Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : 100 vuotta nuorempien tietojen salassapito?
HenricusSuku
09.06.23, 17:20
"Kirkkohallitus suosittaa yhtenäiseksi käytännöksi ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen edellyttämän henkilötietojen suojan toteuttamiseksi, että jatkossa kaikki seurakunnat ja keskusrekisterit antaisivat lupia ainoastaan 100 vuotta vanhempien kirkonkirjojen (lähinnä niistä otettujen mikrofilmien) tutkimiseen
Koskeeko tämä suositus/kielto omia henkilötietoja, kuten mm. syntymätiedot ja kummit?
Entä omaa perhettä koskevia tietoja, kuten asuminen, muuttaminen seurakunnasta?
Onko "kirjavuutta" seurakuntien välillä? Suositus?
Julkisesti ei (edes salasanan takana) saa olla alle 100 vuotta vanhoja asiakirjoja jotka sisältävät henkilötietoja.
Haudattujen luettelon osalta raja on 50 eli kuolinsyytä pidetään salassa tuo aika
Sillä ei ole siis merkitystä kenen tietoja haluat katsella, alle 100 v vanhat tiedot pitää etsiä sukulaisten avulla tai tilaamalla virkatodistus sukuselvitystä varten seurakunnasta.
Ehkä on helpointa kysyä, mitä alle 100 vuotta vanhaa saa penkoa ja mitä saa tuoda julki esim. jaettavien kirjojen muodossa?
Entä nuo My-Heritage sivustot? Mitä siellä saa tuoda julki? Tietääkseni tarkat syntymäajat ovat ei-suositeltavia tai jopa kiellettyjä, koska ne auttavat henkilötunnusten selvittämisessä.
Arkistoissahan on ollut pitkään periaate, että virkatodistuksia ei saa kuvata (edes yli 100 vuotta vanhoja), vaikka niissä ei ole mitään erityisen raskauttavaa tietoa.
Onhan täällä madonlukuja jaettu ennenkin, mutta silti ne ovat aika tulkinnanvaraisia.
Jouk:rolleyes:
Elävien tietoja saa laittaa nettiin vain heidän nimenomaisella luvalla.
Kirjaa tehdessä pitää tiedottaa että aikoo julkaista elossa olevan tiedon - tämän jälkeen ao henkilö voi reagoida asiaan. Lupaa ei siis tarvita.
Pieni ja selkeä ero.
Mutta mitä tämä "tieto" sitten voi olla? Saako julkaista valokuvan elossa olevasta? Syntymävuoden? Pitääkö etuminenkin kohdalla kysyä lupa? Missä raja kulkee?
Jouk:rolleyes:
HenricusSuku
10.06.23, 17:34
Sukututkimuksen näkökulmasta olisi saatava yksiselitteiset ja selkeät ohjeet henkilötietojen saannista seurakuntien alle 100-vuoden kirkonkirjoista.
Kirkkohallituksen ohje on suositus seurakunnille, ei lainsäädäntöön perustuva määräys. Päätös ja oikeus omistamiensa kirkonkirjojen tietojen luovuttamisesta on seurakunnilla.
Toinen selkeyttä vaativa käsite on "Sukututkija". Tarkoitetaanko sillä ammattia, joka tekee toimeksiannosta sukuselvitystä rahallista korvausta vastaan? Sukututkimusta harrastaville käsite on liian "juhlallinen".
Sukututkimusharrastuksessani en ole vielä kertaakaan törmännyt kirkonkirjoissa laissa määriteltyihin salassapidon alaisiin tietoihin!
Googlaamalla eri hakuja meistä löytyy netistä enemmän tietoja kuin yhdestäkään kirkonkirjoista.
Sukututkimusten ja -selvitysten julkaiseminen vaatii oman messunsa.
Mutta mitä tämä "tieto" sitten voi olla?
