Bernadotte-suku Ruotsissa

[Heikki Koskela]

Toisen viestiketjun kautta on helppo siirtyä aasinsiltaa pitkin nykyiseen kuningassukuun Ruotsissa. (Mikähän se aasinsilta oikein on? Äidinkielen opettajani lukiossa - terveiset hänelle, jos sattuisi olemaan lukusilla täällä - kertoi kyseisestä sillasta. Sen merkityksen kyllä oivalsin, mutta miksi niin kummallinen nimitys "aasin silta?").

Bernadotte-suku tuli jotensakin "yleisön pyynnöstä" Ruotsiin kuningassuvuksi, kun Vaasa-suvun mieslinjasta ei löytynyt jatkajaa. Historia näiltä osin on kirjoitettu eikä ole syytä sitä suuremmin pohtia (jollei satu löytymään kiinnostavia asioita "pöytäkirjan ulkopuolelta").

Mutta kuinka Ruotsi päätyi Napoleonin kenraaliin ja Ponte Corvon ruhtinaaseen ei ole minulle kirkastunut? Varmaan on olemassa selvityksiä asiasta. Hyvinhän suku on pärjännyt viranhoidossa tähän päivään saakka.

[Hannu Hellsten]

Wikipediasta löytyy suvun ensimmäisen edustajan kohdalta tarinaa, missä tuota ruotsalaisten päätymistä Napoleonen marsalkkaan valotetaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_XIV_Juhana

Itse en historiaa sen kummemmin tunne enkä osaa arvioida tuon tarinan oikeellisuutta, mutta kai sen joku asiaa tunteva on kirjoittanut. Sinänsä varsin erikoinen tapahtumaketju.

Hannu Hellsten

[tellervoranta]

Taisi taustalla olla Napoleon I:n ja Aleksanteri I liittoutuminen ( Tilsitin rauha v.1807) ja sen jälkeinen muuttunut tilanne, epäonninen Suomen sota 1808-1809, Aleksanterin "kelkan kääntö". Ajateltiin ehkä tuolla toimenpiteellä pidettämän Suomi sittenkin Ruotsin alaisuudessa.:cool:

[Heikki Koskela]

Wikipedia kertoo tapahtuman ylimalkaisesti. Tuntuu perin ihmeelliseltä, että mainittu paroni Mörner pystyi niin tehokkaasti toimimaan ja tekstin mukaan melko omavaltaisesti asian puolesta.

Kovin oli keveissä pitimissä silloin vallanjako. Perusteet taitavat kuitenkin olla vähän syvemmällä. Tekstin rakentaja lienee yleistänyt näkemyksiään lähdeteosten pohjalta.

[Sami Lehtonen]

Wikipedia kertoo tapahtuman ylimalkaisesti. Tuntuu perin ihmeelliseltä, että mainittu paroni Mörner pystyi niin tehokkaasti toimimaan ja tekstin mukaan melko omavaltaisesti asian puolesta.

Kovin oli keveissä pitimissä silloin vallanjako. Perusteet taitavat kuitenkin olla vähän syvemmällä. Tekstin rakentaja lienee yleistänyt näkemyksiään lähdeteosten pohjalta.

Voipi olla näin. Itse näkisin tilanteen niin, että valtatyhjiöllä on tapana täyttyä. Ehkäpä toinen toistaan surkeammin sujuneet sodat (Ruotsissa taidettiin oivaltaa suurvalta-aseman menetys vasta 1800-luvulla) myös osaltaan ajoivat Vaasa-suvun uskottavuuskriisiin. Lopulta mikä tahansa muu oli parempi. En usko, että Kaarle XIII:n suorittamalla adoptiollakaan oli enää merkitystä lopputuloksen kannalta.

[Juha]

Aiheeseen liittyen vaikkakaan ei ihan suoraan;

Yleisradion Radio Ykkösen nettisivuilta voi ladata omalle tietokoneelle toimittaja Markku Puukon viisiosaisen historiasarjan Suomen Sota.

Kuuntelin tänään muistaakseni osaa kolme, jossa ainakin minulle tuli yllätyksenä se, kuinka maaliskuussa 1809 oli aivan hilkun varassa, että Venäjä olisi miehittänyt Tukholman. Samoin oli itselleni uutta tietoa se, että Venäjä valloitti ennen rauhansopimusta huomattavia maa-alueita nyky-Ruotsissa, mm. Tornionjokilaakson länsipuolelta.

