Kylän talot ja yksinäistalot

[Seija Randell]

Kotikylässäni on kaksi taloa, Isotalo ja Vähätalo. Asutuksen yleisluettelossa on ollut kolme, mutta nimiähän niillä ei silloin ole ollut. Ilmeisesti taloja on ollut kaksi 1700-luvulla, kirkonkirjoista päätellen. Isonjaon aikaan 1797 talot ovat olleet kruununrustholleja; mitään sarkajakoa ei tunnu olleen.
Olen jo aiemmin hämmästellyt sitä, että kylästä ei luetteloissa ole talojen nimiä, vaan siinä kohdalla lukee "enstaka". Vertaillessani muihin vastaaviin Isotalo/Vähätalo-jako ei asiaa selitä. Joka tapauksessa taloilla on ollut eri omistajasuvut ja perinnöksiostot ovat olleet toisessa puolikkaassa 1838, toisessa 1860-luvulla.

Nyt törmäsin taas samaan yksinäistalo-mainintaan 1875 myllyluettelossa Arkistolaitoksen sivuilla.

Olen kyllä lukenut jonkun verran historiakirjoja, mutta sieltä en tähän asiaan ole valaisua löytänyt. Osaako joku äkkiseltään sanoa, mistä tässä oikein on kysymys ? - Vai olenko ymmärtänyt yksinäistalo-termin jotenkin väärin ? Eikö se tarkoitakaan, että kylässä on vain yksi talo ?

Seija

[Enstaka]

Hei Seija!

Minun työpöytäni lähellä on pieni käsikirjasto, missä on yksi mainio kirja. Tämä kirja on Sukututkijan sanat ja nimet jonka ovat toimittaneet Anneli Mäkelä-Alitalo ja Ilkka Alitalo. Enstaka sanalle suomennos on tämän kirjan mukaan yksittäistila, joka muodostaa oman kylän.

Hyvää illan jatkoa näiden yksittäistalojen parissa.


Martti Vartiainen

Kirkkonummi.

[kkylakos]

Hei,

yksinäistalo muodostaa oman kylänsä. Jos sen omistus jakaantuu, "epävirallisesti" rippikirjoissa yms. aletaan puhua useammasta talosta niinkuin esimerkissäsi. Mutta se ei tarkoita, että taloa olisi "virallisesti" jaettu. Esim. omassa tutkimuksessani Kokemäen Forsbystä, tilan omistus oli kahdessa osassa 1800-luvun alusta, mutta varsinaisesti tila jaettiin vasta isojaon tarkistuksen yhteydessä 1900-luvun alussa.

[Sami Lehtonen]

Tila oli siis verotalo eikä kruununtalo? Erääsä kantatilasta kotopuolessa maanmittaushallituksen uudistushakemiston mukaan tehty halkomisesta kartta, jakokirja ja pyykkiselitys (viimeinen työvuosi 1848-1850).

Samoihin aikoihin toisen puolikkaan osti Heikki Heikinpoika verotilaksi 22.3.1849. Toisen puolikkaan osto meni seuraavalle sukupolvelle; Kustaa Kustaanpoika osti sen 2.9.1872. Jotenkin tässä tulee mieleen, että virallinen lohkominen lienee ollut hyödyllinen, jos maata on omistettu, mutta kruununtilallisilla se ei ole ollut vielä välttämättä tarpeellista.

Mitä tilojen nimiin tulee, niin onhan niillä toki nimet olleet. Niitä vain ei ole katsottu tarpeelliseksi kirjata veroluetteloihin ylös. Tuomiokirjoista nimiä kyllä löytää (mm. henkilöiden tarkemman identifioinnin takia).

[Seija Randell]

Pitääkö se sitten katsoa maanmittauskonttorin systeemeistä ? Näkyisikö se siitä, milloin tilalle on annettu rekisterinumero ? Tässä tapauksessa isojakopapereihin on laitettu rek.numerot punaisella leimalla, mutta toki ne on voitu iskeä sinne myöhemminkin.
Jos kyseessä olisi sopimukseen perustuva tilanpuolikkaiden hallinta, miksi isossajaossa olisi tarkkaan määritelty kummankin alueet ? Siis kun maanmittarit kuitenkin ovat olleet asialla ?
Isossajaossa on kyllä näiden kahden tilan väliset rajat määritelty, siis 1797. Isonjaon täydennyksessä sitten 1910 on tehty pari niittykappaleen vaihtoa.
Olen kyllä ollut siinä uskossa, että isostajaosta lähtien systeemissä olisi ollut kaksi tilaa eikä tilanpuolikasta. Mielenkiintoista jos joutuu itseään ravistelemaan.
Toisaalta esim. lainhuudatuksessa 1873 puhutaan "Wähätalo skatterusthåll" (köpebrev).
-Täytynee mennä maanmittauskonttoriin.
Onko käytäntö tässä suhteessa ollut kahdenlainen, kun toisissa kylissä on vastaavisti "enstaka" ja toisissa esim. Alastalo/Ylöstalo ? Mikä selittää, että joskus on virallisesti jaettu, joskus ei ? (Näitä jaettuja taloja on ollut paljon.)
-Seija

[Seija Randell]

Lisään vielä heti, että kun katson digitoituja perinnöksiostoluetteloita, siellä todella 1840 on ostettu Karfwala halfva rusthåll ilman rek.numeroa, vaikka samassa listassa sellaiset enimmäkseen on.
-Tällä kylällä siis toinen puoli on ostettu perinnöksi 1840 ja toinen 1868.
-Täytyy tosissaan perehtyä asiaan. Myös sarkajako-asia kiinnostaa; joka paikassahan sitä ei ole ollut. Muiden kokemukset kyllä kiinnostavat.
-Seija

