Outika
05.04.21, 15:31
DNA-sukulaisia tutkiessa matkasin muinaiseen Halikkoon. Halikkoa asutettiin rautakaudella noin 500 eKr.-1000 jKr. idän ja balttian suunnalta. Halikosta ja sen jokivarren Rikalan linnavuoresta tuli vilkas kauppapaikka viikinkiajalla. Halikon kautta kulkivat myös ristiretkeläiset viikinkien jälkeen Suomenniemelle. Vastaavaa kauppaa käytiin Pohjan lohijokien markkinapaikoilla. Kemiönsaaressa Halikonlahden ulkosaaressa oli vilkas viikinkisatama ja toinen muodostui Viurilan- eli Halikonlahden pohjoisrannalle Uskelanjoen suistoon Kärävuorelle[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1).
Hiljalleen sammuvan viikinkidynastian jälkimainigeista saakka tunnetaan Halikossa Majalan krouvi, Kärävuoren eli Laholoukkaan jakokunnassa. Tarkemmin ottaen, tilan historia tunnetaan 1100-luvulta saakka, kun Majalan talon paikalta löytyi muutama vuosi taaksepäin hopea-aarre, joka on ajoitettu tuonne 1100-luvulle.
Joku jätti silloiseen piispantilan kievariin joko piiloon tai jossakin kahakassa tuon aarteen. Hopeasepän taidonnäytteet saatiin päivänvaloon vasta satojen vuosien jälkeen. Omistajasta ei niinkään tietoa, kirkonmiehestä oli varmasti kyse ja oliko vain sattumaa, että 300 vuotta myöhemmin Majalasta kiinnostui herra Konrad. Tenholan pappi Konrad oli jotenkin saanut Majalan kylästä ostetuksi maata Maunu Sepältä eli Smedhiltä, ja tätä epämääräisesti siirtynyttä omistusoikeutta käsiteltiin useamman kerran raastuvissa. Maunu Sepän sukulainen Inkoon kirkkoherra Jönis Hvit[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn2) reklamoi ja esitti omat vaatimuksensa kiinteistöön liittyen lainlukija Matti Martinpojalle Tenholassa syksyllä 1437[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn3).
Seuraavana vuonna 1438 käytiin käräjiä Andris Mikonpojan ja herra Konradin kesken, ja tuolloin Antti Mikonpoika selvitti, että maa oli häneltä väärin perustein ostettu ja oliko Magnus Smedhillä ollut oikeutta myydä maata. Mitä tulee herra Konradiin, Konradin side Kaarinan Kuralaan tuli äitinsä Cecilian isältä Vääntelän Antilta, joka oli naimisissa Kaarina Kuralan kanssa. Konrad syntyi Cecilia Antintyttären ja Henrik Fläskin avioliitossa, ennen 2. aviota Mikko Majalan kanssa. [4] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn4)Mikko Maijala oli 12 syynimiehen joukossa vuonna 1476 kun Vartsalan vanhoja omistuksia omanneiden asioita käsiteltiin ja eräs omistajista oli Per Kylle[5] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn5). Per Kylle mainitaan syynimiehenä vuonna 1462 kun Gödik Hvitin leski Kerttu sai leskentilan Koskisista. Mikko Majalassa [Michel i Malala] mainitaan 12 syynimiehen joukossa vuonna 1486, kun piispa tarkisteli rajoja harjavaltalaisten ja ylistarolaisten kesken[6] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn6).
Vähäkankaan[7] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn7) Genos-artikkelissa kerrotaan, että Konradin kuoltua ennen vuotta 1466 Tenholan Maijalan kauppaa yritti Niilo Kiäle purkaa, mutta maisterin lailliset perilliset saivat pitää sen omaisuutenaan. Niin kävi, että tila ei vaihtanut omistajaa edes erityisiä ehtoja sisältävällä sopimuksella eli välipuheella, ja maisterin sukulaisten yhden veromarkan maa siirtyi lopulta Loimaan kirkolle. Tila sijaitsi tarkemmin ottaen Halikon Kärävuorella, tosin paikka kuului Tenholaan. Tilan luovutukseen kirkolle on liitetty myös Grindin perhe, ja oliko kyse sukulaisten kesken tehdyistä ristiriitaisistakin teoista, sillä myöhemmin 1513 Jöns Matinpoika Grind valitteli Maijalan laitonta siirtämistä Pyhän Pietarin prebendalle.
