Outika
27.06.20, 08:03
Ounasjoen rantamailla Ylikylän tienoille perustettiin 1546 tila, ja siellä mainitaan eri lähteissä olleen Tapion, Turton ja Väinäisen talot. Isäntiä on voitu seurata aina tuolta lähtien ja 1500-1600 lukujen taitteessa tila lienee jaettu. Isäntinä olivat ilmeisesti veljekset Heikki ja Jaakko Heikinpojat Tapion talossa, joista Jaakko nuorempana ilmaantui tilalleen vasta 1621. Jaakon elo jäi lyhyeksi ja leski jäi taloa pitämään. Noihin aikoihin Kemijärvelle ilmaantui Tapioita, joihin liitetään nimet Lappalainen ja Tuuliainen. Ounakselle jäi Tapion taloa jatkamaan Antti Hannunpoika.
Tapioiden tulosuunta tietenkin kiinnostaa, sillä nimi kertoo tarinaansa vanhoista pakana-aikaisista jumalista. Tapio oli metsän herra, ja Tapion parta puuta sekä silmät, kuin kaksi pohjatonta järveä. Tapio hallitsi metsänväkeä ja antoi saalista, mutta saattoi myös viedä perheen perikatoon, jos huonosti sitä kohteli. Tapion pöydäksi sanottiin tuulen kouraa koivussa, eli se oli kerä koivun rungossa, josta kasvoi oksia joka hollille. Tai se oli latvuksesta tasainen kuusi, ja tuolle Tapion pöydälle vietiin ensimmäisestä linnusta uhri, ”Uhraan mehän herralle jotta ysömmän lykyn saan”. Tapio sen sieltä noutaisi ja antaisi hyvän saaliin metsämiehelle. Tapion pöytä oli pyhä vaakasuunnassa kasvava metsäkuusi, ja metsämiehen oli syötävä saalis metsän kuninkaan pöydältä. Tapioon törmäsi jo aloitteleva metsämies, sillä Tapion pöyän luona piti lausua metsästysvalakin[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1).
Tapio tunnetaan erityisesti jäämien jumalana, ja jäämit olivat hämäläisiä, ja polveutuvat kivikauden asukkaista, jotka pitivät eräsijoja aina rannikolta kauas itärajan taakse. Vesien päällä matkatessaan käyttivät raskaita haahteja, joiden tiedetään tunnetun jo Kalevalassa, eli viittaisi kuitenkin Karjalaan. Karjalan suunnan vahvistaa myös se, että Novgorodin sotaretket jäämejä vastaan suuntautuivat Vienaan, alueelle missä vankasti vastustettiin käännyttämistä kristinuskoon. Mainitusta vesikulkuneuvosta, ruuhesta muistuttaa Ruuhilampi Aholaakson takana, minne kalaoikeuksiakin omattiin. Heinittynyt lampi kertoo muinaisesta elämästä ja ruuhesta, joka oli jo kivikaudella käytössä Peräpohjolassa.
Jäämien eli hämäläisten tiedetään matkanneen haaksiolla Nevalle, missä Nevskin tullipäällikkö tarkkaili vesiteitä ja huomasi liikehdintää rannoilla. Jäämit jäivät tarkkailemaan omia tahuviaan itärannalle ja ruotsalaisten sekä norjalaisten sotajoukko nosti komeita telttoja pystyyn vastarannalle. Jonkinlaista yhteenkuuluvuutta lienee ollut olemassa, sillä Pelgusin lienee tarinoiden mukaan ohjannut Nevskin hyökkääjiä iskemään vastarannalle asettautuneiden kimppuun ja jättämään jäämit rauhaan rannallaan.
Tapio nimeä esiintyy vahvimmin nykypäivänä Rovaniemen ja Suomussalmen välisellä itäisellä kaistaleella sekä Kuolajärvellä. Mielenkiintoista, että Karjalan kannakselta löytyy Tapiola, joka sijaitsi siellä Ylähämeen ja Alahämeen alueiden välissä Hämäläinen järven kapeimmalla kohdalla. Jos nyt Pelgusinia pidetään myöhempien Pelkosten esi-isänä, myös hänen jälkeensä sukupolvia siirtyi samoille seuduille, ylös kannasta pitkin ja vuosisatojen aikana nykyiseen Hämeeseen Tyrväälle ja sieltä kohti pohjoista.
Myös DNA antaisi viitteitä, ainakin joidenkin sukulaisten osalta, sillä alkujaan Kannaksen kansaa lienevät DNA-serkut Pukki ja Höök, sekä tietenkin Nevajoen tullipäällikön tuomat Pelkoset. Tapiolassa eleli 1700 luvun alussa mm. lampuoti Martti Pukki veljineen sekä siltavouti Höök, jota myös Hyökiksi puhuteltiin. Muita Nevanlinnan asukkaita olivat Krookit, joita DNA-serkkuina. Serkkuja Tveristä olivat Vorobjeffit eli Varpusen sukukunta. Myös Pelgusinin vaikutuspiiri ulottui Tveriin, sillä se lienee ollut Romanovien valtapiiriä ja Pelgusinilla oli tärkeä tehtävä Romanovin sukuun kuuluneen Nevskin rajojen vartijana.
Jääski sekä Argillandereiden Savilahti Äyräpään kanssa luovutettiin Ruotsille Pähkinäsaaren rauhanneuvotteluissa, ja niinkö tuli Pelgusinista ruotsalainen, ja myöhemmin suomalainen Pelkonen. Pelkonen yhdistää myös Nevalainen -nimisiä sukulaisia, ja lienevätkö aivan Nevskin aikaisia vai avioliittojen kautta sukuun liittyneitä.
