Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Gromschild (Gromskildt), Hornstjerna (Hornstierna)
Teoksensa Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (1909–16) sivulla 321 Jully Ramsay kirjoittaa Kosken (nyk. Hämeenkosken) Porvolan kylän rälssisuvun tauluston ingressissä, kuinka Porvolan Johan Henrikinpoika on 1593 Suomen aatelin joukossa allekirjoittanut Uppsalan kokouksen päätöksen ja siinä käyttänyt sinettiä, jossa on sarvi eli torvi (horn) tähden (stjerna) alla. Eräs mystinen henkilö, Johan Jakobinpoika Hornstjerna, joka mahdollisesti perintönä tai muulla tavoin oli saanut käsiinsä samaisen sinetin, lähetettiin kotiin Suomeen Tukholman valtiopäiviltä 1668, koskei hänellä ollut siellä mitään ylöspitoonsa (efter han intet hade att uppehålla sig med). Kuinka hän oli saanut pääsyn samaisille valtiopäiville, sitä ei valtiopäivien pöytäkirjassa mainita.
Osoittautuu, että tuo mystinen Johan Jakobinpoika tai Juho Jaakonpoika Hornstjerna oli Vehkalahden pitäjän Poitsilan rälssisäterin osakkaan Hannu Poitzin lesken vävy, joka yhdessä anoppinsa kanssa ja sitten yksinään hallitsi edesmenneeltä Hannu Poitzilta jäänyttä puoliskoa säteristä ja jonka kerrotaan käyttäneen eri aatelisnimiä. Tuomiokirjakortiston Itä-Suomen henkilönimikortteja laatinut virkailija on viitannut Ramsayn teokseen yhdessä Poitsilan Johan Hornstiernan nimikortissa [KA Tuomiokirjakortisto, Itä-Suomi, Henkilönnimet, Tuokko 137.2, henkilönimikortti 39, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1911187].
Martti Korhosen teoksessa Vehkalahden pitäjän historia II (1981) Juho Jaakonpoika esiintyy nimellä ''Johan Jaakonpoika Groenschildt'' tai ''Juhana Jaakonpoika'' Poitz-sukua ja Poitsilan kylää käsittelevissä kohdissa (sivuilla 83, 84 ja 566). Sukunimen lähteenä (sivun 84 sukutaulun viite 16/4) Korhonen esittää Vehkalahden käräjät 19–20/1 1663. Kyseinen Vehkalahden ja Valkealan talvikäräjissä 1663 esillä ollut juttu kuuluu suomennettuna seuraavasti [KA Kymenkartano 1653–64 KO a 1 (ii 1): 370v (15v)]:
''Selvän allekirjoitetun velkakirjan nojalla 16:nnelta tammikuuta 1662 tuomittiin Poitsilan Juho Jaakonpoika Gromschild (Johan Jacobson Gromskildt i Poissila) maksamaan kauppias Rolof Haaselle 39 taalaria 23 äyriä kuparirahaa, mitä (tuomiota) hän sanoikin haluavansa noudattaa.'' — Edellisissä, 8–9/9 1662 pidetyissä syyskäräjissä Juho Jaakonpoika (Johan Jacobson i Poitzila) oli langetettu kolmen markan sakkoon siitä, että oli toistamiseen laiminlyönyt haasteen vastata Haaselle velasta; jos hän ei kolmannellakaan haasteella olisi tullut käräjiin, olisi tuomio ja ratkaisu jutussa annettu joka tapauksessa [Ibid: 315].
Tästä jutusta tuomiokirjakortiston Itä-Suomen henkilönimien kortistoon kortin laatinut virkailija on tulkinnut Juhon sukunimen olevan Gromskildt eikä Groenskildt [KA Tuomiokirjakortisto, Itä-Suomi, Henkilönnimet, Tuokko 135.19, henkilönimikortti 32, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1894636]. Mikähän on tämän viestin lukijoiden mielipide asiasta? Ks. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3740357, aukeaman vasen sivu, kahdeksas rivi alhaalta.
Korhonen mainitsee (mtss. 83, 84 ja 566) Johan (Juhana) Jaakonpojan olleen kapteeniluutnantti. En ole kuitenkaan onnistunut löytämään yhtäkään alkuperäislähdettä, jossa häntä tituleerattaisiin millään upseerin tai aliupseerin arvolla. Ruotsin sota-arkiston Rullor 1620–1723 -sarjan nimihakemistosta (registerkort över namn i rullorna) ei myöskään löydy ketään, jonka sukunimi olisi Gromschild, Groenschild tai Grönschild [RVA Rullor 1620–1723, Registerkort över namn i rullorna, Gi–Henning, SE/KrA/0022/1a/5, https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0300110_00001]. Ainoat Hornstierna-nimiset tässä kortistossa ovat (Juho Jaakonpojan pojat) Kaapo (Gabriel) ja Kalle (Carl) Hornstierna, jotka palvelivat aliupseereina rakuunoissa [RVA Rullor 1620–1723, Registerkort över namn i rullorna, Henningk–Johl, SE/KrA/0022/1a/6, kortit 825 ja 826, https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0300111_00825].
Oli kyllä olemassa muuan kapteeniluutnantti Johan Jakobinpoika, joka ratsasti Ahvenkosken ja Sippolan kartanoiden väliä toimittamassa Creutzien (ja muidenkin) asioita, mutta tämä näyttää olleen nuorempaa ikäluokkaa kuin Poitsilan Juho Jaakonpoika ja muutoinkin selvästi eri henkilö [Vrt. RVA Rullor 1620–1723, Registerkort över namn i rullorna, Henningk–Johl, SE/KrA/0022/1a/6, kortti 1642, https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0300111_01642]. Häntä tituleerataan seudun tuomiokirjoissa aina sotilasarvolllaan. Tuomiokirjakortistossa on hänestä runsaasti merkintöjä Vehkalahden ja Pyhtään käräjistä 1681–96 [KA Tuomiokirjakortisto, Itä-Suomi, Henkilönimet, Tuokko 137.13, henkilönimikortit 12–20]. Ks. myös. kirjani Seppien sukua Liikkalasta (2019) sivut 65 ja 286.
Teoksen Kymin historia I (1960) Kymenkartanoa käsittelevässä osuudessa Ragnar Rosén kirjoittaa Kymenkartanon läänin voutien luetteloon (sivuilla 176–177) liittyvässä viitteessä 53 sivulla 277, viittaamatta mihinkään lähteeseen: ''Sander Engel kaatui Jaakko de la Gardien Venäjän retken aikana Tverin taistelussa v. 1609. Hänen vaimonsa Barbro näyttää olleen Tavastilan herran, lainlukija ja alilaamanni Sigfrid Jönsinpoika Vilkenin tytär ja solmi myöhemmin uuden avioliiton Poitsilan tilan erään osan (Norsby eli Grotila) omistajan Hans Poitzin kanssa ja eli vielä 1640-luvun alussa.''
Korhonen viittaa tähän mainitussa teoksessaan Poitz-suvun sukutaulussa (sivulla 84) Hannu Poitzin ja Barbro Sigfridintytär (Vilken) Husgafvelin avioliiton yksinomaisena lähteenä (viite 16/3), sekä Sigfrid Jönsinpoika nuoremman sukutaulussa (sivulla 134) Barbro Sigfridintyttären avioliittojen yhtenä lähteenä Daniel Tilaan kokoelman ohella (viite 5/15). Samat tiedot Barbron miehistä esitetään Eeva-Liisa ja Markku Oksasen teoksessa Vehkalahden knaapit (2003) Sigfrid Jönsinpoika Vilken-Husgafvel nuoremman sukuhaaran sukutaulussa (sivulla 183).
