Nimien etuliitteistä

[Matti Lehtiö]

Kuten kaikki tietää, vanhoissa asiakirjoissa näkee usein etuliitteellisiä "sukunimimuotoja".

1. Kysymys kuuluukin, olivatko nämä muodot puhuttelukäytössä henkilöillä?

2. Entä oliko ruotsinkieliset etuliitteet käytössä suomenkielisillä alueilla? Lill- Stor-

3. Entäpä jos etuliitteitä olikin kaksi, tyyliin Yli-Stor-

Minulla on toki oma käsitys, joka kattaa ainakin oman kotiseutuni, mutta kiinnostaa, miten muut kokevat ja merkitsevät nämä seikat omiin tutkimuksiinsa!

[Julle]

< Kuten kaikki tietää, vanhoissa asiakirjoissa näkee usein etuliitteellisiä "sukunimimuotoja".

1. Kysymys kuuluukin, olivatko nämä muodot puhuttelukäytössä henkilöillä?

2. Entä oliko ruotsinkieliset etuliitteet käytössä suomenkielisillä alueilla? Lill- Stor-

3. Entäpä jos etuliitteitä olikin kaksi, tyyliin Yli-Stor-

Minulla on toki oma käsitys, joka kattaa ainakin oman kotiseutuni, mutta kiinnostaa, miten muut kokevat ja merkitsevät nämä seikat omiin tutkimuksiinsa! >

Mielenkiintoista ja sai minutkin tarkastelemaan aakkosellista sukunimiluetteloa, kuten paikannimien luetteloa.

van, von, af, de tms. suhteen lienee selvää miten menetellään, mutta mielestäni Ala-, Ali-, Ylä-, Yli- Vähä- Iso-, Kylä- ja Rinta- tms, esim. Ala-Siukola sukunimenä on eri kuin Ylä-Siukola, vaikka on tullutkin talonnimestä ja sen osituksesta.

Aakkostuksessa van Phaler kirjoitan pienellä ja menee P:hen muodossa Phaler van, mutta Ala-Siukola A:han ja Ylä-Siukola Y:hyn.

Tuskin kahta käytettiin molemmilla kielillä, vaan tyyliin Stor-Johan tai Iso-Jussi.

Toivottavasti tuli selventävästi!

[Kiikasta]

atakunnassa sukunimienkäyttö oli aika vapaata. Kirkonkirjoissa ja tuomioistuimissa käytettiin yli- ja Ali-muotoja talon nimen mukaisesti. Kun isoisäni Kalle Yli-Pietilä osti 1907 Ala-Pietilän, hän käräjöi Ala-Pietilän torpparia vastaan ja pöytäkirjassa hän esiintyy nimellä Kalle Ala-Pietilä. Ylpeänä molempien Pietilöiden omistajana hän julisti, että perhe käyttää nimeä Pietilä (ei kuitenkaan sanomalehdessä). Kylän Ala-Pietilä -nimeä käyttäneet, eri sukua olevat alkoivat myös käyttämään Pietilä -nimeä, (piruuttaan?). 1920 sukunimilain tullessa perheet joutuivat valitsemaan virallisen sukunimensä muodon, mutta erityisesti 1920-luvun sanomalehdissä näkyy, kuinka horjuvaa käytäntö oli. Lautakuntaan valittu talollinen F. Perttula saattoi olla Fredrik Ala-Perttula tai Ferdinand Yli-Perttula.
1950-luvulla kansakoulussa kesti vuosia, ennen kuin ymmärsin, että Kivijärven Kassu olikin Kalevi Isokivijärvi tai Sepän Taisto oli Taisto Uusi-Seppä tai Perttulan Pirkko olikin Pirkko Yli-Perttula.
Pohjois-Satakunnassa Merikarvian seudulla talojen viralliset nimet ovat usein ruotsinkielisiä, vaikka isännät ovat olleet jo sukupolvien ajan suomenkielisiä: Ylivestergård l. Mikkola, Vanhatalo l. Gammalgård, Alavestergård jne. ja talonnimistä muodostuneet sukunimet vastaavasti hyvin kirjavia.