Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Henkikirjamerkinnöistä
Minua on vähämmästyttänyt, miksi osa itsellisistä ja mäkitupalaisista on kirjattu kyseisen vuoden henkikirjan loppuun, ei talojen kohdalle. Onhan siinä myös erilaista löysää väkeä ja myös palvelusväkeä. Eivätkö kuuluneet mihinkään taloon ja olivat kontrolloimattomasti olemassa vaihtaen niin usein asuinpaikkaa, että verottaja ei pysynyt perässä tämän väestön suhteen? Kenen maalla tai tiloissa he silloin olisivat voineet asua? Kait heidän jossain on täytynyt asua. Miten verottaja sai heiltä veronsa, kun ei heidän osoitettaankaan tiennyt? Verovapaiksi heitä ei useimmiten merkitty.
Tapani Kovalaine
17.03.21, 17:10
Vuonna 1989 on viimeksi laadittu Suomessa henkikirjoja. Kehitys oli 350 vuoden aikana huomattava. Henkikirja on tuote, jolla on monta erilaista käyttäjäryhmää: verotus, hallinto, armeija, sairaalat ja köyhäinhoito ynnä muut. Tuotetta kehitettiin tarpeita vastaavaksi.
Mainuan kylän henkikirjasta 1809 näkee, että kylän lopussa oli ainoastaan seitsemän asumisyksikköä, sotilas, löysät miehet, löysät naiset sekä kaksi mäkitupalaista. Koko muu kylän porukka oli taloihin kytkettyä. - Digi 7: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=71976487
Vuoden 1920 henkikirjassa Mainuan kylän väkeä on jo lähes kokonaisen sivun verran maakirjatalojen ulkopuolella, itsellisiä ja köyhiä. Talojen kohdalla on mainittu omistajaperheen lisäksi mäkitupalaisia, renkejä, piikoja, loisia, arentimiehiä, opettajia, kauppiaita ja holhottavia. Siis kaikki jotka asuivat talon tiluksilla. - Digi 118: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21533724
Miksi ei kaikkia kylänloppulaisia saatu kytkettyä tarkan sijainnin omaavan talon yhteyteen? Syyt ovat monia. Eräs yleisimpiä syitä oli se, että kylän loppuun merkityt itselliset eivät enää asuneetkaan pitäjän alueella tai siinä kylässä, johon heidät henkikirjoitettiin. Jäykät rajoitukset muuttajien ottamisesta toiseen kuntaan tulivan usein esteeksi. Kajaanista henkilö olisi laitettu Paltamon henkikirjaan, mutta kunnanisät eivät toimeentulomenojen paisumisen estämiseksi huolineet varattomia ja velkaisia muuttajia. Piti sitten henkikirjoittajan jättä henkilö Mainuaan, vaikka tiesi että Ouluun se on mennyt töihin. Löysä mies se on tainnut olla ...
Vielä vuonna 1879 pelin säännöt olivat selvät (tulkinnoissa oli eroja yhtä paljon kuin nykyisinkin on korona-asioissa):
”Joka on täyttänyt 50 vuotta tahi käynyt saamattomaksi, sillä pysyy vastaiseksi se kotipaikkaoikeus, joka hänellä silloin oli.”
Tuosta Tapanin jutusta sai jo vähän valaistusta kysymykseen. Mietittävää silti jää. Kun sukkuni kuulunut vanha ja sairaalloinen mummo on vuosia, jopa yli kymmenen vuotta köyhänä ja yksinäisenä leskenä ja merkitty kylän loppulaisiin, luulisi hänelle pystytyn merkitsemään asuinpaikkakin. Ei hän noin pitkään olisi hengissä pysynyt taivasalla. Ainakaan toistaiseksi ei ole tietoa, että hän olisi asunutkin jossain muussa kunnassa ja kurjuuttaan roikotettu edellisen kunnan kirjanpidossa. Toisaalta oli ehkä kirjanpitäjille aivan sama, mihin hänet merkittiin, ainakin veron kannon suhteen. Verokertymä aina sama nolla. Ehkä joku köyhäinhuolto olisi voinut tarvita asuinpaikkatietoja, mikäli ei kylän hyväntahtoiset ihmiset tai lapset olisi hänestä huolta pitäneet. Olis kovin kiintoisaa saada esiin myös jonkun henkikirjoittajan näkemys asiasta. 1800-luvulta he ovat jo vähissä, mutta myöhempien aikojen tekijät voisivat näkemyksiään ilmaista. Nyt olis hyvä tilaisuus.
