Somer, Sommer-Litle, Lille - Tott

[Outika]

Eräs mielenkiintoinen vouti ilmaantui Hattulaan vuonna 1530, jonka nimittäjänsä Grabbe kehui hyväsukuiseksi sveniksi [välbördig sven], vaikkakin oli asemies. Tämä mies oli Bertil Jönsson, jonka Nils Grabbe nimitti tehtäväänsä ja viiden vuoden kuluttua asema vahvistui kun Bertil Jönsson nimettiin Viipurin linnanvoudiksi ja samalla hän sai läänityksen Saviniemen kuninkaankartanoon. Linnanvoudin omistuksiin kuuluivat lisäksi Taipaleen pitäjän voudin säteri Yksnäs eli Kirvesniemi, joka Bertilin jälkeen siirtyi kruunulle 1557, mutta läänitettiin 1600 Hans Prytzille, ja läänitys raukesi jo vuonna 1607. Bertil Jönssonin puoliso Anna Olavintyttären isä oli Pernajan[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1) Olavi Lille (till Autis) ja äitinsä oli Flemingin tytär. Olavi Lille kiinnostaa sen vuoksi, että toivatko nämä alkujaan tanskalaissyntyiset Lundin arkkipiispojen ja kanonikusten jälkeläiset Somero-nimen Itämaalle Suomeen, sillä Sommer, Somer nimiset pappismiehet tunnettiin myös Lille, Litle, Lillie lisänimillä, jotka olivat myös silloisen Norjan kuninkaan suosiossa. Eräs herra Sommer tuli Vitaaliveljien matkassa Suomeen ja Olavi Lille mainitaan toukokuussa 1514 kun hän suoritti velkansa 20 markkaa kauppias Hans Burmesterille. Vuonna 1511 Olavi Lille majoittui veljiensä Arvidin ja Henrikin luona Naantalissa, ja tuolloin häntä kutsuttiin ”veljeksi”, joka viittasi uskonnolliseen asemaan ja tehtävään. Kuuluihan hän mitä luultavimmin kirkonmiesten hengelliseen sukuun, joita saapui Tanskanmaalta, ja Lundin tuomiokirkon uumenista Suomeen. Vuonna 1512 osallistui Tönne Erikinpoika Tottin häihin, missä kantoi ritarille eli hovimiehelle kuuluvaa aseistusta juhlapuvussaan. Tämä glafve[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2) eli lance oli ase, jonka kärjessä oli pieni lippu eli tupsu.

Eräs kirkkoherra Bertil mainitaan 1525 Olavi Lillen perintöön liittyen, ja koska perinnönjaossa jakajat, omistukset sekä paikallisuus keskittyivät Pernajaan, on hyvä selvittää kuka oli Pernajan kirkkoherra, joka mm. opetti 1510 luvulla Mickael Olai Agricolaa aikanaan latinan alkeissa ja mainitaan paimenmuistossa Bartholomeuksen nimellä. Kirkkoherra Bertil eli Bartolomeus Pernååssa mainitaan vuonna 1513 yhdessä Turun kaniikin Arvid Lillen, Viipurin päällikön Nils Eskilssonin ja asemies Henrik Stenssonin kanssa eräässä Turun piispa Arvidin ilmoituksessa Sten Sturelle, kun nämä olivat lähdössä sovintokokoukseen venäläisten kanssa[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3). Herra Bertil lienee ollut mukana nimenomaan venäjänkielentaitoisena[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4). Herra Bertilillä eli Bartolomeuksella oli poika, vaikka katolisten pappien olisi pitänyt elää selibaatissa. Herra Bertil lähetti Viipuriin kaksi lahjakasta poikaa oppimaan latinaa, ja nämä pojat olivat Mikael Agricola ja Martin Teitt[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5). Kirkkoherra Bertilin poikana tunnetaan ainakin Eskil Bertilsson, joka jatkoi isänsä työtä Pernajan kirkossa[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn6).

