sukulaisavioliitto?

[virpinissila]

1620-luvun Ala-Satakunnan tuomiokirjoissa ratsutilallinen käräjöi äidin äitinsä lapsettoman sisaren Malinin jälkeensä jättämiä perintöjä. Kymmenkunta vuotta myöhemmin hänet mainitaan samaisen isotädin Malinin perintöjä setvittäessä, mutta tällä kertaa yhden perintöosan saajana mainitaankin hänen vaimonsa, joka näyttäisi olevan perinnön jättäneen Malinin veljen pojan tytär. Perinnönjättäjä on varmasti sama. Siis

talollinen -> äiti -> äidinäiti, jonka sisar Malin
talollisen vaimo-> isä -> isänisä, jonka sisar Malin

Eli aviopuolisot olisivat pikkuserkuksia. Onko tämä mahdollista 1600-luvun alkupuolella? Onko tämän ajan sukulaisavioliitoista tutkimuksia/julkaisuja? Dosentti Ulla Koskinen tarkisti, että olen ymmärtänyt sukulaisuudet teksteistä oikein.


Virpi Nissilä

[kkylakos]

Varmaan itsekin googlasit, mutta etteivät muut näe samaa vaivaa, niin suhteellisen asiallisen oloiselta sivulta (http://www.domboksforskning.se/lagar/slaktskapshinder.htm) tiedoksi

gällande lag i början av 1600-talet: De som var 4-männingar (steget efter sysslingar) eller närmare släkt fick inte gifta sig med varandra. Kungen kunde dock ge dispens åt de som var 4-männingar eller närmare släkt. I början av 1600-talet beviljades som regel alla dispensansökningar om kusingifte men senare under 1600-talet var det svårare för kusiner att få gifta sig med varandra.
1680 kunglig förordning: Lagen mildrades så att det endast var de som var kusiner eller närmare släkt som inte fick gifta sig med varandra. Kungen kunde dock ge dispens för gifte mellan kusiner.

Eli pikkuserkkujen avioituminen ei ollut mahdottomuus, mutta lupa piti pyytää kuninkaalta asti. Verkosta löytyy Bonnie Clementssonin artikkeli Att söka kungligt tillstånd för giftermål: äktenskapsansökningar från besläktade personer under svenskt 1700-tal, joka otsikkonsa mukaisesti kuvaa 1700-lukua. Viitatessaan 1600-lukuun ei lähteenä ole varsinaisesti aihetta käsittelevä tutkimus.

[virpinissila]

Kiitokset. En googlannut. Kyse oli kyllä tunnetuista ratsutilallissuvuista, mutta epäilen, kysyttiinkö kuninkaalta lupaa. Se ei taida selvitä.


Virpi Nissilä

[Pekka Hiltunen]

