sippu630
11.03.20, 20:03
Martti Korhosen teoksen Vehkalahden pitäjän historia II (1981) sivulla 151 olevassa Pilhjärta-Tepposen suvun sukutaulussa kerrotaan Rolof Sakarinpojasta, että hänet olisi mainittu loismiehenä Husulassa 1682–97. Itse asiassa Rolof mainitaan talollisena Husulassa 1679–97. Teoksensa sivulla 522 Korhonen kirjoittaakin Rolof Sakarinpoika Tepposen talon olleen osa Husulan maakirjataloa N:o 1 (eli Heikkilää). En ole tavannut yhtään alkuperäislähdettä, jossa Rolof mainittaisiin huonemiehenä (husman) tai itsellisenä (inhysing). Rolofin tila kuului siihen knaappitilojen kokonaisuuteen, josta 1681 muodostettiin Husun eli Heikkilän rustholli. Rolofin kuoltua 1697 hänen tilansa joutui Heikkilän rusthollarin Juho Heikinpoika Husun eli Pilhjertan haltuun.
Rolof Sakarinpojalla oli veli Sipi Sakarinpoika, joka oli hänen luonaan henkikirjoilla 1679–82, vaimon kanssa jo 1680 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8687: 673v; 8689: 580; 8693: 750v]. Sipi Sakarinpoika palveli Husulan Husun eli Heikkilän rusthollin ratsumiehenä n:o 9 Viipurin ja Savonlinnan läänin ratsuväkirykmentissä, ratsumestari Georg Johan Köhlerin komppaniassa. Komppanian pääkatselmuksessa Viipurissa 27/8 1685 Husulan Juho Heikinpoika Pilhjertan (Johann Hendersson Pihlhiertta) ratsupalvelija Sipi Sakarinpoika Pilhjerta (Tienare Sigfredh Zachrichss[on] Pihlhiertta) oli hyvin varustautuneena (Godh Munteringh) [RVA Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1685/7 (1685): 836v–837, 843v–844]. Sipi Sakarinpoika oli sotilaana vapaa henkirahasta; hänen vaimonsa henkikirjoitettiin Juho Heikinpojan luona 1688 ja 1690 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8698: 853; 8703: 533–533v].
Rolof Sakarinpoika Pilhjerta (Rolof Zachariesson Pijlhierta) allepiirsi useiden muiden knaappitilallisten kanssa valtiopäiväedustajalleen vänrikki Olavi Husgafvelille 14/9 1693 annetun valtakirjan heidän asiansa ajamiseksi Tukholmassa. Alkuperäisestä valtakirjasta on valokuva Eeva-Liisa ja Markku Oksasen teoksen Vehkalahden knaapit (2003) sivulla 112. (Valtakirjan sisällön selostuksessa on Rolof-nimi vaihtunut vahingossa nimeksi Olof; samoin on käynyt toisen Rolof-nimisen knaapin, Rolof Niilonpoika Pilhjertan, kohdalla.)
Vehkalahden ja osan Kymiä 3–4/2 1697 pidetyissä talvikäräjissä [KA Kymenkartano ja Lappee 1697 KO a 12 (ii 15): 186–188] entinen vänrikki Olavi Husgafvel esitti oikeudelle luettelon, jonka nojalla hän vaati kaikilta Husulan, Pyölin, Salmenkylän, Töytärin ja Reitkallin knaapeilta 15 taalaria (kuparirahaa) kultakin siitä, että hänen oli sitten viime valtiopäivien täytynyt viipyä ja oleskella Tukholmassa lähes puoli vuotta saadakseen ulos hankkimansa, 26/1 1694 päivätyn kuninkaallisen kirjeen, jonka hän näytti oikeudelle alkuperäisenä [Vrt. Korhonen 1981: 178; Oksaset 2003: 113–114]. Jotkut knaapeista (joita oli vähemmistö) olivat antaneet Husgafvelille maksusitoumuksen, mutta muut, jotka eivät olleet kirjallisesti sitoutuneet minkään tietyn summan maksamiseen, halusivat nyt kokonaan välttyä maksamasta sitä, mihin muut olivat sitoutuneet, vaikka he olivat yhtälailla hyötyneet Husgafvelin suorittamasta toimesta. Kaikki vastaajat, mukaan lukien ne, jotka olivat sitouneet 15 taalarin maksamiseen, tuomittiin maksamaan Husgafvelille 6 kuparitaalaria kukin ynnä 4 hopeaäyriä kulunkeina, mitä vastaan Husgafvelin tuli palauttaa saamansa maksusitoumukset. Husulasta maksamaan tuomittiin Rolof Sakarinpoika (Roloff Zachrisson), Juho Heikinpoika, Samuli Tuomaanpoika, Jophil Mikonpoika, Arvi Eerikinpoika, Niilo Martinpoika ja Matti Niilonpoika.
