Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Lapin polttaminen sota-aikana
Onkohan tarkempaa tietoa löytynyt Saksan sota-arkistoista tai muualta Lapin tuhopoltoista sodan lopussa? Erityisesti tuo Etelä-Lapin saksalaisten liikkeet ja tekemiset olisivat kiinnostavia. Keitä he olivat, mistä tulivat, milloin kaikki tapahtui, miksi tuhot olivat paikallisia ja paikoin niitä ei ollutkaan, oliko selkeä käsky edes annettu, jne. Jotain löytyy joistakin kirjoista, mutta on ristiriitaistakin väitteitä ilmassa.
Jouko
Markku Pelttari
10.01.20, 11:47
Jos lukee Toivo Kailan kirjan Lapin sota vuodelta 1950 ja erään tuoreimmista, Mika Kuljun Lapin sota 1944-1945 vuodelta 2013, saa jonkinlaista horisonttia asiaan.
Rovaniemen tuho tallentui sotakuviin (Kaleva 26.4.2013)
https://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/rovaniemen-tuho-tallentui-sotakuviin/628368/
joten kannataa etsiä myös SA-kuvagalleriasta
http://sa-kuva.fi/
Matti Lund
10.01.20, 13:08
Onkohan tarkempaa tietoa löytynyt Saksan sota-arkistoista tai muualta Lapin tuhopoltoista sodan lopussa? Erityisesti tuo Etelä-Lapin saksalaisten liikkeet ja tekemiset olisivat kiinnostavia. Keitä he olivat, mistä tulivat, milloin kaikki tapahtui, miksi tuhot olivat paikallisia ja paikoin niitä ei ollutkaan, oliko selkeä käsky edes annettu, jne. Jotain löytyy joistakin kirjoista, mutta on ristiriitaistakin väitteitä ilmassa.
Jouko
Yksi toistaiseksi käyttämätön lähde, josta saattaisi löytyä melkoisestikin lisää tietoa Lapin sodan liikkeistä ja niiden hitaudesta, voisivat olla ko. asiaa koskevat KGB:n asiakirjat, joiden yleisen tason luotettavuudessa saattaa olla toivomisen varaa, mutta joissa saattaa olla tästäkin asiasta myös aivan käytännöllistä ja kiistämätöntä faktatietoa.
Nimittäin sehän on historiantutkijoitten tiedossa, että silloinkin kun Stalin osallistui suursodan vielä kestäessä, mutta Suomen siitä jo irrottua liittoutuneitten rauhanprosesseihin Suomen kysymyksestä, häntä koko ajan tarkasti raportoitiin Lapin sodan tapahtumista. Tiedonantajia voi vain arvailla, kun ei ole asiaan niin tarkoin perehtynyt, mutta Stalinin ironisista sanankäänteistä neuvotteluissa saa sen käsityksen, että hänellä oli silmät siellä yhdessä jos toisessakin paikassa.
Luultavaa on, että joku KGB:ssä on laatinut raportteja näistä tiedonannoista Stalinille. Tuskin Stalinia uskallettiin näillä kovasti huijata.
Kun nyt suomalaiset historiantutkijat ovat saaneet jo pitkään rampata KGB:n arkistossa, olisi kumma, jos joku heistä ei olisi näitäkn etsinyt, ja jos niitä on säilynyt, on löytänyt.
Terv M Lu
Matti Lund
10.01.20, 17:58
Yksi toistaiseksi käyttämätön lähde, josta saattaisi löytyä melkoisestikin lisää tietoa Lapin sodan liikkeistä ja niiden hitaudesta, voisivat olla ko. asiaa koskevat KGB:n asiakirjat, joiden yleisen tason luotettavuudessa saattaa olla toivomisen varaa, mutta joissa saattaa olla tästäkin asiasta myös aivan käytännöllistä ja kiistämätöntä faktatietoa.
Nimittäin sehän on historiantutkijoitten tiedossa, että silloinkin kun Stalin osallistui suursodan vielä kestäessä, mutta Suomen siitä jo irrottua liittoutuneitten rauhanprosesseihin Suomen kysymyksestä, häntä koko ajan tarkasti raportoitiin Lapin sodan tapahtumista. Tiedonantajia voi vain arvailla, kun ei ole asiaan niin tarkoin perehtynyt, mutta Stalinin ironisista sanankäänteistä neuvotteluissa saa sen käsityksen, että hänellä oli silmät siellä yhdessä jos toisessakin paikassa.
