikka lähdeaineisto (läänintilit ja tuomiopöytäkirjat 1600 – 1800 -luvuilta sekä Kiteen, Rääkkylän ja Pälkjärven kirkonkirjat) on koluttu läpi perusteellisesti ja löydöksiä on arvioitu kaksin silmin. Ehkä jollakin Suku Forumin lukijalla on jo valmiiksi tietoa, joka kerralla kumoaa oletuksemme. Tai sitten vahvistaa niitä. Täysi varmuus vaatii kuitenkin lisää BigY-tason testejä Piimälahden ja Pälkjärven Pakarisista.