Vehkalahden Husulan Tuomas Ristonpoika

[sippu630]

Teoksensa Vehkalahden pitäjän historia II (1981) sivulla 158 Martti Korhonen kirjoittaa Pilhjärta-Peltola-suvusta, että ''peltolalaisten'' aseman Husulan kylässä vakiinnutti Tuomas Matinpojan pojanpoika Tuomas Ristonpoika (isäntänä 1653–96), jonka onnistui kaupoilla muiden knaappien kanssa tuntuvasti laajentaa maitaan. Näihin Korhosen päätelmiin viittaavat myös Eeva-Liisa ja Markku Oksanen teoksensa Vehkalahden knaapit (2003) sivulla 159.

Tuomas Ristonpoika oli kyllä omistanut rälssimaata Husulassa ja sen kanssa samaan jakokuntaan kuuluvissa Salmenkylässä ja Töytärissä yhteensä 5/18 veroa, mutta, kuten seuraavassa siteerattavista lähteistä käy ilmi, hän myi kaikki tiluksensa kahdelle husulalaiselle knaappitilalliselle v:een 1678 mennessä ja asui sen jälkeen Husulassa huonemiehenä (husman) eli loisena tai itsellisenä n. v. 1682 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.

Vehkalahden ja Valkealan kesäkäräjissä 4–6/5 1672 huudatettiin (eli tarjottiin myyjän sukulaisten lunastettavaksi) ensimmäisen kerran se 1/9 veron rälssimaa, jonka Husulan Tuomas Ristonpoika oli myynyt puoliksi saman kylän Juho Heikinpojalle ja Eerik Antinpojalle [KA Kymenkartano 1665–72 KO a 2 (ii 2): 337v–338 (31v–32), §§ 38 ja 40]:

''Huudatettiin ensimmäisen kerran se maakauppa, johon Husulan kylän Tuomas Ristonpoika (Thomas Christerson i Husula by) on ryhtynyt saman paikan Juho Heikinpojan kanssa (medh Johan Henderson der Sammastädz), nimittäin Tuomas on luovuttanut ja myynyt tälle Juholle puoli osaa yhdestä yhdeksäsosasta yhtä veroa vanhaa rälssiä (halfua dehlen wthaff ehn Nijonde dehl af 1 Skatt gammalt frälsse) sijaitseva mainitussa Husulan kylässä, 180 taalarista kuparirahaa, joista jo on 50 taalaria suoritettu, ikuiseen omistukseen. Mitään moitetta tätä vastaan ei tapahtunut. Mutta tämän Juho Heikinpojan ja Eerik Antinpojan välinen peltoriita pitää kahden lautamiehen tutkia.''

''Otettiin pöytäkirjaan se maakauppa, jonka Husulan Tuomas Ristonpoika vuonna 1671 helmikuun 18:ntena on tehnyt sukulaismiehensä Eerik Antinpojan kanssa (medh sin Frändekarll Erich Andersson) puolesta osasta 1/9 osaa [veroa] vanhaa rälssitilaa mainitussa Husulan kylässä, niin ymmärtäen, että Tuomas luovuttaa kyseiset puoli osaa 1/9 osasta veroa rälssimaata Eerik Antinpojalle ja hänen perillisilleen ikuisesti omistettavaksi 180 taalarista kuparirahaa, joista jo on suoritettu 126 taalaria samaa rahaa, eikä ollut ketään tätä vastaan moittinutta.''

Toiset lainhuudot haettiin syyskäräjissä 24–25/10 1672 ja kolmannet talvikäräjissä 13–14/1 1673 [KA Kymenkartano 1665–72 KO a 2 (ii 2): 352v (46v), § 21; 1673–80 KO a 3 (ii 3): 15]. Kolmannen lainhuudon pöytäkirjassa mainitaan, että Tuomas Ristonpojan myymä rälssitila oli hänen isänperintöään (Hans Fädernes frälse).

Kolmen moitteettoman lainhuudon jälkeen myönnettävästä kiinnekirjasta löysin vain seuraavan kursorisen ja puutteellisen maininnan Vehkalahden, Valkealan ja Kymin syyskäräjien 26–27/11 1673 pöytäkirjasta [KA Kymenkartano 1673–80 KO a 3 (ii 3): 42v]: ''Tuomittiin pysyväksi ja kiinteäksi se maakauppa, jonka Husulan Tuomas Ristonpoika on tehnyt sikäläisen Juho Heikinpojan kanssa koskien 2/9 osaa [sic] vanhaa allodiaalirälssiä, sijaitseva mainitussa Husulan kylässä, heidän siitä tekemänsä sopimuksen (accord) mukaisesti.'' — Mikäli tuo ''2/9 osaa'' ei ole virhe, Tuomas Ristonpoika on nähtävästi myynyt 1/9 veron perimysmaansa ohella myös 1/9 veroa ansiomaataan, jota ei ole tarvinnut huudattaa, koska myyjän sukulaisilla ei siihen ollut lunastusoikeutta. Vielä havaitaan, että kiinnekirja on näköjään myönnetty jo ennen kuin yö ja vuosi oli kulunut kolmannesta huudosta.

Knaappien rälssitilat peruutettiin kruunulle v:n 1678 päätöksellä ja knaapit merkittiin henkikirjoihin seuraavasta vuodesta alkaen. Tuomas Ristonpojan ruokakunnasta henkikirjoitettiin seuraava väki, josta maksettiin vain 12 äyriä hengeltä (eikä 16 äyriä, kuten tilallisilta) [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8687: 673v; 8689: 580; 8693: 750v; 8698: 853]:
1679 huonemies Tuomas Ristonpojan vaimo (H[us]m[an] Thomas Christersons h[ustr]o) ja tytär Anna, joka oli ratsumiehen leski (Dotter Anna Rytt[are] E[nk]a);
1680 huonemies Tuomas vaimoineen ja ratsumiehen leski Anna;
1682 huonemies Tuomas vaimoineen ja ratsumiehen leski Anna;
1688 huonemies Tuomaan leski.

Vehkalahdella 17/8 1698 päivätyssä rästiluettelossa Husulan Tuomas Ristonpojasta kerrotaan: ''tämän kerrotaan kuolleen 18 vuotta sitten, kumminkin hallitsee Juho Heikinpoika Pilhjerta hänen taloaan, johon hän vaatii perintöoikeutta (bördie rättigheet)'' [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8720: 748v–749]. Samassa paikassa samana päivänä päivätyssä toisessa rästiluettelossa mainitaan huonemies Tuomaan leski, joka oli 1697 kuollut nälkään [ibid: 625v–626].

