Hugo Grotiuksen poika Cornelis

[Kivipää]

Alankomaalaisella filosofilla ja valtiomiehellä Hugo Grotiuksella (Huig de Groot) oli v. 1613 syntynyt poika Cornelis. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet Hugo Grotius eli maanpaossa ollen mm. Ruotsin valtion palveluksessa diplomaattina. Ruotsin armeijan joukoissa Etu-Pommerissa v. 1634 olleen Joachim von Moltken värvätyn rykmentin komppanianpäällikkönä oli eräs majuri Cornelis de Groot. Allekirjoituksensa oli muotoa Corneles de Grodt. Onko kellään tietoa Hugo Grotiuksen Cornelis-pojan vaiheista ja voisiko tämä Ruotsin armeijan värvätyn joukko-osaston upseeri olla hän?
_____________
Matti Pesola

[Heikki Särkkä]

Olisiko tästä apua: https://www.jstor.org/stable/742781?seq=1

[Kivipää]

Kiitos linkistä eli vinkistä, mutta sen sisältö liittyi Hugo Grotiuksen juuriin, ei hänen jälkeläisiinsä.

[Kivipää]

Joitain pieniä tiedonmurusia tästä Cornelis de Grootista on löytynyt. Sotilasuralla hän oli silloin kun ylipäätään mitään teki. Nimittäin Hugo Grotiuksen kirjeistä päätellen Cornelis oli isän mielestä lähinnä rauhaton sielu eli ns. toivoton tapaus, jota eivät kirjat kiinnostaneet. Vuoden 1637 paikkeilla Cornelis liittyi Ranskan armeijaan Sachsen-Weimarin herttuan Bernhardin johtamiin joukkoihin ja Ranskan lipun alla hän taisteli myös v. 1641 haavoittuessaan La Marféen taistelussa Sedanissa. Isänsä pettymykseksi Cornelis irtisanoutui armeijan palveluksesta tämän jälkeen.

Se, oliko tämä Cornelis Ruotsin armeijassa 1633-34, on edelleen epäselvää, mutta Ruotsin armeijaan hän ja nuorempi veljensä Dirck olivat tiettävästi hakeutumassa v. 1656 kun Dirck surmattiin Magdeburgissa. Hollannin provinssi tarjosi myöhemmin jonkinlaisena sovinnon eleenä Hugo Grotiuksen pojille Cornelikselle ja Pieterille sekä vävylle Jean Barton de Mombasille upseerin paikkoja armeijassaan. Cornelis kuoli v. 1661. Veljensä Pieter oli isän lailla yhteiskunnallisesti aktiivinen toimija ja kuoli v. 1678.

[Kivipää]

Nähdäkseni on varmaa, ettei Ruotsin armeijan värvätyn joukko-osaston upseeri Cornelis de Groot ollut Hugo Grotiuksen poika. Nimittäin tämä opiskeli ensin isoisänsä valvonnassa Hollannissa ja sitten isänsä ohjauksessa Pariisissa. Kaikesta päätellen Cornelis oli laiska ja mukavuutta rakastava, joten opinnoissa ei tainnut toivottua edistystä tapahtua. Kuitenkin isä sai järjestettyä poikansa kansleri Oxenstiernan latinankieliseksi sihteeriksi Stralsundiin vuoden 1636 alussa. Jotain ongelmaa siinäkin tehtävässä tuli, joten siirtyminen sotilasuralle oli seuraava siirto.

Corneliksen ihailema komentaja Sachsen-Weimarin herttua Bernhard kuoli kesällä 1639, minkä jälkeen Cornelis de Grootia pyydettiin kirjoittamaan Bernhardin elämäkerta. Se hanke jäi, sillä Cornelis siirtyi Ranskan marsalkka de Chatillonin johtamaan armeijaan saksalaisen ratsurykmentin kornetiksi. Marsalkka oli Hollannin käskynhaltijan eli Oranian prinssin Frederik Hendrikin serkku.

Haavoituttuaan Sedanissa v. 1641 Cornelis lähti Ranskan armeijasta ja matkusti Venetsian palvelukseen, mutta se reissu jäi torsoksi ja Cornelis palasi v. 1644 tyhjin toimin takaisin. Elämänsä viimeiset vuodet (k. 1661) Cornelis de Groot palveli Hollannin armeijassa kaartin komppaniassa kapteenina.