"Henkilötietoja ovat sellaiset tiedot, joiden perusteella henkilö voidaan tunnistaa suoraan tai välillisesti esimerkiksi yhdistämällä yksittäinen tieto johonkin toiseen tietoon, joka mahdollistaa tunnistamisen. Henkilö voidaan tunnistaa esimerkiksi nimen, henkilötunnuksen tai jonkin hänelle tunnusomaisen tekijän perusteella."
https://tietosuoja.fi/mika-on-henkilotieto
Saako julkaista valokuvan elossa olevasta
Riippuu tapauksesta. Mutta lähtisin kyllä siitä, että elossaolevan potrettikuvaa ei julkaistaisi ilman hänen lupaansa / mahdollisuutta kieltää julkaisu, varsinkin jos kyse ei ole tunnetusta henkilöstä.
Markkinointimateriaaleissa, myytävissä postikorteissa ym julkaisuissa, joilla on tarkoitus tienata rahaa, kuvauskohteen lupa tarvitaan.
Muista myös ja varsinkin kuvaajan oikeudet.
Paikallisissa kyläkirjoissa ym julkaisuissa on pilvin pimein elossa olevien kuvia ja muita aika harmittomia yksilötietoja eikä julkaisulupaa taatusti ole keneltäkään kysytty, vaikka asia koskee lukuisia henkilöitä!
Jouk:rolleyes:
Paikallisissa kyläkirjoissa ym julkaisuissa on pilvin pimein elossa olevien kuvia ja muita aika harmittomia yksilötietoja eikä julkaisulupaa taatusti ole keneltäkään kysytty, vaikka asia koskee lukuisia henkilöitä!
Säädökset ja käytännöt ovat tiukentuneet ja myös niiden valvonta tiukkenee pikkuhiljaa. Myös ihmisten suhtautuminen tietojensa julkaisuun muuttuu. Takautuvasti tietoja ei saada pois vanhoista kirjoista, mutta uusissa julkaisuissa voisi miettiä vähän paremmin myös näitä asioita.
Edelleenkin osa ihmisistä on vain mielissään, kun saa tietonsa julkaisuun, mutta yhtä lailla on monia ihmisiä, joilla on erilaisia päteviä syitä pitää tietonsa piilossa.
HenricusSuku
10.06.23, 20:04
Minustakin löytyy netissä valtava määrä erilaisia tietoja. Kukaan ei ole koskaan kysynyt sitä, että saako niitä julkaista.
Tämä on varmasti erityisen tuttua niille, jotka ovat toimineet ja työskennellet julkishallinnon tehtävissä.
Rikollisissa tarkoituksissa toimiville ammattilaisille henkilötietojen, jopa salassa pidettävien, selvittäminen ei näytä olevan mikään ongelma tai este. Vertaa tapaus Vastaamo.
Sukututkijat ja -harrastajat tuskin ovat pääsääntöisesti liikkeellä rikollisissa tarkoituksissa.
Nykyisin on tyypillistä, että kumarretaan toiselle ja samalla pyllistellään toiselle. Voisivat lainlaatijat huomioida sen, että nettimaailma ja kirjajulkaisut olisivat tasavertaisia julkisuussäännösten osalta. Paljon on tosiaan yksilöllistä tietoa netissä ja monilla näyttää olevan pakkomielle sitä kautta urkkia naapureiden ja muiden tuttujen taustoja, tekemisiä ja taloudellisia näkökulmia ilman minkäänlaista asiallista perustetta. Ja tähän ei tietenkään ole intressiä/mahdollisuutta puuttua.
Jouk:rolleyes:
HenricusSuku
12.06.23, 18:49
Minulla on ollut mahdollisuus/lupa tutkia oman syntymäseurakuntani alkuperäisiä kirkonkirjoja omien ja lähisukulaisten osalta.
Vastaan tuli yllätys. Tiedossani oli aikaisemmin, että minulla olisi kaksi kummia. Alkuperäisestä kirkonkirjoista löytyikin yksi kummi lisää eli henkilökohtaiset tietoni täydentyivät yhdellä kummilla.
Julkisesti ei (edes salasanan takana) saa olla alle 100 vuotta vanhoja asiakirjoja jotka sisältävät henkilötietoja.
