Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kemijokivarren kylät ja asutus nautintaoikeuksineen
Enbuske kertoo julkaisussaan Lapinmaan maaoikeudet Asutus ja maankäyttö keskisessä Lapissa ja Enontekiöllä 1900-luvun alkuun, että ”Ilmolan, Koroisten, Liedakkalan ja Paakkolan talonpojilla oli Ounasjokilaakson vesistö hallinnassaan, varsinkin Unari ja sen eteläpuolen haukivedet, joten heidän kalastuksensa ei rajoittunut pelkästään kalaisaan Unariin. Tosin monet järvistä olivat vuokralla rovaniemeläisillä. Tervolan kylien talolliset suuntasivat kalastusmatkansa emäpitäjäläisiä enemmän Kemijoen suuntaisesti ja sen länsipuolelle. Rovaniemeläisillä haukivedet rajoittuivat lähinnä jokilaakson lähijärviin, joskin vielä 1500-luvulla käytiin kaukokalassa myös Kemijärvellä ja Simojärvellä. Vuonna 1608 todettiin, että korkalolaiset kalastivat järvillä yhdessä lappalaisten kanssa”.
Lisäksi Enbuske pitää Koroisten ja Paakkolan kyliä karjalaiskylinä ja mainitsee sivulla 45 Ilmolan erikseen, eikä liitä siihen karjalaisvaikutusta vaan satakuntalaisvaikutuksen.
Mitenkä kalastusoikeudet käytännössä muodostuivat muinoin? Ihmettelen, miksi esim. Kemijokivarren ilmolalaiset kalastelivat ylämaalla Ounasta ja Unaria myöten, kun siinä välillä sijainnut Rovaniemi talollisineen oli siellä vain vuokralla? Mistä nuo kalaoikeudet olivat ilmolalaisille, koroislaisille ja paakkolalaisille syntyneet, jos kylät oli asutettu Satakunnasta ja Karjalasta käsin?
Luukko kertoo Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historian II osan sivuilla, että ilmolan Valkiapää ja Haukka kalastelivat Kemijärven Misijärvellä ja ilmolalaiset muutoin Kemi- ja Kitkajärvillä (Ilmolan kylään ilmaantui esim. Haukan tila 1587 mk-tk tietojen mukaan Niilo Henrikinpojalle (”tillagt Niels Hindrikson”), joka ja jonka jälkeläiset ikiaikaisin oikeuksin siellä kalalla kävivät.
Ilmolan kylän Erik Kousa (Kausin) käräjöi Vaiskojärven ja Vuojärven kalaoikeuksista, joita piti vanhan nautinnon kalavesinä, eli mitä oli muuttunut, kun sinne tuli uutisasukas Lassi Torvinen, joka kalasteli samoilla järvillä. Lisäksi Vaiskojärveä pidettiin 1710 käräjillä ikivanhoista ajoista saakka lappalaisten kalaoikeutena.
Eli palaan vielä kysymykseeni, kuinka kalaoikeudet syntyivät ja minkälaisista oikeuksista oli kyse ikiaikaisten nautintaoikeuksien osalta? Tässä tapauksessa nyt ilmolalaisten näkökulmasta.
Hei.
Oletko tutustunut Jouko Vahtolan tutkimukseen v. 1980
"Torniojoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty"
https://www.finna.fi/Record/vaski.170044
Siinä voi olla vastauksia ?
Risto
Enbuske kertoo julkaisussaan Lapinmaan maaoikeudet Asutus ja maankäyttö keskisessä Lapissa ja Enontekiöllä 1900-luvun alkuun, että ”Ilmolan, Koroisten, Liedakkalan ja Paakkolan talonpojilla oli Ounasjokilaakson vesistö hallinnassaan, varsinkin Unari ja sen eteläpuolen haukivedet, joten heidän kalastuksensa ei rajoittunut pelkästään kalaisaan Unariin. Tosin monet järvistä olivat vuokralla rovaniemeläisillä. Tervolan kylien talolliset suuntasivat kalastusmatkansa emäpitäjäläisiä enemmän Kemijoen suuntaisesti ja sen länsipuolelle. Rovaniemeläisillä haukivedet rajoittuivat lähinnä jokilaakson lähijärviin, joskin vielä 1500-luvulla käytiin kaukokalassa myös Kemijärvellä ja Simojärvellä. Vuonna 1608 todettiin, että korkalolaiset kalastivat järvillä yhdessä lappalaisten kanssa”.
