Alueellinen sukututkimus

[tkukkonen]

Minulla on koossa tutkimus maaseudulta 25 maatilan tilanhaltijoiden suvuista suunnilleen aikaväliltä 1720-1900. Arvatenkin näiden sukujen jäsenten välisiä liittoja löytyi paljon, koska tilat ovat yhdessä ryppäässä alueella, joka on noin 12 x 20 km. Tilattomia ei ole otettu mukaan, paitsi niissä tilanteissa, joissa he polveutuivat tilanhaltijoista ja sen lisäksi he tilattomiksi jäätyään jäivät toimimaan tutkimusalueella.

Tutkimus on rinnakkainen tilahistoriatutkimuksen kanssa.

Haluatko jotenkin kommentoida tätä, sillä onhan tämä aika erilainen kuin tavanomaiset esipolvi- ja jälkipolvitutkimukset?

Sukutauluja kertyy noin 450. Se ei ole vielä julkaisuvalmis.

[kkylakos]

Hei,

mihin kaipaat kommenttia? Tarkoituksenmukainen esitystapa riippuu tarkoituksesta. Jos olet kerännyt tiedon taulukkoina, minusta olisi ihan OK järjestää ne tiloittain. Olennaista on, että mukana on viitteet ihmisten esiintymisestä eri tauluissa avioliittojen tai muuttojen myötä.

Itselläni on keskeneräisenä esipolvitutkimus, jossa porukka on ensisijaisesti talollisia rajatulta maantieteelliseltä alueelta. En halua tehdä taulustoa vaan kirjoittaa narratiivia, joten tarkoitukseni on tehdä erilliset luvut jokaisesta talosta siltä ajalta kuin esivanhempiani siellä asui. Lukukokemuksen järjestyksen voi jokainen valita itse. Mutta tämä siis kesken, enkä tiedä onnistuuko.

[tkukkonen]

Hei.

Kaisalle ja muillekin selvennystä.

Kirjoitin kaksi osaa.

Ensimmäinen kuvaa aluetta käyden läpi olennaiset lähteet; maakirjat, henkikirjat sekä eräät erikoisluettelot. Niistä muodostuu kuva mm väkimäärän kehityksestä. Historian päätapahtumat kuten sodat ja valtakunnan rajan muutokset alueella kuvataan. Alueen 25 tilaa siirtyi yhdessä vaiheessa maasta toiseen. Alueella vaikuttaneet aatelissuvut kuvataan siltä ajalta kun ne vaikuttivat seudulla eli parin-kolmen sukupolven verran. Tilakohtaisessa kertomusosiossa käydään tiivissä muodossa läpi tilalla vaikuttaneet suvut, hallinnan vaihtumiset suvulta toiselle, eräät kaupat, tilojen lohkomiset ja perinnöksi lunastukset. Tuomiokirjoista löytyi osin hyvinkin mehukkaita riitoja tai muita tapauksia, jotka luovat ajankuvaa. Olen käyttänyt viitejärjestelmää akateemisten esikuvien mukaan. Tämä voisi toimia itsenäisenä teoksenaan. Sivuja ehkä 100 riippuen sivukoosta.

Jälkimmäinen osa sisältää joukon perinteisiä patrilineaarisia sukutauluja. Eräitä poikkeuksia patrilineaarisuudesta on, esimerkiksi kun talon leski ottaa uuden puolison, jonka suku jatkaa tilan hallintaa. Joka lukee ensimmäisen osan, löytää syventävää tietoa sukututkimusosiosta, jossa tilanhaltijasuvut käydään läpi perinpohjin. Tässä osassa on jätetty toistamatta ne yleiset tapahtumakulut, mitkä edellisessä osassa on kuvattu.

Kun perinteisessä sukututkimuksessa seuranta on pitkittäistä ajassa niin usean suvun samanaikainen esittäminen yhdessä tuo siihen leveyttä. Esitystä voinee sanoa sukujen verkoksi. Ei se mikään maailmanpuu sentään ole, mutta vähän sinne päin - eikä yhden henkilön kannata enempää ahnehtiakaan.

Kun olen ottanut isohkon alueen tutkimuskohteeksi, niin siitä on seurannut tiettyä ekonomiaa. Tuomiokirjojen läpikäynti olisi ollut ylisuuri ponnistus yhdelle tilalle tai kantasuvulle. Nyt sain kerätyksi yhdellä läpilukemisella kaikkien tilojen oleelliset tapahtumat talteen. Sama ekonomia toteutui historiaosiota tehdessä. Jos olisin tehnyt 25 tilakohtaista sukututkimusta esim 1/vuosi, niin siitä olisi seurannut 25 historiallista katsausta ja paljon toistoa sekä painetta lyhentää tekstiä.

Timo K

[Antti Järvenpää]

Hieno hanke. Varmaankin aika paljon vaivan näköä. Monet kyläkirjat tavoittelee hiukan samoja tavoitteita, mutta enemmän tarinan kerronnan kautta. Olen joskus miettinyt hiukan samankaltaista lähestymistapaa. Siis jotakin täsmällisempää kuin mihin kyläkirjoissa on päästy. Monastihan taloissa kiertävät ihmiset eivät aivan sattumalta satu taloihin, vaan aina tapaa olla jokin selitys, miksi tullaan.

Olen itse monasti miettinyt esim isäni elinpiiriä nuorena. Kyllä sen ajan kyläteillä ja välineillä ei kovin pitkälle lähdetty. Rippikouluun kun mentiin, oli se helposti siihen ikään pisin etäisyys ja sen jälkeen leivän perässä matkat kasvoivat. Tässä mielessä 10 - 20 km on varmaankin aika tavalla monen ihmisen elinpiiri taka vuosina. Paljon on maailma avartunut noista ajoista, vaikka vielä omassa nuoruudessa ulkomaan matkat oli enemmän unelma kuin todellisuus.

Monasti miettii, että kun vanhojen ajan elämänkokemuksella mentiin Tukholmaan tai Pietariin tai jopa Amerikkaan, niin he olivat aika erikoisia persoonia niiden näkökulmasta, jotka eivät juuri kirkkoa kauempana olleet käyneet.