Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Jatuli
Tiedetäänkö, onko Saana-tunturin jatuli mahdollisesti ns. turistien muovaama vai onko se ehkä vanha ja alkuperäinen latomus. Muodoltaan se on enemmän neliskanttinen kuin pyöreä/ovaali.
Pekka Hiltunen
30.09.21, 11:34
Tiedetäänkö, onko Saana-tunturin jatuli mahdollisesti ns. turistien muovaama vai onko se ehkä vanha ja alkuperäinen latomus. Muodoltaan se on enemmän neliskanttinen kuin pyöreä/ovaali.
Luultavasti esim. Ylen ohjelmistossa ja Areenassa kuultavan Luontoillan jäkäliä ja sammalia tutkiva henkilö (esim. Henry Wäre) kykenee vastaamaan tyhjentävästi tähän kysymykseen: k.o. jatulintarha ei voi olla tuntematon kasvitieteilijälle; kivien ikä ja alkuperäkin kyetään selvittämään absoluuttisesti. Ilman asiantuntemusta heittäisin "lonkalta ampuen", että kyseessä on pelkkä vitsi, kun eteläisemmätkin "jatulit" sijaitsevat jääkauden jälkeiseen pysyvään asutukseen ajalla, jolloin tunturit vielä olivat paksun jääkerroksen alla. Kivien koosta, muodoista, materiaaleista sekä jäkälä- ja sammalkerroksista saattaisi maallikkokin saada vastauksen binaariloogiseen kysymykseen kyllä/ ei - tai 1/ 0.
PH
Tiedetäänkö, onko Saana-tunturin jatuli mahdollisesti ns. turistien muovaama vai onko se ehkä vanha ja alkuperäinen latomus. Muodoltaan se on enemmän neliskanttinen kuin pyöreä/ovaali.
Tarkennan vain sen verran, että jatuli on jättiläinen, ja jatulintarha on se kivikuvio. :)
Pekka Hiltunen
24.10.21, 21:39
Tarkennan vain sen verran, että jatuli on jättiläinen, ja jatulintarha on se kivikuvio.
Minä tarkennan, että Jatuli (eikä jatuli) oli jättiläinen/ jumala, kun "jatulintarha" on kivistä muodostettu spiraalikuvio...
PH
Kiitos, on tosiaan hyvä täsmentää tuota. Olisi vain niin mukava päästä ymmärtämään muinaista elämää ja mistä nuo muinaiset sanat ja kuviot kertovat. Ehkä sieltä joku selitys saattaa joskus löytyä.
Jotuneista mieleen ensimmäisenä Jotunheim eli tarkoittanee Jotunien ”kotia” Galdhǿpiggen ja Storjuvtindenin välisen vuorenharjanteen jäälaaksossa, mikä sekin on korkealla vuoristoylängöllä. Mainittu Galdhǿpiggen on Skandinavian korkein huippu lähes 2 500 metriä, mitattuna merenpinnasta. Aitoja jättejä tosiaankin. Jos nyt pakkasenpoikien valtamaan väki oli Fornjoturin jälkeläisiä, kuinka nämä saattoivat tulla julmasti ryöstetyiksi ja omaisuus valtion omaksi otetuksi, jos olivat ”jättejä”. Voipi olla, että tulkinta onkin aiva väärä, mutta jatkan edelleen arveluksia...
Fornjotureita on pidetty muinaisina jätteinä, mutta jospa sanalla tarkoitettiinkin muinaisia jutaajia eli forn [muinainen] ja jotr [saam. johttit] eli jutata, jotka Jotunheimin ylängöllä elivät jääjättiläisten harteilla.
Muinaisnorjassa käytettiin sanaa jǿtunn ja jǿtul. Myös muinaisruotsissa tunnettiin jotuni nimelä iætun tai iatul.
Kukaties jääjättiläisillä tarkoitettiin lumipeitteisiä vuoria, jotka jylhinä vartioivat ympäristöään ja siellä jättiläisen eli jotunin ”talossa” eläneet muinaiset jutaajat hallitsivat näitä jättiläisiä. Nimittäin taru kertoo, että Ottarin lisäksi viikinki Ǫrvar-Odd oli kuullut Jotunheimin Tyrfingeistä Jotunheimin matkallaan, ja lienee kertonut heistä oleskellessaan Finnmarkissa ja Bjarmiassa, sekä myös Rurikinlinnassa [Holmgård]. Ottarhan tunsi kyllä historiatietojen mukaan Jotunheimin vuonot ja Oslonvuonon, ja tiesi mistä kertoi.
