VSimula
03.11.20, 20:11
Suomen Historiallisen Seuran julkaisemat O.I.Lehtosen tutkielmat Historiallisia tutkimuksia VIII,1 ja VIII,2 yllä mainitulla pääotsikolla ovat mainioita kuvauksia oloista Oulussa autonomian ajan alussa. Ensimmäinen osa vuodelta 1925 on alaotsikoltaan "Maaherra Ehrenstolpesta ja läänin hallinnollisista oloista". Toisen, vuonna 1936 ilmestyneen osan alaotsikko on "Maaherra Ehrenstolpen riidat ja oikeudenkäynnit".
Paitsi että teksti tarjoaa paljon sukuhistoriallistakin tietoa, se päihittää elävyydessään monet keskinkertaiset "historialliset" TV-draamat mennen tullen!
P.S. Kakkososa sisältää Oulun ensimmäisen maaherran J.F.Carpelanin (vuosina 1785-1800) kuvauksen oululaisesta luonteesta. Mahtaneeko vielä pitää kutinsa?
”... Carpelanista olivat oululaisissa voitolla hyvät ominaisuudet ja vieläpä senlaatuiset, ettei niitä ollut kaikkialla tavattavissa. Oululainen oli hänestä yleensä miellyttävän miehekäs ja todellisuustajuinen: reippaisiin rasituksiin ja uskaliaisuuteen hän oli tottunut purjehtiessaan loka- ja marraskuun myrskyissä Oulun ja Tukholman väliä tai kököttäessään kyytireen pukilla tai tavarakuorman päällä, esim. palatessaan valtakunnan pääkaupungista joulun aikaan, jolloin sai kahdeksankin vuorokautta ajaa yötä päivää leväten vain muutaman tunnin koko aikana — tätä he tekivät useinkin vain urheilun ja säästäväisyyden halusta, pitämättä sitä minään rasituksena. Vakavuus käytöksessä, työteliäisyys, harvinainen raittius, kohtuus ruoassa, puvuissa, huone- ym. kalustossa, hyväntahtoinen ja teeskentelemätön vieraanvaraisuus, taloudellinen säästäväisyys, siivo ja siisti elämänmukavuuksien käyttäminen oli leimaa-antavaa paikkakunnan tavoille: yhtäläisesti pilkattiin herrastelijaa(en petit maitre)ja tuhlailijaa, joskin heikompipäisissä oli viettymystä ylellisyyteen. Oululainen oli taipuvainen hilpeään ja hymyilevään satiiriin; hänellä oli hyvä aisti ja vapaa, luonteva »pää». Mieleltään hän oli raitis ja kylmä, vilkas, sukkela, reipas, uskalias, kunniastaan arka, mutta ei narrimainen eikä pöyhkeä; hän oli peloton ja kohtelias, jos ei hänelle tehty vääryyttä; mielellään hän ei suvainnut muuta kuin tasa-arvoisuutta (egalite). Mutta paikkakunnan etäisyydestä ja kaupan luonteesta sekä myös vaillinaisesta kasvatuksesta ja »tasavaltaisesta vapaudesta» johtui, että joissakuissa ilmeni liiallista omaneduntavoittelua ja väärää kunnianarkuutta tai epähienoutta ja niiden seurauksena epäsopuisuutta, juonittelua ja toisinaan väärämielisyyttäkin. Josvieras tulokas ei tuntenut paikkakunnan tapoja, niin kuherruskuukauden jälkeen koeteltiin liian ajattelemattomasti ja kylmästi, oliko hänessä terästä; sananlasku sanoi: »joka tulee Ouluun,se tulee kouluun». Lisäksi huomasi usein yksityispiiriin kuuluvissa henkilöissä liian vähäistä yhteishyväntuntoa (för liten'känsla afpublikt väl).— Naisetkin olivat yksinkertaisia, ahkeria, siistejä ja järjestystärakastavia; kankaankutomisessa heerittäinkin olivat taitavia: naimaikäinen neitonen saattoi kutoa kesässä 300 —400kyynärää kangåsta, ja vaimo saattoi ansaita vuodessa 1,000plootua ja enemmänkin kotinsa hyväksi. Juoruilemisesta heitä ei saanut syyttää; sananlasku: »Vasa sqvalleroch Uhlå raller har ingen ända»,ei pitänyt paikkaansa Oulun naisiin nähden. Oli toivottavaa, ettei näitä kauniita naisia pääsisi turmelemaan vaarallinen ylellisyys, joka jo moneen muuhun paikkakuntaan oli levinnyt. ...”