Lisäksi Enbuske pitää Koroisten ja Paakkolan kyliä karjalaiskylinä ja mainitsee sivulla 45 Ilmolan erikseen, eikä liitä siihen karjalaisvaikutusta vaan satakuntalaisvaikutuksen.
Mitenkä kalastusoikeudet käytännössä muodostuivat muinoin? Ihmettelen, miksi esim. Kemijokivarren ilmolalaiset kalastelivat ylämaalla Ounasta ja Unaria myöten, kun siinä välillä sijainnut Rovaniemi talollisineen oli siellä vain vuokralla? Mistä nuo kalaoikeudet olivat ilmolalaisille, koroislaisille ja paakkolalaisille syntyneet, jos kylät oli asutettu Satakunnasta ja Karjalasta käsin?
Luukko kertoo Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historian II osan sivuilla, että ilmolan Valkiapää ja Haukka kalastelivat Kemijärven Misijärvellä ja ilmolalaiset muutoin Kemi- ja Kitkajärvillä (Ilmolan kylään ilmaantui esim. Haukan tila 1587 mk-tk tietojen mukaan Niilo Henrikinpojalle (”tillagt Niels Hindrikson”), joka ja jonka jälkeläiset ikiaikaisin oikeuksin siellä kalalla kävivät.
Ilmolan kylän Erik Kousa (Kausin) käräjöi Vaiskojärven ja Vuojärven kalaoikeuksista, joita piti vanhan nautinnon kalavesinä, eli mitä oli muuttunut, kun sinne tuli uutisasukas Lassi Torvinen, joka kalasteli samoilla järvillä. Lisäksi Vaiskojärveä pidettiin 1710 käräjillä ikivanhoista ajoista saakka lappalaisten kalaoikeutena.
Eli palaan vielä kysymykseeni, kuinka kalaoikeudet syntyivät ja minkälaisista oikeuksista oli kyse ikiaikaisten nautintaoikeuksien osalta? Tässä tapauksessa nyt ilmolalaisten näkökulmasta.
Nyrkkisääntö lienee, että mitä kauempana on kalajärviä, sitä vanhempi on asutus (juridisesti, eli aiempaa saamelaisasutusta ei lasketa vaan suomalaiset tilalliset veronmaksajat). Kiinteä suomalaisasutus levisi Kemijoen suulta sisämaahan, joten Rovaniemi on myöhäinen ja Kemijärvi vielä myöhäisempi. Luultavasti siksi niiden asuttajien oli tyytyminen lähempänä oleviin kalavesiin.
Lapinrajan pohjoispuolella suomalaisilla saattoi olla kalavesiä yhteisnautinnassa lappalaisten kanssa, mutta näistä oli myös eriäviä näkemyksiä ja niistä käräjöitiin.
Kiitokset teille ja tästä päätellen, voisi ajatella, että esim. Haukoilla oli sijansa Kemijokivarressa ollut jo pidempään, tai kyseiset oikeudet olivat tulleet eräsijaomistuksista? Vahtolan tutkimuksia olen joskus lainannut, mutta esim. Haukka -nimestä en valitettavasti ole laittanut ylös muistiin mitään. Nimistöä löytyy myös hyvinkin pohjoisesta aina Jäämereltä saakka.
Enbuske kertookin lapinrajan sijainneen etelämpänä vielä 1400 ja 1500-luvuilla. Tuolloin raja kulki Simojärveltä Korkalon tienoille ja kohti länttä Tapionkylän yläpuolta aina Mantojärvelle saakka. Kalaoikeudet lienevät syntyneet jo 1400-luvulla, ellei aiemminkin. Tiedetään, että 1300-luvulla lappalaisia pakeni satakuntalaisten kateutta ja vainoa kohti Peräpohjaa, jota myös Karjalan pohjaksikin on sanottu. Oliko Satakunnasta lähteneillä lappalaisilla ns. ikiaikaisia kalaoikeuksia ylämaalla vai olivatko ns. vielä vanhempia pirkkalaisoikeuksia? Minne Pohjaan häädetyt lappalaiset hävisivät ja voitiinko pitää Satakunnasta saapuneita lappalaisia satakuntalaisina, kun he Pohjan jokisuistoihin kotansa/tupansa asettivat ehkä jo 1200-luvulla, jos olivat paenneet Mauno Ladonlukon satakuntalaisille antamaa erioikeutta ottaa saamelaiset valtaansa, sillä ehdolla että tunnustautuivat kruunun alamaisiksi? Vai olivatko tulleet jo 1100-luvulla ristiretkien aallonharjan edellä karkuun väkivaltaista käännytystyötä mm. Peurauksen kylästä Lempäälän seudulta?
