sippu630
27.03.22, 09:40
Mämmälän kotiseutuyhdistyksen julkaisuun Mämmälän kyläkirja (https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.750359) (1990) yhdessä Veli Häkkisen kanssa kirjoittamani artikkelin "Mämmälän maakirjatalot ja niiden haltijat" sivulla 52 olemme henkikirjoista päätelleet, että Sipun isännän, lautamies Paavo Jaakonpojan poika Matti Paavonpoika on ollut kahdesti aviossa, ensin 1679--1701 ja sitten uudestaan v:sta 1703. Lisäksi olemme huomauttaneet, että jompikumpi vaimoista on ehkä se Husulan Heikkilän Riitta Juhontytär, jonka kerrotaan olleen naimisissa Matti Sipun kanssa. Lähteenä viimeksi mainitulle on Martti Korhosen teoksen Vehkalahden pitäjän historia II (https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.1186371) (1981) sivulla 155 oleva Husulan Pilhjerta-suvun sukutaulu.
Pilhjerta-suvun sukutaulun mainitun tiedon lähteenä on Ruotsin valtionarkistossa (Riksarkivet) säilytettävään kokoelmaan "Genealogiska samlingar af Baron Daniel Tilas: tom. I, Ätten Husgafvel" sisältyvä sukutaulu "Genealogie öfwer den grenen af Slächten Pilhierta, som äro ifrån Heikilä i Husula by Weckelax Sokn. Upstäld in Dec: 1769". Sukutauluun on merkitty mm. "Johan Pihlhierta, g.m. en Husgawel" ja tälle tytär "Brita Pihl: g.m. Matz Sippå". Mitään aika-, paikka- tai muita määreitä ei henkilöihin ole liitetty.
Kokoelman sukutaulut ovat syntyneet sen vierailun tuloksena, jonka Tilas teki Vehkalahdelle 1760-luvun lopulla. Tieto Riitta Juhontytär Pilhjertan ja Matti Sipon avioliitosta lienee yksi monista niistä tiedonsirpaleista, jotka Tilas on saanut Vehkalahden knaappisukujen jäseniä paikan päällä haastattelemalla ja joista vain osalle löytyy tukea virallisista alkuperäislähteistä. Henkikirjoihin 1679--1706 ei merkitty Husulan Heikkilän isännän Juho Heikinpojan luokse ketään Riitta Juhontytärtä, joskaan nuoret talon tyttäret eivät useinkaan ehtineet tulla kirjoille vanhempiensa luona vaan vasta avioiduttuaan miehensä luona, ja sitä paitsi mainitulla aikavälillä on useita vuosia, joilta henkikirjaa ei ole lainkaan säilynyt.
Yhdessä Veli Häkkisen kanssa laatimastamme teoksesta Mämmälän kylän talot ja suvut (https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.409187) (2000) jätimme Matti Paavonpoika Sipun taulusta (sivut 353--354) vaimojen kohdalla pois maininnan mahdollisesta Pilhjerta-yhteydestä, tiedon epävarmuuden vuoksi.
Nyt sitten aivan äskettäin havaitsin, että minulta on aikoinani Vehkalahden käräjäpöytäkirjojen selauksessa jäänyt huomaamatta Matti Paavonpoika Sippuun liittyvä tieto Vehkalahden ja osan Kymiä 23/2 1727 alkaneissa talvikäräjissä esillä olleessa jutussa, jossa muutamat talolliset valittivat Venäjän vallan viimeisinä vuosina 1720--21 seudun verotuksesta vastanneen komissaarin Jonas Hirnin toimista [KA Kymenkartano ja Lappee 1727 KO a~33 (ii~36): 192--196, erit. 193--194].
