Papille viedyt lehmät

[Seija Randell]

Isopappani vanhemmat kuolivat kesken talonpidon 1868 ilmeisesti kerjäläisten tuomiin kulkutauteihin. Kukaan muu perheestä ei menehtynyt. Perukirjasta siis näkyy toimivan tilan omaisuus. Mielenkiintoista on esim. 32 posliinilautasta, mikä selittynee talojen keskinäisillä lainauksilla pitoihin. Samoin emännän 15 klänninkiä. Taloudellinen tilanne näyttää olleen hyvä.
Mutta onko tosiaan niin, että papille vietiin lehmä? Ja tässä tapauksessa kaksi. Arvo rahassa on tosin vain 64 markkaa, ja pesän säästö 8937,60 eli alle prosentti.
Mihin se pappi niiden kaikkien lehmien kanssa joutui? Tosin kesken talonpidon kuolleita talollisia ei ehkä kovin monta vuodessa ollut.
Perukirja on minulla vain paperikopiona: Matts Wilhelm Randell ja Eeva Karolina Kustaantytär, 15.9.1868 Halikko. Kuva ko. kohdasta liitteenä.

[karisalm]

Hei

Tässä kuvaus ao tavasta https://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2008/11/testamenttilehm.html

[joukon66]

Muistelen, että jossakin omissa perunkirjoissa mainittiin, että papille piti varata poro. Liekö tälläkin samaa tekemistä lehmän kanssa?

Jouk:rolleyes:

[Matti Lund]

Muistelen, että jossakin omissa perunkirjoissa mainittiin, että papille piti varata poro. Liekö tälläkin samaa tekemistä lehmän kanssa?

Jouk:rolleyes:

Mielenkiintoinen aihe kaikin puolin ja jopa pakanallisten taustojensa osalta.

Mutta poro ei taida vertaantua yksi yhteen lypsylehmän kanssa.

1600 -luvun oikeusjutuissa kyllä ilmenee, ettei kirkkoherra hyväksynyt huonokuntoisia tai peräti ehtyneitä lehmiä, vaan tuli oikeuteen valittamaan sellaiseksi epäillystä hautauslehmästä. Kirkkoherra pettyi, kun oli syynännyt asiakkaalta paremman näköisen lehmän, mutta sai huonomman näköisen.

Selittelyt eivät näyttäisi auttaneen, esim. vaikkapa, että paremmalta näyttänyt ehti kuolla pois eikä parempaa jäänyt jäljelle. Pappi saattoi vaatia asiakkaalta paremman veroisen hankkimista huonon tilalle.

Oli kiperä paikka, jos asiakkaalla oli jäljellä vain yksi lehmä tai ei ensinkään muuta ollut omistanut kuin sen, jota kirkkoherra ei kelpuuttanut, eikä saanut porvareilta lainaa uuden lehmän hankkimiseksi kirkkoherralle, koska oli puilla paljailla.

Kirkkoherra myös epäili joissakin epätyydyttävissä tapauksissa "vilunkia" eli vaikkapa että asiakas oli pantannut superlehmänsä väliaikaisesti naapurilleen eli sopi vaihtokaupan kelvotonta lehmää vastaan niin, ettei tarvinnut luopua hyvätuottoisesta lehmästä papin takia. Ja sopi naapurinsa kanssa tälle korvauksen kuluista, joita siitä aiheutui (jos hyvän lehmän väliaikainen pito ei niitä suoastaan jo korvannutkin). Jotain sen kaltaista pappi näyttää muutamassa tapauksessa epäilleen.

Oikeusjutuista kuvastuu ennemminkin, että lehmä oli puhdas "bisnesasia" 1600 -luvun hengessä. Hengellisissä asioissahan tapahtui sitten 1700 -luvulla "vallankumous", jonka vaikutuksesta esim. Böhmen oppeihin positiivisesti tutustunut pastori saattoi joustavoittaa tai pehmentää suhtautumistapaansa haustauslehmän vaatimuksessa? - En kylläkään ole tästä varma, kun en ole tutkinut tapauksia siitä näkökulmasta. . Mutta heitänpä ajatuksen ilmaan.

Terv M Lu

[Matti Lund]

Muistelen, että jossakin omissa perunkirjoissa mainittiin, että papille piti varata poro. Liekö tälläkin samaa tekemistä lehmän kanssa?

Jouk:rolleyes:

Mielenkiintoinen aihe kaikin puolin ja jopa pakanallisten taustojensa osalta.

Mutta poro ei taida vertaantua yksi yhteen lypsylehmän kanssa.

1600 -luvun oikeusjutuissa kyllä ilmenee, ettei kirkkoherra hyväksynyt huonokuntoisia tai peräti ehtyneitä lehmiä, vaan tuli oikeuteen valittamaan sellaiseksi epäillystä hautauslehmästä. Kirkkoherra pettyi, kun oli syynännyt asiakkaalta paremman näköisen lehmän, mutta sai huonomman näköisen.

