Ikävuodet, kuolinikä

[MikkoL]

Olisin kysynyt arvovaltaiselta tuntijajoukolta seuraavaa:

- monesti ihmisen syntymäaikaa pääsee arvioimaan kuolinajan ja kuoliniän perusteella. Sotilasrullissa on myös miehen ikä ja palvelusaika.

Mutta onko nuo merkityt iät tosiaan tarkkoja ikiä siinä merkityksessä kuin me sen asian ymmärrämme? Mehän sanomme alkuvuodesta olevamme yhden ikäisiä ja loppuvuodesta sitten vuotta vanhempia. Vai onko ennen muinoin katsottu, että vaikkapa 12.3.1750 syntynyt on 20-vuotias riippumatta siitä, missä kohtaa vuotta 1770 sitä kysytään?

Esimerkkinä tänä päivänä on oppivelvollisuus (joka alkaa sinä kalenterivuonna kun täyttää seitsemän). Äänioikeushan taas menee (minusta tuokin on muuttunut jossakin kohtaa...) tarkan 18-syntymäpäivän mukaan.

Sen olen huomannut kyllä, että rippikirjoissa on helposti pari vuotta klappia, ja kuolinikäkin saatetaan arvioida kymmenen vuoden tarkkuudella.

[Sariainen]

Olisin kysynyt arvovaltaiselta tuntijajoukolta seuraavaa:

- monesti ihmisen syntymäaikaa pääsee arvioimaan kuolinajan ja kuoliniän perusteella. Sotilasrullissa on myös miehen ikä ja palvelusaika.

Mutta onko nuo merkityt iät tosiaan tarkkoja ikiä siinä merkityksessä kuin me sen asian ymmärrämme? Mehän sanomme alkuvuodesta olevamme yhden ikäisiä ja loppuvuodesta sitten vuotta vanhempia. Vai onko ennen muinoin katsottu, että vaikkapa 12.3.1750 syntynyt on 20-vuotias riippumatta siitä, missä kohtaa vuotta 1770 sitä kysytään?

Esimerkkinä tänä päivänä on oppivelvollisuus (joka alkaa sinä kalenterivuonna kun täyttää seitsemän). Äänioikeushan taas menee (minusta tuokin on muuttunut jossakin kohtaa...) tarkan 18-syntymäpäivän mukaan.

Sen olen huomannut kyllä, että rippikirjoissa on helposti pari vuotta klappia, ja kuolinikäkin saatetaan arvioida kymmenen vuoden tarkkuudella.

Vaikka en ehkä kuulukaan tuohon mainitsemaasi "arvovaltaiseen tutkijajoukkoon" niin vastaan silti. :D:
Kyllä nuo tiedot yleensä ovat melko pitkälle "noin arvioita". Heitto suuntaan jos toiseen voi vaihdella paljonkin, jopa vuosia. Reilusti enemmän kuin pari vuotta. :eek:
Mitään varmaa ei niiden pohjalta voi vetää, ellei löydy tarkkaa syntymäpäivää kastettujenluettelosta. Aina pitää merkitä mistä aika on saatu. Eli mainitsemassasi tapauksessa laskettu sotilasrullasta kuolinajan mukaan ja perään kysymysmerkki. Kun tieto sitten löytyy kastekirjasta on se varmempi. Jos ei voida löytää se jää vain arvioksi. :confused:
Terv. SARIAINEN :rolleyes:

[Heikki Koskela]

Tätä aihetta on jossakin yhteydessä tällä forumilla sivuttu. Esitin oman mielipiteeni silloin kokemukseni perusteella likimain seuraavasti: Papit ovat (varsinkin ennen 1900-lukua) saaneet hyvän koulutuksen elämäntehtäväänsä varten. Silloin matemaattiset taipumukset ovat olleet hyvin henklökohtaisia ja opiskelun kannalta toissijaisia. Iän laskeminen on tuottanut monille sen vuoksi usein vaikeuksia tai sitten siihen ei ole kiinnitetty huomiota suurestikaan.

Haudattujen luetteloon on pyritty laskemaan kuolleen henkilön ikä päivän tarkkuudella (elinajan pituus ilmoitettu vuosi-kuukausi-viikko-päivä). Jos näillä tiedoilla laskee henkilön iän niin usein päädytään eri syntymäaikaan kuin kastekirjaan on merkitty.

Samoin näyttää esim. syntymäaika vaihtelevan saman henkilön kohdalla rippikirjoissa verrattuna kastekirjan merkintään. Silloin on johonkin luotettava ja kastekirja on melkein alkuperäinen lähde.

