Outika
16.04.22, 06:22
Ruotsalaisten DNA-suku on levisi ilmeisen elinvoimaisena laajalle Suomeen ja tiedonjyväsiä yhdistämällä voisi asioita tulkita monella tapaa, ja tulkinnoista voitaisiin olla montaa mieltä. Tätä silmälläpitäen, olisikin kiinnostava tietää erilaisista tulkinnoista. Asetan oman tulkintani kysymyksenä seuraavasti.
1300-luvun Taivassalossa
Ensimmäinen kirjattu Rodzala oli Varsinais-Suomen Taivassalon Jönis Rozlax vuonna 1380! Ehkä asettautuminen lahden toiselle laidalle johtui siitä, että Roslagenin , ent. Rodzlagenin (Sialand[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1)) vanhoihin lakeihin tottuneet eivät ehkä hyväksyneet Birgerin vuoden svealaista 1296 lakiuudistusta, jota myös Roslagenin asukkaiden tuli Upplannin asukkaina jatkossa noudattaa, vai oliko leidang-järjestelmä tullut tiensä päähän ja elämiseen hankittava varallisuus tuli hoitaa muilla keinoin. Tuohon saakka vahva varangien joukko oli itse valinnut päällikkönsä, joka hoiti uhraukset ja toimi leidangin komentajana sodissa. Roden eli Rodzlagen [Roden, Roðer eli rodd (soutaa)] oli viikinkiajoilta asti toiminut rannikkolaivaston (leidang) päämajana ja varmistanut skandinavian puolustuksesta. Ehkä se oli jonkinlainen muinainen ruotujärjestelmä, mutta keskittyi pääasiassa meripuolustukseen. Rodzala eli Ruotzalainen -osumia ilmaantui sittemmin Satakunnan muinaispitäjään Huittisiin 1419. Huittistahan oli asutettu paikannimikirjan mukaan Kokemäen suunnasta jo rautakaudelta alkaen, ja Taivassalosta Kokemäelle oli noin 112 km.
1400–1500-lukujen Huittisissa-Tyrväällä-Orivedellä-Lepaalla
Suvanto kertoo Ylä-Satakunnan tienoosta seikkaperäisesti Tyrvään hallintopitäjän osalta[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2). Ylä-Satakunnan kihlakuntaan kuuluivat Tyrvää, Karkku, Kyrö, Pirkkala, Kangasala, Lempäälä ja Vesilahti sekä vuodesta 1565 lähtien Ruovesi. Ylä-Satakunnan kihlakunnan Tyrvään hallintopitäjässä eli Tyrvään kolmanneksessa oli Ruotsilan talo. Toinen Ruotzila eli Rossila sijaitsi edelleen hiukan itään käsin Kangasalan hallintopitäjässä Oriveden kappelikunnassa. Tätä taloa puhuteltiin myös Toritun ja Pehulan nimillä.
Tyrvään hallintopitäjässä lintujen soitimelta nimensä saaneen Kiimajärven jakokunnassa oli siis Ruotsilan taloja, joista muodostui myös kyläkin [Ruodzila 1540–1542; Rodzsila 1543–1562]. Tyrvään koskissa kalastelivat, ja siitä elantonsa saivat. Tilan asukkaita nimitettiin 1400-luvulla nimillä Matskap, Masko, Matskoy, Maskog. Suvanto on tulkinnut tuota nimeä seuraavasti: Ala-Sastamalan laamanninkäräjiltä 16.1.1481 on säilynyt kopioina kaksi tuomiokirjettä, joissa lautakunnan jäsenet on lueteltu. Molemmissa on toisena Olof Malonen ja Olof Maloinn. Koska Tyrväällä ei asunut Maloisia ja koska nimi Maskoy tai Mattskap oli kopioitsijoille varsin outo, on todennäköistä, että kyseessä on Ruotsilan Olavi. Olavi Maskog tuli tunnetuksi käräjiltä 1477 kun Ruotsilan kylän ja kanteen alullepanijoiden rajoja selviteltiin. Tässä samassa talossa jatkoi Olavi Olavinpoika vuodesta 1515 ja hän käytti suku- eli lisänimenä Rodzilaa. Olavi seurasi luultavasti noin 1544 alkaen poikansa Markku Olavinpoika, joka vaihtelevasti käytti sekä Meska, Maskoij ja Rodzilan nimiä. Nimiperimä talossa jatkui kun Olavi Markunpoika ilmaantui isännäksi vuodesta 1568. Ruotsilan kylän 1460-luvun V talollisen Arn Olaffssonin eli Arnikka Olavinpojan jälkeen Køøsti Arnikinj Rodzila kirjattiin pelkästään Rodzilan nimellä, mutta ilmaantui kirjoihin Gøtzstaffuus ja Gösth etunimillä.
Saattaisiko Maskoyn nimen taustalla olla alkujaan Meskala, eli kylä Ala-Satakunnassa. Siellä mainitaan kyllä Meskalan Olavi Kauppamies. Satakuntalainen osakunta[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3) kertoo kirjassa hänen olleen ehkä ruotsalaisen mahtimiehen, joka teki kauppaa seudulla, ja miksei laajemminkin. Nimi lienee ollut lähtöisin jo 1300–1400 luvuilta, ja kertoi kantajastaan jotakin. Myös nimi Matskap ja Maskoi mainitaan Kallialan vanhoissa tileissä[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4).
Satakuntasarjan III osassa kerrotaan 1400-luvun nimistä mm Matskap, Maskoi eli Masko ja nimenomaan vanhimman merkinnän osalta tekstiin on sisällytetty viittaus Meskalaan, joka oli yksi Tyrvään kylistä. Etunimet muistuttavat nimenomaan näitä Ruotzalan tilan asukkaita eli Johan Matskap 1469 (Meskala), Laurens Mattskap 1487 eli Masko, joka kirjattiin myös nimellä Lauri Matsko tai Matskoy 1488. Peder Matskap ilmaantui myös 1487 Olaff Matskoy 1490 sekä Peder Matskoy 1490. Vanhin rodzalaisista merkintöjen mukaan oli hyvinkin skandinaavilta kuulostava Arn Olaffsson, ja mitä ilmeisimmin poikansa Køsti Arnikinj 1478.