Talollinen Jaakko Fredrikinpoika (Pilli) Viialasta valitti siitä, että komissaari Hirn oli vuotta ennen rauhantekoa (siis 30/8 1721 solmittua Uudenkaupungin rauhaa) kurituttanut häntä Salmenkylässä Petter Bergmannin luona (låtit podogera honom i Strömsby hoos Petter Bergman). Syynä oli ollut se, että Matti Paavonpojan leski Marketta Eerikintytär Mämmälästä (Mats Påhlssons Enkia Margeta Erichsd:r ifrån Mämmälä) oli valittanut Jaakko Fredrikinpojasta, että tämä olisi omavaltaisesti ulosmitannut Marketalta kattilan. Ulosmittauksen oli kuitenkin toimittanut veronkannossa avustanut staarosta Pärtty Mikonpoika (Pokki) Viialasta maksuksi niistä 30 äyristä hopearahaa, jotka Marketan oli pitänyt maksaa osuudestaan lehmään, joka Jaakolta oli otettu ja kymmenen talon puolesta lähetetty Pietariin. Jaakon valitukset kuuluivat perustuvan tosiasioihin (Jacobs beswär skola wara sanna), mutta kun komissaari kiisti muistavansa asiaa tai lyöneensä Jaakkoa ja kun Jaakolla ei ollut vetää ketään todistajaksi, niin luopui hän ajamasta kannettaan perille.
Marketta Eerikintytär esiintyy Jaakko Fredrikinpojan mainitsemassa tilanteessa selvästi talon isännyydestä vastaavana leskiemäntänä. Marketan talo kuului Jaakon talon ja kahdeksan muun talon kanssa siihen veroruotuun, jonka oli toimitettava Viipurin komendanttikunnan hallinnolle (tai suoraan Pietarin kuvernementin hallinnolle) verona yksi lehmä. Tällä kertaa lehmän luovutti Jaakko, jolle staarosta sitten toimittaisi muilta yhdeksältä talolta kantamansa rahakorvauksen (kultakin 1/10 osan lehmän arvosta). Marketalla tuota rahaa ei ollut, vaan hän joutui luovuttamaan staarostalle sen sijaan kattilan.
Marketta Eerikintytär on se "Matti Jaakonpojan [sic] leski" (Mattz Jacobssons Enck[ia]), joka v:n 1722 henkikirjassa mainitaan Mämmälässä ruokakunnan päämiehen paikalla, luonaan poika Matti Matinpoika (S: Mattz Mattssonn). Miesvainajan patronyymi on tässä yksinkertaisesti virheellinen: ketään Mämmälän Sipun Matti Jaakonpoika -nimistä asukasta ei saman aikakauden muista lähteistä tunneta. Erään tuomiokirjalähteen (Paavo Jaakonpojan testamentti 1725) perusteella tiedetään, että Matti Matinpoika on Paavo Jaakonpojan pojanpoika [Häkkinen ja Sippu 2000, mts. 350].
Lautamies Paavo Jaakonpojan poika Matti avioitui ensi kerran 1679 tai aivan v:n 1680 alussa. Häntä ei näet henkikirjoitettu vielä 1679, mutta henkikirjoitettiin vaimon kanssa 1680, 1682, 1688, 1690, 1693--94, 1697 ja 1699--1701 (henkikirjat puuttuvat muilta aikavälin 1680--1701 vuosilta). Sitten hänet henkikirjoitettiin vaimotta 1702--03. V:n 1701 henkikirja on päivätty 28/1 1701 ja v:n 1702 henkikirja 31/1 1702. Tästä päättelen Matti Paavonpojan silloisen vaimon kuolleen näiden päiväysten välillä. Uudestaan Matti henkikirjoitettiin vaimon kanssa 1704. V:n 1703 henkikirja on päivätty 30/1 1703 ja v:n 1704 henkikirja 6/2 1704. Tästä päättelen Matin avioituneen uudestaan näiden päiväysten välillä. Mikäli Matti on ollut vain kahdesti aviossa, kysymyksessä täytyy olla Matin ja Marketta Eerikintyttären avioituminen.