Tapani Kovalaine
18.03.21, 11:00
Wiljamin kysymys oli melko tavalla yleisluontoinen. Ei mainittu paikkakuntaa eikä rajavuosia eli minkä ajankohdan asiasta on kyse.
Ilmankos sitten edellä oleva vastausviestikin on erinomaisen yleisluontoinen.
Eri paikkakuntien eliolot ja asumisolot ovat olleet toisistaa poikkeavia. Nyt voi ottaa seuraavan esimerkin. Outokummun Kuparitehdas aloitteli toimintaansa ja pääsemme netistä näkemään kuuden sivun verran vuoden 1920 henkikirjasta henkilökunnan asumistietoja. - http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21998017
Henkilökunta asui Outokummussa Räsälänmäki nro 25 tilalla, jossa sijaitsi yksi ainut maalaistalo. Se oli tosin muutettu kaivosyhtiön toimesta neljän perheen asuintaloksi. Mutta missä asuivat kaikki nämä 200 henkilökuntaan kuuluvaa ja heidän perheväkensä? Kaikki ovat henkikirjassa vailla asuinrakennuksia, ihan kuin telttamajoituksessa!
Toisin sanoen on tarpeen saada täsmennystä mummon asuinpitäjästä ja kylänloppulaisena vietetystä ajasta.
Hyväksi lopuksi mainittakoon että kirjailija Juhani Ahon henkikirjoittajaveli Theodor Brofeldt lähetti Kuvernöörille vuoden 1908 henkikirjat ja teki oivallisia tilastollisia selvennyksiä:
”Saan nöyrimmästi selitykseksi ilmoittaa, mistä riippuu, että kuluvana vuonna väkiluku on viime vuoteen verraten vähentynyt kaikkiaan 1 323 hengellä. Kun kuluvana vuonna pidin ensi kerran henkikirjoitukset tässä kihlakunnassa, huomasin kirjoissa olevan paljo sellaisia henkilöitä löysäläisten joukossa, jotka olivat merkitty olevan tietymättömissä.
Nämä henkilöt olivat vapautetut henkirahasta ja heitä ei löytynyt kirkonkirjoissa ja ilmoitettiin olleen poissa ainakin kymmenen vuotta sekä oli sellaisiakin, jotka olivat merkityt kahteen kertaan. Tällaiset henkilöt poistin pois henkikirjoista, jonka johdosta väkiluku näennäisesti näyttää vähenneen, vaan todellisuudessa se ei ole vähennyt. Sen osoittaa myös se seikka, että henkirahaa maksavien henkilöiden lukumäärä on päinvastoin lisääntynyt viime vuodesta.”
Kun henkikirjoituskeskustelun esimerkki on vuodelta 1920, niin kysyisin, koska tuli voimaan nyt jo kumottu säännös, että tilapäisesti paikkakunnalle tullut esim. opiskelija oli edelleen kirjoilla kotipaikkakunnallaan?
Vielä 1900-luvun ihan alkuvuosina vuodeksikin johonkin piiaksi tai rengiksi muuttanut otti muuttokirjan ja muutti sinne virallisesti. Mutta 1910-luvulla esim. isoäitini, joka oli meijeristinä esim. Jokioisten ja Mommilan kartanoissa, löytyy henkikirjoista vanhempiensa luota Kuhmalahdelta.
Outi
Tapani Kovalaine
18.03.21, 13:45
Outin kysymykseen löytää vastauksen lukemalla 28 sivua kirjasta Suomen väestökirjanpidon historiaa. Kirjoittaja oli Rauno Korhonen Lapin yliopistosta. Kirja ilmestyi vuonna 1999. Minulla oli ilo ennen kirjan julkaisemista lukea luonnos eli käsinkirjoitus. Saavutukseni oli, että kirjaan lisättiin yksi a-kirjain ja se tuli kirjan nimessä olevaan sanaan historia.
