Sahalahden Haapaniemi 1630-luvulla

[virpinissila]

Onko joku tutkinut Sahalahden Haapaniemessä asuneen vouti ja lainlukija Henrik Andersinpojan perhettä? Lapsia näkyy olevan useita, ainakin Walborg, Abraham, Valentin. Mitä heistä tiedetään, minne sijoittuvat? Tässä SAY:ssa https://digihakemisto.net/item/3619514426/5715615111/37

Blomstedt (1958) tietää miehestä sivuilla 384-385:
Henrik Antinpoika. Sääksmäen kihlakunnan vouti 1607-08, Ylä-Satakunnan 1610-11, Ahvenanmaan 1612-13, Sääksmäen 1615-16. Ylä-Satakunnan lainlukija 1614-16. Hattulan 1627-31, Hollolan 1627 —29. Elossa 1634. Otti 1596 viljelykseen tilan Kangasalan Isoniemen kylässä, omisti v:sta 1598 Sahalahden Haapaniemen tilan, joka aiemmin oli ollut nihtipäällikkö Valentin Gädingin leskellä Johanna Antintyttärellä.
Almquist, Den civila lokalförvaltningen IV, s. 80. Jutikkalan, Suurtilojen muodostuminen (I), s. 273, mukaan olisi Pälkäneen nimismiehen Antti Antinpojan poika Sahalahden Haapaniemestä; hän saattaa myös olla nimismiehen vävy tai täysin sukuun kuulumaton. VA: 2430: 117, 4323: 42v-43.

Virpi Nissilä

[Olarra]

Jutikkala kertoo Längelmäveden seudun historia II Sahalahden historia II Hämeenlinna 1954) sivuilla 46-47 Haapaniemestä seuraavasti:

Haapaniemen kylässä oli v. 1569 viisi taloa, ja seuraavana vuonna niiden lukumäärä kasvoi kuudeksi, kun muudan kolmanneskoukun tila jaettiin kahtia. Toiseen puolikkaaseen tuli omistajaksi muudan Antti Antinpoika, kenties edellisen isännän vävy. Hän kohosi vähitellen nimismieheksi ja majatalonpitäjäksi ja vaurastui näissä toimissa niin, että hän vuosina 1585-1604 yhdisti tilaansa kylän kaikki muut talot.

Antin pojat Juhani ja Heikki mainitaan sittemmin kumpikin näin muodostuneen suurtilan isäntinä. Heikki suoritti vuonna 1600 ratsupalvelusta tilasta, myöhemmin hän lienee pääsyt Sääksmäen kihlakunnan voudiksi ja v. 1616 hän todennäköisesti oli Ylä-Satakunnan lainlukijana; vanhimpien henkikirjojen laatija on innostunut henkilönnimen ja arvon lisäksi merkitsemään muistiin hänestä seuraavat elämäkerralliset tiedot: ”Rutivanha, yli 80-vuotias ratsumies, muinoin Hattulan kihlakunnan lainlukija, heikko ja kivulloinen”.

Haapaniemen talo oli nin suuri, että siitä oli varustettava kaksi ratsumiestä verovapauden ylläpitämiseksi. Heikin pojat Valentinus ja Yrjänä asuivat yhdessä tilaa ja vastasivat ainakin vielä v. 1642 ratsuvelvollisuudesta. Mutta joko he sitten laiminlöivät tämän velvollisuutensa tai tapahtui valitettava erehdys, sillä v. 1645 läänitettiin ja v. 1647 lahjoitettiin kylä ulkomaalaiselle, Ruotsin palvelukseen astuneelle aatelismiehelle Jost von Qvantille.

Lahjoitusmailleen aatelismiehet kernaasti perustivat sätereitä – osittain saavuttaakseen sen täydellisen vapautuksen kaikista rasituksista, mitä säterioikeus merkitsi, osittain harjoittaakseen itse suurviljelyä. Kun Haapaniemessä oli suurtila jo valmiina eikä sitä tarvinnut luveta luomaan yhdistelemällä pieniä talonpoikaistiloja, veti tämä kylä von Qvantenin huomion puoleensa. Millä tavoin hän sai riistetyksi Valentinus ja Yrjänä Heikinpojilta näiden sukuoikeudet on tuntematonta, mutta joka tapauksessa Haapaniemi on jo v. 1654 merkitty hänen säterikseen.

Kartano laajeni 1660-luvulla vielä yhdellä Moltsian kylän talolla, joka v. 1651 on lahjoitettu samalle von Qvantille ja jonka tilukset sittemmin liitettiin säteriin. Kysymys oli taaskin isosta, 8 äyrinmaata käsittävästä entisestä ratsumiestilasta, joka oli muodostunut useiden talojen yhtyessä. Manttaalikomissaari, jolle talon liittäminen toisessa kylässä sijaitsevaan kartanoon oli perin epätavallinen ilmiö, kirjoitti neuvottomana v. 1667 henkikirjaan tämän talon kohdalle: ”8 äyrin vero, jota Qvanten viljelee Haapaniemen alaisena, ei ole ketään asujaa, vaan se on vedetty toisen kylän alaisuuteen, kysytään, onko sellainen sallittua ja voidaanko kyliä näin sekoittaa yhteen ja yhdistää”.

(Lopuksi of the record: Haapaniemi siirtyi talonpoikaiseen omistukseen takaisin 1800-luvulla, kun esi-isäni veli Simo Haapaniemi hankki sen omistukseensa)

[virpinissila]

Kiitoksia. Ilmeisesti ei ole tiedossa, minne jälkeläiset menivät. Varmaan heitä jossakin on. Haeskelin lähinnä siksi, että lainlukijan vaimon sukua ehkä voisi selvittää, pari lähdettä hänestä tiedossa.

Virpi Nissilä