Luultavaa on, että joku KGB:ssä on laatinut raportteja näistä tiedonannoista Stalinille. Tuskin Stalinia uskallettiin näillä kovasti huijata.
Kun nyt suomalaiset historiantutkijat ovat saaneet jo pitkään rampata KGB:n arkistossa, olisi kumma, jos joku heistä ei olisi näitäkn etsinyt, ja jos niitä on säilynyt, on löytänyt.
Terv M Lu
Tuli myös mieleen tapauksia, kun saksalaisilla oli kiire tuhota arkistojaan, kun sota alkoi olla hävitty ja ylhäältä tuli käsky, jotta voittajien käsiin ei saa joutua dokumentteja suoritetuista sotarikoksista.
Lapissa ei liene tehty kovin huomattavia sotarikoksia (ks. tarkemmin mm. O Silvennoisen tutkimuksista, joista selviää myös joitakin lähteitä saksalaisten toimista Lapissa), mutta jos ei-toivottua paperimateriaalia oli pois vetäytyvillä joukoilla hallussaan, sehän oli sopivaa pikasytykettä muun helposti palavan materiaalin joukossa: ehkä kylät ja tiedot paloivat siinä samassa syssyssä.
Itselleni on varhain tullut tietty näkemys Lapin sodan loppuvaiheen kulusta, koska lapsena salakuuntelin suomalaisten kärkijoukossa sotineitten miesten keskinäisiä suljetun piirin keskusteluja siitä, miten he arvioivat sitä, mitä he olivat todistaneet paikan päällä siitä, miten saksalaiset saattoivat räjäyttää siltoja ja sytyttää taloja palamaan ja missä niitä kulloinkin tapahtui. Ne olivat sellaisen joukko-osaston miehiä, jotka seurasivat saksalaisia Norjan rajalle saakka!
Asioissa on monta puolta ja kunhan aikaa tarpeeksi kuluu, tulee asioista aina ilmi joitain sellaisia puolia, joista on pitkään vaiettu.
Aika hyvin on kuitenkin tullut ilmi, mitä tapahtui noin 80 vuotta sitten mutta vielä on yhtä sun toista salattuna, mitä tapahtui noin 75 vuotta sitten.
Terv M Lu
Tässäpä se perussyy onkin sille, miksi kaipaisin kirjallisia dokumentteja ja mielellään aitoja sellaisia. Isäni kotiseutu poltettiin Kemijärvellä, mutta koska läheisin kylä jäi vähälle vauriolle (ainoastaan yhteinen kyläkoulu poltettiin), niin väestön keskuudessa on liikkunut uskomuksia siitä, että isän kotiseudun polttivat juuri nuo naapurikyläläiset koston tai kateuden takia. Itse en usko tähän eikä moni muukaan, mutta on selvää, että kaikenlaisia juttuja on liikkeellä (nämäkin olisi jo kiireellistä tallettaa muistiin). Kyläkateushan on vanhastaan ollut Suomessa hyvin yleistä ja naapurikyläläisiähän on aina pidetty kummallisina. Valokuvat ym. maastossa olevat bunkkerirauniot kertovat saksalaisten läsnäolosta, mutta kuulemani mukaan nämä vakinaiset lähtivät pois ennen kuin tulivat varsinaiset ss-tuhoajaryhmät asialle. Eräs pieni talo yritettiin polttaa polttopullolla, mutta palo tukahtui, koska ikkunat ja ovet olivat jääneet kiinni. Lattialla oli vain iso musta läiskä, kun asukkaat palasivat. Tämä osin todistanee saksalaisten olleen asialla.
Jotain vähäisiä tuholistoja olen muistaakseni löytänyt Oulun kansallisarkistosta, mutta olisikohan kuitenkin olemassa niistä kattavampia aineistoja jossakin muuallakin? Nuo mainitut KGB-arkistot ovat taas ammattilaisten heiniä. Tiedän vaan kokemuksesta, että kyllä sitä vaan löytyy sellaistakin, mitä ei olisi koskaan aikaisemmin uskonut.
Jouko
Erkki A Tikkanen
12.01.20, 20:23
Äitini kertoi, että evakkoon lähtiessään Kittilän Alakylästä, Rovaniemeltä oli tullut joku saksalainen upseeri ja äitini isä, joka tuolloin oli talvisodassa haavoituttuaan autovarikolla esimiehenä. Isoisäni oli tullut saattelemaan isoäitiäni ja äitiäni evakkomatkalle, tämä saksalainen upseeri oli tarjonnut isoisälleni kyydin Alakylään.