[Kataja]

Mehän sanomme alkuvuodesta olevamme yhden ikäisiä ja loppuvuodesta sitten vuotta vanhempia. Vai onko ennen muinoin katsottu, että vaikkapa 12.3.1750 syntynyt on 20-vuotias riippumatta siitä, missä kohtaa vuotta 1770 sitä kysytään?

Esimerkkinä tänä päivänä on oppivelvollisuus (joka alkaa sinä kalenterivuonna kun täyttää seitsemän). Äänioikeushan taas menee (minusta tuokin on muuttunut jossakin kohtaa...) tarkan 18-syntymäpäivän mukaan.

.

Selitys ilmiölle:
Yöllä lausuttiin taikasana, ja heräsit vuotta vanhempana.

Näin sen selittää Mamma, jonka lapsenlapsi oli yhtäkkiä 4.

[Kataja]

Selitys ilmiölle:
Yöllä lausuttiin taikasana, ja heräsit vuotta vanhempana.

Näin sen selittää Mamma, jonka lapsenlapsi oli yhtäkkiä 4.

Oi oi, paha ketjuvirhe. Tämä vastaus piti siirtää ketjuun Tyhmiä kysymyksiä? Mutta vastaaja oli tyhmä eikä osannut. Vastaaja ymmärtää kyllä sen verran, että "tyhmät kysymykset" eivät ole tyhmiä, vaan erityisen syvällisiä. Toivottavasti tämän kysymyksen laatija ei loukkaannu, tämä oli tarkoitettu tyhmäketjun siihen kohtaan, jossa asioita selitetään lapsille.
Marjatta

[Antti Järvenpää]

Laskutaitoja varmaan on ollut monenlaisia ja laskuvirheitäkin on tullut. Uskoisin, että tässä asiassa sukututkija on varmaankin asiantuntija sen kunnan tai kuntien osalta, jota/joita hän on tutkinut. Jossakin muualla asiat voivat olla toisin.

Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että niin kauan kuin kirkollisessa kirjanpidossa ei ollut syntymäaikoja, perustui ikä henkilön tai läheisten ilmoitukseen, ja tarkkuus ei ollut silloin kovin hyvä. Sotilasrullissa olen havainnut olevan vielä reilumpia heittoja ja epäilisin, että joskus ikiä on tarkoituksellakin ilmoitettu väärin.

Kun sitten tullaan sille ajanjaksolle, jossa henkilöstä on jo kastekirjaus, alkaa ikien ilmoittaminen perustua laskutoimitukseen ja ainakin oman havaintoni mukaan ne perustuvat tarkkoihin päivämääriin. Siis jos henkilö oli syntynyt 1.5, oli hän ennen tuota pävää vuoden nuorempi kuin sen jälkeen, kuten Kataja tuossa edellä mainitsee. Pienillä lapsillahan saatettiin elinikä ilmoittaa jopa päivien tai kuukausien tarkuudella, jotka pitävät mielestäni ainakin tutkimillani alueilla aika hyvin paikkansa.

[Matti Lund]

Laskutaitoja varmaan on ollut monenlaisia ja laskuvirheitäkin on tullut. Uskoisin, että tässä asiassa sukututkija on varmaankin asiantuntija sen kunnan tai kuntien osalta, jota/joita hän on tutkinut. Jossakin muualla asiat voivat olla toisin.

Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että niin kauan kuin kirkollisessa kirjanpidossa ei ollut syntymäaikoja, perustui ikä henkilön tai läheisten ilmoitukseen, ja tarkkuus ei ollut silloin kovin hyvä. Sotilasrullissa olen havainnut olevan vielä reilumpia heittoja ja epäilisin, että joskus ikiä on tarkoituksellakin ilmoitettu väärin.

Kun sitten tullaan sille ajanjaksolle, jossa henkilöstä on jo kastekirjaus, alkaa ikien ilmoittaminen perustua laskutoimitukseen ja ainakin oman havaintoni mukaan ne perustuvat tarkkoihin päivämääriin. Siis jos henkilö oli syntynyt 1.5, oli hän ennen tuota pävää vuoden nuorempi kuin sen jälkeen, kuten Kataja tuossa edellä mainitsee. Pienillä lapsillahan saatettiin elinikä ilmoittaa jopa päivien tai kuukausien tarkuudella, jotka pitävät mielestäni ainakin tutkimillani alueilla aika hyvin paikkansa.


