Outika
18.05.22, 19:38
Jonas Igelström saapui perheineen Tukholmasta Tornioon. En nyt käy pohtimaan, mitä brännmästare teki Torniossa. Liittyikö oluenvalmistukseen vai tervanpolttoon, kuka tietää? Mutta, sittemmin Suomen sodan melskeissä perhe muutti Alatorniolle, hiippakunnan rajajoella sijainneeseen Ruottalan kylään. Kylä on pienuudestaan huolimatta nähnyt paljon, sillä se on sijainnut muinaisesta historiasta saakka merkittävässä paikassa lapinmaiden risteyksessä, lohijokien risteyksessä sekä Uppsalan ja Turun hiippakuntien rajajokena satojen vuosien ajan.
Joan n 1630 i Håkanbohl
Hakon Joansson 1656–1716[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1) & Ingrid Nilsdotter i Ingelsrud 1666–1741[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2)
Bengt Hakonson i Ingelsrud 1691[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3) & Kjerstin Bengtsdotter i Gottabohl 1693
Jonas Bengtsson 1718 Rudskoga & Annica Jonsdotter / 2. pso maria Larsdotter i Persbohl 1713
Erik Jonsson i Persbol 1746 & Maria Ersdotter 1745 Klippan, Nysund
Jonas Ersson Igelström 1768 i Ingelsrud & Christina Maria Nilsdotter Schagerlund/-ström 1761
Catharina Lovisa Igelström 1802 Ruottala, Alatornio
Petter Olofsson Kalkkimaa tai Keskitalo 1835
kaksoset Maria Erika ja Hilda Maria Herajärvi 1861
Ida Karoliina Majala 1885
Aino Martta Majala 1912
Perheen tietoja on voinut seurata Värmlannin asiakirjoista pitkälle menneisyyteen, aina Bengt Haakoninpojan syntymään vuonna 1691. Bengtin kummina oli matroona ja wälborne Christina Strömbergh, joka tiettävästi asui miehensä kanssa Rudskogassa, ja kuolikin siellä. Vaikkakin kummeiksi haluttiin ”vaurasta väkeä”, niin siitä huolimatta tämän perheen tausta kiinnostaa. Tästä jos harpataan kauemmas historiaan, ovat tiedot hajanaisia murusia, liittyen Rudskogaan ja sen historiaan.
Ingelsrudin vävyksi saapunut Haakon Joanson oli luultavasti Iglabon säterillä mainittu Håkan ryttare eli ratsumies, joka oli lähtöisin Hjelmkärrin säteriltä, Joan Haraldssonin poika. Joan Haraldsson oli ratsumestarin, välborne Harald för Kärrby gårdarna, tämän veli, sillä he jakoivat maa-alueen Ingemar Bengtssonin jälkeen ja tuo tila sai ensin nimen Igel, ja Ingemarin perintönä kirjattiin myöhemmin Ingelsrudiksi. Riippumatta siitä, keitä he olivat, Igelströmin suvusta oli siirtynyt jo 1500-luvulla Kuurinmaalle sen jälkeen, kun Bengt Haraldsson oli joutunut vuodesta1529 maanpakoon ja kuolikin siellä. Sukua joutui pakenemaan maasta, kun viimeinen katolinen piispa sattui olemaan yksi veljeksistä, ja kuningasta vastustamaan nousseen veljen kapinointi taltutettiin alkuunsa, ja lähisuku sai paeta maasta. Kolme alaikäistä lasta jäi merkittävän suvun myötävaikutuksella kasvatettavaksi luterilaisen maailmankatsomuksen mukaan.
Joan i Håkanbohl mainitaan Rudskogan käräjillä ja tila useammin, muita asianosaisia käsittelyissä olivat naapuri Anders Pedherson, Ingial rouva sekä Ivan Östensson i Säby sekä oikeuksien hakijana Jöran Eriksson i Kijl. Ingelsrud löytyy mainittuna vuoden 1647 syyskäräjillä. Siirtyikö tila sitten Ambiörn Haraldsson i Igglarudille ja vaimolleen Kirstinille, koska henkilö mainittiin tuolla nimellä. Asukkaana pitämäni Joan Personin jälkeen vuonna 1651 tilan ylösotti Gostaff Haraldsson i Kijl socn, ja hänet tiettävästi mainitaan myös Kärr nimisellä tilalla ja Hjelmkärr vv 1651–1670. Vuonna 1651 ilmaantui lisäksi tilojen joukkoon Swartekiär i Rudskoga sogn. Tuohon aikaan maanomistajiksi ilmaantui eriasteisia sotilaita, osa tavanomaisilla kaupoilla ja osa rälssioikeuksilla. Kävikö lopulta niin, että koko tienoo, Igelsrud mukaan lukien tuli yhdistetyksi Bengt Ribbingin rälssiin ja muutamia taloja jäi vielä ”secreterare” Johan Sylviukselle, jonka jälkikasvusta herra Jon´n kanssa vihittiin Hans Bengtsson Igelströmin tytär. Manttaaliluettelossa mainitaan Ingellrúds vuonna 1652 ja tila oli kolmannesmanttaalin kokoinen, Johan Sylviuksen rälssiin kuuluva tila. Igelsrudin [Ingellrúds sama?] omistajana tunnettiin vielä 1665 Örjan Gunnarson. Samaten Kihlin Kiärr oli kokomanttaalin tila ja ostettuna rouva Karinin tyttären rälssiin. Säbyn rälssillä kiisteltiin omistuksista vuonna 1652 kun maanvuokraus ja läänitykset olivat kiihkeimmillään. Säbyn rälssistä käytiin jotakin omistuskiistaa rouva Anna Vaasan ja rouva Ingeborg Lindelöfin (i Kijl) kesken. Olisiko sitten myöhemmin vuoden 1671 käräjillä mainittu Igel niminen tila ja Ingecort Bengtsson/Peerson, Kijlsbyssä. Eli olisiko tuo mainittu Ingecort nimennyt tilan Ingelsrudiksi. Visnums Kil´stä Ingelsrudiin menee nykyisin autolla 14 minuuttia, noin 12,8 km :n matkalla. Eli samoilla seuduin kuitenkin käyskenneltiin, Säby tasan puolivälissä. Mainitun Håkanbohlin Joanin lapsia lienevät olleet Kort Jonson, joka vihittiin Elin Olofsdotterin i Ingelsrud sekä kirkkoväärti Håkan Joansson,[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4) jota lähdin seuraamaan.