Majala eli Maijala oli ollut vielä 1480 suvun hallussa, jonka jälkeen siirtyi kirkolle 1466–1480 välisenä aikana ilmeisen riitaisasti. Mikael Majalan lapset tulivat perimään mainitun Niilo Kylliäisen pojan Pekka Niilonpojan rälssiomaisuuden, tämän lähimpinä perijöinä, koska vainaja itse oli lapseton. Eli oliko Niilo Kylliäinen jo yrittänyt ajaa sukulaistensa omistusasiaa, onnistumatta siinä?
Olavi Mikonpoika Majala sekä sisarensa Piritta Mikontytär olivat olleet Kylliäisen lähimmät perijät. Sukulaisia olivat kaikki keskenään, sillä herra Konrad oli Cecilia Lindelöfin 1. avioliitosta Henrik Fläskin kanssa ja toisessa (kolmannessa/neljännessä?) liitossa Cecilia Antintytär sai lapset Piritta ja Olavi Mikonlapset (Majalan -kestikievarin talolliset). Mikko Maijalan poika Olavi Mikonpoika teki selkoa sukulaisistaan käräjätalossa vuonna 1510. Eri selvityksissä todetaan, että Mikko Maijalan taustoja ei tunneta, mutta FMU VII nro 5444 kertoo, että lainlukija Klas Henriksson käsitteli Olavi Mikonpoika Majalan Halikosta ja sisarensa Prita Mikontyttären välistä omistuskysymystä 21. tammikuuta 1510 ja asiaan liittyvässä vanhassa käsikirjoituksessa kerrotaan, että:
Lagman Klas Henriksson utställer ett stadfästelsebref på ett ägoskifte mellan Olof Michelsson af Majala i Halikko socken och hans syster Brita Michelsdotter.
Gammal avskrift i saml. "Topographica Finland" i svenska riksarkivet; bär anteckningen: "Copia av Claes Henrichssons lagmans breff på byttet emillan Britha Michelsdotter hennes broder, som wore Peer Kyllens näste ärvinge och moorbroder barn, anno 1510."
Nähtävästi Piritta Mikontytär ja veljensä Olavi Mikonpoika Majala olivat Peer Kyllen lähimmät perijät äidin veljen lapsina.
Olavi Mikonpoika Maijalan eli Majalan täyssisar Pirita oli naimisissa Mattis Jönssinpojan vaimo Savilahdelta. Selvityksissä mainitaan, että Matti Gryndh oli Niilo Kylliäisen veli, voisiko olla, jos Piritan isä oli Peer Kyllen veli myös? Myöhemmin vuoden 1524[8] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn8) joulun jälkeen Jöns Matisson i Gryndillä oli kirje koskien omaisuutta nimeltä Halikon Mayola Tenholan seudulla, mikä kuului hänen äitinsä veljille, jotka olivat mestari Konrad ja herra Mo[n]gz i Karis ja kolmantena tunnettiin herra Henrik Fflesk eikä ollut muita perillisiä herra Henrikin ja Matis Jönssonin puolison eli Henrikin sisaren Biritan sekä lastensa lisäksi. Näin ollen Piritan veli Mikko oli jo kuollut ja omaisuus sisarenosalta siirtynyt Piritalle.
Jaossa Pirita sai omaisuuden Viipurissa. Piritan perinnöstä jätettiin yksi osuus oikeuksista pois, eli Viipurin kartano siitä jäi pois koska se oli Karsten Loofin eli Kersten Louwen käytössä. Samassa käsittelyssä kirjattiin, että Savilahden Mattis Jönsson jakoi osuudestaan maatilan vävylleen Nils Haijanille[9] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn9). Veljensä Olavi hävisi kirjoista ja Piritta Mikontytär ”peri lapsettomana kuolleen serkkunsa, kuuluisan soturin ja kuninkaan uskotun virkamiehen Peder Niilonpoika Kylliäisen aatelisoikeudet Viipurin pitäjässä oleviin kolmeen tilaan eli Perojoensuuhun, Leipämaahan (Tali) ja Veselenmaahan (Jutila)”[10] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn10).