Tapaahan noita hyvin varmasti ja kauttaaltaan päivälleen oikein laskettuja kuolinikiä tietyiltä kirkonkirjojen pitäjiltä, mutta enemmistönä taitaa olla sellaiset iät, joissa on heittoa muutama viikko oikeasta tai muutamia päiviä oikeasta.

En ole sitä selvitellyt, miten iänlaskenta on onnistunut eri kalenterijärjestelmien vaihtumisen aikoihin.

Mitä tulee iän tahallaan väärin ilmoittamiseen vanhoina aikoina, varsinkin aikoina, jolloin kirkollisten henkilörekisterien pito ei ollut vielä pakollista, niin se oli melkoisen ankarasti rangaistava teko, jos kruunulla oli siihen liittyvä intressi, ja itse asiassa, oliko virhe tahallinen tai tahaton, ei merkinnyt mitään, eli 1700 -luvun alkupuolella siitä näytetään rangaistun yhtä suurilla sakoilla, kun naisen salavuoteudestakin, eli 20 hopeamarkalla. Tietysti virheitä oli vaikeampi paljastaa ennen kuin kirkonkirjat olivat täysin kattavia tarkastettavassa pitäjässä, mutta epäilyjä niistä tuotiin oikeuteen ja oikeuden tutkintaa varten esitettiin näyttöjä. Näissä tapauksissa oli siis kysymys kruunun intressinä lähes aina henkiveron maksaminen ja jos laiminlyönti voitiin näyttää, niin se 20 hopeamarkkaa siitä yleensä räpsähti. Ennen vuoden 1734 lakia tähän rangaistukseen sovellettiin manttaalikomissaareille annetun kuninkaallisen määräyksen 20.12.1693 § 10:ää. Rahvasta valistettiin tästä kuninkaallisesta määräyksestä mitä ankarimmin ja se julistettiin sille kokonaisuudessaan. Lisäksi se antoi oikeuden ja velvoitti manttaalikomissaaria varoittamaan verotettavaa ja vaatimaan verotettavalta valallista vakuutusta antamiensa tietojen oikeellisuudesta, jos vähänkään epäili tätä ("warnades att edeligen wid Mantals skrifningerne upptäckiä dem som skiäligen skrifwas böra").

Aikakautena, jolloin kirkollinen henkilörekisteri oli saatavissa näytöksi, ikää alettiin seuraamaan myös henkikirjanpidossa, kuten voitte todeta mm. SAY -luetteloista ja kruunun virkamiehet järjestivät ratsioita, joissa virheistä tai aivan tahattomistakin unohduksista kiinnijääneet ilman muuta rangaistiin sakoilla.

Yleensä näissä oikeudenkäynneissä ei syytetty tunnustanut tahallisuutta, mutta ehkä joissakin tapauksissa oli hädän alla, hallan ja kadon kurimuksessa, syyllistytty hätävalheeseen? Näin voisi olettaa joissakin niistä tapauksista, joissa syytetty isäntä todettiin täysin varattomaksi ja sakkorangaistus jouduttiin muuttamaan tämän täydellisen maksukyvyttömyyden takia raipparangaistukseksi.

Oikeustapausten valossa oli Itä- ja Länsi-Suomen välillä havaittavissa oleva ero: rehellisyys keskittyi länsirannikolle huipentuen Etelä-Pohjanmaalla ja huijaus oli sitä yleisempää, mitä idemmäs mentiin, huipentuen aivan itärajan tuntumassa. Sinne siis keskittyivät tahalliset kruunun sumuttajat ja verojen kiertäjät. Veronmaksumoraalin rapautumiseen idässä oli monia kulttuurisia tekijöitä, joista kruunu itsekään ei voinut pestä käsiänsä.

Mutta yleensä ottaen, ihmiset ilmoittivat ikänsä parhaan kykynsä mukaan. Syntymäpäivän lähin kirkollinen juhlapyhä yleensä muistettiin, muttei aina varmuudella tarkkaa vuotta.

Olen jonkin verran verrannut iäkkäitten lautamiesten käräjillä (aina valalla) kertomaa omaa ikäänsä heidän ruodutusluetteloissa ilmoitettuun ikäänsä ja ne ovat olleet hyvin lähellä toisiansa. Jos jokin ruodutusluettelon kirjauksista on heittänyt yli kolme vuotta, tuskin lautamies on ilmoittanut ikäänsä väärin, vaan kirjuri on ollut hieman huolimaton tai kuullut väärin.

terv Matti Lund