Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kajuuttavahdista merikapteeniksi
Olen jo jonkin aikaa pohtinut löydänkö lisää tietoa turkulaisesta pariskunnasta Johan Oskar Ek ja Emilia Matilda Pihl. Viimeisin tieto heistä on Turun henkikirjoissa vuodelta 1890.
Sitten sanomalehtiarkiston väärän vihjeen jälkeen onnisti: erinäisten kaivelujen jälkeen pääsin tietokantaan: Merimieshuoneiden matrikkeleita ja muita merimiesluetteloita. Onkohan se muuten jossain Seuran sivuilla helposti näkyvillä, itselläni oli joku vanha piilotus jossain.
http://apps.genealogia.fi/sailors?utf8=%E2%9C%93&vsukunimi=Ek&vetunimi=&vvuosi=&merimieshuone_id=101
Tuollahan tieto kuolemasta on! Mutta nyt olisi kiva lukea jostain enemmän. Onko jossain verkossa luettavissa tietoja niistä laivoista, joilla Johan Oskar oli kapteenina. Kirjastot kiinni, mutta pitäis päästä lukemaan!
Sanomalehti Åbo Posten tietää kertoa, että 7.9.1880 kuoli "sjökaptens Johan Oskar Eks son Oskar Hemming död 1 år gammal.
Ensimmäinen merkintä: Ajankohta 1860, kajuvakt, kock, siinä oli 15 vuotiaalla työuran aloitus
PäiviKL
Tuo merimiestietokanta on nykyään kokonaisuudessaan jäsenpalvelussamme SukuHaku.
t. Juha
Kiitos!
Sieltä rupeankin sitä lukemaan.
PäiviKL
Pekka Hiltunen
29.04.20, 21:42
Luepa Volter Kilven "Alastalon salissa": siitä tulee esiin hahmoja, joista joittenkin jälkeläiset edelleen vaikuttavat merenkulku- ja laivanvarustus- eli retarialalla!
PH
Voi, monta kertaa olen lukenut ja päässyt ehkä puoliväliin! Ja surkeeta kyllä, kaikki kolme poikaa Osakr Emil, Oskar Hemming, Johan Emil kuolivat aivan pieninä. Mies merillä ja Emilia leskiäidin kanssa Turussa, ei helppoa ollut.
Mutta olivatko laivat silloin höyrylaivoja vai sekä että?
Kiinnostavaa on, että tuo kaivelemani jonkun yhä edelleen ylläpitämä tietokanta on antoisampi kuin SukuHaku. Pelkällä sukunimellä sieltö sain tiedot jopa ruplamääräisistä avustuksista?
PäiviKL
Pekka Hiltunen
30.04.20, 08:58
Mutta olivatko laivat silloin höyrylaivoja vai sekä että?
Luulen, että 1800-luvun loppupuolella oltiin avomerellä ainakin vielä pitkälti vain purjeitten varassa. Esim. Volter Kilpi mainitsee, kuinka kustavilaisetkin "Oolannin Sodan" aikana uittivat laivansa enimmiltä osin Vehmassalmen "ränniin" mastot alas taitettuinia, jotta engelsmanni ei pääsi ampumaan aukkoja kylkiin: kaikkea liikkuvaa ammuttiin, ja ensimmäiseksi tietenkin mastoihin. Saarten suojissa saattoivat taitavat kauppapurjehtijat kuitenkin päästä Vuosnaisista Brändön ja koko Ahvenanmaan saariston kautta Tukholmaan, vaikka kaikki kalusto periaatteessa purjehti Venäjän lipun alla ja engelsmannin maalitauluna. Asiaan paremmin perehtymättä voisi olettaa, että ensin otettiin höyrykoneet käyttöön kapeilla sisävesiväylillä. Asuessani Turun Varvintorin vaiheilla jokirannassa oli seinälläni valokuva, joka oli kuin otettu omalta parvekkeeltani. Tuollon, jo valokuvien aikaan oli korjaustelakka joen etelärannalla Tervahovin ja Korppolaismäen välillä eli jota kuinkin Tonttumäen vaiheilla. Korjauksen alla näyttii kuvassa olleen jokunen priki tai parkki, mutta etualalla ja pohjoisrannalla muistelen kuvassa olleen höyrylaivan laiturissaan jokseenkin nyk. Varvintorin kohdalla. Valokuva lienee ollut 1900-l alusta. Esim. kahvia ja sokeria rahdattiin Etelä-Amerikasta kolmimastoisilla parkeilla vielä vuosisadan vaihteessa, minkä jälkeen tuli halvemmaksi hankkia nämä tuiki tarpeelliset hyödykkeet - tietenkin rommin ohella - Lyypekistä, jollei sittten alhaisempaan hintaan kanaalin toiselta puolelta Hullista.
