Vehkalahden Reitkallin Pässilä eli Ståhlberg

[sippu630]

Teoksensa Vehkalahden pitäjän historia II (1981) sivulla 333 Martti Korhonen kirjoittaa Reitkallin kylän Pässilän eli Ståhlbergin talosta N:o 2 mm. seuraavaa: ''Samuel Forsell myi Pässilän rusthollinsa v. 1741 säkkijärveläiselle [sic! p. o. säkäjärveläiselle] Nuutti Yrjönpoika Ståhlbergille.''

Tästä lukija voisi saada käsityksen, että Ståhlberg-nimi olisi uuden isännän Nuutti Yrjönpojan tuontia. Totta onkin, että Pässilän rusthollia ja sen haltijoita on ruvettu kutsumaan Ståhlberg-nimellä nimen omaan edellä mainitun Nuutti Yrjönpojan ajoista alkaen. Se on tämän talon nimenä Vehkalahden 1744 aloitetussa rippikirjassa (Stålberg Rusthåll), eikä vanhaa Pässilä-nimeä sen rinnalla mainita.

Kun Vehkalahden ja osan Kymiä 1/10 1744 alkaneissa syyskäräjissä toimitettiin tutkimus käräjäkunnan talojen kärsimistä sotavahingoista, Reitkallin ''vanhan asukkaan Nuutti Yrjönpoika Ståhlbergin'' (gl. Åbon Knut Jöransson Stålberg) talo todettiin tyystin poroksi poltetuksi, ja sille esitettiin Kolsilan talojen lailla seitsemän vuoden verovapautta v:sta 1744 alkaen [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1744 n:o 1: 164]. Tässä ''vanha asukas'' tarkoittaa sitä, että talon nykyinen isäntä on ollut talon laillisena haltijana jo ennen sotavahingon syntymistä (mikä Nuutin tapauksessa täpärästi pitikin paikkansa). Kymenkartanon provinssikanslia Lappeenrannassa pudotti kihlakunnanoikeuden esityksestä yhden vuoden pois, niin että Nuutti Ståhlberg (Knut Stålberg) sai nauttia vapautta maakirjaverosta kuusi vuotta, 1744–49 [KA Vanhan Suomen tili 10003: 422–423].

Ståhlberg-nimellä on kuitenkin liittymä Pässilän rustholliin jo muutamaa vuotta varhaisemmalta ajalta. Pässilän rusthollin rakuuna Heikki Juhonpoika oli hukkunut 2/4 1737, ja hänen tilalleen Karjalan rakuunarykmentin Vehkalahden komppanian rakuunaksi n:o 56 otettiin rusthollari Samuel Forsellin esityksestä palkkamies Tuomas Matinpoika Ståhlberg (Thomas Mattss[on] Ståhlberg), 25 vuotta vanha, syntyisin Lapinjärven pitäjästä (föd utj Lapträsk Sokn); sekä mies että hevonen hyväksyttiin komppanian pääkatselmuksessa Lappeenrannassa 30/8 1737 [RVA Generalmönsterrullor, SE/KrA/0023/0/1104 (1725–37): 307–308/1737].

Pässilä-nimi tarkoittaa paitsi Pässilän rusthollia myös laajemmin Reitkallin kylän sitä osaa, ''Pässilän puolta'', johon kuuluvat Pässilän lisäksi Ruoti, Laanti ja Viikari [Korhonen 1981: 332]. Ehkä Nuutti Yrjönpoika on pitänyt parempana käyttää rusthollilleen Pässilää yksilöivämpää ja rusthollarillekin sopivampaa nimeä Ståhlberg, varsinkin kun rusthollilla oli ollut sen niminen rakuunakin.