Kruunulle peruutetuista knaappitiloista merkittiin maakirjoihin v:sta 1681 kunkin maakirjatalon kohdalle selvitys siitä, mistä aiemmista tiloista ja tilanosista talo on aikojen kuluessa kokoonpantu [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8690: 399v–402]. Husulan Heikki Paavonpojan eli Juho Heikinpojan rustholli koostui 1/9 verosta Husulassa, 1/9 verosta Salmenkylässä, Tuomas Ristonpojalta ostetusta 1/18 verosta Husulassa (kiöpt af Thomas Christersson i Hussula), vielä (tältä) ostetusta 1/18 verosta Salmenkylässä ja vielä 1/24 verosta Töytärissä. Rustholli varusti yhdessä Husulan Brusius Tuomaanpojan eli Niilo Martinpojan talon kanssa ratsumiehen Viipurin ja Savonlinnan läänin ratsuväkirykmenttiin ratsumestari Georg Johan Köhlerin komppaniaan. Eerik Antinpojan talo koostui 1/9 verosta Husulassa, 1/36 verosta Töytärissä, 1/9 verosta Salmenkylässä, Tuomas Ristonpojalta ostetusta 1/18 verosta samassa kylässä (so. Husulassa), Tuomas Ristonpojalta ostetusta 1/72 verosta Töytärissä ja samalta Tuomaalta ostetusta 1/18 verosta Töytärissä [sic! p. o. Salmenkylässä].

Tuomas Ristonpoika oli siis omistanut Husulassa 1/18 + 1/18 = 1/9 veroa, Salmenkylässä samoin 1/18 + 1/18 = 1/9 veroa ja Töytärissä 1/24 + 1/72 = 1/18 veroa, eli yhteensä 5/18 veroa.

Eräissä myöhemmissä kuten v:n 1699 maakirjassa Husulan Juho Heikinpojan taloon kuuluvien Tuomas Ristonpojalta ostettujen tilaosuuksien sanotaan olevan ostetut Tuomas Ristonpoika Husgafvelilta (kiöpt af Thomas Christersson Huusgaf[we]l) [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8721: 525]. Tämännimistä Husgafvelia ei taideta muista lähteistä tuntea. Ehkä tuo monta vuotta Tuomaan kuoleman jälkeen maakirjaan tehty lisäys on erehdys.

Pilhjärta-Peltola-suvun sukutaulussa Korhosen teoksen sivulla 159 (samoin kuin Oksasten teoksen sivulla 194) on ensinnäkin korjattava Tuomas Ristonpojan kohdalla tieto, että hän olisi ollut tilallisena Husulassa v:een 1696 asti; hänhän oli huonemies jo 1679 ja kuoli n. v. 1682. Toiseksi (Korhosen teoksessa) Tuomaalle merkityt lapset Beata Tuomaantytär (mainitaan 1708), Kaarina Tuomaantytär (mainitaan 1682), Samuel Tuomaanpoika (tilallinen Husulassa 1688–1712), Kalle Tuomaanpoika ja Eerik Tuomaanpoika (veljensä yhtiömies 1690) eivät todellisuudessa olleet Tuomas Ristonpojan, vaan erään Tuomas Klemetinpojan lapsia.

Henkikirjoissa mainitaan Husulassa Tuomas Klemetinpojan väkeä tilallisruokakunnassa seuraavasti [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8687: 673v; 8689: 580; 8693: 750v; 8698: 853; 8703: 533–533v (650–650v); 8712a: 1555v; 8717: 1574; 8724a: 1878v–1879; 8727: 1691–1691v; 8727: 1691–1691v; 8730: 2272v; 8733: 2232v–2233; 8736a: 3171v–3172; 8739: 4644–4645; 8743: 4090]:
1679 Tuomas Klemetinpojan vaimo;
1680 Tuomas Klemetinpoika vaimoineen ja tytär Kaarina;
1682 Tuomas Klemetinpojan vaimo ja tytär Kaarina;
1688 Tuomas Klemetinpojan vaimo ja poika Samuli;
1690 Tuomas Klemetinpojan vaimo, poika Samuli Tuomaanpoika, poika Eerik Tuomaanpoika ja rumpalin vaimo;
1694 Samuli Tuomaanpoika ja (24 äyriä hengeltä maksava) rumpali Lauri Klemetinpoika vaimoineen;
1697 Samuli Tuomaanpoika vaimoineen ja (24 äyriä hengeltä maksava) rumpali Lauri Klemetinpoika vaimoineen;
1699 Samuli Tuomaanpoika vaimoineen (knaappeina vapaat henkirahasta) ja (24 äyriä maksava) rumpali Laurin (Lorentz) vaimo;
1700 Samuli Tuomaanpoika vaimoineen ja veli Heikki Tuomaanpoika (knaappeina vapaat henkirahasta) sekä (24 äyriä maksava) rumpali Laurin (Lorentz) vaimo.
1701–03 Samuli Tuomaanpoika vaimoineen (knaappeina vapaat henkirahasta) ja (24 äyriä maksava) rumpali Laurin (Lorentz) vaimo.
1704 Samuli Tuomaanpoika vaimoineen ja sisar Beata (knaappeina vapaat henkirahasta) sekä (24 äyriä maksava) rumpali Laurin (Lorentz) vaimo.
1705 Samuli Tuomaanpojan leski ja sisar Beata (aatelisina vapaat henkirahasta) sekä (24 äyriä maksava) rumpali Laurin (Lorentz) vaimo.
Samuli Tuomaanpoika on siis kuollut henkikirjoitusten 6/2 1704 ja 27/1 1705 välillä.

Vehkalahdella 19/2 1698 päivättyyn rästiluetteloon on merkitty Husulasta Tuomas Klemetinpoika (Thommas Clemetssonn) huomautuksella: ''kuollut 1696 ja hänen poikansa Samuli Tuomaanpoika Pilhjerta asuu nyt taloa ja on knaappeja, siispä haetaan rästiä häneltä'' (dödt 1696. och dess Son Samuel Thomasson Pihlhierta beboor nu hem[mane]t och är af knapar, allt Så Sökes honom om rest[e]n) [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8720: 707v–708]. Samaan luetteloon samalle aukeamalle heti Tuomas Klemetinpojan jälkeen on merkitty rumpali Lauri Klemetinpoika (Trumbsl[agare]n Lorentz Clemetssonn) huomautuksella: ''vielä toimessa ja haetaan [rästi] ulos'' (Ännu wedh tiänsten och Sökes uth).

Vehkalahdella 17/8 1698 päivättyyn rästiluetteloon on merkitty Husulasta huonemies Tuomas Klemetinpoika (h[us]m[an] Thomas Clemetsson) huomautuksella: ''tämä on autuaan Böismannin aikana ollut huonemies, mutta Hagenin aikana talollinen, ja asuu taloa nyt hänen poikansa Samuli Tuomaanpoika Pilhjerta'' (denne haar Sahl[ige] Böiss[man]s tijdh warit h[u]sman, men i Hagens tijdh bo[n]de, och åboes hem[mane]t nu af dess Son Samuel Thomasson Pihlh[iert]a) [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8720: 748v–749]. Kymenkartanon läänin (eli kihlakunnan) kruununvoutina oli 1677–87 Erik Böisman, 1688–90 Johan Robbert ja 1691–95 Henrik Hage [Ks. esim. Korhonen 1981: 31]. Henkikirjojen mukaan Tuomas Klemetinpoika on kyllä ollut talollinen jo 1679.