Jaksossa käsiteltiin myös silloisen Ruotsin kuninkaan vallasta syöksemistä ja uuden valintaa. Suosittelen lämpimästi - ei ehkä sukututkimusasiaa, mutta yhtä kaikki antaa mainiota taustaa silloisten esi-isiemme yhdestä dramaattisimmasta kuukaudesta, maaliskuusta 1809.

Linkki YLE:n historiasarjoihin on http://www.yleradio1.fi/tiede/historiasarjoja/

[Päivi H]

Aasinsilta mikä aasinsilta, mutta jotakin yhteistä on näillä Kustailla, Gustaf, Prince de Suedella ja poispotkitulla kuningas Kustaa IV Adolfilla, jonka Bernadotte korvasi.
Sikäli kun muistan ex-kuningas harhaili ilmeisen onnettomana, perheestään erossa, ympäri Eurooppaa ja asettui viimein Sveitsiin St. Galleniin, missä hän loppuelämänsä kulki ja kuoli nimellä Gustaf Gustafsson. Niin että se sen Kustaan kohtalosta. Hän oli kuulemma hyvin pidetty kaupungissa.
Nämä ovat tarkistamattomia muistikuvia, tuli vain mieleen.
PH

[tellervoranta]

......niin, enhän minä ihan "omasta päästä" kaikkia repinyt....:D::D:

[Päivi H]

Emme saisi ällää (vai onko nykyisin joku korkeampi arvosana) Ruotsin historiasta.
Vaasat päättyivät kuningatar Kristiinaan ja ennen Bernadottea oli Kaarle XIII. Viimeksi mainittu oli minun mokani.
Hyvää yötä.
PH

[Mikko Antero]

Kirja "Bernadotte suvun tarina" on ilmestynyt suomeksi 1981. Arvi A.Karisto Hämeenlinna.

Mikko A

[Seppo Niinioja]

Kun tässä nyt vietetään Suomen Ruotsista irtautumisen 200-vuotisjuhlaa, niin siteeraan muistaakseni Kalle Isokallion Jälkiviisaissa esittämää reunahuomautusta: Ruotsi juhlii tässä yhteydessä vuoden 1809 hallitusmuodon säätämistä ja Bernadotte-suvun tuloa valtaistuimelle, ei suinkaan sitä, että se menetti suuren osan valtakuntaa venäläsille :D:

Seppo Niinioja

[Heikki Koskela]

Kun tässä nyt vietetään Suomen Ruotsista irtautumisen 200-vuotisjuhlaa, niin siteeraan muistaakseni Kalle Isokallion Jälkiviisaissa esittämää reunahuomautusta: Ruotsi juhlii tässä yhteydessä vuoden 1809 hallitusmuodon säätämistä ja Bernadotte-suvun tuloa valtaistuimelle, ei suinkaan sitä, että se menetti suuren osan valtakuntaa venäläsille :D:

Seppo Niinioja

Minulle sopii Isokallion maninta juhlan aiheesta aivan hyvin, mutta olen miettinyt myös toista mahdollista vaiohtoehtoa: Suomi juhlii liittymistään Venäjään suuriruhtinaskuntana ja Ruotsi juhlii vastaavasti riippakiven luvuttamista Venäjälle (katso edellä). Silloinen Ruotsin armeija taisteli muodollisesti Suomen luovuttamista vastaan ja perääntyi samalla liukkaasti "omalle puolelle". Tulkintani voi olla hieman kerettiläinen. :cool:

[mika68]

Minulle sopii Isokallion maninta juhlan aiheesta aivan hyvin, mutta olen miettinyt myös toista mahdollista vaiohtoehtoa: Suomi juhlii liittymistään Venäjään suuriruhtinaskuntana ja Ruotsi juhlii vastaavasti riippakiven luvuttamista Venäjälle (katso edellä). Silloinen Ruotsin armeija taisteli muodollisesti Suomen luovuttamista vastaan ja perääntyi samalla liukkaasti "omalle puolelle". Tulkintani voi olla hieman kerettiläinen. :cool:

Voimistuvan Venäjän pääkaupunki oli liian lähellä Suomea. Ja Suomen maantieteellinen asema eristynyt emämaasta. Suomesta oli todellakin tullut rasite emämaalle.