Vehkalahden pitäjänkirja I:een (1968) kirjoittamassaan artikkelissa ''Vehkalahden vanhat talonnimet'' Saulo Kepsu ei mainitse Pässilää eikä Ståhlbergiä. Kolsilan kylän maakirjatalon N:o 1 nimeä Vorsel (so. Forsell) käsittelevässä kohdassa Kepsu kirjoittaa: ''Reitkallin talo Nr 2 on 1700-luvun alussa ollut nimeltään Forsell (1723 VA 8771: 1350) ja talossa on asunut Samuel Forsel.'' — Tähän on sanottava, että säätyläisten hallinnassa olevien talojen oikeat nimet usein jäävät pimentoon, koska kruunun veroluetteloissa talot identifioidaan niiden haltijoiden nimin. Näin on käynyt Pässilänkin tapauksessa, mutta varmaan sitä on Samuel Forsellin hallinta-aikana kutsuttu myös ''Vorsellin rustholliksi''.

Nuutti Yrjönpoika tuli Reitkallin Pässilään vanhempiensa Yrjö Matinpojan ja Maria Antintyttären sekä veljiensä Heikki, Samuli, Jaakko, Mikko ja Antti Yrjönpoikien kanssa Virolahden pitäjän Säkäjärven kylän maakirjatalosta N:o 1 eli Säkäjärven rusthollista, jota isännöi Yrjö Matinpojan veli Pekka Matinpoika.

[sippu630]

Martti Korhonen ei Vehkalahden pitäjän historia II:n sivulla 333 mainitse tarkemmin lähdettä Forsellin ja Nuutti Yrjönpojan välillä 1741 tehdylle Pässilän kruununrusthollin hallintaoikeuden siirrolle. Nähtävästi tieto on peräisin Vehkalahden, Virolahden ja osan Kymiä 4–19/12 1741 pidetyissä syyskäräjissä esillä olleesta jutusta, jossa kantajana oli Samuel Forsell ja vastaajana Nuutti Yrjönpoika [KA Kymenkartano ja Lappee 1741 KO a 47 (ii 50): 490v–492, 506–509]. Juttua käsiteltiin kahtena käräjäpäivänä, ensin maanantaina 14/12:

''Samana päivänä tuli saapuville kauppias Samuel Forsell yhdessä valtuusmiehensä, sihteeri Diedrich Keppleruksen kanssa ja kertoi, että viime heinäkuussa hänen Forsellin ja Säkäjärveltä olevan talollisen Nuutti Yrjönpojan (Bonden Cnut Jöransson if[rån] Säkäjärfwi) välillä tehdyssä välipuheessa Reitkallin kylässä ja Vehkalahden pitäjässä sijaitsevasta, Pässiläksi kutsutusta rusthollista N:o 56, jonka rusthollin hallinnan kauppias on luovuttanut hänelle Yrjönpojalle sellaisin ehdoin, kuin heidän välillään todistajien, raatimies Weckströmin ja rusthollari Matti Eerikinpoika Jähin läsnä ollessa 20:ntena sanottua kuuta tehty kontrahti ja sitä paitsi erityinen sovinto samalta päivältä laveammin ilmoittavat, kuuluu kyseisen erillisen sopimuksen 3. kohdan mukaan muun muassa sovitun ja päätetyn, että kauppias, joka nauttii kuluvan vuoden kasvun ja laihon, vastaisi rakuunan palkasta, kruunun kyydityksistä, hollista kestikievarissa sekä heinistä, oljista ja kauroista ynnä muusta mitä (sotaväen) läpimarssiin voidaan vaatia ensitulevaan jouluun asti, jolloin Yrjönpoika oli ottava ne kaikin osin hoidettavakseen, mutta sitä ennen vapautuu Forsell vastaamasta rakuunavarusteista, miehestä ja hevosesta, jos jotain odottamatonta sattuisi, ja mitä hevoseen tulee, niin Nuutin ei ainostaaan pitänyt samaista ruokota ja hoitaa siitä päivästä alkaen, jolloin heidän välinen välipuhe siten päätettiin vaan myös huolehtia peltojen kyntämisestä ja kylvämisestä tänä syksynä, minkä ynnä muuta enemmänmainittu kontrahti ja välipuhe sisältävät. Siitä huolimatta kuuluu Yrjönpoika tahtovan välttyä huolehtimasta toisen miehen ja hevosen sekä muiden varusteparseelien hankinnasta edellisen varustuksen tilalle, joka Lappeenrannan taistelussa viime pärttylinpäivän aikaan oli menetetty, minkä vuoksi Forsell on ollut pakotettu kutsuttamaan hänet Yrjönpojan näihin käräjiin, jotta Forsell, joka edellämainitun rusthollin hallintaoikeuden on Yrjönpojalle luovuttanut, pääsisi eroon enemmästä vaivasta tässä asiassa, varsinkin kun hänelle Yrjönpojalle kuuluu tapahtuneesta ilmoituksesta ulosannettu asiaankuuluva sijoitus rustholliin, vaikkei samainen nyt olekaan käsillä näytettäväksi, koska se oli joutunut muiden asiakirjojen joukossa lähetettäväksi.
Edellämainittu Nuutti Yrjönpoika kyllä myönsi, että hän viime kesänä oli tehdyn välipuheen mukaisesti hankkinut kauppias Forsellilta ostamalla tämän Pässilän rusthollin hallintaoikeuden, mutta kiistää tyystin, että hän olisi kaupassa ottanut vastatakseen ratsuvarustuksesta ynnä muusta siihen kuuluvasta ennen kuin vasta siitä lähtien, kun hän tulevana jouluna saa rusthollin hallintaansa, vaan piti kaupppiaan, joka on nauttinut sekä vilja- että heinäkasvun rusthollissa yhdessä kuluvan vuoden augmenttien kanssa, sillä välin huolehtia ulosteoista, joiden Yrjönpoika arvelee käsittävän myös ratsuvarustuksen, vaikka hän välipuheen mukaisesti on tänä syksynä ylöskyntänyt ja kylvänyt pellot, kuuluen hänelle muuten olevan tuntematonta, kuinka kontrahti ja välipuhe edellämainitussa seikassa ratsuvarustusta koskien voivat olla kirjoitettu ja laadittu, mitä ei kuulu olevan hänelle julkiluettu ja ulostulkattu, vaikkakaan hän ei voi kieltää panneensa puumerkkinsä sen alle, kumminkaan ei kuulu mitään tätä rusthollia koskevaa asiakirjaa hänelle luovutetun.
Minkä vuoksi ja koska nämä osapuolet niin muodoin ovat erimielisiä edellämainitusta seikasta, on tarpeen kuulla niitä, jotka heidän välisessä välipuheessa ovat olleet saapuvilla, missä tarkoituksessa raatimies Weckström, joka nyt ei ole paikalla, pitää tänne kutsua, jolloin myös edellämainittu Matti Jähi tulee tuotettavaksi, mistä tämä juttu sillä välin jää riippumaan.''

Jutun käsittely jatkui torstaina 17/12:

''Samana päivänä tulivat uudestaan saapuville kauppias Samuel Forsell yhdessä valtuusmiehensä, sihteeri Keppleruksen kanssa ja talollinen Nuutti Yrjönpoika Virolahden pitäjän Säkäjärveltä (Bonden Cnut Jöransson if[rån] Säkäjärfwi i Wederlax Sokn) välilleen syntyneessä erimielisyydessä koskien rakuunan ja rakuunahevosen sekä muiden varusteparseelien hankintaa Pässiläksi kutsuttuun rustholliin N:o 56 Reitkallin kylässä Vehkalahden pitäjää niiden tilalle, jotka Lappeenrannan taistelussa 23. viime elokuuta menetettiin, ja vaikkakin välipuhe 20:nnelta viime heinäkuuta muun muassa sisältää, että Forsellin piti siitä päivästä alkaen vapautua vastaamasta rakuunavarustuksesta, miehestä ja hevosesta, jos jotain odottamatonta sattuisi, niin kumminkin ja koska Forsell on saanut tietää, että Yrjönpoika olisi taipuvainen hyvällä ratkaisemaan tämän riidan, niin vaivojen ja liiallisuuksien välttämiseksi selittää Forsell olevansa hänkin taipuvainen ja halukas sellaisessa tapauksessa sopimaan hänen Yrjönpojan kanssa niin, että hän tahtoi suorittaa (rakuunan) välipalkan ja varustaa rakuunan sotilasvaattein (släpe kläder), jos Nuutti hankkii miehen.
Mutta Nuutti ei mitenkään halunnut siihen tyytyä, kiistäen nyt kuten ennen, että olisi ottanut tästä vastatakseen ennen kuin sinä ajankohtana kun hän saa rusthollin hallintaansa, ilmoittaen että jollei hän kaikin osin saa nauttia hyväkseen välipuhetta, niin kauppa peruttaisiin ja Nuutti saisi suorittamansa rahat takaisin sekä korvauksen syyskylvösiemenestä ja peltojen kyntöön ja kylvöön pannusta työstä, mihin kauppias kielsi voivansa suostua. Ja koska raatimies Weckström, joka yhdessä rusthollari Matti Eerikinpoika Jähin kanssa oli ollut todistajana saapuvilla välipuheessa ja sen allekirjoittanut, ei kaikenlaisten esteiden vuoksi ole nyt voinut tulla saapuville, ja koska osapuolet ovat suostuneet siihen, että kyseistä rusthollaria sillä välin kuultaisiin, koskei mitään laillista jääviä siitä kysyttäessä voitu häntä vastaan saada tietää, niin sen tähden vannoi enemmänmainittu Matti Jähi todistajanvalan, ja saatuaan kehotuksen (puhua totta) todisti, että hän viime kesänä oli ollut paikalla, kun kauppias Forsell sekä Nuutti Yrjönpoika ja tämän isä Yrjö Matinpoika (thess Fader Jöran Mattsson) kyseiseen aikaan tekivät kauppaa tästä rusthollista, missä tilaisuudessa raatimies laati kaksi asiakirjaa, joiden alle Nuutti Yrjönpoika ja todistaja panivat puumerkkinsä, jotka Jähi näytettäessä mahtoi tunnistaa, vaikkei hän eikä Yrjönpoika muuten osaa kirjoittaa, kuuluen kohdat (puncterne) välipuheen jälkeen julkiluetun, minkä ohessa oli ollut muuta puhetta heidän välillään, ja kauppias oli siinä kyllä lausunut siitä, että ratsuvarustus tilpehööreineen olisi täydellinen (Complett) sekä että se oli maksanut hänelle melkoisesti, mutta todistaja ei osaa sanoa kuulleensa, että kauppias olisi pidättänyt itsellään kaupan tapahtumisajanohdasta alkaen vastuuvapauden rakuunasta, hevosesta tai varustuksesta tilpehööreineen, jos jotain odottamatonta sattuisi, saatikka että Nuutti Yrjönpoika olisi siihen suostunut, vaan piti kauppiaan nauttia kuluvan vuoden kasvu ja laiho, yhdessä augmenttien kanssa, sekä sitä vastaan tämän vuoden loppuun