Jotunien tarusta kertovat nämä tyrfingit ja nimenomaan Tyrfing-miekan takoivat pienikokoiset taiturit Odinin pojanpojalle, joka lienee elänyt joskus 300–400-luvulla. Koska nämä kaksi erityisen pienikokoista seppää joutuivat takomaan miekan pakon edessä, sepät loihtivat aseen kostotoimenaan. Miekkaa käytettäessä joku kuolisi aina, mutta tuo kirottu miekka tappaisi myös omistajansa. Ja niin kävi, monen sukupolven ajan miekka kylvi käyttäjilleen tuhoa ja kuolemaa.
Jatulintarha on se kivilatomus, joita on löydetty aivan pohjoisimmilta Skandinavian alueen tuntureilta Nauvoon saakka, pitkin rannikkoa. Jatuleita tehtiin aivan Jäämereltä nouseville tuntureille, Haltiatunturille, Saanalle ja tästä edespäin jokivarren kohoumille ja Perämeren rannikon tuntumaan Pohjasta Suomineidon kärkeen saakka. Näihin rakennelmiin voisi liittää färsaarelaisten ja islantilaisten tarun berserkkien tulituvista.
Tiedä häntä, josko näitäkin joku tutkii tarkemmin, etteivät olisi vain keksittyjä juttuja, joita mm. Ottarkin Englannin kuninkaalle kertoili:)
Minä tarkennan, että Jatuli (eikä jatuli) oli jättiläinen/ jumala, kun "jatulintarha" on kivistä muodostettu spiraalikuvio...
PH
Millä perusteella se olisi ollut erisnimi? Se on lainasana, ei lainanimi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatulit
Pekka Hiltunen
27.10.21, 16:21
Muutamat pohjoismaiset, jotenkin taiteentekemiseen sidoksissa olleet naiset osana performanssiaan kokoontuivat Turussa joskus 90-l:lla Turun Uittamon uimarannalle. Kaikkien tehtäväksi oli asetettu tuoda parin kilon kivi muassaan kotiseuduiltaan, ja sitten näistä kivistä muodostettiin jatulintarha beachin nurmikolle. Tässä on kai vielä paljon ihmeteltävää tuleville geologeille - tai jo huomisen robotiikalle. Kivinäyte tarhan murikasta kertoisi paitsi kiven myös sen pinnan alkuperän ja levien genetiikan. En nyt heti muista, että olisiko ryhmä ehkä käynyt lapissakin. Todennäköisesti oli. Lähin alkup. j-tarha on kai siis Nuvossa tai Kemiönsaaressa - mistä sitten mittaatkin.
Jaska kai tietää, että jumalat merkitään isoin alkukirjaimin kielen selkeyttämiseksi.
PH
Pekka Hiltunen
27.10.21, 17:11
Millä perusteella se olisi ollut erisnimi? Se on lainasana, ei lainanimi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatulit
On kyllä hiukan epäkohteliasta vastata ennen repliikkiä, mutta nyt näyttää tulleen lyöntivirhe: tarkoitin "Nuvolla" tietenkin jo esiin tullutta Nauvoa (jonka nimen etymologia kumminkin säilynee ennallaan "uutena saarena". Vielä nimim. "Jaskalle": "Jientanas" keskellä virkettä viittaa jumal-nimeen isoin alkukirjaimen eikä lainaan. Jumalille on ollutt tapana antaa nimi (ennen kristikunnankin patriarkkojen vaellusta Siinailla oppia saamassa).
item
Saattaapihan se olla niin, että huvituksissaan nykyihminen niitä on Nauvoon rakennellut, kuka tietää.