Matti Paavonpojan ensimmäisestä aviosta syntyneistä lapsista näyttää henkikirjoitusikään ehtineen vain kolme tytärtä, jotka lienevät syntyneet välillä 1685--92. Poika Matti Matinpoika on sisariaan selvästi nuorempi; häntä ei henkikirjoitettu vielä 1712, vaan hän ilmestyy vasta ensimmäiseen Venäjän vallan jälkeen laadittuun eli v:n 1722 henkikirjaan. Hän kuoli Sipun isäntänä 24/12 1771 "68-vuotiaana". Ottaen huomioon, että kuolleitten kirjan ikäarviot ovat ikääntyneen vainajan tapauksessa pikemmin yli- kuin aliarvioita, päättelen tästä Matti Matinpojan syntyneen n. 1704, mikä sopii yhteen sen kanssa, että isä Matti Paavonpoika avioitui uudelleen tammikuun 1703 ja helmikuun 1704 välillä. Henkikirjojen mukaan Matti Matinpoika avioitui helmikuun 1722 ja helmikuun 1723 välillä, siis 18- tai 19-vuotiaana.
Johtopäätös, että Matti Matinpoika on syntynyt isänsä Matti Paavonpojan jälkimmäisestä vaimosta Marketta Eerikintyttärestä, saa hieman tukea siitäkin, että Matti Matinpojan vanhin, n.~1727 syntynyt tytär ristittiin Marketaksi, siis isänsä äidin kaimaksi.
Tässä sanotun perusteella katson, että erinäisistä tietokannoista ja verkkojulkaisuista olisi nyt hyvästä syystä poistettava otaksuma, että Matti Matinpoika Sipun äiti olisi ollut Riitta Juhontytär Pilhjerta (Heikkilä).
En kuitenkaan sulkisi kokonaan pois sitä mahdollisuutta, että Matti Matinpojan isä Matti Paavonpoika olisi ollut aiemmin naimisissa Riitta Juhontyttären kanssa. Kuten edellä on todettu, Matti Paavonpoika vihittiin ensi avioonsa 1679 tai aivan v:n 1680 alussa. Todennäköisimmin vihkiminen on tapahtunut joulun aikaan 1679. Näin ollen morsiamen on täytynyt syntyä viimeistään 1664. Heikkilän isännällä Juho Heikinpoika Pilhjertalla taisi olla sekä ennen tätä vuotta että sen jälkeen syntyneitä lapsia. Vuotta 1664 myöhempi syntymäaika Matti Paavonpojan vaimolle on mahdollinen vain, jos Matti on ollut kolmasti aviossa, niin että avioliitto Riitan kanssa on ollut Matin keskimmäinen.
Daniel Tilas toimitti mainitut haastattelunsa Vehkalahdella vasta 1760-luvun lopussa, jolloin Matti Paavonpoika Sipun kuolemasta oli kulunut jo puoli vuosisataa, ja hänen oletetun aiemman vaimonsa Riitta Juhontytär Pilhjertan kuolemasta vielä sitäkin kauemmin, ja kaikki Riitan sisaruksetkin olivat ehtineet kuolla aikoja sitten. Esivanhemmilta aikoinaan kuultuja asioita on voitu muistaa väärin, ja tulkin välityksellä tapahtuneista haastatteluista tehdyissä muistiinpanoissa on väistämättä sattunut virheitä.
Sitä vastoin edellä viitattu tuomiokirjatieto Matti Paavonpojan leskestä Marketta Eerikintyttärestä on luotettavuudeltaan huippuluokkaa: se on kannetta ajavan Jaakko Fredrikinpojan oikeuden edessä lausuma ja koskee tapahtumaa, jossa Jaakko itse oli ollut keskeisesti osallisena vain seitsemän vuotta aikaisemmin. Kihlakunnanoikeuden lautakunnassa istui kaksi seutunsa asioista varmasti hyvin perillä olevaa Mämmälän naapurikylien talollista: Antti Sipinpoika Härmä Liikkalasta ja Eerik Heikinpoika Susi Viialasta. Oikeus piti Jaakon kertomusta totena, vaikkei jäävittömiä todistajia tapaukselle löytynytkään. Komissaari Jonas Hirn, joka vetosi "muistamattomuuteensa" myös vastatessaan kahden muun kantajan valitukseen, tuomittiin pahoinpitelystä tuntuviin sakkoihin kahden valallisen todistajanlausunnon perusteella.
