Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Friisia ja Skandinavia
Historiallinen Friisia ulottui nykyisten Alankomaiden koillisosasta aina Tanskan rajoille saakka. Alankomaissa on myös Frieslandin (friisiksi Fryslân) provinssi. Joistain ulkomaisista sukututkimuskeskusteluista olen huomannut, että friisiläisjuuria omaavat henkilöt ovat hämmästyneet sitä, että heidän autosomaalisen DNA-testinsä etnisyyslaskurissa Skandinavia saa varsin suuren osuuden.
Pohjanmeren etelärannikon friisit ovat vuosisatoja olleet kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa Pohjanmeren ja Itämeren rannikkoalueiden asukkaiden kanssa. Tämä selittänee Skandinavian merkittävän osuuden tuossa etnisyyslaskurissa. Monella suomalaisella taitaa myös olla kaukaisia sukujuuria historiallisessa Friisiassa.
_______________
Matti Pesola
Pekka Hiltunen
28.10.19, 01:36
Historiallinen Friisia ulottui nykyisten Alankomaiden koillisosasta aina Tanskan rajoille saakka. Alankomaissa on myös Frieslandin (friisiksi Fryslân) provinssi. Joistain ulkomaisista sukututkimuskeskusteluista olen huomannut, että friisiläisjuuria omaavat henkilöt ovat hämmästyneet sitä, että heidän autosomaalisen DNA-testinsä etnisyyslaskurissa Skandinavia saa varsin suuren osuuden.
Pohjanmeren etelärannikon friisit ovat vuosisatoja olleet kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa Pohjanmeren ja Itämeren rannikkoalueiden asukkaiden kanssa. Tämä selittänee Skandinavian merkittävän osuuden tuossa etnisyyslaskurissa. Monella suomalaisella taitaa myös olla kaukaisia sukujuuria historiallisessa Friisiassa.
_______________
Matti Pesola
Friisiläisiin, heidän piirteisiinsä ja ehkä luonteisiinsakin pääsee käsiksi lukemalla Volter Kilven tuotannon. Myös T.Vähäkankaan gradu valaissee asiaa, samoin kuin Joni L. Keskievarin Kustavin asutustusta käsittelevä moniste, jota ei liene sidottu kirjaksi, mutta, jota m.m. Lauri Isoiivari lainaa talonhaltijaluetteloissaaan. (Minulla kyllä on k.o. Jonin paperinivaska ja myös sama juttu pdf-tiedostona). Täytyy kuitenkin huomata, että "friisiläiset" saapuivat Lounais-saaristoon ja rannikollemme kahdessa tai useammassa aallossa niin, että ensin lähdettiin seilaamaan jo Pipin Pienen aikana Frankkilais-Roomalaisen keisarikunnan ytimistä, "Pikku-Britanniasta" (Brittany) eli nyk Ranskan Bretagnesta. Myöhemmin asutus ja merenkulku siirtyi yhä pohjoisemmas aina Tanskaan ja Pommeriin saakka. On arveltu, että vasta Hansasliiton synnyn jälkeen jäivät viimeisetkin idänkauppaa harjoittaneet friisit maihin. Kuitenkin m.m. Tallinnasta käsin on lähtöisin esim. Frese-suku (T.V:n tiedonanto), joka saattaa olla varhaisempaakin "friisiläisgenetiikkaa", vaikka joskus on kuullut sanottavan, että vielä 1600-luvun "vallooneillakin" nenä roikkui ylähuulen päällä...
PH
Friisit ilmestyivät kirjoitettuihin teoksiin ajanlaskumme alkuvaiheissa Tacituksen Germaniassa ja Ptolemaioksen Geographiassa. Jo niissä heidän mainittiin asuvan Reinin suistosta Ems-joelle ulottuvalla alueella. Sittemmin oli aikoja, jolloin friiseistä ei löydy mainintoja kirjallisissa lähteissä. 600-luvun lähteissä heidän sanottiin elävän alueella, joka ulottui Scheldt-joen suistosta aina Weser-joelle saakka.
Frankkien edetessä pohjoiseen friisit menettivät ensimmäiseksi rannikkoalueen Scheldtin ja Reinin välillä. Kaarle Martellin voitettua friisiläisjoukot v. 734, frankkien valloittama alue laajeni aina Lauwers-joelle asti (nyk. Alankomaiden Frieslandin ja Groningenin provinssien rajalle).