eli joulunaikaan asti vastata rakuunanpalkasta, kruunun- ja hollikyydistä, rehusta sekä muista taloa seuraavista vuotuisista ulosteoista. Viimeksi mainittuun aikaan piti Nuutin saada rustholli haltuunsa, mutta sitä ennen, viime kylvöaikaan hänen piti huolehtia peltojen ylöskyntämisestä ja kylvämisestä, ja vaikkakin kauppias on esittänyt, että Nuutti voisi heti hoitaa rakuunahevosta, mikäli se tulee kotiin, joka silloin oli jo rakuunan kanssa uloskomennettu, niin ei Nuutti kumminkaan ollut siihen suostunut, koska hän, kuten jo sanottu on, ei aikonut ennen joulunaikaa muuttaa rustholliin, kumminkin ja koska kauppias ei ainoastaan ollut antanut Nuutti Yrjönpojalle luvan niittää ja korjata kaksi niittysarkaa ja kaurapellonpientareet Reitkallissa, vaan myös ja mikäli se ei rakuunahevosen tarpeisiin riittäisi, sitä paitsi vakuuttanut tulevansa Nuutille avuksi heinissä, jotka hänen piti maksaa. Sen vuoksi on Nuutti sitoutunut uudesta vuodesta alkaen ottamaan kontolleen rakuunahevosen hoidon ja ylläpidon sekä siitä lähin vastaamaan ulosteoista.
Muutoin vahvisti todistaja todeksi, että välipuhe edellämainitusta rusthollista niin kauppahintaan kuin muihinkin seikkoihin nähden oli siten tehty kuin siitä laaditut ja nyt ulostulkatut asiakirjat sen laveammin lausuvat ja sisältävät, lukuun ottamatta ratsuvarusteita ja rakuunahevosen hoitoa, mistä tässä yläpuolella on todistettu, lisäten todistaja siihen, että jauhomyllyä koskevassa välipuheessa kauppias on vakuuttanut Nuutti Yrjönpojalle, että hän saisi omaan kotitarpeeseen vuosittain jauhaa ilman minkään tullin suorittamista. Minkä todistajanlausunnon rusthollari Jähi ulostulkkauksessa mahtoi tunnustaa oikeaksi.
Ja vaikkakin Nuutti Yrjönpoika pysyi järkkymättä aiemmassaan, ettei hän ollut ottanut vastatakseen ratsuvarustuksesta tilpehööreineen ennen kuin ensitulevan vuoden alusta, jolloin hän saisi rusthollin hallintaansa, haluten myöskin olla siihen puuttumatta ennen kuin hänelle taataan toinen varustus sekä hevonen ja mies menetettyjen tilalle, niin väitti kumminkin kauppias Forsell, että välipuhe oli ratsuvarustustakin koskien siten tehty kuin ennen viitatussa kontrahdissa ilmoitetaan, lisäten sihteeri Kepplerus siihen, ettei tämä kuultu todistaja Matti Eerikinpoika Jähi voi kaikkia seikkoja niin tarkasti muistaa, arvelee kumminkin, että siitäkin voidaan kyllin päätellä, että siitäkin välipuheessa siten sovittiin, koska sen useinmainitussa kontrahdissa havaitaan nimenomaisesti ilmoitetun, minkä kontrahdin todistaja oli vakuuttanut olevan kohtineen ja sisältöineen julkiluettu sekä hänen ja ostajan puumerkein vahvistama; tämän lisäksi näyttää olevan sekä kohtuullista että luonnollista, että Nuutti Yrjönpoika tulee vastuulliseksi ratsuvarustuksesta siitä päivästä alkaen, jolloin hän rusthollin itselleen osti. Muutoin arvellaan, että raatimies Weckström, joka kontrahdin itse on kirjoittanut ja ollut välipuheessa läsnä, taitaa voivan tästä antaa lähempää valaistusta, ja pyydetään sen vuoksi, että häntä voitaisiin tässä kuulla, minkä vuoksi ja koska raatimies ei ole voinut tänään tulla saapuville, niin sen tähden lykätään enempi tutkimus tässä, kunnes enemmänmainittu raatimies voi tulla saapuville.''

