Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Rusthollari; säätyläinenkö?
Quote:
Markku Haapanen on väitellyt aiheesta otsikolla "Längelmäveden seudun rusthollarit ja paikallistason eliitin muodostuminen perinteisen maatalouden loppukaudella". Esitelmässä tarkastellaan rusthollien ja niitä edeltävien ratsutilojen syntytaustaa ja järjestelmän keskeisiä piirteitä sekä hämäläistä rusthollariperhettä - myös sukututkimuksen valossa. Lisäksi kuulemme rakuunatiloista.
Unquote:
Tuohon Helenan ilmoitukseen pienenä kommenttina se, että olen juuri menneellä viikolla saanut Suomesta mm. Wirilanderin “Herraväkeä. Suomen säätyläistö 1721-1780", joka sisältää mielenkiintoisia analyysejä säätyläisyyden olemuksesta.
Merkillepantavaa on se, ettei Wirilander, ainakaan pikasilmäilyllä, laske rusthollareita säätyläisiksi sellaisenaan. Itseasiassa en huomaa heitä käsitellyn lainkaan.
Siten esim. juuri aamulla mainittujen ruotsinkyläläisten rusthollareiden kohdalla jako “säätyläisiin” ja talonpoikiin kulkisi siten, että mainittu rusthollari Aron Johan Cariander olisi laskettava säätyläiseksi toimensa (kruununnimismies) puolesta, samoin kuin Pappilan rusthollareista Johan Barck (kihlakunnanvouti), mutta Aron Johanin tyttären nainut rusthollari Alexander Barck ei enää olisikaan “säätyläinen”, vaan talonpoika, koska hänellä rusthollariuden lisäksi ei ollut muuta tointa rinnalla.
Itselleni jäi se kuva, että Wirilander on välttänyt koko aihetta (rusthollariuden olemus) sen monisäikeisyyden ja varsinkin merkittävien paikalliserojen vuoksi.
Olisipa mielenkiintoista olla kuulemassa tuota Markku Haapasen esitelmää. Toivelistalla on ainakin tekstin saanti nettiin jossain vaiheessa.
Terveisin
Juhani Pesu
Hei Juhani,
Esitelmäkutsuun taisi lipsahtaa ripaus markkinointi-ihmisen perisyntiä. Markku Haapanen on tehnyt aiheesta pro gradun, väitöskirja on käsittääkseni vasta valmisteilla. Pahoittelen epätarkkuutta.
Juhani ei varmaan pääse paikan päälle kuuntelemaan, mutta toivottavasti mahdollisimman moni muu pääsee. Tervetuloa!
Terveisin,
Helena Virolainen
PS. Koitamme toteuttaa Juhanin toiveen ainakin jossain muodossa.
Quote:
Markku Haapanen on väitellyt aiheesta otsikolla "Längelmäveden seudun rusthollarit ja paikallistason eliitin muodostuminen perinteisen maatalouden loppukaudella".
Unquote:
Merkillepantavaa on se, ettei Wirilander, ainakaan pikasilmäilyllä, laske rusthollareita säätyläisiksi sellaisenaan. Itseasiassa en huomaa heitä käsitellyn lainkaan.
Siten esim. juuri aamulla mainittujen ruotsinkyläläisten rusthollareiden kohdalla jako “säätyläisiin” ja talonpoikiin kulkisi siten, että mainittu rusthollari Aron Johan Cariander olisi laskettava säätyläiseksi toimensa (kruununnimismies) puolesta, samoin kuin Pappilan rusthollareista Johan Barck (kihlakunnanvouti), mutta Aron Johanin tyttären nainut rusthollari Alexander Barck ei enää olisikaan “säätyläinen”, vaan talonpoika, koska hänellä rusthollariuden lisäksi ei ollut muuta tointa rinnalla.
Itselleni jäi se kuva, että Wirilander on välttänyt koko aihetta (rusthollariuden olemus) sen monisäikeisyyden ja varsinkin merkittävien paikalliserojen vuoksi.