Suvanto kertoo, että kuningas Juhana panttasi Upsalan linnassa syyskuussa 1570 päivätyllä kirjeellä Virtsanojan kolme kruunulle joutunutta piispantilaa Joensuun rouva Kristen Krummelle, hopeaa ja kultaa vastaan. Sinnekö meni samalla Joensuun kartanon kätköihin valtaisa hopea-aarre, josta eivät tienneet mitään. Joensuun kartanoa Krummen jälkeen isännöinyt kartanon vävy Niilo Boije omisti jo 1550-luvulla yhdessä Halikon Majalan nimismiehen Tuomas Ollinpojan kanssa niittypalstaa nimeltään Tauastkymä ja Kiikalanpyöliä [Kijkalaböle], paikassa, missä kirkollisen Suomen ja Hämeen raja sijaitsi vuoteen 1492, eli Someron ja Somerniemen pitäjien eteläosassa[11] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn11). Saattoiko Tuomas Ollinpoika olla Majalan Olavi Mikonpojan jälkeläinen, joka oli perinyt isältään Halikon omaisuutta, kun sisar sai Kylliäisen Viipurin omaisuuden ja mainitaan Mattias Bartholdin anoppina.
Halikon Maijalaa asui 1620 alkaen ainoastaan Jöns Mikonpoika ja Euran kylälle ilmaantui 1620 Panelian kylään Maijala eli Majala, ja talon isännäksi Brusius Henrikinpoika. Halikon Maijalasta oli tullut krouvi 1634 alkaen Carl Hornin rälssi-isännyyden aikana. Landbondena Maijalassa asui Hindrich Jöransson ja Biritta Jöransdotter vaimonsa, Margaret Bertilsdotter tytär, Agneta-piika sekä Madalen ”huuskona uthgammal öfver 70 åhr”. Vuonna 1635 landbondena jatkoi Henrik Jöransson, ja 1635 Majalaan tuli Henrik Skretter [Skräddare?] huonemiehenä. Majala oli krouvina vielä 1650-luvulle tultaessa, jolloin Henrik Bertilinpoika ja Maisa hustru asuivat Hornin rälssillä krouvin pitäjinä Pirita tyttären ja Simo-pojan kanssa. Perhe hävisi Majalan krouvin kirjoista vuonna 1656 Majalassa asui sotamiehen vaimo piian ja Henrik-pojan kanssa, mutta jo 1659 isäntä oli vaihtunut Grels Tuomaanpojaksi, jolla Kerttu vaimona ja Maisa, Agnes ja Pirita piikoina.
Olisi mielenkiintoista tietää, minne nämä Majalan alkuperäiset asukkaat hävisivät ja kuka oli Suvannon[12] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn12) mainitsema Loimijoen Hopeaseppälän Mikko, joka jätti perintönä Oripään Piritalle Hopeaseppälän toisen tilan.
Suvanto mainitsee e.m. tiedoissa, että Pirita makseli huomattavia summia vauraana leskenä ainakin Huittisten Vampulan talon Heikille, ja jota Suvanto pitää Oripään verotilan I omistajana (tila?). Samoilla kulmilla sijaitsi Virtsanoja ja Suvanto kertoo, että Virtsanojalla oli uuden ajan alussa kolme piispantilaa, jotka siirtyivät kruunulle 1547 sekä kaksi perintötilaa, jotka maksoivat 1541 flöteveroa eli alennettua veroa antamiensa palveluiden vuoksi, joita suoritettiin Virttaankangasta pitkin kulkeville matkustajille. Eli olivatko piispantilat toimineet jo ammoisista ajoista kestikievareina ja vuonna 1544 ne olivat tavallisia verotiloja, joista toinen jakautui kolmeksi tilaksi. Entisiä piispantiloja olivat erikseen mainitut Heikki Pietarinpojan Heikkilä ja Tätilä, mikä puolestaan tuo mieleen somerolaiset Lapinmaan papit ja olihan lisäksi Kemin seurakunnan kappalaisena 1600-vuonna noin 1560 syntynyt Nils Rungius Loimaan Onkijoen Ryngöstä[13] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn13).