Pilhjerta-suvun sukutaulun mainitun tiedon lähteenä on Ruotsin valtionarkistossa (Riksarkivet) säilytettävään kokoelmaan "Genealogiska samlingar af Baron Daniel Tilas: tom. I, Ätten Husgafvel" sisältyvä sukutaulu "Genealogie öfwer den grenen af Slächten Pilhierta, som äro ifrån Heikilä i Husula by Weckelax Sokn. Upstäld in Dec: 1769". Sukutauluun on merkitty mm. "Johan Pihlhierta, g.m. en Husgawel" ja tälle tytär "Brita Pihl: g.m. Matz Sippå". Mitään aika-, paikka- tai muita määreitä ei henkilöihin ole liitetty.
Kokoelman sukutaulut ovat syntyneet sen vierailun tuloksena, jonka Tilas teki Vehkalahdelle 1760-luvun lopulla. Tieto Riitta Juhontytär Pilhjertan ja Matti Sipon avioliitosta lienee yksi monista niistä tiedonsirpaleista, jotka Tilas on saanut Vehkalahden knaappisukujen jäseniä paikan päällä haastattelemalla ja joista vain osalle löytyy tukea virallisista alkuperäislähteistä. Henkikirjoihin 1679--1706 ei merkitty Husulan Heikkilän isännän Juho Heikinpojan luokse ketään Riitta Juhontytärtä, joskaan nuoret talon tyttäret eivät useinkaan ehtineet tulla kirjoille vanhempiensa luona vaan vasta avioiduttuaan miehensä luona, ja sitä paitsi mainitulla aikavälillä on useita vuosia, joilta henkikirjaa ei ole lainkaan säilynyt.
Yhdessä Veli Häkkisen kanssa laatimastamme teoksesta Mämmälän kylän talot ja suvut (https://kyyti.finna.fi/Record/kyyti.409187) (2000) jätimme Matti Paavonpoika Sipun taulusta (sivut 353--354) vaimojen kohdalla pois maininnan mahdollisesta Pilhjerta-yhteydestä, tiedon epävarmuuden vuoksi.
Nyt sitten aivan äskettäin havaitsin, että minulta on aikoinani Vehkalahden käräjäpöytäkirjojen selauksessa jäänyt huomaamatta Matti Paavonpoika Sippuun liittyvä tieto Vehkalahden ja osan Kymiä 23/2 1727 alkaneissa talvikäräjissä esillä olleessa jutussa, jossa muutamat talolliset valittivat Venäjän vallan viimeisinä vuosina 1720--21 seudun verotuksesta vastanneen komissaarin Jonas Hirnin toimista [KA Kymenkartano ja Lappee 1727 KO a~33 (ii~36): 192--196, erit. 193--194].
Talollinen Jaakko Fredrikinpoika (Pilli) Viialasta valitti siitä, että komissaari Hirn oli vuotta ennen rauhantekoa (siis 30/8 1721 solmittua Uudenkaupungin rauhaa) kurituttanut häntä Salmenkylässä Petter Bergmannin luona (låtit podogera honom i Strömsby hoos Petter Bergman). Syynä oli ollut se, että Matti Paavonpojan leski Marketta Eerikintytär Mämmälästä (Mats Påhlssons Enkia Margeta Erichsd:r ifrån Mämmälä) oli valittanut Jaakko Fredrikinpojasta, että tämä olisi omavaltaisesti ulosmitannut Marketalta kattilan. Ulosmittauksen oli kuitenkin toimittanut veronkannossa avustanut staarosta Pärtty Mikonpoika (Pokki) Viialasta maksuksi niistä 30 äyristä hopearahaa, jotka Marketan oli pitänyt maksaa osuudestaan lehmään, joka Jaakolta oli otettu ja kymmenen talon puolesta lähetetty Pietariin. Jaakon valitukset kuuluivat perustuvan tosiasioihin (Jacobs beswär skola wara sanna), mutta kun komissaari kiisti muistavansa asiaa tai lyöneensä Jaakkoa ja kun Jaakolla ei ollut vetää ketään todistajaksi, niin luopui hän ajamasta kannettaan perille.