Mutta kyllä Kalmistopiiri -lehdessä lie kerrotaan totisesta tutkimuksesta ja esimerkiksi sisäruotsalaiset jatulintarhat ajoittuvat esiroomalaiselta rautakaudelta 500 eaa. viikinkiajalle max. 1100 eaa. niiden kalmistojen mukaan, joissa ne sijaitsevat. Jäämeren ja Vienanmeren rannikon kalmistojen yhteydessä esiintyvät jatulintarhat on ajoitettu kvartsilöytöjen perusteella jopa vielä vanhemmalle kivikaudelle, mutta koska kalmistojen yhteys labyrinttien ikään on sielläkin epäselvä, on tarhoja arveltu myös varhaismetallikautisiksi tai rautakautisiksi; yhtä hyvin ne voivat olla historiallisia (Kuratov 1972; Tuovinen 1993). Kalmistopiirin artikkelin mukaan rannikolla rannan siirtyminen mahdollistaa vain varhaisimman mahdollisen rakentamisajankohdan määrittämisen. Sen mukaan suurin osa Suomen ja Itämeren rannikon labyrinteista on historiallisia tai korkeintaan rautakautisia; pieni osa sallisi pronssikautisen ajoituksen (Tuovinen 1993; Pietiläinen 1999a: 76–77).[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1) Västerbottenin jatulintarhoja on ajoitettu vuosille 1250–1650 jaa. –ja milloinka Pohjanmaa nousi merestä, myöhempänä aikana sekin. Mutta Ahvenanmaan tarha lienee yhtä vanha kuin Etelä-Ruotsin kalmistoiden yhteydessä sijaitsevat tarhat, eli ne on muodostettu vanhemmalla rautakaudella.
Jos nyt jäämeren alueen jatulit olisivat jopa kivikaudelta, tarkoittaa se asutuksen olleen hyvin vanhaa eli oletan, näihin kuuluvan nyt esim Tromssan seudun ja Haltiatunturin, jota tunturien tunturiksi kutsuttiin vielä vanhoissa oppikirjoissakin. Voisiko tästä maallikko tehdä johtopäätöksen, että kulttipaikkoja nousi sinne, missä asui tai erästeli uskontoriittejä harjoittavia ihmisiä. Lämpimät ja vehreät jäämeren rannikot kokosivat kansaa jo ennen jääkauden loppua, rakentaakseen auringolle ja muille jumalilleen paikkoja yhteydenottoon. Näin myös Jäämeren rannikon Kvengård oli olemassa kaukana Haltian takana, siellä missä maankansi loppuu meren ja taivaan kohdatessa toisensa.
Etelä-Ruotsin kalmistot ovat myöhemmältä ns. viikinkiajalta ja sopiihan sekin kuvioihin, jos pakanoita vielä olivat. Sigtuna tuhottiin viikinkikauden päättyessä 1078 ja tästä alkoi varmasti laajamittaisempikin kulttipaikkojen tuhoaminen ristiretkien nimissä. Luonnonuskoa harjoittaneiden mieli tuskin hetkessä taipui ja niinpä paimentolaisina ja kalastajina kulkivat sulavan maankuoren reunaa uusille apajille ja syntyi uusia riittipaikkoja, jotka nyt on todettu nuoremmiksi. Itämeren alue oli saamelaistenkin asuttamaa aluetta, ja jotakin jälkiä tästäkin vaiheesta on ehkä jäljellä, missä lie merenranta on tuolloin ollutkaan. Kalmistopiirin artikkelin mukaan tarhat olisivat osin jopa pronssi, rauta- ja myöhemmin rannan siirtymän matkassa historiallisella ajalla. Siis osa jatulintarhoista on aivan ajanlaskun alusta ja myöhemmät sitten 1200-luvulta. Kukaties Nauvon tarhan synty on saanut vaikutteensa Ahvenanmaalta käsin, missä rohkeimmat gootit ja jämtit ehkä jo valtasivat suomaan maankamaraa. Olisivatko kuitenkin jonkun tietyn klaanin rakentamia, jos niin samanlaisia olivat. Vrt. färsaarelaisten ja islantilaisten tarut.
Kertovatko nämä riittipaikat sekä näiden ajoitukset jotakin myös tietyn klaanin kulkeutumisesta pidemmällä aikajänteellä Norjanmeren ja Jäämeren rannoilta jokia pitkin ja Skandien yli muinaisen Ruotsin kautta kohti pohjoista ja itäistä Pohjanlahtea ja Itämerta.
