PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Esivanhempia miljoonien vuosien takaa


Tapani Kovalaine
10.11.20, 15:50
Esivanhemmat 10 miljoonan vuoden takaa tulivat mieleeni kun osui kohdalle Juha Hurmeen kirjoittama kirja Suomi. Teos on painettu 2020. Löysin kirjasta sivulta 471 sukututkijan harrastukseen kaukaisesti liittyvät lauseet:

”Kuulut biologisen luokittelun mukaan yhteen tiettyyn lajiin nisäkkäiden luokan kädellisten lahkossa Primates.” … ”Kuulut yhdessä orankien, gorillojen ja simpanssien kanssa isoihmisapinoiden heimoon (Hominidae). Lähimpiä sukulaisiasi ovat simpanssit. DNA-vertailujen perusteella simpanssien ja sinun yhteinen kantamuoto on elänyt suunnilleen 10 miljoonaa vuotta sitten.”

”10 miljoonaa vuotta. Se ei ole pitkä kesto suhteessa elämän neljän miljardin vuoden sinnikkääseen ja uljaaseen historiaan. Tämän pisimmän kaavan mukaan laskettu ihmisen eriytyminen ihmiseksi on kestänyt 0,0025 % elämän olemassaolosta. Ihminen on siis 99,9975 % evoluutionsa kestosta ollut jotain muuta kuin ihminen.”

Sukututkimuspalstoilla kerrotaan tuon tuostakin miten monta esivanhempaa meillä jokaisella on esimerkiksi 10 sukupolvea sitten. Myös korostetaan, että esipolvikato tekee huomattavan vähennyksen miljoonan esivanhemman plutoonaan.

Mutta entäpäs kun ei puhuta 10 sukupolvesta vaan 10 miljoonasta vuodesta? Täytynee kirjata Sukujuttuihini lähdetiedoksi Juha Hurmeen kirja ja laittaa arvelu todella kauan sitten eläneiden esivanhempieni kohdalle, että ovat olleet kädettömiä kunnes vihdoin liittyivät kädellisten Primates-lahkoon. Ja sen jälkeen elämä on ollut laiffii miljoonien vuosien ajan. - Sinuttelusta huolimatta suosittelen Hurmeen kirjaa, joka sisältää tietoja sadoista sukututkimukselliselta kannalta mielenkiintoisista henkilöistä. Ja vieläpä ihan nimeltä mainiten.

Antti Järvenpää
10.11.20, 18:40
Luin sen edellisen Hurmeen teoksen, joka myös palkittiin Finlandia palkinnolla. Totesin siinä olevan sen verran oikaisuja historian suhteen, että en oikein katsoisi sen ainakaan sopivan sukututkijan viitteeksi, kun sukututkijalta edellytetään käymään mahdollisimman oikeilla lähteillä. Hurme on kiertänyt aika kaukaa ne alkuperäiset lähteet ja popularisoi asioita omalla tavallaan. Osasta se tuntuu hyvältä toisia se luultavasti häiritse. Sen sijaan Valter Langin "Homo Fennicus" voi olla jo huomattavan varmemmalla pohjalla, jos vaikkapa haluaa ajatella mistä oma DNA voisi olla peräisin. Langin avulla ei tosin pääse kovin kauaksi.

Tapani Kovalaine
10.11.20, 19:13
Luin sen edellisen Hurmeen teoksen, joka myös palkittiin Finlandia palkinnolla. Totesin siinä olevan sen verran oikaisuja historian suhteen, että en oikein katsoisi sen ainakaan sopivan sukututkijan viitteeksi, kun sukututkijalta edellytetään käymään mahdollisimman oikeilla lähteillä. Hurme on kiertänyt aika kaukaa ne alkuperäiset lähteet ja popularisoi asioita omalla tavallaan. Osasta se tuntuu hyvältä toisia se luultavasti häiritse. Sen sijaan Valter Langin "Homo Fennicus" voi olla jo huomattavan varmemmalla pohjalla, jos vaikkapa haluaa ajatella mistä oma DNA voisi olla peräisin. Langin avulla ei tosin pääse kovin kauaksi.
Niinpä sitten kannattaakin lukea 30.10.2020 julkaistu kirja-arvostelu Hesarista (kirj. Arttu Seppänen), joka päättyy lupaavasti:

Pääasiassa Hurme on teoksessa 1800-luvulla. 2000-luvusta on mukana vain jotain hajahavaintoja.

Lienee aiheellista pelätä, että myös kolmas tutkielma on tulossa.

Antti Järvenpää
10.11.20, 21:08
Se arvostelu on siellä Hesarissa 31.10.2020 kohdassa C5 ja on aika terävää.

Tuon Niemi kirjan jälkeen syksyllä 2018 ilmestyi Risto Isomäen kirja, joka myös luotasi pitkälle historiaan ja mielikuvitukseen siitä, mistä Suomen sukuiset olisivat kotoisin. Pidin siitä paljon enemmän, vaikka sekin on pitkälti mielikuvituksen tuotetta.

En tiedä mikä on nyky käsitys, mutta jostakin on jäänyt mieleeni, että jossakin vaiheessa oltiin sitä mieltä, että ihmisen ja banaanikärpäsen DNA perimästä on uskomaton määrä samaa.

Messeniuksen Suomen kroniikassa aivan alkusivuilla muistaakseni ollaan sitä mieltä, että olisimme jälkeläisiä tuntemattomalle Noan pojalle. DNA mielessä tämä ei välttämättä ole aivan kaukaa haettu, sillä DNA juurissamme on aika iso Altai ja Kaukasus komponentti, joka kaiketi tulee niiden muuttajien kautta, jotka ovat Valter Langin kuvausten mukaan tulleet sekä Suomeen että Balttiaan Volgan mutkien paikkeilta.

Messeniuksella oli sen ajan mukaisesti tarve hakea hienot juuret kansalle. Hänen käytössä oli kuitenkin jotain sellaisia lähteitä, joita ei ole nykyaikaan säilynyt ja mieleen tulee, että olisiko hänen ajalleen säilynyt jotakin tietoa siitä mistä suunnasta Suomen sukuiset olivat aikoinaan tulleet Itä-meren rannoille.