Frankkien jälkeen friisien alueelle pyrkivät sekä viikingit että saksit. Friisit olivat merenkulkijoita, joten vuorovaikutusta oli sekä Brittein saarten että Skandinavian/Baltian suunnissa. Eräs merkittävä friisiläinen innovaatio tuli sitä myöten myös Suomeen saakka. Nimittäin limisaumainen vene oli friisiläisten luomus. Friisiasta etelään laivanrakennuksen mallina oli tasasaumainen puuvene.
Pekka Hiltunen
07.11.19, 18:52
Friisit ilmestyivät kirjoitettuihin teoksiin ajanlaskumme alkuvaiheissa Tacituksen Germaniassa ja Ptolemaioksen Geographiassa. Jo niissä heidän mainittiin asuvan Reinin suistosta Ems-joelle ulottuvalla alueella. Sittemmin oli aikoja, jolloin friiseistä ei löydy mainintoja kirjallisissa lähteissä. 600-luvun lähteissä heidän sanottiin elävän alueella, joka ulottui Scheldt-joen suistosta aina Weser-joelle saakka.
Frankkien edetessä pohjoiseen friisit menettivät ensimmäiseksi rannikkoalueen Scheldtin ja Reinin välillä. Kaarle Martellin voitettua friisiläisjoukot v. 734, frankkien valloittama alue laajeni aina Lauwers-joelle asti (nyk. Alankomaiden Frieslandin ja Groningenin provinssien rajalle).
Frankkien jälkeen friisien alueelle pyrkivät sekä viikingit että saksit. Friisit olivat merenkulkijoita, joten vuorovaikutusta oli sekä Brittein saarten että Skandinavian/Baltian suunnissa. Eräs merkittävä friisiläinen innovaatio tuli sitä myöten myös Suomeen saakka. Nimittäin limisaumainen vene oli friisiläisten luomus. Friisiasta etelään laivanrakennuksen mallina oli tasasaumainen puuvene.
Juuri näin.
Friisiläiset olivat alkujaan Pipin Pienen aikalaisia, mutta myöhemmin väki sekaantui merenkäynti- ja kalastustaitojensa takia paikallisiin asukkkaisiin ja kansoihin. "Friisiläisten" vaikutusalue siiryi jo meidän esihistoriallisella aijallamme yhä pohjoisemmas - jättäen jälkeensä kuitenkin esim. Belgian friisiä puhuvan itsehallintoalueen. Kirjoitetun - Tanskasta lainatun - historiamme aikana harjoittivat friisit edelleen purjehdusta, kalastusta ja Idän-kauppaa jokseenkin saman aikaisesti n.s. viikingien aikana, eikä tiedoissa ole, että friisiläiset olisivat lopettaneet Idän-retkiään ennen kuin Hansa-Liitto ahdisti heidät rannikolle ja saaristoon.
Suomessa suurin friisiläisen genetiikan keskus lienee sijainnut Kustavissa, mutta esim. Tallinnassa oli saman aikaisesti "Frese"- nimisiä porvareita yht´aikaisesti esim Raision Tahvion Fiisien kanssa. Seuramme kunniajäsen, nimim. T.V. on väsännyt aikansa kuluksi gradun aiheesta. Myös Jonni L. Keskievari on laatinut ansiokkaan, Kustavin sukuja käsittelevän talonhaltjakatsauksen, jota m.m. Lasse Iso-Iivari on referoinut omilla kotisivuillaan
http://users.utu.fi/isoi/
PH
virpinissila
07.11.19, 21:40
Lasse Iso-Iivarilta terveisiä Pekka Hiltuselle: hän ei ole koskaan nähnyt Jonni Keskievarin monistetta, vaan Kustavin tiedon lähteinä ovat vuosina 1634-1961 SAY ja kirkonkirjat! Papit ja sotilaat pohjautuvat tietenkin omiin lähteisiinsä.
Välitän tämän tiedon hänen pyynnöstään.