Rolof Sakarinpoika oli henkikirjoilla viimeisen kerran 1697 (1/2), jolloin hänen ruokakunnassaan oli hänen ja vaimon lisäksi kirjoilla myös ratsumies Sipin vaimo; v:n 1699 henkikirjassa (26/1) samassa ruokakunnassa mainitaan enää Rolof Sakarinpojan leski ja ratsumies Sipin leski [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8717: 1574; 8724a: 1878v–1879].
Kymenkartanon läänin v:n 1697 lyhennystarkastusluetteloon (päivätty Jokelassa 10/2 1698) on merkitty Vehkalahden knaapeille aiheettomasti taksoitetut henkirahat sekä tuomarin- ja laamanninrahat [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8717: 1730v–1758, erit. 1737v–1739]. Husulan Rolof Sakarinpojalle (Roloff Zachariessonn) on merkitty henkiraharästejä 2 hopeataalaria (so. Roloffista ja vaimosta 24 äyriä kummastakin ja ratsumiehen vaimosta 16 äyriä) ja tuomarin- ja laamanninraharästejä yhdeltä ruokakunnalta menevä 18 äyriä. Roloffista ja muista husulalaisista on kirjoitettu huomautussarakkeeseen: ''Kaikki nämä ovat Vehkalahden knaappeja, minkä vuoksi pyyhitään kirjoista hänen armonsa, korkeanvapaasukuisen herra paronin ja maaherran voudille osoittaman, 4. syyskuuta 1697 päivätyn, henkirahoja koskevan kirjeen nojalla''.
Vehkalahdella 19/2 1698 päivätyssä Kymenkartanon läänin rästiluettelossa vuosilta 1691–95 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8720: 692v–738; erit. 706v–706] mainitaan Husulasta Rolof Sakarinpoika Pilhjerta (Roloff Zachariesson Pihlhierta), jolla oli rästejä 1 tynnyri 22 kappaa viljaa. ''Kuollut 1697 nälkään, ja on tämäkin knaappeja, ja rästiä haetaan rusthollari Juho Heikinpoika Pilhjertalta, joka nyt viljelee taloa, tai hänen oikeutensa huudatetaan ensi käräjissä'' (Dödh 1697. i hunger, och är denne och aff Knaparne och Rusthållaren Johan Hendersson Pihlhierta, som nu Brukar hem[mane]t Sökes om resten, el[le]r dess rättigheet opbiudes wedh nästa tingh).
Vehkalahdella 17/8 1698 päivätyssä Kymenkartanon läänin rästiluettelossa vuosilta 1677–90 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8720: 739v–786v, erit. 748v–749] mainitaan Rolof Sakarinpoika Pilhjerta (Roloff Zaharieson Pihlhierta), jolla oli rästejä Böismannin voutivuosilta 15 taalaria 28 äyriä hopearahaa sekä Robbertin voutivuosilta 1 taalari 25 äyriä 22 penninkiä hopearahaa ja 19 kappaa viljaa. ''Tämä on menneenä vuonna kaikkine väkineen kuollut nälkään, ja hallitsee nyt hänen osakkaansa samasta rusthollista Juho Heikinpoika tätä taloa, ja koska tämä väittää omistavansa sukuoikeuden, niin täytyy hänen viime kädessä vastata tästä rästistä'' (Denne ähr förledit åhr medh alt sitt fålck af hunger dödh blef[we]n och In[n]ehaf[we]r nu dess Interessent af sam[m]a Rusthålldh Johan Hendersson detta hem[ma]n och så wijda den[n]e Præt[endera]r att äga börde rättigheeten så måste han ändel[igen] swara till denne Rest).