Miehistö ja ammattinimikkeet pysyivät suurelta osin ennallaan höyrylaivojen kaudella, mutta raakapuissa tarvittua väkeä ei enää tietenkään ollut samassa määrässä, mikä paljastunee Juhan viittaamasta tiedostostakin. Esim. Helsingin varvilta näyttää lähteneen väkeä ja laivalla tuiki-tarpeellisia ammattimiehiä, kuten räätäleitä (purjeitten korjaajat), seppiä tai "timppoja" eli puuseppiä pitäjään ja sen ympäristökuntiin itsenäisiksi "nurkkamestareiksi" - jollei peräti rusthollareiksi. Monilla näistä oli vanhat turkulais-porvarilliset esivanhemmat.
Tunnen henk. koht. esim. erään "puosun", joka viimeksi tavatessamme työskenteli pursimiehen ominaisuudessaan Norjan öljynporauslautalla... Vastaavastihan VR:llä oli työn touhussa jo diesel-veturien aikana esim. "veturinlämmittäjiä", ja työajatkin olivat sitten ikään kuin jäänteitä "Ukko-Pekan" y.m. hiilellä ja höyryllä toimineitten "vaskisten varsojen" ajolilta: "rautatieläisen" päivä saattoi alkaa esim klo 05.02, jos veden piti kiehua klo 06.00.
Itsekin "seilasin" tunnetun ja Kustavista lähtöäisin olleen "retarin" suurella öljytankkerilla Rauman korjaustelakalta Kotkaan 1960-luvun lopulla. Tuolloin "puosu" eli pursimies aterioi kansimiesten esimiehen ominaisuudessaan päällystömessissä kapteenin, perämiesten sekä konepäällikön jä -mestareitten (ykkösestä kolmoseen samoin kuin perämiehissäkin) seurassa. "Stuju" eli m.m. ruokahuollosta vastannut stuertti oli tietenkin koko päällystön suosion kilpailun kohteena, kun tämä saattoi päättää sekä sisäfileitten että konjakkien laadusta...
Suuriruhtinaskunnassammehan vallitsi Ruotsin laki loppuun saakka vain vähäisin muutoksin, vaikka Ruotsissa lakia oli monilta osin ehditty muuttaa tai muokata ennen oman itsenäisyytemme aikaaa, kun näet Venäjän tsaarikin oivalsi, että vain Ruotsin-vallan alla toimineet Suomen talolliset maksoivat veronsa säntillisesti uudenkin hallitsijan kirstuun... Ehkä tämä olikin eräs seikka, joka teki Suomesta Venäjän tsaarin "kruununjalokiven" ennen Sortovuosia. Voi olla, että kulttuurierot estivät myös koko maamme ajautumisen osaksi suurta itäistä naapuriamme: jos Venäjä olisi vallannut Suomen, olisi älymystö eli koulutettu väki paennut ruotsiin - ja loppuosakin jo saavuttamansa sivistyksen (eli luku- ja kirjoitustaidon) siivin kenties vallannut koko Venäjän pohjoisosan Pietarista Vladivostokiin...
Palaan tähän kyselyyni.
Minulla on käsissäni nyt Turun kaupunginarkistosta saatu 16 sivuinen perukirja, jonka asianomistajina ovat Sjökapten Johan Oskar Ek ja vaimo Emilia Matilda Pihl ja joka perukirjoitus pidettiin 10.1.1891 Turussa.
Molemmat "vådligen omkommit under utrikes sjöresa dagarna efter den 26 september sistlidne år".
Siinä sitä sitten on koko kodin irtaimisto kaikkine pitovaatteineen ym., ja Turun Säästöpankin säästötileineen. Topattu sohva (ulosvedettävä) ja kaksikin keinutuolia. Lasten kuoleman jälkeen on säilytetty kastemekko ja lasten esiliina... Ompelukonekin oli!
