PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kerimäen Pihlajaniemen Malisia


Risto Tikkanen
16.04.20, 17:10
Kerimäen Pihlajaniemen numero kahden kantatilalle Maunola, joka ennen isojakoa oli numeroa kolme, on tehty vuonna 1992 sukutilakunniakirjaan johtanut selvitys. ”Vartioharjun tila Kerimäen pitäjän Pihlajaniemen kylässä on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1609. Tänä aikana ovat tilaa hallinneet seuraavat suvun jäsenet:
1. Juho Heikinpoika 1609 - 1638
2. Heikki Juhonpoika 1638 - 1645
3. Heikki Heikinpoika 1645 - 1690
4. Heikki Heikinpoika 1690 – 1707
5. Pekka Heikinpoika 1707 – 1719
6. Juho Heikinpoika Malinen ed. veli 1719 – 1733
pso Anna Nousiainen
7. Heikki Juhonpoika Malinen 1733 - 1757
pso Vappu Turtiainen
8. Juho Heikinpoika Malinen 1757 - 1800
pso Maria Makkonen
9. Pekka Juhonpoika Malinen 1800 – 1821
pso Maria Lemiläinen
10. Mauno Pekanpoika Malinen 1821 – 1876
pso Susanna Seppänen
11. Pekka Maunonpoika Malinen 1876 – 1889
pso Liisa Pirinen
12. Mauno Pekanpoika Malinen 1889 – 1932
pso Henriika Nousiainen
13. Pekka Juhana Maunonpoika Malinen 1932 – 1992
pso Olga Maria Kankkunen”

Nykyinen isäntä on Pekan veljenpoika Pekka Malinen 1992 -.

Minulla on ollut erittäin suuria vaikeuksia päästä yhdeksän ensimmäisen isännän kanssa samaan tulokseen. Kymmenes isäntä Mauno Malinen on tullut tilalle 1829 juuri sopivasti uuden rippikirjan alussa. Maunon ja Susannan kaksi vanhinta lasta on syntynyt ykkösessä. Tästä Maunosta nykypäivää kohti isäntäluettelo on oikea.
Kun katsoo 1600-luvun henkirjoja:
1650 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12379917
1679 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12358884
1694 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12643867
Niihin ei ole merkitty yhtään Malista. Olisikohan sukuselvityksen tehnyt katsonut Simosten kuuluvan Malisen sukuun?

Väinö onnistui vuosia sitten löytämään tämän: Pihlajaniemen asioita käsiteltiin ainakin talvikäräjillä 1696
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3699040
Siinä Juho Juhonpoika Malinen, tämän veljet Mikko ja Klemetti Juhonpojat, sekä veljenpoika Juho Heikinpoika Maliset olivat pyytäneet Pihlajaniemessä olevan talon ja maiden hinta-arviointia.

Veijo Saloheimo kirjoittaa Savon historiakirjassa Savo suurvallan valjaissa 1617 – 1721 ”Talvella 1697 karhusi Matti Heikinpoika Ketolainen raikuulaiselta Mikko Nousiaiselta kahta suolaleiviskää. Vähän myöhemmin yritti Antti Heikinpoika Ketolainen saada pihlajaniemeläiselle Heikki Kettuselle lainaamiaan 45 taalaria tämän kuoltua talon saaneelta Lemetti Maliselta. Hanke hylättiin, sillä Malinen oli saanut kruununtilansa autiosta.”

Mikko Saarenheimon Kerimäen historian mukaan Simosilla oli kaksi lähekkäin sijaitsevaa tilaa rajamailla. Toista hallitsi Heikki Juhonpoika ja toista Heikki Heikinpoika. Isovihan melskeissä molempia taloja alkoi hallita Maliset, Pekka Heikinpoika ja Lemetti.

Hyvin haalealla kynällä olen merkinnyt em. Lemetin isäksi Juho Heikinpoika Malinen. Lemetti kuoli 1710. Hänen poikansa Juho, jolle en ole löytänyt syntymä- enkä kuolinaikaa, jatkoi tilan pitoa. Yhdessä Maria Karjalaisen kanssa saatiin neljä lasta, joista ainoa poika Lemetti, 1710 – 1783, oli seuraava isäntä. Vaimojensa Helena Seppäsen ja Maria Suomalaisen kanssa saatiin yhdeksän lasta, joista ainoastaan kaksi tyttöä selvisi aikuisiksi. Ristiina, 1731 – 1808, meni Mikko Hukkasen, 1725 – 1804, puolisoksi Kumpurantaan ja Paavo Seppänen, 1736 – 1804, nai Valpurin, 1738 – 1815, ja tuli tilalle kotivävyksi.

Valpuri synnytti kymmenen lasta, joista neljä kuoli hyvin nuorina. Tilaa jäi pitämään Lemetti Seppänen, 1767 – 1823, yhdessä veljensä Paavon, 1771 – 1833, kanssa. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=380964 Vuonna 1815 tila oli jaettu kahtia veljeksille http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=466243 Vuoden 1820 tilan haltijaksi on merkitty Petter Malinen, 1758 – 1821, (Maunon, 1800 – 1876, isä) ja Paavo Seppänen lampuodiksi.

Olen Mikkelin matkoillani yrittänyt löytää kauppakirjaa, millä tila on hankittu jälleen Malisten omistukseen. Hakemistojen puute kahdensadan vuoden takaisissa tuomiokirjoissa yhdessä kehnon ruotsin kielen taidon kanssa hidastaa oleellisesti etsintää. Kun jokaiselle kerralle olen ladannut paljon muutakin katsottava, niin lainhuudon etsintä on yhä työpurkissa.

Käännyn tässä yhteisön puoleen toiveella saada teiltä joko kumoamista tai vahvistusta edellä esittämiini asioihin.