Tämä saksalainen upseeri kertoi, että kylä poltetaan, mutta ne saksalaiset, jotka asustelivat Alakylässä, eivät polta sitä, vaan saattelevat autokolonnaa Ruotsin suuntaan ja jatkavat matkaa pohjoiseen, Norjaan. Kylä polttajat tulevat erikseen Rovaniemeltä jälkijoukoissa.
Samoin äitini kertoi, että kun olivat tulleet takaisin Alakylään, lähes kaikki oli poltettu, jotkut syrjäisemmät talot olivat jäljellä. Äitini kertoi, että kun he olivat tulleet takaisin, oli jotkut talot syrjemmällä vielä kyteneet. Tästä kylän miehet ja naiset arvelivat, että polttajina olivat olleet ehkä jotkut kyläläiset tai naapurikyläläiset, jotka olivat ryöstäneet ensin talot ja sitten polttaneet. Saksalaisia ne eivät voineet olla, kun heidän lähdöstään oli mennyt jo kuukausia. Sota-aikana tapahtui kaikenlaista pahaa, sekä ulkomaisten sotilaiden että kotimaisten pahojen ihmisten tahoilta.
Matti Sandqvist
13.01.20, 23:00
Kannattee toppuutella heittoja, että suomalaiset olisivat itse Lappinsa polttaneet. Missä järjestyksessä mitäkin saksalaiset joukot vetäytyessään tuhosivat selviää edellä viitatuissa kirjoissa ja takaa-ajavien suomalaisjoukkojen sotapäiväkirjoista. Vetäytyvillä saksalaisilla oli kiire ja siksikin vetäytymisteiden sivuun jääviä kyliä ja rakennuksia jäi polttamatta. Siitä, miten polttaminen kiireessä pääasiassa tapahtui, on hyvä ja usein televisiossakin esitetty ruotsalaisfilmi Pellon kirkonkylän polttamisesta.
Matti S
Löysin netistä hyvän perussivuston aiheesta.
https://lapinsota-1944.weebly.com/
Jouko
... Vetäytyvillä saksalaisilla oli kiire ja siksikin vetäytymisteiden sivuun jääviä kyliä ja rakennuksia jäi polttamatta.
Matti S
Juuri näin. Niinkin tunnetussa paikassa kuin Rovaniemellä jäi rakennuksia polttamatta. Niemelässä jokin matkaa kirkolta alavirtaan säilyi joen penkalla hirsitalo. En tunne juuri sitä puolta joesta hyvin, mutta olin siirtämässä kyseistä taloa uuteen paikkaan ja kuulin historiasta muilta. Pöyliönvaaran hyppyrinmäen saksalaiset räjäyttivät ja sen lähellä olleen talon he polttivat, mutta aivan jokirannassa yksi kookas asuinrakennus säilyi samoin kuin pihan muut rakennukset. Talon seinällä oli palava eloseiväs, kun suomalaiset tulivat Ranuan suunnasta. He vetivät seipään pois ja sammuttivat palon. Musta jälki vain jäi seinään. Näin kertoi talossa asunut sukulaiseni. Myös Pöykkölässä niinikään jokirannassa säilyi historiallinen talo pihapiireineen, joka on nyt museona.
"[QUOTE=Matti Lund;313502]Tuli myös mieleen tapauksia, kun saksalaisilla oli kiire tuhota arkistojaan, kun sota alkoi olla hävitty ja ylhäältä tuli käsky, jotta voittajien käsiin ei saa joutua dokumentteja suoritetuista sotarikoksista."
Tietääkseni noita saksalaisarkistoja siirrettiin Rovaniemeltä lentokoneella Norjaan, mutta kone teki norjalaiselle suolle pakkolaskun. Mihin asiakirjat sitten päätyivät on epäselvää, mutta saksan sota-arkistosta on kuulemani mukaan löytynyt asiaan liittyviä dokumentteja merkittävästikin.
Jouko
Matti Lund
14.01.20, 18:17
Juuri näin. Niinkin tunnetussa paikassa kuin Rovaniemellä jäi rakennuksia polttamatta. Niemelässä jokin matkaa kirkolta alavirtaan säilyi joen penkalla hirsitalo. En tunne juuri sitä puolta joesta hyvin, mutta olin siirtämässä kyseistä taloa uuteen paikkaan ja kuulin historiasta muilta. Pöyliönvaaran hyppyrinmäen saksalaiset räjäyttivät ja sen lähellä olleen talon he polttivat, mutta aivan jokirannassa yksi kookas asuinrakennus säilyi samoin kuin pihan muut rakennukset. Talon seinällä oli palava eloseiväs, kun suomalaiset tulivat Ranuan suunnasta. He vetivät seipään pois ja sammuttivat palon. Musta jälki vain jäi seinään. Näin kertoi talossa asunut sukulaiseni. Myös Pöykkölässä niinikään jokirannassa säilyi historiallinen talo pihapiireineen, joka on nyt museona.
