Savitaipaleen kirkonkirjat

[tapiohi]

Kuten tiedetään Savitaipaleen kirkonkirjat tuhoutuivat kansalaissodassa.
Saamani tiedon mukaan kuitenkin, joiden kylien rippikirjoja ja joitakin muitakin 1900-luvun alkupuolen kirkonkirjoja säästyi sodasta.
Olen ihmetellyt sitä, miksei niitä vähäisiäkään säilyneitä kirkonkirjasivuja ole viety sshy:n sivuille Internet'iin.
Uskoisin, että moni sukututkimusta harrastava olisi kiinnostunut niistä, ainakin minä olisin.
Savitaipale on sukututkimusta harrastavalle muutenkin 'paitsiossa'. Esimerkiksi Suomen sukututkimusseuran hautakivitietokantaan
ei ole viety Savitaipaleen hautausmaalta kuvia, toisin kuin useissa naapurikunnissa on tehty.

[Juha]

Kaikki tuo perustuu vapaaehtoistyöhön.

Eli kamera käteen ja kuvaamaan niitä hautakiviä.



Sama koskee rippikirjoja - sekin on vapaaehtoistyötä. Toisaalta voi olla, että seurakunta ei ole antanut lupaa niiden kuvaamiseen.



Juha

[ttulkki]

Minä olen välillä miettinyt samaa, mutta olisiko syynä, että nämä säilyneet kirkonkirjat ovat vielä liian nuoria ollakseen julkisesti käytettävissä? Toisaalta olisi hyvä nähdä edes jostain luettelosta tarkemmin, mitä oikeastaan on säilynyt. Ehkä tämä on sellaista aineistoa jota ei ole edes mikrofilmattu seurakunnan omaankaan käyttöön, vai olisinko väärässä? En ole koskaan tiedustellut tilannetta Savitaipaleen seurakunnasta.

Mitä taas tulee näihin hautakivitietoihin, niin vanhimpia niistä on saatavissa hyvin kiitettävästi:

Ilma, Aarno ja Kerttu-Liisa Orkamo: Hautakirjoituksia Savitaipaleen vanhalla hautausmaalla v. 1935. Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 22 (1938), s. 167-178:
http://www.genealogia.fi/vsk/22/22_167.htm

Ja aivan erityisesti:
Eklund, Ragnar: Hautakirjoituksia. XV. Savitaipale, vanha hautausmaa (korjauksia ja lisäyksiä). Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 31 [1947] s. 128-131.

Mm. tähän ketjuun on koottu kaikkia mahdollisia apuneuvoja Savitaipaleen kohdalta:

Savitaipaleen tutkijoille lähteitä
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=28028

[Anssi K.]

"Palossa 24/4 1918 säilyivät IV. rippikirja 1900-09, täydellinen lastenkirja 1900-09, tilikirja v:sta 1870, muuttokirjat v:sta 1912, aviokuulutusten kirja 1903-09 sekä virkataloa koskevia katselmuskirjoja. [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset. Genos 3(1932). Täydennys VI. Genos 5(1934). Täydennys VIII. Genos 15(1944)]"

http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=478&TYPE=HTML&LANG=FI

Eli tuossa yllä lienee nuo ainoat, jotka olisivat digitoitavissa. En sitten tiedä mistä alkaen (1918? 1919? vai myöhemmin?) uudemmat kirjat palon jälkeen jatkuvat.

[tapiohi]

Niinpä. Mutta kummallista kyllä jokseenkin kaikkien muiden seurakuntien kirkonkirjojen digitointiin on löytynyt vapaaehtoistyövoimaa. Sama koskee hautakivien kuvaamista.

[tapiohi]

Itse olisin hyvin kiinnostunut tutkimaan varsinkin noita 1900-09 rippikirjoja ja lastenkirjoja. Olen kerran kysellyt asiaa Savitaipaleen kirkkoherranvirastosta, mutta eivät silloin näyttäneet asialle vihreää valoa.

[TapioH]

Lainausta sivulta
https://www.taipaleenseurakunta.fi/sukututkimus

"Sukututkijalle voidaan myöntää lupa omatoimiseen tutkimiseen vain 100 v. vanhempien kirkonkirjojen osalta, sillä ne ovat lain mukaan julkisia."

"Savitaipale Savitaipaleen seurakunnan vanhat kirkonkirjat ovat lähes kaikki tuhoutuneet v. 1918 pappilan tulipalossa.
Palosta säilyi vain 2 kirkonkirjaa: v. 1900-1909 rippikirja (kylät P-Ö) ja v. 1900-1909 lastenkirja (kaikki kylät, mutta ei kaikkia tietoja silloin Savitaipaleella kirjoilla olleista). Esimerkiksi vanhat kastettujen, vihittyjen, kuolleitten ja muuttaneiden kirjat ovat palaneet.