Ingelsrudin vävyksi saapunut Haakon Joanson oli luultavasti Iglabon säterillä mainittu Håkan ryttare eli ratsumies, joka oli lähtöisin Hjelmkärrin säteriltä, Joan Haraldssonin poika. Joan Haraldsson oli ratsumestarin, välborne Harald för Kärrby gårdarna, tämän veli, sillä he jakoivat maa-alueen Ingemar Bengtssonin jälkeen ja tuo tila sai ensin nimen Igel, ja Ingemarin perintönä kirjattiin myöhemmin Ingelsrudiksi. Tämä kyseinen kirkkoväärtinä tunnettu henkilö ilmaantui 1685 Igelsrudiin, sillä vaimonsa Ingridin isä Nils mainitaan vuonna 1684 Örianin jälkeen Ingelsrudin tilalla. Vastaavasti Iglabon säterillä mainitaan vuonna 1684 Haakon ryttare, eli ratsumies eli sotilas, ja ikänsä puolesta sopisi Ingridin puolisoksi. Lisäksi olen kirjannut, että Jonas Haakoninpoika kuoli Igglabossa 1756. Håkon Jonson oli monella tapaa sidoksissa tähän joukkoon, sillä myöhemmin Håkan lahjoitti 1690 kirkolle yhdessä (maininta måg) appiukkonsa Nils Örjansonin kanssa yhteensä 8 äyriä[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5). Koska Jochim Kock[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn6) ja Nils Örjansson mainitaan samassa asiassa, voisi luulla, että kyseessä oli Kalmarin linnan hallintomiehen Örjan Kockin jälkeläisistä kyse, ja siten Hakonin puolison Ingridin suvusta. Kirkkoväärtin poika Jonas vihittiin erään Britta Larsdotterin kanssa ja tämän Brittan sisar muutti (luultavasti palvelusväkeä?) kreivitär Maria Sperlingin kartanoon Säbyyn, joka oli Ribbingin toinen puoliso. Tuohon aikaan Gdanskissa syntyneen Sperlingin kartanossa mainitaan myös fiskaali Bengt Håkanson, joka muutti pois madamen kuoltua 1737. Olen miettinyt, oliko tämä Bengt Hakonpoika Jonaksen veli, ja vaimonsa sisar pääsi kartanoon fiskaalin yhteyksien avulla? Kartanon omisti paljon aiemmin 1300-luvulla eräs Olavi Haraldinpoika, ja tämän jälkeen asemiehenä ja Bron kihlakunnantuomarina tiedetty Knut Haraldinpoika.
Jatkan nyt kirkkoväärti Haakonin jälkeläisen kihlakunnantuomarina toimineen Bengt Haakoninpojan tarinaa. Hänet mainitaan hautaustiedoissa nimellä kihlakunnantuomari Bengt Håkanson i Ingelsrud, missä hän syntyikin ja vihittiin Kjerstin Bengtintyttären kanssa 1714. Morsian sai huomenlahjana 20 hopeaplootua ja tästä liitosta syntyivät lapset Kirstin, Jonas, Ingebor, Håkan (asui vaimoineen Rudskogan lukkarintalossa), Kerstin, Anders ja Lars i Torsås.
Nimismies Jonas Bengtson syntyi 16.8.1718[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn7) Rudskogassa ja vihittiin avioliittoon 24.5.1745[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn8) Visnumissa. Morsian oli leskivaimo Maria Larsdotter i Persbohl, joka syntyi 1713 ja kuoli 1789 samassa paikassa. Perheen lapset syntyivät Persbohlissa, missä Jonas toimi nimismiehenä. Poika Eric jäi Igelsrudiin 9-vuotiaana? Erikin kummeina olivat Eric Ingemundinpoika ja rouva Catharina Danielintytär sekä Sara Bengtintytär ja Kirstin Johanintytär lukkarintalosta. Pariskunnan taloudessa mainitaan Maria-niminen leskivaimo, joka oli syntynyt 1727. Hän lienee ollut jotenkin sidoksissa perheeseen, ja oli tiettävästi naapurina sijainneen Blaxmon Olavi Bengtssonin ja Malin Elofintyttären tytär. Blaxmo oli vielä 1500-luvun puolivälissä Hornin rälssiä ja isäntänä 1642 elellyt Nils i Blaxmo kuului joukkoon, joka istui maakäräjiä 1660. Nimismies Jonas Bengtsson i Igelsrudhin lapsista Erik syntyi 8.6.1746 Visnumin Persbolissa, kuten muutkin sisaruksensa Johan, Bengt, Lars, maria, Caisa ja Johan(?).