Hyvä jos yksikin sauna tai liiteri jäi polttamatta asuinrakennuksista ja kirkoista puhumattakaan.
Saksalaisilla oli kiire, mutta sammakkoperspektiivistä katsoen takaa-ajajilla oli kyky ja halu aiheuttaa heille olennaisesti suurempi kiire, jolla Lapin tuhoja olisi pystytty merkittävästi rajoittamaan. Sitä heille ei suotu, kun ylempää annetut käskyt estivät sen ja aiheuttivat etenemistä aiheuttavia hidastustekijöitä, jotka kasautuivat joukkojen eteen.
Kotinsa menettäneitten sukuhistorian kannalta olisi oikeutettua jo tietää armoton totuus kaikista syistä, jotka johtivat niin laajamittaiseen hävitykseen Lapissa.
Linkistä avautuvilta sivuilta selvisi joitakin luotettavilta vaikuttavia tietoja Lapin sodan tapahtumista, sen etenemisestä ajassa ja reunaehdoista alussa, vlillä ja lopussa.
Erään sivun loppupuolella oli aihetta syvältä tutkineen Sampo Ahdin vihjaus siitä, että Lapin hävitys oli ikään kuin välttämätön uhraus sodan päätteeksi.
Tällainen terapeuttinen väite on kaiketi riittänyt silloin kotinsa menettäneillekin, vaikka nähtävästi korkeitten herrojen vaakakupissa taisi olla joitain tärkeämpiä asioita kuin lappilaisten kotikontujen puolustaminen.
Yksi puolustelu natsikenraalin kanssa veljeilyyn vielä välirikonkin jälkeen oli, että niin säästyttiin siltä, että saksalaisten hävitys olisi lähtenyt ilman sitä käyntiin Oulusta ja sen lähikylistä. Siltä olisi säästytty??? Tässä on minulla omakohtaistakin: isäni palasi sodan loputtua Kilpisjärveltä Ouluun, jossa ei ollut koskaan ennen sotia käynyt (välirauhan aikana vähän ennen jatkosodan alkamista ensimmäisen kerran ja oleskeli silloin Rovaniemelläkin) ja minä synnyin siellä noin 3½ vuotta myöhemmin. On vaikea siis ajatella mitään Oulun kustannuksella, mutta uskon, että jos ajateltiin enemmän Oulun kuin Lapin suojelemista, saldo jäi kaiken kaikkiaan negatiivisemmaksi, kun vertaa odotuksia siihen, jos suojelutahto olisi ollut toisinpäin.
Voi nyt näyttää provokatiiviselta ja hirvittävän yksinkertaistetulta, kun taustalla oli varmaan tekijöitä, jotka tekivät tilanteen Suomen sodanjohdolle erittäin hankalaksi ja kun heillä oli tavattoman paljon suurta epävarmuutta, mutta vaikuttaa siltä, että kenraali Lothar Rendulic onnistui sahaamaan Mannerheimiä silmään "syysmanööverisopimuksella", koska sitä "junaillessa" hän oli varmaankin saanut saksalaisista tiedustelulähteistä tiedon, ettei ole odotettavissa, että Stalin rikkoisi välirauhaehdot ja käynnistäisi suurhyökkäyksen Vienan suunnasta, ehkä Kuusamon kautta, saksalaisten poisajamiseksi Norjaan asti, kun Stalin oli ilmeisesti luvannut muille liittouman kumppaneilleen, ettei siihen ryhdy, vaikka Lapin sota ei edistyisikään hänen toivomallaan tavalla. Stalin varmistikin kenraalilleen sen 18.9., ettei mitään ylilyöntejä sallita. Häkellyttävää on se, että lähes samaan ajankohtaan Mannerheim hyväksyi Rendulicin neuvottelijan Haahdelle saneleman "syysmanööverisopimuksen".
Toinen asia on poltetun maan taktiikasta puhuminen. Vaikuttaa siltä, että se, missä on perusteltua puhua poltetun maan taktiikasta, puolin ja toisin, jää paljon suppeammalle alueelle kuin se, mistä yleisesti puhutaan.