Koska vanhimmat Ruotzalan kylän asukkaat kirjattiin lisänimellä, joka näyttäisi joko Meskalan tai enemmänkin Maskun nimeltä, saattoivatko he liikkua keskiaikaisesta Varsinais-Suomen kirkkopitäjästä Ala-Satakunnan kautta kohti itää ja asettua Ylä-Satakunnan maisemiin Tyrväälle ja Kangasalalle (Epaala) sekä Sääksmäelle. Kirjauksia löytyy sekä Kangasalalta että Sääksmäeltä ja johtuiko siitä, että Epaala luettiin molempiinkin paikkoihin sijaintinsa vuoksi. Kartalta voi nähdä, että Epaala sijoittuu Roineen veden Tossanselkä lännessä, Mallasvesi etelässä, Pälkänevesi idässä ja pohjoisen suuntaan osuivat Längelmäveden aliset vesistöt mm. Heposelkä ja pienempiä järviä. Ehkä kuitenkin Pälkäne oli lähempänä kuin Kangasala, ja Lepaa vain noin 36 kilometriä etelään Mallasveden alisella Vanajalla.
Olavi Ruotzala asui Tarkan tilaa Kutalan jakokunnassa ylä-Satakunnassa aivan 1500-luvun alussa. Michel Jönsson Rodzilaynen Epaila sekä Olof (Mikonpoika) ja Jöns, jotka olivat joutuneet maksamaan sakkoja linnan oikeuksien laiminlyönneistä koska vain he olivat olleet Hämeen linnan kirjoissa Kulsialan kylästä, mutta tilaa ei mainita. Kulsialan talvikäräjillä 14.1.1508 Michel Rodzilaynen Epaiala sai kolmen markan sakon "for treske om slotzins rethet". Suvulla on ollut omistusta Kulsialan kylässä jo 1500 luvun alussa. Kantatila oli töiden ja eräiden maksujen puolesta jaettu jo kolmeen osaan (Mikel, Olof, Jöns). Ylä-Satakunnan välikäräjiä käytiin Orivedellä maaliskuulla 1513 ja tuolloin 12-jäsenisen oikeduenvalvojien joukossa mainitaan Jöns Ruotzalainen[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5) Ruotzalaiset omistivat tilan Epaalassa (Mikko Rodzilayne) ja koska Kangasalan hallintopitäjällä ei ollut suoritusvelvoitteita Hämeenlinnaan eli heillä oli Epaalan lisäksi verovelvollinen tila myös Kulsialan hallintopitäjässä.
Kulsiala oli vanha hallintopitäjä ja sen alue käsitti Längelmäen ja Tyrvännön sekä osan Pälkänettä. Kulsiala tunnetaan vuodelta 1405 alkaen, jolloin merkittiin Turun tuomiokirkon Mustaankirjaan. Talot nousivat Lepaan kirkon ympärille Tyrvännön [Turfvene, Tijrffvoende] seurakunnaksi alkaen 1429. Kulsiala jakaantui viiteen neljänneskuntaan (Suotaala, Uskila, Ikkala, Laitikkala ja Längelmäki) sekä 29 kylään, joissa oli 153 taloa.
Olisiko tuo Kulsialan tila ollutkin Lepaa? Hannus Petterinpoika Rodzalainen mainitaan 1440 Kymijoen Rodzalaisena Lepaan säterillä. RA merkintä löytyy vielä 1481 vuodelta, kun tämä rälssimiesten kanssa möi Ruohoisenmaan tuomiorovastille[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn6). Lepaalla jatkoi Hannuksen jälkeen Kustaa Vaasan valtaapitävä Björn Klaunpoika, joka käytti Leijonaa vaakunassaan ja siksipä heitä myös Lejon -nimellä kirjattiin. Lepaalla eleli 1509 Kaarina-vaimo[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn7), Hannus Pietarinpojan jälkeen, ennen Björn Klaunpoikaa. Lepaan Kaarina mainitaan käräjäkäsittelyssä yhdessä Lasse Larenssonin kanssa, joka oli Mälkkilän kylästä Kulsialasta ja perintönsä, jota hän lienee ollut vaihtamassa Lepaan Kaarina-rouvan kanssa, joka myöskin perintöään oli vaihdattelemassa [tha kom for rette a sette tinge Lasse Larensson i Melkela by i Kulsila soken och skette vndan sigh och sinom arfum och vnder hustrv Kaderin i Løpos(!) och hennes arffum en halff ffijerdungh aff all Harwila by, bode ner och fierre, skogh och skiul, som ther aff alder tel ligat haffuer; och fra[m]delis skette hustrv Kaderin vnder ffor:de Lasse Larensson och hans arffum en heel ffierdungh aff en kroch liggiandes j for:de Melkola by epter en ræth skatningh, adh then, som bettre haffuer, skal vederliggia met dannemen then andre]. Eli luovuttiko Lepaan Kaarina Harvialasta maata ja sai itselleen lähempää Tyrvännöstä maata?