Tiedä häntä tuliko Varsinais-Suomen Halikosta ja Loimijoen Majaojalta Peräpohjan Sihtuunaan enemmänkin väkeä. Nimittäin Liedakkalaan syntyi Majalan eli Maijan eli Maijalan tila, ja tuon nimen keralla kirjattiin ensimmäisenä Perttu Henrikinpoika Kallio vuonna 1652 Kallion nimellä ja 1653 Maijan nimellä [1663 Maja; 1671 Maiala; 1683 Maija], jonka omistuksiin Kemin Liedakkalassa kirjattiin myös Majaojan omistus, ja samanniminen paikka, Majaoja löytyy myös Pohjan perältä. Kallioita asusti hieman Halikosta pohjoiseen Majaojalla ja Eurajoella Majaloita. Lähinnä kysymys, koska nimistö on niin samanlaista, ja aikakin sopisi. DNA-osumat voivat toki tulla muutakin kautta matkaan ja kiinnostavat myös yhteydet Viipuriin, kun sieltäkin löytyy mm. Savitaipaleelta Kylliäisiä, jotka DNA-sukua ja olihan Kyllin pirkkalaissukua myös Ylitorniolla jo 1500-luvulla ja Kuusamon Heikkilässä, luultavasti Ylitorniolta siirtyneitä.
Toivon, että asiaa paremmin tuntevat jaksaisivat avata asiaa ja täydentää, korjata, oikaista jne.
______________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Aulis Oja kirjoittaa, että Majala kuului Kärävuoren tytärkyliin Joensuun ja pappilan kanssa.
[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) DF 3531 mainitsee uskotun miehen Jap Hwith ja veljensä Jöns Huit; lisäksi Registrum ecclesiae Aboensis nro 662 kertoo, että hustru Elseby Gǿtkisdotter oli Antti Hwithin sisar ja herra Knut Benekinin ”guddotter ja närskilde frenka hustru”
[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) DF 2232: Matts Mårtensson, lagman i Söderfinne, dömer kyrkoherden Konrad i Tenala i stadig besittning af en af honom inköpt skattmark jord i Majl by i samma socken, på hvilken jord kyrkoherden i Ingo Jönis Hvit gjort anspråk. Dat. måndagen näst efter s: ti Bartholomæi dag.
[4] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) Antti Järvenpää ja Tarja Laaksonen: Peder Nilsson Kyllen – Pietari Niilonpoika Kylliäinen Valtionhoitaja Sten Sturen uskollinen palvelija
[5] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) FMU IV 3635
[6] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref6) DF 4087: Lagman Hartvik Japsson afdömer en råtvist mellan biskop Konrad i Åbo samt Harjavalta och Ylistarobor, fastställer rågången och bötfäller Harjavaltaborna för intrång.
[7] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref7) Genos 64 (1993) Lääninrovasti Tapio Vähäkangas, Muurame: Tenholan Maijala ja Grindin suku
[8] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref8) DF 6191: tha kom fför migh aa sette tynge Jöns Matisson j Grynd ok hade eth kwnwng Ka[r]lz breff löydandis wppa eth gos heytandis Mayola, som hörde hans moder bröder til, som war mester Conrodh ok her Mo[n]gz l Karis, ok ffwl thet then trydie broderin thil, her Hendrik Fflesk, til arffs, ok ther war inghe andhre arwinghe epther her Hendrik en Matis Jönssons hwstrv i Gryndh, som war her Hendrikz sösther, heytandis Byritha, ok hennes barn
[9] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref9) DF 5444
[10] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref10) Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen digi-wiki Iivanainen
[11] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref11) Aulis Oja (1955) Historiallisia tutkimuksia. Keskiaikaisen Etelä-Suomen asutus ja aluejaot. Julkaissut Suomen Historiallinen Seura XLIV
[12] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref12) Seppo Suvanto: Ala-Satakunnan kihlakunta, Loimijoen hallintopitäjä, Niinijoen neljännes, Oripää
[13] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref13) SKS, Turun hiippakunnan paimenmuistio 1554–1721 Rungius, Nicolaus Matthiae
Hiljalleen sammuvan viikinkidynastian jälkimainigeista saakka tunnetaan Halikossa Majalan krouvi, Kärävuoren eli Laholoukkaan jakokunnassa. Tarkemmin ottaen, tilan historia tunnetaan 1100-luvulta saakka, kun Majalan talon paikalta löytyi muutama vuosi taaksepäin hopea-aarre, joka on ajoitettu tuonne 1100-luvulle.