Rästiluettelomerkinnöistä käy selvästi ilmi, että Rolof Sakarinpojan talo oli osa Juho Heikinpoika Pilhjertan isännöimää Heikkilän rusthollia N:o 1 (ja ollut saman ratsuvarustuksen alaisena v:sta 1681). Korhonen on mainitussa teoksessaan sivulla 151 sijoittanut Rolof Sakarinpojan Tepposen suvun Roland Niilonpojan haaraan, joka hallitsi Husulan Jaakkolan taloa N:o 4. Rolofin isänä on sukutaulussa Sakari Rolandinpoika, Jaakko Rolandinpojan veli, josta ei ole muita tietoja. Ehkä Sakarista ei olekaan säilynyt lähdemainintoja.
Rästiluettelon väite, että Rolof Sakarinpoika olisi kaikkine väkineen kuollut nälkään, ei pidä täysin paikkaansa, sillä myöhemmistä lähteistä käy ilmi, että Rolofin leski eli vielä monta vuotta miehensä jälkeen ja että lapsista oli vielä alkuvuonna 1742 elossa kaksi poikaa ja loppuvuonna 1744 yksi tytär. Pojista toisen, suutari Sakari Rolofinpojan, Korhonen mainitsee teoksensa sivuilla 151 ja 527.
Vehkalahden ja osan Kymiä 1/10 1744 alkaneissa syyskäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1744 n:o 1: 124v] kirkonvaivainen Liisa Pilhjerta Husulasta (Kyrkio fattigen Lisa Pihl Hierta ifrån Husula) esitti oikeudelle, kuinka hänen vanhempi veljensä Jaakko Pilhjerta (hennes äldre broder Jacob Pihl Hierta) oli palvellut talollisella Martti Pilhjertalla kuusi vuotta ja kuollut siellä 1742 jättämättä jälkeensä lapsia tai muita perillisiä paitsi hänet Liisan, minkä vuoksi Liisa nyt pyysi, että Martti voitaisiin velvoittaa luovuttamaan velivainajan jäämistö. Martti Pilhjerta kertoi, ettei mainitulta Jaakolta ollut jäänyt yli vähäisintäkään. Sen vuoksi Martti määrättiin perintökaaren IX luvun 1. §:n nojalla valalle, minkä hän siten vannoikin, ettei hänelle ollut jäänyt mitään Jaakon omaisuudesta ja ettei hän myöskään tiennyt ketään muutakaan, jolla sellaista olisi. Sen tähden Martti Pilhjerta vapautettiin Liisan kanteesta, mutta siitä, että myöhästyi esiinhuudosta, veti Martti sakkoa yhden hopeataalarin.
Samoissa käräjissä [ibid: 124v–125] kirkonvaivainen Liisa Pilhjerta ajoi kannetta husulalaista talollista Heikki Pilhjertaa vastaan vaatien tältä edesmenneen veljensä Sakari Pilhjertan (sin afledne broders Sachris Pihl hiertas) jäämistöä, koska tämä oli asunut Heikin luona ja kuollut 1742 lapsetonna, vailla muita perillisiä kuin Liisa. Heikki Pilhjerta esitti sitä vastaan, että Sakari Pilhjerta oli tosin kuollut hänen luonaan ja jättänyt jälkeensä jotain vähäistä omaisuutta, mutta muuan poikapuoli, ylioppilas Heikki Svenberg (en Stiufson Studenten Henrich Swenberg), joka kirjeessä 13/10 1744 oli kirjoittanut Porvoosta kihlakunnanoikeudelle, ajaa kannetta samaisesta omaisuudesta ja arvelee yksin olevansa siihen oikeutettu. Tätä vastaan Liisa esitti, ettei mainittu kirje taida olla Svenbergin itsensä kirjoittama, koska arvelee Svenbergin olevan Tukholmassa. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus, jolle Svenbergin persoona ja käsiala olivat tuntemattomia, ei voinut juttua nyt käsitellä, vaan Heikki Pilhjertan pitää seuraaviin käräjiin hankkia luotettava todistus Porvoon maistraatilta siitä, että Heikki Svenberg valtuuttaa hänet ajamaan perintöriitaa Liisa Pilhjertaa vastaan. Esiinhuudosta myöhästymisestä Heikki Pilhjerta vetää sakkoa hopeataalarin oikeudenkäymisenkaaren XII luvun 2. §:n nojalla.
