Henkikirjat ja ulkomaille muuton ajoitus

[arjaw]

Henkilö on muuttanut alaikäisenä, ilman perhettään Tanskaan 1903. Henkikirjoissa hänet mainitaan leskiäitinsä yhteydessä kuitenkin vielä viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1909. Mikä selittää tällaisen merkinnän?
Samassa kirjassa monilla ulkomaille muuttaneilla on nimen perässä maininta esim. "Amerikkaan muutt.". Naishenkilö on syntynyt 1889, avioitunut Tanskassa 1909 ja elänyt siellä perheineen kuolemaansa saakka.

[KRH]

Monet palasivat tai tekivät useita matkoja. Ehkä vielä odoteltiin tietoa lopullisesta asuinpaikasta.

[AnnaS]

Virallinen muuttoilmoitus tekemättä. Alaikäisestä ei kenties ole edes kysytty, oleskeleeko hän kirjoillaolopaikassa, joten kirjuri ei ole tiennyt merkitä poissaoloa samaan tyyliin kuin amerikankävijöillä.
Muuttobyrokratia on todennäköisesti hoidettu ennen naimisiinmenoa. Kuulutuksetkin on saatettu hakea vielä vanhassa kotiseurakunnassa?


- Noihin aikoihin ei ollut mitenkään harvinaista, että (varsinkin nuoret) ihmiset asuivat vuosiakin jossain muualla kuin virallisella asuinpaikkakunnalla. Tilapäiseksi katsotut oleskelut eivät oikeuttaneet kirjojen siirtoon kotimaassakaan, ja ulkomaille lähteneitä saatettiin roikottaa kirjoissa vuosikymmeniäkin.

[Tapani Kovalaine]

Suomessa ei ole pidetty kiirettä maastamuuttoilmoitusten suhteen.
Pohjoismaihin muuttoja tuli koskemaan 1.10.1969 alkaen velvollisuus ottaa Yhteispohjoismainen muuttokirja. Vasta 1980-luvulla, vai oliko peräti vasta 1994 alkaen, otettiin Suomessa käyttöön virallinen Maastamuuttoilmoitus. Tuollaiset uudistukset liittyvät tietojenkäsittelyn käyttöönottoon.

Jos joku muutti 1903 Tanskaan, niin hänen tuli tehdä asiasta ilmoitus kotiseurakunnalle viimeistään vuona 1969.

[Hannu Virttaalainen]

Kyllä oma isänäidinisäni muutti 1909 Amerikkaan Minnesotaan ja haki muuttokirjan Oripään pappilasta ja passin Turusta, mutta silti oli henkikirjoissa pitkään lisäyksellä Am ja tytär ja 2 poikaa hänen perässään, vielä 1. vaimon kuoltuakin, mikä vaikuttaa hieman oudolta. Lapset olivat isän veljen ja tämän vaimon luona, vaikka se ei henkikirjoissa näy. Rippikirjoista pitäisi nyt yrittää saada seurakunnasta kopio, kun ovat tietoja ennen vuotta 1920. Oripään Latvalla näitä Am merkittyjä oli aika monta ja osa palasi/kävi täällä monta kertaa ja lopulta jäi Suomeen tai Amerikkaan, joka tarkoitti Yhdysvaltoja

[Tapani Kovalaine]

Muuttokirjoihin perustuva systeemi toimi Suomessa siten, että muuttokirjan sai ottaa ja se kuuluikin ottaa, mutta kotipaikan vaihdos tai seurakunnan vaihdos toteutui vasta kun saatiin tuloseurakunnasta ilmoitus, että tänne muuttaja tuli.

Pohjoismaihin muuttojen kohdalla tilanne oli sama. Muuttokirjassa oli vamiiksi yhden sivun mittainen kuittausasiakirja. Tanskassa tai vaikkapa Ruotsissa tulorekisteri laittoi saapumismerkinnän ja oman leimauksensa. Postitti sen sitten lähtörekisteriin. Vasta sen jälkeen uskottiin, että sinne hää ny meni!

Amerikkaan muuttajia palveltiin antamalla heille ties minkä otikon alla asiakirja, jossa oli viralliset tiedot muuttajasta. Mutta ainut mitä jäätiin odottamaan, oli kuolinilmoitus Amerikasta. Kymmeniä tuhansia ihmisiä roikkui henkikirjoissa ja kirkonkirjoissa merkinnällä Amer. Paluumuutojen kohdalla kirjaukset olivat kirjavia. Yleensä vain alettiin ripillä käyntejä taas kirjata.

Vuosina 1930-1970 saapui Suomen ulkoministeriöön paljon ilmoituksia Amerikassa kuolleista henkilöistä. Ilmoituksista usein puuttui pieninkin vihje henkilön kotikunnasta. Ministeriö ohjasi tällaiset hankalat tapaukset Helsingin poliisilaitokselle. Siellä osa saatiin selvitetyksi ja suuri osa meni öö-mappiin. Jäljitys ei toiminut. Kuolleeksi julistaminen 90 ikävuoden kohdalla oli näiden tapausten hauta. Kun ei ollut keskusrekisteriä niin byrokratia oli voimaton. Amerikan isot perinnöt olivat erikseen, ne tapaukset onnistuttiin selvittämään.

[Hannu Virttaalainen]

Lisäys, joka ylitti 20 min. aikarajan


Äidinäidinisäni oli 1883-1884 lukuvuoden opettajana Virttaalla. Vuoden 1884 joulukuussa hän menee naimisiin virttaalaisen kanssa Noormarkkulaisena. Hän oli käynyt myös Jyväskylän seminaaria pari vuotta, mikä näkyy seminaarin omista rippikirjoissa. Virallisesti hän oli koko ajan Noormarkussa sekä rippi-, että henkirjoisssa.
Kirkonkirjat ja henkikirjat eivät 1800-luvun lopussakaan olleet mikään varma tieto missä henkilö todellisuudessa oli, vaikka välillä näitä poissaolosta kertovia huomautuksia löytyy ja mutta välillä niitä ei ole. Välillä löytyy muualta tietoa, missä on oikeasti ollut, mutta kyllä tällä seminaristilla muutama vuosi on hieman epävarma. Onko ollut opettaja muuallakin kuin Virttaalla. Kaikkien Suomen koulujen 1880-luvun alussa säilyneiden paperien läpikäynti olisi melkoinen urakka.

[Hannu Virttaalainen]

Amerikkaan muuttajia palveltiin antamalla heille ties minkä otikon alla asiakirja, jossa oli viralliset tiedot muuttajasta. Mutta ainut mitä jäätiin odottamaan, oli kuolinilmoitus Amerikasta. Kymmeniä tuhansia ihmisiä roikkui henkikirjoissa ja kirkonkirjoissa merkinnällä Amer. Paluumuutojen kohdalla kirjaukset olivat kirjavia. Yleensä vain alettiin ripillä käyntejä taas kirjata.

Isoisäni kohdalla tämä kuolinilmoitus toimitettiin vuonna 1962 Oripään ja hänen kohdallaan kuolinpaikka ja aika on kirkonkirjoissa oikein.
Mutta tiedän tapauksia, joissa perheenisä muutti Amerikkaan, eikä hänestä sen jälkeen kuultu ikinä mitään missään. Jättikö perheensä vai kuoliko Amerikassa pian saapumisen jälkeen niin, että siitä ei ikinä tullut tietoa Suomeen?