Kun Neuvostoliiton Karjalan joukkojen komentokeskus oli jo siirretty Kantalahdelle ja sen alaisia joukkoja keskitettiin Vienan pohjoisosiin, onko Iijoen sillan polttaminen enää saksalaisten poltetun maan taktiikan kannalta manööveriä edistavä toimenpide. Kyllä se on, muttei venäläisiä joukkoja, vaan suomalaisia joukkoja silmälläpitäen. Siis julkilausuttu perustelu oli aivan ontto, mutta saksalaiset varustautuivat sillä sitä varten, kun suomalaiset todella aloittavat takaa-ajon.
Huomattava osa Lapin hävitystä on mielestäni lähinnä vandalismia (osin myös jotkin venäläisten tuhopoltot Kuusamon suunnalla).
Itärajan tuntuma on vaikea: olisiko niin, että joku paikallinen viranomainen (nimismies tms.) olisi paniikissa antanut käskyn polttaa jokin kylä, vaikka tilanne oli jo mennyt sotilaallisesti ohi eikä mitään tarvetta hyökkääjien haittaamiseen enää ollut?
Terv M Lu
Muistelen isäni joskus väittäneen, että kaikki saksalaiset eivät halunneet tehdä tuhotöitä. Ilmoittivat esimiehelleen sytyttäneensä määrätyt talot, mutta eivät sitä kuitenkaan tehneet. En tiedä, mihin lähteisiin tämä näkemys perustuu.
On myös todennäköistä, että osa rakennuksista piti uhrata vain näytöksi esimiehilleen siitä, että käsky oli täytetty. Lisäksi olihan jo ajatuskin kaiken tuhoamisesta mahdoton ajatus, kun saksalaisilla oli parempaakin tekemistä henkensä pelastamiseksi ja polttoaineiden säästämiseksi.
Edelleen ihmettelen sitä, miksi he kuitenkin vaivautuivat isän kotiseudulle pitkää mutkaa tekemään polttamistarkoituksessa elleivät sitten osin kulkeneet vesistöjä pitkin.
Myös kirkkojen polttaminen on ristiriitaista, koska välillä niin tehtiin välillä ei. Ehkä ne suurimmaksi osaksi tuhoutuivat tulen levitessä niihin muualta.
Jouko
Matti Lund
14.01.20, 19:35
M Lu: Tuli myös mieleen tapauksia, kun saksalaisilla oli kiire tuhota arkistojaan, kun sota alkoi olla hävitty ja ylhäältä tuli käsky, jotta voittajien käsiin ei saa joutua dokumentteja suoritetuista sotarikoksista.
Tietääkseni noita saksalaisarkistoja siirrettiin Rovaniemeltä lentokoneella Norjaan, mutta kone teki norjalaiselle suolle pakkolaskun. Mihin asiakirjat sitten päätyivät on epäselvää, mutta saksan sota-arkistosta on kuulemani mukaan löytynyt asiaan liittyviä dokumentteja merkittävästikin.
Jouko
Antamastasi linkistä selviää pari mielenkiintoista seikkaa saksalaisista arkistoista. Eli kaksi "syysmanööverisopimuksen" sisällöstä vähäsen raottavaa raporttia ja Rendulicin Kuusamossa käyntiä koskeva asiakirja.
Rendulic oli syytettynä sotarikoksista, joista epäilyjä ei suljettu pois R:n toimista Lapissakaan. Syytteet jotka kohdistuivat sotarikoksiin Lapissa menivät kuitenkin kumoon näytön puutteesta, mutta muualta näyttöjä löytyi ja Rendulic tuomittiin niistä, siviilien teloituksia ja sen sellaista.
Juolahtaa mieleen se, että jossain vaiheessa Rendulicille selvisi, että hänet katsotaan niin pieneksi tekijäksi, ettei häntä tulla tuomitsemaan kuolemaan. Uskallettu johtopäätös on tästä, kun en ole tutustunut ko. asiakirjoihin, että Rendulicin asianajaja on varmaan haalinut tuomion pituutta lieventäviä todistuksia. - Ja niitä on löytynyt Lapin sodasta. Tuo Kuusamon tapauskin vaikuttaa siltä: ei polteta enää Kuusamoa, koska venäläiset eivät ole niskassa, vaan häivytään. Toimitaan kuin kunnon sotilas.