DNA-serkkujen tarinoista kiinnostuneena pohdin, olisiko tämä Bertil voinut olla Säkkijärven pitäjän Iivanalan tilanomistaja Bertil Iivanainen, jonka sanotaan syntyneen noin 1465-1480, ja ainakin yksi pojistaan luki papiksi, ja tämän papiksi lukeneen pojan Matias Bartholdin oma poika vihittiin Kaarina Laurintytär Teitt´n eli Teet´n kanssa. Kaarina Laurintyttären isä lienee ollutkin Martinus Teit´n veli, ja tästä olisi voinut syntyä herra Bertilin kiinnostus kouluttaa sukulaispoika Viipurissa papiksi. Lisäksi yhteyksiä saattoi olla Someron Jaakko Jöraninpojan kanssa, jos tämä asemies Bertil Jönsson olisi taustaltaan erään etäserkun juurissa lymynnyt Someron Johan eli Jöns Bartholdi, Bartholdus Johanniksen isä? Kahtakin eri tutkimussuuntaa seuraten olen törmännyt Pernajan kirkkoherra Bertiliin, jonka poikia olisivat olleet herra Jöns Somerolla, herra Eskil Pernajassa ja Kristofer Alnäsissä. Sopisivat sekä DNA:n valossa että ajallisesti ehkä olemaan tulkkinakin toimineen aatelismiehen Bertil Iivanaisen jälkeläisiä.
_____________
[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) DF 5991; FMU VIII 5991 päivätty 1519 Porvoossa
[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Handlingar Tekijät Kungl. Svenska vitterhets-akademiens handlingar- Förste delen, 1755. Painettu Tukholmassa, Lars Salvius
[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) SDHK 37386 päivättynä 30.3.1513 Kustössä
[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) Kyrkohistorisk Årsskrift, fyrtionda årgången 1940 https://runeberg.org/kyrkohist/1940/0030.html
[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) KP Kyrkpressen, En bit på vägen med Mikael Agricola 2007, Mira Strandberg
[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref6) Muinaistutkija 3/2002, Suomen Arkeologinen Seura Jukka Palm ja Hanna-Maria Pellinen: Historiallisen ajan maaseutuarkeologiaa Pernajassa, Agricola-projekti

[Outika]

Avaan vielä taustaa sille, miksi mieleeni juolahti:rolleyes:, josko tanskalaiset pappismiehet olisivat tuoneet Someron kartoille aikanaan. Heidät nimittäin tunnettiin asiakirjoissa sekä Sommer, Somer että Lille nimisinä. Olisi kyllä hyvä, jos joku asiaa paremmin tuntevampi oikaisisi:confused:.

Someron tuntematon esihistoria päättyi ehken Hämeen härkätien tai jopa Vitaaliveljien maahantulon ansiosta 1300-luvulla. Vanhin Someron tuntema asiakirja on päivätty 1390-luvulla, eli juuri mainittuun aikaan[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1). Kristinuskon sija itämaalla Suomessa oli vakiinnutettu ehken jo parisataa vuotta aiemmin nimittämällä Suomen piispa. Näistä tapahtumista on jäänyt jälkeen maininta vuodelta 1331, kun Turun piispalla ja tavasteilla eli hämäläisillä oli kiistaa nahkaverosta, jota tavastit olivat piispalle maksaneet, ja jonka piispa Maunu oli sen hetkellisesti armahtanut venäläisten tuhotöiden aikana, ja nyt oli sitä takaisin ottamassa. Asiaa todistivat monet saarnaajat, mukaan lukien Lundin arkkipiispa herra Petrus[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2), ja oliko kyseessä herra Petrus Sommer. Sittemmin Vitaaliveljiin kuulunut asemies Sommar, jää tuntematta. Hänet mainitaan Otte Zetzowin perään joukoissa.

