Asiaa kummeista

[LEMPI]

Olen huomannut, että vanhempani oli merkitty kummeiksi syntyneille lapsille sodan 1939-1944 aikana ja ja vielä sen jälkeenkin. Isäni oli sotatoimissa joten hän ei ole voinut fyysisesti osallistua kastetilaisuuteen. Kastetut lapsetkin olivat syntyneet kaukana vanhempieni asuinpaikkakunnalta. Miten tämä kummiksi merkitseminen kirkonkirjaan käytännössä tapahtui. Tarvittiinko valtakirja kummiksi lupautuneelta vai riittikö lapsen vanhemman ilmoitus asiassa. Entä miten tämä kummiasia toimi esim. 1800-luvulla, joloin lapselle on merkitty kirkonkirjaan isokin määrä arvovaltaisia kummeja.


Kyselee Lempi
ptvoy*saunalahti.fi

[Juha]

Kummeiksi pyydettiin, läsnäolo ei ollut välttämättä tarpeellista. Vanhemmat ilmoittivat lapsen kummit papille samalla tavalla kuin nykyisinkin.


Teoksesta Tilan väkeä ja naapureita
Varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja
kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807–1883 :


Kummijärjestelmän alkuaikoina oli yleistä, että lapsen kummeina olivat lapsen omat
vanhemmat. Vanhempien rinnalla alettiin 300-luvulta alkaen suosia ulkopuolisia kummeja ja lopulta 813 vanhempien toimiminen oman lapsen kummeina kiellettiin kokonaan. Kummien määrä nousi alkukirkon yhdestä kummista keskiajan kahteen kolmeen
kummiin. Uskonpuhdistuksen jälkeen Ruotsissa, sekä nykyisellä Suomen alueella,
kummien määrä nousi. Rahvaalla oli tyypillisesti kolme tai neljä kummia, säätyläisillä
jopa kuusi tai kahdeksan. Myös suurempia kummimääriä tunnetaan, esimerkiksi Suomessa ennätys on 25 kummia. Kummiksi ei voitu valita aivan ketä tahansa. Ruotsin vuoden 1686 kirkkolain mukaan
kummin tuli olla hurskaasti elävä, luterilaista uskoa tunnustava, katekismuksen taitava
sekä iältään laillinen henkilö. Suomessa papiston oli melko helppo valvoa kummin
uskonnollisuutta, tai ainakin tapakristillisyyttä, rippikirjamerkintöjen avulla. 1700-
luvulla rippikoulun vakiintumisen myötä, katsottiin sen läpikäymisen ja konfirmaation
takaavan kummin riittävän kristillisen tiedon tason78. Kummiksi tulo koettiin vastuulliseksi tehtäväksi, josta ei ollut sopivaa kieltäytyä. Siihen pyytäminen osoitti myös luottamusta.


Tarkempia tietoja saat teoksesta Pentti Lempiäisen Pyhät toimitukset.

[Juha]

Kummeiksi pyydettiin, läsnäolo ei ollut välttämättä tarpeellista. Vanhemmat ilmoittivat lapsen kummit papille samalla tavalla kuin nykyisinkin.


Teoksesta Tilan väkeä ja naapureita
Varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja
kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807–1883 :


Kummijärjestelmän alkuaikoina oli yleistä, että lapsen kummeina olivat lapsen omat
vanhemmat. Vanhempien rinnalla alettiin 300-luvulta alkaen suosia ulkopuolisia kummeja ja lopulta 813 vanhempien toimiminen oman lapsen kummeina kiellettiin kokonaan. Kummien määrä nousi alkukirkon yhdestä kummista keskiajan kahteen kolmeen
kummiin. Uskonpuhdistuksen jälkeen Ruotsissa, sekä nykyisellä Suomen alueella,
kummien määrä nousi. Rahvaalla oli tyypillisesti kolme tai neljä kummia, säätyläisillä
jopa kuusi tai kahdeksan. Myös suurempia kummimääriä tunnetaan, esimerkiksi Suomessa ennätys on 25 kummia. Kummiksi ei voitu valita aivan ketä tahansa. Ruotsin vuoden 1686 kirkkolain mukaan
kummin tuli olla hurskaasti elävä, luterilaista uskoa tunnustava, katekismuksen taitava
sekä iältään laillinen henkilö. Suomessa papiston oli melko helppo valvoa kummin
uskonnollisuutta, tai ainakin tapakristillisyyttä, rippikirjamerkintöjen avulla. 1700-
luvulla rippikoulun vakiintumisen myötä, katsottiin sen läpikäymisen ja konfirmaation
takaavan kummin riittävän kristillisen tiedon tason78. Kummiksi tulo koettiin vastuulliseksi tehtäväksi, josta ei ollut sopivaa kieltäytyä. Siihen pyytäminen osoitti myös luottamusta.


Tarkempia tietoja saat teoksesta Pentti Lempiäisen Pyhät toimitukset.

[LEMPI]

Kiitos Juha.