Mitä tulee Hannus Petterinpoikaan, vuonna 1940 kirjoitettu Ruotsalainen -järven nimihistoria[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn8) tietää kertoa, että Hannus Pietarinpoika, Marjoniemen tiettävästi ensimmäinen isäntä, oli ympäristön väestölle "ruotsalainen" ja järvi, josta hän omisti suuren osan, sai luonnollisesti nimen "ruotsalaisen vesi" eli lyhyesti vain Ruotsalainen. Tai on käytetty muotoja "ruotsi" ja "ruotsinvesi", mihin silloiset kirjoitustavat ehkä viittaavatkin, ja myöhemmin vasta pitempiä Ruotsalainen tai Ruotsalaisenjärvi, -selkä, kuten nykyisin. Hannu Pietarinpoika omisti Marjoniemen tilan todennäköisimmin jo 1400-luvun lopulla. Ja lisäksi, Suomalaisen paikannimikirjan (sivu 387) mukaan Marjoniemen tilan omisti paikallisten mukaan upplantilainen Lepaan kartanon omistajasuku[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn9), eli ruotsalaiset Hannus Pietarinpoika tai tämän isä. Tosin, vielä 1467 nimi kirjoitettiin Ryöwesi/Ryösänwesi, ja muuntui pian Rotzilain -nimeksi 1600-luvulla. Kuka tietää, jos nimen alkuperäinen asu olisikin jotakuinkin Rodz, Rydhz tms.
Kulsiala ei ollut Tyrvännön rinnakkaisnimi, vaan seurakuntaa laajempi hallintopitäjä. Tyrvään vanha nimimuoto on ehkä viitannut Liekoveden ja Kokemäenjoen väliseen koskeen, ja lisäksi Tyrvännön kirkon liepeillä Lepaalla olevassa Lepaanvirrassa on ollut koski. Eli koski olisi ehkä kohinallaan nimennyt seudun Tyrvääksi (vrt. Lönnrotin sanakirja 1880 tuntee sanan tyrjätä eli meluta, kolista ja jyristä)[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn10).
1500-luvun Kantokylän Karlsund
Lepaan naapurina eleli Kulsialan Laitikkalan neljänneksen Kantokylässä toinen Rotzalainen Karlsundin kartanoa, jonka möi sittemmin Romanovitzille. Härkätien ja Savontien vaellus Karkun, Selkeen ja Ruotzalan kartanoista sai alkunsa, kun kolmikymmenvuotinen sota päättyi ja kuningas lahjoitti baltianaatelisille sotureilleen mahtavia maita ja tiloja rälsseiksi, ja osan isännät ehtivät myydä pois, kun olivat saaneet kuulla tulevasta verollepanosta. Niinpä myös Karlsund ehdittiin myydä, huolimatta kuninkaan määräyksistä, ettei omapäisesti myytäisi tiloja kenelle tahansa.
Ruotsilan eli Karlsundin isäntänä eleli 1539 Olavi Niilonpoika ja vuodesta 1562 Jaakko Olavinpoika kunnes 1600 vuonna mainitaan kestikievarina. Jaakko Olavinpoika piti taloa ratsumiehenä ja sitten Karlsundiin liitettiin useita tiloja, ja se joutui 1616 Hollolan salpietariruukin alle, mutta Jaakon poika Sipi Jaakonpoika oli edelleen omistajana. Sipi Jaakonpojan jälkeen vuodesta 1628 Karlsund siirtyi Juho Olavinpojalle, joka oli Otto Yxküll´n (von Gyllenband k. 1653) ratsumiehenä ja tila jäi viljelemättä, tullakseen liitetyksi Hans Ekholtzin rälssiin 1635, mutta kuitenkin Johan Olavinpojan asutuksessa ja vuodesta 1659 nimellä ratsumestari Johan von Birkholtz, kunnes 1672 Romanovitz mainitaan jakamassa tiluksia Juho Olavinpojan Sipin kanssa. Erään DNA-serkun juurissa elivät yhteiset sukulaiset Elias Martinpoika 1664 ja Sofia Jöranintytär Ruotsalainen Pälkäneen Laitikkalassa vielä myöhemminkin. Sofia oli talon tytär, eli Jöns Ruotzulan tytär eli luultavasti mainitun Juho Olavinpoika Ruotzalaisen tytär.
1500–1600 luvun erämaiden asuttamisen aikoihin Juvalle
Osa Ruotzalaisista mainitaan Juvalla. Rälssien ja verojen alta 1554 Ruotzilasta lähtivät Konneveden erämaahan Olavi Niilonpoika ja Jaakko Ollinpoika. Pälkäneeltä lähti useampia isäntiä mm. Kantokylän kolme isäntää, ja monta muuta myös Onkkaalasta, Kuulialasta ja Äimälästä. Ruotzulasta tuli ratsutila ja kestikievari mainitun Juho Olavinpojan aikana. Aika kertoi suurista muutoksista ja ko. vuonna aloitti suuren hallintouudistuksen ja siirsi valtaa kirkolta itselleen, kuninkaalle. Kuningas otti itselleen oikeuden nimittää piispat, ja jakoikin maan kahteen hiippakuntaan 1554. Uudistus tuli näkymään myös itämaalla Suomessa. Kuningas aloitti määrätietoisen erämaiden asuttamisen verotulojen kasvattamiseksi. Savonlinnan kupeeseen Juvalle ilmaantui eräsijoille Ruotzalaisia. Juvan Koikkalan neljänneksessä asuivat jo 1541 Olavi ja Joan Rotzala [Rotzalan, Rotzalain] ja hiukan myöhemmin Staffan eli Tapani Rottine 1546 ja kymmenen vuotta myöhemmin rinnalle ilmaantui 1556 Hannus Rottinen. Nimittäin Säämingin maantarkastusluettelon mukaan vuosina 1562–63 siellä asuivat Hannus, Peer ja Simon Rodzalainen. Veljekset asettuivat Sääminkiin 1560 luvun alkaessa, koska heitä ei mainita Säämingissä vielä vuonna 1558.