Marketta Eerikintytär esiintyy Jaakko Fredrikinpojan mainitsemassa tilanteessa selvästi talon isännyydestä vastaavana leskiemäntänä. Marketan talo kuului Jaakon talon ja kahdeksan muun talon kanssa siihen veroruotuun, jonka oli toimitettava Viipurin komendanttikunnan hallinnolle (tai suoraan Pietarin kuvernementin hallinnolle) verona yksi lehmä. Tällä kertaa lehmän luovutti Jaakko, jolle staarosta sitten toimittaisi muilta yhdeksältä talolta kantamansa rahakorvauksen (kultakin 1/10 osan lehmän arvosta). Marketalla tuota rahaa ei ollut, vaan hän joutui luovuttamaan staarostalle sen sijaan kattilan.
Marketta Eerikintytär on se "Matti Jaakonpojan [sic] leski" (Mattz Jacobssons Enck[ia]), joka v:n 1722 henkikirjassa mainitaan Mämmälässä ruokakunnan päämiehen paikalla, luonaan poika Matti Matinpoika (S: Mattz Mattssonn). Miesvainajan patronyymi on tässä yksinkertaisesti virheellinen: ketään Mämmälän Sipun Matti Jaakonpoika -nimistä asukasta ei saman aikakauden muista lähteistä tunneta. Erään tuomiokirjalähteen (Paavo Jaakonpojan testamentti 1725) perusteella tiedetään, että Matti Matinpoika on Paavo Jaakonpojan pojanpoika [Häkkinen ja Sippu 2000, mts. 350].
Lautamies Paavo Jaakonpojan poika Matti avioitui ensi kerran 1679 tai aivan v:n 1680 alussa. Häntä ei näet henkikirjoitettu vielä 1679, mutta henkikirjoitettiin vaimon kanssa 1680, 1682, 1688, 1690, 1693--94, 1697 ja 1699--1701 (henkikirjat puuttuvat muilta aikavälin 1680--1701 vuosilta). Sitten hänet henkikirjoitettiin vaimotta 1702--03. V:n 1701 henkikirja on päivätty 28/1 1701 ja v:n 1702 henkikirja 31/1 1702. Tästä päättelen Matti Paavonpojan silloisen vaimon kuolleen näiden päiväysten välillä. Uudestaan Matti henkikirjoitettiin vaimon kanssa 1704. V:n 1703 henkikirja on päivätty 30/1 1703 ja v:n 1704 henkikirja 6/2 1704. Tästä päättelen Matin avioituneen uudestaan näiden päiväysten välillä. Mikäli Matti on ollut vain kahdesti aviossa, kysymyksessä täytyy olla Matin ja Marketta Eerikintyttären avioituminen.