Kihlakunnantuomari Erik Jonsson i Ingelsrud syntyi 8.6.1746 Persbolissa ja vihittiin avioliittoon 28.12.1767 Maria Erikintyttären kanssa. Maria syntyi Nysundissa ja muutti 1744 Rudskogan Frosterudiin, missä lienee tavannut tulevan miehensäkin. Pariskunta asui Erikin isoisän Bengt Haakoninpojan talossa. Esikoinen Jonas Ericsson syntyi 21.9.1768[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn9) tässä samassa talossa Ingelsrudissa, samoin veljensä Eric 25.11.1774.
Tuleva brännmästare Jonas Ericsson Igelström ja veljensä Eric Ericsson Igelström muuttivat Tukholmaan Rudskogan kirkkoherra Eric Fryckmanin todistuksella vuonna 1793. Päätepysäkkinä oli Öxhuvudin korttelissa sijainnut Sjölinin oluttehdas. Tehtaassa työskenteli samaan aikaan Stina Schagerström, joka hänkin oli matkannut Tukholmaan samoilta seuduin, sillä hän syntyi Rudskogassa, mutta muutti nuoruudessa jo Munsöhön, mistä sittemmin matkasi Tukholmaan. Luultavasti lähempää tuttavuutta tehtiin työn ääressä ja kuulutukset luettiin jo kolmen vuoden kuluttua 1795, ja pari vihittiin jo samana vuonna Klara Församling-seurakunnassa Tukholmassa. Todistajina olivat Petter Ehrnström ja Anders Grunqvist ja liekkö vihkipappina toiminut kaiken lisäksi Götan kaartinrykmentin pataljoonan predikantti Lagström, joka luultavasti oli morsiamen sukulainen. Lagström syntyi Lagforsin pruukilla ja sai pappisvihkimyksen 1782. Morsiamen isovanhemmiksi sopisivat Borgvikin ruukinpatruuna Olof Schagerström ja Elisabeth Landberg, joiden tytär Maria vihittiin Christina Marian isän Nils Anderssonin kanssa. Ehkä? Ruukinpatruunanana isänsä jälkeen toimi Emanuel Schagerström, joka vaimonsa Margareta Kristina Collinin kanssa nousee useamman DNA-serkun juurista esiin. Schagerströmien sukua eli Vinnerstadissa ja brännarmästareina Bärbossa jo muinoin. Oliko sitten ihme, jos Christinan puoliso Jonas Igelström saapui perheensä kanssa ”brännmästare” vakanssille Tornioon 1797.
Pariskunnan esikoisen Eric Joelin syntymän ihme toteutui jo Tukholmassa ja vastasyntyneen kummina oli ainakin Christinan sisar Sara Schagerlund. Aivan varmuudella ei voi tietää, kuoliko pieni Eric Joel jo Tukholmassa vaiko matkalla Tornioon. Perheen lapset syntyivät Torniossa ja Alatorniolla. Kummivanhemmat löytyivät porvaris- ja pappispiireistä, esim. Anders Rechardt ja poikansa vouti Nils Fougt ja Sara Lythraeus, kapteeni Rydman, Lars Ramström, kupariseppä Samuel Enbom ja Katariina Forsman, kultaseppä Carl Wasserman ja mademoiselle Lisa Greta Hernodius. Perhe muutti jostakin syystä pieneen kyläpahaseen hiippakuntien rajajoelle Alatornion Ruottalaan ja lapsista Katariina Loviisa syntyi 25.8.1802 Ruottalassa, samoin kuopus Anna Brita vielä vuonna 1805. Kummeina olivat tuolloin Mathias Castrén ja Elsa Elfving, abram Montin ja mademoiselle Ulrica Magdalena Castrén.
Perhe / leski Stina Maria Igelström asui Ruottalassa Erkinantin tilalla, jonka alkuperäiset asuttajat olivat Sokian eli Blindin väkeä, ja nyt sinne ilmaantuivat Igelströmit Torniosta, ehkä isä toi perheensä sotaa pakoon syrjemmälle. Perhe ei ehtinyt pitkään kulkea yhteistä matkaa kylällä pitkään, kun perhe jäi ilman isää maaliskuun lopulla vuonna 1809. Sotatoimet olivat alkaneet hyisessä pakkasessa helmikuun 21. päivänä 1808, jolloin vihollinen työnsi joukkonsa Kotkan ja Porvoon väliseltä kaistaleelta maahan ja eteni Oulun seudulle jo maaliskuun 29. päivään mennessä 1808. Tornion komppania ehdittiin kotiuttaa Olkijoen aselevon jälkeen, mutta kutsuttiin maaliskuussa 1809 takaisin, avustamaan armeijan evakuoinnissa Torniosta Kalixiin. Henkitoreissa ollut ruotsalaispataljoona luovutti aseensa 25.3.1809 Säivin kylässä ja suomalaiset sotilaat saivat marssia Tornion läpi ja luovuttivat aseensa vasta Kemin maaseurakunnan kirkolla. Tornion komppanian 200 miehestä kolmannes menehtyi, osa vammoihin ja osa kulkutauteihin, joista rutto tai punatauti oli