Suku Forumin Yleinen keskustelu -ryhmässä nimimerkki M.Sjostrom on 23/10 2010 kirjoituksessaan ''Groenschildt, Poitsilassa — ja anoppinako Engelin leski'' (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=12106) kyseenalaistanut Poitzin ja Groenschildtin välisen sukuyhteyden (appi ja vävy), arvellen, että Groenschildtin vaimo olisikin ollut syntynyt äitinsä Barbara Sipintytär Vilken–Husgafvelin ensi aviosta Kymenkartanon voudin Santeri Engelin kanssa eikä toisesta aviosta Hannu Poitzin kanssa.
Kun Vehkalahden knaappien rälssioikeudet peruutettiin kuninkaallisen komission päätöksellä 1678 ja knaapit merkittiin henkikirjoihin seuraavan vuoden alusta, niin Poitsilan säterin alaisesta Hillon (Hilnäss) kylästä 16 äyrin henkiraha taksoitettiin Juho Jaakonpojan vaimolle ja rengille [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8687: 673v]. Juho itse oli vapaa henkirahasta nähtävästi ikänsä tai sairautensa perusteella. Vaimo oli siis kuitenkin vielä niin nuori, että häneltä vaadittiin henkiraha, joten hän ei voi olla 1609 kuolleen Sander Engelin tytär, jonka olisi täytynyt syntyä viimeistään 1610 ja olisi siis 1679 ollut jo 68-vuotias eli reippaasti yli henkikirjoitusiän. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että Juho Jaakonpoika olisi aiemmin ollut naimisissa Sander Engelin tyttären kanssa. On täysin mahdollista, että pojattomaksi jäänyt Hannu Poitz olisi ottanut pojakseen ja lähimmäksi perillisekseen yhtä hyvin vävypuolensa (eli tytärpuolensa miehen) kuin vävynsä (eli oman tyttärensä miehen). Juhon 1679 elossa ollut vaimo sopisi ikänsä puolesta Hannu Poitzin (k. n. 1635) tyttäreksi, mutta olisiko hänen kuitenkin ''todellista aatelia'' olleen miehen tyttärenä pitänyt silloin olla henkirahasta vapaa?
V:n 1626 maantarkastuskirjan mukaan Poitsilan Martti Poitzilla (so. Martti Poitz nuoremmalla eli Hannun velivainaan Pietarin pojalla) oli 1/2 veroa rälssimaata ja 5/8 veroa veromaata, kun taas Hannu Poitzilla oli samoin 1/2 veroa rälssimaata mutta ainoastaan 1/8 veroa veromaata [KA Kymenkartanon läänin tili 3634a: 35; Korhonen 1981, mts. 187]. Tuo 1/2 + 1/2 = 1 vero rälssimaata käsitti Poitsilan vanhan rälssisäterin, kun taas loput Poitsilan eli Norsbyn kylästä käsittäneet 5/8 + 1/8 = 3/4 veroa osoittautuvat Pietari ja Hannu Poitzin isänsä kuoleman jälkeen viljelykseen ottamiksi osiksi Poitsilan kylän talonpojilta autioksi jäänyttä ja siis kruunulle joutunutta kylänosaa.
Norsbyn 3/4 kokoveron verokylä oli autioitunut 1587, kun sen kolme talollista Tuomas Pekanpoika, Hannu Heikinpoika ja Eerik Martinpoika olivat kukin jättäneet 1/4 veron talonsa ja lähteneet Liivinmaalle [KA Kymenkartanon läänin tilit 5600: 123v; 5616: 107]. Kylä on autiona vielä v:n 1603 maakirjassa [KA Kymenkartanon läänin tili 5823: 35v]. Mikään osa tästä maasta ei siis ole voinut kuulua Martti Poitz vanhemman kuolinpesään, vaan on perillisten myöhempää hankintaa (ansiomaata).
V:n 1605 maakirjassa 1/2 veroa Norsbyn verokylästä (tarkemmin sanottuna kruununkylästä) on Pietari Poitzin nimissä ja vero on osoitettu Klaus Eerikinpojan lippueen majoitusmestarille, kun taas loppu 1/4 veroa on Hannu Poitzin nimissä verosta vapaana aatelislippueessa suoritettavaa ratsupalvelusta vastaan [KA Kymenkartanon läänin tili 3517: 75v–76]. V:n 1608 maakirjassa 1/8 veroa Norsbystä on Hannu Poitzilla (ratsumies Jöns Pietarinpojan lippueessa) ja 5/8 veroa Pietari Martinpojalla (vero Eerik Bertilinpojan lippueen majoitusmestarille) [KA Kymenkartanon läänin tili 3544: 91v].
Kristiina-kuningattaren holhoojahallituksen Tukholmasta 5/9 1637 antamalla kirjeellä kapteeni Martti Poitz sai uskollisesta ja rikkeettömästä palveluksestaan, jota edelleenkin oli velvollinen suorittamaan, eliniäkseen käyttöönsä ja nautittavakseen 3/4 veron maan Kymenkartanon läänin Vehkalahden pitäjän Norsbystä vapaana kaikista varmoista ja epävarmoista ulosteoista lukuun ottamatta sodankäyntiin erityisesti määrättäviä veroja [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8562: 527–527v; vrt. Korhonen 1981, mts. 564].
V:n 1637 maakirjassa Norsbyn 1 manttaalin, 5/8 veron, 10 lehmän ja 1 nokan veroinen tila on Martti Poitzin nimissä ja 1 manttaalin, 1/8 veron, 10 lehmän ja 1 nokan veroinen tila Hannu Poitzin lesken nimissä; tilat olivat vapaat hänen majesteettinsa kuningattaren kirjeellä [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8552: 171v]. V:n 1640 maakirjassa kumpikin tila on Martti Poitzin nimissä [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8561: 161v].
Norsbyn 1/8 veron tilaa viljelevät Hannu Poitzin leski ja hänen vävynsä Juho Jaakonpoika olivat nyt verovelvollisia Martti Poitzille, jolle tuli suorittaa tilasta siihen asti kruunulle mennyt vuotuinen maakirjavero. Kymenkartanossa pidetyissä Vehkalahden talvikäräjissä 21/2 1642 oli esillä seuraava juttu [KA Lappee I 1639-1643 KO a 2 (jj 3): 287]:
''Tunnustaa oikeus, että Juho Jaakonpojan anoppinsa kanssa (Johan Jacobsson medh sin Swär Mor) pitää tyydyttää vapaasukuinen Martti Poitz (wällb[ördige] Mårthen Påitz) sillä mitä tämän osaksi tulee kuninkaallisella lahjoituskirjalla, veroa koskien. Ja mitä mainitulla Juholla on kannettavaa hyvinmainittua Poitzia vastaan eräästä niitystä, sitä on hänellä valta ensi käräjissä hakea perusteillaan ja todistajillaan.''
Tämä juttu on Korhosella keskeisenä perusteena sille, että Johan Jaakonpoika Groenschildt on Hannu Poitzin vävy [Korhonen 1981, mts. 84, viite 16/4].
Vehkalahden v:n 1642 henkikirjassa mainitaan niiden henkilöiden joukossa, jotka vaativat aatelisprivilegioidensa vuoksi vapautta henkirahasta, Poitsilasta kaksi ruokakuntaa: (1) kapteeni Martti Poitz vaimoineen, tytär, renki ja piika; (2) autuaan Hannu Poitzin leski, poika, vävy vaimoineen ja itsellisvaimo [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8567: 560]. V:n 1644 henkikirjassa mainitaan samassa paikassa: (1) kapteeni Martti Poitz, yhteensä 4 henkeä; (2) Juho Jaakonpoika, yhteensä 3 henkeä [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8572: 1077]. Juhon anoppi oli nähtävästi nyt kuollut tai yli-ikäinen.