Virpi Nissilä
Pekka Hiltunen
07.11.19, 22:43
Lasse Iso-Iivarilta terveisiä Pekka Hiltuselle: hän ei ole koskaan nähnyt Jonni Keskievarin monistetta, vaan Kustavin tiedon lähteinä ovat vuosina 1634-1961 SAY ja kirkonkirjat! Papit ja sotilaat pohjautuvat tietenkin omiin lähteisiinsä.
Välitän tämän tiedon hänen pyynnöstään.
Virpi Nissilä
Kaikella kunnioituksella Lassellea kohtaan! Tiedot kumminkin ovat yhtäpitävät. Jonnin tiedot eivät mahdu tähän, mutta Lassella lienevät ne jo entuudestaan - ja jos ei, lähetän ne mielelläni eteenpäin annettuun osoitteeseen.
PH
Friiseillä oli kuningaskuntakin (Magna Frisia) aikanaan. Vanhoissa anglo-saksisissa tarinoissa eräs friisien 400-luvun kuningas oli nimeltään Finn (sic). Friisit puolustivat kovin omaa aluettaan, mutta hävisivät v. 689 Dorestadin taistelussa Herstalin Pipinin joukoille. Kärhämät jatkuivat tämän jälkeenkin ja Pipinin poika Kaarle Martell voitti friisit v. 734, jolloin frankkien valtaama alue siirtyi Lauwers-joelle saakka. Martellin pojanpoika Kaarle Suuri kävi myös omat taistelunsa ja v. 772 Lauwers-joen itäpuolen friisit kokivat sotilaallisen tappion.
Nykyään Friisia jaetaan kolmeen alueeseen. Länsi-Friisiaan kuuluvat Alankomaiden Frieslandin ja Groningenin provinssit sekä Pohjois-Hollannin provinssin niemialue suunnilleen Alkmaarin-Hoornin linjalta pohjoiseen. Itä-Friisiaan kuuluu Saksan Ala-Saksin aluetta Papenburgin kaupungista pohjoiseen rannikolle (saaret mukaan lukien) saakka. Pohjois-Friisia löytyy Saksan Schleswig-Holsteinin länsirannikolta ja sen edustan saarilta. Mahdollisesta Belgian friisialueesta en ole tietoinen.
Pekka Hiltunen
09.11.19, 08:48
Mahdollisesta Belgian friisialueesta en ole tietoinen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Friisin_kieli
En minäkään löydä Belgiasta friisiä puhuvaa maakuntaa tai aluetta. Asiasta sain joskus informaatiota eräältä hollantilaissyntyiseltä taiteilijalta, ja voikin olla, että k.o. alue sijaitseekin hänen synnyinmaassaan.
Joka tapauksessa ovat "friisiläiset" eri aikoina edustaneet erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka vain osittain ovat sulautuneet "alkuperäisiin friiseihin", e.o. linkin mukaisesti puhuivat hyvinkin erilaisia murteita, ja jotka harjoittivat Idän-kauppaa Suomenlahden ja Perämeren pohjukoihin saakka ennen Hansa-liittoa ja heidän tilavaruumaisia koggi-laivojaan. Friisejä tiedetään tulleen Pohjolaan kahdessa vaiheessa - ja sitten vielä kolmannessa kiirunan rautamalmion löydyttyä (vasarasepät - "valloonit") 1600-luvun alussa.
Pukinmäki lienee saanut nimensä Bock-nimestä, jonka on kai arveltu olleen "vanhasta, saksalaisperäisestä aatelista". Näitten aikalaisia näyttävät olleen yhdessä friisiläisten kanssa aikoinaan Kustavin Kaurissaloa (Pleikilää) asuttaneet, saksalaisperäiset henkilöt, joita on ehtinyt vielä maakirjojen alkulehdille 1500-luvun alkuun. Kaurissalon kerrotaan saaneen alkuperäisen nimensä vuohipukista (Geit/ Geet), joka sitten kansan suussa ja mielissä on muuntunut saaressa yleisemmin tavattavaksi kauriiksi.