Jos tutkitaan vanhoja asiakirjamerkintöjä [lat. 1296[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3) Somer[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4); tansk. 1296 Sumer, 1401 Sommer; suom. Somer-å[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5) / Someronjoki; ruots. 1340 Sommar, Sommer], vanhimmat merkinnät löytyvät 1300-luvulta, joka loppukymmenillään oli varsin sotaisaa aikaa Skandinavian historiassa. Skandinavian uusjako alullaan, niin päälliköiden kuin piispojen kesken. Voimistuva Ruotsi tempoili irti vahvan kirkon ja piispojen avulla Norjasta, missä nuoren Norjan kuninkaan Haakonin aikana valtaa piti isänsä Maunu. Juuri näihin aikoihin piispat kokosivat voimiaan Ruotsinmaalla ja allekirjoittivat Varbergissä 18.11.1343[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn6) sitoumuksen Ruotsin kuningaskunnan yhdistämiseksi, mutta piispat kannattivat Erik Maununpojan valintaa, pääasiassa estääkseen Norjan kuninkaaksi valitun junkkari Haakonin tunkeutumisen Ruotsiin, eli käytännössä Tukholmaan. Tästä vain kahden vuoden päästä Lundin piispa Petrus mainitaan Ruotsin päällikkönä, primaksena, joka antoi asetuksen turvatakseen piispan vallan rankaisemalla jokaista, joka toimii väkivaltaisesti kirkonmiehiä vastaan tai ryöstää hengenmiehiltä tai kirkolta omaisuutta, tai ahdistelee ihmisiä, jotka turvautuvat kirkkoihin tai antaa rangaistuksen niille, jotka muuttavat kirkot ja pyhät paikat ”linnoituksiksi”. Samalla uusittiin sääntö, joka kielsi pappeja pitämästä jalkavaimoja kotona tai julkisesti. Skandinavia natisi liitoksistaan kun vuonna 1355 täysi-ikäisyyden saavuttanut Haakon sekä Maunu kokosivat suuren armeijan, tanskalaisen Valdemarin rynnistäessä ruotsinmaalle, ja aseistivat väkeä edelleen hallitsemillaan alueilla Länsigöötanmaalla, Taalainmaalla ja Värmlannissa, eli Norjaan kuuluivat muinaislahden pohjoisosat (Kattegatin vesistöalue) ja Itämeren rannikko aina Jämtlannin itäpuolella Hälsinglannista ylöspäin. Vastaavasti Tanska hallitsi Skoonea ja Blekingeä, ja vastasyntynyt Ruotsi oli vielä hyvin pieni alue , muodostuen nykyisistä Smoolannin, Itägöötanmaan, Närken, Västmanlannin, Södermanlannin, Upplannin ja Gästriklannin alueista. Vaikka alue oli pieni, se sijaitsi tärkeässä kauttakulkupaikassa muinaislahden suulla, mistä lähes kaikki tavara ja myös leidung operoi tuota kautta. Norjalla että Tanskalla oli tästä huolimatta edelleenkin suora vesistöyhteys Itämerelle ja kauppayhteydet säilyivät. Käydyissä kahkakoissa Norjan kuningas joutui luovuttamaan saamansa Ruotsin kuninkaan aseman meklenburgilaiselle.

Tuolta sotaisalta ajalta Riksarkivin keskiaikaiset kirjeet tuntevat Somer-Sommer-Sommar-nimiset kirkonmiehet, joilla oli yhteyksiä Norjan ja Tanskan kuninkaisiin. Kuninkaillakin oli sukusiteitä olemassa ja esimerkiksi norjalaishallitsija Maunun äiti omisti alueita Pohjois-Själlannissa. Somer -nimisistä kirkomiehistä löytyy merkintöjä vuodelta 1362, eli Lundin kaniikki Jens Somer, jolle ritari Palne Jenssen[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn7) panttasi omistuksensa Witbyssä 40 hopeamarkalla [i kölnsk vikt].[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn8) Kahden vuoden kuluttua Avignonissa 18.9.1365 päivätty kirje kertoo, että Norjan kuningas Håkan oli tehnyt anomuksen Århusin papin ja Lundin kanonikaatin Johannes Somerin [Johannj Somer canonico Arusiensi] puolesta tämän nimeämiseksi ilmeisesti käytännöistä poikkeavasti tuomiokirkon tehtävään, ja mainitsee Johanneksen ”familiaris”[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn9) lisämaininnalla, joka saattoi tarkoittaa joko läheistä ystävää, sukulaista tai papin kyseessä ollen uskollista palvelijaa. Johannes tiettävästi oli luvannut, tai häneltä edellytettiin Århusin prebendan jättämistä uuteen tehtävään siirtyessä. Samana vuonna pari ritaria ja yksi asemies järjestelivät erästä Michael Sommeria pois vankeudesta, ja maksu tulisi suorittaa Rolf Jönssonille[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn10). Vuoden kuluttua [B]Lundin kaniikki ”herra Sommer” antoi Roskildessä vuonna 1367 kuningas Valdemarille kirjeen, jonka hänellä oli ”Witbyssä”[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn11) ja 1369 mainitaan Lundin kaniikkina Johan Sommer, joka yhdessä Sven Saxtorpin ja erään P. Maununpojan kanssa toimeenpani Lundin dekaanin testamentin[12] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn12). Tanskan Witbystä tunnetaan myös Ruth -suku[13] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn13). Sittemmin 1380-luvulla Lundissa tunnettiin Per Sommar [conventz bröderna], kun tämä möi, tai antoi viljeltäväksi, oikeudet Lundin maatilaan eräälle Johan Nicklesonille[14] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn14), ja olisiko tämä ollut sama Lundin arkkipiispa Petrus, joka vuonna 1352 todisti Lundin ja Roskilden kanonikuksen Jonas Nikolain, nimeltä Litle[15] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn15) lahjoittaneen Björnekullan maatilansa tuomiokapitulille ehdolla, että edesmenneelle veljelleen ritari Johan Nilssonille pidetään requiem-messu[16] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn16). Edellisenä vuonna 1351 arkkipiispa Petrus Lundissa todisti, että maisteri Jonas Litle lahjoitti äitinsä Ingeborg Jönsdotterin maatiloja Hökestropissa ja Ströössä, ja Ingeborgin lisäksi todistajina oivat Jonas Litle ja Jakob Jönsson, ehken Ingeborgin veli sekä Andreas Nilsson, joka saattoi olla Jonas Litlen veli, kun Jonas tunnettiin kanonikuksena Jonas Nikolaina[17] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn17). Lisäksi tuomiokapituli sai hengellisenä lahjana Jonas Litlen lahjoituksena Brobyn kotitilan, samana vuonna 1351[18] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn18). Ruotsin ja Norjan silloinen kuningas Maunu Eerikinpoika ylensi herra Johan Litlen Lundin kaniikin asemasta kanonikaatiksi ja prebendiksi[19] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn19), eli tämä oli erityinen huomionosoitus, sillä kuningas itse lahjoitti herra Johan Litlelle viran 1348, ja sai lahjoituksella oikeuden nimittää tuomioherran kanonikaattiin sekä prebendiaatiksi[20] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn20). Ja edelleen 1458 Lundin tuomiokirkon kaniikki Boecius Sommar jätti testamentissaan omaisuutta kirkolle. [B]Vuonna 1392 tunnettiin Sommar lisänimellä eräs Johan Borneborg[21] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn21), jolla oli yhteyksiä Valdemar Atterdagin aikaiseen linnoitukseen Borneborgiin, joka on mainittu joskus vuonna 1357. Näyttäisi, että Sommar eli Sommer liittyi kirkonmiesten nimiin, joilla oli yhteyksiä vendien kuninkaaseen Tanskassa ja lisäksi suku edusti 1100-luvun kirkkoa, joka alkuun johti myös Suomenniemen kristinuskon sisäänajoa, kunnes johto siirtyi Uppsalaan, joka sekin oli rakennettu pakanoiden sijoille pahan hengen karkottamiseksi, kenties. Muistetaan, että vendit olivat itämeren inuiittien jälkeläisiä, joista on käytetty nimiä hven ja kven.