___________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Marianna Ridderstad Knossoksesta Ultima Thuleen – jatulintarhat aurinkoriittien paikkoina. Muinaistutkija 2/2013
On kyllä hiukan epäkohteliasta vastata ennen repliikkiä,
Mitähän tällä oikein tarkoitat? Kirjoitin kommenttini kolme päivää myöhemmin kuin sinä sen kommentin, mihin siinä vastasin.
Vielä nimim. "Jaskalle": "Jientanas" keskellä virkettä viittaa jumal-nimeen isoin alkukirjaimen eikä lainaan. Jumalille on ollutt tapana antaa nimi (ennen kristikunnankin patriarkkojen vaellusta Siinailla oppia saamassa).
item
Tiedän kyllä, että erisnimet kirjoitetaan isolla. Kysynkin perusteluja sille, miksi ihmeessä jatuli olisi ollut erisnimi. Kaikkien lähteiden mukaan sitä on käytetty myyttisen kansan nimityksenä, ei suinkaan jumaluuden nimityksenä.
"Jientanas" ei ole suomea eikä liity suoraan jatuleihin. Tarkoittanet pohjoissaamen sanaa jiehtanas 'jättiläinen'? Se on lainattu samasta skandinaavisesta sanueesta kuin suomeen jätti(läinen), jatuli ja jotuni. Saamen käyttö ei voi todistaa mitään siitä, onko suomeen lainattu nimitys ollut erisnimi - tiedetään nimittäin, ettei se ole erisnimi vaan kansan nimitys.
Sekin jää hämäräksi, mihin ihmeeseen viittaat virkkeen keskellä olemisella, koska mitään virkettä ei tässä ketjussa ole näkyvissä, missä kyseinen saamen sana esiintyisi ennen tässä lainaamaani kommenttiasi.
On kyllä hiukan epäkohteliasta vastata ennen repliikkiä,
Mitähän tällä oikein tarkoitat? Kirjoitin kommenttini kolme päivää myöhemmin kuin sinä sen kommentin, mihin siinä vastasin.
Vielä nimim. "Jaskalle": "Jientanas" keskellä virkettä viittaa jumal-nimeen isoin alkukirjaimen eikä lainaan. Jumalille on ollutt tapana antaa nimi (ennen kristikunnankin patriarkkojen vaellusta Siinailla oppia saamassa).
item
Tiedän kyllä, että erisnimet kirjoitetaan isolla. Kysynkin perusteluja sille, miksi ihmeessä jatuli olisi ollut erisnimi. Kaikkien lähteiden mukaan sitä on käytetty myyttisen kansan nimityksenä, ei suinkaan jumaluuden nimityksenä.
"Jientanas" ei ole suomea eikä liity suoraan jatuleihin. Tarkoittanet pohjoissaamen sanaa jiehtanas 'jättiläinen'? Se on lainattu samasta skandinaavisesta sanueesta kuin suomeen jätti(läinen), jatuli ja jotuni. Saamen käyttö ei voi todistaa mitään siitä, onko suomeen lainattu nimitys ollut erisnimi - tiedetään nimittäin, ettei se ole erisnimi vaan kansan nimitys.
Sekin jää hämäräksi, mihin ihmeeseen viittaat virkkeen keskellä olemisella, koska mitään virkettä ei tässä ketjussa ole näkyvissä, missä kyseinen saamen sana esiintyisi ennen tässä lainaamaani kommenttiasi. Kaiken huipuksi jiehtanas on saamessakin yleisnimi, ei erisnimi.
Pekka Hiltunen
29.10.21, 16:35
Mitähän tällä oikein tarkoitat? Kirjoitin kommenttini kolme päivää myöhemmin kuin sinä sen kommentin, mihin siinä vastasin.
Vastasin itselleni...