Selittelyt eivät näyttäisi auttaneen, esim. vaikkapa, että paremmalta näyttänyt ehti kuolla pois eikä parempaa jäänyt jäljelle. Pappi saattoi vaatia asiakkaalta paremman veroisen hankkimista huonon tilalle.

Oli kiperä paikka, jos asiakkaalla oli jäljellä vain yksi lehmä tai ei ensinkään muuta ollut omistanut kuin sen, jota kirkkoherra ei kelpuuttanut, eikä saanut porvareilta lainaa uuden lehmän hankkimiseksi kirkkoherralle, koska oli puilla paljailla.

Kirkkoherra myös epäili joissakin epätyydyttävissä tapauksissa "vilunkia" eli vaikkapa että asiakas oli pantannut superlehmänsä väliaikaisesti naapurilleen eli sopi vaihtokaupan kelvotonta lehmää vastaan niin, ettei tarvinnut luopua hyvätuottoisesta lehmästä papin takia. Ja sopi naapurinsa kanssa tälle korvauksen kuluista, joita siitä aiheutui (jos hyvän lehmän väliaikainen pito tai vuokraus ei niitä suorastaan jo korvannutkin). Jotain sen kaltaista pappi näyttää muutamassa tapauksessa epäilleen.

Enemmälti tapaukset olivat niitä, joissa asiakas oli vitkastellut lehmän luovuttamisessa (niskurointiako?).

Oikeusjutuista kuvastuu ennemminkin, että lehmä oli puhdas "bisnesasia" 1600 -luvun hengessä. Hengellisissä asioissahan tapahtui sitten 1700 -luvulla "vallankumous", jonka vaikutuksesta esim. Böhmen oppeihin positiivisesti tutustunut pastori saattoi joustavoittaa tai pehmentää suhtautumistapaansa haustauslehmän vaatimuksessa? - En kylläkään ole tästä varma, kun en ole tutkinut tapauksia siitä näkökulmasta. . Mutta heitänpä ajatuksen ilmaan.

Terv M Lu

[joukon66]

Siis voitteko nyt rautalangasta vääntää, miksi se lehmä tai poro annettiin papille? Aikanaan oletin sen kuuluvan ns. papinkymmenyksiin, mutta mikä tuo hautausnäkökulma oikein on? Katsoiko pappi pakanamenoja muka sivusta?

Ihmetteleepi
Jouk:rolleyes:

[Matti Lund]

Siis voitteko nyt rautalangasta vääntää, miksi se lehmä tai poro annettiin papille? Aikanaan oletin sen kuuluvan ns. papinkymmenyksiin, mutta mikä tuo hautausnäkökulma oikein on? Katsoiko pappi pakanamenoja muka sivusta?

Ihmetteleepi
Jouk:rolleyes:

Kyllä kirkkolaissa ja papiston privilegioita koskevissa määräyksissä oli näiden papin toimitusten maksullisista puitteista säädetty, mutta en osaa tältä seisomalta tarkemmin sanoa, kun vanhat kirkkolait eivät ole itselleni tuttuja eikä nyt mitään tarkempaa valaisua helpossa haussa osunut silmään. Lisäksi uskon, että löytyy kuninkaallisia määräyksiä, joilla näihin on puututtu. Näistä on painettuja kokoelmia, joista voi yrittää etsiä ao. säädöksiä eri aikoina.

Siviililaissa ei ilmene paljoa asiaan liittyvää. Sellainen määräys löytyy vuoden 1734 laista, että "begrafningshjelp får ej tillgripas för gäld".

Leinbergin toimittamista kirkkohistoriallisten asiakirjojen kokoelmista löytynee esimerkkejä eri aikojen menettelytapoihin hautausapulehmiin tms. liittyvistä tapauksista.

Terv M Lu

[Seija Randell]

Digiarkistossa on tämän pitäjän perukirjoja vasta vuodesta 1878, ja voi olla, että silloin tapa ei enää ollut käytössä. Minulla on kuvattuna toinen perukirja vuodelta 1865, eikä siinä puhuta mitään papin lehmistä. Varakkaampi talo ja vainaja omistaja.
Vaikka olen joskus tavasta kuullut, olin luullut, ettei se totta kumminkaan olisi ollut. Aika mielenkiintoinen juttu.
Luulisi tätäkin jonkun joskus ihan oikeasti tutkineen.

[joukon66]

Jos tätä asiaa hieman laajentaa, niin vanha kansa oli luonnostaan hyvin taikauskoista, kuka enemmän kuka vähemmän. Oli ihan aidosti näkijöitä ja jopa noituuttakin. Näistähän kyllä riittää tarinoita. Ja varsinkin keskiajalla näistä pakanailmiöistä joutui jopa roviolle Suomessakin, joten on aika outoa, kuinka toisinaan taisteltiin kovastikin pakanallisia menoja vastaan, toisinaan taas niitä katsottiin läpi sormien. Kirkon näkökulmasta tämä on aika huvittavaa, kuinka asioihin voitiin suhtautua niin monella tavalla. Oliko papeilla toisinaan oma lehmä ojassa?