Johtopäätöksen voisi tehdä siitä, että kisa Pohjolan vallasta oli ilmeinen kun Ladejaarlien ylämaa ja eteläiset piispanvallan alla olevat alueet hamusivat otetta koko alueesta. Olihan koko ylämaa Norjanmereltä Pohjanlahden taakse saakka, käytännössä Helsingland, vielä norjalaisten hallussa, lakeineen päivineen, ja ylämaan taisto piispanvaltaa vastaan oli vahvasti esillä. Helsinglandiaa ei selkeästi edes pidetty Svean osana, vaan se oli oma heimonsa omine lakeineen. Pohjolan päälliköt halusivat itse nimetä piispansa, jota piispankokous kiivaasti vastusti, ja nythän juuri olivat antaneet rangaistusohjeet nousevalla Ruotsinmaalla. Syntyikö Vitaaliveljien verkosto juuri näistä syistä, tukemaan ylämaan valtaoikeuksia, sillä johtajallaan oli siteitä ylämaalle ja Pohjan perille. Lisäksi myös Vitaaliveljien valtaama Korsholman [Kryzeburg, Creuzburg][22] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn22) puolustuslinna olikin koko Perämerenkaaren hallintokeskus ja vesien haltuunotto rannikoilla hoidettiin Korsholmasta käsin. Vanhoissa lähteissä Peccatelin yhteydessä mainitaan asemies ”Sommer”, kuka hän oli?
Sommar -sukua oli vuonna 1529 eräs Strängnäsin oppilas Magnus Olavi Sommar[23] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn23), josta tuli arkkipiispa. Miehen epäillään biografiatietojen mukaan olleen Tottin ja Lillie-suvun jäseniin kuuluva, sillä Sommar kirjoitti Brigitta Hannuntyttärelle (Tott) tuttavallisella sävyllä vuonna 1520 kirjoitetun kirjeen ja neuvoi henkilökohtaisissa asioissa rouva Birgittaa, jolla oli omistuksia Selebossa kuten piispalla perintöomaisuutta. Keskiajalta olevissa kirjeissä sukunimeksi on ilmoitettu Sommerin lisäksi myös Litle [mahd. Lille-Lillie-Lilje], jonka biografian kirjoittaja yhdistää Tott ja Lillie sukuun[24] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn24). Aikanaan Peder Sommer, Peder Gedsted ja Thomas Gedsted mainitaan veljinä, ja rakkaana isänään Troels Gedsted, kun nämä luovuttivat isänperintönä saamaansa maaomaisuutta kuningattarelle, ja todistajina paikalla painoivat sinettinä asiakirjaan mm Kristian Nielsen Munk ja Jens Nielsen Monk sekä Jens Ivarsen Lilje-Juul[25] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn25).