Martti Poitz sai Norsbyn 3/4 veron kruununkylän Kristiina-kuningattaren lahjoituskirjalla 20/10 1647 Norrköpingin päätösten ehdoin [Ramsay 1909–16, mts. 319, tab. VIII]. Näin tämäkin osa Poitsilan kartanoa muuttui Martti Poitzin omistamaksi puhtaaksi rälssitilaksi, jota omistaja voi itse viljellä verovapaasti tai ottaa siihen lampuoteja tai torppareita sovituin ehdoin. Martti Poitz omisti nyt Poitsila–Norsbystä yhteensä 1/2 + 3/4 = 1 1/4 veroa rälssiä. Juho Jaakonpojalle jäi omistukseen puoliskonsa (1/2 veroa) Poitsilan vanhaa rälssisäteriä.
Korhosen teoksensa sivulla 83 mainitsema juttu Vehkalahden (ja Valkealan) talvikäräjistä 12–13/1 1654 (viite 11) kuuluu seuraavasti [KA Kymenkartano 1653–64 KO a 1 (ii 1): 37v]:
''Kumotaan vapaasukuisen Martti Poitzin ja Poitsilan Juho Jaakonpojan keskinäiset kanteet (Wälb. Mårthen Poitz och Johan Jacobssons j Poitzela käromål sins emillan), koskeivät he kykene millään perustein todistamaan sitä, mistä he toisiaan syyttävät, ja kielletään osapuolia täten loukkaamasta (injuriera) toisiaan 40 markan sakon uhalla paitsi lainmukaista rangaistusta sen mukaan kuin teon voidaan katsoa tapahtuneen.''
Jutussa on siis kysymys siitä, että kumpikin osapuoli väitti toisen loukanneen (sanoin) vastapuoltaan, muttei kumminkaan kyennyt näyttämään väitettään toteen. Jos nyt vastaisuudessa jompikumpi syyllistyisi vastapuolen loukkaamiseen ja se näytetään toteen, niin syyllinen langetettaisiin teosta lain mukaan seuraavaan rangaistukseen sekä lisäksi 40 markan (eli 10 hopeataalarin) sakkoon.
Vehkalahden ja Valkealan talvikäräjissä 28–29/1 1656 Salmenkylän Kalle Eerikinpoika (Husgafvel) ajoi kannetta Reitkallin Heikki Junkkaria, Eerik Olavinpoikaa, Heikki Lonkaa ja Yrjö Sälliä sekä Poitsilan Juho Jaakonpoikaa vastaan [KA Kymenkartano 1653–64 KO a 1 (ii 1): 78]:
''Tuomittiin Reitkallin vapaasukuinen Heikki Junkkari (wälb: Henrich Junckar i Breeddschall) ja saman paikan Eerik Olavinpoika (Erich Ollsson), Heikki Lonka (Henrich Långh) ja Yrjö Sälli (Jören Säll) sekä Poitsilan Juho Jaakonpoika (Johann Jacobssonn i påytzella) maksamaan Salmenkylän vapaasukuiselle Kalle Eerikinpojalle (wälb: Carll Erichssonn i Strömsby) se osa, joka heillä vielä on rästissä ja maksamatta niistä 16 taalarista, jotka mainittu Kalle Eerikinpoika on ulospannut ja maksanut omaa ja kaikkien yllämainittujen henkilöiden palvelusta varten hankituista pistooleista ja joita yllämainitut henkilöt eivät vapaaehtoisesti halunneet maksaa; nimismies Isak Bertilinpoika ja Metsäkylän lautamies Yrjö Olavinpoika ulosmitatkoot yllämainitun velan.''
Jutun kantaja Kalle Eerikinpoika on Salmenkylän Husgafveleita [Korhonen 1981, mts. 136]. Vastaajista Heikki Junkkari on Reitkallin Husgafveleita [Korhonen 1981, mts. 142 (Henrik Pietarinpoika Husgafvel-Junkar)].
Tuomiokirjakortistoon tästä jutusta tehtyyn ''Johann Jacobsson'' -henkilönimikorttiin on merkitty ''Vehkalahti, knaapi'' [KA Tuomiokirjakortisto, Itä-Suomi, Henkilönimet, Tuokko 137.13, henkilönimikortti 10]. Lisäksi korttiin on kirjoitettu kysymysmerkillä varustettu viittaus nimeen ''Andeflygt'', so. kapteeni Lorentz Antenflychtin henkilönimikorttiin, joka on tehty Pyhtään ja Lapinjärven käräjissä 1683 ja 1684 esillä olleista jutuista [KA Tuomiokirjakortisto, Itä-Suomi, Henkilönimet, Tuokko 132.9, henkilönimikortti 38]. Näistä Pyhtään ja Lapinjärven talvikäräjien 1684 jutussa mainitaan kapteenin lanko Johan Jacobinpoika [KA Kymenkartano ja Lappee 1681–84 KO a 1 (ii 4): 352–354, erit. 353]. — Arvelen tämän olevan eri henkilö kuin Poitsilan Juho Jaakonpoika.
Vehkalahden Uudessakaupungissa 29–30/5 1665 pidetyissä Vehkalahden ja Valkealan kesäkäräjissä oli esillä seuraava juttu [KA Kymenkartano 1665–72 KO a 2 (ii 2): 22v–23]:
''Sitten astui esiin Poitsilan Juho Jaakonpoika (Johan Jacobson i Poitzela) valittaen vapaasukuisesta Niilo Poitzista (Welb. Nielss Poitz), joka kuului vastoin heidän esi-isiensä vanhaa sovintoa ja transaktiota haluavan estää häneltä hänen nuotanvetonsa ja osakalastuksensa Tukkiniemen salmessa (Ståcknääss Sundh) niin ettei hän sovinnon mukaan hänelle kuuluvaa aikaansa voi hyväkseen nauttia. Mutta kun samaisessa sovinnossa ilmoitetaan, että vapaasukuiselle Niilo Poitzille tahi hänen esi-isilleen kuuluu kaksi varppia siinä missä Juho vetää yhtä, ja kun vanhoista kirjeistä havaitaan myös, että vapaasukuinen Niilo Poitz omistaa vanhasta rälssitalosta 1/2 veroa ja hänen autuas isänsä, vapaasukuinen Martti Poitz on sittemmin hänen kuninkaalliselta majesteetiltaan kuningatar Kristiinalta vuonna 1647 lokakuun 20:ntena saanut lahjoituksena 3/4 veroa Norsbyssä, mitkä yhdessä tekevät 1 1/4 veroa, mitä vastaan Juho Jaakonpojan talossa ei tavata enempää kuin 1/2 veroa, niin sen tähden tunnustaa oikeus, että kumpikin kalastakoon veronsa mukaan, siten että siinä missä vapaasukuinen Niilo Poitz käyttää viittä varppia pitää Juho Jaakonpojalla siinä paikassa olla vedettävänä kaksi varppia, ja niin edelleen. Mitä tulee siihen, että vapaasukuinen Niilo Poitz valittaa Juhon rakennusten vielä seisovan hänen peltomaallaan hänelle suureksi vahingoksi, haitaksi ja vääryydeksi, niin pitää Juho Jaakonpojan tässä ottaa noudattaakseen Jöran Jöraninpojan kihlakunnantuomio päivätty Vehkalahdella ja Karhulan kylässä 3. syyskuuta vuonna 1640, koska havaitaan, ettei hän ole rakennuksiaan tuomion sanamuodon mukaisesti muuttanut.''
Tässä Poitsilan osakkaiden kalastusoikeuksille sovittu vanha suhde 2:1 on peräisin ajalta, jolloin Juho Jaakonpojalla tai hänen edeltäjillään oli rälssitalon 1/2 veron lisäksi vielä Norsbystä 1/8 veroa eli yhteensä 1/2 + 1/8 = 5/8 veroa, mikä oli vähän yli puolet Martti Poitzin 1/2 + 5/8 = 1 1/8 verosta; tarkkaan ottaen verolukujen suhde oli 9:5. Juhon osuuden Norsbystä siirryttyä Martti Poitzin hallintaan osakkaiden verolukujen suhde oli tasan 5:2.