[liisa.ahonen]

Hei
Kiitos taas kerran! Yksien esivanhempien kohtalo selvisi. Polveudun rippikirjassa mainitusta Anna-tyttärestä joka avioitui 1737.

[sippu630]

Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjistä 22/10 1753 [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1753 n:o 9: 260–262v]:

''Torppari Heikki Yrjönpoika Reitkallista ajoi kannetta veljeään, talollista Nuutti Yrjönpoika Stålbergiä vastaan siitä, että 1741 syyspuolella on heidän edesmennyt isänsä eronnut Virolahden pitäjästä ja Säkäjärven kylästä, ja osti Reitkallin kylän Stålbergin rusthollin, josta silloin maksettiin 900 taalaria kuparirahaa, Nuutti sitten 100 taalaria, ja 400 taalaria on maksamatta, tässä Stålbergin rusthollissa istui heidän isänsä syksyyn 1742, sekä hänen jälkeensä Nuutti, Heikki ja Samuli, sekä heidän luonaan Jaakko, Mikko ja Antti, jotka vielä ovat alaikäisiä, sitten erosi Heikki 1747 pesästä ja asettui maantien varrella olevaan torppaan ja sai jotain peltoa rusthollin tiluksista, sekä niittyä, mutta koska hän siinä ajatuksessa asettui torppaan, että saisi harjoittaa kapakointia ja että saisi 1/6 osan talon tiluksista, ja kapakointi viime syyskäräjissä häneltä evättiin eikä hän saanut 1/6 osaa tiluksista, niin sen tähden hakee hän nyt erilliseen viljelykseensä kolmasosaa talosta, koskei hän, kapakoinnin tultua evätyksi, voi tulla toimeen, ei ole myöskään vielä ratkaistu, saako hän istua torpparina, vähäisiin tiluksiin nähden, ja voidaanko niitä viljellä talosta käsin, esittäen perusteeksi, että hän on veljiensä Nuutin ja Samulin kanssa pystyttänyt taloon 10 rakennusta, talon sodassa palettua poroksi, ja muutoin pannut heidän kanssaan talon kuntoon, ollen veljet Jaakko ei vielä 20-vuotias, Mikko 16- à 17-vuotias ja Antti 13-vuotias ja yhä mykkä (mållös), jotka eivät ole voineet avustaa talon kunnostamisessa, minkä lisäksi hän ei myöskään ole vielä ottanut osaansa kauppahinnasta [sic], tarjoutuen hankkimaan Nuutin ja Samulin kanssa yhteisesti toisen tilan veljilleen Jaakolle ja Mikolle, kun he ovat varallisia, mutta siinä tapauksessa ettei Antti kykenisi työllä elättämään itseään, haluaa hän myös osaltaan häntä elättää.
Nuutti myöntää asiain laidan olevan sellainen, kuin hänen veljensä esittää, kumminkin koska hän kerran on eronnut talosta ja tyytynyt 1/6 osaan tiluksista, ei hän enää halua suostua hänen pyyntöönsä, mutta jos jotain vielä puuttuu hänen kuudesosastaan, niin haluaa hän sen täyttää, muuten ei Heikki ole maksanut mitään vuokraa siitä, mitä hänellä tiluksista on ollut.
Samuli Yrjönpoika pitää kaikessa yhtä Nuutin kanssa.
Lautamiehet Martti Porkka ja Juho Pasi, jotka kihlakunnanoikeuden viime vuoden syyskäräjissä antaman päätöksen mukaisesti ovat arvioineet Heikillä olleet tilukset ja havainneet, ettei hänellä ole enempää kuin 28 kapan vuotuinen kylvö ja 4 kuormaa heinämaata, minkä ohessa hänellä on talon muista niityistä ollut 6 kuormaa.
Molemmat veljekset myönsivät muuten, että vielä olisi tilaisuus tehdä jonkin verran uutta peltoa.
Heikki vaatii aiempaansa, koska hänelle nyt, kuten sanottu on, kapakoinnin ollessa pois, on aivan epävarmaa, saako hän ylipäätänsä asua niin pientä torppaa tai voidaanko sallia, että talo, joka ei ole täyttä puolta manttaalia, voitaisiin särkeä kuuteen osaan, ei myöskään kukaan muu voi tulla toimeen niin pienellä osalla. Maksua ei hän ole torpasta maksanut, mutta sitä vastaan on hän kapakoinut veljensä laskuun (krögat för sin broder).
Herra tuomiorovasti Fabian N. Gudseus on kirjelmällä 18:nnelta lokakuuta tätä vuotta pyytänyt kihlakunnanoikeudelta, että pitäisi panna syytteeseen, jos joku salaa pitäisi kapakkaa torpassa, koska se olisi tilaisuus palkollisväelle mennä hänen tien varrella sijaitsevaan myllyynsä kavaltamaan jauhettavia itselleen, kirkkoväelle ylikuormittaa itsensä (väkijuomin) ja sotaväelle juoda itsensä juovuksiin ja sitten käyttäytyä hävyttömästi (insolentier begå), haluten herra tuomiorovasti, ettei sinne toistaiseksi kapakkaa laitettaisi, vaikka hän kylässä olevan rälssisäteritalonsa puolesta olisi siihen yksin etuoikeutettu, aatelisprivilegioiden ja kuninkaallisen päätöksen aatelin valituksiin vuodelta 1686 §:n 21 nojalla.