Haudattujen luettelon osalta raja on 50 eli kuolinsyytä pidetään salassa tuo aika
Sillä ei ole siis merkitystä kenen tietoja haluat katsella, alle 100 v vanhat tiedot pitää etsiä sukulaisten avulla tai tilaamalla virkatodistus sukuselvitystä varten seurakunnasta.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621
21.5.1999/621
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
31 § (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621#L7P31) (23.6.2005/495)
Viranomaisen asiakirjan salassapidon lakkaaminen
Viranomaisen asiakirjaa ei saa pitää salassa, kun salassapidolle laissa säädetty tai lain nojalla määrätty aika on kulunut tai kun asiakirjan salassa pidettäväksi määrännyt viranomainen on peruuttanut salassapitoa koskevan määräyksen.
Viranomaisen asiakirjan salassapitoaika on 25 vuotta, jollei toisin ole säädetty tai lain nojalla määrätty. Yksityiselämän suojaamiseksi 24 §:n 1 momentin 24–32 kohdassa salassa pidettäväksi säädetyn asiakirjan tai niitä vastaavan muussa laissa salassa pidettäväksi säädetyn tai muun lain nojalla salassa pidettäväksi määrätyn asiakirjan salassapitoaika on 50 vuotta sen henkilön kuolemasta, jota asiakirja koskee tai, jollei tästä ole tietoa, 100 vuotta.
Juuri tuohon viimeiseen kohtaan perustuu tämä tulkinta
Juha
Juuri tuohon viimeiseen kohtaan perustuu tämä tulkinta
Juha
Tarkoitin vain, että asiakirjoja jotka sisältävät henkilötietoja saa julkaista 50 vuotta sen henkilön kuolemasta, jota asiakirja koskee. Salassapitoaika on 100 vuotta vain, jollei kuolemasta ole tietoa. Tämän vuoksi esim. sodissa 1939-1945 kaatuneiden kantakortit ovat julkisia
https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html?id=2661703739
HenricusSuku
13.06.23, 16:41
Hautakivistä ja hautakivitietokannoista on saatavissa pääsääntöisesti ainakin kuolleen henkilön nimen lisäksi syntymäaika ja kuolinaika. Usein samasta hautakivestä on johdettavissa perheenjäsenten ja heidän aviopuolisoidensa henkilötietoja.
Minulla ei ole tarkempaa tietoa kuolinsyiden kirjaamisen laajuudesta ja perusteista. Perutuvatko ne lääkärintodistuksiin? Ovatko ne yleensäkin tarpeellisia kirkonkirjoissa?
Minua harmittaa tämä Kansallisarkiston tulkinta ennen 1884 syntyneiden Kela-korttien salailusta
https://digihakemisto.net/aineisto/1032134571
Olen kuullut sen byrokraattiperustelun jolla he selittävät asiaa, mutta mielestäni se ei oikein "pidä vettä". Olisi hienoa jos joku asioista enemmän tietävä miettisi tätä asiaa vielä muutaman kerran uudestaan.
Nyt siis nuorempien ihmisten Kela-kortit ovat julkisia mutta tuo on jäänyt jonnekin lain tulkinnan limboon.
Eli ennen vuotta 1884 syntynyt, joka olisi syntynyt esim. 1883 ja olisi elänyt 120-vuotiaaksi, hänkin olisi kuollut jo 20 vuotta sitten.
Eivät ne ole käyttörajoitettu vaan niitä ei ole vielä diginä.
Ihan tiedoksi
Juha
Minä ja pari muuta saimme Kansallisarkistolta kyllä eri vastauksen. Lisäksi ne olivat selattavissa ennen uutta Astiaa, vanhan Digihakemiston aikana.
Juu muistin tosiaan väärin
Ovat siis tulossa! Ei niitä salassa pidetä
Juha
Ok hieno juttu jos näin tosiaan on!
Marraskuussa eräs J.H. /KA vastasi että 100 vuotta viimeisimmästä merkinnästä 1958 eli olisivat julkisia vasta 2058.
Ja tästä laskien nuorin on s. 1883 ja vuonna 2058 hänen syntymästään tulisi jo 175 vuotta. J.H. vastasi näin useammallekin kysyjälle.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.