Sukututkimustuloksesi visuaalisesti?

[Tuulakki]

Miten esität tai miellät sukututkimustietojasi? Olen itse hyvin aloittelija ja huomaamattani luonut seuraavia kaavoja toimimiselleni:

Minun ensimmäinen ajatukseni olisi löytää omille lapsillemme 1900-luvun kahtapuolen, siis viimeisen 150 vuoden aikana syntyneet sukulaiset ja ketjuttaa ne nykypäivään. Se on äärettömän vaikeaa ja turhauttavaa, ellet halua maksaa jokaisen isovanhempasi sisaruksen useasta kirkkoherranvirastosta kaivetuista tiedoista kymmeniä euroja. Siksi olen monesti ollut vähän pettynyt, kun Suku Forumilla etsiminen ei oikein siinä suhteessa toimi.

Olisiko tälle sopiva nimi vaikka kuusikkomalliksi?

Toisena ajatuksenani on siirtyä kohta tasolle, jossa on 64 esivanhempaa molempien vanhempieni esipolvitaulujen henkilöitä keräillen. 32:n esivanheman taso alkaa olla paria lukuunottamatta koossa, mikä on onnistumassa vain sen vuoksi, että kaikille on löytynyt kirkonkirjoissa isä. Siis minä :rolleyes: ja 5 mennyttä esivanhempipolvea tiedossa. Sitä kun katselee, huomaa, että synnyinseudullani on sukulaistaloja ainankin tuo 28 plus sisemmällä kaarella olevat. Mieti siinä sitten, kuka oikein olet ja mistä tulet. Tulee nöyräksi. 2/32. osaa minusta tulee muuten tulee Tyrväältä, 2/32. osaa Vesilahdelta ja 28/32. osaa tiukasti 40 km halkaisijaltaan olevasta ympyrästä, jonka keskipiste on Mynämäki.

Tätä mallia voisi kutsua viuhkaksi?

Kolmas ajatukseni on saada jostakin ketjusta 20 sukupolvea poikki. Siinä olen melko lähellä, jos hyväksyn 1500-luvun lopun saaliin muodossa 'tuli isännäksi taloon', ilman varmuutta verisukulaisuuden ketjun katkeamattomuudesta.

Tämä malli on selvästi portaikko?

Mainittakoon, että keruutani on helpottanut kirjoiksi asti tuotettujen esipolvitaulujen saantimahdollisuus. Iso osa sukupuun oksastosta on ollut valmiina jopa kymmeniä vuosia. Haastetta tuottaa vielä se, että muutamat oksat on vartettu vallan väärään puuhun. Tarkemmin ajateltuna olen luonut nämä mallit homman pitämiseksi jotenkin ymmärrettävässä muodossa omalla luisella kovalevylläni.

Millaisessa muodossa sinä näet esipolvikokoelmasi? Älä ota tätä kysymystä liian vakavasti, annetaan mielikuvituksen lentää: yksi kerää postimerkkejä, yksi simpukoita rannalta.

[Sami Lehtonen]

Tähän on pakko vastata, tietotekniikkaa jonkun verran lukeneena, että on hyvä erottaa kaksi käsitettä toisistaan - itse malli ja näkymä siihen. Vastineet sukututkimuksessa ovat tietenkin itse sukututkimustietokanta ja siitä otetut tulosteet so. näkymät.

Itse en ole juuri edes miettinyt, miten suku pitäisi visualisoida. Jos joku kysyy jotakin, otan tietokannasta halutun näkymän ulos ja sorvaan sen paperille sopivaan muotoon.

Visualisoinnissa ne puun juuret eli esipolvet ovat sikäli helpommat, että esivanhempia on enempi vähempi tunnettu määrä. Oksistossa eli jälkipolvissa tulee se ongelma, että toinen oksa voi olla parin henkilön kokoinen ja toinen on yli puoli puuta. Rauli Tammela loi Markkulan sukuseuralle koodijärjestelmän väreineen ja hallituksen kokouksessa huomasimme, että kaikki ovat "sinisiä" eli samasta haarasta, vaikka eri väreillä koodattuja haaroja on useita.