Päätös: Koska Stålbergin talo on kruunun maata, niin sen tähden on kunnianarvoisan käskynhaltijankanslian asiana ratkaista, kuinka Heikki anomuksensa mukaisesti voisi saada kolmasosan Stålbergin talosta tarjoamillaan ehdoilla. Kihlakunnanoikeus ei vuoden 1734 metsäjärjestyksen vastaisesti voi katsoa, että se torppa, jota Heikki on tähän asti asunut, ei voi kannattaa asukasta, koska sitä 28 kapanalan peltoa, jota hän on viljellyt, voidaan itse talonväen voimin vaivatta viljellä, ainoastaan 1/12 peninkulmaa sieltä sijaitsevana, ja koska talo on riittävällä väellä varustettu. Ja mitä tulee siihen, että Heikki on 1747 eronnut veljestään ja halunnut pitää hyvänään 1/6 osan tiluksista, niin on moinen tapahtunut siinä ajatuksessa, että kapakoinnilla saisi elantonsa, mutta kun sitten tämä oikeus viime vuoden syyskäräjissä epäsi moisen kapakoinnin, asetetaan hänet sillä samaan asemaan kuin silloin, kun hän erosi veljiensä pesästä, ja niin ei 1747 tapahtunut välipuhe voi estää Heikkiä, ikään kuin hän yhä olisi veljiensä pesässä, hakemasta osaa talosta, koska kontrahdin pääasiallisimman kappaleen, nimittäin kapakoinnin, Heikistä riippumattomasta syystä kumouduttua kumoutuu siis kontrahdinkin vaikutus, myöskin, vaikkei heidän olisi pitänyt tehdä välipuhetta mistään luvattomasta, ei se kumminkaan ole yhden vika vaan molempien, johtuen kummankin tietämättömyydesta siitä mikä on luvatonta, sitten kun entinen omistaja Forsell kuuluu hänkin laittomasti joitakin vuosia ennen näitä, Ruotsin aikana pitäneen kapakkaa torpassa.''

Martti Korhonen kertoo teoksensa sivulla 333 rusthollin kaupasta: ''... Itse asiassa ostajia lienee ollut useampia, sillä Nuutin veljet, Samuel ja Henrik, asettuivat myös Reitkalliin. Ståhlbergien aikana tila nopeasti jakautui niin että veljesten perillisten viljelemiä osatiloja oli 1800-luvun alussa viisi tai kuusi.''

Rusthollin ostoon oli selvästikin käytetty pesän yhteisiä varoja 900 kuparitaalaria, minkä lisäksi Nuutti oli maksanut yksityisistä varoistaan 100 taalaria. Kun Heikki sanoo, ettei hän myöskään ollut vielä ottanut osaansa kauppahinnasta (han ej eller än tagit sin del af köpeskillingen), hän lienee tarkoittanut, ettei ollut vielä saanut hänelle kuuluvaa osaa yhteispesän irtaimesta omaisuudesta, jonka arvoa hän mittaa tuolla 900 taalarilla.