Terveisin
Juhani Pesu
Kuten Helena tuossa korjasikin, väikkäri on siis vasta työn alla. Tässä olen Wirilanderin kanssa poikkeuksellisesti samaa mieltä: aihe on monisäikeinen ja juuri tähän tematiikkaan väitöskirjani pureutuu (Rusthollit ja paikallistason elliitti Längelmäveden seudulla)
Rusthollarius oli vain tapa ilmaista,että henkilö omisti rusthollin tai osaa siitä. Omistaja saattoi olla kreivi, muu aatelinen, kirkkkoherra, joku muu papiston jäsen, virkamies, ylioppilas, talollinen, kestikievarin pitäjä, suutari jne. Jos nämä asettaa muussa kontekstissa kuin tuossa talon omistuksessa samalle viivalle, niin on aika vaikeaa siitä jatkaa enää mitenkään loogisesti.
Säätyläistön rajaaminen on myös vaikeaa, kuten eliitinkin (jotka eivät ole synonyymejä, vaikka paljon yhteistä onkin). Tuo Juhanin esittämä esimerkki on jokseenkin oikeaan osuva, mutta lisäsisin siihen, että Alexander saattoi lisäksi kuulua myös paikallistason eliittiin.
Markku Haapanen
Make,
Mukava kuulla Sinusta! Onnittelut esitelmästä, josta olenkin saanut jo
suppean referoinnin privaatisti Helenalta. Kiitos Helena, näin julkisestikin!
Erityisesti askarruttavaa on ollut tuo varustamisvelvollisuuden väheneminen
1800-luvulla verohelpotusten säilyessä. 1800-luku on täten ollut
rusthollien "kulta-aikaa" taloudellisesti, jos nyt oikein olen ymmärtänyt.
Barckien Pappilassa Abraham Johansson Barck oli jo 1750-luvulla ostanut
omakseen kaikki kolme rusthollinsa augmenttia (Nybondas, Pesu & Eerikkilä).
Hän sai, tulkintani mukaan pitää jo silloin näiden verot omanaan rustivelvollisuudella. 1800-luvulla sekin velvollisuus siis hupeni lähes olemattomiin.
Tuumii terveisin
Juhani Pesu
Juhanin päätelmiä tukee mm. Osmo Jussilan Pusulan Historia -teoksessaan. Rusthollareitten ja talollisten varallisuuserot nousivat merkittävästi suuremmiksi 1800-luvun kuluessa ainakin Nummi-Pusulan alueella. Tulot kasvoivat, koska viljelymaata osattiin hyödyntää paremmin ja samaan aikaan menot (verot) eivät nousseet lainkaan niin paljon.
Mitä tulee säätyläisiin niin samaisessa teoksessa käydään läpi 1700-luvun lopun asujaimistoa näissä kahdessa em. kappeliseurakunnassa. Esimerkiksi hovikengitysseppä Christoffer Stordell laskettiin säätyläisiin, mutta yhtää rusthollaria listalta ei löydy.
Otan esimerkin suoraan Jussilan kirjasta;
Vuonna 1780 luettteloitiin nykyisen Nummi-Pusulan alueella erikseen aateliset, "siviili- ja sotilaspalvelijat" sekä muut aateliston ulkopuolella olevat säätyhenkilöt.
Aatelisia olivat vääpeli Adam Rennerfeldt, notaari Göösin leski, luutnantti GH Rennerfeldt,eläkkeellä oleva kapteeni CG Rennerfeldt, vänrikki Mauritz Rennerfeldt, kersantti Lagerhielm ja vänrikki von Gertten.
Toiseen säätyläisluokkaan kuuluivat em. Stordell, kuriiri Adolf Stierner, korpraali Kallberg, vääpeli JA Voivalen, kamreeri Erik Hellgren, kirjuri Juselius, oppilas Verlander, neiti Katariina, reservin sotamiehet Anders ja Johan, räätälin oppilas Hans, nimismies Sandberg, poliisi (fjärdningman) Henrik Karlen, vääpeli Grav ja sahankirjuri Henrik Landström.