Kymijoen itärannan Ruotsula [Rowdzula, Ruottula, Ruohtula] oli ollut vielä 1200 luvulla asumatonta ja metsäistä erämaata, jonka läpi kuitenkin riitti kulkijoita. Ruotsula oli liitettynä Kelttiin pitkän aikaa. Hannu Pietarinpoika omisti Marjoniemen 1400 luvun lopulla. Tila sijaitsi veden rannalta ja tila lienee ollut niin suuri, että paikkaa kutsuttiin pian ruotsalaisen vedeksi, lyhyesti ruotsalaiseksi, ruotsinvedeksi ja ruotsiksi. Ruotsinvesi oli siis tunnettu jo hyvin varhain ja Säämingin nimen etymologiassa[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn11) mainitaan jo 800-luvun skandinaavivaikutus, kun skandinaavikauppiaat kulkivat järviseudun vesistöillä aina Laatokalle saakka tekemässä turkiskauppaa (ehkäpä lappalaisten ansiosta). Eli vaihtoivat tavaraa ensin lappalaisten kanssa turkiksiin ja veivät nämä myyntiin Novgorodiin ja Tukholmaan. Varmasti menestys kaupankäynnissä varmisti asettautumisen lähemmäksi kaupankäyntialueita. Sittemmin kun Novgorod luovutti useiden veristen yhteenottojen jälkeen Säämingin Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa Ruotsille, ns. ”uusi maa” ja itään siirtynyt rajaseutu lisäsivät kiinnostusta siirtyä idemmäksi uusille asuinsijoille. Samoihin aikoihin kun Hämeessä ja Varsinais-Suomessa tiloja koottiin rälsseiksi. Ellet ollut oikeutettu verovapauteen, ei sinun ollut mahdollista ylläpitää suuria kartanoita raskaan verotuksen vuoksi. Voisiko tulkita, että kuningas oikein usutti monilla toimenpiteillään kyvykkäitä ja neuvokkaita alamaisiaan erämaita asuttamaan.
1600-luvun rajakahakoiden alta pohjoiseen
Muuttojen seurauksena osa väestä harhautui rajan taaksekin ja rajaseutu kävi levottomaksi, sillä valta oli siirtynyt Venäjällä Novgorodista Moskovaan ja Olavinlinnan elinvoimaisuutta ei katsottu uudelta valta-asemalta käsin hyvällä silmällä. Niinpä pitkällisen piinan ja tuhotöiden seurauksena seudun väkeä lähti kohti pohjoista, ja siellä matkassa oli ehkä toisessa aallossa Ruotzalaisten lisäksi monia muita nimiä, jotka tunnetaan nykyään Perä-Pohjolassa saakka.
Toivoisin kovasti tarkempia tietoja tarinan tarkentamiseksi, korjaamiseksi. Suvannon Ylä-Satakunnan tiloista kertovat selvitykset ovat olleet merkittävä tiedonlähde erilaisen historiatiedon lisäksi.
Toinen askarruttava kysymys myös siitä, olivatko nämä Rodzalaiset samaa verta ja lihaa, vai erillisiä sukuja. Yleensähän kylät syntyivät perheiden laajetessa, ja puolisoita haettiin kauempaa. Lisäksi nimiperimän tulkinta eli etunimet lisä/sukunimien lisäksi.
______________________
[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Philip Line: Kingship and State Formation in Sweden: 1130–1290. Google-book.
[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Seppo Suvanto: Y L Ä - S A T A K U N N A N K I H L A K U N T A A L A - S A S T A M A L A N l. T Y R V Ä Ä N H A L L I N T O - P I T Ä J Ä
[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) S A T A K U N T A K O T I S E U T U T U T K I M U K S I A III painettu 1928
[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) S A T A K U N T A K O T I S E U T U T U T K I M U K S I A . III JULKAISSUT S A T A K U N T A L A I N E N O S A K U N T A
[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) Suvanto: VANHAA ORIVETTÄ KOSKEVIA TUOMIOKIRJAPOIMINTOJA KESKIAJALTA 1 8 7 0-LUVULLE
[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref6) SDHK-nr: 30889: Hans Pedersson av Lepas, Ärland Nilsson av Suontaka och Järl Jönsson av Niemenpää säljer åt domprosten Magnus Nilsson all sin andel i holmen Ruohoisenmaa i Lemo sn.
[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref7) SDHK 36417 / Turenki 28.1.1509: Klas Henriksson, lagman i Söderfinne lagsaga, fastställer ett jordabyte, varigenom Lasse Larensson av Mälkiäis avstår en halv fjärding av Harviala i Vånå socken åt hustru Karin i Lepas mot en fjärding i Mälkiäis.
[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref8) Mainittu Järvi & Meri Wikissä osoitteessa: https://www.jarviwiki.fi/wiki/Ruotsalainen_(14.141.1.001)
[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref9)[9] Alanen,Timo – Kepsu, Saulo 1989: 226; BFH 1: 5; Blaeu, Joan 1662; Rainio, Jussi 1946: 267–269: Ruotsalainen järvi Heinolassa Päijät-Hämeessä, osin Asikkalan puolella. Ryöwesi, Ryösänwesi 1467, Rotzilain Lacus 1662, Ruotsi Wäsi 1700-luvun lopulla. – Jussi Rainio on päätynyt siihen, että nimi on tarkoittanut ruotsalaiselle kuuluvaa vesialuetta. Paikkakuntalaisten mukaan Marjoniemen tilan ja suurelta osin koko järven omistanut ruotsi eli ruotsalainen oli Hannu Pietarinpoika tai tämän isä, joka oli Lepaan kartanon omistajasukua, ns. Lepaan sukua. Omistajan mukaan järvi olisi saanut alueen suomenkielisen asujaimiston keskuudessa nimen Ruotsinvesi eli Ruotsalainen.