pahin. Pahin aika oli vuoden vaihteessa 1808–1809, jolloin tauteihin menehtyi 2 000 sotilasta. Jonas Igelström kuoli 40-vuotiaana sotilaita vaivanneeseen keuhkotulehduksen aiheuttaneeseen kulkutautiin. Suomen sodassa yleinen kuolinsyy oli ”kenttätauti”, joka todennäköisesti koostui useista sairauksista; paleltumista, keripukista ja muista erilaisista puutostiloista, keuhko- ja hengityselintulehduksista, puna- ja lavantaudista sekä hermo- ja pilkkukuumeesta. Eniten uhreja vaati ilmeisesti lavantauti. Kun kuolleita alkoi olla jo liian paljon haudattavaksi varsinaisiin hautausmaihin Suensaarelle ja Pirkkiöön, annettiin käsky yksiköiden päälliköille ja kenttäpapeille katsoa sopivia hautapaikkoja kylien tuntumasta ja vihkiä ne hautausmaiksi. Jokaiselle kaivuuseen kykenevälle sotilaalle maksettiin 4 pankkokillinkiä päivässä haudankaivamisesta routaiseen maahan. Näin syntyivät Suomen sotilashaudat: Elsanvainio, Virkamaa, Laivajärvi, Ruottala, Kaakamo ja hauta Alatornion kirkkotarhassa. Osa lumen alle jäätyneistä sankarivainajista löytyi lumen sulaessa ja heidät haudattiin kotiensa siunattuun multaan. Näin kauniisti heitä tahtoi muistaa Wacklin:
”Vain kevään villikukat tunsivat vainajan unhoon jääneen haudan ja seppelöivät sen”[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn10)
Menetykset olivat suuret Suomen sodan aikana ja Haminan rauhassa 1809 Suomen ja Ruotsin jokilaaksojen ikiaikainen yhteiselo päättyi, kun Kaakaman yli 600 vuoden rauhanraja siirtyi Tornionjokeen[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn11). Länsipohjan läänin maakirjan mukaan läänin neljännen kihlakunnan Venäjälle luovutetuista alueista vuonna 1808–1809 mainitaan Kaakaman eli Ruottalan kylästä isännät Mikko Korpijärvi, Pekka Ylitalo, Matti Keskitalo, Pekka Kaarakka, Olli Erkinantti, Jonas Igelström, Olli Juho, Olli Mäki, Jaakko Olli, Niilo Auno, Henrik Ruottala ja Juho Karvala ja samat tiedot löytyvät myös maakirjatietoina eli tilat, jotka luovutettiin Venäjälle.
Elämä jatkui ja ruotsalaisena ehtoollisvieraana Tornion kirkossa kävi lokakuussa 1817 edesmenneen panimomestarin tytär Maria Christina Igelström.[12] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn12) Toinen tyttäristä, Catharina Lovisa Igelström vihittiin Ruottalassa seksmanni Olavi Kalkkimaan e. Keskitalo e. Kokkilan kanssa. Tiluksilla Kalkkimaassa eli Matleena Herajärvi aviottomine lapsineen, joista tunnetuimmaksi on tullut Kalkki-Pappi, Petteri Herajärvi. Catharina ja Olavi olivatkin Matleenan kahden lapsen, Juhon ja Kustaan, kummeja. Olli Pekanpoika Kalkkimaan kuoltua, poikansa Pekka Lehto huolehti Matleenan viimeiselle matkalleen, huolehti Matleenan siunattuun maahan. Tämä Pekka Olavinpoika Kalkkimaa eli Lehto lienee lopulta muuttanutkin Herajärveen, koska tyttärensä Maria Erika tunnetaan jo Herajärvenä, ja joka vihittiin Mäelle emännäksi. Maria Erika Herajärven ja Mäen Niilon lapsista Iita meni emännäksi Majalan Alrikille.
Elämä jatkui Tornionjokilaaksossa perheen lasten löytäessä paikallisia puolisoita, sillä Christinan ja Jonaksen poika Jonas Niklas Bränni asettui Keskitaloon isännäksi. Tyttäristä Maria Christina vihittiin Juho Erkinantin kanssa ja Anna Brita vihittiin leskimieheksi jääneen Juhon Ollin kanssa, ja asui Erkinantilla hänkin kuolemaansa saakka. Erkinantti jaettiin kahdeksi tilaksi, ja toisesta osasta muodostui Pränni. Lieneekö peruja isoisänsä ammatista, brännmästare. Perheen vanha äiti Christina matkusti leskenä kaksikin kertaa kotiseudulleen. Ensimmäinen matka tapahtui niihin aikoihin, kun tytär vihittiin ja toisen matkan hän teki Tukholmaan 3. syyskuuta 1824, ja palasi kotiinsa Alatornion Ruottalaan, kuoli 67 vuoden iässä Ruottalassa ja haudattiin 6. päivänä maaliskuuta 1828.
Monet heistä löysivät kodin Peräpohjolasta, osa palasi takaisin Ruotsiin, osa pysyi Liivinmaalla, osa matkasi ehkä jopa kauemmaksikin maailmalle.