Joku jätti silloiseen piispantilan kievariin joko piiloon tai jossakin kahakassa tuon aarteen. Hopeasepän taidonnäytteet saatiin päivänvaloon vasta satojen vuosien jälkeen. Omistajasta ei niinkään tietoa, kirkonmiehestä oli varmasti kyse ja oliko vain sattumaa, että 300 vuotta myöhemmin Majalasta kiinnostui herra Konrad. Tenholan pappi Konrad oli jotenkin saanut Majalan kylästä ostetuksi maata Maunu Sepältä eli Smedhiltä, ja tätä epämääräisesti siirtynyttä omistusoikeutta käsiteltiin useamman kerran raastuvissa. Maunu Sepän sukulainen Inkoon kirkkoherra Jönis Hvit[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn2) reklamoi ja esitti omat vaatimuksensa kiinteistöön liittyen lainlukija Matti Martinpojalle Tenholassa syksyllä 1437[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn3).
Seuraavana vuonna 1438 käytiin käräjiä Andris Mikonpojan ja herra Konradin kesken, ja tuolloin Antti Mikonpoika selvitti, että maa oli häneltä väärin perustein ostettu ja oliko Magnus Smedhillä ollut oikeutta myydä maata. Mitä tulee herra Konradiin, Konradin side Kaarinan Kuralaan tuli äitinsä Cecilian isältä Vääntelän Antilta, joka oli naimisissa Kaarina Kuralan kanssa. Konrad syntyi Cecilia Antintyttären ja Henrik Fläskin avioliitossa, ennen 2. aviota Mikko Majalan kanssa. [4] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn4)Mikko Maijala oli 12 syynimiehen joukossa vuonna 1476 kun Vartsalan vanhoja omistuksia omanneiden asioita käsiteltiin ja eräs omistajista oli Per Kylle[5] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn5). Per Kylle mainitaan syynimiehenä vuonna 1462 kun Gödik Hvitin leski Kerttu sai leskentilan Koskisista. Mikko Majalassa [Michel i Malala] mainitaan 12 syynimiehen joukossa vuonna 1486, kun piispa tarkisteli rajoja harjavaltalaisten ja ylistarolaisten kesken[6] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn6).
Vähäkankaan[7] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn7) Genos-artikkelissa kerrotaan, että Konradin kuoltua ennen vuotta 1466 Tenholan Maijalan kauppaa yritti Niilo Kiäle purkaa, mutta maisterin lailliset perilliset saivat pitää sen omaisuutenaan. Niin kävi, että tila ei vaihtanut omistajaa edes erityisiä ehtoja sisältävällä sopimuksella eli välipuheella, ja maisterin sukulaisten yhden veromarkan maa siirtyi lopulta Loimaan kirkolle. Tila sijaitsi tarkemmin ottaen Halikon Kärävuorella, tosin paikka kuului Tenholaan. Tilan luovutukseen kirkolle on liitetty myös Grindin perhe, ja oliko kyse sukulaisten kesken tehdyistä ristiriitaisistakin teoista, sillä myöhemmin 1513 Jöns Matinpoika Grind valitteli Maijalan laitonta siirtämistä Pyhän Pietarin prebendalle.