[Seppo Niinioja]

Minulle sopii Isokallion maninta juhlan aiheesta aivan hyvin, mutta olen miettinyt myös toista mahdollista vaiohtoehtoa: Suomi juhlii liittymistään Venäjään suuriruhtinaskuntana ja Ruotsi juhlii vastaavasti riippakiven luvuttamista Venäjälle (katso edellä). Silloinen Ruotsin armeija taisteli muodollisesti Suomen luovuttamista vastaan ja perääntyi samalla liukkaasti "omalle puolelle". Tulkintani voi olla hieman kerettiläinen. :cool:

Kerettiläisyys on yksi elämän mausteista, eikö vaan? Televisiossa haastateltiin ruotsalaista huippusuosittua näyttelijää, joka esittää pääosaa eilen Helsingin ensi-iltansa saaneessa dekkarissa Miehet vihaavat naisia vai oliko se päin vastoin tai jotakin muuta. Haastattelija, kuten jotkut muutkin ihmetteli ruotsalaisten menestystä rikoskirjallisuuden alalla. Näyttelijä sanoi, että kun heillä on ollut 200 vuotta yhtämittaista rauhaa, niin kaipaavat jotakin jännää tai siihen tapaan.

Joku kirjoitti Hesarin verkkosivulla, että Ruotsi on viime vuosisadalla ollut vain tyytyväinen siihen huomattavan laajaan suojavyöhykkeeseen, jonka Suomi on muodostanut.

Seppo Niinioja

[Juha]

ja tänä aamuna luin jutun, jossa mainittiin Ruotsin armeijan olevan sodan sattuessa maailman turvallisimman paikan.

Suosittelen edelleen Yleisradion Yle Ykkösen sivuilta löytyvää Suomen Sota - dokumenttisarjaa. Se antaa dramaattisen kuvan sodan vaiheista - venäläiset olisivat voineet halutessaan vallata Tukholman.....


Juha

[Sami Lehtonen]

Joku kirjoitti Hesarin verkkosivulla, että Ruotsi on viime vuosisadalla ollut vain tyytyväinen siihen huomattavan laajaan suojavyöhykkeeseen, jonka Suomi on muodostanut.

Seppo Niinioja

Joku on sen pukenut sanoiksi myös näin: Ruotsalaiset oivalsivat, että venäläiset ovat paljon parempia ystävinä kuin naapureina. Tähän samaan toteamukseen sopii niin Suomen päätyminen Venäjälle kuin Bernadottien nouseminen valtaistuimelle. Sittemmin ruotsalaisille ei venäläisistä, paitsi ehkä sukellusveneistä ;), ole ollut harmia.

[Seppo Niinioja]

ja tänä aamuna luin jutun, jossa mainittiin Ruotsin armeijan olevan sodan sattuessa maailman turvallisimman paikan.

Suosittelen edelleen Yleisradion Yle Ykkösen sivuilta löytyvää Suomen Sota - dokumenttisarjaa. Se antaa dramaattisen kuvan sodan vaiheista - venäläiset olisivat voineet halutessaan vallata Tukholman.....


Juha

Olen tainnut kertoa Kelloggin rauhansuunnitelmasta Veikko Huovisen Rauhanpiipussa, mutta olkoon: Sotilaille syötettiin niin valtavasti maissilastuja, että he vain röyhtäilivät tyytyväisinä jaksamatta lähteä taisteluun. Ainakin kenraaliluutnantti Joseph Keith Kellogg näkyy olevan kuvioissa edelleen, mutta ehkä Huovisen esikuva oli joku muu. Taisi sen niminen poliitikkokin olla.

Nyt kaikki arkistoihin nimeä kirjoittaamaan siinä toivossa, että ne taas syksyllä olisivat lauantaisinkin auki. Elän kuten opetan ja otan kumijalan alle.

Seppo Niinioja

[admin]

Svenska Dagbladetista luin pari viikkoa sitten pienen jutun tuosta mistä Juha kirjoitti.

Juttu on vielä verkossa tässä (http://www.svd.se/kulturnoje/understrecket/artikel_2615587.svd) osoitteessa otsikolla "Falska väderrapporter räddade Sverige".

