Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Nimen suomentaminen 1800-luvulla
Isoisäni Manasse Teodor syntyi 1.11.1882 Hausjärvellä. Seurakunnan syntyneiden listassa vanhempien nimeksi on merkitty Henriksson, mutta suvun nimeksi on myöhemmin otettu Jokinen, mikä löytyy esim. hänen matrikkelitiedoistaan valmistuessaan Sortavalan Seminaarista 1905. Jokinen saattaa viitata syntymätorpan lähellä kulkeneeseen Vantaanjokeen. Löytyykö jostain kirjauksia 1800-luvun lopun nimenmuutoksista?
Hiskistä katsoen tuo Heriksson/-dotter näyttää vanhempien patronyymiltä, ei sukunimeltä. Kummankin vanhemman isä vain sattui olemaan Henrik. Usein sukunimeksi sitä tarvittaessa otettiin juuri asuinpaikan, torpan tai talon nimi. Tässä tapauksessa ei edes suomennettu, vaan otettiin suoraan suomenkielinen nimi. Sanomalehdistä, varsinkin Virallisesta lehdestä, löytyy nimenmuutoksia: https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu Perusteluja valitulle nimelle sieltäkään ei löydy.
Isoisäni Manasse Teodor syntyi 1.11.1882 Hausjärvellä. Seurakunnan syntyneiden listassa vanhempien nimeksi on merkitty Henriksson, mutta suvun nimeksi on myöhemmin otettu Jokinen, mikä löytyy esim. hänen matrikkelitiedoistaan valmistuessaan Sortavalan Seminaarista 1905. Jokinen saattaa viitata syntymätorpan lähellä kulkeneeseen Vantaanjokeen. Löytyykö jostain kirjauksia 1800-luvun lopun nimenmuutoksista?
Tämän kun lukee, niin tietää asiasta aika paljon:
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/fb95693b-2fb5-4a0e-a708-af08c9a6950e/content
Kiitokset näistä vastauksista. Tuo Pirjo Mikkosen väitöskirja olikin jo tuttu ja hyvin informatiivinen. Siitä ei kuitenkaan minun tapaukselleni olut konkreettista hyötyä, vaikka nimenmuutosten logiikkaa siitä tuli hyvin tutuksi. Olen onnistunut ajoittamaan tuon nimenmuutoksen vuosien 1890ja 1894 väliin. Kun
itään hakutoimintoa ilmeisesti ei ole, niin seuraava projektin vaihe on käydä läpi kaikki Suomalaisen Wirallisen Lehden numerot tuolta aikaväliltä. Faktuuran lukemiseen ainakin siinä oppii...
Voit tehdä ihan turhaa työtä. Ei sitä nimenmuutosta tarvinnut missään ilmoittaa. Se voi näkyä esimerkiksi vain rippikirjassa.
Juha
OK, kiitos. Noita Wirallisen lehden numeroita on paljon ja tuntuu siltä, että niissä on rakennekin vaihdellut aika plajon.
Olennaisinta tässä jutussasi on se, että ruotsinkielisistä nimistä haluttiin päästä eroon runsaat sata vuotta sitten, jolloin nimien "suomentamista" tapahtui paljon. Tämä johtui pitkään velloneesta kansallistunteesta, joka voimistui edelleen Suomen itsenäistymisen aikoihin. Tuo suomentaminen on harhauttanut itseänikin pitkään, mutta mistään "suomentamisesta" ei ole välttämättä ollut kyse, vaan suomenkielisen sukunimen ottamisesta käyttöön ruotsinkielisen sijaan.
Jouk:rolleyes:
Täällä on paljon nimen muutoksia:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/703702?page=57
Kas vain, en lukenut kysymystä. Kysyttiin siis 1800-luvun nimen suomennoksista ja vastasin vuoden 1906 muutoksilla. Ei mennyt ihan putkeen.
Kiitokset näistä vastauksista. Tuo Pirjo Mikkosen väitöskirja olikin jo tuttu ja hyvin informatiivinen. Siitä ei kuitenkaan minun tapaukselleni olut konkreettista hyötyä, vaikka nimenmuutosten logiikkaa siitä tuli hyvin tutuksi. Olen onnistunut ajoittamaan tuon nimenmuutoksen vuosien 1890ja 1894 väliin. Kun
itään hakutoimintoa ilmeisesti ei ole, niin seuraava projektin vaihe on käydä läpi kaikki Suomalaisen Wirallisen Lehden numerot tuolta aikaväliltä. Faktuuran lukemiseen ainakin siinä oppii...
Ajattelin, että noin suurin piirtein sivuilla 117-120 esitetty olisi vastannut tätä tapausta. Fennomaanisissa piireissä ajateltiin noina aikoina, että aito suomalainen sukunimi oli sellainen, joka päättyi nen-asuun. Sellaiset nimet olivat vanhastaan olleet käytössä Itä-Suomessa sukuniminä. Nyt niitä alkoi ilmestyä myös länteen. Lännessä nimen alkuosa muodostui tavallisesti jostain luontoon liittyvästä kuten Lehtonen, Järvinen, Ruohonen, Nieminen tai Jokinen. Nimeä saattoi ehdottaa pappi tai sitten jokin rooli voi olla myös henkilöllä itsellään.
Eräs sukulaiseni alkoi käyttää 1870-80-luvulla nimeä Nurminen. Olen ajatellut, että valinta saattoi liittyä hänen opiskeluunsa Mustialan maatalousoppilaitoksessa. Tuona aikana nurmenviljely oli uusi asia vuoroviljelyssä. Ehkä sukunimi edusti edistyksellisyyttä hänelle, fennomaanisuuden lisäksi. Aiemmin häneen oli liitetty sen tilan nimi, jonka poika hän oli. Nurminen olisi ollut ”oikea sukunimi”, eikä lisänimi. Varmuutta asiaan tuskin on löydettävissä, mutta aina voi spekuloida. Todettakoon vielä, että hänen jälkeläisensä hylkäsivät Nurmisen liian tavallisena ja palauttivat tilan nimen sukunimekseen.
Nimenmuutot laitettiin useita vuosia sitten maksumuurin taakse ja löytyvät SSS:n jäsenille (genealogia.fi) Sukuhaku-palvelun osana osoitteesta: https://sukuhaku.genealogia.fi/
Ainakin tuolta laittamalla aineistorajaus asentoon Nimet ja hakemalla löyhällä kriteerillä (sukunimi) saa selville olisiko oikeansuuntainen nimenmuutto löydettävissä jostain lehdestä.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?formats=NEWSPAPER
Hyviä hakusanoja tiedetyn (suku)nimen lisäksi:
(tietenkin) nimeni, tästedes, oleva, tähän asti, tästä lähin (och samma på svenska)
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.