[sippu630]

Martti Korhosen teoksen Vehkalahden pitäjän historia II (1981) sivulla 159 olevaan Pilhjärta-Peltola-suvun sukutauluun on edellisessä viestissäni mainitulle Samuli Tuomaanpojalle merkitty veli Kalle Tuomaanpoika ja tälle poika Heikki Kallenpoika, joka mainitaan yhtiömiehenä Husulassa 1723–25. Samuli Tuomaanpojalle on tauluun merkitty Heikki Samulinpojan lisäksi myös kaksi muuta poikaa: Eerik Samulinpoika (yhtiömiehenä Husulassa 1723–25) ja Jussi Samulinpoika (yhtiömiehenä Husulassa 1725).

Sukutaulun lähteitä Korhonen ei yksilöi muuten kuin viittaamalla yleisesti Vehkalahden maakirjatilojen kortistoon (mikä tässä tapauksessa tarkoittanee yhteenvetoa ajankohdan henki- ja maakirjoista ynnä muista läänintileistä) sekä Daniel Tilaan muistiinpanoihin 1760-luvulta (joita minulla ei tätä kirjoittaessani ole ollut käsillä).

Vuosien 1723–25 tiedot yhtiömiehistä Heikki Kallenpoika, Eerik Samulinpoika ja Jussi Samulinpoika oletan saaduiksi mainittujen vuosien henkikirjoista. Koska Kalle Tuomaanpojasta ei taulussa ole nimen lisäksi muita tietoja, vaikuttaa siltä, että hänen olemassa olonsa on päätelty siitä, että jossakin lähteessä Heikki Kallenpoika on mainittu Samuli Tuomaanpojan veljenpojaksi tai Heikki Samulinpojan sedänpojaksi.

Luettelen seuraavassa Vehkalahden henkikirjoista vv:lta 1722–27 henkilöt ruokakunnista, joiden olen päätellyt kuuluvan Husulan Husun eli Heikkilän rustholliin N:o 1 (jolla on osatilat Heikkilä, Peltola ja Tepponen) [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tilit 8768: 572; 8771: 1404; 8774: 1327–1328; 8777: 1104–1105; 8780: 1115–1116; 8783: 953–953v]. Kyseisen ajan henkikirjoissa ei vielä ollut erillistä ruokakuntasaraketta, vaan ruokakuntien erottimena toimi summasarake, johon kirjattiin ruokakunnan henkirahaa maksavien henkilöiden lukumäärä maksettavan henkirahan (24, 16 tai 12 hopeaäyriä hengeltä) mukaan eriteltynä. Knaappitiloilla ruokakunnat eivät kuitenkaan tällä tavoin useinkaan erotu toisistaan, koska knaapit olivat vapaita henkirahasta ja nollasummia ei summasarakkeeseen merkitty. On siis epävarmaa, miten knaappitilan väki kulloinkin jakaantui ruokakuntiin. Joskus henkikirjassa on käytetty jotain muuta merkintätapaa erottelemaan knaappitilan ruokakunnat toisistaan. Talonnumerot ilmestyvät henkikirjaan 1733, joten siitä lähtien voidaan päätellä pelkästään henkikirjan perusteella, mihin kylän taloon mikäkin ruokakunta kuuluu.

V:n 1722 henkikirjassa (päivätty 26/2) mainitaan Husulassa (Heikkilän rusthollissa) seuraavat henkilöt, kaikki knaappiaatelia:

Juho Juhonpoika Pilhjerta vaimoineen;
veli Heikki vaimoineen;
isänveljenpoika Heikki Kallenpoika vaimoineen (F[ar]B[ror]S[on] Hend[rich] Carlsson m[ed] h[ustru]);
veli Eerik Kallenpoika vaimoineen;
Martti Niilonpojan leski Eeva.

Veli Heikki on kaiketi Korhosen teoksen sivulla 155 Pilhjärta-Anttilan (oikeastaan Husun eli Heikkilän) sukutaulussa mainittu Heikki Jussinpoika, Jussi Jussinpojan veli. Sedänpoika Heikki Kallenpoika taas on samassa sukutaulussa sivulla 154 mainittu Jussi ja Heikki Jussinpoikien isän Jussi Heikinpojan veljen Kalle Heikinpojan poika. Veli Eerik Kallenpoika on puolestaan samaisessa sukutaulussa mainittu Heikki Kallenpojan veli (ks. myös sukutaulun jatko sivulla 156). Martti Niilonpoika on Tepposen sukua (ks. Korhonen 1981: 148); hänen talonsa oli hänen isänsä Niilo Martinpojan aikana 1681 yhdistetty Heikkilään saman ratsuvarustuksen alaiseksi. — V:n 1723 henkikirjassa (12/2) mainitaan samassa paikassa:

Juho Juhonpoika Pilhjerta vaimoineen;
veli Heikin vaimo;
poika Heikki Samulinpoika (S[on] Hindrich Samuelss[on]);
isänveljenpoika Heikki Kallenpoika vaimoineen;
veli Eerik vaimoineen;
Martti Kallenpojan [sic! p. o. Niilonpojan] leski.

Heikki Samulinpoika on edellisessä viestissäni mainitun Samuli Tuomaanpojan poika, jonka pojattomaksi jäänyt Juho Juhonpoika Husu eli Pilhjerta oli ottanut pojakseen ja yhtiömiehekseen. Vehkalahden ja osan Kymiä 18/11–13/12 1737 pidetyissä syyskäräjissä [KA Kymenkartano ja Lappee 1737 KO a 43 (ii 46): 525v–527] Heikki Samulinpoika ajoi kannetta edesmenneen rusthollarin Juho Husun veljenpoikia Juho ja Heikki Heikinpoikia vastaan siitä, että nämä olivat Heikki Samulinpojan ollessa rykmentinkokouksessa pakottaneet Husun tyttäret siirtämään isänsä jäämistön heidän haltuunsa. Heikki Samulinpoika oli arvellut omistavansa perintöoikeuden Juho Husun kuolinpesään, sen vuoksi että hän on 16 vuotta ollut hänen kanssaan yhtiössä ja kuuluu ylösotetun pojaksi ([Hendrich] Samuelsson förmeent sig äga arfsrätt i Johan Husus Stärbhus, för det han i 16 Åhr i bolag med honom warit, och skall till Son blifwit uptagen). — Nähtävästi Korhonen on tulkinnut määreiden ''isänveljenpoika'' ja ''veli'' viittaavan Heikki Samulinpoikaan ja päätellyt sen mukaisesti, että Heikki Samulinpojalla olisi ollut veli Eerik Samulinpoika ja setä Kalle Tuomaanpoika ja tällä poika Heikki Kallenpoika. — V:n 1724 henkikirjassa (20/2) mainitaan samassa paikassa:

Juho Juhonpoika Pilhjerta vaimoineen;
konstaapelin vaimo Kerttu, aateliton, 24 äyrin henkiraha;
Heikki Samulinpoika;
veli [sic] Juho;
isänveljenpoika Heikki Kallenpoika vaimoineen;
veli Eerik vaimoineen;
Martti Kallenpojan [sic! p. o. Niilonpojan] leski;
renki Tuomas, aateliton, 24 äyrin henkiraha.