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/167616/HT008_1_opt.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/167611/HT008_2_opt.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Paitsi että teksti tarjoaa paljon sukuhistoriallistakin tietoa, se päihittää elävyydessään monet keskinkertaiset "historialliset" TV-draamat mennen tullen!
P.S. Kakkososa sisältää Oulun ensimmäisen maaherran J.F.Carpelanin (vuosina 1785-1800) kuvauksen oululaisesta luonteesta. Mahtaneeko vielä pitää kutinsa?
”... Carpelanista olivat oululaisissa voitolla hyvät ominaisuudet ja vieläpä senlaatuiset, ettei niitä ollut kaikkialla tavattavissa. Oululainen oli hänestä yleensä miellyttävän miehekäs ja todellisuustajuinen: reippaisiin rasituksiin ja uskaliaisuuteen hän oli tottunut purjehtiessaan loka- ja marraskuun myrskyissä Oulun ja Tukholman väliä tai kököttäessään kyytireen pukilla tai tavarakuorman päällä, esim. palatessaan valtakunnan pääkaupungista joulun aikaan, jolloin sai kahdeksankin vuorokautta ajaa yötä päivää leväten vain muutaman tunnin koko aikana — tätä he tekivät useinkin vain urheilun ja säästäväisyyden halusta, pitämättä sitä minään rasituksena. Vakavuus käytöksessä, työteliäisyys, harvinainen raittius, kohtuus ruoassa, puvuissa, huone- ym. kalustossa, hyväntahtoinen ja teeskentelemätön vieraanvaraisuus, taloudellinen säästäväisyys, siivo ja siisti elämänmukavuuksien käyttäminen oli leimaa-antavaa paikkakunnan tavoille: yhtäläisesti pilkattiin herrastelijaa(en petit maitre)ja tuhlailijaa, joskin heikompipäisissä oli viettymystä ylellisyyteen. Oululainen oli taipuvainen hilpeään ja hymyilevään satiiriin; hänellä oli hyvä aisti ja vapaa, luonteva »pää». Mieleltään hän oli raitis ja kylmä, vilkas, sukkela, reipas, uskalias, kunniastaan arka, mutta ei narrimainen eikä pöyhkeä; hän oli peloton ja kohtelias, jos ei hänelle tehty vääryyttä; mielellään hän ei suvainnut muuta kuin tasa-arvoisuutta (egalite). Mutta paikkakunnan etäisyydestä ja kaupan luonteesta sekä myös vaillinaisesta kasvatuksesta ja »tasavaltaisesta vapaudesta» johtui, että joissakuissa ilmeni liiallista omaneduntavoittelua ja väärää kunnianarkuutta tai epähienoutta ja niiden seurauksena epäsopuisuutta, juonittelua ja toisinaan väärämielisyyttäkin. Josvieras tulokas ei tuntenut paikkakunnan tapoja, niin kuherruskuukauden jälkeen koeteltiin liian ajattelemattomasti ja kylmästi, oliko hänessä terästä; sananlasku sanoi: »joka tulee Ouluun,se tulee kouluun». Lisäksi huomasi usein yksityispiiriin kuuluvissa henkilöissä liian vähäistä yhteishyväntuntoa (för liten'känsla afpublikt väl).— Naisetkin olivat yksinkertaisia, ahkeria, siistejä ja järjestystärakastavia; kankaankutomisessa heerittäinkin olivat taitavia: naimaikäinen neitonen saattoi kutoa kesässä 300 —400kyynärää kangåsta, ja vaimo saattoi ansaita vuodessa 1,000plootua ja enemmänkin kotinsa hyväksi. Juoruilemisesta heitä ei saanut syyttää; sananlasku: »Vasa sqvalleroch Uhlå raller har ingen ända»,ei pitänyt paikkaansa Oulun naisiin nähden. Oli toivottavaa, ettei näitä kauniita naisia pääsisi turmelemaan vaarallinen ylellisyys, joka jo moneen muuhun paikkakuntaan oli levinnyt. ...”
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/167616/HT008_1_opt.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/167611/HT008_2_opt.pdf?sequence=1&isAllowed=y