Emilian puolelta perijänä on kauppias Axel Blechard Pihl, joka perheensä kanssa muutti Amerikkaan v. 1903 sekä Johan Oskarin puolesta Karl Tamminen ja Ulrika E. aviossa Anders Luukolan kanssa Tyrväällä. Mainitaan myöhemmin pidettävästä huutokaupasta, löytyisiköhän vielä lisää tietoa?
Historiallinen sanomalehtiarkisto: Åbo Tidning 27.2.1891 no 56. Pieni uutinen, Skonerten Linda fr. Nystad. Afseglade d. 24 aug. 1890 fr. Cadiz med en ladding salt destineraad till Helsingör för order [?]. D. 27. sept. passerade skonerten Köpenhamn utan att sedan dess någonting hörts ifrån nämda fartyg, som antagligen förolyckats med man och alt. Hela casco af skonerten "Linda" år i förenigen försäkradt för fmk 30,000.
Nykyajan googlettamalla "Kuunari Linda" tuli esille tieto tästä aluksesta, rakennettu Merikarvialla 1873, ym. Maininta haaksirikosta Itämerellä. Muutama lähdekirjakin oli mainittu.
Vähän on haikea olo, ei voi muuta todeta
PäiviKL
Jatkan tätä kyselyäni vielä.
Tulipa luettua vuosi sitten myös Turun huutokauppakamarilla pidetty meklari Tallqvistin pitämä huutokauppa. Sainpa tietää, kuka mitakin osti: rouvat maininnalla "madame Boije" ja nuoret tytöt "jungfru" ja herrat titteleineen "poliskontapel Mulari"
Biisaminnahkainen "päls" nousi hyvään hintaan yli 90 markkaan, voipi katsoa rahanarvolaskurista, paljonko nykyhinnoilla. Noina aikoina oli markka arvossaan.
Olen myös lukenut kymmenen kappaletta kuunari Lindan laivapäiväkirjoja. Melkein opin peilaamaan kaikki majakat kotimatkalla Caditzista suolalastissa Suomeen. Myöhään syksyllä vuonna1886 tuli Sörnaisten rautatielaituriin "i Helsinfors", kuva merkinnästä on tallessa, mutta en nyt sitä kaivele tähän. Vuosi sitten syksyllä toimi hyvin kaukolainaus Turun arkistosta. Varsinainen aarreaitta laivapäiväkirjat olivat, kaikki på svenska hyvällä käsialalla, joka päivä, merkintä purjeista, joita ko. päivänä käytettiin, tunneittain luotaamiset, pumppamiset, tiedot merimiesten sairastumisesta. Satamaan tullessa mentiin silinterihattu päässä hakemaan kuittausta asianomaisen sataman Venäjän konsulilta jne. Lindakin kävi Arghangelissa asti, vei ilmeisesti Englannista kivihiiltä? ja toi kaupppias ? laiturista jotain? Samat reitit kerrotaan kirjassa nimeltä Kuunari Tähden tarina.
SukuHaku näyttää nyt laivapaiväkirjat, missä niitä on arkistoitu. Nyt minä toivoisin löytäväni jonkun vihjeen siitä, missä laivassa/laivoissa Johan Oskar Ek oli kapteenina ennen ryhtymistään Lindan kapteeniksi. Eipä se tainnut olla ainoa kapteenipesti.
Astia-tietokannasta löytyy paljon erilaisia luetteloita, mutta olisiko jokin vihje olemassa hieman täsmällisemmästä arkistokokonaisuudesta?
Hieman ongelmallinen arkistohaku, mutta en ole loettanut vielä.
T. PäiviKL
Olen pudonnut kärryiltä systeemien muututtua. Mutta tuolta "vanhalta pulelta" olen lueskellut Rauman merimieshuoneen päiväkirjoja. http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?o=0
Lämmittävät vanhan mestarin mieltä.
<
Sanomalehti Åbo Posten tietää kertoa, että 7.9.1880 kuoli "sjökaptens Johan Oskar Eks son Oskar Hemming död 1 år gammal.