... kirjoitetaan isolla. "Jientanas" ei ole suomea
En ole asettanut kyseenalaiseksi tietojasi yleensä. "Jatuli" oli jättiläinen siinä missa vaikkapa melkein 1000 v:n iän saavuttanut elänyt "Metusalah" (V.T., hepr. laitos "Tanach"), kun Toora piti saada aikoinaan stemmaamaan historiantietojen kanssa. Ei jumalan nimi miksikään muuta perusolemustaan kielestä toiseen siirryttäessä. Jatulintarha on kielessämme muodostunut yhdyssana, joka ei enää ole yhteydessä uskonnon tai uskomusten mukaiseen jumal-olentoon: muutenhan käsite kirjattaisiin "Jatulin-tarha".
Mitä tulee Kökarin saaren pronssikautisiin asutuksiin, niin suosittelen tutustumista Saariston Rengastiehen - fillarilla tai hybridillä - mitä lämpimimmin. Arkeologia ei perustu arvailuihin, vaikka niitä kosolti tarvitaankin...
...mihin ihmeeseen viittaat virkkeen keskellä olemisella, koska mitään virkettä ei tässä ketjussa ole näkyvissä, missä kyseinen saamen sana esiintyisi ennen tässä lainaamaani kommenttiasi.
En haluaisi täällä(kään) ryhtyä kielipoliisiksi, mutta jos kysytään, niin olkoon odotettavissa vastaus. Virkkeen sana "missä" kuitenkin p.o. "jossa"... - No, luin läpi hypertekstilläsi viittaamasi lähteen sanasta sanaan ja "pilkun tarkasti". Suosittelen samaa kaikille toisillekin kommentoijille, vaikka luulen, että itse rikon eniten omia ohjeitani...
PH
Vastasin itselleni...
Okei.
En ole asettanut kyseenalaiseksi tietojasi yleensä. "Jatuli" oli jättiläinen siinä missa vaikkapa melkein 1000 v:n iän saavuttanut elänyt "Metusalah" (V.T., hepr. laitos "Tanach"), kun Toora piti saada aikoinaan stemmaamaan historiantietojen kanssa. Ei jumalan nimi miksikään muuta perusolemustaan kielestä toiseen siirryttäessä.
Tuon selityksen olet kyllä keksinyt ihan itse, eikä mikään oikeasti tue oletusta, että jatuli olisi ollut erisnimi.
Jatulintarha on kielessämme muodostunut yhdyssana, joka ei enää ole yhteydessä uskonnon tai uskomusten mukaiseen jumal-olentoon: muutenhan käsite kirjattaisiin "Jatulin-tarha".
Selitys tähän on ilmeinen: jatuli on kansan jäsen, ja jatulintarha on sen kansan jäseneen liitetty kivimuodostelma.
Mitä tulee Kökarin saaren pronssikautisiin asutuksiin, niin suosittelen tutustumista Saariston Rengastiehen - fillarilla tai hybridillä - mitä lämpimimmin. Arkeologia ei perustu arvailuihin, vaikka niitä kosolti tarvitaankin...
Miten tämä liittyy mihinkään minun sanomaani?
En haluaisi täällä(kään) ryhtyä kielipoliisiksi, mutta jos kysytään, niin olkoon odotettavissa vastaus. Virkkeen sana "missä" kuitenkin p.o. "jossa"... - No, luin läpi hypertekstilläsi viittaamasi lähteen sanasta sanaan ja "pilkun tarkasti". Suosittelen samaa kaikille toisillekin kommentoijille, vaikka luulen, että itse rikon eniten omia ohjeitani...
PH
Se, että joku harrastelija on naputellut Wikipediaan erehdyksessä sanan jiehtanas isolla alkukirjaimella, on pelkkä virhe. Pikainen googlaus jo osoittaa, että jiehtanas ei ole erisnimi vaan sana, joka merkitsee jättiläinen. Erisnimenä se esiintyy vain tunturin nimessä - nimeämisperuste tässä on tietysti 'jättiläinen'.
Kvasitieteellinen keskustelunne alkaa uuvuttamaan. Vilkaisin https://thuleia.com/haltijat.html tietoja (lähteenä Juha Pentikäinen) , josta siteeraus
"Jiehtanas eli Jättiläinen on merenneidon tapaa Lapinmaassa skandinaavinen laina. Se on satuolennoksi mielletty hahmo, joka on ahne, paha ja tyhmä. Se on saattanut vihastuttuaan paiskoa kivenmurikoita ympäriinsä."