PH
Pohjanmeren etelärannikolla eläneiden friisien kieli oli varsin lähellä eräitä germaanisia kieliä. Esimerkiksi länsi-friisiassa vuohipukki oli geit eli sama kuin muinais-norjassa ja muinais-hollannissa. Sama versio on käytössä myös nyky-norjassa, -hollannissa, -islannissa sekä Fär-saarten kielessä. Naantalin Luonnonmaalla on vanhastaan ollut Keitilän (Geitilä) talo, joka keskiajalla oli rälssiluontoinen Geet-suvun alkukoti. Luonnonmaan Keitilästä ja Kustavin Kaurissalosta tulee mieleen se, josko friisit ovat olleet tavalla tai toisella vaikuttamassa nimen syntyyn.
Eipä ihme, että friisiläistaustaisilla henkilöillä on suhteellisen paljon skandinaavisia osumia autosomaalisen DNA-testin etnisyyslaskurissa.
Pekka Hiltunen
09.11.19, 20:44
Luonnonmaan Keitilästä ja Kustavin Kaurissalosta tulee mieleen se, josko friisit ovat olleet tavalla tai toisella vaikuttamassa nimen syntyyn.
Eipä ihme, että friisiläistaustaisilla henkilöillä on suhteellisen paljon skandinaavisia osumia autosomaalisen DNA-testin etnisyyslaskurissa.
No juu, Kustavissa tunnettuja friisiläisasutuksia oli vielä maakirjojen aikaan eli Uudenajan alussa paitsi tietenkin Friisilässä (& mahd. Laupuisissa) ja samassa naapurustossa sijaitsevassa Parattulassa myös m.m. - ja ehkä jopa varhimminkin Kaurissalossa, mistä meri näkyy horisonttiin. Muistelen myös Iso-Rahin liittyneen jo varhain (eli myöhään, s.o. maakirjojen aikaan) friiseihin. Luulen kuitenkin saksalaisten voineen olla yhtä hyvin vuohien laiduntajia näillä karuilla saaristolaisniityillä. Kuitenkin vuohi tuotiin Pohjolaan ja jo Norjaa myöden Keskiajan alussa, ehkä 400-l:n tienoilla, jolloin eläin ei lehmään verrattuna tarvinnut kummoistakaan yömajaa edes talvella, ja vuohesta oli jo Lähi-Idässä kehittynyt m.m. Golanin pakkasia kestäviä rotuja. En tunne Espoon Friisilän "rotuja", ja myös Perämeri ja koko Ruotsin puoli on koluamatta tältä osin. Toisaalta on todettava, että saksalaiset puhuivat Keskiajalla "jiddishiä" (joka on eräänlainen jäänne keskiaikaisesta saksasta), joten suomalaisten tai ruotsalaisten on kenties ollut mahdotonta Keskiajalla erottaa saksalaisia friiseistä.
Lasse Isoiivari on sivustoillaan Kustavin talonhaltijoissa luetellut joitain Uudenajan alun friisiläisnimiä.
Kaurissalo on muuten tunnettu varhaisempina aikoina aivan toisilla nimillä, joihin taitaa "keitiläkin" lukeutua. Myöhemmin sarvipäät sekoitettiin toisiinsa, kun lehmää ymmärrettiin pitää lämpimässä ja rehuruokinnalla talvisaikoina.
PH
Pekka Hiltunen
10.11.19, 02:37
Lasse Iso-Iivarilta terveisiä Pekka Hiltuselle: hän ei ole koskaan nähnyt Jonni Keskievarin monistetta, vaan Kustavin tiedon lähteinä ovat vuosina 1634-1961 SAY ja kirkonkirjat! Papit ja sotilaat pohjautuvat tietenkin omiin lähteisiinsä.
Välitän tämän tiedon hänen pyynnöstään.
Virpi Nissilä
No, voit sitten pyytää Lassea lähettämään minulle e-meilinsä niin, että saa sen Jonnin monisteen pdf:nä sähköpostilla. Nämä ovat siis minun terveiseni hänelle, ja osoitteeni on pekkhilt(at)gmail.com. Ne utu- osoitteet kun pakkaavat vanhemmiten jäämään unholaan - jollei ole historioitsija.
PH
Pekka Hiltunen
10.11.19, 04:14
Lasse Iso-Iivarilta terveisiä Pekka Hiltuselle: hän ei ole koskaan nähnyt Jonni Keskievarin monistetta, vaan Kustavin tiedon lähteinä ovat vuosina 1634-1961 SAY ja kirkonkirjat! Papit ja sotilaat pohjautuvat tietenkin omiin lähteisiinsä.