Korjaukset ja täydennykset erittäin tervetulleita:)
______________
[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Rudskoga kyrkoarkiv https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0038633_00120
[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Rudskoga kyrkoarkiv, födelse och dopböcker 1718–1767 https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0038634_00122
[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) Rudskoga (S) C:1 1689–1700 Bild 64 / Sida 115
[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4)[4] RA Rudskoga kyrkoarkiv födelse och dopböcker https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0038632_00017
[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) Rudskoga (S) C:1 1689–1700 Bild 16 / Sida 19
[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref6)[6] Visnums häradsrätt (S) AIa:3 1667–1683 Bild 120
[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref7) Rudskoga C:3 (1718–1767) kuva 7 / sivu 4
[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref8) Visnums kyrkoarkiv, Lysnings- och vigselböcker, SE/VA/13623/E I/1 (1732–1786), bildid: C0039309_00115, sida 213 https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0039309_00115
[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref9) Rudskoga C:4 (1768–1850) kuva 7 / sivu 5
[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref10) Tiina Kuokkanen, Sanna Lipkin & Heli Maijanen: Koskelan sotilaan hauta. Muinaistutkija 2/2018, Arkeologipäivät 2017
[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref11) Suomen sota 1808–1809 https://www.tornio.fi/wp-content/uploads/2018/01/SuomensotaTornioHaparanda.pdf
[12] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref12) Tornio rk 1797–1820 kuva 219 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/tornio/rippikirja_1797-1820_ik193/219.htm
Joan n 1630 i Håkanbohl
Hakon Joansson 1656–1716[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1) & Ingrid Nilsdotter i Ingelsrud 1666–1741[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2)
Bengt Hakonson i Ingelsrud 1691[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3) & Kjerstin Bengtsdotter i Gottabohl 1693
Jonas Bengtsson 1718 Rudskoga & Annica Jonsdotter / 2. pso maria Larsdotter i Persbohl 1713
Erik Jonsson i Persbol 1746 & Maria Ersdotter 1745 Klippan, Nysund
Jonas Ersson Igelström 1768 i Ingelsrud & Christina Maria Nilsdotter Schagerlund/-ström 1761
Catharina Lovisa Igelström 1802 Ruottala, Alatornio
Petter Olofsson Kalkkimaa tai Keskitalo 1835
kaksoset Maria Erika ja Hilda Maria Herajärvi 1861
Ida Karoliina Majala 1885
Aino Martta Majala 1912
Perheen tietoja on voinut seurata Värmlannin asiakirjoista pitkälle menneisyyteen, aina Bengt Haakoninpojan syntymään vuonna 1691. Bengtin kummina oli matroona ja wälborne Christina Strömbergh, joka tiettävästi asui miehensä kanssa Rudskogassa, ja kuolikin siellä. Vaikkakin kummeiksi haluttiin ”vaurasta väkeä”, niin siitä huolimatta tämän perheen tausta kiinnostaa. Tästä jos harpataan kauemmas historiaan, ovat tiedot hajanaisia murusia, liittyen Rudskogaan ja sen historiaan.
Ingelsrudin vävyksi saapunut Haakon Joanson oli luultavasti Iglabon säterillä mainittu Håkan ryttare eli ratsumies, joka oli lähtöisin Hjelmkärrin säteriltä, Joan Haraldssonin poika. Joan Haraldsson oli ratsumestarin, välborne Harald för Kärrby gårdarna, tämän veli, sillä he jakoivat maa-alueen Ingemar Bengtssonin jälkeen ja tuo tila sai ensin nimen Igel, ja Ingemarin perintönä kirjattiin myöhemmin Ingelsrudiksi. Riippumatta siitä, keitä he olivat, Igelströmin suvusta oli siirtynyt jo 1500-luvulla Kuurinmaalle sen jälkeen, kun Bengt Haraldsson oli joutunut vuodesta1529 maanpakoon ja kuolikin siellä. Sukua joutui pakenemaan maasta, kun viimeinen katolinen piispa sattui olemaan yksi veljeksistä, ja kuningasta vastustamaan nousseen veljen kapinointi taltutettiin alkuunsa, ja lähisuku sai paeta maasta. Kolme alaikäistä lasta jäi merkittävän suvun myötävaikutuksella kasvatettavaksi luterilaisen maailmankatsomuksen mukaan.
Joan i Håkanbohl mainitaan Rudskogan käräjillä ja tila useammin, muita asianosaisia käsittelyissä olivat naapuri Anders Pedherson, Ingial rouva sekä Ivan Östensson i Säby sekä oikeuksien hakijana Jöran Eriksson i Kijl. Ingelsrud löytyy mainittuna vuoden 1647 syyskäräjillä. Siirtyikö tila sitten Ambiörn Haraldsson i Igglarudille ja vaimolleen Kirstinille, koska henkilö mainittiin tuolla nimellä. Asukkaana pitämäni Joan Personin jälkeen vuonna 1651 tilan ylösotti Gostaff Haraldsson i Kijl socn, ja hänet tiettävästi mainitaan myös Kärr nimisellä tilalla ja Hjelmkärr vv 1651–1670. Vuonna 1651 ilmaantui lisäksi tilojen joukkoon Swartekiär i Rudskoga sogn. Tuohon aikaan maanomistajiksi ilmaantui eriasteisia sotilaita, osa tavanomaisilla kaupoilla ja osa rälssioikeuksilla. Kävikö lopulta niin, että koko tienoo, Igelsrud mukaan lukien tuli yhdistetyksi Bengt Ribbingin rälssiin ja muutamia taloja jäi vielä ”secreterare” Johan Sylviukselle, jonka jälkikasvusta herra Jon´n kanssa vihittiin Hans Bengtsson Igelströmin tytär. Manttaaliluettelossa mainitaan Ingellrúds vuonna 1652 ja tila oli kolmannesmanttaalin kokoinen, Johan Sylviuksen rälssiin kuuluva tila. Igelsrudin [Ingellrúds sama?] omistajana tunnettiin vielä 1665 Örjan Gunnarson. Samaten Kihlin Kiärr oli kokomanttaalin tila ja ostettuna rouva Karinin tyttären rälssiin. Säbyn rälssillä kiisteltiin omistuksista vuonna 1652 kun maanvuokraus ja läänitykset olivat kiihkeimmillään. Säbyn rälssistä käytiin jotakin omistuskiistaa rouva Anna Vaasan ja rouva Ingeborg Lindelöfin (i Kijl) kesken. Olisiko sitten myöhemmin vuoden 1671 käräjillä mainittu Igel niminen tila ja Ingecort Bengtsson/Peerson, Kijlsbyssä. Eli olisiko tuo mainittu Ingecort nimennyt tilan Ingelsrudiksi. Visnums Kil´stä Ingelsrudiin menee nykyisin autolla 14 minuuttia, noin 12,8 km :n matkalla. Eli samoilla seuduin kuitenkin käyskenneltiin, Säby tasan puolivälissä. Mainitun Håkanbohlin Joanin lapsia lienevät olleet Kort Jonson, joka vihittiin Elin Olofsdotterin i Ingelsrud sekä kirkkoväärti Håkan Joansson,[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4) jota lähdin seuraamaan.
