Sihtuunan Laiti-Majala

[Outika]

Kemin seurakunnan Liedakkalan Sihtuunassa oli Laiti-Majalan talo, ja tarkemmin ottaen, kyseessä oli kuitenkin kaksi eri tilaa. Majalan talonväkeä on metsästetty jo ketjussa Carl Olai Pruntzila (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=35506&page=7&highlight=majala).

Isänniksi olen asiakirjoista poiminut seuraavat:

Molempien tilojen paikalla

vv 1606 - 1620 Henrik Niilonpoika 1/2 mtl (1617 1/4 mtl)


Syntyikö vuonna 1620 kaksi tilaa: eli Henrik Henrikinpoika Laiti ilmaantui Laitiin ja Henrik Niilonpoika jatkoi ns. tulevan Majalan paikalla. Vai viljelikö Henrik Henrikinpoika toista osaa, sillä vuoden 1620 oli kylvöluettelo ja ainakin 1622 kymmennykset luetteloina ja edelleen tilikirjoja. Tosin vuoden 1635 maakirjassa ovat sekä Henrik Henrikinpoika että Henrik Niilonpoika kirjattuina.

Laiti
vv 1620 - 1643 Henrik Henrikinpoika Laiti(nen)

Majala
vv 1620-1631 Henrik Niilonpoika jatkoi nk. myöhemmän Majalan paikalla
vv 1635 - 1643 Matti Henrikinpoika [Madz Hindrickson]

-välistä puuttuu vuosia

Laiti-Majalan paikalla
vv 1648 - 1650 Matti Henrikinpoika

Laiti
v 1651 Erkki Henrikinpoika
vv 1652 - 1663 Perttu Kallio, myöh. Perttu Henrikinpoika Laiti
v 1671 Erkki Henrikinpoika Laiti
v 1683 Lauri Pekanpoika Laiti & Anna Pertuntytär
vv 1698 - 1702 Erkki Klemetinpoika Laiti
v 1704 Perttu Laiti

Majala
vv 1651 - 1671 Perttu Henrikinpoika Maija, Majala, Maiala
vv 1683 - 1702 Simo Pertunpoika Maija & Sofia Hannuntytär
vv 1704 - 1729 Olavi Matinpoika Maiali

Nyt erityisesti vuoden 1652 maakirja (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22183879) on kiinnostava, sillä ns. Laitin talon kohdalle kirjattiin Bertil Kallio ja taloon kaksi henkeä, isäntä ja tämän vaimo. Vastaavasti Majalassa isännöi saman maakirjan mukaan Bertil Henderson kahden hengen taloudessa, eli isäntä ja tämän vaimo talossa. Bertil Henderson merkattiin lisäksi lisätiedoin "uthfattig", eli mitä se tässä yhteydessä merkitsee, kun molemmat Pertut kirjattiin aivan ensimmäistä kertaa tiloilleen. Oliko Laitista erotettu kaksi tilaa tuolloin? Ja olivatko nuo Pertut eri henkilöitä??

Tiloille kirjattiin vielä 1643 Henrik Laiti ja Matti Henrikinpoika [Mads Henderson], Henrik Laiti hävisi vuoden 1648 mennessä ja vain Matti Henrikinpoika mainitaan vv 1648-1650, kunnes vuodesta 1651 tuli yhtäkkiä Perttu Kallio ja Perttu Henrikinpoika isäntälistalle.

Osaisiko joku arvioida, mitä tässä tapahtui. Nimittäin Laitin paikalla kirjattua Perttua ei Kallion nimellä tituleerata koskaan myöhemmin, vaan nimi oli jo 1653 Perttu Henrikinpoika Laiti (1/2 mtl) ja Majalassa Perttu Henrikinpoika Maija (1/2 mtl). Näillä mentiin vuoteen 1680-luvulle, jolloin tilat selkeästi erkaantuvat Lauri Pekanpoika Laitille ja Simo Pertunpoika Maijalle eli Majalalle.

[Outika]

Nostan tähän väliin Paakkolan kylän Maikkilan eli Maiheikkilän koska myöhemmät polvet kirjattiin Maiheikki nimellä Ruottalassa. Paakkolan kylän Maikkila koki kovia muiden talojen lailla isonvihan vuosina ja rippikirjat vv 1710-1719 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5847089) kertovat näistä mainingeista. Taloja tyhjeni ja väki siirtyi, kuka mihinkin.