[Sami Lehtonen]

Olen tainnut kertoa Kelloggin rauhansuunnitelmasta Veikko Huovisen Rauhanpiipussa, mutta olkoon: Sotilaille syötettiin niin valtavasti maissilastuja, että he vain röyhtäilivät tyytyväisinä jaksamatta lähteä taisteluun. Ainakin kenraaliluutnantti Joseph Keith Kellogg näkyy olevan kuvioissa edelleen, mutta ehkä Huovisen esikuva oli joku muu. Taisi sen niminen poliitikkokin olla.

Nyt kaikki arkistoihin nimeä kirjoittaamaan siinä toivossa, että ne taas syksyllä olisivat lauantaisinkin auki. Elän kuten opetan ja otan kumijalan alle.

Seppo Niinioja

Onko Huovisen käsittelemä Kellogg näitä muro-Kelloggeja? Näistä 1800-luvun veljeksistä toinen oli tohtori (itse murojen keksijä - tosin ne eivät olleet kuivattuja), joka omisti elämänsä seksuaalisen kiihottuneisuuden ja onanian kitkemiseen. Pojille käypä hoito oli ympärileikkaus ilman kivunlievitystä ja tytöille genitaalialueen käsittely fenolilla. Muroni syön itse rauhallisin mielin, sillä murotehtaan perusti edellämainitun veli. Näille kun tuli keskenään riitaa siitä, voiko muroihin lisätä sokeria. William Keith Kellogg lienee siis jo tuolloin pitänyt tiikerimuroista.

[Seppo Niinioja]

Onko Huovisen käsittelemä Kellogg näitä muro-Kelloggeja? Näistä 1800-luvun veljeksistä toinen oli tohtori (itse murojen keksijä - tosin ne eivät olleet kuivattuja), joka omisti elämänsä seksuaalisen kiihottuneisuuden ja onanian kitkemiseen. Pojille käypä hoito oli ympärileikkaus ilman kivunlievitystä ja tytöille genitaalialueen käsittely fenolilla. Muroni syön itse rauhallisin mielin, sillä murotehtaan perusti edellämainitun veli. Näille kun tuli keskenään riitaa siitä, voiko muroihin lisätä sokeria. William Keith Kellogg lienee siis jo tuolloin pitänyt tiikerimuroista.

Merkillisiä ovat Bernadotte-suvunkin synnyttämät assosiaatiot! Huh-huh, ihan tulee natsitohtori Josef Mengele mieleen. Ovat tainneet käypä hoito -suositukset noista ajoista muuttua. Tyttöjen suhteen on kyllä muslimimaissa vieläkin paljon tekemistä.

Kirjahyllyn kaapista sattui löytymään The Facts on File Encyclopedia of the 20th Century vuodelta 1991. Ei maksanut paljon. Siinä on mukana diplomaatti Frank Billings Kellogg ja Samin jo mainitsema parempi Kelloggs-veli, filantroopiksi ja ruokatuotteiden valmistajaksi mainittu Will Keith K. (1860-1951).

Olin jokunen vuosi sitten entisessä lähikaupassamme seuraamassa konsulentin esittelyä samaisen firman ALL-BRAN (suom. "kaikki palo") -muroista.
- Nämä ovat sata vuotta vanhoja, konsulentti uhosi.
- Mahtavatko ne olla enää tuoreita?, minä siihen.
- Siis RESEPTI on sata vuotta vanha, konsulentti yritti korjata.
Sain niin kauniin hymyn vieressä seisoneelta naiselta, että lämmittää vieläkin.

Huovisen suunnitelman esikuvana saattoi sittenkin olla lähteessäni kuvattu ns. Kellogg-Briand Pact, muodollisemmin tunnettu nimellä Pariisin sopimus vuodelta 1928. Vapaasti käännettynä: Se syntyi Ranskan ulkoministerin Aristide Briandin ja Yhdysvaltain ulkoministerin Frank B. Kelloggin neuvottelujen tuloksena ja vaati ratifioineita osapuolia käyttämään vain rauhanomaisia keinoja konfliktien ratkaisuun. Vuoteen 1934 mennessä lähes kaikki maailman maat olivat allekirjoittaneet sopimuksen. Koska sopimus ei sisältänyt sanktioita, se osoittautui (yllätys, yllätys) tehottomaksi. Toisen maailmansodan jälkeisten sotarikosoikeudenkäyntien yhdeksi pohjaksi se sentään kelpasi. Kaikenlaista turhaa sitä maailmassa tehdäänkin. Kuka vielä muistaa tuon sopimuksen?