Tästä ja seuraavan vuoden henkikirjasta Korhonen on nähtävästi päätellyt, että Heikki Samulinpojalla olisi ollut veli Jussi Samulinpoika. — V:n 1725 henkikirjassa (4/3) mainitaan samassa paikassa:

Juho Pilhjerta vaimoineen;
Heikki Samulinpoika;
veli [sic] Juho vaimoinen;
isänveljenpoika Heikki vaimoineen;
veli Eerik vaimoineen;
Martti Kallenpojan [sic! p. o. Niilonpojan] leski Eeva;
renki Tuomas, 24 äyrin henkiraha.

V:n 1726 henkikirjassa (19/11 1725) mainitaan samassa paikassa seuraavat henkilöt, joista ''nauttivat knaappiaatelisvapautta ne jotka aatelia ovat'':

Juho Pilhjerta vaimoineen, vaimosta 24 äyrin henkiraha;
sukulainen Heikki (Slecht: Hinrich), 24 äyrin henkiraha;
isänveljenpoika [sic] Juho vaimoineen, miehestä 24 äyrin henkiraha;
Heikki Kallenpoika vaimoineen, vaimosta 24 äyrin henkiraha;
veli Eerik vaimoineen, vaimosta 24 äyrin henkiraha;
Martti Niilonpojan vaimo [sic! p. o. leski], 24 äyrin henkiraha;
renki Tuomas, 24 äyrin henkiraha.

Nähtävästi tässä on monelle taksoittu henkiraha aiheettomasti. Sukulainen Heikki on aiemmin mainittu Heikki Samulinpoika. Isänveljenpoika Juho, joka on varmaankin sama mies kuin 1724–25 mainittu veli Juho, on oikeastaan Juho Juhonpojan veljenpoika Juho Heikinpoika, joka kuoli Husulan Heikkilässä isäntänä 1750, ''53-vuotiaana'' [vrt. Korhonen 1981: 155, Jussi Heikinpoika]. — V:n 1727 henkikirjasta (18/11 1726) on luettavissa talossa kolme ruokakuntaa:

(1) Juho Juhonpoika Pilhjerta; sukulainen Heikki.
(2) Juho Heikinpoika vaimoineen; Heikki Kallenpoika vaimoineen; veli Eerik vaimoineen.
(3) Martti Niilonpojan leski; renki Tuomas, 24 äyrin henkiraha.

Yhteenvetona tästä totean, että Korhosen teoksen sivulla 159 olevasta Pilhjärta-Peltolan sukupuusta on karsittava pois Samuli Tuomaanpojan poika Kalle Tuomaanpoika ja tämän poika Heikki Kallenpoika sekä Heikki Samulinpojan veljet Eerik ja Jussi Samulinpojat olemattomina henkilöinä, sen lisäksi että edellisessä viestissäni esitetyin perusteluin sukupuusta karsitaan pois Tuomas Ristonpoika esivanhempineen ja pannaan Tuomas Ristonpojan paikalle Tuomas Klemetinpoika puun uudeksi juureksi; nämä viimeksi mainitut korjaukset on tehtävä myös Oksasten teoksen Vehkalahden knaapit (2003) sivulla 194 olevaan Pilhjerta-Peltolan sukutauluun.

Edellä viitattu, Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 1737 esillä ollut riita Juho Husun perinnöstä päättyi sovintoon, jonka mukaan jutun kantaja Heikki Samulinpoika sai kuolinpesän jäämistöstä kaksi lypsävää lehmää, hiehon, kaikesta talossa olevasta irtaimesta puolet, yhtiöaikana pystytetyistä rakennuksista porstualla varustetun tuvan, uuden tallin sekä pihalla olevat hirsitukit, sekä rikkumattomaan hallintaansa rusthollin sen 1/12 veron osan, jonka hän on omistanut ennen astumistaan yhtiöön Juho Husun kanssa. Sitä vastaan Heikki Samulinpoika luopui kaikesta oikeudesta rusthollin siihen osaan, jota Husu oli hallinnut ennen yhtiön solmimista ja jätti sen Husun lapsille tai sille, jolle nämä samaisen oikeutensa luovuttavat.

Heikki Samulinpoika arveli, että hänelle on tapahtunut vääryyttä siinä jaossa, jonka heidän esi-isänsä olivat keskenään pitkähköjä aikoja sitten tehneet, siinä että hänet on kokonaan poissuljettu siitä talosta, jota Husulan kylä hallitsee Salmenkylän maalla, sekä jäänyt vähälle Husulan puolella niittyjen jaossa, minkä vuoksi hän vaati itselleen ja osakkailleen hyvitystä Salmenkylästä kaikin osin verolukunsa mukaisesti sekä että hänelle luovutettaisiin niittysarka Husulan Mariniitusta, varsinkin kun hän on ottanut suorittaakseen kolmasosansa kaikista ulosteoista, ratsuvarusteiden hankinnasta sekä rakuunahevosen ylläpidosta. Tähän suostuivat vastaajat Juho ja Heikki Heikinpojat Juho Husun alaikäisten tyttärien Maria ja Anna Juhontyttärien puolesta sekä näiden lanko Martti Juhonpoika Sigvart Reitkallista vaimonsa (Beata Juhontyttären) puolesta.

Juho Juhonpojan rusthollin rakuunaksi n:o 63 Karjalan rakuunaeskadroonan (myöhemmän rakuunarykmentin) Vehkalahden komppaniaan oli 30/8 1728 ikänsä vuoksi eron saaneen Sipi Matinpojan tilalle otettu kotimies Heikki Heikinpoika Pilhjerta, edellä mainittu rusthollarin veljenpoika, joka komppanian pääkatselmuksessa Lappeenrannassa 30/8 1737 mainitaan 29-vuotiaaksi ja 9 vuotta palvelleeksi; mies ja hevonen, 6-vuotias ruuna, hyväksyttiin. Rusthollari Juho Juhonpojan mainitaan kuolleen 22/4 1737. [RSA Generalmönsterrullor, SE/KrA/0023/0/1104 (1725–37): 311–312/1737.]

Juho Juhonpoika Husu eli Pilhjerta oli 15/8 1730 saanut maaherralta vahvistuksen rusthollin hallintaan. Nyt hänen kuoltuaan hänen vanhemman veljensä poika ja rusthollin osakas, rakuuna Heikki Heikinpoika anoi Karjalan rakuunarykmentin komentajalta, everstiluutnantti Gotthard Wilhelm Marcks von Würtenbergiltä, että hänen serkkunsa Juho Eerikinpoika voitaisiin ottaa rakuunaksi hänen paikalleen ja että hän saisi samalla eron virastaan päästäkseen hoitamaan rusthollia. Rykmentinkomentajan pyynnöstä Vehkalahden ja osan Kymiä kihlakunnanoikeus tutki asiaa 27–30/3 1738 pidetyissä talvikäräjissä, kirjasi komppanianpäällikön lausunnon ja vahvisti rustholliin sijoitusta hakeneiden hankkimat takuusitoumukset. [KA Kymenkartano ja Lappee 1738 KO a 44 (ii 47): 266v–269.]

Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjan mukaan rusthollin omistus oli jakaantunut seuraavasti: Juho Juhonpojan perillisillä 1/12 veroa, Heikki Heikinpojalla ja hänen vanhemmalla veljellään Juho Heikinpojalla yhteisesti 1/12 veroa, Heikki Samulinpojalla 1/12 veroa, Heikki ja Eerik Kallenpojilla yhteisesti 1/8 veroa sekä Martti Martinpojalla 1/4 veroa. Veroluvut yhteenlaskemalla saadaan koko rusthollin veroluvuksi 5/8. Itse asiassa maakirjoihin on v:sta 1730 lähtien merkitty rustholliin kuuluvaksi myös sen osuus, 5/108 veroa, Husulan talollisten Sivatin kylässä yhteisesti omistamasta 1/6 veron talosta, joka vielä v:n 1728 maakirjassa esiintyy numeroimattomana Sivatin kylän alla Husulan asukkaiden nimissä. Näin rusthollin veroluku oli oikeastaan 5/8 + 5/108 = 145/216. [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tilit 8784: 41v–44, 49v–50; 8788: 55–57, 86–89.]

Heikki Heikinpoika oli sopinut setävainaansa Juho Juhonpojan vävyn Martti Juhonpoika Sigvartin kanssa, että Heikki ja hänen veljensä Juho maksaisivat kolmen vuoden aikana 150 taalaria kuparirahaa setävainaan tyttärille näiden isältään perimästä 1/12 veron osasta rusthollia sekä joistakin rakennuksista ja tulisivat näin omistamaan yhteensä 1/6 veroa. Vehkalahden komppanian päälliköllä, kapteeni Carl Gustaf Rubzoffilla ei ollut muistutettavaa Heikki Heikinpojan anomusta vastaan, ja sikäli kuin kapteenin tiedossa oli, Heikki Heikinpoika kuului olevan lähin miespuolinen perillinen Juho Juhonpojan pieneen tilaan ja varoiltaan verrattavissa samassa kylässä asuviin kanssaveljiinsä, jotka eivät olleet erityisen varakkaita.

Heikki Samulinpoika arveli olevansa Heikki ja Juho Heikinpoikia lähemmin oikeutettu lunastamaan Juho Juhonpojan perillisten 1/12 veroa, mutta tahtoi kumminkin jättää asian silleen, jos hän vain saisi esteettä pitää sen 1/12 veron, Peltolaksi nimitetyn (Päldolax benämd), jota hän tästä rusthollista hallitsee, edellyttäen että Heikki Heikinpoika yksin vastaisi Juho Eerikinpojan pestirahasta ja välipalkasta, koska Heikki Heikinpoika kuuluu nauttineen 30 kuparitaalarin palkkaa. Tämän Heikki Heikinpoika torjui, koskei kuulu saaneen mitään pestirahaa.

Vaikka mainitut osakkaat olivat eri ruokakunnissa, he arvelivat kumminkin tulevansa toimeen kahdella eri sijoituksella, niin että Heikki Samulinpoika ja Martti Martinpoika tahtoivat yhteisen vahvistuksen. Siinä tarkoituksessa Heikki Samulinpoika näytti takuusitoumuksen, jonka rusthollarit Herman Beijer sekä Elias ja Juho Brandstaka olivat hänen puolestaan ottaneet päälleen koskien rusthollin viljelyä ja ruokkoa ja mitä siihen kuuluu. Yhtä lailla pyysivät Juho ja Heikki Heikinpojat sekä Heikki Kallenpoika omasta ja veljensä Eerikin puolesta tulla autetuiksi asianmukaiseen vahvistukseen asumalleen ja hallitsemalleen osalle rusthollia, minkä vuoksi hekin rusthollin viljelystä ja ratsuvarustuksen ylläpidosta asettivat puolestaan takuuseen lautamies Eerik Tanskan, rusthollari Heikki Brandstakan Husupyölistä ja sotamiestalollisen Martti Porkan Kannusjärveltä. Juttu alistettiin korkeiden viranomaisten (so. rykmentinkomentajan ja lopullisesti maaherran) rakaistavaksi.

Vehkalahden ja osan Kymiä v:n 1739 talvikäräjien viimeisenä istuntopäivänä 14/4 Martti Martinpoika Husulasta valitti, että Heikki Samulinpoika oli levityttänyt sellaista tietoa, että Martin hallitsema osa saman kylän rusthollista muka olisi ainoastaan augmentti, vaikka Martti esi-isiensä jälkeen kuuluu omistavan suurimman oikeuden rustholliin, josta Heikki kuuluu tahtovan hänet karkottaa ja hankkia siihen sijoituksen yksin omiin nimiinsä, minkä Martti anoi estettäväksi, jottei hän oikeudessaan tulisi kärsimään, pyytäen sen vuoksi, että saisi vakuudekseen asiaankuuluvan vahvistuksen. Heikki Samulinpoika selitti tähän, ettei halunnut estää Marttia nauttimasta oikeuttaan tai tuottaa hänelle mitään vääryyttä, varsinkaan kun Martti mainitaan edellisvuoden talvikäräjissä tästä rusthollista toimitetussa tutkimuksessa, vaikkakin se kuuluu olevan aputila, jota Martti asuu. Martti oli myös tehnyt asiasta anomuksen everstiluutnantti Marcks von Würtenbergille, joka siitä meneillään olevien käräjien aikana antamassaan lausunnossa on pyytänyt kihlakunnanoikeutta tutkimaan asiaa. Heikki Samulinpoika ilmoitti, että hänen rusthollia koskevat asiakirjansa olivat vielä maaherralla, eikä siten ollut tiedossa, oliko hänen anomukseensa jo langennut päätös ja millainen. Martille jätettiin vapaus pikimmiten ilmoittautua anomuksineen asianomaiseen korkeaan paikkaan (so. Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin maaherralle Lappeenrantaan) edellisvuoden talvikäräjissä tehdyn tutkimuksen pöytäkirja mukanaan. [KA Kymenkartano ja Lappee 1739 KO a 45 (ii 48): 487v–488.]

Heikki Samulinpoika kuoli Peltolan isäntänä 28/1 1753 [Vehkalahden kuolleet ja haudatut 1737–59, n:o 6/1753; Oksaset 2003: 194]. Hänen kuoliniäkseen on merkitty 46 vuotta, mikä on ainakin vuoden liian alhainen. Hänen isänsä Samuli Tuomaanpoikahan kuoli helmikuun 1704 ja tammikuun 1705 välillä, joten Heikin on täytynyt syntyä viimeistään 1705.

Heikki Samulinpojan äiti oli mennyt leskenä uusiin naimisiin Heikki Kallenpojan kanssa. Vehkalahden ja osan Kymiä 8–24/9 1740 pidetyissä syyskäräjissä rusthollari Heikki Samulinpoika Husulasta ajoi kannetta isäpuoltaan Heikki Kallenpoikaa vastaan siitä, että tämä oli ilman poikapuolensa suostumusta myynyt veneen Mikko-suntiolle [KA Kymenkartano ja Lappee 1740 KO a 46 (ii 49): 402].