Tässä kohtaa olisi apu suureen tarpeeseen tekstin tulkinnassa kirjausten osalta, eli mitä tämän "Olavi Simonpojan" osalta on mainittuna ja miten nuo tytärten kirjaukset tulkitaan vrt. linkki digitaaliaineistoon:

Malin-vaimo kuollut 1717
Olavi-poika kuollut
Kaarina-vaimo (Olavin vaimo)
Niilo-poika kuollut
Marketta-vaimo poistunut (Niilon vaimo)
Henrik-poika poistunut
Pekka-poika kuollut
"Lagat till Maiolas Olof Simonson afwiken"??:rolleyes:
Ollintytär nn
Ollintytär Malin
Henrikin vaimo Malin
tytär Kaarina
merkitty sivulta 2: Lauri Kurko isännäksi
legopoika Swen Swensson

Samaan aikaan tuhoja tehtiin Majalassakin, missä mm. Simo Pertunpoika Maija ammuttiin kotiinsa ja Maijankin talonväki hajaantui kuka minnekin.

[Outika]

Olen epäillyt, että Sihtuunan eli Liedakkalan Majalaan eli Maijaan tuli Ilmolan Haukan tilalta Henrik Niilonpoika vuodesta 1606.

Haukan tilan syntyi 1587 ja ensimmäinen isäntä oli Niilo Henrikinpoika (mk Ilmola 1587: Tillagt till Niels Hindrikson). Haukan toinen poika Jönssi Niilonpoika jatkoi Haukan tilan viljelyä vuodesta 1634 ja vuodesta 1645 Agneta -leski asui taloa ja jäi veroautioksi 1648. Leskellä tila oli pitkään ja poikia ja tytär talossa. Kävi niin, että Agneksen jälkeen pojaltaan Hannulta tila köyhtyi ja siitä erotettiin Hurun Hannulle lisämaata ja lopulta kävikö nin, että tila siirtyi kokonaan Hurulle ja Haukat lensivät kodistaan pois. Haukkoja muutti jokivartta ylöspäin ainakin Tervolaan, missä mainittiin Agneksen kanssa samanikäinen Henrik Hannunpoika Haukka s.n 1659 ja Tervolaan haudattu leskivaimonsa Kaarina Juhontytär Vitikka.

Ilmolan Haukan isännät
½ mtl: 1587- tillagt Niels Hindrikson – Henrik Niilonpoika (1586) Maijaan vsta 1606?
¾ mtl: 1634- Jöns Niilonpoika v 1637 48 v. ja poikansa Niilo Jönssinpoika 15-vuotias (Simo Eliaanpoika Tarwas 18v)
¾ mtl: 1645- Jöns Niilonpojan leski
¾ mtl: 1648- Jöns Niilonpojan leskellä tila veroautioksi
¾ mtl: 1652- Agneta leski ja täysi-ikäinen tytär talossa
¾ mtl: 1654- Jöns Niilonpojan leski, poika ja tytär talossa
¾ mtl: 1663- Hannu Jönssinpoika ja vaimo; Jöns Jönssinpoika Haukij
¾ mtl: 1664- Jöns Niilopojan leski, Hannu Jönssinpoika vaimoineen
¾ mtl: 1669- tilasta ¼ mtl jaettuna köyhtyneenä
¾ mtl: 1670- Haukka
¾ mtl: 1673 Hannu Jönssinpoika Haukka, tilasta jaettu ¼ mtl
¾ mtl: 1675- Jöns Niilonpojan leski eli Hannu Jönssinpoika Haukka veroautiona – vuoteen 1680
¾ mtl: 1681- Hannu Jönssinpojalla verolla koko ¾ mtl (pojat Hannu ja Henrik?)
¾ mtl: 1683- Hannu Hannunpoika eli Hannu Hurulla ¼ mtl jaettuna
¾ mtl: 1685- Hannu Henrikinpoika, josta ¼ mtl jaettuna
¾ mtl: 1686- Hannu Haukka ja Hannu Huru ”skattar häraf för ½ M och inl. ¼ ”
¾ mtl: 1688–1 ¼ mtl Hannu Huru, poika Hannu Hannunpoika, Elina-vaimo, viittaus Jooseppi Kaaponpojan Huruun
- Joosepin Hurussa Hannu Henrikinpoika Huru ja Kaarina Pekantytär, joiden jälkeen 1688 viittaus Haukkaan
¾ mtl: 1689- sama väki ja lisäksi Pekka Hannunpoika täysi-ikäisenä kirjattu
¾ mtl: 1691- Jöns Niilonpojan leski, ja Hannu Huru viljelyksessä ¼ mtl; talossa Pekka veli ja Elina tämän vaimo
¾ mtl: 1692- Jöns Niilonpojan leski, Niilo-veli talossa Susanna -vaimon kanssa, Elina veljenvaimo
- Hannu Huru osuudellaan
¾ mtl: 1695- Henrik Haukka ja vaimo Elina, ¼ mtl vuokralla
¾ mtl: 1697- Henrik Hansson Huru eli Haukka
¾ mtl: 1698- Hannu Hannunpoika Huru; ½ mtl Henrik Haukka kuollut, leski kerjuulla, autiotalo
¾ mtl: 1699- Hannu Haukka, vuokralla ¼ mtl, autio, ei asukkaita; Henrik Haukka autio vuoteen 1705
¾ mtl: 1706- brukas af rådman Petter Langh vuoteen 1710, vuonna 1711 autiona