[Tuulakki]

Tarkentaisin vielä hieman:
visualisoinnilla minä tarkoitin tässä sitä, että mietin, keitä etsisin suvustani esiin. En niinkään tulosteita paperilla, vaikka ne esittävät asian lopullisesti.

[Sami Lehtonen]

Aijuu, hyvä kysymys sekin. Itse aloitin kaivamalla omat ja vaimon esipolvet. Hauskana porkkanana tässä luonnollisesti on löytää itselle ja puolisolle tai vanhemmille yhteinen sukulinkki. Sittemmin olen laajentanut sitä, kun muutamat tutut ovat pyytäneet selvittämään omia juuriaan - jotka mulla yllättäen onkin sitten jo olleet puolivalmiina samalta seudulta.

Sitten heräsi kiinnostus kotikyläni (tai oikeastaan kolmen eri kylän) torppareita (se unohdettu kansanosa) kohtaan ja olen selvitellyt niitä aina 1700-luvun alun rälssin torpista Lex Kalliota kohti.

Sitten siinä sivussa olen luonnollisesti harrastanut "sosiaalipornoa" - eli kuka julkku on minulle hyvin-hyvin-hyvin kaukaista sukua. Näiden sukulinkkien etsiminen on toisinaan haastavaa, jos vain ottaa lähtöhenkilön ja alkaa kaivaa tälle esivanhempia toiveena se, että ne menisivät oikeaan suuntaan.

[harrysme]

Minä hain pitkään lähes pelkästään esivanhempiani sukupolvi kerrallaan edeten niin pitkälle kuin kohtuuvaivalla pääsi. Internetin kehittyessä alkoi sitä kautta syntyä yhteyksiä, jotka auttoivat ajassa taaksepäin enemmän kuin mihin olisin itse pystynyt. Vastaava työtä olen sittemmin jatkanut vaimoni ja velipuolieni osalta, mutta nyt tieto on löytynyt jo suurelta osin internetista. Luotettavuus tietenkin kärsii, mutta virheet kojautuvat myös hiljaksiin.

Seuraavaksi aloin täydentää esivanhempieni perheitä. Se on aika puuduttavaa ja vielä pahasti kesken.

Kolmas osaprojekti on ollut kolmannet serkkuni ja sitä läheisemmät. Kirkkoherranvirastoiden kanssa en ole kovin paljon viitsinut asioida, joten nykypolvi jäänyt melko heikoille.

Suurin virhe oli tietenkin, etten aloittanut vanhempien sukulaisteni haastattelulla. Se tieto on kadonnut, arkistot ovat tallella.

[Make]

Aloitin juuri kuten Sami alla kirjoittaa. Omat ja puolison esivanhemmat ensin niin pitkälle ja (epä) täydellisesti kuin muutaman seurakunnista hankituin tiedon ja HisKin avulla pääsin. Ja sen jälkeen niiden täydennys arkistoista yms.

Tällä tavalla päädyin mm. siihen, että periydyn kolmea kautta Laitilan Haaron kylän Maikolan talosta. Isäni kautta suoraan patriarkaalisesti aina 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun lopulla saman talon jälkeläisistä minuun tullaan sitten äitini äidin ja äitini isän kautta - ei tosin suoraan patri- eikä matriarkaalisesti.

Lapsilleni (s. 1977 ja 1981) tein toissa jouluksi "sukutaulun valokuvista", koska satuin löytämään sekä omien että vaimoni isovanhempien kuvat kaikki (siis 8 henkilöä). Seuraavasta esipolvesta en enää löytänyt kuvia kuin 7 kpl kuudestatoista. Harmi. Varsinkin tyttäreni on kovasti innostunut juuri näistä kuvallisista sukupuista.