Nimenomaan taisi olla Vahtolan Tornionlaakson historia -teoksessa, että Tornion lapin asutus kehittyi, kun saamelaisia muutti uudisasutustoiminnan alta pohjoiseen Pohjois-Savosta, Oulujärveltä ja Pohjois-Pohjanmaan jokilatvoilta ja erityisesti on mielenkiintoista, että Vahtola toteaa, että muutto ei näy Lapin manttaaleissa.
Ilmolan kylän alkuperä saattaa olla Satakunnan tienoilla, sillä siellä samanniminen Ilmola mainitaan DF 3978 arkistolähteessä mainitaan Ilmolan kylä syksyllä 1427, kun isännät selvittelivät Pentti Lyytikänpojan ja Jokioisten isäntien kanssa oikeuksia kalavesiin ja maa-alueisiin. Vanhin merkintä kertoo Kanta-Hämeen ja Satakunnnan rajalla olevan Ilmolan kylän tapahtumista ja kylä nimesi 19 km pohjoisempana olevan Ilmoilanselän. Tarkemmin ottaen kylä mainitaan jo 1412 annetussa rajanvahvistustuomiossa, joka on kadonnut, mutta johon viitattiin vuonna 1501. Lempäälä nimittäin sijoittuu Ilmoilanselän ja Laukon välimaastoon siten, että Laukkoon on matkaa 20 km ja Ilmoilanseljälle noin 50 km.
Saapuivatko Haukka -nimet Kymijoen vesistön Haukkasaaren ja Kuloveden kautta Kilpijoelle ja Euraan, vai oliko tulosuunta päinvastainen? Suomen länsirannikolla ja myös Karjalan kannaksella ja sen eteläpuolella oli vahva skandinaavivaikutus. Osa Ilmolan tulokkaista oli lähtöjään myös Karjalasta, sillä Kemijoen Ilmolassa eleli tilikirjan mukaan 1546 lähtien Nils Rÿds [Rÿss tk1549, Rÿdss tk 1551, Rÿhdz tk 1554] ja Vahtolan tutkimusten mukaan Rydz ilmaantui ainakin Kiiminkiin Nils Niphattin nimellä tai Niiles Venäläinen nimellä ja Ilmolan lisäksi myös Koroisniemellä Eloue Ryss 1546 ja Hochon rydz Lautiosaaressa vuonna 1598.
Jostakin syystä lähes samalla tavoin kirjoitettujen Rodzalainen -nimisten jälkeen on jäänyt Kymijoella Ruotsalainen -järvi, muun muassa. Hannus Pedherinpoika Rodzalainen eli siellä 1400-luvulla, myöhemmän Lepaan tiluksilla? Eli nimi kirjoitettiin monella tapaa ja on vaikea erottaa, olivatko venäläisiä vai ruotsalaisia.
Ilmolassa tavataan maakirjatiedoissa autiolla neljännesmanttaalilla Niels Möÿsi vuonna 1617 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2642868), ja kuka tietäisi hänestä jotakin. Goolettamalla löytyy nimi samalla tavoin kirjoitettuna liitettynä muinaiseen jumaluuteen Mooseksen ajalta ”contemporaneus Moÿsi”. Lähteenä siis Hermetische und Orphische Literatur, ‹Chaldäische Orakel›, Theosophien ja yhdeksäs luku. Vai, saattaisiko olla Moÿcki, mikä tarkoitti komin kielessä mutkaa ja saamenkielellä mohkki, mokke ja möyki samaa asiaa. Niilo Henrikinpoika ilmaantui Alapaakkolaan manttaalin Maikilään 1653 ja vuoden 1654 tiedoissa talo kirjattiin Möÿkilänä.
Ilmoilanselän ja Laukon puolivälin tietämillä sijainnut Lempäälä olivat mitä todennäköisimmin myös esivanhempien asuinsijoja. Sieltä tuli monia nimiä pohjoiseen ja esim. Haukkoja asui Kuloveden Linnavuoren erämaassa Ulvin tienoilla ja Tyrvään Kilpijoella 1469, mutta torppa kylmeni 1560-luvulla. Asuinsija oli aivan Lempäälän ja viikinkiaiakisen linnavuoren kupeessa. Kilpijoen Karausvuorella oli asusteltu jo kivikaudelta saakka[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn2).