Mutta alkaa epäillä, kun suomalaiset ovat tuhonneet omat kappaleet (mikä on ymmärrettävää eikä ole harmi, kun ajattelee mahdollisia seurauksia), jotka liittyvät "syysmanööverisopimukseen", että ne kaksi kappaletta on kaivettu Saksasta Rendulicin puolustukseksi ja on ehkä löydetty ja säilytetty sen takia? Nehän viittaavat siihen, että hän on pannut palamaan Lappia yhteisymmärryksessä Suomen sodanjohdon kanssa, joten hän ei ollut tribunaalin silmissä siinä ypö yksinäinen pahis ja syntipukki.
Terv M Lu
jukkaukkola
15.01.20, 00:30
Mutta alkaa epäillä, kun suomalaiset ovat tuhonneet omat kappaleet (mikä on ymmärrettävää eikä ole harmi, kun ajattelee mahdollisia seurauksia), jotka liittyvät "syysmanööverisopimukseen", että ne kaksi kappaletta on kaivettu Saksasta Rendulicin puolustukseksi ja on ehkä löydetty ja säilytetty sen takia? Nehän viittaavat siihen, että hän on pannut palamaan Lappia yhteisymmärryksessä Suomen sodanjohdon kanssa, joten hän ei ollut tribunaalin silmissä siinä ypö yksinäinen pahis ja syntipukki.
Terv M Lu[/quote]
Noinhan se taisi olla,Suomella ja Saksalla oli sopimus ,jota ryssä ei hyväksynyt,vaan piti alkaa tositoimiin ,(Saksa olisi mielellään tuhonnut Oulunkin ,ilman tuota sopimusta),tämän takia Oulujokivarressa oli runsaasti asekätkentää varotoimenpiteenä mahdollista ryssän Pohjois-Suomen miehitystä varten.
Taustoista lisää:Lapin sota – Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota)
"Nehän viittaavat siihen, että hän on pannut palamaan Lappia yhteisymmärryksessä Suomen sodanjohdon kanssa, joten hän ei ollut tribunaalin silmissä siinä ypö yksinäinen pahis ja syntipukki."
Itse en oikein ole vieläkään ymmärtänyt, miksi syysmanooverissa suomalaiset ja saksalaiset yhdessä sopivat mm. siltojen tuhoamisesta?!?! Jos ymmärsin ja olen lukenut em. sivustoa oikein. Tämähän asettaa koko tuhoamistoimen aivan uuteen valoon ja ties mitä tämän taustalla on mahtanut tapahtuakaan suomalaistenkin taholta!
Jouko
Matti Lund
15.01.20, 11:48
"Nehän viittaavat siihen, että hän on pannut palamaan Lappia yhteisymmärryksessä Suomen sodanjohdon kanssa, joten hän ei ollut tribunaalin silmissä siinä ypö yksinäinen pahis ja syntipukki."
Itse en oikein ole vieläkään ymmärtänyt, miksi syysmanooverissa suomalaiset ja saksalaiset yhdessä sopivat mm. siltojen tuhoamisesta?!?! Jos ymmärsin ja olen lukenut em. sivustoa oikein. Tämähän asettaa koko tuhoamistoimen aivan uuteen valoon ja ties mitä tämän taustalla on mahtanut tapahtuakaan suomalaistenkin taholta!
Jouko
Vaikuttaa siltä, että Rendulicin johtamat joukot saivat itselleen maksimaalisen edun manipuloimalla sodasta irtaantuvien suomalaisten kanssa "syysmanööverisopimuksen". Suomen joukot taas ottivat sen avulla vastaan monenlaisia haittoja omille manöövereilleen. Tämä asetelma oli mielestäni jo ennalta hyvin nähtävissä.
Toisaalta Redulic ei taatusti piitannut tippaakaan "syysmanööverisopimuksen" sisällöstä ja mahdollisista ehdoista eikä kunnioittanut pätkääkään siinä sitä, mitä Haahti ja päämaja oli siihen saanut, vaan teki manööverinsä täysin oman päänsä mukaan, kun oli saanut Hitleriltä myönnön toimia.