Juho Jaakonpoika Hornstjernan osuuteen Poitsilan säteristä kuului naapurikylän Summan puolella sijainnut Poisenniittu-niminen niitty, jonka vuotuinen kruunulle maksettava vero oli viisi kuormaa heiniä. Tämä niitty on nähtävästi ollut niitä flöte- eli sääntönäis- tai sopimusveron alaisia tiluksia, jotka olivat tavalla tai toisella joutuneet rälssimiehen haltuun mutta säilyneet veronalaisina. Flöteverosta kertoo Ragnar Rosén teoksensa Vehkalahden pitäjän historia I (1936) sivuilla 160–165.
Juho Jaakonpoika Hornstjerna (Johan Jacobsson Hornstierna) myi 16/10 1667 päivätyllä kauppakirjalla Poisenniitun (Poisen nittu i Weckelax Sochn och Summa by belägen) 16 2/3 taalarista hopearahaa valtaneuvos Lorentz Creutzille, Kasseritzin vapaaherralle, Sarvilahden, Ahvenkosken, Sippolan ynnä muiden kartanoiden herralle. Ensimmäinen lainhuuto Creutzille Poisenniittuun myönnettiin Vehkalahden, Valkealan ja Kymin talvikäräjissä 13–15/1 1668, toinen kesäkäräjissä 18–19/5 1668 ja kolmas talvikäräjissä 25–26/1 1669, ja sitten kiinnekirja talvikäräjissä 14–15/1 1670 [KA Kymenkartano 1665–72 KO a 2 (ii 2): 110 (9), 127v (26v), 171v (10v), 233v (19)].
Ensimmäisen lainhuudon yhteydessä vapaasukuinen Niilo Poitz moitti saantoa todistamalla olevansa lähinnä oikeutettu lunastamaan samaisen niityn (Welb. Nilss Poitz giorde häruthinnan innsprååk, och bewijste sigh wara närmast samma Engh att innlöösa). Toisen lainhuudon yhteydessä Poitz kuitenkin luopui sukuunlunastusvaatimuksestaan (Och sade welb. Nilss Poijtz sigh nu mehra sin rätt häruthinnan effter gifwit, ehuruwäl han wedh första upplysningen häruthinnan klandrade). Kolmattakaan lainhuutoa ei sitten enää moitittu (och war häruthinnan intet klander).
Niilo Poitz oli Hannu Poitzin vanhimman veljen Pietari Poitzin (k. n. 1622) pojan Martti Poitz nuoremman (k. 1662) poika, joka oli perinyt isänsä osuuden Poitsilasta [Korhonen 1981, mtss. 84, 565–566]. Koska kihlakunnanoikeus katsoi Niilon aluksi esittämän mutta sitten peruuttaman moitteen perustelluksi, täytyy Poisenniitun olla Pietari ja Hannu Poitzin isältä Martti Poitz vanhemmalta ennen vuotta 1604 langennutta perimysmaata, eikä Hannu Poitzin tai Juho Hornstjernan ansiomaata. Jo nimikin sanoo, että Poisenniittu on ennen kuulunut Poitzeille.
Maanlain maakaaren 2. luku (kuinka perimysmaa on laillisesti myytävä ja tarjottava lunastettavaksi) säätää: ''Nyt haluaa joku myydä perintönä saamansa maan. Hänen on silloin kolmissa kihlakunnankäräjissä laillisesti tarjottava sitä sukulaistensa lunastettavaksi: isänpuoleista perimysmaata isänpuoleisille sukulaisille ja äidinpuoleista perimysmaata äidinpuoleisille sukulaisille. Olkoon sitten sukulaisilla yö ja vuosi aikaa ostaa se maa. Elleivät nämä yön ja vuoden aikana osta, on miehellä valta myydä maa kenelle hän haluaa; älköötkä sukulaiset tämän jälkeen milloinkaan nostako kannetta siitä maasta.'' Saman kaaren 4. luku (kuinka miehen on myytävä ja lunastettavaksi tarjottava vaimonsa maata) säätää: ''Nyt haluaa mies myydä vaimonsa maata. Hänen on silloin laillisesti tarjottava sitä vaimonsa sukulaisten lunastettavaksi samalla lailla kuin omaansa; älköönkä myykö vaimonsa maata enempää kuin kolmannen osan, ja
Teoksessaan Anteckningar om indelta dragoner i östra Finland 1644–1721 (Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, n:o 279, 1940) N[ils] Karl Grotenfelt mainitsee seuraavat Hornstierna-nimiset rakuunoissa palvelleet aliupseerit: Carl Hornstjerna, korpraalina Grotenfeltin rakuunoissa 1690, lippumies 1700 (mtss. 73, 79, 84); Carl Johan Hornstjerna, lippumiehenä von Burghausenin rakuunoissa 1678 (mtss. 59, 62); Gabriel Hornstjerna, korpraalina von Burghausenin rakuunoissa 1672, varusmestari 1674, lippumies 1675 (mtss. 49, 50, 51, 53). Näistä nimessä ''Carl Johan Hornstierna'' on virhetulkinta; alkuperäislähteistä näet käy ilmi, että nimi on oikeastaan ''Carl Johansson Hornstierna''.
Grotenfeltin teoksessa ei ole lähdeviittauksia, mutta useissa tapauksissa lähde voidaan paikantaa asiasisällön perusteella Ruotsin sota-arkiston Rullor 1620–1723 -sarjasta. Olen tarkistanut ja jossain määrin täydentänytkin Grotenfeltin esittämiä tietoja Kaapo (Gabriel) ja Kalle (Carl) Juhonpojat Hornstjernasta.
Eversti Herman von Burghausenin rakuunaeskadroonan kapteeni Bengt Danielinpojan komppanian vastavärvätyt rakuunat tarkastettiin 6/9 1670. Komppanian kolmesta korpraalista yksi oli Gabriel Johansson Hornstierna, joka oli varustautunut hevosella, musketilla, miekalla ja taskulla [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1670/3 (1670): 182]. Saman komppanian katselmuksessa Vehkalahdella 31/1 1672 oli korpraali Gabriel Hornstierna [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1672/3 (1671–72): 461].
Eversti Herman von Burghausenin rakuunarykmentin kapteeni Alexander Mellinin komppania tarkastettiin Viipurissa 3/8 ja Ahvenkoskella 15/8 1674. Varusmestarina (rustmästare) oli Gabriel Hornstierna, johon virkaan hänet oli ylennetty kapteeni Bengt Danielinpojan komppanian korpraalin virasta [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1674/3 (1674): 496]. Saman komppanian katselmuksessa Viipurissa 9/9 1675 oli varusmestarin virasta lippumiehen (föhrare) virkaan ylennetty Gabriell Hornstierna [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1675/4 (1675): 429]. Saman komppanian katselmuksessa Viipurissa 30/5 1676 lippumies Gabriell Hornstierna [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1676/5 (1676): 587]. Saman komppanian katselmuksessa Tukholmassa 17/9 1676 lippumies Gabriell Hornstierna [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1676/5 (1676): 555].
Saman rykmentin kapteeni Johann von Burghausenin komppanian katselmuksessa Viipurissa 9/9 1675 oli kuolleen korpraalin Paavo Heikinpojan tilalle värvätty Carll Johansson Hornstierna [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1675/4 (1675): 412]. Saman komppanian katselmuksessa Viipurissa 30/5 1676 korpraali Carll Johansson Hornstierna [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1676/5 (1676): 582]. Saman komppanian katselmuksessa Tukholmassa 16/9 1676 korpraali Carll Johansson [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1676/5 (1676): 564].
Rykmentin uudeksi komentajaksi tuli v:n 1677 alusta everstiluutnantti Anders Löschern von Hertzfelt, joka samalla ylennettiin everstiksi. Kapteeni Staffan Fredrik Knorringin komppanian katselmuksessa Malmön varuskunnassa 2/7 1677 oli lippumieheksi ylennyt Carll Hornstierna (Hornsteierne) [RVA Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1677/11 (1677): 62v, 69]. Hän oli Skånessa, kun komppania tarkastettiin Viipurissa 7/8 1678 [RVA Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1678/3 (1678): 696 (Carll Johansson Hornstiärna)].