Seutu oli ainakin 1300-luvulla tunnettua haukkamaata ja vielä 1300-luvulla opetettuja metsästyshaukkoja vietiin Turustakin myytäväksi[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn3). Eurajoki oli Haukkavuoren ylistä seutua ja Euran Kainuan kylässä asui Haukkojan sukua 1550-luvulla. Haukka on myös osa Skandinavian historiaa, sillä skandinaavit osasivat metsästyksen jalohaukoilla ja haukka oli myös viikinkisoturin saattajana hänen matkallaan valhallaan hevosensa kanssa. Jalohaukat ovat myös osa Novgorodin ja Tverin historiaa, ja siitä tuli merkittävä liiketoimintamuoto turkisten rinnalle. Väitetään, että Novgorodilla olisi ollut lähes yksinoikeus suurten pohjoisten haukkojen ja osan valkoisten haukkojen tuotannossa. Haukoista valkoiset tai puolivalkoiset tunturihaukat olivat kaikkein arvokkaimpia.
Suurlintujen metsästys tunnetaan myös itäisellä Paatsjoella Jäämeren rannalla ja siellä erityisesti valkeapäiset merikotkat olivat arvokasta saalista. Liekkö niitäkin metsästykseen koetettu opettaa. Ehkäpä Ilmolaan asettunut Valkeapääkin omaksui nimen muinaisilta jalohaukkojen kouluttajilta, jotka opettivat kallisarvoisia valkopäisiä tunturihaukkoja tai merikotkia. Tämä tietenkin vain spekulointia, kun yrittää miettiä sukunimien muodostumista.
Samannimisten DNA: sukulaisten sijoittuminen antaa aihetta epäillä, että yhteyksiä olisi ollut Volkhov-joelle ja Salmin Karkkuun sekä myös jäämeren rannalle.
Kemijoen Ilmolaan asettuneita Valkeapää -nimisiä eli itäisen suunnan lisäksi 1500-luvulla Satakunnan Huittisissa eli Thomas Joannis 1500-luvulla ja hoiteli lukkarintointa. Tuomas mainitaan Suvannon teksteissä myös kangasalan kappalaisena ja mainitaan pappi Tuomas Johanneksenpoika Valkiapäänä käräjillä, kun häneltä oli kähvelletty varoja 400 markan edestä ja Tuomaan kuoltua asiaa selviteltiin. Olisiko Tuomas ollut Huittisten Dominus Johanneksen eli herra Jöns i Hwittiksen jälkeläinen, tiedä häntä ja mistä Huittinen sai nimensä? Sekin kirjattiin Hwittis alkuperäisasussaan ja sanasta voisi löytää norjankielisen [skandinaavivaikutus?] valkea -merkityksenkin [Hvit].
Satakunnan ja Hämeen seuduilta hyvinkin olivat, mutta mistä olivat saapuneet sinne? Kysymys on varmaan osa väestön suurempia liikkeitä, mitä tapahtui monista eri syistä suomaan kuivuessa ja elinpiirin laajetessa maannouseman ansiosta.
____________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Diplomatarum Fennicum
[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Satakuntalaisen Osakunnan julkaisemassa Kotiseutututkimuksia kirjassa vuodelta 1928 Kallialan seurakunnan keskiaikaisten kirkontilien mukaan vanhin Haukka eli Olaff Hawcka mainitaan Kokemäenjoen rantamailla Ala-Sastamalan Tyrvään Kilpijoella vuonna 1469, noin 50 km säteellä Lempäälästä ja viikinkiaikaiselta Linnavuorelta, mikä lienee jo kivikaudella asutettu tai käytetty metsämiesten suojana. Olavin jälkeen mainitaan Laurens Hawkka 1479 ja ja jälleen Olaff Hawka 1480–1481 ja vielä 1524.
[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) Sirkka Paikkala kertoo Suomalainen paikannimikirjassa, että Turun seudun Valpperi eli Walkaberga oli metsästyshaukkojen pyyntimaata. Hän viittaa tekstissään historioitsija Ojan teksteihin, joiden mukaan 1300-luvulla kerrotaan Turusta viedyn vangittuja ja opetettuja metsästyshaukkoja ja alkuperäisen Haukkavuoren epäillään sijoittuneen näille main. Suvannon tekstien mukaan Eurajoen hallintopitäjässä sijaitseekin jo 1466 mainitussa tuomiokirjassa Haukkavuoren ylinen alue [Hauckauar öffuer tresketh].
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.