Kirjassa kerrotaan monin sanoin vuonna 1905 ilmestyneestä väitöskirjasta. Väittelijä oli senaattorina sittemmin tunnettu Onni Talas. Kirjan nimi on Kotipaikkaoikeus Suomen lain mukaan.
Tekstit luettuaan saa käsityksen että Hallitusmuodon 7 §:n mukaan Suomen kansalaisella on oikeus oleskella omassa maassa, vapaasti täällä valita asuinpaikkansa ja kulkea paikkakunnasta toiseen, mikäli laissa ei ole toisin säädetty. Iät ajat on löytynyt laista sopivat pykälät, joiden perusteella opiskelijoiden ja monien muidenkin monet vuodet jatkunutta asumista toisella paikkakunnalla on kohdeltu tilapäisenä oleskeluna.
Tiivistelmä: lyhyttä vastausta en kysymykseen pysty antamaan, eivätkä ole pystyneet siihen Onni Talas eikä Rauno Korhonenkaan.
Iät ajat on löytynyt laista sopivat pykälät, joiden perusteella opiskelijoiden ja monien muidenkin monet vuodet jatkunutta asumista toisella paikkakunnalla on kohdeltu tilapäisenä oleskeluna.
Mutta olisiko mahdollisesti myös toisin päin, eli muuttokirjaa ei ole vaivauduttu ottamaan, jos ei ole pakko?
Yksi vaihtoehto voisi myös olla, että koulutettua kansanosaa ja heidän työpaikkojansa on jostain syystä pidetty vähemmän vakituisena kuin kerran vuodessa paikkaa vaihtavia piikoja :)
Oma isoäitini lähti meijeriharjoitteluun vuonna 1907 ja maata kierrettyään [välissä muutama paikkakunta ja meijerikoulu] asui ja työskenteli joulusta 1910 lähtien samassa paikassa. Henkikirjoissa alkuperäisellä paikkakunnalla vaihdellen ex-työnantajalla, irtolaisena ja äitinsä luona. Virallisesti asuinpaikka vaihtui vasta 1915 naimisiinmenon aikaan.
Hänen opettajansa meijerikoulussa ehti tehdä niitä opettajanhommia samassa paikassa kait kymmenen vuotta niin, että virallinen asuinpaikka oli edelleen sukulaisten nurkissa ihan toisella paikkakunnalla. Muitakin vastaavia on tullut vastaan lukuisia tuossa 1900-luvun alussa kun koulutus alkoi yleistyä.
Vielä vuonna 1879 pelin säännöt olivat selvät (tulkinnoissa oli eroja yhtä paljon kuin nykyisinkin on korona-asioissa):
”Joka on täyttänyt 50 vuotta tahi käynyt saamattomaksi, sillä pysyy vastaiseksi se kotipaikkaoikeus, joka hänellä silloin oli.”
Mitenkähän pitkään tällainen sääntö on ollut voimassa?
Tapani Kovalaine
18.03.21, 20:49
Saamattomaksi käyneiden ja 50 vuotta täyttäneiden siirtyminen uuteen kotipaikkaan kävi mahdolliseksi jo vuoden 1894 henkikirjoitusasetuksen ansiosta. Vain 15 vuoden ajan heitä holhottiin överiksi asti.
Vielä voi korostaa, että kyllä kuka vaan Suomen kansalainen voi vapaasti valita asuinpaikkansa, mutta kotipaikan suhteen puhevalta yhä kuuluu viranomaiselle.
Seija Randell
18.03.21, 22:55
Mutta eikö entisaikoina koulun oppilaat merkitty koulun kirjoihin? Ainakin Mustialassa on oppilaat rippikirjoissa - vai voiko olla eri tavalla henkikirjassa ja rippikirjassa?