Vuoden 1401 heinäkuussa todisteltiin Krusen Niilon asioita Tanskanmaalla ja yksi allekirjoittajista oli Esger Sommer. Vuonna 1406 Henrici Somer mainitaan Englannin kuninkaan Henrik IV isän henkilökohtaisen garderoobin (vestiarus) kirjanpitäjänä, joka nyt oli oikeuskäsittelyssä Lontoon Towerissa ja tehtävissään todisti kuninkaan sisaren Philippan olevan Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningatar, jolle William Loveney oli ilmeisesti valmistellut prinsessa Filippan matkaa Tanskaan[26] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn26). Sotaisuuksien jälkeen vuonna 1411 allekirjoitettiin rauhansopimus viideksi vuodeksi, ja siihen liittyvät laaja lupaus, ja asiakirjaa olivat allekirjoittamassa kuningas Erikin (ja Schleswigin herttuatar Elisabethin sekä Holsteinin kreivi Henrikin) nimiin vannovia, ja sieltä löytyvät mm. Suomenkin historiasta tunnetut Jens Tue, Johan Skarpenberg, Niels Krabbe, Knut Bonde, Stig Munk, Erik & Borgard Krummedige ja Bertram Sabel.[27] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn27) Mielenkiintoista, että eräs herrojen Gedsted & Sommer maanluovutuksiin liittynyt todistaja oli Viipurin maakäräjillä vuonna 1408 Klaus Mønic (eli Munck?), jonka nimi muistuttaa Monicka ja Monikkala nimiä.

Vaikkakin Museoviraston sivuilla kerrotaan, että Somerniemi olisi tullut nimetyksi Palikaisten isännän mukaan, joka aateloitiin Munck af Sommarnäs, on kiinnostavaa tutkia josko nimiperimällä olisi pidemmät juuret. Nimittäin Sommares sokn tunnetaan Turun hiippakunnan tietojen mukaan emäseurakuntana jo 1449, paljon ennen Palikaisten herraa. Suomalaistutkimuksissa Palikaisten herran isä oli Anders Jönsson ja äitinsä olisi ollut Bartholdus Iohanniksen tytär Kristiina, jonka perintönä Sommernäs siirtyi Munck-suvulle. Someron pappissuvun esi-isäksi kun on arveltu herra Jönssiä, joka toimi Someron kirkkoherrana vv 1554-1563. Tuohon aikaan seudulle rakennettiin harmaasta kivestä sakaristoa, joka lienee valmistunut 1490-luvulla ja tähän asiaan saattoi liittyä keväällä 1493 tapahtunut ”työnohjaus”, kun piispa Maunu (Stjernkors) joutui turvautumaan koviin otteisiin, jotta Uskelan pastori herra Petrus saatiin rauhoittumaan ja tunnustamaan aluesiirrot Someron [Somaris] seurakuntaan. Näin jäi nimi muistiin, ja tiettävästi Someron asema vahvistui, kun Salon Perttelin kappelista siirrettiin 8 kylää saman Hiidentien varrella olevaan Someron seurakuntaan. Seutu tunnetaan jo ristiretkien ajoilta 1000-luvulta ja viimeisimpiä löytöjä Perttelistä on tehty 1100-luvulta (varhaiskristillinen hauta miekkoineen, ja jopa kokonainen hautausmaa). Eli kirkollinen järjestäytyminen tapahtui jo tuolloin Varsinais-Suomessa, ja onhan tuolta ajalta jäänyt jälkeen komeita ristiriipuksia ja muita aarteita.