Siis sillä mitä tarkasti "sovittiin" siltojen räjäyttämisistä, ei ollut mitään merkitystä (uusien siltojen pystyttämiselle oli se merkitys, että suomalaiset harhautuivat noudattamaan kantavuuden rajoitetta niin, etteivät ne kestäneet omia tankkejakaan, mikä oli Rendlicin pyrkimyksen toteutumista), vaan Rendulic oli taatusti päättänyt jo kaksi viikkoa ennen "sopimuksen" "voimaanastumista" joka tapauksessa tuhota kaikki sillat, mitkä Saksan joukot pystyvät tekemään. "Sopimus" takasi Rendulicille sen, että hän kykeni joukkoineen toteuttamaan kaikki aikeensa ilman mitään vastustusta ennen suomalaisten suorittamaa Tornion manööveriä. Hän jopa pystyi sen avulla kaikessa rauhassa valmistelemaan räjäytysoperaatioille hyviä edellytyksiä niin, että ne sujuisivat ongelmitta, kun "takaa-ajajat" seurasivat hyvällä näköyhteydellä sillankorvan aitiopaikoilta räjäytystöiden suorittamista. Jos olosuhteet olisivat olleet toiset ja suomalaiset olisivat panneet vähän kampoihin, saksalaiset eivät olisi pystyneet räjäyttämään kuin jonkin osan silloista.
"Syysmanööverisopimuksella" oli siis merkittävä vaikutus Lapin tuhojen laajuuteen. Siitä mitä olisi tapahtunut ilman sitä, voidaan saada jotain vihjettä analysoimalla tapahtumia niissä maissa, joissa oli vastaava tilanne kuin Suomessa: Saksan kanssa "liittoutumisesta" irronneet pienet valtiot, joista saksalaiset joukot tuli ajaa pois ja jotka olivat Neuvostoliiton painostuksen alla. Oli miten oli, vain hirvittäviä tapahtui, enemmän tai vähemmän. Jokaisessa skenaariossa tuhojen määrä riippui joka tapauksessa merkitsevästi siitä, millä kiireellä saksalaiset saataisiin pois maasta, mitä kiireellisemmin, sen vähemmän ehkä ehtivät aiheuttaa tuhoja.
Luultavaa on, että tiedämme "syysmanööverisopimuksesta" vain saksalaisten lähteitten perusteella ja vain sen, mikä oli edullisinta Rendulicin puolustuksen kannalta niin, ettei yksin häntä voitu vaatia tilille Lapin yksityisen siviiliomaisuuden tarpeettomasta hävittämisestä sotilaalliselta kannalta.
Lisäksi nähtävästi "syysmanööverisopimuksesta" tihkuneet tiedot olivat omiaan tai suorastaan tekivät Suomen vireillä olleet pyrkimykset tyhjiksi saada Saksalta korvauksia Lapin hävittämisestä (ks. Erik Castrenin muistio asiasta Suomen halliitukselle), johon olisi muuten ollut hyvä kansainvälisoikeudellinen sauma.
Jos saksalaisilla oli "syysmanööveriin" liittyviä asiakirjoja, jotka eivät olleet niin edullisia Rendulicin kannalta, ne on todennäköisesti hävitetty, jos Rendulicin asianajaja on ehtinyt saada niitä haltuunsa ennen sotarikoksista syyttävää osapuolta.
Minä muistutan myös, ettei raamit Lapin sodalle ollut vain "ryssän" ja Suomen kahdenvälinen asia tai peräti "ryssän" yksityisasia, tai jonkin Suomen erillissodan loppuvaihe, vaikka voisi jollain silmälaseilla siltä näyttää, vaan liittoutuneet olivat ne asettaneet yhteisymmärryksessä keskenään ja Suomen välirauhan sopimuksen yhtenä osapuolena oli myös Yhdistyneet kuningaskunnat.
Terv M Lu
Syysmanööverillä pyrittiin siis ilmeisesti huijaamaan ensisijaisesti venäläisiä todellisen sodan hämäämiseksi siinä kuitenkaan onnistumatta, koska urkkijoita oli kaikkialla. Mutta Rendulic myös veti tavallaan suomalaisiakin nenästä varmistaakseen näin oman selustansa vetäytymisen onnistumisen ja mahdollisen poltetun maan taktiikan osalta. Suurin kasvojen menettäjä oli siis suomalaiset ja ilmeisesti tästä syystä ko manööveriä ei ilmeisesti löydy suomalaisista arkistoista.
Tuolla yhteisellä siltasabotaasilla taas pyrittiin "vaihtamaan" liian vankat sillat huterimmiksi siltä varalta, jos venäläiset tulisivatkin panssareiden avulla ajamaan saksalaiset pois Lapista ja samalla valtaamaan sen lopullisesti.
Ovelaa juonittelua siellä ja täällä!