Majala eli Maijala oli ollut vielä 1480 suvun hallussa, jonka jälkeen siirtyi kirkolle 1466–1480 välisenä aikana ilmeisen riitaisasti. Mikael Majalan lapset tulivat perimään mainitun Niilo Kylliäisen pojan Pekka Niilonpojan rälssiomaisuuden, tämän lähimpinä perijöinä, koska vainaja itse oli lapseton. Eli oliko Niilo Kylliäinen jo yrittänyt ajaa sukulaistensa omistusasiaa, onnistumatta siinä?
Olavi Mikonpoika Majala sekä sisarensa Piritta Mikontytär olivat olleet Kylliäisen lähimmät perijät. Sukulaisia olivat kaikki keskenään, sillä herra Konrad oli Cecilia Lindelöfin 1. avioliitosta Henrik Fläskin kanssa ja toisessa (kolmannessa/neljännessä?) liitossa Cecilia Antintytär sai lapset Piritta ja Olavi Mikonlapset (Majalan -kestikievarin talolliset). Mikko Maijalan poika Olavi Mikonpoika teki selkoa sukulaisistaan käräjätalossa vuonna 1510. Eri selvityksissä todetaan, että Mikko Maijalan taustoja ei tunneta, mutta FMU VII nro 5444 kertoo, että lainlukija Klas Henriksson käsitteli Olavi Mikonpoika Majalan Halikosta ja sisarensa Prita Mikontyttären välistä omistuskysymystä 21. tammikuuta 1510 ja asiaan liittyvässä vanhassa käsikirjoituksessa kerrotaan, että:
Lagman Klas Henriksson utställer ett stadfästelsebref på ett ägoskifte mellan Olof Michelsson af Majala i Halikko socken och hans syster Brita Michelsdotter.
Gammal avskrift i saml. "Topographica Finland" i svenska riksarkivet; bär anteckningen: "Copia av Claes Henrichssons lagmans breff på byttet emillan Britha Michelsdotter hennes broder, som wore Peer Kyllens näste ärvinge och moorbroder barn, anno 1510."
Nähtävästi Piritta Mikontytär ja veljensä Olavi Mikonpoika Majala olivat Peer Kyllen lähimmät perijät äidin veljen lapsina.
Olavi Mikonpoika Maijalan eli Majalan täyssisar Pirita oli naimisissa Mattis Jönssinpojan vaimo Savilahdelta. Selvityksissä mainitaan, että Matti Gryndh oli Niilo Kylliäisen veli, voisiko olla, jos Piritan isä oli Peer Kyllen veli myös? Myöhemmin vuoden 1524[8] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn8) joulun jälkeen Jöns Matisson i Gryndillä oli kirje koskien omaisuutta nimeltä Halikon Mayola Tenholan seudulla, mikä kuului hänen äitinsä veljille, jotka olivat mestari Konrad ja herra Mo[n]gz i Karis ja kolmantena tunnettiin herra Henrik Fflesk eikä ollut muita perillisiä herra Henrikin ja Matis Jönssonin puolison eli Henrikin sisaren Biritan sekä lastensa lisäksi. Näin ollen Piritan veli Mikko oli jo kuollut ja omaisuus sisarenosalta siirtynyt Piritalle.
Jaossa Pirita sai omaisuuden Viipurissa. Piritan perinnöstä jätettiin yksi osuus oikeuksista pois, eli Viipurin kartano siitä jäi pois koska se oli Karsten Loofin eli Kersten Louwen käytössä. Samassa käsittelyssä kirjattiin, että Savilahden Mattis Jönsson jakoi osuudestaan maatilan vävylleen Nils Haijanille[9] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn9). Veljensä Olavi hävisi kirjoista ja Piritta Mikontytär ”peri lapsettomana kuolleen serkkunsa, kuuluisan soturin ja kuninkaan uskotun virkamiehen Peder Niilonpoika Kylliäisen aatelisoikeudet Viipurin pitäjässä oleviin kolmeen tilaan eli Perojoensuuhun, Leipämaahan (Tali) ja Veselenmaahan (Jutila)”[10] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn10).