Ennen nykylakia opiskelija ei päässyt kirjoille opiskelupaikkakunnalle. Jotkut sitten kiersivät asian, jos välillä olivat töissä, merkitsemällä paperiin että "tutkimusapulainen" tai jotakin vastaavaa. Helsingissä sitten saivat bussiliput halvemmalla.
(Pitääpä sekin tässä kertoa, vaikka ei asiaan suoraan kuulukaan, että irtolaislaki on kanssa kova. Serkkuni kävi 60-luvun alussa kauppaopistoa Turussa, ja kun heti koulun loputtua ei siirtänyt kirjoja sinne, joutui poliisikuulusteluun irtolaisuudesta.)
Muistan kyllä hyvin, kuinka ne henkikirjoituspaperit piti tammikuussa täyttää joka vuosi ja viedä sitten paikalliseen pankkiin.
Tapani Kovalaine
19.03.21, 14:41
Mustialan maanviljelyskoulu on osoitus siitä, että kotipaikka-asioissa voitiin menetellä monin eri tavoin. Muistaakseni jalkaväenkenraali Paavo Talvelan isä oli Mustialan kirjoissa eikä Nurmijärvellä vanhempiensa luona.
Voisi arvuutella että maanviljelyskoulun opetuksen sisältö ja opintoihin liittävä pakollinen harjoittelu eri puolella Suomea, ovat luoneet perustan tuollaiselle kotipaikkojen keskittämiselle.
Väestökirja-asiain neuvottelukunta käsitteli vuonna 1991 opiskelijoiden kotipaikan määräytymiseen liittyvää ongelmasoppaa ja totesi, että jos nyt lakia muutetaan, niin 85.000 opiskelijaa ynnä muuta saa heti uuden kotipaikan. Jostakin syystä sellaiseen ei löytynyt haluja.
Seija Randell
19.03.21, 21:27
Niin Mustialan rippikirjasta on hauska katsoa oman seudun oppilaita. Mieheni es-isä muuten oli siellä jo koulun alkuaikoina, samoin myöhemmin serkkuni pojan esi-isä.
Kyllä nykyisinkin voi tehdä tilapäisen muuttoilmoituksen. Ehkä vähemmistö niin menettelee. Ja alle kolmen kuukauden asumisesta ei tarvitse ilmoittaa ollenkaan.
Ja nykysysteemissä ei sitten taloyhtiössä välttämättä tiedetä, ketä talossa asuu.
Pappani opiskeli aikanaan Oriveden kansanopistossa joskus 1920-luvun lopulla ja hänet on kuitenkin merkitty kotikunnan henkikirjoihin. Olen yrittänyt selvittää sitä, milloin hän oli Orivedellä. Löytyisikö ehdotuksia?
Jouk:rolleyes:
Maija Parviainen
21.03.21, 15:39
Olen etsinyt kansanopistojen tai muiden oppilaitosten oppilaita Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä (https://digi.kansalliskirjasto.fi). Esimerkiksi hakulauseella "oriveden kansanopisto"~2 saa esiin viitteet, joissa esiintyy sanat oriveden ja kansanopisto korkeintaan kahden sanan päässä toisistaan (muista hipsut sanojen ympärillä). Joka vuodelta ei välttämättä ole kaikille kursseille hyväksyttyjä. Eli joskus tärpää ja toisinaan ei.
Terveisin Maija Parviainen
Seija Randell
22.03.21, 00:00
Kansanopistoissa oltiin vain talvikausi, ehkä lokakuusta vappuun, ja sinne ei varmaan kirjoja siirretty. Taisivat toimiakin vasta 20-luvusta lähtien. Tätini olivat Paimion kansanopistossa ja joitakin valokuvia on, mutta ei tietenkään nimiä.
Pitäisi joskus myös katsoa Elias Lönnrotin emännyskoulun oppilaita. Isoisäni sisar oli siellä, ja luulisin että myös isoäitini, tietyistä asioista päätellen.
Ja menee nyt vähän henkikirjojen ulkopuolelle, mutta isoisäni kohdalla lukee jossakin 1880-luvun rippikirjassa, että "jordbrukselev" ja mietin, missä on ollut. Saattoi olla jossakin kartanossa tai suurtilalla pidetty koulu. Kai niistäkin joku arkistotieto on?