Jussila jatkaa, että vähitellen tähän joukkoon alettiin laskea myös mylläreitä, räätäleitä ja suutarina - vuonna 1809 myös kauppias Levong.
Minä en osaa tehdä tästä sen kummempia analyyseja, mutta säätyjärjestys meni suurin piirtein tähän tapaan;
aateliset, papit ja säätyläiset
rusthollarit
talolliset
maanvuokraajat (arrendaattorit)
torpparit
lampuodit
itselliset
loiset
palkolliset
vaivaiset
eeva häkkinen
08.10.08, 20:38
Kiva nähdä näitä pohdiskeluja täällä, moni sellainen asia kirkastuu, jota ei ole tullut ajatelleeksikaan.
Juhan listalla vaihtaisin kuitenkin torpparit ja lampuodit, eikö lampuodeilla ollut jopa äänioikeus pitäjänkokouksissa, ja muutenkin heidät kai rinnastettiin monessa yhteydessä talollisiin.
No jos taas Kiskon-Suomusjärven historian kirjoittajia on uskominen, olivat lampuodit aivan samassa asemassa kuin torpparit, osin jopa huonommassa.
Mutta ehkä maan eri osissa on ollut erilaisia näkemyksiä - puhumattakaan eri aikakausista/vuosikymmenistä/vuosisadoista
Juha
ristojohannes
08.10.08, 23:24
Tunnen parhaiten Euran kappeliseurakunnan.
Minun mielestäni lampuotit sijoittuivat talonpoikaisväestöön.Torpparit olivat alistetumassa asemassa, vaikka heilläkin oli usein, ainakin torppaa perustettaessa, sukulaisuussuhde taloon.
Mikä ero muuten on arrendaattorilla ja lampuotilla, minun mielestäni molemmat olivat tilan vuokraajia.Vuokratiloja ei montaa ollut Tarvasjoella.
Aulis Ojalla oli selkeä jaottelu väestöstä. Esimerkiksi vuoden 1800:n väestörakenteen hän jaotteli Tarvasjoella seuraavasti: Säätyläisväestöä 6, Talollisväestöä 572, Torppariväestöä 558,Virkailija- ja käsityöläisväestöä 53, Itsellisväestöä 406, Palkollisväestöä 275 henkeä.
ristojohannes
08.10.08, 23:38
KORJAUS
Tätä tämä tekee, kun keskellä yötä yrittää kirjoittaa.
Tilasto, jonka esitin on vuodelta 1900.
Vuoden 1800:n väestörakenne on tyystin toisenlainen.
Säätyläisväestö 15, Talollisväestö 538, Torppariväestö 69, Sotilas- ja käsityöläisväestö 183, Itsellisväestö 18, Palkollisväestö 142
Mikä ero muuten on arrendaattorilla ja lampuotilla, minun mielestäni molemmat olivat tilan vuokraajia.Vuokratiloja ei montaa ollut Tarvasjoella.
Lähdekirjallisuus ei ole tässä käsillä, mutta äskettäin luin määritelmän, jossa vuokraaja maksoi vuokran rahana (tai tavarana) ja lampuoti osin päivätöinä. Kun mitään näitä vuokrasuhteita ei määritelty korkeammalla tasolla (lue: laissa), niistä on varmasti monia eri tulkintoja pitkin pitäjiä. Yhdyn kyllä edellisiin: lampuoti on arvostusasteikossa torpparia korkeammalla. Lampuodilla kokonainen tila (tai isompi osa) ja torpparilla pieni tilkku.