1900-1909 oli käytössä kahdenlaisia rippikirjoja:
a) rippikirjoja, joihin on merkitty aakkosittain kylät, ja taloittain rippikoulun käyneiden seurakuntalaisten syntymä- ja kuolintiedot, vihkiajat, muutot jne. Näistä kirjoista on siis säilynyt vain yksi kirja aakkosten loppupäästä.
b) lastenkirja, johon on kylittäin merkitty otsikonomaisesti puolisoiden nimet (ei kaikkia tietoja) ja heidän nimiensä alle lapsia sitä mukaa kun ovat syntyneet. Lapsen tiedot on siirretty rippikirjaan konfirmaation jälkeen.

Palon jälkeiset kirkonkirjat alkavat noin vuodesta 1920.

Jos sukututkimustilaus koskee aikaa ennen 1918, tilauksen lisätietoihin kannattaa kirjoittaa kaikki mahdollinen tieto (huhutietojakin) mitä kyseisestä suvusta tilaajalla on."

[tapiohi]

Kiitos tarkoista tiedoista. Jokseenkin tuo käsitys minulla tosin oli jo olemassa. Kysyin tosiaan kerran Savitaipaleen kirkkoherranvirastosta,
voisiko noita 1900-luvun alun rippikirjoja mennä sinne itse tutkimaan.
Selkeää hyväksymistä tiedusteluuni en saanut, vaikka olin jo muutamaan sukututkimuskyselyyni saanut sieltä vastauksia.
Lisäksi ihmettelen edelleen, miksi noiden vähäisten säilyneiden 1900-luvun kirkonkirjasivujen digitointiin ei ole löytynyt
vapaaehtoistyövoimaa, kun sitä on kuitenkin löytynyt kaikkien muiden seurakuntien digitointiin.

[Juha]

Kuten jo totesin, seurakunta ei välttämättä anna digitoida niitä.

Ja jokainen voi itse ilmoittautua Suomen Sukuhistorialliseen Yhdistykseen vapaaehtoiseksi digitoijaksi.



Juha

[tapiohi]

Juha, en pyytänytkään niitä digitoitavaksi, vaan paikan päällä tutkittavakseni.
Mistä tiedät, että seurakunta ei anna digitoida niitä ? Ja miksi ei antaisi ?
Jätän sen digitoinnin ihan mielelläni sinun tehtäväksesi.

[Juha]

Luepas uudelleen viestini.

ja turhaa on vaatia yhtään mitään vapaaehtoistyössä


Juha

[tapiohi]

Juha, kirjoitin ihmetteleväni sitä, miksei Savitaipaleen vähäisiä säilyneitä yli 100 v. vanhoja kirkon historiakirjoja ole ollenkaan digitoitu sshy:n sivuille.
Se ei ole suinkaan sama asia kuin, jos olisin vaatinut niitä sinne.
Osaatko sanoa, miksi aika monen muun seurakunnan kuin Savitaipaleen kirkonkirjatietoja on onnistuttu vapaaehtoisvoimin digitoimaan sshy:n sivuille ?
Osaatko myös asiasta näköjään hyvin perillä olevana valaista, ovatko jotkut seurakunnat kieltäneet näiden vanhojen kirkonkirjatietojen digitoimisen,
ja jos ovat, niin millä perusteella ?
Olen kyllä lukenut lähettämäsi viestit, mutta näyttää siltä, että sinä olet lukenut minun viestini huolimattomasti.
Sitä paitsi digitointi ei ole kaikkien meidän 'juttu', varsinkaan minun ikäiseni julkisissa tiloissa korona-aikoina.

[tkukkonen]

Sain aikanani tutkimusluvan lukea filmejä rippikirjojen osalta vuoteen 1934. Tämä paikkakunta ei ole kovin kaukana Savitaipaleesta. Tämä tapahtui noin v 2008. Seurakuntajärjestelyn jälkeen uusi asiasta vastaava kirkkoherra tuli oikein minua katsomaan, mitä puuhailin. Hän sanoi, että tee nyt tämä tutkimus loppuun, mutta et saisi enää vastaavaa lupaa, jos nyt aloittaisit.

Myöhemmin kun yritin SSHY:n kuvausta varten lainata filmejä samasta paikasta, minulle vastattiin, että heillä ei ole ylimääräisiä kopioita. Aiemmin heillä oli ollut satsi lainassa Kansallisarkistossa, jossa olin niitä katsellutkin. Kaikki 1900-luvun filmit vedettiin 2012 jälkeen sieltä pois. Niinpä saamani selitys oli mielestäni selvä veruke.

Tiivistäisin asian näin: seurakunnat eivät toisinaan ole yhteistyöhaluisia. Tässä tapauksessa tutkijan on parasta ottaa itse selvää seurakunnasta eikä hakea vastausta muilta! Jos asenne on nihkeä, niin se on todennäköisesti sama alkuperäiskirjojen ja filmien suhteen, katselu mukaanlukien. Kun kuvaamiset ovat onnistuneet jossakin, niin siellä ovat olleet eri ihmiset niin luvan kysyjinä kuin antajina.