Vehkalahden ja osan Kymiä 18/3 1745 alkaneissa talvikäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1745 n:o 2: 46–46v] vastaaja Heikki Pilhjertalla oli Porvoon pormestari Hagertin antama todistus siitä, että Svenberg on syntyisin Husulan kylästä (Swenberg är barnfödd i Husula by), mutta kantaja Liisa Pilhjerta ei ollut saapuvilla eikä ollut myöskään sisäänlähettänyt mitään estettä. Oikeudenkäymisenkaaren XII luvun 2. §:n nojalla julistettiin, että jos kantaja ei haasta juttua seuraaviin käräjiin, on vastaaja kanteesta vapaa.
Jaakko Rolofinpoika (Jacob Rålamsson) kuoli Vehkalahden Husulassa 10/2 1742 ''60-vuotiaana'' [MMA Vehkalahden kuolleet ja haudatut 1737–59, n:o 80/1742]. Itsellinen Sakari Rolofinpoika (Zachris Rålamsson) kuoli Husulassa elokuussa 1742 (eli sodan loppuvaiheessa) ''60-vuotiaana'' ja haudattiin (saman tien) metsään [MMA Vehkalahden kuolleet ja haudatut 1737–59, n:o 49/1743]. Ruumiinsiunaus toimitettiin jälkikäteen 11/2 1743, varmaankin ilman että ruumista olisi jäisestä maasta kaivettu ylös ja siirretty kirkkomaahan. (HisKissä on tämän ja useiden muidenkin vainajien kohdalla virheelliset kuolin- ja hautausvuosi.)
Heikki Svenbergistä löytyy lisätietoja ylioppilasmatrikkelista, https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=6873.
Rolof Sakarinpojalla oli veli Sipi Sakarinpoika, joka oli hänen luonaan henkikirjoilla 1679–82, vaimon kanssa jo 1680 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8687: 673v; 8689: 580; 8693: 750v]. Sipi Sakarinpoika palveli Husulan Husun eli Heikkilän rusthollin ratsumiehenä n:o 9 Viipurin ja Savonlinnan läänin ratsuväkirykmentissä, ratsumestari Georg Johan Köhlerin komppaniassa. Komppanian pääkatselmuksessa Viipurissa 27/8 1685 Husulan Juho Heikinpoika Pilhjertan (Johann Hendersson Pihlhiertta) ratsupalvelija Sipi Sakarinpoika Pilhjerta (Tienare Sigfredh Zachrichss[on] Pihlhiertta) oli hyvin varustautuneena (Godh Munteringh) [RVA Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1685/7 (1685): 836v–837, 843v–844]. Sipi Sakarinpoika oli sotilaana vapaa henkirahasta; hänen vaimonsa henkikirjoitettiin Juho Heikinpojan luona 1688 ja 1690 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8698: 853; 8703: 533–533v].