Juhanin päätelmiä tukee mm. Osmo Jussilan Pusulan Historia -teoksessaan. Rusthollareitten ja talollisten varallisuuserot nousivat merkittävästi suuremmiksi 1800-luvun kuluessa ainakin Nummi-Pusulan alueella. Tulot kasvoivat, koska viljelymaata osattiin hyödyntää paremmin ja samaan aikaan menot (verot) eivät nousseet lainkaan niin paljon.
Toiseen säätyläisluokkaan kuuluivat korpraali Kallberg, oppilas Verlander, reservin sotamiehet Anders ja Johan, räätälin oppilas Hans, poliisi (fjärdningman) Henrik Karlen.
Jussila jatkaa, että vähitellen tähän joukkoon alettiin laskea myös mylläreitä, räätäleitä ja suutarina - vuonna 1809 myös kauppias Levong.
Minä en osaa tehdä tästä sen kummempia analyyseja, mutta säätyjärjestys meni suurin piirtein tähän tapaan;
aateliset, papit ja säätyläiset
rusthollarit
talolliset
maanvuokraajat (arrendaattorit)
torpparit
lampuodit
itselliset
loiset
palkolliset
vaivaiset
Tuo lista on täysin käsittämätön. Miten ihmeessä joku ruotusotamies voisi asemansa puolesta säätyläinen, ellei hän ole sitä syntyperänsä puolesta. Samaa koskee noita muita, jotka tuohon listaan jätin.
Tuo jälkimmäinen lista on paljon paljon mutkikkaampi. Ensinnäkin rusthollari saattoi olla mikä tahansa listan viidestä ensimmäisestä ja sen lisäksi myös vähän muutakin, mm. kestikievarinpitäjä, suutari jne. Tämän lisäksi noiden listalla esiintyneiden keskinäinen arvotus on todella hankalaa: yksittäinen talollinen (esim. Sahalahdella useakin) nousi kevyesti rusthollarin rinnalle niin varallisuuden kuin arvostuksen puolesta.
Muuten nostaisin lampuodin ehdottomasti torpparin edelle, joitakin poikkeuksia tosin on tullut eteen, mutta noin pääsääntönä... Arrendaattorien asema sitten onkin paljon tulkinnanvaraisempi. Monesti he olivat säätyläistöstä peräisin tai säätyläisiä. Tämän lisäksi he saattoivat vuokrata jopa kartanoita, joten heidän taloutensa saattoi olla todella suurta. Pointtini on, ettei selviä rajaviivoja ole ja talonpoikainen rusthollari ei ole säätyläinen, ellei hän kouluta itseään.
Aatelismatrikkeliin kirjattu aatelinen renki kuului syntyperältään aatelissäätyyn, mutta ei ollut "säätyläinen" yhteiskunnalliselta asemaltaan.
Rahvaaseen "vajottiin" muistakin säädyistä.
Wirilander vetää rajaa sotilashenkilöiden kohdalla aliupseeristoon, jotka
hän laksee vielä säätyläisiin kuuluviksi, kuten myös myöhemmin miehistöön
lasketut korpraalit 1700-luvun puolella.
Kirkollisissa viroissa lukkari keikkui sillä ja rajalla.
Siviilivirkamiehissä pitäjänkirjurit.
Oppineissa koulumestarit.
Wirilanderin tavalle tulkita "säätyläisiksi" myös käsityöläisistä ammattikuntiensa vanhimmat "oldermannit", kohotteli kulmiaan
suomenruotsalainen, perinteinen säätyläistö.
Terveisin
Juhani Pesu
Säätyläisyys oli yksinkertaistettuna sivistystä saaneiden yleisnimike
erona rahvaasta.
Tuo hajurako oli ilmassa ja jokainen sääty-yhteiskunnassa elänyt sen vaistonvaraisesti tunnisti.
Siis he, mutta emme enää me.
JP
Säätyläisyys oli yksinkertaistettuna sivistystä saaneiden yleisnimike
erona rahvaasta.
Tuo hajurako oli ilmassa ja jokainen sääty-yhteiskunnassa elänyt sen vaistonvaraisesti tunnisti.