Varmaan itsekin googlasit, mutta etteivät muut näe samaa vaivaa, niin suhteellisen asiallisen oloiselta sivulta (http://www.domboksforskning.se/lagar/slaktskapshinder.htm) tiedoksi
gällande lag i början av 1600-talet: De som var 4-männingar (steget efter sysslingar) eller närmare släkt fick inte gifta sig med varandra. Kungen kunde dock ge dispens åt de som var 4-männingar eller närmare släkt. I början av 1600-talet beviljades som regel alla dispensansökningar om kusingifte men senare under 1600-talet var det svårare för kusiner att få gifta sig med varandra.
1680 kunglig förordning: Lagen mildrades så att det endast var de som var kusiner eller närmare släkt som inte fick gifta sig med varandra. Kungen kunde dock ge dispens för gifte mellan kusiner.Eli pikkuserkkujen avioituminen ei ollut mahdottomuus, mutta lupa piti pyytää kuninkaalta asti. Verkosta löytyy Bonnie Clementssonin artikkeli Att söka kungligt tillstånd för giftermål: äktenskapsansökningar från besläktade personer under svenskt 1700-tal, joka otsikkonsa mukaisesti kuvaa 1700-lukua. Viitatessaan 1600-lukuun ei lähteenä ole varsinaisesti aihetta käsittelevä tutkimus.
1. Avioliittoa edeltää kuulutus, jonka tarkoitus oli ja on antaa seurakuntalaisille tai muille tahoille mahdollisuus esittää avioeste. Kuulutus toistettiin aikoinaan kahdesti, jotta kaikilla asiaa, kuten sukulaissuhteita tuntevilla olisi ollut mahdollisuus vastustaa avioliittoa. Sukupiirissä pikkuserkkuus on joissain tapauksissa varmuudella ollut tiedoissa, mutta asiaan on voitu olla puuttumatta monistakin syistä kuten tulevan morsiamen raskauden takia tai vaikkapa Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla kirjoittamattoman säännön mukaan naittaa jälkeläiset ristiin niin, että omaisuus pysyi saman sukupiirin sisällä. Ylempiin säätyihin kuuluvien henkilöitten sukulaisuussuhteet eivät yleensä olleet rahvaan eli "kirkkokansan" valtaosan tiedoissa; kirkkoherrana saattoi toimia esim. Akatemian virassa tai muussa kruunun palveluksessa osana palkkaansa toiminut henkilö (kuten eräs Turun Akatemian matematiikan ja fysiikan professori, jonka mahdollisista saarnoista Nousiaisten khra:na ei liene jäänyt jäljelle kirjallisuutta), eikä vaihtuvilla kappalaisilla ja apulaisilla yleensä ollut tietoa tai tarmoa perehtyä mahdollisiin syntymä- ja kastemerkintöihin, jotka eivät omana aikanaan kenties olleet juurikaan nykyistä helpommin luettavissa...
2. Virpi Nissilän kaaviosta ei käy ilmi molempien aviosäätyyn astuvan henkilön molemmat vanhemmat. Perilliset ovat siis voineet olla puolipikkuserkkuja. joitten kohdalla avio oli mahdollinen ilman kruunun lupaa.
3. Aateliston keskuudessa on solmittu tunnetusti jopa 1. asteen serkusavioliittoja, joihin ei ole haettu syystä tai toisesta kuninkaan lupaa. Tällöin perilliset olivat laittomia eli perintäoikeudettomia. Kirkonkirousta tai muutakaan rangaistusta ei reformaation jälkeisellä ajalla kai tunnettu. Tästä on esimerkkinä m.m. Halikon Joensuun (Åminne) ja Maskun Kankaisten Hornien laiton serkusavio, jonka jälkeläiset siis olivat aatelittomia ja perintäoikeudettomia. Avioparille ei tiettävästi koitunut teostaan sanktioita... Puolisonsa kuoltua haki leski lupaa aviolle serkkunsa tyttären kanssa ja saikin sen (tästä voisi arvella 1. avion perustuneen ehkä morsiamen raskauteen, mutta perinnöttömän aatilittomuus ja perinnöttömyys voitiin toki tällä tasolla kompensoida rahallisella korvauksella tai vaikkapa koulutusta tukemalla). Toki myös Maskun Hornit olivat lähtöjäänkin halikkolaista sukujuurta...
4. Tilattomien/ maattomien kohdalla esiintyi runsaasti muuttoliikettä niin, ettei kuulutuksiin edes löytynyt henkilöitten sukutaustoja tuntevaa ja kirkossa ehkä pitkienkin soutu- y.m. -taipaleitten takaa käyvää väkeä (molempien suvut tuntevat papit mukaan lukien) avioesteen esille tuomiseksi. Näin oli asiantila usein kaskiviljelyalueilla Itä-Suomessa, missä serkusavioliitoista ei juuri pidetty mölyä, kun ei ollut aihetta käräjöinteihinkään. Sisarustenkin, samoin kuin isän ja tyttären yhteisten lasten jälkeläisiä elää varmuudella keskuudessamme. Tällöin on ollut toisena osapuolena tietenkin "q.p.", jonka lapsen isää ei ole ilmoitettu, jolloin seurauksena on ollut ripitys.
PH

[virpinissila]

Äitien tietoja ei taida löytyä. En voi antaa kuitenkaan tarkempia tietoja, koska kyseessä on mahdollisen tulevan artikkelin nyt vielä osin analysoimatonkin aineisto.

Eurajoeltä lähtenyt Matthias Arvelius ja vaimonsa Maria Sylvenius muitaakseni olivat molemmat Lavilan jälkeläisiä, mutta jompikumpi oli puolison pikkuserkun lapsi eli sukulaisuus ei ollut aivan näin läheltä. Myös talonpoikaissuvuista olen törmännyt tällaisiin, muun muassa Luvian Mikolan Kukolle naitiin isännän pikkuserkun tytär 1700-luvulla Eurajoen Tarvolan Isopereltä. Nämä nyt ulkomuistista.


Virpi Nissilä