Olisiko Haukassa vuonna 1634 mainitun 15-vuotiaan Niilo Jönssinpojan poika löytänyt isännänpaikan Junnan vävynä. Tytär Agnes siirtyi Kantolaan piiaksi ja Kantolastahan aikanaan myös Agneksen veljen pojanpoika Kalle Olai lähti Pruntzilaan rengiksi. Jotakin yhteyksiä Kantolalla-Kaisajoella ja Laitilla oli olemassa, mutta en ole päässyt käsitykseen, mitä yhteyksiä? Kalle vihittiin Pruntsilan lesken kanssa, mutta leski kuoli vanhempana ja lesken oma poika oli kasvanut isännän mittoihin ja Kalle siirtyi vaimoineen syytinkimiehenä Majalaan, ja sai ilmeisesti sukulaisuuteen perustuen perittyä talon itselleen. Toki Kaarina-vaimollakin saattoi olla vaikutuksensa asiaan, koska oli Huruja ja olihan jo aiemmin Hurun Hannu todistellut oikeuksiaan Majalaan.

Ilmolan Hurun isännät
½ mtl: 1635- Paavo Pavonpoika
½ mtl: 1637- Pekka Paavonpoika 15-vuotias
½ mtl: 1641- Paavo Paavonpoika, poika ja pojanvaimo
½ mtl: 1643- Paavo Såckinen ja vaimo
½ mtl: 1647- Paavo Paavonpoika Huru autiona-vuoteen 1652
½ mtl: 1653- Jooseppi Kaaponpoika Huru
½ mtl: 1654- Jooseppi Kaaponpoika Huru, vaimo ja poika
½ mtl: 1663- Kalle Laurinpoika Menlös nauttii verovapaasta tilasta
½ mtl: 1664 Jooseppi ja Kalle vaimoineen verovapaalla tilalla
½ mtl: 1669- Hannu Henrikinpoika ja vaimo (oliko Hannu Henrikinpoika Maijanheikistä, koska Haukasta ei voinut tulla, kun siellä vsta 1685 samanniminen)
½ mtl: 1670- Paavo Paavonpoika Huru
½ mtl: 1673- Jooseppi Kaaponpoika eli Hannu Henrikinpoika Huru
½ mtl: 1675- Jooseppi Kaaponpoika eli Hannu Henrikinpoika huru ja vaimo Kaarina Pekantytär vuoteen 1683–1691
½ mtl: 1695- Hannu Huru ja Malin vaimo, Pekka-veli ja Susanna-vaimo
½ mtl: 1696- Hannu Hannunpoika Huru ja Malin-vaimo
½ mtl: 1698- ligger till säng af lånlig siukdom
½ mtl; 1699- Maria-vaimo, brottfalling, vuokralainen, Susanna-vaimo
½ mtl: 1700- Hannu Häärä ja Malin-vaimo
½ mtl: 1701 Hannu Huru ja vaimo
½ mtl: 1702- Hannu Huru, Maria-vaimo
½ mtl: 1703- Hannu Huru, Karin-sisar
½ mtl: 1704 Hannu Hannunpoika Huru, Maria -vaimo ja Kaarina-tytär
½ mtl: 1706- Hannu Hannunpoika Huru, Kaarina hos Ruika i Simo
½ mtl: 1708- Hannu Hannunpoika Huru, Maria-vaimo, Susanna-piika
½ mtl: 1711- Hannu Hannunpoika Huru, soldat, Marja-vaimo ja Susanna-piika joutui lähtemään kerjuulle
½ mtl: 1712- Hannu Hannunpoika Huru ja vaimo
½ mtl: 1713- Huru ja vaimo

Palaan vielä Paakkolan ja Ilmolan kylien tiloille, ja varhaisia maakirjatietoja lukien olen päätynyt pohtimaan, voisiko tarina kulkea seuraavalla tavalla:

Sortavalan Paakkolankosken asukkaita saapui Kemijokivarteen ja nimesivät koskipaikan Paculan mukaan Paakkolaksi, tai yksinkertaisesti Kemijokivarren Paakkolakin tuli nimetyksi ns. pakopaikkana. Olivathan ajat koko itärintamalla olleet levottomat jo muinaisista ajoista saakka ja kansaa pakeni kohti Lapin erämaita. Tuttu koskinen jokipaikka kiehtoi tulijoita, ja päättivät asettautua aloillensa? Paculan eli Sordalan eli Paakkolan kylässä oli jo 1543 yhteensä 23 veroja maksavaa talollista, ja taloista vain yksi oli leskentalo.