[Pekka Hiltunen]

Martti Korhosen teoksen Vehkalahden pitäjän historia II (1981) sivulla 159 olevaan Pilhjärta-Peltola-suvun sukutauluun on edellisessä viestissäni mainitulle Samuli Tuomaanpojalle merkitty veli Kalle Tuomaanpoika ja tälle poika Heikki Kallenpoika, joka mainitaan yhtiömiehenä Husulassa 1723–25. Samuli Tuomaanpojalle on tauluun merkitty Heikki Samulinpojan lisäksi myös kaksi muuta poikaa: Eerik Samulinpoika (yhtiömiehenä Husulassa 1723–25) ja Jussi Samulinpoika (yhtiömiehenä Husulassa 1725).

Sukutaulun lähteitä Korhonen ei yksilöi muuten kuin viittaamalla yleisesti Vehkalahden maakirjatilojen kortistoon (mikä tässä tapauksessa tarkoittanee yhteenvetoa ajankohdan henki- ja maakirjoista ynnä muista läänintileistä) sekä Daniel Tilaan muistiinpanoihin 1760-luvulta (joita minulla ei tätä kirjoittaessani ole ollut käsillä).

Vuosien 1723–25 tiedot yhtiömiehistä Heikki Kallenpoika, Eerik Samulinpoika ja Jussi Samulinpoika oletan saaduiksi mainittujen vuosien henkikirjoista. Koska Kalle Tuomaanpojasta ei taulussa ole nimen lisäksi muita tietoja, vaikuttaa siltä, että hänen olemassa olonsa on päätelty siitä, että jossakin lähteessä Heikki Kallenpoika on mainittu Samuli Tuomaanpojan veljenpojaksi tai Heikki Samulinpojan sedänpojaksi.

Luettelen seuraavassa Vehkalahden henkikirjoista vv:lta 1722–27 henkilöt ruokakunnista, joiden olen päätellyt kuuluvan Husulan Husun eli Heikkilän rustholliin N:o 1 (jolla on osatilat Heikkilä, Peltola ja Tepponen) [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tilit 8768: 572; 8771: 1404; 8774: 1327–1328; 8777: 1104–1105; 8780: 1115–1116; 8783: 953–953v]. Kyseisen ajan henkikirjoissa ei vielä ollut erillistä ruokakuntasaraketta, vaan ruokakuntien erottimena toimi summasarake, johon kirjattiin ruokakunnan henkirahaa maksavien henkilöiden lukumäärä maksettavan henkirahan (24, 16 tai 12 hopeaäyriä hengeltä) mukaan eriteltynä. Knaappitiloilla ruokakunnat eivät kuitenkaan tällä tavoin useinkaan erotu toisistaan, koska knaapit olivat vapaita henkirahasta ja nollasummia ei summasarakkeeseen merkitty. On siis epävarmaa, miten knaappitilan väki kulloinkin jakaantui ruokakuntiin. Joskus henkikirjassa on käytetty jotain muuta merkintätapaa erottelemaan knaappitilan ruokakunnat toisistaan. Talonnumerot ilmestyvät henkikirjaan 1733, joten siitä lähtien voidaan päätellä pelkästään henkikirjan perusteella, mihin kylän taloon mikäkin ruokakunta kuuluu.

V:n 1722 henkikirjassa (päivätty 26/2) mainitaan Husulassa (Heikkilän rusthollissa) seuraavat henkilöt, kaikki knaappiaatelia:

Juho Juhonpoika Pilhjerta vaimoineen;
veli Heikki vaimoineen;
isänveljenpoika Heikki Kallenpoika vaimoineen (F[ar]B[ror]S[on] Hend[rich] Carlsson m[ed] h[ustru]);
veli Eerik Kallenpoika vaimoineen;
Martti Niilonpojan leski Eeva.

Veli Heikki on kaiketi Korhosen teoksen sivulla 155 Pilhjärta-Anttilan (oikeastaan Husun eli Heikkilän) sukutaulussa mainittu Heikki Jussinpoika, Jussi Jussinpojan veli. Sedänpoika Heikki Kallenpoika taas on samassa sukutaulussa sivulla 154 mainittu Jussi ja Heikki Jussinpoikien isän Jussi Heikinpojan veljen Kalle Heikinpojan poika. Veli Eerik Kallenpoika on puolestaan samaisessa sukutaulussa mainittu Heikki Kallenpojan veli (ks. myös sukutaulun jatko sivulla 156). Martti Niilonpoika on Tepposen sukua (ks. Korhonen 1981: 148); hänen talonsa oli hänen isänsä Niilo Martinpojan aikana 1681 yhdistetty Heikkilään saman ratsuvarustuksen alaiseksi. — V:n 1723 henkikirjassa (12/2) mainitaan samassa paikassa:

Juho Juhonpoika Pilhjerta vaimoineen;
veli Heikin vaimo;
poika Heikki Samulinpoika (S[on] Hindrich Samuelss[on]);
isänveljenpoika Heikki Kallenpoika vaimoineen;
veli Eerik vaimoineen;
Martti Kallenpojan [sic! p. o. Niilonpojan] leski.

Heikki Samulinpoika on edellisessä viestissäni mainitun Samuli Tuomaanpojan poika, jonka pojattomaksi jäänyt Juho Juhonpoika Husu eli Pilhjerta oli ottanut pojakseen ja yhtiömiehekseen. Vehkalahden ja osan Kymiä 18/11–13/12 1737 pidetyissä syyskäräjissä [KA Kymenkartano ja Lappee 1737 KO a 43 (ii 46): 525v–527] Heikki Samulinpoika ajoi kannetta edesmenneen rusthollarin Juho Husun veljenpoikia Juho ja Heikki Heikinpoikia vastaan siitä, että nämä olivat Heikki Samulinpojan ollessa rykmentinkokouksessa pakottaneet Husun tyttäret siirtämään isänsä jäämistön heidän haltuunsa. Heikki Samulinpoika oli arvellut omistavansa perintöoikeuden Juho Husun kuolinpesään, sen vuoksi että hän on 16 vuotta ollut hänen kanssaan yhtiössä ja kuuluu ylösotetun pojaksi ([Hendrich] Samuelsson förmeent sig äga arfsrätt i Johan Husus Stärbhus, för det han i 16 Åhr i bolag med honom warit, och skall till Son blifwit uptagen). — Nähtävästi Korhonen on tulkinnut määreiden ''isänveljenpoika'' ja ''veli'' viittaavan Heikki Samulinpoikaan ja päätellyt sen mukaisesti, että Heikki Samulinpojalla olisi ollut veli Eerik Samulinpoika ja setä Kalle Tuomaanpoika ja tällä poika Heikki Kallenpoika. — V:n 1724 henkikirjassa (20/2) mainitaan samassa paikassa:

Juho Juhonpoika Pilhjerta vaimoineen;
konstaapelin vaimo Kerttu, aateliton, 24 äyrin henkiraha;
Heikki Samulinpoika;
veli [sic] Juho;
isänveljenpoika Heikki Kallenpoika vaimoineen;
veli Eerik vaimoineen;
Martti Kallenpojan [sic! p. o. Niilonpojan] leski;
renki Tuomas, aateliton, 24 äyrin henkiraha.