Haltija siis, ei jumala eikä kansa. Iso alkukirjain johtuu Thuleiassa siitä, että em. siteeraus on kappale, joka nykysuomen sääntöjen mukaan aloitetaan isolla kirjaimella. Samoja "nykykeksittyjä" sääntöjä on erisnimien kirjoittaminen isolla alkukirjaimella. Katsokaapa esim. Jahven kirjoittamista muinaisilla israelilaisilla. Löydättekö isoa kirjainta tetragrammista ? https://fi.wikipedia.org/wiki/Jahve#/media/Tiedosto:Tetragrammaton_scripts.png .
Hyvää marraskuun alkua kaikille
Pekka Valta
ps. Enpä malta olla muistelematta oppikoulussa opittua, että pilkkua seuraava "joka" viittaa pilkku edeltävään sanaan ja pilkkua seuraava "mikä" viittaa pilkkua edeltävään lauseeseen osaan. Päteeköhän se enää?
Kvasitieteellinen keskustelunne alkaa uuvuttamaan.
Mikäs siinä on kvasia? Pekan osalta kyllä, mutta entäs minun? Olen nimenomaan kysynyt häneltä perusteluja väitteensä tueksi.
Vilkaisin https://thuleia.com/haltijat.html tietoja (lähteenä Juha Pentikäinen) , josta siteeraus
"Jiehtanas eli Jättiläinen on merenneidon tapaa Lapinmaassa skandinaavinen laina. Se on satuolennoksi mielletty hahmo, joka on ahne, paha ja tyhmä. Se on saattanut vihastuttuaan paiskoa kivenmurikoita ympäriinsä."
Haltija siis, ei jumala eikä kansa. Iso alkukirjain johtuu Thuleiassa siitä, että em. siteeraus on kappale, joka nykysuomen sääntöjen mukaan aloitetaan isolla kirjaimella.
Saamelaiskielten sanakirjoissa jiehtanas on pienellä, koska se on tuollainen hahmo, jollaisia on useita (vaikka lainauksessasi käytetäänkin yksikköä). Se kirjoitettaisiin isolla, jos se olisi ainoa laatuaan - vain tällöin se hahmottuisi erisnimeksi. Tässä saamelaiskielten etymologinen tietokanta Álgu:
https://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=31700&hakusana=jiehtanas&sanue_id=11690
ps. Enpä malta olla muistelematta oppikoulussa opittua, että pilkkua seuraava "joka" viittaa pilkku edeltävään sanaan ja pilkkua seuraava "mikä" viittaa pilkkua edeltävään lauseeseen osaan. Päteeköhän se enää?
Pätee kyllä, juuri noin se menee pääsääntöisesti. Iso suomen kielioppi:
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=737
Pekka Hiltunen
31.10.21, 11:57
Pätee kyllä, juuri noin se menee pääsääntöisesti. Iso suomen kielioppi:
https://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=737
Viimeinen virke - sukututkimukseen paljoakaan liittymättä - kyllä vaatii repliikin: luin paitsi Jaskan "viimeisen" tekstin yhtä tunnollisesti kuin sen Wikipedia-hypertekstilainauksen sisällön "pilkun tarkasti": kirjoittajalla ei ole lounaissuomalaiseen kalloon uppoavalla tavalla Agricola ja E.N. Setälä hallussaan: "mikä" ja "joka" -pronominit - samoin kuin ärsyyntymiseen saakka stadin kielen savolais-hämäläistä lainaa oleva "tuo", joka useimmiten voitaisiin jättää virkkeestä pois ymmärrettävyyden siitä (siis ei "tuosta") kärsimättä. Koko nykypäivän toimittajakoulutus "coca-cola -kulttuureineen kaipaa siis lisäkoulutusta äidinkielen oslta - ruotsia tai lappalaiskieliä lukuun ottamatta, toistaiseksi.