Tästä "Tapioiden muotokuvasta" voidaan olla montaa mieltä, sillä niin ovat kaukaisia tapahtumia. Olisi vain mukava kuulla, jos jollakin olisi parempaa tietoa vanhoista tapahtumista.
______________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Matti Mörtbergs värmlandsfinska uppteckningar. Sammanställda och kommenterade av Torbjörn Söder. Acta Academiae Regiae Gustavi Adolphi CXVIII
Tapioiden tulosuunta tietenkin kiinnostaa, sillä nimi kertoo tarinaansa vanhoista pakana-aikaisista jumalista. Tapio oli metsän herra, ja Tapion parta puuta sekä silmät, kuin kaksi pohjatonta järveä. Tapio hallitsi metsänväkeä ja antoi saalista, mutta saattoi myös viedä perheen perikatoon, jos huonosti sitä kohteli. Tapion pöydäksi sanottiin tuulen kouraa koivussa, eli se oli kerä koivun rungossa, josta kasvoi oksia joka hollille. Tai se oli latvuksesta tasainen kuusi, ja tuolle Tapion pöydälle vietiin ensimmäisestä linnusta uhri, ”Uhraan mehän herralle jotta ysömmän lykyn saan”. Tapio sen sieltä noutaisi ja antaisi hyvän saaliin metsämiehelle. Tapion pöytä oli pyhä vaakasuunnassa kasvava metsäkuusi, ja metsämiehen oli syötävä saalis metsän kuninkaan pöydältä. Tapioon törmäsi jo aloitteleva metsämies, sillä Tapion pöyän luona piti lausua metsästysvalakin[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1).
Tapio tunnetaan erityisesti jäämien jumalana, ja jäämit olivat hämäläisiä, ja polveutuvat kivikauden asukkaista, jotka pitivät eräsijoja aina rannikolta kauas itärajan taakse. Vesien päällä matkatessaan käyttivät raskaita haahteja, joiden tiedetään tunnetun jo Kalevalassa, eli viittaisi kuitenkin Karjalaan. Karjalan suunnan vahvistaa myös se, että Novgorodin sotaretket jäämejä vastaan suuntautuivat Vienaan, alueelle missä vankasti vastustettiin käännyttämistä kristinuskoon. Mainitusta vesikulkuneuvosta, ruuhesta muistuttaa Ruuhilampi Aholaakson takana, minne kalaoikeuksiakin omattiin. Heinittynyt lampi kertoo muinaisesta elämästä ja ruuhesta, joka oli jo kivikaudella käytössä Peräpohjolassa.
Jäämien eli hämäläisten tiedetään matkanneen haaksiolla Nevalle, missä Nevskin tullipäällikkö tarkkaili vesiteitä ja huomasi liikehdintää rannoilla. Jäämit jäivät tarkkailemaan omia tahuviaan itärannalle ja ruotsalaisten sekä norjalaisten sotajoukko nosti komeita telttoja pystyyn vastarannalle. Jonkinlaista yhteenkuuluvuutta lienee ollut olemassa, sillä Pelgusin lienee tarinoiden mukaan ohjannut Nevskin hyökkääjiä iskemään vastarannalle asettautuneiden kimppuun ja jättämään jäämit rauhaan rannallaan.
Tapio nimeä esiintyy vahvimmin nykypäivänä Rovaniemen ja Suomussalmen välisellä itäisellä kaistaleella sekä Kuolajärvellä. Mielenkiintoista, että Karjalan kannakselta löytyy Tapiola, joka sijaitsi siellä Ylähämeen ja Alahämeen alueiden välissä Hämäläinen järven kapeimmalla kohdalla. Jos nyt Pelgusinia pidetään myöhempien Pelkosten esi-isänä, myös hänen jälkeensä sukupolvia siirtyi samoille seuduille, ylös kannasta pitkin ja vuosisatojen aikana nykyiseen Hämeeseen Tyrväälle ja sieltä kohti pohjoista.
Myös DNA antaisi viitteitä, ainakin joidenkin sukulaisten osalta, sillä alkujaan Kannaksen kansaa lienevät DNA-serkut Pukki ja Höök, sekä tietenkin Nevajoen tullipäällikön tuomat Pelkoset. Tapiolassa eleli 1700 luvun alussa mm. lampuoti Martti Pukki veljineen sekä siltavouti Höök, jota myös Hyökiksi puhuteltiin. Muita Nevanlinnan asukkaita olivat Krookit, joita DNA-serkkuina. Serkkuja Tveristä olivat Vorobjeffit eli Varpusen sukukunta. Myös Pelgusinin vaikutuspiiri ulottui Tveriin, sillä se lienee ollut Romanovien valtapiiriä ja Pelgusinilla oli tärkeä tehtävä Romanovin sukuun kuuluneen Nevskin rajojen vartijana.
Jääski sekä Argillandereiden Savilahti Äyräpään kanssa luovutettiin Ruotsille Pähkinäsaaren rauhanneuvotteluissa, ja niinkö tuli Pelgusinista ruotsalainen, ja myöhemmin suomalainen Pelkonen. Pelkonen yhdistää myös Nevalainen -nimisiä sukulaisia, ja lienevätkö aivan Nevskin aikaisia vai avioliittojen kautta sukuun liittyneitä.
Tästä "Tapioiden muotokuvasta" voidaan olla montaa mieltä, sillä niin ovat kaukaisia tapahtumia. Olisi vain mukava kuulla, jos jollakin olisi parempaa tietoa vanhoista tapahtumista.
______________
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Matti Mörtbergs värmlandsfinska uppteckningar. Sammanställda och kommenterade av Torbjörn Söder. Acta Academiae Regiae Gustavi Adolphi CXVIII