Siis he, mutta emme enää me.
JP
Korjataanpa hieman edellistä: säätyläinen "säätyläisyyden" sijasta (s.o. säätyläinen/rahvas).
Wirilander suorastaan "halkoo hiuksia" jakaessaan esim. elinkeinoissa
väestöä säätyläisiin ja rahvaisiin. Kaupungeissa mm. pormestari, kaupungin muut virkamiehet, sekä johtava tukkukauppias- ja tehtailijakunta kuuluivat selvästi säätyläisiin, samoin apteekkarit ja opintojensa nojalla proviisoritkin.
Sätyläisten "veroista" väkeä olivat mm. kirjanpainajien faktorit, jalokivi-, kulta- ja kellosepät, laivanvarustajat, merikapteenit, perämiehet ja meklarit.
Rajanveto maaseudulla suoritetaan "maalaistittelien":
tilanomistaja (posessionat), tilanvuokraaja ( arrendator) ja tilanhoitaja (inspektor) kohdalla, koska niitten "takana onkin ylipäänsä aina ollut säätyläinen, ja säätyläissauma on kulkenut maataloudessa lähinnä juuri viimeksi mainitun herran, pehtorin, vaiheilla.
Terveisin
Juhani Pesu
Sami Lehtonen
09.10.08, 16:00
No jos taas Kiskon-Suomusjärven historian kirjoittajia on uskominen, olivat lampuodit aivan samassa asemassa kuin torpparit, osin jopa huonommassa.
Mutta ehkä maan eri osissa on ollut erilaisia näkemyksiä - puhumattakaan eri aikakausista/vuosikymmenistä/vuosisadoista
Juha
Erottaisin tässä kohden rälssin lampuodit muista lampuodeista. Ainakin piiritalojen lampuodit rinnastuvat mielestäni kruununtilallisiin.
Rusthollaria lähentää säätyläisiin myös monen rusthollarin sukutausta. Suolahti kertoo Suomen papistossaan siitä kuinka monet papit hankkivat 1600-1700-luvulla omistukseensa rustholleja. Papithan toimivat usein rahanlainaajina ja jopa kapakoitsijoina. Rusthollin hankinta olikin hyvä tapa turvata perheen asema siinä tapauksessa, että pappi itse kuolee. Armovuoden jälkeen saattoi leski suurenkin lapsikatraan kanssa olla vaikeuksissa, kaikkia leskiä eivät viran toivossa armovuodensaarnaajatkaan naineet. Niinpä monella rusthollarilla saattoi olla papillista juurta suvussaan, kuten esim. Messukylän Vilusen rusthollin isännällä, josta Messukylän historian kirjoittaja toteaa tämän esiintyneen säätyläisen tavoin 1700-l alkupuolella (isänsä oli kappalainen Mulinus http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2442 ) ja toimineen mm. nimismiehenä isovihan aikaan. Moni pappi, papinleski ja säätyläinen myös naitti tyttäriään rusthollareille, jolloin rusthollarilla oli säätyläisvaimo. Sahalahdella Simo Haapaniemellä Bergroth, Kuhmalahden Knaapilla Hangelin (juuriltaan myös Herkepaeus). Kuvaavaa on myös aiemmin mainitsemani Messukylän Vilusen isännän tyttärien kutsuminen Molineiksi Kuhmalahdella, vaikka Johan Mulinus oli ollut heidän isoisänsä. Heitä siis kohdeltiin kuin he olisivat olleet säätyläisiä koska heidän isoisänsä oli ollut pappi. Osa näiden sisarusten arvostuksesta lienee tullut myös heidän rusthollaripuolisojensa osaksi. Merkille pantavaa on myös, että nämä Molinit (tai Molinat) kouluttivat lapsiaan pappissäätyyn takaisin, kuten Hangelinkin. Rajanveto on todellakin haasteellista.
t. Olavi A.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.