Välitän tämän tiedon hänen pyynnöstään.
Virpi Nissilä
Hei!
Huomasin äsken, että Lasse Iso-Iivari on käyttänyt talonhaltijaluettelossaan Kustavin osalta Jonni. L. Keskievarin monistejulkaisua, joten sinun ei tarvinnekaan ryhtyä mihinkään toimiin tältä osin!
Item
Pukinmäki lienee saanut nimensä Bock-nimestä, jonka on kai arveltu olleen "vanhasta, saksalaisperäisestä aatelista". Näitten aikalaisia näyttävät olleen yhdessä friisiläisten kanssa aikoinaan Kustavin Kaurissaloa (Pleikilää) asuttaneet, saksalaisperäiset henkilöt, joita on ehtinyt vielä maakirjojen alkulehdille 1500-luvun alkuun. Kaurissalon kerrotaan saaneen alkuperäisen nimensä vuohipukista (Geit/ Geet), joka sitten kansan suussa ja mielissä on muuntunut saaressa yleisemmin tavattavaksi kauriiksi.
PH
Tässä nyt varoituksen sana maallikoille: etymologista tutkimusta ei voi tehdä niin, että ottaa suomalaisen sanan tai paikannimen (pukki, kauris) ja väittää sen olevan käännös jostain kielestä, jota ei koskaan tiedetä täälläpäinkään puhutun.
Etymologia eli sanojen alkuperän tutkimus edellyttää menetelmien hallintaa, että osaisi erottaa epäuskottavat selitysvaihtoehdot uskottavista. Lyhyt johdatus "Etymologiaa maallikoille":
http://www.elisanet.fi/alkupera/EtymologiaaMaallikoille.pdf
Pekka Hiltunen
22.01.20, 12:19
Lasse Iso-Iivarilta terveisiä Pekka Hiltuselle: hän ei ole koskaan nähnyt Jonni Keskievarin monistetta, vaan Kustavin tiedon lähteinä ovat vuosina 1634-1961 SAY ja kirkonkirjat! Papit ja sotilaat pohjautuvat tietenkin omiin lähteisiinsä.
Välitän tämän tiedon hänen pyynnöstään.
Virpi Nissilä
Kiitos, muisti alkaa pettää vanhemmiten. Iso-Iivarilta näemmä puuttuvatkin varhaisimpien maakirjojen merkinnät, joihin Jonni L. Keskievari antaa monisteessaan talonhaltijat. Monisteeseen taitaa olla nykyään tekijänoikeudet ja se on osalta pohja saman tekijän käsikirjoituksessä kustavilaisiin sukuihin liittyen. - Pidän siis oman monistenivaskani vitriinissäni.
PH
Pekka Hiltunen
22.01.20, 12:34
Tässä nyt varoituksen sana maallikoille: etymologista tutkimusta ei voi tehdä niin, että ottaa suomalaisen sanan tai paikannimen (pukki, kauris) ja väittää sen olevan käännös jostain kielestä, jota ei koskaan tiedetä täälläpäinkään puhutun.
Etymologia eli sanojen alkuperän tutkimus edellyttää menetelmien hallintaa, että osaisi erottaa epäuskottavat selitysvaihtoehdot uskottavista. Lyhyt johdatus "Etymologiaa maallikoille":
http://www.elisanet.fi/alkupera/EtymologiaaMaallikoille.pdf
Kiitos vaan vastauksistasi ja mielenkiinnosta!
Olen lainannut Pukinmäen nimen alkuperää tarkastellessani Suku Forumin muita kirjoittajia Brenner-sukuun liittyen. Kaurissalo-nimi on syntynyt Pleikilän sakstaustaisten asukkaitten saareen tuomista vuohista - joista järkevän päättelyn perusteella etymologiaa asiaan sekoittamatta voidaa otaksua saaren olleen aiemmin esim. Vuohisaari tai Keetilä/ Keitilä. Tämä tieto paikallisesta traditiosta on Jonni. L. Keskievarin käsialaa, jossa lähteessä olen pitäytynyt.