Matti Paavonpojan ensimmäisestä aviosta syntyneistä lapsista näyttää henkikirjoitusikään ehtineen vain kolme tytärtä, jotka lienevät syntyneet välillä 1685--92. Poika Matti Matinpoika on sisariaan selvästi nuorempi; häntä ei henkikirjoitettu vielä 1712, vaan hän ilmestyy vasta ensimmäiseen Venäjän vallan jälkeen laadittuun eli v:n 1722 henkikirjaan. Hän kuoli Sipun isäntänä 24/12 1771 "68-vuotiaana". Ottaen huomioon, että kuolleitten kirjan ikäarviot ovat ikääntyneen vainajan tapauksessa pikemmin yli- kuin aliarvioita, päättelen tästä Matti Matinpojan syntyneen n. 1704, mikä sopii yhteen sen kanssa, että isä Matti Paavonpoika avioitui uudelleen tammikuun 1703 ja helmikuun 1704 välillä. Henkikirjojen mukaan Matti Matinpoika avioitui helmikuun 1722 ja helmikuun 1723 välillä, siis 18- tai 19-vuotiaana.
Johtopäätös, että Matti Matinpoika on syntynyt isänsä Matti Paavonpojan jälkimmäisestä vaimosta Marketta Eerikintyttärestä, saa hieman tukea siitäkin, että Matti Matinpojan vanhin, n.~1727 syntynyt tytär ristittiin Marketaksi, siis isänsä äidin kaimaksi.
Tässä sanotun perusteella katson, että erinäisistä tietokannoista ja verkkojulkaisuista olisi nyt hyvästä syystä poistettava otaksuma, että Matti Matinpoika Sipun äiti olisi ollut Riitta Juhontytär Pilhjerta (Heikkilä).
En kuitenkaan sulkisi kokonaan pois sitä mahdollisuutta, että Matti Matinpojan isä Matti Paavonpoika olisi ollut aiemmin naimisissa Riitta Juhontyttären kanssa. Kuten edellä on todettu, Matti Paavonpoika vihittiin ensi avioonsa 1679 tai aivan v:n 1680 alussa. Todennäköisimmin vihkiminen on tapahtunut joulun aikaan 1679. Näin ollen morsiamen on täytynyt syntyä viimeistään 1664. Heikkilän isännällä Juho Heikinpoika Pilhjertalla taisi olla sekä ennen tätä vuotta että sen jälkeen syntyneitä lapsia. Vuotta 1664 myöhempi syntymäaika Matti Paavonpojan vaimolle on mahdollinen vain, jos Matti on ollut kolmasti aviossa, niin että avioliitto Riitan kanssa on ollut Matin keskimmäinen.
Daniel Tilas toimitti mainitut haastattelunsa Vehkalahdella vasta 1760-luvun lopussa, jolloin Matti Paavonpoika Sipun kuolemasta oli kulunut jo puoli vuosisataa, ja hänen oletetun aiemman vaimonsa Riitta Juhontytär Pilhjertan kuolemasta vielä sitäkin kauemmin, ja kaikki Riitan sisaruksetkin olivat ehtineet kuolla aikoja sitten. Esivanhemmilta aikoinaan kuultuja asioita on voitu muistaa väärin, ja tulkin välityksellä tapahtuneista haastatteluista tehdyissä muistiinpanoissa on väistämättä sattunut virheitä.
Sitä vastoin edellä viitattu tuomiokirjatieto Matti Paavonpojan leskestä Marketta Eerikintyttärestä on luotettavuudeltaan huippuluokkaa: se on kannetta ajavan Jaakko Fredrikinpojan oikeuden edessä lausuma ja koskee tapahtumaa, jossa Jaakko itse oli ollut keskeisesti osallisena vain seitsemän vuotta aikaisemmin. Kihlakunnanoikeuden lautakunnassa istui kaksi seutunsa asioista varmasti hyvin perillä olevaa Mämmälän naapurikylien talollista: Antti Sipinpoika Härmä Liikkalasta ja Eerik Heikinpoika Susi Viialasta. Oikeus piti Jaakon kertomusta totena, vaikkei jäävittömiä todistajia tapaukselle löytynytkään. Komissaari Jonas Hirn, joka vetosi "muistamattomuuteensa" myös vastatessaan kahden muun kantajan valitukseen, tuomittiin pahoinpitelystä tuntuviin sakkoihin kahden valallisen todistajanlausunnon perusteella.