Suvanto kertoo, että kuningas Juhana panttasi Upsalan linnassa syyskuussa 1570 päivätyllä kirjeellä Virtsanojan kolme kruunulle joutunutta piispantilaa Joensuun rouva Kristen Krummelle, hopeaa ja kultaa vastaan. Sinnekö meni samalla Joensuun kartanon kätköihin valtaisa hopea-aarre, josta eivät tienneet mitään. Joensuun kartanoa Krummen jälkeen isännöinyt kartanon vävy Niilo Boije omisti jo 1550-luvulla yhdessä Halikon Majalan nimismiehen Tuomas Ollinpojan kanssa niittypalstaa nimeltään Tauastkymä ja Kiikalanpyöliä [Kijkalaböle], paikassa, missä kirkollisen Suomen ja Hämeen raja sijaitsi vuoteen 1492, eli Someron ja Somerniemen pitäjien eteläosassa[11] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn11). Saattoiko Tuomas Ollinpoika olla Majalan Olavi Mikonpojan jälkeläinen, joka oli perinyt isältään Halikon omaisuutta, kun sisar sai Kylliäisen Viipurin omaisuuden ja mainitaan Mattias Bartholdin anoppina.
Halikon Maijalaa asui 1620 alkaen ainoastaan Jöns Mikonpoika ja Euran kylälle ilmaantui 1620 Panelian kylään Maijala eli Majala, ja talon isännäksi Brusius Henrikinpoika. Halikon Maijalasta oli tullut krouvi 1634 alkaen Carl Hornin rälssi-isännyyden aikana. Landbondena Maijalassa asui Hindrich Jöransson ja Biritta Jöransdotter vaimonsa, Margaret Bertilsdotter tytär, Agneta-piika sekä Madalen ”huuskona uthgammal öfver 70 åhr”. Vuonna 1635 landbondena jatkoi Henrik Jöransson, ja 1635 Majalaan tuli Henrik Skretter [Skräddare?] huonemiehenä. Majala oli krouvina vielä 1650-luvulle tultaessa, jolloin Henrik Bertilinpoika ja Maisa hustru asuivat Hornin rälssillä krouvin pitäjinä Pirita tyttären ja Simo-pojan kanssa. Perhe hävisi Majalan krouvin kirjoista vuonna 1656 Majalassa asui sotamiehen vaimo piian ja Henrik-pojan kanssa, mutta jo 1659 isäntä oli vaihtunut Grels Tuomaanpojaksi, jolla Kerttu vaimona ja Maisa, Agnes ja Pirita piikoina.
Olisi mielenkiintoista tietää, minne nämä Majalan alkuperäiset asukkaat hävisivät ja kuka oli Suvannon[12] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn12) mainitsema Loimijoen Hopeaseppälän Mikko, joka jätti perintönä Oripään Piritalle Hopeaseppälän toisen tilan.
Suvanto mainitsee e.m. tiedoissa, että Pirita makseli huomattavia summia vauraana leskenä ainakin Huittisten Vampulan talon Heikille, ja jota Suvanto pitää Oripään verotilan I omistajana (tila?). Samoilla kulmilla sijaitsi Virtsanoja ja Suvanto kertoo, että Virtsanojalla oli uuden ajan alussa kolme piispantilaa, jotka siirtyivät kruunulle 1547 sekä kaksi perintötilaa, jotka maksoivat 1541 flöteveroa eli alennettua veroa antamiensa palveluiden vuoksi, joita suoritettiin Virttaankangasta pitkin kulkeville matkustajille. Eli olivatko piispantilat toimineet jo ammoisista ajoista kestikievareina ja vuonna 1544 ne olivat tavallisia verotiloja, joista toinen jakautui kolmeksi tilaksi. Entisiä piispantiloja olivat erikseen mainitut Heikki Pietarinpojan Heikkilä ja Tätilä, mikä puolestaan tuo mieleen somerolaiset Lapinmaan papit ja olihan lisäksi Kemin seurakunnan kappalaisena 1600-vuonna noin 1560 syntynyt Nils Rungius Loimaan Onkijoen Ryngöstä[13] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn13).