Rolof Sakarinpoika Pilhjerta (Rolof Zachariesson Pijlhierta) allepiirsi useiden muiden knaappitilallisten kanssa valtiopäiväedustajalleen vänrikki Olavi Husgafvelille 14/9 1693 annetun valtakirjan heidän asiansa ajamiseksi Tukholmassa. Alkuperäisestä valtakirjasta on valokuva Eeva-Liisa ja Markku Oksasen teoksen Vehkalahden knaapit (2003) sivulla 112. (Valtakirjan sisällön selostuksessa on Rolof-nimi vaihtunut vahingossa nimeksi Olof; samoin on käynyt toisen Rolof-nimisen knaapin, Rolof Niilonpoika Pilhjertan, kohdalla.)
Vehkalahden ja osan Kymiä 3–4/2 1697 pidetyissä talvikäräjissä [KA Kymenkartano ja Lappee 1697 KO a 12 (ii 15): 186–188] entinen vänrikki Olavi Husgafvel esitti oikeudelle luettelon, jonka nojalla hän vaati kaikilta Husulan, Pyölin, Salmenkylän, Töytärin ja Reitkallin knaapeilta 15 taalaria (kuparirahaa) kultakin siitä, että hänen oli sitten viime valtiopäivien täytynyt viipyä ja oleskella Tukholmassa lähes puoli vuotta saadakseen ulos hankkimansa, 26/1 1694 päivätyn kuninkaallisen kirjeen, jonka hän näytti oikeudelle alkuperäisenä [Vrt. Korhonen 1981: 178; Oksaset 2003: 113–114]. Jotkut knaapeista (joita oli vähemmistö) olivat antaneet Husgafvelille maksusitoumuksen, mutta muut, jotka eivät olleet kirjallisesti sitoutuneet minkään tietyn summan maksamiseen, halusivat nyt kokonaan välttyä maksamasta sitä, mihin muut olivat sitoutuneet, vaikka he olivat yhtälailla hyötyneet Husgafvelin suorittamasta toimesta. Kaikki vastaajat, mukaan lukien ne, jotka olivat sitouneet 15 taalarin maksamiseen, tuomittiin maksamaan Husgafvelille 6 kuparitaalaria kukin ynnä 4 hopeaäyriä kulunkeina, mitä vastaan Husgafvelin tuli palauttaa saamansa maksusitoumukset. Husulasta maksamaan tuomittiin Rolof Sakarinpoika (Roloff Zachrisson), Juho Heikinpoika, Samuli Tuomaanpoika, Jophil Mikonpoika, Arvi Eerikinpoika, Niilo Martinpoika ja Matti Niilonpoika.
Rolof Sakarinpoika oli henkikirjoilla viimeisen kerran 1697 (1/2), jolloin hänen ruokakunnassaan oli hänen ja vaimon lisäksi kirjoilla myös ratsumies Sipin vaimo; v:n 1699 henkikirjassa (26/1) samassa ruokakunnassa mainitaan enää Rolof Sakarinpojan leski ja ratsumies Sipin leski [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8717: 1574; 8724a: 1878v–1879].
Kymenkartanon läänin v:n 1697 lyhennystarkastusluetteloon (päivätty Jokelassa 10/2 1698) on merkitty Vehkalahden knaapeille aiheettomasti taksoitetut henkirahat sekä tuomarin- ja laamanninrahat [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8717: 1730v–1758, erit. 1737v–1739]. Husulan Rolof Sakarinpojalle (Roloff Zachariessonn) on merkitty henkiraharästejä 2 hopeataalaria (so. Roloffista ja vaimosta 24 äyriä kummastakin ja ratsumiehen vaimosta 16 äyriä) ja tuomarin- ja laamanninraharästejä yhdeltä ruokakunnalta menevä 18 äyriä. Roloffista ja muista husulalaisista on kirjoitettu huomautussarakkeeseen: ''Kaikki nämä ovat Vehkalahden knaappeja, minkä vuoksi pyyhitään kirjoista hänen armonsa, korkeanvapaasukuisen herra paronin ja maaherran voudille osoittaman, 4. syyskuuta 1697 päivätyn, henkirahoja koskevan kirjeen nojalla''.