Pekka V:n ansiokas kontribuutio omaankin uupumiseeni aiheen osalta kumminkin särähti hiukan korvaani: "Septuaginta" eli hepr. Tanachin "kreikannos" sisältää koko määrän kielellisiä kömmähdyksiä. Suosittelenkin lämpimästi Seppo Seppälän VT-käännöstä v:lta 2013 (ISBN 978-952-92-2723-6). "Jahve"-sanaa ei alkuperäistekstissä esiinny. Jos sillä viitataan kirjainyhdistelmään "jud-hei-vav-hei", niin tällä viitattaisin Tooran ensimmäiseen käskyyn kymmenestä "minä olin, olen ja tulen olemaan". Hepreassa ei kuitenkaan ole kuin yhden kokoisia kirjaimia. Sanan Jahve on siin katsottava liittyvän tunnettuun krist. uskonliikkeeseen - josta oikeaoppisuus ainakin heprealaiselta kannalta on kaukana. Juut. traditiossa kirjaimet ovat myös numeroita/ tasalukuja. Jud-hei-vav-hei -yhdistelmän välttämiseksi käskyn "Älä turhaan lausu..." noudattamiseksi käytetäänkin muita ilmaisuja, kuten Ha-Shem (hepr. "nimi" määreisessä muodossa), ja rukouksissa "herraa" tarkoittavaa sanaa, joka esiintyy nykyheprean arkikielessäkin, "adonai" - "herrani" vaikkapa turistina tuntemattomalta mieshenkilöltä tietä kysyttäessä: "Slicha, adonai..." (anteeksi, herra [herrani, herraseni]). Heprealaisessa kirjallisuudessa/ tekstissä yleensä ei voi olla sivunumeroa 15 muodossa 10 & 5 yksinkertaisesti lukuarvojen 10 (jud) ja 5 (hei) yhdistelmänä: hepr. ajanlaskun täydenkuun päivämäärä tai sivunumero 15 joudutaan siten muodostamaan numerojen 9:n (tet) ja 6:n (shes) summana "tet-vav".
Eräs selitys heprean kirjoittamiselle oikealta vasemmalle on tekstien hakkaaminen kiveen tai muuhun materiaaliin "taltalla ja vasaralla". Tällöin kirjoitettu osa tekstiä on tekijän nähtävillä. Nykytekstaus "hibruksi" onkin yhtä hankalaa kuin vasenkätisillä, kun käsi peittää jo valmiin tekstin ja jopa suttaa sen musteella. Voi olla, että mös "Jetuel" - mitä se sitten myöhemmille kulttuureille tarkoittikin - on alkuperäismuodossaan esiintynyt isoja ja pieniä kirjaimia erottelemattomana tekstinä tai "riimuina" kivessä hiukan samaan tapaan kuin sumerilaisten nuolenpääkirjoitus savilaatoissa tai muinaisheprean hieroglyfeistä muodostunut kirjaimisto "alef" = härkä, "beit" = talo, "gimel" kameli, "dalet" ovi, j.n.e.
Tunturin "jatulintarha on siis kaikista Pohjoismaista peräisin olleitten naistaiteileilijoitten osa yhteistä performanssiaan, ja kivin alkuperä voi olla yhtä hyvin Tanskassa kuin Norjan Färsaarilla tai Suomen Turussa, missä vastaava kivispiraali muodostettiin 1990-luvun puolivälissä Uittamon uimarannan nurmikolle.
Päätän mielenkiintoisen sanailun omalta osaltani tästä aiheesta tähän, mutta mielelläni jatkan sitä haluttaessa yksityisviestien muodossa aiheesta kiinnostuneitten kanssa.
PH
Tässä tuli totisesti jo kielitieteitä aimo annos ja aion jatkaa spekulointia,eli jospa ne kreikkalaisvaimot 300-luvulla loihtivat ensimmäisen jatulintarha-performanssin ja sieltä klaanien valloitusretkien voittojen myötä rantautuivat Skandinaviaan ja performanssiperinne levisi aina Nauvoon saakka:D: Aurinkoneitohan siellä oli vankina ja kevään tullessa riittien ansiosta pääsi ulos sokkelostaan, eli kesä ja viljelykset, eli eloonjääminen oli taas kerran varmistettu.
Mutta astetta vakavampi ajatus ehkä kuitenkin on paikallaan. Johan jo Fellmannin Jaakko kirjoitti 1830 edellisvuonna 1829 ensijulkaisunsa tehneeseen Helsingfors Tidningar-lehteen artikkelinsa jatuleista. Olisi mielenkiintoista tietää, kirjoittiko Fellman todellakin pelkästään rahapulassa artikkelin, näin Tiede-lehden artikkelissa tiedetään kertoa?