[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref10)[10] FMU 3: 464; FMU 4: 348; Kiviniemi, Eero1971a; www.tyrvanto.net/jana.htm; (http://www.tyrvanto.net/jana.htm;) www.tyrvanto.net/tyrvantoseura/vaulo/tyva5.htm (http://www.tyrvanto.net/tyrvantoseura/vaulo/tyva5.htm) [26.6.20]
[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref11)[11] I. Kosonen 2020; Ruotsinkielinen Säminge tarkoittaa Vesj´kansaa – Sääminki nimen selitys. Internet-artikkeli
1300-luvun Taivassalossa
Ensimmäinen kirjattu Rodzala oli Varsinais-Suomen Taivassalon Jönis Rozlax vuonna 1380! Ehkä asettautuminen lahden toiselle laidalle johtui siitä, että Roslagenin , ent. Rodzlagenin (Sialand[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn1)) vanhoihin lakeihin tottuneet eivät ehkä hyväksyneet Birgerin vuoden svealaista 1296 lakiuudistusta, jota myös Roslagenin asukkaiden tuli Upplannin asukkaina jatkossa noudattaa, vai oliko leidang-järjestelmä tullut tiensä päähän ja elämiseen hankittava varallisuus tuli hoitaa muilla keinoin. Tuohon saakka vahva varangien joukko oli itse valinnut päällikkönsä, joka hoiti uhraukset ja toimi leidangin komentajana sodissa. Roden eli Rodzlagen [Roden, Roðer eli rodd (soutaa)] oli viikinkiajoilta asti toiminut rannikkolaivaston (leidang) päämajana ja varmistanut skandinavian puolustuksesta. Ehkä se oli jonkinlainen muinainen ruotujärjestelmä, mutta keskittyi pääasiassa meripuolustukseen. Rodzala eli Ruotzalainen -osumia ilmaantui sittemmin Satakunnan muinaispitäjään Huittisiin 1419. Huittistahan oli asutettu paikannimikirjan mukaan Kokemäen suunnasta jo rautakaudelta alkaen, ja Taivassalosta Kokemäelle oli noin 112 km.
1400–1500-lukujen Huittisissa-Tyrväällä-Orivedellä-Lepaalla
Suvanto kertoo Ylä-Satakunnan tienoosta seikkaperäisesti Tyrvään hallintopitäjän osalta[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn2). Ylä-Satakunnan kihlakuntaan kuuluivat Tyrvää, Karkku, Kyrö, Pirkkala, Kangasala, Lempäälä ja Vesilahti sekä vuodesta 1565 lähtien Ruovesi. Ylä-Satakunnan kihlakunnan Tyrvään hallintopitäjässä eli Tyrvään kolmanneksessa oli Ruotsilan talo. Toinen Ruotzila eli Rossila sijaitsi edelleen hiukan itään käsin Kangasalan hallintopitäjässä Oriveden kappelikunnassa. Tätä taloa puhuteltiin myös Toritun ja Pehulan nimillä.
Tyrvään hallintopitäjässä lintujen soitimelta nimensä saaneen Kiimajärven jakokunnassa oli siis Ruotsilan taloja, joista muodostui myös kyläkin [Ruodzila 1540–1542; Rodzsila 1543–1562]. Tyrvään koskissa kalastelivat, ja siitä elantonsa saivat. Tilan asukkaita nimitettiin 1400-luvulla nimillä Matskap, Masko, Matskoy, Maskog. Suvanto on tulkinnut tuota nimeä seuraavasti: Ala-Sastamalan laamanninkäräjiltä 16.1.1481 on säilynyt kopioina kaksi tuomiokirjettä, joissa lautakunnan jäsenet on lueteltu. Molemmissa on toisena Olof Malonen ja Olof Maloinn. Koska Tyrväällä ei asunut Maloisia ja koska nimi Maskoy tai Mattskap oli kopioitsijoille varsin outo, on todennäköistä, että kyseessä on Ruotsilan Olavi. Olavi Maskog tuli tunnetuksi käräjiltä 1477 kun Ruotsilan kylän ja kanteen alullepanijoiden rajoja selviteltiin. Tässä samassa talossa jatkoi Olavi Olavinpoika vuodesta 1515 ja hän käytti suku- eli lisänimenä Rodzilaa. Olavi seurasi luultavasti noin 1544 alkaen poikansa Markku Olavinpoika, joka vaihtelevasti käytti sekä Meska, Maskoij ja Rodzilan nimiä. Nimiperimä talossa jatkui kun Olavi Markunpoika ilmaantui isännäksi vuodesta 1568. Ruotsilan kylän 1460-luvun V talollisen Arn Olaffssonin eli Arnikka Olavinpojan jälkeen Køøsti Arnikinj Rodzila kirjattiin pelkästään Rodzilan nimellä, mutta ilmaantui kirjoihin Gøtzstaffuus ja Gösth etunimillä.
Saattaisiko Maskoyn nimen taustalla olla alkujaan Meskala, eli kylä Ala-Satakunnassa. Siellä mainitaan kyllä Meskalan Olavi Kauppamies. Satakuntalainen osakunta[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn3) kertoo kirjassa hänen olleen ehkä ruotsalaisen mahtimiehen, joka teki kauppaa seudulla, ja miksei laajemminkin. Nimi lienee ollut lähtöisin jo 1300–1400 luvuilta, ja kertoi kantajastaan jotakin. Myös nimi Matskap ja Maskoi mainitaan Kallialan vanhoissa tileissä[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn4).
Satakuntasarjan III osassa kerrotaan 1400-luvun nimistä mm Matskap, Maskoi eli Masko ja nimenomaan vanhimman merkinnän osalta tekstiin on sisällytetty viittaus Meskalaan, joka oli yksi Tyrvään kylistä. Etunimet muistuttavat nimenomaan näitä Ruotzalan tilan asukkaita eli Johan Matskap 1469 (Meskala), Laurens Mattskap 1487 eli Masko, joka kirjattiin myös nimellä Lauri Matsko tai Matskoy 1488. Peder Matskap ilmaantui myös 1487 Olaff Matskoy 1490 sekä Peder Matskoy 1490. Vanhin rodzalaisista merkintöjen mukaan oli hyvinkin skandinaavilta kuulostava Arn Olaffsson, ja mitä ilmeisimmin poikansa Køsti Arnikinj 1478.