Vehkalahdella 19/2 1698 päivätyssä Kymenkartanon läänin rästiluettelossa vuosilta 1691–95 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8720: 692v–738; erit. 706v–706] mainitaan Husulasta Rolof Sakarinpoika Pilhjerta (Roloff Zachariesson Pihlhierta), jolla oli rästejä 1 tynnyri 22 kappaa viljaa. ''Kuollut 1697 nälkään, ja on tämäkin knaappeja, ja rästiä haetaan rusthollari Juho Heikinpoika Pilhjertalta, joka nyt viljelee taloa, tai hänen oikeutensa huudatetaan ensi käräjissä'' (Dödh 1697. i hunger, och är denne och aff Knaparne och Rusthållaren Johan Hendersson Pihlhierta, som nu Brukar hem[mane]t Sökes om resten, el[le]r dess rättigheet opbiudes wedh nästa tingh).
Vehkalahdella 17/8 1698 päivätyssä Kymenkartanon läänin rästiluettelossa vuosilta 1677–90 [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8720: 739v–786v, erit. 748v–749] mainitaan Rolof Sakarinpoika Pilhjerta (Roloff Zaharieson Pihlhierta), jolla oli rästejä Böismannin voutivuosilta 15 taalaria 28 äyriä hopearahaa sekä Robbertin voutivuosilta 1 taalari 25 äyriä 22 penninkiä hopearahaa ja 19 kappaa viljaa. ''Tämä on menneenä vuonna kaikkine väkineen kuollut nälkään, ja hallitsee nyt hänen osakkaansa samasta rusthollista Juho Heikinpoika tätä taloa, ja koska tämä väittää omistavansa sukuoikeuden, niin täytyy hänen viime kädessä vastata tästä rästistä'' (Denne ähr förledit åhr medh alt sitt fålck af hunger dödh blef[we]n och In[n]ehaf[we]r nu dess Interessent af sam[m]a Rusthålldh Johan Hendersson detta hem[ma]n och så wijda den[n]e Præt[endera]r att äga börde rättigheeten så måste han ändel[igen] swara till denne Rest).
Rästiluettelomerkinnöistä käy selvästi ilmi, että Rolof Sakarinpojan talo oli osa Juho Heikinpoika Pilhjertan isännöimää Heikkilän rusthollia N:o 1 (ja ollut saman ratsuvarustuksen alaisena v:sta 1681). Korhonen on mainitussa teoksessaan sivulla 151 sijoittanut Rolof Sakarinpojan Tepposen suvun Roland Niilonpojan haaraan, joka hallitsi Husulan Jaakkolan taloa N:o 4. Rolofin isänä on sukutaulussa Sakari Rolandinpoika, Jaakko Rolandinpojan veli, josta ei ole muita tietoja. Ehkä Sakarista ei olekaan säilynyt lähdemainintoja.
Rästiluettelon väite, että Rolof Sakarinpoika olisi kaikkine väkineen kuollut nälkään, ei pidä täysin paikkaansa, sillä myöhemmistä lähteistä käy ilmi, että Rolofin leski eli vielä monta vuotta miehensä jälkeen ja että lapsista oli vielä alkuvuonna 1742 elossa kaksi poikaa ja loppuvuonna 1744 yksi tytär. Pojista toisen, suutari Sakari Rolofinpojan, Korhonen mainitsee teoksensa sivuilla 151 ja 527.
Vehkalahden ja osan Kymiä 1/10 1744 alkaneissa syyskäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1744 n:o 1: 124v] kirkonvaivainen Liisa Pilhjerta Husulasta (Kyrkio fattigen Lisa Pihl Hierta ifrån Husula) esitti oikeudelle, kuinka hänen vanhempi veljensä Jaakko Pilhjerta (hennes äldre broder Jacob Pihl Hierta) oli palvellut talollisella Martti Pilhjertalla kuusi vuotta ja kuollut siellä 1742 jättämättä jälkeensä lapsia tai muita perillisiä paitsi hänet Liisan, minkä vuoksi Liisa nyt pyysi, että Martti voitaisiin velvoittaa luovuttamaan velivainajan jäämistö. Martti Pilhjerta kertoi, ettei mainitulta Jaakolta ollut jäänyt yli vähäisintäkään. Sen vuoksi Martti määrättiin perintökaaren IX luvun 1. §:n nojalla valalle, minkä hän siten vannoikin, ettei hänelle ollut jäänyt mitään Jaakon omaisuudesta ja ettei hän myöskään tiennyt ketään muutakaan, jolla sellaista olisi. Sen tähden Martti Pilhjerta vapautettiin Liisan kanteesta, mutta siitä, että myöhästyi esiinhuudosta, veti Martti sakkoa yhden hopeataalarin.