Ingelsrudin vävyksi saapunut Haakon Joanson oli luultavasti Iglabon säterillä mainittu Håkan ryttare eli ratsumies, joka oli lähtöisin Hjelmkärrin säteriltä, Joan Haraldssonin poika. Joan Haraldsson oli ratsumestarin, välborne Harald för Kärrby gårdarna, tämän veli, sillä he jakoivat maa-alueen Ingemar Bengtssonin jälkeen ja tuo tila sai ensin nimen Igel, ja Ingemarin perintönä kirjattiin myöhemmin Ingelsrudiksi. Tämä kyseinen kirkkoväärtinä tunnettu henkilö ilmaantui 1685 Igelsrudiin, sillä vaimonsa Ingridin isä Nils mainitaan vuonna 1684 Örianin jälkeen Ingelsrudin tilalla. Vastaavasti Iglabon säterillä mainitaan vuonna 1684 Haakon ryttare, eli ratsumies eli sotilas, ja ikänsä puolesta sopisi Ingridin puolisoksi. Lisäksi olen kirjannut, että Jonas Haakoninpoika kuoli Igglabossa 1756. Håkon Jonson oli monella tapaa sidoksissa tähän joukkoon, sillä myöhemmin Håkan lahjoitti 1690 kirkolle yhdessä (maininta måg) appiukkonsa Nils Örjansonin kanssa yhteensä 8 äyriä[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5). Koska Jochim Kock[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn6) ja Nils Örjansson mainitaan samassa asiassa, voisi luulla, että kyseessä oli Kalmarin linnan hallintomiehen Örjan Kockin jälkeläisistä kyse, ja siten Hakonin puolison Ingridin suvusta. Kirkkoväärtin poika Jonas vihittiin erään Britta Larsdotterin kanssa ja tämän Brittan sisar muutti (luultavasti palvelusväkeä?) kreivitär Maria Sperlingin kartanoon Säbyyn, joka oli Ribbingin toinen puoliso. Tuohon aikaan Gdanskissa syntyneen Sperlingin kartanossa mainitaan myös fiskaali Bengt Håkanson, joka muutti pois madamen kuoltua 1737. Olen miettinyt, oliko tämä Bengt Hakonpoika Jonaksen veli, ja vaimonsa sisar pääsi kartanoon fiskaalin yhteyksien avulla? Kartanon omisti paljon aiemmin 1300-luvulla eräs Olavi Haraldinpoika, ja tämän jälkeen asemiehenä ja Bron kihlakunnantuomarina tiedetty Knut Haraldinpoika.
Jatkan nyt kirkkoväärti Haakonin jälkeläisen kihlakunnantuomarina toimineen Bengt Haakoninpojan tarinaa. Hänet mainitaan hautaustiedoissa nimellä kihlakunnantuomari Bengt Håkanson i Ingelsrud, missä hän syntyikin ja vihittiin Kjerstin Bengtintyttären kanssa 1714. Morsian sai huomenlahjana 20 hopeaplootua ja tästä liitosta syntyivät lapset Kirstin, Jonas, Ingebor, Håkan (asui vaimoineen Rudskogan lukkarintalossa), Kerstin, Anders ja Lars i Torsås.
Nimismies Jonas Bengtson syntyi 16.8.1718[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn7) Rudskogassa ja vihittiin avioliittoon 24.5.1745[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn8) Visnumissa. Morsian oli leskivaimo Maria Larsdotter i Persbohl, joka syntyi 1713 ja kuoli 1789 samassa paikassa. Perheen lapset syntyivät Persbohlissa, missä Jonas toimi nimismiehenä. Poika Eric jäi Igelsrudiin 9-vuotiaana? Erikin kummeina olivat Eric Ingemundinpoika ja rouva Catharina Danielintytär sekä Sara Bengtintytär ja Kirstin Johanintytär lukkarintalosta. Pariskunnan taloudessa mainitaan Maria-niminen leskivaimo, joka oli syntynyt 1727. Hän lienee ollut jotenkin sidoksissa perheeseen, ja oli tiettävästi naapurina sijainneen Blaxmon Olavi Bengtssonin ja Malin Elofintyttären tytär. Blaxmo oli vielä 1500-luvun puolivälissä Hornin rälssiä ja isäntänä 1642 elellyt Nils i Blaxmo kuului joukkoon, joka istui maakäräjiä 1660. Nimismies Jonas Bengtsson i Igelsrudhin lapsista Erik syntyi 8.6.1746 Visnumin Persbolissa, kuten muutkin sisaruksensa Johan, Bengt, Lars, maria, Caisa ja Johan(?).
Kihlakunnantuomari Erik Jonsson i Ingelsrud syntyi 8.6.1746 Persbolissa ja vihittiin avioliittoon 28.12.1767 Maria Erikintyttären kanssa. Maria syntyi Nysundissa ja muutti 1744 Rudskogan Frosterudiin, missä lienee tavannut tulevan miehensäkin. Pariskunta asui Erikin isoisän Bengt Haakoninpojan talossa. Esikoinen Jonas Ericsson syntyi 21.9.1768[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn9) tässä samassa talossa Ingelsrudissa, samoin veljensä Eric 25.11.1774.