Tiedä häntä tuliko Varsinais-Suomen Halikosta ja Loimijoen Majaojalta Peräpohjan Sihtuunaan enemmänkin väkeä. Nimittäin Liedakkalaan syntyi Majalan eli Maijan eli Maijalan tila, ja tuon nimen keralla kirjattiin ensimmäisenä Perttu Henrikinpoika Kallio vuonna 1652 Kallion nimellä ja 1653 Maijan nimellä [1663 Maja; 1671 Maiala; 1683 Maija], jonka omistuksiin Kemin Liedakkalassa kirjattiin myös Majaojan omistus, ja samanniminen paikka, Majaoja löytyy myös Pohjan perältä. Kallioita asusti hieman Halikosta pohjoiseen Majaojalla ja Eurajoella Majaloita. Lähinnä kysymys, koska nimistö on niin samanlaista, ja aikakin sopisi. DNA-osumat voivat toki tulla muutakin kautta matkaan ja kiinnostavat myös yhteydet Viipuriin, kun sieltäkin löytyy mm. Savitaipaleelta Kylliäisiä, jotka DNA-sukua ja olihan Kyllin pirkkalaissukua myös Ylitorniolla jo 1500-luvulla ja Kuusamon Heikkilässä, luultavasti Ylitorniolta siirtyneitä.
Toivon, että asiaa paremmin tuntevat jaksaisivat avata asiaa ja täydentää, korjata, oikaista jne.
______________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Aulis Oja kirjoittaa, että Majala kuului Kärävuoren tytärkyliin Joensuun ja pappilan kanssa.
[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) DF 3531 mainitsee uskotun miehen Jap Hwith ja veljensä Jöns Huit; lisäksi Registrum ecclesiae Aboensis nro 662 kertoo, että hustru Elseby Gǿtkisdotter oli Antti Hwithin sisar ja herra Knut Benekinin ”guddotter ja närskilde frenka hustru”
[3] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref3) DF 2232: Matts Mårtensson, lagman i Söderfinne, dömer kyrkoherden Konrad i Tenala i stadig besittning af en af honom inköpt skattmark jord i Majl by i samma socken, på hvilken jord kyrkoherden i Ingo Jönis Hvit gjort anspråk. Dat. måndagen näst efter s: ti Bartholomæi dag.
[4] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref4) Antti Järvenpää ja Tarja Laaksonen: Peder Nilsson Kyllen – Pietari Niilonpoika Kylliäinen Valtionhoitaja Sten Sturen uskollinen palvelija
[5] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref5) FMU IV 3635
[6] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref6) DF 4087: Lagman Hartvik Japsson afdömer en råtvist mellan biskop Konrad i Åbo samt Harjavalta och Ylistarobor, fastställer rågången och bötfäller Harjavaltaborna för intrång.
[7] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref7) Genos 64 (1993) Lääninrovasti Tapio Vähäkangas, Muurame: Tenholan Maijala ja Grindin suku
[8] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref8) DF 6191: tha kom fför migh aa sette tynge Jöns Matisson j Grynd ok hade eth kwnwng Ka[r]lz breff löydandis wppa eth gos heytandis Mayola, som hörde hans moder bröder til, som war mester Conrodh ok her Mo[n]gz l Karis, ok ffwl thet then trydie broderin thil, her Hendrik Fflesk, til arffs, ok ther war inghe andhre arwinghe epther her Hendrik en Matis Jönssons hwstrv i Gryndh, som war her Hendrikz sösther, heytandis Byritha, ok hennes barn
[9] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref9) DF 5444
[10] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref10) Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen digi-wiki Iivanainen
[11] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref11) Aulis Oja (1955) Historiallisia tutkimuksia. Keskiaikaisen Etelä-Suomen asutus ja aluejaot. Julkaissut Suomen Historiallinen Seura XLIV
[12] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref12) Seppo Suvanto: Ala-Satakunnan kihlakunta, Loimijoen hallintopitäjä, Niinijoen neljännes, Oripää
[13] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref13) SKS, Turun hiippakunnan paimenmuistio 1554–1721 Rungius, Nicolaus Matthiae