Huomautukset Mikko Mikonpojasta

[TapsaR]

Hei!
Osaako joku lukea, mitä Mikko Mikonpoika on tehnyt? Viimeisimmän rippikirjan huomautuksesta ymmärrän, että häntä on rangaistu 1. kerran juoppoudesta vuonna 1836, mutta mitä lukee edellisissä rippikirjoissa?

Rk 1827 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7316703), RK 1835 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7315765), RK 1842 (https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/haukipudas/rippikirja_1842-1848_mko73-80/129.htm).


Tapio Rekilä

[VSimula]

Lainaan toisesta viestiketjustavuodelta 2015 Bengtin ("Rostebe") vastauksen

"Oletus Vs: Illa fyllig?
Löytyhän vanhasta sanakirjasta
Fylsig - juolos, juopokas"

- Tuossa 1827 rippikirjassa saattaa lisäksi lukea "liderlig", mikä tarkoittaisi irstautta; ja lisäksi "oregerlig i sit hus" - olisiko ollut tottelematon isäntää kohtaan. Loppukin menee arvailuksi: olisiko saanut tuosta hyvästä piiskaustuomion?
Veikko

[TapsaR]

Hei!
Kiitos avusta.

Vuoden 1836 sakkoluetteloista ei löytynyt Mikon nimeä, mutta kylläkin edellisen vuoden. Aloin silti selata vuoden 1836 tuomiokirjoja ja löysin selityksen rippikirjamerkinnöille.


Ensinnäkin Jaakko Pöllö oli holhokkinsa, naimattoman vanhan naisen Anna Matintytär Grekilän, uskonut Mikko Mikonpojan elinikäiseen elatukseen antamalla Mikolle noin 111 riikintaalaria, lehmän ja lampaan. Mikko oli todistajien mukaan painostanut tätiänsä muuttamaan talostaan, minkä Anna lopulta olikin tehnyt vuoden 1835 alussa. Tästä syystä Jaakko oli haastanut Mikon vuoden 1835 syyskäräjille (§180). Mikko ei vaivautunut tulemaan paikalle ja sai poissaolosta sakot. Juttu päättyi kuitenkin vuoden 1836 talvikäräjillä (§161) sovitteluratkaisuun, jonka mukaan Pöllö sai takaisin rahansa, lampaan sekä korvauksen lehmästä ja kulungit.
Samojen käräjien holhousasioissa (§163) Mikon vaimoa Mariaa edusti Juho Hätälä. Marian puolesta hän valitti, että Mikko oli tolkuttoman taipuvainen vahvoihin väkijuomiin ja ala-arvoiseen elämään. Juho ehdotti, että Jaakko Pöllö asetettaisiin Mikko Mikonpojan holhoojaksi. Juho jätti oikeudelle Haukiputaan kirkkoneuvostolta hankkimansa 20.4.1836 päivätyn tuoreen papintodistuksen. Siinä todettiin, että Mikko ei ollut käynyt viime vuosina ripillä. Hän oli hyvin taipuvainen väkeviin juomiin, hillitön ("oregerlig") talossaan ja pahoinpiteli vaimoaan, jonka piti ajoittain paeta lasten kanssa kotoa ("... mycket benägen på starka drycker, är oregerlig i sitt hus samt skall misshandla sin hustru Maria, hvilken jemte barn måste stundom rymma Hus och hem ...").
Mikkoa kuulusteltiin, eikä hänellä ollut mitään sanomista holhousta vastaan. Jaakko Pöllö ei halunnut ottaa tehtävää kontolleen, mutta siihen hänet kuitenkin määrättiin kun ei pystynyt perustelemaan kieltäytymistään.
Näiden päätösten jälkeen käsiteltiin pykälässä 194 Marian haastetta. Hän syytti miestään nimismies Kehlin avustuksella juoppoudesta ja pahoinpitelystä. Kanteessa todettiin Mikko viinaanmeneväksi. Hän oli pitkän aikaa ilmaissut vihaa ja katkeruutta vaimoaan kohtaan iskuin ja lyönnein. Hän oli kaikin ajateltavissa olevin tavoin ("på allt upptänkeligt sätt") pahoinpidellyt Mariaa ja uhannut tappaa hänet ("hotat ombringa henne"). Tällaisen uhan alla Maria pyysi, että mies eroitettaisiin hänestä tyystin. Kävi ilmi, että pariskunta oli marraskuussa ollut kirkkoneuvoston puhuttelussa epäkristillisestä elämästään. Heitä oli kehotettu sovintoon ja yksimielisyyteen, johon molemmat olivat olleet halukkaita.
Kun kantaja kutsui kuultavaksi syytettyä, hänen todettiin poistuneen paikalta, vaikka lautamies Kiuttu oli hänelle toimittanut virallisen haasteen. Oikeus päätti siirtää jutun seuraaviin syyskäräjiin.
Syyskäräjien pöytäkirjan pykälässä 191 ilmoitetaan, että juttu siirretään seuraaviin välikäräjiin marraskuulle. En löytänyt netistä välikäräjien pöytäkirjaa. Jonkinlainen sopu oli syntynyt, koska rippikirjojen merkinnät osoittavat heidän käyneen kirkossa säännöllisesti kunnes Mikko kuoli 50-vuotiaana vuonna 1852. Noin neljä vuotta aiemmin talon isännyys oli siirtynyt Matti-pojalle.
Juoppous ja räyhääminen ei varmaan periytynyt lähimmille jälkipolville, ainakaan mitään merkintää sellaisesta ei löydy rippikirjoista. Myöhemmin Grekilä vuokrasi pirttiään kokous- ja tanssiaistilaksi vuoden 1886 lopussa perustetulle raittiusyhdistys Pohjan Urholle.


Tapio Rekilä