Koska vanhimmat Ruotzalan kylän asukkaat kirjattiin lisänimellä, joka näyttäisi joko Meskalan tai enemmänkin Maskun nimeltä, saattoivatko he liikkua keskiaikaisesta Varsinais-Suomen kirkkopitäjästä Ala-Satakunnan kautta kohti itää ja asettua Ylä-Satakunnan maisemiin Tyrväälle ja Kangasalalle (Epaala) sekä Sääksmäelle. Kirjauksia löytyy sekä Kangasalalta että Sääksmäeltä ja johtuiko siitä, että Epaala luettiin molempiinkin paikkoihin sijaintinsa vuoksi. Kartalta voi nähdä, että Epaala sijoittuu Roineen veden Tossanselkä lännessä, Mallasvesi etelässä, Pälkänevesi idässä ja pohjoisen suuntaan osuivat Längelmäveden aliset vesistöt mm. Heposelkä ja pienempiä järviä. Ehkä kuitenkin Pälkäne oli lähempänä kuin Kangasala, ja Lepaa vain noin 36 kilometriä etelään Mallasveden alisella Vanajalla.
Olavi Ruotzala asui Tarkan tilaa Kutalan jakokunnassa ylä-Satakunnassa aivan 1500-luvun alussa. Michel Jönsson Rodzilaynen Epaila sekä Olof (Mikonpoika) ja Jöns, jotka olivat joutuneet maksamaan sakkoja linnan oikeuksien laiminlyönneistä koska vain he olivat olleet Hämeen linnan kirjoissa Kulsialan kylästä, mutta tilaa ei mainita. Kulsialan talvikäräjillä 14.1.1508 Michel Rodzilaynen Epaiala sai kolmen markan sakon "for treske om slotzins rethet". Suvulla on ollut omistusta Kulsialan kylässä jo 1500 luvun alussa. Kantatila oli töiden ja eräiden maksujen puolesta jaettu jo kolmeen osaan (Mikel, Olof, Jöns). Ylä-Satakunnan välikäräjiä käytiin Orivedellä maaliskuulla 1513 ja tuolloin 12-jäsenisen oikeduenvalvojien joukossa mainitaan Jöns Ruotzalainen[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn5) Ruotzalaiset omistivat tilan Epaalassa (Mikko Rodzilayne) ja koska Kangasalan hallintopitäjällä ei ollut suoritusvelvoitteita Hämeenlinnaan eli heillä oli Epaalan lisäksi verovelvollinen tila myös Kulsialan hallintopitäjässä.
Kulsiala oli vanha hallintopitäjä ja sen alue käsitti Längelmäen ja Tyrvännön sekä osan Pälkänettä. Kulsiala tunnetaan vuodelta 1405 alkaen, jolloin merkittiin Turun tuomiokirkon Mustaankirjaan. Talot nousivat Lepaan kirkon ympärille Tyrvännön [Turfvene, Tijrffvoende] seurakunnaksi alkaen 1429. Kulsiala jakaantui viiteen neljänneskuntaan (Suotaala, Uskila, Ikkala, Laitikkala ja Längelmäki) sekä 29 kylään, joissa oli 153 taloa.
Olisiko tuo Kulsialan tila ollutkin Lepaa? Hannus Petterinpoika Rodzalainen mainitaan 1440 Kymijoen Rodzalaisena Lepaan säterillä. RA merkintä löytyy vielä 1481 vuodelta, kun tämä rälssimiesten kanssa möi Ruohoisenmaan tuomiorovastille[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn6). Lepaalla jatkoi Hannuksen jälkeen Kustaa Vaasan valtaapitävä Björn Klaunpoika, joka käytti Leijonaa vaakunassaan ja siksipä heitä myös Lejon -nimellä kirjattiin. Lepaalla eleli 1509 Kaarina-vaimo[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn7), Hannus Pietarinpojan jälkeen, ennen Björn Klaunpoikaa. Lepaan Kaarina mainitaan käräjäkäsittelyssä yhdessä Lasse Larenssonin kanssa, joka oli Mälkkilän kylästä Kulsialasta ja perintönsä, jota hän lienee ollut vaihtamassa Lepaan Kaarina-rouvan kanssa, joka myöskin perintöään oli vaihdattelemassa [tha kom for rette a sette tinge Lasse Larensson i Melkela by i Kulsila soken och skette vndan sigh och sinom arfum och vnder hustrv Kaderin i Løpos(!) och hennes arffum en halff ffijerdungh aff all Harwila by, bode ner och fierre, skogh och skiul, som ther aff alder tel ligat haffuer; och fra[m]delis skette hustrv Kaderin vnder ffor:de Lasse Larensson och hans arffum en heel ffierdungh aff en kroch liggiandes j for:de Melkola by epter en ræth skatningh, adh then, som bettre haffuer, skal vederliggia met dannemen then andre]. Eli luovuttiko Lepaan Kaarina Harvialasta maata ja sai itselleen lähempää Tyrvännöstä maata?
Mitä tulee Hannus Petterinpoikaan, vuonna 1940 kirjoitettu Ruotsalainen -järven nimihistoria[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn8) tietää kertoa, että Hannus Pietarinpoika, Marjoniemen tiettävästi ensimmäinen isäntä, oli ympäristön väestölle "ruotsalainen" ja järvi, josta hän omisti suuren osan, sai luonnollisesti nimen "ruotsalaisen vesi" eli lyhyesti vain Ruotsalainen. Tai on käytetty muotoja "ruotsi" ja "ruotsinvesi", mihin silloiset kirjoitustavat ehkä viittaavatkin, ja myöhemmin vasta pitempiä Ruotsalainen tai Ruotsalaisenjärvi, -selkä, kuten nykyisin. Hannu Pietarinpoika omisti Marjoniemen tilan todennäköisimmin jo 1400-luvun lopulla. Ja lisäksi, Suomalaisen paikannimikirjan (sivu 387) mukaan Marjoniemen tilan omisti paikallisten mukaan upplantilainen Lepaan kartanon omistajasuku[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn9), eli ruotsalaiset Hannus Pietarinpoika tai tämän isä. Tosin, vielä 1467 nimi kirjoitettiin Ryöwesi/Ryösänwesi, ja muuntui pian Rotzilain -nimeksi 1600-luvulla. Kuka tietää, jos nimen alkuperäinen asu olisikin jotakuinkin Rodz, Rydhz tms.