[Seija Randell]

Valitan, minun olisi ensin pitänyt lukea perusteellisesti, mitä kirjoissa sanotaan. Juttu tuntui vaan niin oudolta, että ajattelin muidenkin siihen törmänneen. Kuten Kaisa olikin.
-On todella niin, että vaikka tässä kylässä onkin ollut 2-3 taloa (asutuksen yl.luettelon mukaan ko. aikoina), 1600-luvun lopussa ja nimenomaan sinä aikana, kun ratsutilajärjestelmä luotiin, tilat ovat olleet saman henkilön hallussa.
Jutikkala sanoo, ettei maakirjojen taloluku (nimiä niissä ei vielä 1540 ollut, mutta myöhemmin kyllä) vastaa tosiasiallista viljelmien määrää. Toisaalta sitten maakirjojen taloluku pysyy samana kuin 1600-luvulla (eli on vain rek.no 1:xx). Hän sanoo myös, ettei halkominen käy maakirjasta selville. -Ihmettelyni selitys olisi siis kai niin, että "enstaka" tapauksissa kylässä on ollut yksi maanomistaja 1600-luvun lopulla. Hiukan kun yritin vertailla pitäjän kyliä tässä suhteessa, näin voisi hyvinkin olla.
Löytyykö lisää kokemuksia asiasta ?
-Seija

[Mauri Väisänen]

Lainaan tässä kiinteistöoikeusjärjestemästä paljon kirjoittaneen Veikko O. Hyvösen tekstiä kirjasta Kiinteistöjärjestelmä ja kiinteistönmuodostamisoikeus s.130:

Taloja sanan varsinaisessa merkityksessä ovat alkuperäiset maakirjatalot, jotka on talona verollepantu ja merkitty maakirjaan. Maarekisteriä ensimmäisen kerran laadittaessa kaikki maakirjatalot saivat maarekisterissä oman alusteensa. Kylään kuuluu tavallisesti useita taloja, mutta yksinäistalo ei kuulu kylään, vaan se muodostaa yksin kylän veroisen kokonaisuuden. Maakirjatalo on harvoin säilynyt nykyaikaan saakka jakamattomana. Siitä on muodostettu yleensä osittamistoimituksissa useita tiloja, jotka on merkitty maarekisteriin asianomaisen talon alusteelle ja saaneet siinä rekisterinumeronsa aikajärjestyksessä.

Isojaon jakokuntana oli pääsääntöisesti kylä tai yksinäistalo. Kylä muodostui edellä selitetyltä asutushistorialliselta pohjalta eikä sitä ole määritelty laissa. Kylälle oli tunnusomaista Suomen länsi- ja eteläosissa samassa tilussekaannuksessa olleet kotitilukset sekä näiden ympärillä oleva yhteismetsä vanhojen rajojen ja nautinnan mukaan. Poikkeuksellisesti metsä oli kahden tai useamman kylän tai yksinäistalon yhteinen, jolloin nämä muodostivat lohkokunnan. (s.100)

Hyvönen viittaa tekstissä Kyösti Haatajan teokseen 'Maanosittamisrajoitukset Suomen lain mukan I-III' (1909).

Maarekisteri on nykyisin kiinteistörekisteri.

Mauri

[Seija Randell]

Olen kyllä jossakin määrin yrittänyt perehtyä kiinteistönmuodostamiseen ja sen sekä myös verotuskäytännön historiaan. Siltä pohjalta ja oman tapaukseni sekä eräiden vertailutietojen perusteella käsitykseni on nyt se, että tässä tapauksessa todellakin siihen aikaan, kun talot saivat nimet maakirjaan eli 1600-luvun lopulla, tämän kylän talot (joita kyllä näkyy enemmän kuin yksi) omisti sama henkilö. Ilmeisesti tästä syystä ei taloja nimetty erikseen eli kylä sai yksinäiskylän "leiman".
Isojako, jossa jakamatta jäi kylän yhteinen metsä, rakuunaniitty, sikopiirit, niityt jne. oli vuonna 1779. Nämä jaettiin 1827; metsän jakamisesta en ole löytänyt paperia. (Puute ei liene ainutlaatuinen; esim.Paimion historiassa kerrotaan vastaavaa.) Isojaon 1779 paperit tulivat valmiiksi 1784, jona vuonna (muistiinpanojeni mukaan) tila näkyy maakirjassa halotun osiin 1 1 ja 1 2.
Toisin sanoen, se että yksinäiskylän nimike pysyy siellä parisataa vuotta huolimatta konkreettisesta tilanteesta, on jonkinmoinen jäännös. Jutikkala käyttää sanontaa "jähmettyi". Vielä 1911, kun piirirajat tarkistettiin, paperissa lukee yksinäistä perintötaloa, vaikka siitä puolikkaasta 1 1 oli erotettu 1908 yksi lohkotila.
-Kaikenkaikkiaan lienee niin, että vasta aika myöhään voimme puhua maatilasta kiinteistönä siinä mielessä kuin sen nyt käsitämme. Kaksisataa vuotta sitten tilanne muistutti asunto-osakeyhtiötä, jos näin karkean vertauksen saa tehdä. Toisaalta nykymaatila on jotakin muuta kuin kiinteistörekisteriin merkitty yksittäinen rekisteritila.

Seija