Yksi talollisista oli Niilo Jönssinpoika, joka kulkee tileissä vv 1543–1564 ja paikalla sopisi jatkaneen Henrik Niilonpoika vuodesta 1565. Henrik Niilonpoika päätti päivänsä pyövelin käsissä vuonna 1587 ja Maareta leski jatkoi asiakirjoissa talon emäntänä vuoteen 1619, jolloin tila siirtyi Henrik Henrikinpojalle. Henrikin aikana kenties talo sai nimensä ja sitä sanottiin Maijanheikiksi. Maiheikin nimeä käytti vuonna 1671 Niilo Henrikinpoika, vai syntyikö nimi talolle sen sijaintipaikasta ja saamen/bjarmien kielen vastineesta Möÿcki [mutka], [Maaretan nimestä muunnettu Maikila]. Niilo Henrikinpoika Maheikilä eli Maikila viljeli Alapaakkkolan tiluksia vuoteen 1681.

Möÿcki eli Maheikilä eli Maikila

n mtl: 1565- Henrik Niilonpoika Jauhopää mestattiin †1587 ??
n mtl: 1607–1619 Maareta leski
n mtl: 1620- Henrik Henderson
1 mtl: 1627- Stor Henrik Henderson
½ mtl: 1632 Henrik; ½ mtl Henrik Henrikinpoika
½ mtl: 1635- Stor-Henrikin leski ja ½ mtl köyhtyneenä
¾ mtl: 1637- Henrik Henrikinpoika 16-vuotias
½ mtl: 1641- Stor-Henrikin leski ja poika; toinen ½ mtl suluissa kirjattuna
½ mtl: 1644- Henrik Henrikinpoika, piika
1 mtl: 1647- Henrik Henrikinpojalla kokomanttaali viljelyssä
1 mtl: 1648- Henrik Henrikinpoika 1 M ja Niilo Henrikinpoika
1 mtl: 1650–1 M förmedlat eli jaettu
1 mtl: 1651- Niilo Henrikinpoika 1 M
½ mtl: 1652- Niilo Henrikinpoika, vaimo, kaksi poikaa ja pojanvaimo; Henrik Henrikinpoika omalla tilalla vaimo ja poika
1 mtl: 1653- Niilo Henrikinpoika Maikilan ½ mtl köyhtyneenä ja ainoa veli nihdiksi 1653 (Henrik hävisi)
1 mtl: 1654- Nils Henrikson Möÿkilä ja vaimo
1655–1660 ei merkintöjä
1 mtl: 1663- Nils Henriksson ja ½ mtl jaettu
1 mtl: 1664- Nils Henriksson ja ½ mtl uthfattigh
1 mtl: 1669- Nils Maikela ja vaimo
1 mtl: 1670- Maheikilä
1 mtl: 1673- förmedl. ½ mtl
1 mtl: 1675- Niilo Heikinpoika veroautio
- Saara Ollintr, Agneta Knutintr ja Marketta Pekantyttäret sotamiehen vaimoina talossa
1 mtl: 1677- veroautio, brukas af herra Dan
1 mtl: 1678- Niilo Henrikinpoika autiona
1 mtl: 1680- Niilo Henrikinpoika; inl. ½ mtl Hannu Niilonpojalle ja Malin Henrikintyttärelle
1 mtl: 1681- Niilo Henrikinpoika eli Hannu 1 M; Maihkila, Karin Laurintr piikana; Hannu Niilonp. ½ mtl inl. til jordrefing
1 mtl: 1682- Hannu Niilonpoika Maickila inl. ½ mtl
1 mtl: 1683- Hannu Niilonpoika ja Malin Henriksdr; piikana Elin Henrikintytär
1 mtl: 1685- Hannu Niilonpoika ½ mtl inlagt.
1 mtl: 1686- Hannu Niilonpoika Maihkila, lagd ½ mtl
1 mtl: 1688- Hannu Maikkila, Marketta-vaimo ja Priita-piika
1 mtl: 1691- Hannu Niilonpoika Maihkila, Marketta-piika
1 mtl: 1692- Hannu Maikkila ½ mtl
1 mtl: 1695- Hannu Mäkilä ½ mtl inl. 1678; Hannu (Mikonpoika?) Maikkila, Marketta-vaimo ja Olavi-poika
1 mtl: 1697- Hannu Mikonpoika Maikila ja Marketta-vaimo sekä Olavi-poika
1 mtl: 1698- Hannu Mikelson Maikila, Malin-vaimo (gl :n och bräkl. sonen skiöter Mikel Mikelson pso[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1)), Elin-tytär
1 mtl: 1700- Hannu; Olavi Maikila
1 mtl: 1701- Hannu; Olavi Maikila, Niilo Hannunpoika-veli ja Priita-piika
1 mtl: 1702- Hannu Niilonpoika; Olavi Maikila, Niilo-veli ja Liisa-piika
1 mtl: 1703- Hannu Niilonpoika; Olavi Maikila ja Kaarina-vaimo
1 mtl: 1704- Hannu Niilonpoika; ½ mtl Olavi Maihkila, Kaarina-vaimo ja Niilo-veli
1 mtl: 1706- Hannu Niilonpoika eli Olof Maikila, Kaarina-vaimo, Niilo-veli, Marketta-piika, Henrik-poika
1 mtl: 1708- Hannu Niilonpoika, Olavi Maikila, Kaarina-vaimo, Niilo ja Pekka-veljet, Henrik-poika, Marketta-piika
1 mtl: 1710- Olavi Maikila, Kaarina-vaimo, Niilo ja Pekka-veljet ja Pekanvaimo Marketta
1 mtl: 1713- Olavi Maikila ja vaimo, veljet ja Pekalla poika Pekka
1 mtl: 1710–1719[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn2)- Hannu†∞Malin†1717, Olli-poika†∞Kaarina-vaimo, Niilo-poika†∞ Marketta-vaimo, Henrik-poika obiit, Pekka-poika†, lagat till Maiolas Olof Simonson afviken (Simo Pertunpoika Maija ammuttiin kotiinsa 1716), Olofs dr nn ja Malin, Henriks hu. Malin 3.dr, Carin, fr pag 2 Lars Kurko harus ja legoman Sven Swensson

