Katariina I Romanovin sukutausta ? [Arkisto]

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Katariina I Romanovin sukutausta ?

Outika

04.07.22, 08:25

Katariina I :n taustasta on löytynyt monia erilaisia tarinoita, ja jotenkin sieltä kuitenkin löytyy ehkä jopa sukulaisverkosto vaikuttamasta, kuka tietää.

Monetkin kirjoittajat viittaavat erääseen Bestusjev -nimeen, joka raportoi Katariina I :n suvusta jotakin. Samuel Skowronskin taru Katariina I :n isänä pohjautunee Peter Bestusjevin kirjoittamaan kirjeeseen, missä hän mainitsee Kovordskijn olleen naimisissa kuurilaisen Dorothea Hahnin kanssa. Eli kirjeen kirjoittaja Peter Bestusjev toimi Kuurinmaan herttuatar Annan neuvonantajana, eli saattoi tuntea asiaa paremminkin. Bestushev lienee juuri pyytänyt etsimään Veselevsky -perhettä Kreutzburgista, sillä Kataryna asui tätinsä Maria Anna Veselevskan kanssa.

Eräs vuonna 1902 Belozerskan[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1) kirjoittama ja Katariina I :n henkilökuvaan referoitu bosniankielinen artikkeli kertoo, että Bestusjevin raportti vahvistaa joitakin asioita, ja lopulta tämä löysikin sukulaisia Katariinalle. Tarina jatkuu, että kuurinmaalaisella Wilhelm Hahnilla oli neljä sisarta, joista Katerina-Lisa oli naimisissa Jan Veselevskin kanssa, joka ehkä oli kasvatusäitinsä sukua. Merkhert Hahn olisi ollut sisarusten isä, ja asui Liivinmaalla Kalkunin linnassa.

Huolimatta yhteyksistä Skavronsky perheen Katarinan alkuperästä artikkelin kirjoittaja, sekä Lazhechnikov jo häntä aiemmin, pitivät parempana ruotsalaisversiota, jonka on kirjannut ylös Karl XII :n hovisaarnaaja Nordberg. Nordberg vangittiin Poltavan lähellä vuonna 1709 ja sittemmin asusti Pietarissa ja Moskovassa. Hän kertoo Katariinan isän tunteneen liiviläisen todistuksen kirkonkirjoista, jonka mukaan Katariinan isä oli Elfsborgin rykmentin ruotsalainen intendentti Johann Rabe. Riian rykmentissä ollessaan hän löysi paikallisen Elizabethin, joka oli Moritz ensimmäisen miehensä kautta. Raben kanssa Ruotsin provinsseihin muuttanut Elisabeth synnytti vuonna 1682 Bastel Germunderidin Dorpatin seurakunnassa tytär Katariinan. Tytär oli vain kaksivuotias kun isänsä Johann kuoli, ja vaimonsa sekä tyttärensä palasivat Riikaan, missä Katerina joutui orpokotiin ja myöhemmin Tallinnaan ja lopulta Marienburgin pastori Glückin luokse.

Jostakin syystä eräs Belozerskaja pitää Uppsalan kirjastosta löytynyttä anonyymin kirjoittajan muistiinpanoa vuodelta 1725, vahvistuksena siitä, että Johann Raben tytär oli tuleva Venäjän keisarinna. Muistiinpanoon oli kirjoitettu, että Ruotsista kotoisin oleva Johann Rabe avioitui Riiassa Moritzin lesken Elisabethin kanssa, joka oli syntynyt Riiassa ja kuului kaupungin porvaristoon. Rabe palasi Ruotsiin ja otettiin eversti Sven Rankan rykmenttiin Halmstissa, minkä jälkeen hänestä tuli rykmentin intendentti Elfsborgin rykmenttiin. Vuonna 1682 syntyi tytär Ekaterina Elfsborgin alueella Rongndalissa. Isänsä kuoleman jälkeen leski muutti Riikaan ja Katarina luovutettiin orpokotiin (Weisen-huset) ja sieltä siirtyi pastori Glückin palvelukseen Liivinmaalle ja vihittiin ratsuväen korpraalin kanssa.