Seppo Niinioja

[Janne Asplund]

Isänisänisänisänisäni rovasti Johan Asplund (1759-1827) oli vuonna 1810 Örebrossa pappissäädyn edustajana mukana valitsemassa Ruotsille tätä uutta Bernadottea hallitsijaksi.

Näiden samoihin tapahtumiin liittyy seuraava ote Hesarista, missä Kustaa IV Aadolf syrjäytettiin sotilasvallankaappauksella vuonna 1809:

"Jos Renny Harlin tekisi suurelokuvan Suomen sodasta, se varmaan huipentuisi miekkailuun kuninkaanlinnassa.
Tai oikeastaan sitä ei kannattaisi nimittää miekkailuksi: kuningas Kustaa IV Aadolf kyllä sohaisi miekalla kohti hovijahtimestari Johan Ludvig von Greiffin rintaa, mutta kuningas kompuroi, säilä sujahti jahtimestarin hihansuuhun ja tuli ulos kainalosta.
Von Greiffin oli helppo vääntää miekka hennon kuninkaan kädestä. Kuningas kannettiin omaan huoneeseensa, jossa hän antoi ylen."
http://www.hs.fi/juttusarja/suomensota/artikkeli/Kustaan+miekka+sujahti+hihaan/1135244264841

Hauskana sattumana kyseinen Johan Ludvig von Greiff oli edellämaintun esi-isäni Johan Asplundin kummin poika.

[Ann]

Kustaa IV Aadolf (1. marraskuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/1._marraskuuta) 1778 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1778) – 7. helmikuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/7._helmikuuta) 1837 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1837)) oli Ruotsin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsi) kuningas 1792 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1792)–1809 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1809). Hän oli viimeinen Suomea (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi) hallinnut Ruotsin kuningas.

Suomen sota ja kuninkaan syrjäyttäminen vallasta

Vuonna 1807 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1807) Venäjän keisari (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_keisarikunta) Aleksanteri I (http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_I_%28Ven%C3%A4j%C3%A4%29) ja lähes koko Euroopan valloittanut Ranskan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ranska) keisari Napoleon Bonaparte (http://fi.wikipedia.org/wiki/Napoleon_Bonaparte) sopivat Tilsitissä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tilsit) heinäkuussa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hein%C3%A4kuu) 1807 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1807), että Venäjä saisi miehittää Suomen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi) rangaistuksena Ruotsin epäviisaasta liittoutumisesta Ison-Britannian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Iso-Britannia) kanssa. Kustaa IV Aadolfia varoitettiin useasti Venäjän hyökkäysaikeista idässä, mutta hän ei jostain syystä suostunut uskomaan varoituksiin. Suomen puolustus laiminlyötiin, ja kun Venäjä talvella 1808 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1808) hyökkäsi, oli Ruotsin armeijan pääjoukko toisella puolella valtakuntaa Skånessa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sk%C3%A5ne), varautuneena Tanskan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanska) suunnalta tulevaan hyökkäykseen, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.
Suomen sota (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota) 1808 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1808)–1809 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1809) oli Ruotsille sotilaallinen katastrofi, sillä lähes koko Suomi menetettiin viholliselle muutamassa kuukaudessa. Kustaa IV Aadolfin sodanjohtokyvyt osoittautuivat jälleen vähäisiksi, ja kun hänen johtamansa vastahyökkäys epäonnistui, sai hän raivokohtauksen ja syytti upseereitaan petoksesta. Vastoinkäymiset johtivat vähitellen siihen, että kuninkaan mielenterveys alkoi horjua. Yleinen mieliala alkoi kääntyä kuningasta vastaan, ja varsinkin armeijassa oltiin katkeria kärsityistä tappioista. Syntyi kuninkaan vastainen salaliitto, ja 13. maaliskuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/13._maaliskuuta) vuonna 1809 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1809) seitsemän sotilasta Carl Johan Adlercreutzin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Johan_Adlercreutz) johdolla ryntäsivät kuninkaan linnaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholman_kuninkaallinen_linna) ja pidättivät ja vangitsivat kuninkaan ja tämän perheen. Hänet vietiin Gripsholmin linnaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Gripsholmin_linna) jossa kuningas oli kotiarestissa. Valta siirrettiin väliaikaiselle hallitukselle jonka johtoon oli Kaarle-herttua josta tuli kuningas Kaarle XIII (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_XIII) joka kutsui valtiopäivät (http://fi.wikipedia.org/wiki/Valtiop%C3%A4iv%C3%A4t) paikalle jotta vallankumous (http://fi.wikipedia.org/wiki/Vallankumous) vältettäisiin.

29. maaliskuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/29._maaliskuuta) 1809 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1809), säästääkseen kruununsa pojalleen; kuningas vapaaehtoisesti luopui kruunustaan, mutta 19. toukokuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/19._toukokuuta) 1809 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1809) valtiopäivät päättivät, että ei pelkästään Kustaa IV Aadolf, vaan myös hänen jälkeläisensä ovat menettäneet oikeuden Ruotsin kuninkuuteen. Lisäksi hänet päätettiin karkottaa perheineen Ruotsista (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsi). Kustaa IV Aadolf oli aluksi hyvin masentunut kohtalostaan, ja hänen avioliittonsakin päätyi eroon vuonna 1812 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1812). Hänet vietiin Saksaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksa) jossa hän asui väliaikaisesti ennen muuttoa St. Galleniin (http://fi.wikipedia.org/wiki/St._Gallen), Sveitsiin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sveitsi) jossa Kustaa IV Aadolf kuoli.

[Ann]

Vuonna 1808, Jean-Baptiste Jules Bernadotten ollessa hansakaupunkien kuvernööri, hänen johdollaan suunniteltiin sotaretkeä Ruotsia vastaan Tanskan saarien kautta, mutta suunnitelma hylättiin Espanjan ongelmien vuoksi ja kuljetuskaluston puutteessa. Itävallan sodassa, Bernadotte johti saksijoukkoja Wagramin taistelussa (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wagramin_taistelu&action=edit&redlink=1) 6. heinäkuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/6._hein%C3%A4kuuta) 1809 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1809).

Hän ajautui jälleen ristiriitoihin Napoleonin kanssa, ja palasi Pariisiin, jossa ministerit nimittivät hänet puolustamaan Alankomaita englantilaisia vastaan. Vuonna 1810 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1810) hän oli ryhtymässä Rooman kuvernööriksi, kun hänet yllättäen valittiin Ruotsin Kaarle XIII (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_XIII):n kruununperijäksi, paljolti armeijan painostuksesta. Suurin osa Ruotsin armeijasta kannatti sotilaan nimittämistä kuninkaaksi Venäjän varalta, ja koska Bernadotte oli suosittu Ruotsissa kohdeltuaan hyvin ruotsalaisia vankeja Tanskan sodassa. Asiasta päätti yksi ruotsalaista kuriireista, paroni Karl Otto Mörner (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karl_Otto_M%C3%B6rner&action=edit&redlink=1), joka täysin omasta aloitteestaan tarjosi Bernadottelle Ruotsin kruunua. Bernadotte tiedusteli mielipidettä Napoleonilta, joka piti tarjousta täysin absurdina, ja ilmoitti suostuvansa jos hänet oikeasti valittaisiin. Ruotsin hallitus oli tyrmistynyt Mörnerin toimista ja pidätytti hänet hänen palattuaan Ruotsiin, mutta ehdokas Bernadotte sai lopulta suosiota ja hänet valittiin kruununperijäksi 21. elokuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/21._elokuuta) 1810 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1810).

Bernadotte saapui juhlallisesti Tukholmaan marraskuussa 1810, jolloin Kaarle XIII adoptoi hänet nimellä Kaarle Juhana ja hän sai säätyjen kunnianosoituksen. Uudesta kruununprinssistä tuli pian Ruotsin vaikutusvaltaisin henkilö ja hyvin suosittu. Vanhan kuninkaan voimattomuuden ja valtioneuvoston (Statsrådet) hajanaisuuden takia kruununprinssi pystyi tekemään ulkopoliittiset päätökset. Vuodesta 1812 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1812) alkaen Kaarle Juhanan adjutanttina toimi suomalaissyntyinen kreivi Johan Henrik Tawast (http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Henrik_Tawast), joka yleni kenraaliksi.