Rakuunarykmentti lakkautettiin 1680 uuden jakolaitoksen järjestämisen vuoksi [Grotenfelt 1940, mts. 65]. Joulukuussa 1686 everstiluutnantti Nils Grotenfelt sai tehtäväkseen värväyttää kaksi komppaniaa rakuunoita Viipurin ja Savonlinnan läänistä [Grotenfelt 1940, mtss. 66–68].
Grotenfelt viittaa erääseen palkkausluetteloon (''Aflöningslista uppå Öfverstelöjtnanten Edell och Vehlbördig Nils Grotenfelts af ödesbönderne i Finlandh så uti Wiborgs och Nyslotts samt Nylands och Tafvastehuus Lähner värfvade dragoner, hvareffter dess öfver och underofficerare sine 1690 åhrs Löhner hafva at undfå och bekomma'') [Grotenfelt 1940, mtss. 72–74]. Tämän mukaan kapteeni Elias von Nandelstadtin komppanian kuudesta korpraalista yksi oli Carl Hornstierna. Samoin Viipurissa 19–20/4 1700 toimitetussa katselmuksessa [Grotenfelt 1940, mts. 79]. Narvan taistelussa marraskuussa 1700 haavoittuneiden joukossa mainitaan kapteeni Elias von Nandelstadt ja lippumies Carl Hornstjerna [Grotenfelt 1940, mts. 84].
Vehkalahden, Kymin ja Valkealan talvikäräjissä 29–30/1 1674 luutnantti Jacob Baas haki Vehkjärven Klaus Eerikinpojalta ja Simo Simonpojalta rästiytyneitä ulostekoja vuodelta 1672 ja sitä edeltäviltä vuosilta. Klaus tuomittiin maksamaan 21 kuparitaalaria ja Simo 10 hopeataalaria. Simon tapauksessa luutnantilla oli valta saada maksunsa Poitsilan Juho Hornstjernan haltuun jätetyistä hevosesta, lehmistä ja lampaista (Leutenanten skall hafwa macht att giöra sigh betalt för denne räst uthaff dhe hoos Johan Hoornstierna i Påitzila nedhsatte, häst, köör och fåår).
V:n 1673 maakirjan mukaan vastaajat olivat jättäneet autioksi talonsa, jotka kumpikin olivat jalkaväen vapaataloja (palkkatiloja) [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8669: 309]. Simo oli jättänut omaisuuttaan Hornstiernan haltuun.
Vehkalahden, Valkealan ja Kymin talvikäräjissä 14–15/1 1675 oli esillä seuraava juttu [KA Kymenkartano 1673–80 KO a 3 (ii 3): 73v]:
''Koska nyt lakiaikaisissa talvikäräjissä Vehkalahden ja Valkealan pitäjien kanssa muiden siviiliriitojen joukossa tuli vapaasukuisen Niilo Poitzin (Welb. Niels Poitz) ja vapaasukuisen Juho Hornstjernan (Welb. Johan Hornstierna) välillä esiin kysymys Hornstjernan aateluudesta, ja Poitz väitti ja haluaa todistaa, ettei hän ole mikään aatelismies, siinä että hän Hornstjerna ei ainoastaan kutsu itseään useilla nimillä vaan myös kerrotaan, ettei häntä ole otettu eikä sisäänkirjoitettu ritarihuoneeseen, mihin Hornstjerna sanoi olevansa yhtä hyvä aatelismies kuin Poitz, minkä hän halusi todistaa eräällä korkea-arvoisen ritarihuoneen virkailijan kirjelmällä [päiväys puuttuu], että hän oli ritarihuoneelta ja valtiopäiviltä matkustanut pois, kuten myös, että häntä useissa korkea-arvoisen kuninkaallisen Turun hovioikeuden kirjeissä kutsutaan ja tituleerataan aatelismieheksi, ja koska tämä kysymys oikeastaan kuuluu korkea-arvoiselle ritaristolle, niin sen tähden ohjattiin nämä osapuolet sinne.''
Pöytäkirjasta puuttuvan päiväyksen paikalla pitänee olla vuosiluku 1668, jolloin Hornstjerna oli lähetetty valtiopäiviltä takaisin kotiin Suomeen, koskei hänellä ollut riittäviä varoja oleskeluun Tukholmassa (ks. tämän viestiketjun ensimmäinen viesti).
Vehkalahden, Valkealan ja Kymin syyskäräjissä 8/10 1675 oli esillä seuraava juttu [KA Kymenkartano 1673–80 KO a 3 (ii 3): 104 (36)]:
''Kehotettiin vapaasukuista Juho Hornstjernaa (Wälb: Johan Hornstjerna) ensitulevana lauantaina tulemaan saapuville raastuvanoikeuteen antamaan selitys kauppias Roloffin täällä oikeudessa esittämään rätinkiin, koska Hornstierna tätä itse pyysi, ja lupasi tätä jutun menettämisen uhalla noudattaa.''
Jutun kantaja, kauppias Roloff Haase Vehkalahden kaupungista oli varmaankin esittänyt oikeudessa laskelman saatavistaan vastaajalta Juho Hornstjernalta, joka taas ei ollut heti valmis vastaamaan kanteeseen.
Vehkalahden, Valkealan ja Kymin kesäkäräjissä 20/6 1678 Poitsilan Juho Jaakonpoika ajoi kannetta Niilo Poitzia vastaan pellon raivauksesta jakamattomasta yhteismetsästä [KA Kymenkartano 1673–80 KO a 3 (ii 3): 137v–138 (56–57)]:
''Vaikkakin vapaasukuinen Niilo Poitz voi olla enemmän oikeutettu kuin hänen naapurinsa Juho Jaakonpoika siihen maahan, jonka hän (Poitz) on ylösraivauttanut yhteismetsästä torpparinpaikaksi, sen kautta että hän omistaa kyläkunnasta suuremman veroluvun, nimittäin 1 1/4 veroa, ja Juho Jaakonpoika omistaa ainoastaan 1/2 veroa, kumminkin koska laki maanlain rakennuskaaren 32. luvussa kieltää jakamattomasta valtaamasta peltoa tai niittyä ennen kuin siellä on käynyt laillinen jako, minkä vuoksi oikeus katsoo välttämättömäksi, että neljä lautamiestä jakaisivat ja tasaisivat osapuolten kesken veroluvun mukaan metsän, joka tähän asti on ollut jakamaton, missä jaossa Juho Jaakonpojan on saatava tätä ylösraivattua metsänkappaletta vastaan muualta hyvitteensä (refusion); sillä välin niin pitkään kun metsä on heidän välillään jakamatta, ei tätä riidanalaista maakappaletta voida antaa erikseen vallattavaksi ja viljeltäväksi.''