Jouk:rolleyes:

[jussipuranen]

Kun isoisäni isoisä kuoli 1887 perunkirjassa lypsylehmän arvoksi oli merkitty 35 mk.

Pesän velkoihin oli merkitty Hautaislehmästä pitäjän rovastillen 40 mk, joten lehmän saattoi ilmeisesti maksaa myös käteisellä (jos pappilan navetta on jo täynnä ?).



Kuolleiden luettelossa vuodelta 1900

https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=7836&pnum=25


näkyvät hautajaisiin liittyvät maksut. Sivulla on merkintä 4:stä lehmästä, joiden arvo on ilmeisesti suoritettu rahana.


Muiden hautausten kohsalla maksu näyttää oleva 2-4 mk:n paikkeilla.
Kun kirkkoherra suorittaa hautauksen hän saa siitä 1.92 mk ja kun kappalainen, on hänen osuutensa 0.96 mk (jos tulkitsin oikein).


Näin ne, jotka antavat lehmän, maksavat hautajaisista moninkertaisesti.


Onko lehmä vapaaehtoinen suoritus?


Eräässä perunkirjassa oli merkintä "Testamenttilehmä Rovastille", mikä viitata vainajan omaan tahtoon.


Jussi

[Matti A. Nieminen]

-- Onko lehmä vapaaehtoinen suoritus? --
Jussi

Hei
Ainakin Satakunnassa vielä vuonna 1723 kirkkoherra katsoi oikeudekseen (sin rättigheet) saada talosta testamenttilehmä isännän tai emännän kuollessa.

Ulvilan käräjillä 22.5.1723 Merikarvian kirkkoherra Gadolin valitti, että seurakunnassa testamenttilehmän suhteen kavalletaan paljon, "mycket blir försnillat". Tällaista tapahtuu, kun talosta isäntä tai emäntä tai appivanhempi kuolee, niin nuori väki ilmoittaakin itse olevansa isäntä ja emäntä, ja vain elättäneensä vanhuksiaan. Jos sitä vastoin joku nuoresta väestä kuolee, sanotaan, että he vain asuvat talossa kuuliaisina lapsina ja vanha väki onkin nyt isäntä ja emäntä. Tällä tavoin Gadolin saa näiltä vain 8 äyriä hautausrahaa eikä koskaan lehmää, "aldrig får någon koo i lijk stohl".

Oikeus ei voinut vain Gadolinin epäilysten perusteella puuttua asiaan, vaan kehotti häntä tulemaan oikeuteen "med någon speciali casu" ja haastamaan kavaltajiksi epäilemänsä henkilöt vastaamaan teoistaan.

Terveisin
Matti Nieminen

[joukon66]

"Kansanperinne kertoo taikauskosta, että jollei vainaja ”saanut” lehmää talo menetti karjaonnen. Uhrattava eläin oli vainajalle läheinen: emännälle nimikkolehmä tai isännälle rakkain ajohevonen tai –härkä. "

Vastikään tuli tv:stä ohjelma naispuolisesta viikinkipäälliköstä, jonka viereen oli haudattu kaksi hevosta. Olisiko siis niin, että tämä uskomustapa periytyi muinaisilta pakanallisilta ajoilta?

Ja onko siis niin, että tämä tapa vähitellen muuttui niin, että lopulta lehmällä maksettiin vain hautauskuluja papille, eikä näin ollen asiaan enää kuulunut mitään taikauskoon tai pakanallisuuteen liittyvää?

Jouk:rolleyes:

[risto]

asia ei muuttunut. pappi sai välittäjän tehtävän "uhrin" toimittamisesta ihmiseltä jumalalle (pienellä koska ehkä kaikille jumalille "uhri" kulkee välittäjän kautta)

[joukon66]

Mutta tuollainen "uhrihan" oli täysin luterilaisuuden vastaista kuten anekaupatkin keskiajalla. Olivatko papit harhaoppisia ja missäs oli piispantarkastukset ym. tuomiokapitulit, joiden tehtävänä oli valvoa pappien toimintaa? Esim. Paavolan historiassa on mainittu pitkät madonluvut 1800-luvun alun papin sanomisista. Aika pikkusyytöksiä verrattuna em. pakanatarinoihin.

Jouk:rolleyes:

[Seija Randell]

Hiukan seikkailin netissä ja jossakin luki, että saattoi olla kyse seurakunnan ja papin välisestä käytännöstä. Ehkä haluttiin olla hyvissä väleissä myös. Tuossakin tapauksessa aika ymmärtäväisesti pappi suhtautui, kun perheen esikoispoika sai lapsen huhtikuussa ja naimisiin mentiin vasta kesäkuussa. Kihloissa kyllä oltiin. Kasteen suoritti tosin kappalainen, ei rovasti.