Maikilan Henrik Niilonpoika Jauhopään pojaksi sopii nimen ja ikänsä vuoksi Ilmolan Haukan perustaja Niilo Henrikinpoika, jolle maakirjatiedon mukaan erotettiin Ilmolan kylästä oma Haukka -niminen tila vuonna 1587. Maikilan eli Möÿcki oli asuttuna jo ennen aikakirjojen alkua ja ensimmäinen ylöskirjattu isäntä oli Niilo Jönssinpoika ja Niilonpojat käyttivät sukunimeä Jauhopää. Myös DNA-tutkimus vahvistaa Jauhopäiden sukukytkökset Inkeriin ja nimien Valkiapää ja Jauhopää alkuperää pidetään yhteisenä.

Ajan tapa lienee ollut, että kotitalon perintöoikeus oli vanhimmalla veljellä ja jos tämä päätti jäädä, muiden oli lähdettävä etsimään pesäpaikkaa muualta, joko vävymiehenä valmiille tiluksille tai raivaamaan uudistilaa hyväksi katsomaansa paikkaan. Niinpä Niilo Henrikinpojalle nimettiin ½ mtl tila Ilmolasta vuonna 1587. Kukaties Niilon tila oli entinen Hannu Niilonpoika Jauhopään tila, jota tämä oli asunut maakirjatietojen mukaan vv 1569–1572. Tällöin Niilo olisi saanut ylösotetuksi setänsä tilan ja aikanaan Niilo Henrikinpoika Haukan oma poika Henrik Niilonpoika tuli isännäksi vuodesta 1606 ½ mantaalin Maijaan Sihtuunassa.

Isäntien jono Majalassa kulki seuraavasti:
Henrik Niilonpoika 1606–1631,
Matti Henrikinpoika 1635–1648,
Perttu Henrikinpoika 1651–1671,
Simo Pertunpoika 1683–1702,
Olavi Matinpoika 1704–1729.

Tätä Olavi Matinpoikaa olen sovitellut Kallen isäksi, jos nyt Kalle Olai oli Agneta Hannuntytär Valkiapään veljen pojanpoika eli Matti (?) Hannunpoika – Olavi Matinpoika. Ja tämä Olavi Matinpoika olisi vihitty Laiti-Majalan Anna Erkintyttären kanssa. Annan kuoleman jälkeen Olavi ehkä vihittiin Kaarina Mölön kanssa ja tämä Kaarina olisikin ollut Kalle Olain äitipuoli. Kalle Olavinpojan esivanhemmista tiedetään jotakin Agnes Hannuntytär Haukan pesänkirjoituksen ansiosta, koska näissä tiedoissa Kalle Olai Haukka mainittiin Agneksen veljen pojanpoikana. Isonvihan vuotena 1717 kuoli Tervolassa 60-vuotias vanhapiika Agnes Hannuntytär Haukka ryssien käsiin tuvanlattialle. Agnes syntyi tästä laskettuna vuonna 1657 ja ainoa Agneta-piika mainitaan Lapinniemen Hannu Kannon talossa vv 1693–1700 Tervolan rippikirjassa. Agnes Haukka mainitaan Kemin välikäräjillä vuonna 1717 ja Agneksen sisaruksena mainitaan käsittelyssä Niilo Junna (lähde: Pohjois-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, varsinaisten asioiden pöytäkirja sivu 96-97).