>
Toinen poika John Emil 20.03.1881 kuuden vuoden ikäisenä.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/463896?term=Johan%20Oskar%20Ek&page=4
Lukemisiin
< Olen jo jonkin aikaa pohtinut löydänkö lisää tietoa turkulaisesta pariskunnasta Johan Oskar Ek ja Emilia Matilda Pihl. Viimeisin tieto heistä on Turun henkikirjoissa vuodelta 1890. >
Varmasti, koska viimeisin mahdollinen:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/109369?term=Johan%20Oskar%20Ek&page=4
Lukemisiin
Pekka Hiltunen
22.09.21, 19:25
Olen fundsinut Alastalon salin, Kirkolle, Ylistalon tuvassa ja Pitäjän pienimpien henkilöitä oman pienen pääni puhki. Se nyt tiedetään, että Alastalon kapteenin vävy Janne kaiketikin oli älykkään ja nätin Jatafiinan äpäräpoika (mitähän rälssiä sitten lieneekään ollut Fiina genetiikaltaan, kun saarelta löytyi väkeä hiukan muualtakin kuin lähimantereelta) joka "Janne Pihlmanin suku kaiketikin jatkuu tunnetussa laivanvarustajasuvussa. "Kapteeni Pihlman" oli romaanin mukaan manttaalin tilan isäntä, joka siis mainitaan Jatafiinan partneriksi eli mainitun Jannen isäksi...
Kuinkahan paljon Kilpi lopulta kykeni suojelemaan aikoinaan henkilöittensä esikuvia, kun melkein kaikki on asiaan perehtyneitten kustavilaisten tiedoissa. Pihlman-niminen kirkonrakentaja on kumminkin saanut hautansa Mynämäen kirkkoon heti maamarsalkka Henrik Flemingin jälkeen ja seuraavaksi lähimmäs alttaria...
Kannattaisi kuunnella Kilven romaanit ja novellit Yle:n/ kirjastojen äänikirjoista - lukeminen saattaa olla todella vaikeaa, jollei paikallinen murre ole korvassa ja 1800-luvun Oolannin Sodan aikainen purjehdusslangi edes vähänkään tuttua. Tätä voi testata vaikja "Kaaskerin Lunström -novellista....
Höyrylaivat syrjäyttivät prikit ja parkit 1800-l:n lopuilla.
Tapani Löfvingin päiväkirjamerkintöihin perustuva Kyösti Wilkunan äänikirja on niin ikään netissä tai ainakin kirjastoissa, ja tämä romantiikkaa pursuava stoori saattaisi luettunakin pitää hereillä vähemmänkin tekniikasta kiinnostuneen, usein kauniimman sukupuolen edustajan hereillä Lounais_Suomen ja Ahvenanmaan oloja tuntemattonmanakin...
Netissä on saatavilla merenkulkuun ja purjehdukseen liittyvää erikoissanastoa kosolti niin, ettei mene kalloplokit ja vinssit sekaisin ja sotkeutamatta taakeihin köysistä puhumattakaan. Lankonki on siis laskettu möljään, joten sen kuin vain viitsii kiivetä kannelle ja kyyristyä kapyysin oven sisäpuolelle...
PH
Kävin tässä taannoin Kustavissa käydessäni vaarin haudalla. (Äidin kertoman mukaan oli - ja olikin - laivan osaomistaja ts. Kustavilainen retari. Laivasta ei minulla ole parempaa tietoa; Antwerpenin Suomibaarin papukaijaa lainaten "Mikä laiva, paska laiva"). No, otin kuvia lähellä olevista aiheeseen liittyvistä haudoista, mutta enpä osannut David Ericssonin haudan kuvaa tähän liittää.
Vuosia sitten olen hahmotellut Alastalon salin ja todellisten henkilöiden yhteistä sukupuuta. Keskeiset lähteet olivat osoitteessa https://www.oph.fi/projektit/tammi/vesi/taito ja wakkanet.fi, mutta näyttävät nyttemmin toimimattomilta. Kirjan henkilöitä sopivassa muodossa löytyy täältä http://www.askokorpela.fi/lukupiiri/Alastalo/KetaOliAlastalonSalissa.htm . Muistaakseni minulla oli istumajärjestykseen jotain lisättävää vaikka aloitin sillä silmällä katsomisen vasta kirjan keskeltä.
Ja minun murheeni edelleen on, että yritän löytää tiedon Johan Oskar Ek´n kapteenipesteistä.
Arvelen, että noissa merimieshuoneiden luetteloissa pitää olla vähän enemmän tietoa kuin tuo nimi ja jotain muuta. Keksin kyllä jonkun jonka yritän kaukolainata (toimiiko?). Siihen saakka rakennan pienoismallin Emilia Matildan ja Johan Oskarin kodista Itäinen Pitkäkatu 49. Ulkokuvat saa Finnasta tai Turun kaupungin arkistosta.