Ei onnistunut sanomalehtiarkistosta nimelläkään, niidenhän pitäisi kai näkyä siellä myös? En löytänyt myöskään Kansallisarkiston tietokannoista Oriveden kansanopiston arkistoa. Missäkähän se mahtaa olla? Luulisi jostakin löytyvän myös vuosikertomus oppilaiden nimineen.
Jouk:rolleyes:
Sanomalehtiarkistosta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista, mutta haku ei aina löydä kaikkia juttuja, mitä henkilöstä on kirjoitettu. Esim. erilaiset fontit ja haaleat kirjaimet aiheuttavat ongelmia. Kannattaa siis kokeilla eri hakusanoilla, vaikka sukunimi ja kotipaikka tai nimen vaihtelevia kirjoitusmuotoja tai vaikka samaan aikaan koulussa olleen ystävän nimellä. Tai sitten ihan selata jotain lehteä, jos tietää ajan suunnilleen. Jos joku lehti on parina vuonna julkaisut noita Oriveden kansanopistoon hyväksyttyjä, voisi selata sitä samalta ajalta muilta vuosilta.
Outi
"Oriveden opisto" lienee oikea nimi, ja ennen vuotta 1928? "Keski-Hämeen Kansanopisto". Nykyisin osa Ahlmannia.
Joissakin vanhoissa opistohistoriikeissä on oppilaslistat. Oriveden opistosta on tehty x kpl historiikkejä, mutta aloittaisin jahtauksen vanhimmasta päästä:
Oriveden opisto 1909-1959: 50 vuotta kansanopistotyötä / kirjoittanut Arvo Oksanen
Näyttäisi löytyvän ainakin Oriveden ja Tampereen kirjastoista.
Netistä löytyy tietoja "Oriveden toisvuotisesta kansanopistosta" v. 1924-25, ja siellä oli oppilasluetteloitakin. Ei kuitenkaan tärpännyt. Eli mikähän tuo oikea nimi nyt sitten mahtaa ollakkaan...
Jouk:rolleyes:
Aulanko Vesa
23.03.21, 15:18
kansanopistot alkoivat toimia jo 1800 luvun loppupuolella, ainakin ainakin sukuuni liittyvä Ilmajoen kansanopisto. Siitä on kirjoitettu historiikkeja pariinkin otteeseen. Sanomalehtien lisäksi kansaopistoja ja niiden henkilökuntaa on käsitelty myös aikakausilehdissä.
Palatakseni vielä kotipaikka-asiaan, muuttuiko 1900-luvun alussa sitten jokin muu, joka mahdollisti naimattoman ammattihenkilön maan kiertämisen kotipaikkaa muuttamatta? Katsoin Espoon ja Jämsän rippikirjoja vuosilta 1909-1919 ja niissä on hyvin vähän merkintöjä vuosittaisista käynneistä ehtoollisella. Koska vuosittaisten käyntien kirjaaminen lopetettiin ja liittyisikö se tähän?
Outi
Hyvää keskustelua aiheesta. --Myös sellainen seikka on askarruttanut usein, että usein on iskenyt epävarmuus, kuka on kenenkin lapsi tai veli henkikirjamerkinnässä. Siksipä olenkin hyödyntänyt henkikirjoja aika vähän, vain aivan selkeissä tapauksissa. Linkki toiminee esimerkkinä siitä, mitä tarkoitan. Lumijoelta ei ole kirkonkirjoja, siksipä HK onkin merkittävässä roolissa tutkittaessa Lumijoen sukuja. - Linkissä on Lapinniemi 2:ssa Samuel Lepistö ja vmo. On veli Matts ja vaimo, sitä myöten selvää. ---Mutta sitten on poika Iisak ja vaimo. Kysymys kuuluu, kenen poika ja mistä sen tietää? Lista ja ongelma jatkuu: tyttäret Liisa ja Margeta sekä poika Jacob. Mutta kenen nämä viimeksi mainitut myös? ...Taloissahan asui monia sukupolvia, joten mahdollisuuksia on useita.