Mietityttää myös, kuka oli Olavi Simonpoika poistuneena mainittu, luultavasti Maijan Simo Pertunpojan jälkeläinen.


Näin saisin sopimaan jälkeläisten käyttämät nimet Maheickilän, Maijan ja Majalan.

Jos näistä tietäisitte enemmän, saisin korjattua haurasta teoriaa.


______________

[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Kemi rk 1693–1710 Alapaakkola Maikila https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemi/rippikirja_1693-1710_msrk_ik269-270/23.htm
[2] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref2) Kemin seurakunta > Kemin seurakunnan arkisto > Rippikirjat > Rippikirjat 1710-1719 (IAI:2) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5847089

[Outika]

Jatkan vielä arveluksiani, sillä Liedakkalan Laiti-Majalassa esiintynyt Kallio -nimi oli hyvin poikkeava ja lisäksi DNA-sukulaisten juurista löytyneet nimet johdattivat tutkimaan Halikon Majalan tarinaa, koska tarinaan liittyvät mm. Olavi Mikonpoika Majalan lasten perintöasiat Kylliäisen jälkeen. Lisäksi tiedetään, että Kallioita asui Satakunnassa, Ryngön suvun synnyinseuduilla ja satakuntalaisiahan kulkeutui pohjan jokivarsille jo 1400-luvulta ja jo aiemminkin. Ryngön sukuun kuului mm. Kemin kirkkoherra Nicolaus Rungius, joka syntyi noin 1560 Loimaalla ja saapui Kemiin kirkkopitäjän kappalaiseksi 1600 vuonna. Myöhempää satakuntalaislähtöä saattoi olla Liedakkalassa vuonna 1651 mainittu Perttu Henrikinpoika Kallio.

Lähden siitä, että Savitaipaleen Kylliäiset ovat kaukaista DNA-sukua. Erään DNA-etäserkun juurista löytyi ainakin Tuomas Kylliäinen Savitaipaleen Kylliälästä. Varsinais-Suomen vahvat DNA-keskittymät kiinnostavat myös ja mm. Loimijoen Majanojan Sepän rakuunan ratsutilan asukkaita löytyi osumiin, samoin Ursinien juuret johdattivat useiden osumien kautta muinaiseen Norjaan ja Hvit sekä Austrått-sukujen pariin. Tarkemmin ottaen, Kyllösen suvun tutkijat ovat osoittaneet, että Kyllönen ja Ursinius -suvut eriytyivät Viipurin tienoilla ja koska huomasin, että osumat sopivat, jatkoin etsintää.

Sieltä kaukaa Norjasta siirryttiin Tanskanmaalle ja Ruotsiinkin, mistä löytyivät Haket ja Tanskan välkkyvien vesistöjen asukkaat, jotka ehkä omaksuivat sukuaan kuvaamaan Gyllen -sanan juuri asuinsijojensa mukaan. Kylliäisten ja Gyllenstiernan sukulaisuutta on epäilty ja osin myös kirjallisten todisteiden puuttuessa. Jos nyt uskotaan se, että Gyllen ja Hak olivat yhtä ja samaa joukkoa, niin tanskalaisveljesten Anders ja Erik Gyldenstiernen isoäiti oli Hak -sukuinen. Suomessakin vaikuttanut Bjelke-suvun uskotaan käyttämänsä vaakunan vuoksi olleen suoria jälkeläisiä Niels Hak eli Gyllingelle, jonka murhan jälkeen asuinkartano Häckeberga siirtyi Gyldenstiernen suvulle. Eri lähteitä tutkimalla voisi tehdä päätelmän, että Gyldenstiernen veljesten käyttämä Hak -nimi tuli isoäidiltään Kirsten Andersdotter Hakelta.

Lisäksi voisi pohtia, onko yhteensattumaa, että DNA-sukulaisia asui Häckilän sotamiestorpassa Toholammilla 1700-luvulla.

Toki kaikki on spekulointia, mutta olisi houkuttelevaa ajatella, että satakuntalaisten joukossa tulivat loimijokelaisen Nikolaus Rungiuksen jälkeen myös Majalat, tarkemmin ottaen Bertil, joka kirjattiin yhden kerran Kallion nimellä Liedakkalaan ja pian sen jälkeen Majalana.