Tuossa linkissä hienoa tietoa!
Vakka-Suomessa rakennettuja laivoja (http://www.wakkanet.fi/~karij/data/rakvs.htm)
Ja se Alastalon salissa pähkäilty kuunarikin haaksirikkoutui tuon tietokannan mukaan.
Jatketaan muistelemista ja kuuntelemista, korvat soi.
T. Päivikl
Pekka Hiltunen
24.09.21, 11:43
Kävin tässä taannoin Kustavissa käydessäni vaarin haudalla. (Äidin kertoman mukaan oli - ja olikin - laivan osaomistaja ts. Kustavilainen retari. Laivasta ei minulla ole parempaa tietoa; Antwerpenin Suomibaarin papukaijaa lainaten "Mikä laiva, paska laiva"). No, otin kuvia lähellä olevista aiheeseen liittyvistä haudoista, mutta enpä osannut David Ericssonin haudan kuvaa tähän liittää.
Vuosia sitten olen hahmotellut Alastalon salin ja todellisten henkilöiden yhteistä sukupuuta. Keskeiset lähteet olivat osoitteessa https://www.oph.fi/projektit/tammi/vesi/taito ja wakkanet.fi, mutta näyttävät nyttemmin toimimattomilta. Kirjan henkilöitä sopivassa muodossa löytyy täältä http://www.askokorpela.fi/lukupiiri/Alastalo/KetaOliAlastalonSalissa.htm . Muistaakseni minulla oli istumajärjestykseen jotain lisättävää vaikka aloitin sillä silmällä katsomisen vasta kirjan keskeltä.
Kilpi on voinut pahuuttaan sijoittaa Alastalon kapteenin kiistakumppanin, änkytyksestään irvailemansa kapteeni Pihlmannin retarikiran kirjoituspöydän päähän muitten osuuksia tarkkailemaan - eikä istumajärjestys edes voinut olla pitäjän eli kpl-srk:n vanhimpien kaikkein tuoreimmassa muistissa silloin, kun Turun kirjastonhoitaja on omia teoksiaan hahmotellut. Luultavasti on enemmänkin käytetty taiteilijan-vapautta sekä "Pääteoksessa" että novelleissa (joista jotkut löytyvät ainakin "Kirkolle" -teoksesta kilpasoudun suvannevaiheissa...).
"Alastalon Salia" siin aivan olennaisesti tukevat teokset "Kirkolle" ja "Ylistalon tuvassa". En tiedä, missä kohdin soivat Jean Sibeliuksen teoksissa Volter Kilven tekstit, sisältäen paikoin jopa itse kehitettyjä sanoja (ja jotka myös ovat paikoin esim. "kirkolle"-romaanissa pitkästyttävääkin luettavaa sivukaupalla jatkuvien luontokuvausten osalta). Kilpi ja Sibelius olivatsiis toisilleen tuttuja niin, sttä j.m. ehdotti yhteistä teostakin - olisikohan ollut peräti "Finlandia" "Beethovenin tapaan kuoroineen? Olen ymmärtänyt, että Kilpi jäi tässä enemmän miettivälle kannalle. Romaanissa kun Volter näyttäisi kuvaavan omaa lapsuuttaan, jota ei ehkä halunnut enempää avata suurelle yleisölle.
Kilvestä otetta hapuilevan kannattaisikin ehkä aloittaa "Aurinkotytin tanssi" -novellista eikä "Alastalon salista"...
PH
Kilpi on voinut pahuuttaan sijoittaa Alastalon kapteenin kiistakumppanin, änkytyksestään irvailemansa kapteeni Pihlmannin retarikiran kirjoituspöydän päähän muitten osuuksia tarkkailemaan - eikä istumajärjestys edes voinut olla pitäjän eli kpl-srk:n vanhimpien kaikkein tuoreimmassa muistissa silloin, kun Turun kirjastonhoitaja on omia teoksiaan hahmotellut. Luultavasti on enemmänkin käytetty taiteilijan-vapautta sekä "Pääteoksessa" että novelleissa (joista jotkut löytyvät ainakin "Kirkolle" -teoksesta kilpasoudun suvannevaiheissa...).