Toinen tuntemattomalta annettu tieto vahvistaa Falkenbergin kaupungissa Kasten Rabelta saadut tiedot, ja näiti vahvisti vielä 1758 Castaing Raben luovuttama sukuluettelo, jonka hän sai kirkonarkistosta. Raben suvun tekemän sukuluettelon mukaan esi-isänsä oli 1660 Ruotsiin saapunut mecklenburgilainen aatelismies Reinhold Johansson Rabe ja vihittiin Rångedalan pastori Ravingiuksen tyttären kanssa. Tätä ruotsalaislähdettä akateemikko Grot ei pitänyt tärkeänä, sillä monetkin ruotsalaislähteistä ovat jääneet epämääräisten tiedonantajien tietojen varaan ja tämäkin perustui vain kuulopuheisiin.

Ja näin kirjoittaja Belozerskaja palaa puolalaisen Skavronski suvun lähteille, sillä tästä on olemassa uskottava asiakirja olemassa. Nimittäin kerrotaan, että keisarinna tapasi 1721 Riiassa ollessaan sisarensa Kristina Hendrikovan, joka oli syntyisin Skovoronskaja, ja jo seuraavana vuonna keisarinna antoi miehensä lähimmälle ystävälle tehtävän etsiä Dirik Samuilev Skovorotski, joka oli joutunut kadoksiin sotavankeudessa. Sittemmin keväällä 1723 löytyi Livinmaan asukkaan Karlus Samuilev Skovronskin pojanvaimo. Monien mutkien jälkeen keisarinna kuuli sukulaisestaan ja kuuli kuinka he olivat menettäneet sodassa kaiken ja elivät nyt täysin almujen varassa, joita saivat isännältään Wulffenschildiltä. Keisarinna antoi ukaasin, että tästä perheestä oli tehtävä vapaa, he olivat vapaita kansalaisia. Tuolloin samoissa keisarinnan määrämissä etsinnöissä löytyi myös Karl Skovoronskyn toinen sisar Anna Efimovska.

Mikä yhteys olisi ollut Raben ja Skavronsky -perheiden välillä. Rabe tarkoitti saksan kielellä korppia ja myös Skovronien alkuperäinen nimi oli Gyvoron, ja ukrainan kielellä korppi oli gayvoron. Jospa osa suvusta asui Saksassa, missä omaksuivat nimekseen Rabe, mikä siis tarkoittanee samaa kuin ukrainan kielen Gyvoron, jota pidetään Skovronien alkuperänä. Kirjoittaja kertoo, että Gaivoron-Rabe ei menettänyt yhteyttä sukulaisiinsa Liivinmaalla, ja todennäköisesti Samoilo Gaivoron (Zamuel Iskovarnis) oli Johann Raben setä, eli Rabe ja Skavronski olivat serkkuja. Koska ruotsalaiset sukulaiset eivät kyenneet tai halunneet auttaa sotaleskeä, jonka leskeneläke jäi pieneksi puolison kuoltua jo uransa alussa, leski lapsineen joutui palaamaan Liivinmaalle Skavronskien suojelukseen.

Mitä tulee sukuihin, tiedetään, että eräs kreivi ja kreivitär Skovoronskij veivät vanhimman tyttärensä hoviin dame d´honneurina ja muut lapset saivat ylöspidon muutoin. Eräs Kristina Hendrikova s. Skovoronskaja mainitaan Riiassa 1721 kun hän kertoi veljensä joutuneen vankeuteen Venäjälle ja keisarinna antoi eräälle miehensä lähimmistä miehistä kabinettiministeri Makaroville määräyksen 1722 etsiä liivinmaalaista Dirik Samuilev Skovortskijn nimistä mieshenkilöä. Kirjeenvaihto tuotti tulosta ja 1723 löytyi Dogabenin kylästä liivinmaalaisen Karlus Samuilev Skovornskijsin poika.