http://digihakemisto.appspot.com/edit?kuvanumero=108&kuid=13253876&amnimeke=Oulun+l%C3%A4%C3%A4ninhallituksen+l%C3%A4 %C3%A4ninkonttorin+arkisto&sarnimi=Henkikirjat&aynimi=Henkikirjat+1782-1782+%28Hb%3A8%29&ay=543202&sartun=23761.KA&atun=3106.KA&ay2=164659
Pekka Sipari
27.03.21, 14:42
En ole Lumijoen kirjoja tutkinut, mutta on sellainen kutina että henkikirjoissa esim poika viittaa edellä olevaan miehe ja vaimon nimeen. Noista veromerkinnöistä, jos on, (montako henkea on talossa, verotettavia, miehiä naisia jne) voi päätellä jotain. Silti voi olla arpapeliä.
Rippikirjoissa mennyt yleensä Isännän mukaan, joskin niissäkin on välillä setvimistä ellei sisennykset ja rivivälit ole kohdillaan.
Pekka
Pietari Jörönpoika
27.03.21, 15:06
Pelkkien henkikirjojen käytöllä menee kyllä varmuudella metsään... niissä on kirjaukset aika paljon "vähän sinnepäin" - nimiä on kirjattu väärin ja samoin myös sukulaisuussuhteita, olennaisia henkilöitä puuttuu kokonaan. Perukirjat, jos niitä löytyy, helpottaa tilannetta paljon, samoin myös tuomiokirjalöydöt.
Mitä tulee tähän esimerkkitapaukseen tulee niin voin kertoa, että siinä ovat
Samuli Matinpoika Lepistö
em. vaimo Liisa Länkelä
veli Matti Matinpoika Lepistö
tämän vaimo Greta Heikintytär Prokko
veljenpoika Iisakki Tapaninpoika Lepistö
tämän vaimo Greta Antintytär Maijala
tytär Liisa Samulintytär Lepistö
tytär Greta Samulintytär Lepistö
poika Jaakko Samulinpoika Lepistö
renki Paavo
itsellinen Mikko Jaara
tämän vaimo, nimi tuntematonJaa mistäkö tiedän... sattuvat olemaan etäisesti sukulaisia... Lumijoki on todella työläs tutkia.
Pekka Sipari
27.03.21, 16:05
Vilaisin kuvaa. Eipä ole henkikirjurit meitä ajatelleet-takunhan on lainkirjain täytetty. Samanlaista pötköön kirjoitettua tekstä isännän mukaan kuin Savitaipaleella. Sitten työ vasta alkaakin, vaimojen selvittely myöhemmistä henkikirjoista ja perunkirjoista. Tyttärien ja poikien puolisoita on usein mahdoton löytää, jos muuttaneet muualle. Perunkirjoista saa jotain kasaan.
Pekka
Antti Järvenpää
27.03.21, 21:26
Mustialan maanviljelyskoulu on osoitus siitä, että kotipaikka-asioissa voitiin menetellä monin eri tavoin. Muistaakseni jalkaväenkenraali Paavo Talvelan isä oli Mustialan kirjoissa eikä Nurmijärvellä vanhempiensa luona.
Voisi arvuutella että maanviljelyskoulun opetuksen sisältö ja opintoihin liittävä pakollinen harjoittelu eri puolella Suomea, ovat luoneet perustan tuollaiselle kotipaikkojen keskittämiselle.
Väestökirja-asiain neuvottelukunta käsitteli vuonna 1991 opiskelijoiden kotipaikan määräytymiseen liittyvää ongelmasoppaa ja totesi, että jos nyt lakia muutetaan, niin 85.000 opiskelijaa ynnä muuta saa heti uuden kotipaikan. Jostakin syystä sellaiseen ei löytynyt haluja.
Onko siis edelleen niin, että opiskelijat ovat kotipaikkojensa kirjoissa? Omana aikanani oli niin, mutta onko edelleen? Vastauksesi (1991 vuodelta) mukaan tuntuisi olevan niin, mutta jotenkin tuntuu, että omien lapsieni kohdalla tilanne oli jo toinen.