Vehkalahden ja Kymin kesä- ja syyskäräjissä 28–29/8 1682 oli esillä seuraava juttu [KA Kymenkartano ja Lappee 1681–84 KO a 1 (ii 4): 135–135v]:
''Syystä että Poitsilan Juho Jaakonpoika (Johan Jacobsson i Poitzila) on viime keväänä saloittanut humaliston sille tontille, joka 29. toukokuuta 1665 oli tuomittu vapaasukuiselle Niilo Poitzille ja josta Juho on nyt syksyllä korjannut humalat, niin sen vuoksi langetetaan Juho Jaakonpoika tuomionmoitteesta 3 markan sakkoon ja tuomitaan antamaan humalat takaisin arviomiesten arvion mukaan. Mitä tulee rakennuksiin, jotka vielä seisovat samaisella tontilla muuttamatta, siitä huolimatta että Juho Jaakonpoika on jo 3. syyskuuta 1640 tuomittu ne muuttamaan pois, annetaan Poitzille rakennuskaaren 5. luvun 5. §:n nojalla lupa sakotta ne purkaa (upkasta). Piti Juho Jaakonpojan myös niskoittelustaan vetämän sakkoa toiset 3 markkaa, mutta koskei hän omista yhtään enempää sakkoihin, säästettiin hänet näistä sakoista, ja kiellettiin häntä 40 hopeamarkan sakon uhalla millään tavoin enempää ryhtymästä tonttiin tai humalistoon. Samoin tuomittiin Juho Jaakonpoika maksamaan vapaasukuiselle Niilo Poitzille 5 taalaria 16 äyriä kuparirahaa kuparikattilasta, jonka hän oli ottanut lainaksi ja menettänyt viime joulunpyhinä tupaansa kohdanneessa tulipalossa, lopusta kattilan arvoa on vähennetty ne parseelit jotka Juho Jaakonpoika on Poitzille ennen antanut ja menettänyt.''
Maanlain rakennuskaaren 5. luvun (kuinka kunkin on rakennettava tontilleen) 5. § säätää: ''Nyt on kylässä toimitettu tasoitusjako ja kylä on oikeassa aurinkojaossa. Olkoon kylä kolme vuotta entisellään jokaisen osalta, jonka rakennus on jäänyt toisen tasoitusjaossa saamalle tontille. Jos hän kolmen vuoden kuluessa voi siirtää rakennuksensa pois, olkoon sakotta. Ellei hän siirrä sitä pois eikä hänellä ole lupaa eikä vuokrasopimusta, purkakoon maanomistaja vapaasti hänen rakennuksensa, ja hän maksakoon sakkoa kolme markkaa.''
Vehkalahden ja Kymin talvikäräjissä 9–10/3 1683 oli esillä seuraava juttu [KA Kymenkartano ja Lappee 1681–84 KO a 1 (ii 4): 188]:
''Tuli esiin lippumies Kalle Juhonpoika Hornstjerna (Föhraren Carll Johansson HornStierna) ja pyysi, että lautakunnalta ja käräjäkunnalta kysyttäisiin, mihin aikaan hänen isänsä on tullut heikoksi päästään (swagh uthi hufwudhet), ja [lisäsi] että hän samaisessa heikkoudessaan on nimittänyt itseään useilla kilpinimillä (sköldenampn) [so. vaakunakilven tai sinetin kuviosta johdetulla aatelisnimellä], niin todisti lautakunta, että hän on jo nuoruusvuosinaan ja ennen kuin pääsi naimisiin ollut heikkopäinen, ja sitten ajan kuluessa toisinaan parempi toisinaan huonompi, mistä ja pyynnöstä kirjoitetaan tästä ote todistukseksi.''
Vehkalahden kaupungissa 1–2/8 1689 pidetyissä Vehkalahden ja Kymin kesäkäräjissä korpraali Kalle Juhonpoika (Corporalen Carl Johanson) ajoi kapteeni Elias von Nandelstadtin 20/7 1689 antamalla valtakirjalla kannetta päämiehensä puolesta entistä kruununvoutia Hans Hollenderia vastaan kahdesta vanhasta saatavasta, suuruudeltaan 33 taalaria hopearahaa ja 41 taalaria 29 1/2 äyriä kuparirahaa, jotka tämä oli jäänyt velkaa edesmenneelle ylisyökäri Joen Ammundsonille [KA Kymenkartano ja Lappee 1687–89 KO a 3 (ii 6): 380v–381 (74–75)]. Nandelstadt oli Ammundsonin perillinen (erfftagande).
Ensiksi mainitun saatavan osalta juttu lykättiin seuraaviin käräjiin lisäselvityksen saamiseksi. Vehkalahden ja Kymin 15–16/2 1690 pidetyissä talvikäräjissä ''Korpraali Juho Hornstjerna (Corporalen Johan [sic!] Hornstierna) kapteenin, vapaasukuisen Elias von Nandelstadtin valtuuttamana näytti kopion entisen voudin Hans Hollenderin velkakirjasta (obligation) päivätty Viipurissa 10. joulukuuta 1672, jossa hän tunnustaa ottaneensa lainaksi ylisyökäri Johan Ammundsonilta 33 taalaria hopearahaa, ..." [KA Kymenkartano ja Lappee 1690–93 KO a 4 (ii 7): 33v–34v]. Tästä käy ilmi, että heinäkuussa 1682 kuollut Ammundson oli Nandelstadtin appi.
Jälkimmäisessä jutussa kantajan asiamiehen nimi on selvästi väärin; pitäisi olla Carl Johansson Hornstierna. Korpraali Kalle Juhonpoika Hornstjerna oli Nandelstadtin alainen Grotenfeltin rakuunoissa, samaan aikaan ei ollut ketään korpraali Johan Hornstiernaa, eikä ole syytä olettaa, että Nandelstadt olisi kesken jutun vireillä olon vaihtanut asiamiestä.
V:n 1682 henkikirjaan kirjattiin Vehkalahden Hillosta lippumies Kalle Jussinpojan vaimo (Förare Carl Jönss[ons hustro]; hakasulkeissa oleva ei näy mikrofilmillä). Kalle itse oli sotilaana vapaa henkirahasta. Kalle mainitaan sillä sotilasarvolla, johon hän oli ylennyt palvellessaan von Burghausenin ja Löschern von Hertzfeltin rakuunoissa rykmentin lakkauttamiseen 1680 asti, nyt palveluksesta vapaana, kunnes värväytyi (viimeistään 1689) korpraaliksi 1686 perustettuun Grotenfeltin rakuunaeskadroonaan.
Vehkalahdella 17/8 1698 päivätyssä, vuosia 1677–90 koskevassa Kymenkartanon läänin rästiluettelossa mainitaan Vehkalahden Poitsilan (Norssby) verovelallisten joukossa lippumies Kalle Hornstjerna (föraren Carl Hornstierna), jolta oli jäänyt maksamatta Böismannin voutivuosilta 28 taalaria 24 äyriä 12 penninkiä hopearahaa ja 12 kappaa veroviljoja: ''Tämä ei nykyisin enää ole tällä seudulla vaan Lappeella (Lapwess), majoittajana (furer) herra everstiluutnantti Grotenfeltin rakuunarykmentissä, josta häneltä tätä (rästiä) pitää hakea.'' Sama mies lienee ollut se Hillon (Hillnäss) kylän alle merkitty Kalle Juhonpoika (Carl Johansson), jolla oli Böismannin ajan rästejä 16 hopeaäyriä ja jonka sanotaan tosin olevan vielä elossa mutta aivan rutiköyhä. [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8720: 747v–748.] — Ehkä tuo 16 äyrin rästi on Kalle Juhonpojan vaimon v:n 1682 henkiraha.
Kapteeni Elias von Nandelstadtin komppanian korpraali Kalle Hornstjerna ryhtyi 1691 itse rakuunatilalliseksi ottamalla viljelykseen Lappeen pitäjän Kiialan kylästä Tapani Jussinpojan 1/8 veron, 1/4 manttaalin ja 1 tilan veroisen autiotilan, 1/12 veron ja 1/6 manttaalin veroisen osan Matti Timperin eli Heikki Eerikinpojan autiotilaa sekä 1/12 veron ja 1/6 manttaalin veroisen osan Maunu Kiiaisen eli Antti Simonpojan autiotilaa [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8701: 153; 8704: 144; 8713: 171]. Rakuunatilallinen sai nauttia verovapaasti tilojaan, ehdolla että vähitellen viiden vuoden kuluessa varustaa rakuunan täysin varustein [Grotenfelt 1940, mtss. 66–68].
V. 1694 Lappeen Kiialasta maksettiin 24 äyrin henkirahat korpraali Kalle Hornstjernan vaimosta (Corp: Carl Hornstiermas h:o) ja Klaus-rengistä ja tämän vaimosta, v. 1697 korpraali Hornstjernan vaimosta (Corporal Hornst:s h:o) [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8712: 794; 8717: 812].