Tästä ja seuraavan vuoden henkikirjasta Korhonen on nähtävästi päätellyt, että Heikki Samulinpojalla olisi ollut veli Jussi Samulinpoika. — V:n 1725 henkikirjassa (4/3) mainitaan samassa paikassa:

Juho Pilhjerta vaimoineen;
Heikki Samulinpoika;
veli [sic] Juho vaimoinen;
isänveljenpoika Heikki vaimoineen;
veli Eerik vaimoineen;
Martti Kallenpojan [sic! p. o. Niilonpojan] leski Eeva;
renki Tuomas, 24 äyrin henkiraha.

V:n 1726 henkikirjassa (19/11 1725) mainitaan samassa paikassa seuraavat henkilöt, joista ''nauttivat knaappiaatelisvapautta ne jotka aatelia ovat'':

Juho Pilhjerta vaimoineen, vaimosta 24 äyrin henkiraha;
sukulainen Heikki (Slecht: Hinrich), 24 äyrin henkiraha;
isänveljenpoika [sic] Juho vaimoineen, miehestä 24 äyrin henkiraha;
Heikki Kallenpoika vaimoineen, vaimosta 24 äyrin henkiraha;
veli Eerik vaimoineen, vaimosta 24 äyrin henkiraha;
Martti Niilonpojan vaimo [sic! p. o. leski], 24 äyrin henkiraha;
renki Tuomas, 24 äyrin henkiraha.

Nähtävästi tässä on monelle taksoittu henkiraha aiheettomasti. Sukulainen Heikki on aiemmin mainittu Heikki Samulinpoika. Isänveljenpoika Juho, joka on varmaankin sama mies kuin 1724–25 mainittu veli Juho, on oikeastaan Juho Juhonpojan veljenpoika Juho Heikinpoika, joka kuoli Husulan Heikkilässä isäntänä 1750, ''53-vuotiaana'' [vrt. Korhonen 1981: 155, Jussi Heikinpoika]. — V:n 1727 henkikirjasta (18/11 1726) on luettavissa talossa kolme ruokakuntaa:

(1) Juho Juhonpoika Pilhjerta; sukulainen Heikki.
(2) Juho Heikinpoika vaimoineen; Heikki Kallenpoika vaimoineen; veli Eerik vaimoineen.
(3) Martti Niilonpojan leski; renki Tuomas, 24 äyrin henkiraha.

Yhteenvetona tästä totean, että Korhosen teoksen sivulla 159 olevasta Pilhjärta-Peltolan sukupuusta on karsittava pois Samuli Tuomaanpojan poika Kalle Tuomaanpoika ja tämän poika Heikki Kallenpoika sekä Heikki Samulinpojan veljet Eerik ja Jussi Samulinpojat olemattomina henkilöinä, sen lisäksi että edellisessä viestissäni esitetyin perusteluin sukupuusta karsitaan pois Tuomas Ristonpoika esivanhempineen ja pannaan Tuomas Ristonpojan paikalle Tuomas Klemetinpoika puun uudeksi juureksi; nämä viimeksi mainitut korjaukset on tehtävä myös Oksasten teoksen Vehkalahden knaapit (2003) sivulla 194 olevaan Pilhjerta-Peltolan sukutauluun.

Edellä viitattu, Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 1737 esillä ollut riita Juho Husun perinnöstä päättyi sovintoon, jonka mukaan jutun kantaja Heikki Samulinpoika sai kuolinpesän jäämistöstä kaksi lypsävää lehmää, hiehon, kaikesta talossa olevasta irtaimesta puolet, yhtiöaikana pystytetyistä rakennuksista porstualla varustetun tuvan, uuden tallin sekä pihalla olevat hirsitukit, sekä rikkumattomaan hallintaansa rusthollin sen 1/12 veron osan, jonka hän on omistanut ennen astumistaan yhtiöön Juho Husun kanssa. Sitä vastaan Heikki Samulinpoika luopui kaikesta oikeudesta rusthollin siihen osaan, jota Husu oli hallinnut ennen yhtiön solmimista ja jätti sen Husun lapsille tai sille, jolle nämä samaisen oikeutensa luovuttavat.

Heikki Samulinpoika arveli, että hänelle on tapahtunut vääryyttä siinä jaossa, jonka heidän esi-isänsä olivat keskenään pitkähköjä aikoja sitten tehneet, siinä että hänet on kokonaan poissuljettu siitä talosta, jota Husulan kylä hallitsee Salmenkylän maalla, sekä jäänyt vähälle Husulan puolella niittyjen jaossa, minkä vuoksi hän vaati itselleen ja osakkailleen hyvitystä Salmenkylästä kaikin osin verolukunsa mukaisesti sekä että hänelle luovutettaisiin niittysarka Husulan Mariniitusta, varsinkin kun hän on ottanut suorittaakseen kolmasosansa kaikista ulosteoista, ratsuvarusteiden hankinnasta sekä rakuunahevosen ylläpidosta. Tähän suostuivat vastaajat Juho ja Heikki Heikinpojat Juho Husun alaikäisten tyttärien Maria ja Anna Juhontyttärien puolesta sekä näiden lanko Martti Juhonpoika Sigvart Reitkallista vaimonsa (Beata Juhontyttären) puolesta.

Juho Juhonpojan rusthollin rakuunaksi n:o 63 Karjalan rakuunaeskadroonan (myöhemmän rakuunarykmentin) Vehkalahden komppaniaan oli 30/8 1728 ikänsä vuoksi eron saaneen Sipi Matinpojan tilalle otettu kotimies Heikki Heikinpoika Pilhjerta, edellä mainittu rusthollarin veljenpoika, joka komppanian pääkatselmuksessa Lappeenrannassa 30/8 1737 mainitaan 29-vuotiaaksi ja 9 vuotta palvelleeksi; mies ja hevonen, 6-vuotias ruuna, hyväksyttiin. Rusthollari Juho Juhonpojan mainitaan kuolleen 22/4 1737. [RSA Generalmönsterrullor, SE/KrA/0023/0/1104 (1725–37): 311–312/1737.]

Juho Juhonpoika Husu eli Pilhjerta oli 15/8 1730 saanut maaherralta vahvistuksen rusthollin hallintaan. Nyt hänen kuoltuaan hänen vanhemman veljensä poika ja rusthollin osakas, rakuuna Heikki Heikinpoika anoi Karjalan rakuunarykmentin komentajalta, everstiluutnantti Gotthard Wilhelm Marcks von Würtenbergiltä, että hänen serkkunsa Juho Eerikinpoika voitaisiin ottaa rakuunaksi hänen paikalleen ja että hän saisi samalla eron virastaan päästäkseen hoitamaan rusthollia. Rykmentinkomentajan pyynnöstä Vehkalahden ja osan Kymiä kihlakunnanoikeus tutki asiaa 27–30/3 1738 pidetyissä talvikäräjissä, kirjasi komppanianpäällikön lausunnon ja vahvisti rustholliin sijoitusta hakeneiden hankkimat takuusitoumukset. [KA Kymenkartano ja Lappee 1738 KO a 44 (ii 47): 266v–269.]

Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjan mukaan rusthollin omistus oli jakaantunut seuraavasti: Juho Juhonpojan perillisillä 1/12 veroa, Heikki Heikinpojalla ja hänen vanhemmalla veljellään Juho Heikinpojalla yhteisesti 1/12 veroa, Heikki Samulinpojalla 1/12 veroa, Heikki ja Eerik Kallenpojilla yhteisesti 1/8 veroa sekä Martti Martinpojalla 1/4 veroa. Veroluvut yhteenlaskemalla saadaan koko rusthollin veroluvuksi 5/8. Itse asiassa maakirjoihin on v:sta 1730 lähtien merkitty rustholliin kuuluvaksi myös sen osuus, 5/108 veroa, Husulan talollisten Sivatin kylässä yhteisesti omistamasta 1/6 veron talosta, joka vielä v:n 1728 maakirjassa esiintyy numeroimattomana Sivatin kylän alla Husulan asukkaiden nimissä. Näin rusthollin veroluku oli oikeastaan 5/8 + 5/108 = 145/216. [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tilit 8784: 41v–44, 49v–50; 8788: 55–57, 86–89.]

Heikki Heikinpoika oli sopinut setävainaansa Juho Juhonpojan vävyn Martti Juhonpoika Sigvartin kanssa, että Heikki ja hänen veljensä Juho maksaisivat kolmen vuoden aikana 150 taalaria kuparirahaa setävainaan tyttärille näiden isältään perimästä 1/12 veron osasta rusthollia sekä joistakin rakennuksista ja tulisivat näin omistamaan yhteensä 1/6 veroa. Vehkalahden komppanian päälliköllä, kapteeni Carl Gustaf Rubzoffilla ei ollut muistutettavaa Heikki Heikinpojan anomusta vastaan, ja sikäli kuin kapteenin tiedossa oli, Heikki Heikinpoika kuului olevan lähin miespuolinen perillinen Juho Juhonpojan pieneen tilaan ja varoiltaan verrattavissa samassa kylässä asuviin kanssaveljiinsä, jotka eivät olleet erityisen varakkaita.

Heikki Samulinpoika arveli olevansa Heikki ja Juho Heikinpoikia lähemmin oikeutettu lunastamaan Juho Juhonpojan perillisten 1/12 veroa, mutta tahtoi kumminkin jättää asian silleen, jos hän vain saisi esteettä pitää sen 1/12 veron, Peltolaksi nimitetyn (Päldolax benämd), jota hän tästä rusthollista hallitsee, edellyttäen että Heikki Heikinpoika yksin vastaisi Juho Eerikinpojan pestirahasta ja välipalkasta, koska Heikki Heikinpoika kuuluu nauttineen 30 kuparitaalarin palkkaa. Tämän Heikki Heikinpoika torjui, koskei kuulu saaneen mitään pestirahaa.

Vaikka mainitut osakkaat olivat eri ruokakunnissa, he arvelivat kumminkin tulevansa toimeen kahdella eri sijoituksella, niin että Heikki Samulinpoika ja Martti Martinpoika tahtoivat yhteisen vahvistuksen. Siinä tarkoituksessa Heikki Samulinpoika näytti takuusitoumuksen, jonka rusthollarit Herman Beijer sekä Elias ja Juho Brandstaka olivat hänen puolestaan ottaneet päälleen koskien rusthollin viljelyä ja ruokkoa ja mitä siihen kuuluu. Yhtä lailla pyysivät Juho ja Heikki Heikinpojat sekä Heikki Kallenpoika omasta ja veljensä Eerikin puolesta tulla autetuiksi asianmukaiseen vahvistukseen asumalleen ja hallitsemalleen osalle rusthollia, minkä vuoksi hekin rusthollin viljelystä ja ratsuvarustuksen ylläpidosta asettivat puolestaan takuuseen lautamies Eerik Tanskan, rusthollari Heikki Brandstakan Husupyölistä ja sotamiestalollisen Martti Porkan Kannusjärveltä. Juttu alistettiin korkeiden viranomaisten (so. rykmentinkomentajan ja lopullisesti maaherran) rakaistavaksi.

Vehkalahden ja osan Kymiä v:n 1739 talvikäräjien viimeisenä istuntopäivänä 14/4 Martti Martinpoika Husulasta valitti, että Heikki Samulinpoika oli levityttänyt sellaista tietoa, että Martin hallitsema osa saman kylän rusthollista muka olisi ainoastaan augmentti, vaikka Martti esi-isiensä jälkeen kuuluu omistavan suurimman oikeuden rustholliin, josta Heikki kuuluu tahtovan hänet karkottaa ja hankkia siihen sijoituksen yksin omiin nimiinsä, minkä Martti anoi estettäväksi, jottei hän oikeudessaan tulisi kärsimään, pyytäen sen vuoksi, että saisi vakuudekseen asiaankuuluvan vahvistuksen. Heikki Samulinpoika selitti tähän, ettei halunnut estää Marttia nauttimasta oikeuttaan tai tuottaa hänelle mitään vääryyttä, varsinkaan kun Martti mainitaan edellisvuoden talvikäräjissä tästä rusthollista toimitetussa tutkimuksessa, vaikkakin se kuuluu olevan aputila, jota Martti asuu. Martti oli myös tehnyt asiasta anomuksen everstiluutnantti Marcks von Würtenbergille, joka siitä meneillään olevien käräjien aikana antamassaan lausunnossa on pyytänyt kihlakunnanoikeutta tutkimaan asiaa. Heikki Samulinpoika ilmoitti, että hänen rusthollia koskevat asiakirjansa olivat vielä maaherralla, eikä siten ollut tiedossa, oliko hänen anomukseensa jo langennut päätös ja millainen. Martille jätettiin vapaus pikimmiten ilmoittautua anomuksineen asianomaiseen korkeaan paikkaan (so. Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin maaherralle Lappeenrantaan) edellisvuoden talvikäräjissä tehdyn tutkimuksen pöytäkirja mukanaan. [KA Kymenkartano ja Lappee 1739 KO a 45 (ii 48): 487v–488.]

Heikki Samulinpoika kuoli Peltolan isäntänä 28/1 1753 [Vehkalahden kuolleet ja haudatut 1737–59, n:o 6/1753; Oksaset 2003: 194]. Hänen kuoliniäkseen on merkitty 46 vuotta, mikä on ainakin vuoden liian alhainen. Hänen isänsä Samuli Tuomaanpoikahan kuoli helmikuun 1704 ja tammikuun 1705 välillä, joten Heikin on täytynyt syntyä viimeistään 1705.

Heikki Samulinpojan äiti oli mennyt leskenä uusiin naimisiin Heikki Kallenpojan kanssa. Vehkalahden ja osan Kymiä 8–24/9 1740 pidetyissä syyskäräjissä rusthollari Heikki Samulinpoika Husulasta ajoi kannetta isäpuoltaan Heikki Kallenpoikaa vastaan siitä, että tämä oli ilman poikapuolensa suostumusta myynyt veneen Mikko-suntiolle [KA Kymenkartano ja Lappee 1740 KO a 46 (ii 49): 402].
En minä tällaisista hienouksista mitään tiedä, muttä mamman sukuun lukeutui eräs Paavali Erkinpoika Rämä (s ~1660), joka näköjään nai Hususta jonkun ladyn, jonka jäkeläisiä minun tiedostoni mukaan olivat:
1 Philip
2 Eric
3 Sigfrid
4 Jöran
5 Samuel Paavalinpoika
6 Peder.
PH