Kulsiala ei ollut Tyrvännön rinnakkaisnimi, vaan seurakuntaa laajempi hallintopitäjä. Tyrvään vanha nimimuoto on ehkä viitannut Liekoveden ja Kokemäenjoen väliseen koskeen, ja lisäksi Tyrvännön kirkon liepeillä Lepaalla olevassa Lepaanvirrassa on ollut koski. Eli koski olisi ehkä kohinallaan nimennyt seudun Tyrvääksi (vrt. Lönnrotin sanakirja 1880 tuntee sanan tyrjätä eli meluta, kolista ja jyristä)[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn10).
1500-luvun Kantokylän Karlsund
Lepaan naapurina eleli Kulsialan Laitikkalan neljänneksen Kantokylässä toinen Rotzalainen Karlsundin kartanoa, jonka möi sittemmin Romanovitzille. Härkätien ja Savontien vaellus Karkun, Selkeen ja Ruotzalan kartanoista sai alkunsa, kun kolmikymmenvuotinen sota päättyi ja kuningas lahjoitti baltianaatelisille sotureilleen mahtavia maita ja tiloja rälsseiksi, ja osan isännät ehtivät myydä pois, kun olivat saaneet kuulla tulevasta verollepanosta. Niinpä myös Karlsund ehdittiin myydä, huolimatta kuninkaan määräyksistä, ettei omapäisesti myytäisi tiloja kenelle tahansa.
Ruotsilan eli Karlsundin isäntänä eleli 1539 Olavi Niilonpoika ja vuodesta 1562 Jaakko Olavinpoika kunnes 1600 vuonna mainitaan kestikievarina. Jaakko Olavinpoika piti taloa ratsumiehenä ja sitten Karlsundiin liitettiin useita tiloja, ja se joutui 1616 Hollolan salpietariruukin alle, mutta Jaakon poika Sipi Jaakonpoika oli edelleen omistajana. Sipi Jaakonpojan jälkeen vuodesta 1628 Karlsund siirtyi Juho Olavinpojalle, joka oli Otto Yxküll´n (von Gyllenband k. 1653) ratsumiehenä ja tila jäi viljelemättä, tullakseen liitetyksi Hans Ekholtzin rälssiin 1635, mutta kuitenkin Johan Olavinpojan asutuksessa ja vuodesta 1659 nimellä ratsumestari Johan von Birkholtz, kunnes 1672 Romanovitz mainitaan jakamassa tiluksia Juho Olavinpojan Sipin kanssa. Erään DNA-serkun juurissa elivät yhteiset sukulaiset Elias Martinpoika 1664 ja Sofia Jöranintytär Ruotsalainen Pälkäneen Laitikkalassa vielä myöhemminkin. Sofia oli talon tytär, eli Jöns Ruotzulan tytär eli luultavasti mainitun Juho Olavinpoika Ruotzalaisen tytär.
1500–1600 luvun erämaiden asuttamisen aikoihin Juvalle
Osa Ruotzalaisista mainitaan Juvalla. Rälssien ja verojen alta 1554 Ruotzilasta lähtivät Konneveden erämaahan Olavi Niilonpoika ja Jaakko Ollinpoika. Pälkäneeltä lähti useampia isäntiä mm. Kantokylän kolme isäntää, ja monta muuta myös Onkkaalasta, Kuulialasta ja Äimälästä. Ruotzulasta tuli ratsutila ja kestikievari mainitun Juho Olavinpojan aikana. Aika kertoi suurista muutoksista ja ko. vuonna aloitti suuren hallintouudistuksen ja siirsi valtaa kirkolta itselleen, kuninkaalle. Kuningas otti itselleen oikeuden nimittää piispat, ja jakoikin maan kahteen hiippakuntaan 1554. Uudistus tuli näkymään myös itämaalla Suomessa. Kuningas aloitti määrätietoisen erämaiden asuttamisen verotulojen kasvattamiseksi. Savonlinnan kupeeseen Juvalle ilmaantui eräsijoille Ruotzalaisia. Juvan Koikkalan neljänneksessä asuivat jo 1541 Olavi ja Joan Rotzala [Rotzalan, Rotzalain] ja hiukan myöhemmin Staffan eli Tapani Rottine 1546 ja kymmenen vuotta myöhemmin rinnalle ilmaantui 1556 Hannus Rottinen. Nimittäin Säämingin maantarkastusluettelon mukaan vuosina 1562–63 siellä asuivat Hannus, Peer ja Simon Rodzalainen. Veljekset asettuivat Sääminkiin 1560 luvun alkaessa, koska heitä ei mainita Säämingissä vielä vuonna 1558.