"Alastalon Salia" siin aivan olennaisesti tukevat teokset "Kirkolle" ja "Ylistalon tuvassa". En tiedä, missä kohdin soivat Jean Sibeliuksen teoksissa Volter Kilven tekstit, sisältäen paikoin jopa itse kehitettyjä sanoja (ja jotka myös ovat paikoin esim. "kirkolle"-romaanissa pitkästyttävääkin luettavaa sivukaupalla jatkuvien luontokuvausten osalta). Kilpi ja Sibelius olivatsiis toisilleen tuttuja niin, sttä j.m. ehdotti yhteistä teostakin - olisikohan ollut peräti "Finlandia" "Beethovenin tapaan kuoroineen? Olen ymmärtänyt, että Kilpi jäi tässä enemmän miettivälle kannalle. Romaanissa kun Volter näyttäisi kuvaavan omaa lapsuuttaan, jota ei ehkä halunnut enempää avata suurelle yleisölle.
Kilvestä otetta hapuilevan kannattaisikin ehkä aloittaa "Aurinkotytin tanssi" -novellista eikä "Alastalon salista"...
PH
Kiitos Pekka neuvosta. Otan Aurinkotytistä vaarin jos pään puhkeamisen uhallakin jatkan hapuilua.
Tänään oopperarautaisannoksessa, niinkuin usein, tuli mietittyä sopivia ooppera-aiheita. Jotenkin hauskaa tässä yhteydessä että voisin, kun Sibelius on minulla naituna suukupuussa, siihen liittää myös naimisten kautta David Jansson, joka onnistuisi ihan arkiajattelulla ja melkein ulkomuistista. (Ei liity aiemmin mainittuun jonka sukujuuret ovat savossa.)
Pekka Hiltunen
26.09.21, 12:01
Kiitos Pekka neuvosta. Otan Aurinkotytistä vaarin jos pään puhkeamisen uhallakin jatkan hapuilua.
Tänään oopperarautaisannoksessa, niinkuin usein, tuli mietittyä sopivia ooppera-aiheita. Jotenkin hauskaa tässä yhteydessä että voisin, kun Sibelius on minulla naituna suukupuussa, siihen liittää myös naimisten kautta David Jansson, joka onnistuisi ihan arkiajattelulla ja melkein ulkomuistista. (Ei liity aiemmin mainittuun jonka sukujuuret ovat savossa.)
Parkinosistahan puuttuu joitain 1/64, 1/32 tai jopa 1/16 osia... Siviän puolesta voisi isänsä saattanut omin päin merkitä "ennakkoperinnön" Siviälle ja tulevan kapteenin katsotulle puolisolle. Mahdollisesti oli Volterillakin omat näppinsä kuumilla hiilillä niin, että oli varottava julkistamasta henkilöittensä (mahdollisia) esikuvia joitain yleisesti tunnettuja lukuun ottamatta. Eräskin, jota ei kai voinut kätkeä, oli tietenkin lautamies, mutta myös suurtilalliset kai voi tunnistaa jo paikannimistä, ja ehkä Ylistalon kapteenikin tunnetaan p.o. teoksesta sekä Kirkolle-romaanista. Aatelisten/ entisten rälssimiesten äpärät toki tuodaan esiin jollain tavoin, mutta tuskin edes "herras-Manta" esiintyy esikuvansa roolissa, vaikka onkin muuten aika tarkasti piirretty airoon sen kuusipuista lapaa meressä uittaen silloin, kun olisi pitänyt kiskoa: ehk´ei edes Manta nauttinut kahviaan lusikkasta sen kuperalta puolelta fiinisti maistellen...
Alastalon Salissa mainitaan toki ylimalkaisesti joukko pienimpiä osuuksia nimiinsä kirjanneita, mutta esim. nimismiehen takaamaa, juopottelevaa hundsvottipoikaa rehvasteluineen ei kai kannata ottaa ihan todesta, vaikka tällaistakin väkeä aina on kyliin tai pitäjiin lukeutunut
Genetiikastakaan autosomeineen ei paljoakaan aukea sukututkimuksen kannalta, vaikka Kustavin kirkonkirjat kyllä ovat paikoin ihan kelvollistakin luettavaa nopa 1700-luvulta saakka. Luulen, että jopa Henrik Henriksson on molempien vanhempiensa osalta selvillä - ainakin omissa "ajuissani" - joll´ei vielä ole pelkkää mätiä pääkopan sisus. Salaisuuksia toki tulee säilymään niinkin värikkäässä väessä vielä sukupolvien päässäkin.
PH
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.