Skowronskin pojan Karl Skovronskin Venäjälle karkotettujen sisarusten eli Dietrichin, etsintä epäonnistui, vaikka itsensä tsaari seurasi etsintöjä. Sisaruksista Anna oli naimisissa Mihail Jefimovskin kanssa ja Kristina [Krystyna] Simon Heinrichin kanssa, ja pari asui marsalkka Wuldenschildin palvelijoina Riigassa[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2). Karlin puolisona tiedetään olleen Maria Ivanovnan ja tuliko hänestä lopulta keisarillisen hovin kamariherra, ja sai kreivin arvon 1727.

Sitten teto koskien Krusea, ovat Glück -kirjasta ja sivun 124 mukaan vuonna 1710 Johann Kruse oli vielä eversti Nierotin rykmentin aliupseeri, ja tämän jälkeen jälkensä katosivat. Tarinoissa kerrotaan joka tapauksessa, että Martha-Katarina tuki Krusea silloin tällöin 20–30 ruplalla tämän Mensikovin oleskelunsa aikana. Onko sitten ristiriitainen tieto se, että Kruse kuitenkin tapettiin, ja jonkin aikaa Ernst Glückin kuoleman jälkeen tsaaritar tuotatti lesken ja lapsensa Pietariin. Harmittavasti kirjan aiempia sivuja ei päässyt lukemaan!

Ranskalaisteoksessa[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3) vahvistetaan, että tsaari oli oli onnistunut valloittamaan Nyenschanzin kaupungin toukokuussa 1703 ja sotavankien joukossa oli liiviläistä alkuperää oleva nuori katolinen nainen, Martha Skavronska, syntynyt Kreuzburgissa (Krustpils). Vuodesta 1699 piiaksi palkattu orpo oli mennyt naimisiin Ruotsin armeijan palkkasoturi Ernst Johann Krusen kanssa, joka itse oli preussilaistaustainen. Martha siirtyi pian vangitsemisensa jälkeen Troubachov -nimisen venäläisen rakuunan palvelukseen, mistä Menshikov hänet huomasi, ja ehkä suunnitteli Marthaa rakastajattarekseen. Tämä kerrotaan Francine-Domique Liectenhanin kirjassa Elisabeth Ire de Russie: Láutre impératrice.
Mitä tulee pastori Glückiin, Marienburgissa aloitti pastorina Ernst Gottlieb Glück, syntynyt silloisen Ruotsin Marienburgissa, ja jonka tsaaritar Katariina sittemmin ylensi korkeimman oikeuden asessoriksi. Tämän pastorin ensimmäistä vaimoa ei tunneta, mutta toinen puoliso oli Charlotte Julia von Taube. Itse pastori oli äitinsä kautta von Reutern -sukua ja sisarensa vihittiin von Vietinghoffin kanssa, toinen sisar von Kosküllin kanssa. Liikuttiinko kuitenkin silloisissa ruotsalais-balttilaisissa sukulaispiireissä, sillä Tauben eli Duen ja Krabben suvut olisivat myös olleet avioliittojen kautta samaa alkuperää. Eli pastorin puoliso olisi ollut se yhteys, miksi Glück yhteys tarinaan syntyi. Myös Hahn suku oli saksalais-balttialaista aatelia, haarautuneena Mecklenburgista Kuurinmaalle jo 1300-luvulla.

Lisäksi Grabbella oli yhteyksiä itämaalle, sillä Niilo Grabbe sai voutina Viipurin Saviniemen kuninkaankartanon läänityksekseen, ja eivätkö Argillanderit ja Kauhaset juuri tuohon Saviniemeen jotenkin liity.

Monenlaista teoriaa, mutta samat nimet ja nimien alkuperät kiinnostavat, siis voisiko totuus löytyä sukulaisverkostojen kautta.

_________________
[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1)[1] Belozerskajan kirjoitukseen viittaa myös Nikolai Pavlenko 2017 lähteessä Katariina I, josta on tulkinnut virolaisen tulkinnan Andres Adamson kirjoituksen Katariina Esimene
[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Helmut Glück, Ineta Polanska: Johan Ernst Glück (1654–1705): Pastor, Philologe, Volksaufklärer im im Baltikum und in Russland
[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) Francine-Domique Liectenhanin kirjassa Elisabeth Ire de Russie: Láutre impératrice