Nimittäin Halikon Majalassa mainitaan vuonna 1611 Bertil, jota ei sen koommin siellä näy ja vastaavasti vuonna 1613 ilmaantui Liedakkalan kylään nimittäin ilmaantui ⅙ mtl autiotila, joka kirjattiin 1613-1625 Bertil Henrikinpojalle. Liedakkalan kirjoihin oli kirjattuna autiotila ⅙ mtl Bertilille 1613, mutta mainitaan maakirjassa huonemiehenä vielä 1619 vuonna. Vuoden 1620 karja- ja kylvöluettelossa Perttua ei mainita, mutta huusman -kirjauksella siellä kulkee Pirita -leski. Maakirjassa tila oli kuitenkin autiona ja vielä 1620 autioluettelossa Bertil Mårtenssonin (oliko virhekirjaus?) nimellä, ja kirjattiin Bertil Henrikinpojan nimellä, joka jo 1653 otti Maijan nimen käyttöön ja mainittiin Majaojan omistajanakin. Pertun jälkeen isäntänä oli pitkään Simo Pertunpoika vaimonsa Sofia Hannuntyttären kanssa.

Myöhemmin Olavi Simonpoika mainitaan Maijanheikissä maininnalla ”lagat till Maiolas Olof Simonson afviken”, jota ei koskaan mainita Majalan isäntänä, mutta luultavasti Kalle Olai kuului perheeseen jotenkin, ja pääsi nimismiehen syytinkiläiseksi ensin ja siitä sitten isännän pestiin. Jotta Kalle Olai voisi olla Agnes Haukan veljen pojanpoika Olavi Simonpoika olisi luultavasti oletetun Simo Hannunpoika Haukan ja Majalan Simon tyttärenpoika, ja tästä syystä Olavi Simonpojalle erotettiin Maiheikistä maata.

Tähän toivoisin kommentteja. Tämä kun on harhailua aikalailla pimeässä, johon tosin DNA-tutkimus on nyt tuonut pieniä toivonkipinöitä.

[Outika]

Keminmaan historiakirja tuntee Laitit Koroisniemestä vasta 1600-luvulta ja toistaiseksi vanhimmat löytämäni kymmenyksiä maksaneet Laitit olivat Påwal Laitinen ja Olef Olson vuonna 1611 ja vuodesta 1620 lähtien rinnakkain kulkivat Olef Olufson ja Niles Jonson, ja Laitin nimi heille vuodesta 1653. Vanhin merkintä saattaisi ehkä olla Anders Henrikson vuonna 1578 maa- ja tilikirjassa Koroisniemessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Laitit, Olavi ja Jöns ilmaantuivat alemmaksi Kemijoen rannalle eli Ilmolaan jo 1551 ja kirjattiin samoilla paikoin Laijtin nimellä vuoden 1563 maakirjaan.

Kirjassa Keminmaan historia kirjoittavat Pentti Koivunen, Jouko Vahtola, Reija Satokangas ja Martti Itkonen seuraavaa Kemijokivarren Laitin ja Pruntsin sekä Majalan taloista seuraavaa [kursiivilla]:

Koroisniemi, Laiti (1): ”Koroisniemen Laitia isännöi Mikko Ollinpoika, jota 1637 sanottiin 30-vuotiaaksi, 1670 luvulle saakka, jolloin hän kuoli, sitten Mikko Juhonpoika, ehkä syytinkimies. Mikko joutui nälkävuosien aikana 1690-luvulla talosta väistymäänkin kivulloisuutensa vuoksi mutta jatkoi sen pitoa kuitenkin isonvihan alla vaimonsa Liisan ja lastensa kanssa.

Koroisniemi, Laiti (2): Toista Laitia isännöi 1630-luvulta Pekka Ollinpoika mutta tämä talo autioitui jo 1640-luvulla eikä sitä saatu asutukseen ennen isoavihaa. Talossa kyllä asui ajoittain itsellisiä.

Koroisniemi, Laiti (3): Kolmas Laitin talo oli vuonna 1637 jo 56-vuotiaan Niilo Juhonpojan isännyydessä. Hän oli jo lähellä 80 :aa ikävuotta luovuttaessaan talon pojalleen Jaakko Niilonpojalle. Jostakin syystä talo siirtyi pian hänen veljelleen Matti Niilonpojalle. Hän joutui lähtemään sotilaaksi, talon sanotaan 1669 olleen suuressa ahdingossa ja se autioituikin. Sen otti 1686 asuakseen Lauri Heikinpoika, joka onnistui talonpidossa vaikka häntä sanotaan jo 1692 sairaalloiseksi. Lauri kuoli vaimoineen nälkävuosina. Talon otti isännöidäkseen Laurin poika Luukas vaimonsa Britan kanssa.”