Tulee epäilemättä vetäneeksi johtopäätöksen, että muinaisen Someron kirkonmies olisi ollut Sommer eli latinalaisittain Somer -sukua, ja tuo suku asutti järvimäisesti muodostuneen helminauhan rannat ja niin sai Someronjoki myös nimensä tästä asutuksesta. Tanskasta rantautuivat lisäksi samoissa verkostoissa toimineet Kruset ja Ruuthit sekä monet muut myöhemmin tunnetut suvut itämaalla eli Suomessa. Monet skandinaavisukuiset suvut saapuivat Viipuristakin käsin, joka tarkemmin ottaen kuului vanhan Sumblen valtamaihin, niin kuin koko Itämeren alue. Ehkäpä sieltä löytyvät siteet Someron nimeämiseenkin, sillä Sommer -nimiset pappismiehet tunnettiin myös nimellä Litle ja joukkoon liittyvää väkeä oli siirtynyt jo 1400-luvulle tultaessa Viipuriin, mistä käsin pääsivät operoimaan.
___________________
[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) T. Alanen: Somero, Someron historian pääkohtia

[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) FMU I DF 393 päivättynä vuonna 1331

[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) DD päivättynä 28.4.1296 Ribe

[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) DD päivättynä 28.7.1401 Norhald

[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) Mikäli Someron nimi jaetaan ruotsalaisversioksi, niin syntyisi Somer-å eli Somerjoki, joita ei tuolla nimellä löydy kuin itäisestä osasta maatamme eli Heinävedeltä ja Suomussalmelta. Olisiko tuon järviketjun vanha nimi saattanutkin olla Somerjoki, tai ainakin sen varrelle saapuneita samannimisiä pappismiehiä? Tämän vahvisti Suomalainen paikannimikirja, joka kertoo, että järviketju muodosti Someronjoen.

[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref6) SDHK 4932 päivätty Varbergissä 18.11.1343 ja allekirjoittajina piispat Peter Lundissa, Hemming Uppsalassa, Peter Linköpingissä, Sigge Skarassa, Freder Strängnäsissä, Egisl Västeråsissa, Hemmin Turussa sekä Bo Växjössä

[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref7) DD päivättynä Hornum herredissä 13.1.1416: Palne Jensson Mus [Mws] mainitaan Nis Somerin ja Lillae Munckin [Mwnk aff Twngaelwundh] eräässä välimiesmenettelyssä, toimitettavaksi hautausmaalla ja toisena osapuolena oli ritari Bonde Due

[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref8) SDHK 8105 päivätty 4.4.1362

[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref9) SDHK 8760 päivätty Avignonissa 18.9.1365

[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref10) SDHK 8682 päivätty 2.3.1365

[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref11) SDHK 9017 päivätty Roskildessa vuonna 1367, ei päiväystä

[12] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref12) SDHK 9397 päivätty 20.1.1369

[13] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref13) Vedes Simonsen, Lauritz Schebye: "Familie-efterretninger om de danske Ruders for 200 aar siden uddøde adelsslaegt"

[14] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref14) SDHK 11956 päivätty 26.7.1381

[15] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref15) SDHK 6384 päivätty Lundissa 1.6.1352

[16] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref16) SDHK 6384 päivätty Lundissa 1.6.1352

[17] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref17) SDHK 6155 päivätty Lundissa 12.4.1351

[18] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref18) SDHK 6118 päivätty Lundissa 2.3.1351

[19] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref19) SDHK 5595 päivätty Grännan kirkossa 14.4.1348

[20] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref20) SDHK 5595 päivätty Grännan kirkossa 14.4.1348

[21] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref21) SDHK 44316 päivätty Lúbeckissä 31.3.1392

[22] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref22) Turun tuomiokirkon alttarit

[23] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref23) Magnus Sommarin sinetti https://sok.riksarkivet.se/sbl/bilder/6119_7_032_00000649_0.jpg

[24] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref24) Tanskan arkistosta löytyy maininta 14.1.1283 kun Jon Jonsen Lille [tansk. Jon Jonsøn Litle] luovutti omaisuutensa Vasingerodissa ja Kirkeltessä, tavoitteena varmistaa sielunmessu itselleen ja sukulaiselleen Cecilialle sekä heidän vanhemmilleen, jotka olivat perustaneet Neitsyn Marian kirkon Pyhän Cecilian alttarin. Piispa Ingvar Hjort ja Furen kirkon kaniikit sinetöivät asian.

[25] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref25) DD päivättynä 11.8.1408

[26] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref26) DD päivättynä 22.7.1406

[27] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref27) Diplomatarum Danicum päivättynä 25.3.1411 Koldingissa, https://diplomatarium.dk/search?from_date=&to_date=&search=Litle