Jouko
Matti Lund
15.01.20, 12:31
Syysmanööverillä pyrittiin siis ilmeisesti huijaamaan ensisijaisesti venäläisiä todellisen sodan hämäämiseksi siinä kuitenkaan onnistumatta, koska urkkijoita oli kaikkialla. Mutta Rendulic myös veti tavallaan suomalaisiakin nenästä varmistaakseen näin oman selustansa vetäytymisen onnistumisen ja mahdollisen poltetun maan taktiikan osalta. Suurin kasvojen menettäjä oli siis suomalaiset ja ilmeisesti tästä syystä ko manööveriä ei ilmeisesti löydy suomalaisista arkistoista.
Tuolla yhteisellä siltasabotaasilla taas pyrittiin "vaihtamaan" liian vankat sillat huterimmiksi siltä varalta, jos venäläiset tulisivatkin panssareiden avulla ajamaan saksalaiset pois Lapista ja samalla valtaamaan sen lopullisesti.
Ovelaa juonittelua siellä ja täällä!
Jouko
Ensimmäinen lausumasi pitää kutakuinkin paikkansa. Vaikuttaa pahasti siltä, että Stalin sai koko ajan nopeammin ja paljon tarkemmat tiedot Oulun pohjoispuolisista tapahtumista kuin Mannerheim päämajaan; ja koko muu Suomi oli täysin pihalla tästä asiasta???
Mitä taas tulee siltojen räjäyttämiseen ja panssarien etenemisen vaikeuttamiseen. uskon, että Rendulic ajoi takaa vain mahdollisten suomalaisten panssarien pysäyttämistä, koska uskon, että hänen tiedustelulähteensä olivat saaneet jo varmistuksen, ettei Stalin anna lupaa Karjalan joukoilleen hyökätä Suomen puolelle saksalaisten perään. Joka tapauksessa Rendulic toimi Kuusamossakin juuri niin, kuin hän olisi tällaisen tiedon varassa.
Jos Mannerheim uskoi venäläisten tankkien välittömään uhkaan heti aselevon jälkeen, häntä ei ollut informoitu riittävästi siitä, mitä liittoutuneitten puolella oli asiasta päätetty eli ei ollut tiedoissa sillä tasolla, jolla Rendulic oli.
Stalin oli sitonut tässä asiassa kätensä ja antanut sitä koskevia lupauksia Churchillille, ei hyvää hyvyyttään, vaan vastineeksi jostakin, jonka koki itselle edulliseksi.
Terv M Lu
"Mitä taas tulee siltojen räjäyttämiseen ja panssarien etenemisen vaikeuttamiseen. uskon, että Rendulic ajoi takaa vain mahdollisten suomalaisten panssarien pysäyttämistä, koska uskon, että hänen tiedustelulähteensä olivat saaneet jo varmistuksen, ettei Stalin anna lupaa Karjalan joukoilleen hyökätä Suomen puolelle saksalaisten perään. Joka tapauksessa Rendulic toimi Kuusamossakin juuri niin, kuin hän olisi tällaisen tiedon varassa.
Jos Mannerheim uskoi venäläisten tankkien välittömään uhkaan heti aselevon jälkeen, häntä ei ollut informoitu riittävästi siitä, mitä liittoutuneitten puolella oli asiasta päätetty eli ei ollut tiedoissa sillä tasolla, jolla Rendulic oli.
Stalin oli sitonut tässä asiassa kätensä ja antanut sitä koskevia lupauksia Churchillille, ei hyvää hyvyyttään, vaan vastineeksi jostakin, jonka koki itselle edulliseksi."
Tässä on nyt muistettava se, että välirauhasta neuvoteltaessa puhuttiin myös suomalaisten ja venäläisten yhteistoiminnasta saksalaisten ajattamiseksi, mikä ehdotus tuli suomalaisten taholta! Asiasta annettiin tiedote venäläisille, jolloin heiltä tuli vastaukseksi, että "mikäli Saksa ei vedä joukkojaan Suomesta 15.9 mennessä, Neuvostoliiton hallitus suostuu antamaan apua Suomen armeijalle saksalaisten sotavoimien aseistariisunnassa." Tämä tosiasia on kaukana Stalinin ja länsiliittoutuneiden keskinäisistä sopimisista ja lehmän kaupoista. Ja tuskinpa länsivaltiotkaan aivan luotettavana Stalinia pitäneet. Aivan selvä miehitysuhkahan oli ilmassa. Joka tapauksessa tuo aiemmin tuomani näkemys, että siltoja tuhottiin osin suomalaisten kanssa yhteistyönä (!) on nyt se pointti, millä tuota miehitysuhkaa torjuttiin. Ja ellen väärin muista, uusien siltojen piti olla heikompia kuin venäläisten panssarivaunujen paino.
Jouko
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.