Lappeen ja Joutsenon kesäkäräjissä 11–13/7 1693 Lappeenrannassa kihlakunnanoikeus määräsi korpraali Kalle Hornstjernan (Corporalen Carl Hornstierna) pyynnöstä kaksi lautamiestä toimittamaan yhteismetsän jaon Lappeen pitäjän Kiialan kylän kahden naapuruksen välillä, koska korpraali oli valittanut talollisen Mikko Laurinpojan hakkaavan metsää paljon yli verolukunsa mukaisen osuuden [KA Kymenkartano ja Lappee 1690–93 KO a 4 (ii 7): 695–695v (339–340)].
Lappeen ja osan Joutsenoa kesä- ja syyskäräjissä 1–3/10 1695 Lappeenrannassa määrättiin korpraalin, miehuullisen Kalle Hornstjernan rakuunatilansa puolesta tekemästä pyynnöstä (Uppå Corporalen Manhafftig Carl Hornstiernas begiäran på sitt dragon hem:s wägnar) nimismies ja yksi lautamies katsastamaan, onko eräs Penttilän kylän talollinen kaatanut kasken Kiialan kylän rajojen sisällä, kuten korpraali väittää mutta talollinen kiistää [KA Kymenkartano ja Lappee 1695–96 KO a 8 (ii 11): 136–137].
Seuraavissa, 9–11/1 1696 pidetyissä talvikäräjissä korpraali, miehuullinen Kalle Hornstjerna ('Corpralen Manhafftigh Carl Hornstierna) pyysi oikeutta ottamaan esille edellisissä käräjissä vireille pannun maariidan. Katselmusmiehet olivat tunnustaneet päteviksi Hornstjernan näyttämät rajat. Koska kuitenkin riidan osapuolet olivat kruununtalollisia ja koska vastaaja kiisti katselmusmiesten piirroksen ja kertomuksen ja vaati uutta katselmusta kruununvoudin läsnä ollessa, niin kihlakunnanoikeus ohjasi osapuolet riidassaan maaherran luo. [KA Kymenkartano ja Lappee 1696 KO a 10 (ii 13): 6–7.]
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 5–6/11 1696 Kalle Hornstjerna ajoi kannetta perinnöstä lankoaan Eerik Husgafvelia vastaan [KA Kymenkartano ja Lappee 1696 KO a 10 (ii 13): 617–618]:
''Korpraalin, miehuullisen Kalle Hornstjernan vaimonsa puolesta tekemästä ja muiden lankojensa pyynnöstä (Uppå Corpralen Manhafftig Carl Hornstiernas på sin hustrus wägnar och dhe öfrige däss Swågers begiäran) määrättiin nimismies Samuel Mickelinpoika ja lautamies Benjam Simonpoika heidän ja kaikkien perillisten läsnä ollessa teettämään lainmukainen inventaario kaikesta siitä omaisuudesta, joka heille autuaan appensa Kalle Eerikinpojan jälkeen pitää lankeaman perintönä ja joka taloa asuvalla pojalla Eerik Kallenpojalla on käsissään, jakaen heille, sitten kun ensin on ylösotettu kaikki toteensaatava velka kuin myös se mitä Eerik Kallenpojan osaksi tulee kahdella kirjallisella testamentilla 10:nneltä kesäkuuta 1658 ja 23:nnelta toukokuuta 1677, joita vastaan Hornstjernalla ja muilla ei ollut mitään muuta sanottavaa kuin etteivät he olleet niistä ennen tienneet, jakaen kullekin heidän lainmukaisen osuutensa siten, että mitä tulee irtaimeen niin saa veli Eerik siitä 2 ja hänen viisi sisartaan joiden sanotaan vielä elävän 1/3 osansa maanlain perintökaaren 1. luvun mukaisesti, mutta mitä tulee kiinteään pysyy se isän siitä tekemässä määräyksessä, niin että Eerikin pitää kertakaikkisesti toimittaa heille siitä 50 taalaria kuparirahaa. Mitä tulee siihen hopeavyöhön, joka kuuluu näille perillisille ja jonka kerrotaan seisovan panttina Husulan Arvi Eerikinpojalla tynnyristä rukiita, niin mainittu Arvi ei kieltäydy toimittamasta samaista panttia takaisin, kun hänelle luovutetaan takaisin tynnyri rukiita tahi sen arvo nykyisen verohinnan mukaan.''
Korhonen viittaa tähän juttuun mainitun teoksensa sivuilla 136–137 olevassa Husgafvel-suvun sukutaulussa (viite 5/45), ilmeisesti sen tiedon lähteeksi, että Kalle Eerikinpojalla oli Eerik-pojan lisäksi kaikkiaan viisi tytärtä, mutta jättää mainitsematta vävy Kalle Hornstjernan.
Teoksessaan Vehkalahden pitäjän historia II (1981) Martti Korhonen kirjoittaa Brandstaka–Stöder-sukua käsittelevässä kohdassa sivulla 160: ''Muusta sukulaisryhmästä pyrki irrottautumaan Tuomas Mikonpojan perikunta, joka otti vielä Brandstakaa komeammalta kalskahtavan aatelisnimen Hornstierna. Vaikuttimena lienee ollut muisto 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa maaomistuksia Töytärissä hallinneesta Hornien mahtisuvusta.'' Tässä kohtaa Korhonen viittaa (viitteessä 6) Ragnar Rosénin teoksen Vehkalahden pitäjän historia I (1936) sivulle 281 ja sitä seuraaville sivuille. Rosén kyllä kirjoittaa Horneista, muttei mainitse mitään Hornstiernoista. Hornstierna-nimeä ei mainita myöskään Rosénin kirjoituksessa ''Vehkalahden knaapit'', jonka Gunnar Rosén toimitti postuumisti isältään jälkeen jääneiden kirjoitusten ja muistiinpanojen perusteella teokseen Vehkalahden pitäjänkirja I (1968), sivut 45–64.
Korhosen esittämiin tietoihin Hornstiernoista ovat viitanneet mm. Eeva-Liisa ja Markku Oksanen teoksessaan Vehkalahden knaapit (2003) sivuilla 144 ja 181 sekä Pasi Pöllänen väitöskirjassaan Det lokala gamla frälset som den nordiska lokalförvaltningens stabiliserare i Sverige öster om Åbo Landsrätts doms 25.6.1415 rår och Ryssestenen under 1400–1600-talen (Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 78, 2014) sivuilla 239 ja 454.
Edellä mainitun Tuomas Mikonpojan pojalla Mikko Tuomaanpoika Stöderillä eli Brandstakalla oli hallussaan pieni osa Steenspyölin eli Töytärin knaappitilaa. Knaappitilojen rakennustarkastuksessa 6/12 1684 havaittiin Niilo Matinpojan nimissä olevasta Töytärin (Steensböhle) 5/12 veron, 5/12 manttaalin ja 1 tilan veroisesta talosta: ''2 kpl tupia ja yksi kamari, ja yksi kivikellari alla, 3 aittaa, pienempiä ja suurempia, 2 tallia, 2 läävää, karjaa 30:een kpl.'' Niilon lisäksi mainitaan Mikko Tuomaanpoika: ''Tämä istuu osalla eli 1/16:lla [verolla?] Niilo Matinpojan taloa, hänellä on yksi tupa ja yksi pieni aitta sekä kaksi lehmää.'' [KA Läänintilit, Yleisiä asiakirjoja 6976: 132–133. Vrt. Eeva-Liisa ja Markku Oksanen: Vehkalahden knaapit (2003), ss. 168–171 (Töytäri puuttuu luettelosta).]