Samoissa käräjissä [ibid: 124v–125] kirkonvaivainen Liisa Pilhjerta ajoi kannetta husulalaista talollista Heikki Pilhjertaa vastaan vaatien tältä edesmenneen veljensä Sakari Pilhjertan (sin afledne broders Sachris Pihl hiertas) jäämistöä, koska tämä oli asunut Heikin luona ja kuollut 1742 lapsetonna, vailla muita perillisiä kuin Liisa. Heikki Pilhjerta esitti sitä vastaan, että Sakari Pilhjerta oli tosin kuollut hänen luonaan ja jättänyt jälkeensä jotain vähäistä omaisuutta, mutta muuan poikapuoli, ylioppilas Heikki Svenberg (en Stiufson Studenten Henrich Swenberg), joka kirjeessä 13/10 1744 oli kirjoittanut Porvoosta kihlakunnanoikeudelle, ajaa kannetta samaisesta omaisuudesta ja arvelee yksin olevansa siihen oikeutettu. Tätä vastaan Liisa esitti, ettei mainittu kirje taida olla Svenbergin itsensä kirjoittama, koska arvelee Svenbergin olevan Tukholmassa. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus, jolle Svenbergin persoona ja käsiala olivat tuntemattomia, ei voinut juttua nyt käsitellä, vaan Heikki Pilhjertan pitää seuraaviin käräjiin hankkia luotettava todistus Porvoon maistraatilta siitä, että Heikki Svenberg valtuuttaa hänet ajamaan perintöriitaa Liisa Pilhjertaa vastaan. Esiinhuudosta myöhästymisestä Heikki Pilhjerta vetää sakkoa hopeataalarin oikeudenkäymisenkaaren XII luvun 2. §:n nojalla.
Vehkalahden ja osan Kymiä 18/3 1745 alkaneissa talvikäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1745 n:o 2: 46–46v] vastaaja Heikki Pilhjertalla oli Porvoon pormestari Hagertin antama todistus siitä, että Svenberg on syntyisin Husulan kylästä (Swenberg är barnfödd i Husula by), mutta kantaja Liisa Pilhjerta ei ollut saapuvilla eikä ollut myöskään sisäänlähettänyt mitään estettä. Oikeudenkäymisenkaaren XII luvun 2. §:n nojalla julistettiin, että jos kantaja ei haasta juttua seuraaviin käräjiin, on vastaaja kanteesta vapaa.
Jaakko Rolofinpoika (Jacob Rålamsson) kuoli Vehkalahden Husulassa 10/2 1742 ''60-vuotiaana'' [MMA Vehkalahden kuolleet ja haudatut 1737–59, n:o 80/1742]. Itsellinen Sakari Rolofinpoika (Zachris Rålamsson) kuoli Husulassa elokuussa 1742 (eli sodan loppuvaiheessa) ''60-vuotiaana'' ja haudattiin (saman tien) metsään [MMA Vehkalahden kuolleet ja haudatut 1737–59, n:o 49/1743]. Ruumiinsiunaus toimitettiin jälkikäteen 11/2 1743, varmaankin ilman että ruumista olisi jäisestä maasta kaivettu ylös ja siirretty kirkkomaahan. (HisKissä on tämän ja useiden muidenkin vainajien kohdalla virheelliset kuolin- ja hautausvuosi.)
Heikki Svenbergistä löytyy lisätietoja ylioppilasmatrikkelista, https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=6873.