Laitin suku omisti Liedakkalassakin useampaa savua, eli Laitia, Pruntzia ja Maijaa eli Majalaa:

Liedakkala, Laiti (1): ”Liedakkalassa oli 1635 Heikki Heikinpojan Laiti ja talo köyhtyi ja menetti veronmaksukykynsä 1640-luvun lopulla mutta nousi ylös pojan, Perttu Heikinpojan käsissä. Hänen jälkeensä oli isäntänä 1677–1682 Pertun poika Matti, mutta sitten isännyys vaihtui jostain syystä Lauri Pekanpojalle ja Anna-vaimolle vuodesta 1683 alkaen. Vuodesta 1691 isäntänä oli Erkki Klemetinpoika, jonka komennossa talo autioitui suurina nälkävuosina. Talon otti 1703 asuttavakseen Niilo Laiti, mutta hänet vietiin 1711 sotilaaksi. Liisa -vaimo sanotaan rutiköyhäksi. Talo oli autiona jo ennen isoavihaa.

Liedakkala, Laiti (2): Samoilla tienoin Pruntsin isäntänä oli Jaakko Knuutinpoika vuoteen 1647, sitten Pekka Ollinpoika vuoteen 1675. Taloa omisti Martti Pekanpoika Laiti 1675–1681, mutta sitten se siirtyi Pekka Ollinpojan veljen Olli Pekanpojan hallintaan. Ollin vaimo oli Susanna, joka sairastui 1695 vaikeaan tautiin, kitui muutaman vuoden ja kuoli. Olli meni uusiin naimisiin Marketta nimisen naisen kanssa. Talossa asui myös veli Antti, jota sanotaan 1706 heikkopäiseksi. Olli kuoli 1712, talonpitoa jatkoi poikansa Kaarle.

Liedakkala, Laiti (3): Majalan isäntä oli vuoden 1635 tilanteessa Matti Heikinpoika. Talo köyhtyi ja autioitui vuosisadan puolivälissä mutta toipui veronmaksukuntoon Perttu Heikinpojan hoidossa (isäntänä 1651–1677). Isäntänä seurasi poika Simo Pertunpoika, jonka vaimon nimi oli harvinainen Sofia. Nälkävuosina 1696–1697 talo autioitui, jäi asumattomaksi. Vuonna 1700 sen otti asuttavakseen Olli Junttari Annansa kanssa. ”

Tottijärven tienoota on nimitetty vielä 1600-luvulla Vesikansaksi ja seudulla epäillään sijainneen lappalaislinnoituksen, ja olivatko nämä Juvan ja Rantasalmen sudulta saapuneet Oinaat, Rautaparrat, Laitit, lappalaiset ja Pöijcket [Pöykiö?], joka myös lappalaisena kirjattiin, lähtöisin tuolta seudulta. Tiettävästi Juvalla oli myös hallintopitäjän nimenä Vesikansan neljännes ja sieltä nämä tulokkaat saapuivat Kemijoen rantamaille 1500-luvulla.

Suomen asutuksen yleisluettelo kertoo, että Juvalla asui 1541 Vesikansan neljänneksessä Anders Laytin [Antti Laiti] ja 1550 tila oli jo jaettu (Antti Pöihin, Per Larsson].

DNA-tutkimus hämmentää, sillä merkittävä määrä Laiti -nimisten DNA-sukulaisten juuret ovat pohjoisessa, Utsjoella ja sukupiiri Porsanginvuonolla hyvin vahvasti jo ennen 1500-lukua. Löytyisikö jotakin todisteita siitä, että Laitit tulivat pohjoisesta käsin Kemijoelle?

[Markku Pelttari]

Mihinkähän DNA-tietoihin tuossa viittaat, ilmeisesti serkkutestien osumiin? Itselläni ei näy serkkutestien tuloksissa yhtään Laitia, ei MyHeritagella eikä FTDNA:lla. No eipä kyllä sukupuussanikaan, toki sieltä löytyy Kaisajoki l. Laiti l. Kanto niminen perhe Tervolan Ylipaakkolasta 1600 - 1700 -lukujen vaihteesta. Juho Ollinpoika Kaisajoki l. Kanto l. Laiti (k. 1714) ja puolisonsa Kaisa Heikintytär Laiti (1678 - 31.7.1708). Juhon isä oli Olli Hannunpoika Kanto (1622 - 1680).

[Outika]

Nimenomaan nyt puhutaan serkku-DNA :sta. Laiti-nimisistä suurimman segmentin omaavat sukulaiset elivät Koroiskylän Laitissa ja osa Tornionväylän Laitissa, mm. Mikko Hannunpoika Laiti.

Tornionjoen länsipuolella ja jokivarressa elivät Vuopiot ja Kitit, jotka jotenkin kuuluvat ymmärrykseni mukaan Utsjoen sukuihin.

Norjalaisten DNA-serkkujen Laiti -nimiset esivanhemmat elivät nimenomaan muinoin Utsjoella ja Norjan tuntureilla, ja vieläpä niin, että yhteiset esivanhemmatkin löytyvät sieltä. Kahta suomalaista ja useampaa norjalaista yhdistää samat esivanhemmat, eli utsjokelainen Matts Anundsson Laiti.