Fellman on kirjoittanut jatuleista mm. ”Talonpojat vieläkin kunnioittavat ns. Jatulintarhoja. Jos he tulevat sellaisen luo, he eivät hevin uskalla astua tarhan seinän yli, ja jos he eivät löydä ulos käytävästä, he uskovat iäksi eksyvänsä ja tulevansa onnettomiksi tai haltian ottavan heidät omakseen” (Tiede-lehti). Tätä noitakansaa peljättiin niin, että jopa piispa Hemming kävi siunaamassa mm. Kemijoella pienen saaren, jonka nimeksi tuli Messusaari.
Piispan saarnapaikka oli messusaari Ropsanvaaran edessä, ja tuo samainen saari löytyy kartalta tänä päivänä nimellä Raappanansaari. Itse kappeli tosiaan sijoittui saareen, sillä Kemijoesta itää kohti lähtevän Ternujoen suulla oli Linnasaaren kappeli. Kappelin itäistä reunaa koversi Kemijoki ja läntisen laidan mantereesta eroitti Hiidenvesi. Hiidenvesi kutistui aikanaan maannouseman myötä vaatimattomaksi ojaksi eli Hiidenojaksi. Ternujoki itsessään oli vahva virta ja juoksutti vettä Elikonkoskelta kohti Petäjäistä, jonka kuohut suitsittiin 1957. Piispan saarnapaikasta alavirtaan, virran itäisellä rannalla oli Munkinjänkä ja sen takana Pirula ja Pirulanmonttu. Voipi vain mielessään miettiä kuinka saarnamies tunsi olevansa luojansa kanssa sinut, kun seisoi kosken partaalla ja kuuli sen uhmakkaat sävelet. Siinä seisoessaan, piispa näki länsilaidalla aukeavan maiseman ja siellä kaukana Ranta-Lallin ja Metsä-Lallin kumpareet, ja tiesi, että kumpujen kainalosta löytyisi vielä Lallinlampi ja Lallinlamminkangas. Kummallista, että Lalli-nimi on niin vahvasti nimennyt paikkoja pohjoisessakin, sillä tuo nimi oli varmasti piispalle paha nimi, sillä olihan eräs Lalli surmannut Henrikin jo 1156. Kumma tosiaan, mistä nuo Lalli-nimet Pohjaan tulivat??
Nuo Lallin kumpareet lampineen sijoittuivat Ropsavaaraa vastapäätä Kemijoen länsipuolelle, noin 4 kilometrin päähän Linnasaaresta ja Ropsavaaran jyrkkämältä katsottuna 5,5 kilometrin päähän. Paikka oli varmasti vaikuttava ja komea, kun monta kilometriä pitkä jylhä koski syöksi vettä kohti Pohjan kitaa, ja myös saarnapaikka tiedettiin hyvin vaaralliseksi kohdaksi koskessa. Hiisi itse piti vallassaan Kemijoen laitoja, ja päättyikö kirkonmiehen henkinen valta Hiidenojaan ja Pirulaan, sitä emme ehkä koskaan tule tietämään. Asutusta siellä kyllä oli, sen kirkonmieskin tiesi. Pohjolan pidoissa oli varmasti tapahtumia ja joen toista laitaa asuttivat lappalaiset kotakylässään. Kaukana Lapinaavan ja Aurinkoisenkorven takana oli jo kivikaudella ollut liuskekivilouhos ja siellä Venekumottu Runkaus- ja Lehmijokien välisellä kaistaleella kivikautisen asuinpaikan lähellä.
Ehkä nuo Fellmanniakin kiinnostaneet jutaajat olivat lähtöisin Jotunheimistä eli jotunien kodista Skandien takaa, missä sijaitsevat Skandinavian korkeimmat huiput ja sieltäkö toivat rantoja pitkin tullessaan riittiperinteen muassaan. Jatulithan nimenomaan tunnetaan Perämeren pohjukassa (oliko tarujen kveeninmaalla), ja muualla sitten muilla mystisillä nimillä.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.