On hienoa lukea vastauksiasi, jotka kertovat viranomaisen arjesta. Itselle silmään on käyneet ne kaikki lukuisat Amerikkaan menijät, jotka tulivat ja menivät osittain edestakaisinkin. Kirkonkirjoissa he menevät monasti maininnalla Amerikassa, mutta milloinhan heidätkin kaikki siivottiin tilastoista.
Juttelin kerran myös erään vanhemman miehen kanssa ja hän kertoi että hänen omistamassa omakotitalossa oli sodan jälkeen kirjoilla kaikenlaista metsämiestä ja muita lentojätkiä, joille tuli heille postia, mutta miehet asuivat jossakin vallan muualla - tukki kämpissä ja kuka missäkin ja kävivät sitten joskus postinsa hakemassa. Oliko niin, että osoite piti olla (olla kirjoilla) tai ilman sitä oli vaikeuksissa?
Tapani Kovalaine
27.03.21, 21:39
Vuonna 1994 systeemi muuttui siten, että yli vuoden mittaiseksi tarkoitettu oleskelu opiskelupaikkakunnalla antoi oikeuden halutessaan vaihtaa kotipaikka. Sitäpä en ole seurannut, onko tuosta yhden vuoden vaatimuksesta myöhemmin luovuttu.
Vuoteen 1986 saakka oli voimassa irtolaisuuslaki. Sen vaikutus oli rajusti vähentynyt, mutta vielä 1970-luvulla sakkoja annettiin irtolaisesta elämäntavasta. Oma lukunsa on Poste Restante -tyyppinen asuminen. Komennustöitä, kullankaivuuta, metsurin hommia, merimieshommaa ja montaa muutakin työtä tehdessä elo on kuin kaupparatsulla. Jokin kiinteä osoite on ollut tärkeä.
Yhteiskunnallinen kehitys on väestötietojen kirjaamisen kohdalla huomioitava. Lopputuloksena tuppaa olemaan tunnettu kansanviisaus: Helpompi on vahtia kopallinen kirppuja kuin kahta rakastavaista! Haastemiehet sen tietävät miten paljon pulmia on löytää haastettava, jonka ykkösintressinä ei ole lippujen ja lappujen tekeminen jollekin DVV -virastolle. On olemassa osoitevastaisuutta.
Döseduml. Mikähän merkitys tuolla ilmaisulla henkikirjassa? Linkissä avautuvan sivun alimmalla rivillä Gustf Lepistön kohdalla. Ilmaisu seuraa Gustafia vuodesta vuoteen.
Jäi se linkki pois. Tässäpä se.
http://digihakemisto.appspot.com/edit?kuvanumero=171&kuid=73269060&amnimeke=Oulun+l%C3%A4%C3%A4nin+henkikirjat&sarnimi=Henkikirjat&aynimi=Henkikirja+1873-1873+%28Ou%3A72%29&ay=1803062&sartun=229038.KA&atun=316470.KA&ay2=419756
Tapani Kovalaine
28.03.21, 12:53
Jäi se linkki pois. Tässäpä se.
http://digihakemisto.appspot.com/edit?kuvanumero=171&kuid=73269060&amnimeke=Oulun+l%C3%A4%C3%A4nin+henkikirjat&sarnimi=Henkikirjat&aynimi=Henkikirja+1873-1873+%28Ou%3A72%29&ay=1803062&sartun=229038.KA&atun=316470.KA&ay2=419756
Olisiko dövstum?
Kyllä se kuuromykkä kuvioon/taustatietoihin passaa. Kiitos!
"Oriveden opisto" lienee oikea nimi, ja ennen vuotta 1928? "Keski-Hämeen Kansanopisto". Nykyisin osa Ahlmannia.
Nykyisin Kulttuuriosuuskunta Pro Orivesi.
Osuuskunta osti alueen ja rakennukset muistaakseni yhdellä eurolla Ahlmannilta.
https://www.orivedenkampus.fi/
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.