Kymijoen itärannan Ruotsula [Rowdzula, Ruottula, Ruohtula] oli ollut vielä 1200 luvulla asumatonta ja metsäistä erämaata, jonka läpi kuitenkin riitti kulkijoita. Ruotsula oli liitettynä Kelttiin pitkän aikaa. Hannu Pietarinpoika omisti Marjoniemen 1400 luvun lopulla. Tila sijaitsi veden rannalta ja tila lienee ollut niin suuri, että paikkaa kutsuttiin pian ruotsalaisen vedeksi, lyhyesti ruotsalaiseksi, ruotsinvedeksi ja ruotsiksi. Ruotsinvesi oli siis tunnettu jo hyvin varhain ja Säämingin nimen etymologiassa[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftn11) mainitaan jo 800-luvun skandinaavivaikutus, kun skandinaavikauppiaat kulkivat järviseudun vesistöillä aina Laatokalle saakka tekemässä turkiskauppaa (ehkäpä lappalaisten ansiosta). Eli vaihtoivat tavaraa ensin lappalaisten kanssa turkiksiin ja veivät nämä myyntiin Novgorodiin ja Tukholmaan. Varmasti menestys kaupankäynnissä varmisti asettautumisen lähemmäksi kaupankäyntialueita. Sittemmin kun Novgorod luovutti useiden veristen yhteenottojen jälkeen Säämingin Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa Ruotsille, ns. ”uusi maa” ja itään siirtynyt rajaseutu lisäsivät kiinnostusta siirtyä idemmäksi uusille asuinsijoille. Samoihin aikoihin kun Hämeessä ja Varsinais-Suomessa tiloja koottiin rälsseiksi. Ellet ollut oikeutettu verovapauteen, ei sinun ollut mahdollista ylläpitää suuria kartanoita raskaan verotuksen vuoksi. Voisiko tulkita, että kuningas oikein usutti monilla toimenpiteillään kyvykkäitä ja neuvokkaita alamaisiaan erämaita asuttamaan.
1600-luvun rajakahakoiden alta pohjoiseen
Muuttojen seurauksena osa väestä harhautui rajan taaksekin ja rajaseutu kävi levottomaksi, sillä valta oli siirtynyt Venäjällä Novgorodista Moskovaan ja Olavinlinnan elinvoimaisuutta ei katsottu uudelta valta-asemalta käsin hyvällä silmällä. Niinpä pitkällisen piinan ja tuhotöiden seurauksena seudun väkeä lähti kohti pohjoista, ja siellä matkassa oli ehkä toisessa aallossa Ruotzalaisten lisäksi monia muita nimiä, jotka tunnetaan nykyään Perä-Pohjolassa saakka.
Toivoisin kovasti tarkempia tietoja tarinan tarkentamiseksi, korjaamiseksi. Suvannon Ylä-Satakunnan tiloista kertovat selvitykset ovat olleet merkittävä tiedonlähde erilaisen historiatiedon lisäksi.
Toinen askarruttava kysymys myös siitä, olivatko nämä Rodzalaiset samaa verta ja lihaa, vai erillisiä sukuja. Yleensähän kylät syntyivät perheiden laajetessa, ja puolisoita haettiin kauempaa. Lisäksi nimiperimän tulkinta eli etunimet lisä/sukunimien lisäksi.
______________________
[1] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Philip Line: Kingship and State Formation in Sweden: 1130–1290. Google-book.
[2] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Seppo Suvanto: Y L Ä - S A T A K U N N A N K I H L A K U N T A A L A - S A S T A M A L A N l. T Y R V Ä Ä N H A L L I N T O - P I T Ä J Ä
[3] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) S A T A K U N T A K O T I S E U T U T U T K I M U K S I A III painettu 1928
[4] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) S A T A K U N T A K O T I S E U T U T U T K I M U K S I A . III JULKAISSUT S A T A K U N T A L A I N E N O S A K U N T A
[5] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) Suvanto: VANHAA ORIVETTÄ KOSKEVIA TUOMIOKIRJAPOIMINTOJA KESKIAJALTA 1 8 7 0-LUVULLE
[6] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref6) SDHK-nr: 30889: Hans Pedersson av Lepas, Ärland Nilsson av Suontaka och Järl Jönsson av Niemenpää säljer åt domprosten Magnus Nilsson all sin andel i holmen Ruohoisenmaa i Lemo sn.
[7] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref7) SDHK 36417 / Turenki 28.1.1509: Klas Henriksson, lagman i Söderfinne lagsaga, fastställer ett jordabyte, varigenom Lasse Larensson av Mälkiäis avstår en halv fjärding av Harviala i Vånå socken åt hustru Karin i Lepas mot en fjärding i Mälkiäis.
[8] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref8) Mainittu Järvi & Meri Wikissä osoitteessa: https://www.jarviwiki.fi/wiki/Ruotsalainen_(14.141.1.001)
[9] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref9)[9] Alanen,Timo – Kepsu, Saulo 1989: 226; BFH 1: 5; Blaeu, Joan 1662; Rainio, Jussi 1946: 267–269: Ruotsalainen järvi Heinolassa Päijät-Hämeessä, osin Asikkalan puolella. Ryöwesi, Ryösänwesi 1467, Rotzilain Lacus 1662, Ruotsi Wäsi 1700-luvun lopulla. – Jussi Rainio on päätynyt siihen, että nimi on tarkoittanut ruotsalaiselle kuuluvaa vesialuetta. Paikkakuntalaisten mukaan Marjoniemen tilan ja suurelta osin koko järven omistanut ruotsi eli ruotsalainen oli Hannu Pietarinpoika tai tämän isä, joka oli Lepaan kartanon omistajasukua, ns. Lepaan sukua. Omistajan mukaan järvi olisi saanut alueen suomenkielisen asujaimiston keskuudessa nimen Ruotsinvesi eli Ruotsalainen.
[10] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref10)[10] FMU 3: 464; FMU 4: 348; Kiviniemi, Eero1971a; www.tyrvanto.net/jana.htm; (http://www.tyrvanto.net/jana.htm;) www.tyrvanto.net/tyrvantoseura/vaulo/tyva5.htm (http://www.tyrvanto.net/tyrvantoseura/vaulo/tyva5.htm) [26.6.20]
[11] (https://suku.genealogia.fi/#_ftnref11)[11] I. Kosonen 2020; Ruotsinkielinen Säminge tarkoittaa Vesj´kansaa – Sääminki nimen selitys. Internet-artikkeli