Tuleva brännmästare Jonas Ericsson Igelström ja veljensä Eric Ericsson Igelström muuttivat Tukholmaan Rudskogan kirkkoherra Eric Fryckmanin todistuksella vuonna 1793. Päätepysäkkinä oli Öxhuvudin korttelissa sijainnut Sjölinin oluttehdas. Tehtaassa työskenteli samaan aikaan Stina Schagerström, joka hänkin oli matkannut Tukholmaan samoilta seuduin, sillä hän syntyi Rudskogassa, mutta muutti nuoruudessa jo Munsöhön, mistä sittemmin matkasi Tukholmaan. Luultavasti lähempää tuttavuutta tehtiin työn ääressä ja kuulutukset luettiin jo kolmen vuoden kuluttua 1795, ja pari vihittiin jo samana vuonna Klara Församling-seurakunnassa Tukholmassa. Todistajina olivat Petter Ehrnström ja Anders Grunqvist ja liekkö vihkipappina toiminut kaiken lisäksi Götan kaartinrykmentin pataljoonan predikantti Lagström, joka luultavasti oli morsiamen sukulainen. Lagström syntyi Lagforsin pruukilla ja sai pappisvihkimyksen 1782. Morsiamen isovanhemmiksi sopisivat Borgvikin ruukinpatruuna Olof Schagerström ja Elisabeth Landberg, joiden tytär Maria vihittiin Christina Marian isän Nils Anderssonin kanssa. Ehkä? Ruukinpatruunanana isänsä jälkeen toimi Emanuel Schagerström, joka vaimonsa Margareta Kristina Collinin kanssa nousee useamman DNA-serkun juurista esiin. Schagerströmien sukua eli Vinnerstadissa ja brännarmästareina Bärbossa jo muinoin. Oliko sitten ihme, jos Christinan puoliso Jonas Igelström saapui perheensä kanssa ”brännmästare” vakanssille Tornioon 1797.
Pariskunnan esikoisen Eric Joelin syntymän ihme toteutui jo Tukholmassa ja vastasyntyneen kummina oli ainakin Christinan sisar Sara Schagerlund. Aivan varmuudella ei voi tietää, kuoliko pieni Eric Joel jo Tukholmassa vaiko matkalla Tornioon. Perheen lapset syntyivät Torniossa ja Alatorniolla. Kummivanhemmat löytyivät porvaris- ja pappispiireistä, esim. Anders Rechardt ja poikansa vouti Nils Fougt ja Sara Lythraeus, kapteeni Rydman, Lars Ramström, kupariseppä Samuel Enbom ja Katariina Forsman, kultaseppä Carl Wasserman ja mademoiselle Lisa Greta Hernodius. Perhe muutti jostakin syystä pieneen kyläpahaseen hiippakuntien rajajoelle Alatornion Ruottalaan ja lapsista Katariina Loviisa syntyi 25.8.1802 Ruottalassa, samoin kuopus Anna Brita vielä vuonna 1805. Kummeina olivat tuolloin Mathias Castrén ja Elsa Elfving, abram Montin ja mademoiselle Ulrica Magdalena Castrén.
Perhe / leski Stina Maria Igelström asui Ruottalassa Erkinantin tilalla, jonka alkuperäiset asuttajat olivat Sokian eli Blindin väkeä, ja nyt sinne ilmaantuivat Igelströmit Torniosta, ehkä isä toi perheensä sotaa pakoon syrjemmälle. Perhe ei ehtinyt pitkään kulkea yhteistä matkaa kylällä pitkään, kun perhe jäi ilman isää maaliskuun lopulla vuonna 1809. Sotatoimet olivat alkaneet hyisessä pakkasessa helmikuun 21. päivänä 1808, jolloin vihollinen työnsi joukkonsa Kotkan ja Porvoon väliseltä kaistaleelta maahan ja eteni Oulun seudulle jo maaliskuun 29. päivään mennessä 1808. Tornion komppania ehdittiin kotiuttaa Olkijoen aselevon jälkeen, mutta kutsuttiin maaliskuussa 1809 takaisin, avustamaan armeijan evakuoinnissa Torniosta Kalixiin. Henkitoreissa ollut ruotsalaispataljoona luovutti aseensa 25.3.1809 Säivin kylässä ja suomalaiset sotilaat saivat marssia Tornion läpi ja luovuttivat aseensa vasta Kemin maaseurakunnan kirkolla. Tornion komppanian 200 miehestä kolmannes menehtyi, osa vammoihin ja osa kulkutauteihin, joista rutto tai punatauti oli pahin. Pahin aika oli vuoden vaihteessa 1808–1809, jolloin tauteihin menehtyi 2 000 sotilasta. Jonas Igelström kuoli 40-vuotiaana sotilaita vaivanneeseen keuhkotulehduksen aiheuttaneeseen kulkutautiin. Suomen sodassa yleinen kuolinsyy oli ”kenttätauti”, joka todennäköisesti koostui useista sairauksista; paleltumista, keripukista ja muista erilaisista puutostiloista, keuhko- ja hengityselintulehduksista, puna- ja lavantaudista sekä hermo- ja pilkkukuumeesta. Eniten uhreja vaati ilmeisesti lavantauti. Kun kuolleita alkoi olla jo liian paljon haudattavaksi varsinaisiin hautausmaihin Suensaarelle ja Pirkkiöön, annettiin käsky yksiköiden päälliköille ja kenttäpapeille katsoa sopivia hautapaikkoja kylien tuntumasta ja vihkiä ne hautausmaiksi. Jokaiselle kaivuuseen kykenevälle sotilaalle maksettiin 4 pankkokillinkiä päivässä haudankaivamisesta routaiseen maahan. Näin syntyivät Suomen sotilashaudat: Elsanvainio, Virkamaa, Laivajärvi, Ruottala, Kaakamo ja hauta Alatornion kirkkotarhassa. Osa lumen alle jäätyneistä sankarivainajista löytyi lumen sulaessa ja heidät haudattiin kotiensa siunattuun multaan. Näin kauniisti heitä tahtoi muistaa Wacklin:
”Vain kevään villikukat tunsivat vainajan unhoon jääneen haudan ja seppelöivät sen”[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn10)
Menetykset olivat suuret Suomen sodan aikana ja Haminan rauhassa 1809 Suomen ja Ruotsin jokilaaksojen ikiaikainen yhteiselo päättyi, kun Kaakaman yli 600 vuoden rauhanraja siirtyi Tornionjokeen[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn11). Länsipohjan läänin maakirjan mukaan läänin neljännen kihlakunnan Venäjälle luovutetuista alueista vuonna 1808–1809 mainitaan Kaakaman eli Ruottalan kylästä isännät Mikko Korpijärvi, Pekka Ylitalo, Matti Keskitalo, Pekka Kaarakka, Olli Erkinantti, Jonas Igelström, Olli Juho, Olli Mäki, Jaakko Olli, Niilo Auno, Henrik Ruottala ja Juho Karvala ja samat tiedot löytyvät myös maakirjatietoina eli tilat, jotka luovutettiin Venäjälle.