Brandstaka–Stöder-suvun sukutaulussa Korhosen mainitun teoksen sivulla 161 Hornstierna-nimi on liitetty Tuomas Mikonpojan poikaan Mikko Tuomaanpoika Stöderiin eli Hornstiernaan ja tämän poikaan Mikko Mikonpoika ''Hornstiernaan''. Edellisen mainitaan olleen tilallisena Töytärissä 1662–1706 ja jälkimmäisen 1712–32.
Tässä on ensinnäkin korjattava se, että Mikko Tuomaanpoika kuoli jo helmikuun 1697 ja helmikuun 1698 välillä, sillä hänet henkikirjoitettiin vaimonsa, Elias-pojan ja Anni- ja Kirsti-tyttärien kanssa vielä 1/2 1697, mutta 19/2 1698 päivättyyn rästiluetteloon merkittiin ''Töytärin Mikko Tuomaanpoika Brandstaka, tämäkin knaappeihin kuuluva, ja pitäisi hankkia päätös rästin maksamisesta vapauttamiseksi tai muutoin ulosmitataan, aivan rutiköyhä leskivaimo'' (Steensböhlee Mickill Thomasson Branstaka, denne ähr och af knaparne och måste Skaffa sigh resolution till des befrijelse elliest Sökes uth alldeles utfattigh Enckia) [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8717: 1583v; 8720: 708v–709].
Henkikirjoissa mainitaan Töytärissä 1699–1704 Mikko Tuomaanpojan leski, sitten 1705–07 Mikko Tuomaanpoika Hornstjernan leski (Mickell Thomass[on] Hornstiernas Enckia) ja 1708–11 Mikko Hornstjernan leski [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8724a: 1888v; 8727: 1700; 8730: 2281v; 8733: 2240; 8736a: 3179v; 8739: 4659; 8743: 4105; 8748: 3686v; 8750: 3656; 8753: 2663; 8756: 1221v; 8759: 554v; 8762: 390.] V:n 1712 henkikirjassa mainitaan isännän paikalla Mikko Mikonpoika [KA 8765: 543], joka jo v:sta 1704 mainitaan naimisissa olevana poikana; Mikko Mikonpoika oli aatelinen mutta vaimo aateliton (''han adel hon oadel''). Mikko Mikonpojalla ei Hornstierna-nimeä henkikirjoissa esiinny. En ole myöskään löytänyt lähdettä, jossa hänen isänsä Mikko Tuomaanpoika mainittaisiin sillä nimellä elinaikanaan.
Brandstaka–Stöderin sukutaulussa (s. 161) Korhonen viittaa Mikko Tuomaanpoika Stöderin eli Hornstiernan kohdalla (viitteet 2/3 ja 2/6) Vehkalahden käräjiin 4.IV.1661 [sic] ja 14.–15.I.1675. Korhonen ei mainitse käräjäpöytäkirjoihin viitatessaan sivunumeroa, niin ettei ole aina selvää mistä jutusta on kysymys. Vehkalahden ja Valkealan kesäkäräjissä 4/5 (ei 4/4) 1661 mainitaan kyllä rantaratsastaja Martti Stöder ja Salmenkylän Sipi Simonpojan sisarenpoika Martti Stöder, muttei ketään Hornstiernaa. Talvikäräjien 14–15/1 1675 pöytäkirjan Korhonen mainitsee sukunimen lähteenä, mistä lukija saattaisi päätellä, että siinä mainitaan Hornstierna-nimi Stödereihin liittyvänä. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Mainittujen käräjien ainoa juttu, jossa mainitaan Hornstjerna, on aiemmin tässä viestiketjussa siteerattu Niilo Poitzin ja Juho Hornstjernan välinen kiista jälkimmäisen aateluudesta.
Tuomiokirjakortiston mukaan ei Itä-Suomen 1600-luvun käräjäpöytäkirjoissa esiinny keitään muita Hornstierna-nimisiä kuin Juho Jaakonpoika Hornstierna ja hänen poikansa Kalle Juhonpoika Hornstierna [KA Tuomiokirjakortisto, Itä-Suomi, Henkilönnimet, Tuokko 137.2, henkilönimikortit 33–39]. Tässä kortistossa indeksoidut käräjäjutut, joissa Hornstierna-nimi esiintyy, taitavatkin kaikki jo tulleet edellä referoiduiksi.
Löytämistäni alkuperäislähteistä, jotka liittävät Hornstierna-nimen Stödereihin, ainoiksi jäävät nuo henkikirjamerkinnät vv:lta 1705–11, jotka on tehty useita vuosia Mikko Tuomaanpojan kuoleman jälkeen. Saattaa hyvinkin olla niin, että noihin henkikirjoihin olisi oikeastaan pitänyt merkitä ''Mikko Tuomaanpojan leski [Anna?] Hornstjerna'' eikä ''Mikko Tuomaanpoika Hornstjernan leski'', ts. että leski eikä hänen miesvainajansa on ollut sukujaan Hornstjerna. Leski on varmaan ollut hyvin tietoinen siitä, että knaappien vaimoista kannettiin henkiraha, mikäli eivät kuuluneet knaappi- tai aatelissukuun. Leskellä on siis ollut tarve korostaa henkikirjoittajalle omaa aateluuttaan, siis että oli sukunimeltään Hornstjerna ja Poitsilan rälssisäterin entisen osakkaan tytär. Tämä ei olisi ristiriidassa sen kanssa, että Korhosen mukaan Mikko Tuomaanpojan vaimo oli ''Anna N.N. (Perimätiedon mukaan Poitz-sukua)'' (mts. 161). Jos Anna ei nyt ollut suorastaan Poitzin tytär, niin sentään Poitzin tyttärentytär.
Teoksessaan Brandstaka–Stöder ja Töytärin hovi : Vehkalahden Töytärin kylän historiaa 1500-luvulta lähtien (docplayer.fi/48570273-Brandstaka-stoder-ja-toytarin-hovi.html (https://docplayer.fi/48570273-Brandstaka-stoder-ja-toytarin-hovi.html)) Olavi Rantala kirjoittaa (sivulla 21): ''Vuonna 1693 Mikko Tuomaanpoika Hornstierna oli töytäriläisten puolesta allekirjoittamassa Olavi Husgafvelin valtuuskirjaa Vehkalahden knaappien edustajaksi Tukholman valtiopäiville.''
Eeva-Liisa ja Markku Oksanen ovat teoksessaan Vehkalahden knaapit (2003) sivulla 112 julkaisseet kyseisen valtakirjan sekä valokuvana että suomennoksena. Hornstierna-nimeä ei valtakirjassa lainkaan esiinny, eikä allepiirtäjien joukossa ole ketään Poitsilasta, Norsbystä tai Hillosta (Hillnäs).
Töytäristä (Stensböle) valtakirjan allepiirsi Mikko Tuomaanpoika Pilhjerta (Michel Thomasson Pijlhierta), jonka allepiirtona ovat nimikirjaimet M:T:, missä M tarkoittanee Mikkoa ja T joko patronyymiä Tuomaanpoika tai talonnimeä Töytäri. Sukunimessä lienee hänen kohdallaan sattunut lapsus. Töytäriläisten oli kaiketi määrä kutsua itseään Brandstakoiksi eikä Pilhjertoiksi.
Tähän viestiketjuun kirjoittamieni viestien pohjalta olen laatinut, osin lyhentäen osin tarkentaen, Kymenlaakson Sukututkimusseuran (http://kymenlaaksonsukututkimus.wordpress.com) vuosikirjaan Ibidem 24/2020 (http://kymenlaaksonsukututkimus.wordpress.com/ibidem-2020-2/) (ss. 10–21) artikkelin Vehkalahden Poitsilan Hornstierna, jossa on viisi väliotsikkoa: Johan Jakobinpoika Gromschild; Johan Jakobinpoika Hornstierna; Hornstiernoja rakuunoissa; Rakuunatilalliseksi Lappeen Kiialaan; Töytärin Mikko Tuomaanpoika Brandstaka.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.