Elämä jatkui ja ruotsalaisena ehtoollisvieraana Tornion kirkossa kävi lokakuussa 1817 edesmenneen panimomestarin tytär Maria Christina Igelström.[12] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn12) Toinen tyttäristä, Catharina Lovisa Igelström vihittiin Ruottalassa seksmanni Olavi Kalkkimaan e. Keskitalo e. Kokkilan kanssa. Tiluksilla Kalkkimaassa eli Matleena Herajärvi aviottomine lapsineen, joista tunnetuimmaksi on tullut Kalkki-Pappi, Petteri Herajärvi. Catharina ja Olavi olivatkin Matleenan kahden lapsen, Juhon ja Kustaan, kummeja. Olli Pekanpoika Kalkkimaan kuoltua, poikansa Pekka Lehto huolehti Matleenan viimeiselle matkalleen, huolehti Matleenan siunattuun maahan. Tämä Pekka Olavinpoika Kalkkimaa eli Lehto lienee lopulta muuttanutkin Herajärveen, koska tyttärensä Maria Erika tunnetaan jo Herajärvenä, ja joka vihittiin Mäelle emännäksi. Maria Erika Herajärven ja Mäen Niilon lapsista Iita meni emännäksi Majalan Alrikille.
Elämä jatkui Tornionjokilaaksossa perheen lasten löytäessä paikallisia puolisoita, sillä Christinan ja Jonaksen poika Jonas Niklas Bränni asettui Keskitaloon isännäksi. Tyttäristä Maria Christina vihittiin Juho Erkinantin kanssa ja Anna Brita vihittiin leskimieheksi jääneen Juhon Ollin kanssa, ja asui Erkinantilla hänkin kuolemaansa saakka. Erkinantti jaettiin kahdeksi tilaksi, ja toisesta osasta muodostui Pränni. Lieneekö peruja isoisänsä ammatista, brännmästare. Perheen vanha äiti Christina matkusti leskenä kaksikin kertaa kotiseudulleen. Ensimmäinen matka tapahtui niihin aikoihin, kun tytär vihittiin ja toisen matkan hän teki Tukholmaan 3. syyskuuta 1824, ja palasi kotiinsa Alatornion Ruottalaan, kuoli 67 vuoden iässä Ruottalassa ja haudattiin 6. päivänä maaliskuuta 1828.
Monet heistä löysivät kodin Peräpohjolasta, osa palasi takaisin Ruotsiin, osa pysyi Liivinmaalla, osa matkasi ehkä jopa kauemmaksikin maailmalle.
Korjaukset ja täydennykset erittäin tervetulleita:)
______________
[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Rudskoga kyrkoarkiv https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0038633_00120
[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Rudskoga kyrkoarkiv, födelse och dopböcker 1718–1767 https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0038634_00122
[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) Rudskoga (S) C:1 1689–1700 Bild 64 / Sida 115
[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4)[4] RA Rudskoga kyrkoarkiv födelse och dopböcker https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0038632_00017
[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) Rudskoga (S) C:1 1689–1700 Bild 16 / Sida 19
[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref6)[6] Visnums häradsrätt (S) AIa:3 1667–1683 Bild 120
[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref7) Rudskoga C:3 (1718–1767) kuva 7 / sivu 4
[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref8) Visnums kyrkoarkiv, Lysnings- och vigselböcker, SE/VA/13623/E I/1 (1732–1786), bildid: C0039309_00115, sida 213 https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0039309_00115
[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref9) Rudskoga C:4 (1768–1850) kuva 7 / sivu 5
[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref10) Tiina Kuokkanen, Sanna Lipkin & Heli Maijanen: Koskelan sotilaan hauta. Muinaistutkija 2/2018, Arkeologipäivät 2017
[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref11) Suomen sota 1808–1809 https://www.tornio.fi/wp-content/uploads/2018/01/SuomensotaTornioHaparanda.pdf
[12] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref12) Tornio rk 1797–1820 kuva 219 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/tornio/rippikirja_1797-1820_ik193/219.htm