Esim. Friis-nimisiä asui myöhemm9in Marimaskussa/ Rymättylässä, mistä taitaa löytyä Keitiläkin esim. Geet-sukuun tai vain vuoheen hyötyeläimenä liittyen. Vuohia toki pidettiin kotieläiminä koko Suomessa, mutta ne korvautuivat arvokkaammilla ja kylmää kestävillä lampailla...
PH
Kielitieteilijä ja nimistötutkija, professori Viljo Nissilä julkaisi 1960-luvulla tieteellisen artikkelin "Friisiläis-alankomaalaista aineistoa Suomen nimistössä". Miten hyvin/huonosti se on mahtanut kestää aikaa vastaan?
https://journal.fi/virittaja/article/view/34657/32983
_____________
Matti Pesola
Pekka Hiltunen
22.01.20, 16:00
Kiitos tiedoista, Matti!
PH
Pekka Hiltunen
23.01.20, 17:28
Kielitieteilijä ja nimistötutkija, professori Viljo Nissilä julkaisi 1960-luvulla tieteellisen artikkelin "Friisiläis-alankomaalaista aineistoa Suomen nimistössä". Miten hyvin/huonosti se on mahtanut kestää aikaa vastaan?
Ehkä Volter Kilven äänikirjat ylen areenan radiossa (draama) voisivat valaista asiaa - esim. "Ylistalon tuvassa" -kirjan kohdalla. Minulla on Jonni L. Keskievarin monisteet pdf-tiedostona, josta voisin tietenkin printtaamisen jälkeen skannata vaikkapa Friisilän osuden lähinnä talonhaltijoita v:sta 1540 käsittäen. Toinen mahdollisuus on se, että lähetän koko nivaskan s-p -osoitteesesi (joka pitäisi antaa yksityisviestissä...). Otan kyllä sitten henk. koht. vastuun, jos tulee jotain tekijänoikeuspolemiikkia - vaikka uskonkin, ettei Jonnillakaan ole mitään sitä vastaan, että tietoa lisätään sen vähentämisen sijasta...
PH
Kiitos vaan vastauksistasi ja mielenkiinnosta!
Olen lainannut Pukinmäen nimen alkuperää tarkastellessani Suku Forumin muita kirjoittajia Brenner-sukuun liittyen. Kaurissalo-nimi on syntynyt Pleikilän sakstaustaisten asukkaitten saareen tuomista vuohista - joista järkevän päättelyn perusteella etymologiaa asiaan sekoittamatta voidaa otaksua saaren olleen aiemmin esim. Vuohisaari tai Keetilä/ Keitilä. Tämä tieto paikallisesta traditiosta on Jonni. L. Keskievarin käsialaa, jossa lähteessä olen pitäytynyt.
Esim. Friis-nimisiä asui myöhemm9in Marimaskussa/ Rymättylässä, mistä taitaa löytyä Keitiläkin esim. Geet-sukuun tai vain vuoheen hyötyeläimenä liittyen. Vuohia toki pidettiin kotieläiminä koko Suomessa, mutta ne korvautuivat arvokkaammilla ja kylmää kestävillä lampailla...
PH
Eli ilmeisesti kyse on siitä, että jossain on paikannimi Keetilä/Keitilä, joka on yhdistetty germaanisten kielen samannäköiseen 'vuohta' merkitsevään sanaan? Se on toki jo parempi lähtökohta kuin sellainen, mihin viestissäni viittasin.
Kantagermaanissa sana oli *gaitiz 'vuohi'. Muinaisnorjassa se oli kehittynyt asuun geit 'vuohi', ja muinaisfriisistä sille ei tunnetakaan säilynyttä vastinetta.
http://www.koeblergerhard.de/germ/germ_g.html
Keitilä-nimi voisi siis hyvinkin tulla muinaisskandinaavista; friisistä sitä on vaikea selittää, jos muinaisfriisissä sanaa ei edes tunnettu. Siinä sanassa olisi joka tapauksessa äännelaillisesti pitkä ee kuten vastaavissa sanoissa:
*gaizaz > gêr 'keihäs'
Näin ollen Keetilä-nimi voisi kyllä perustua hypoteettiseen muinaisfriisin sanaan, mutta yhtä hyvin myös itäskandinaavin sanaan (kantagermaanin *ai > muinaisskandinaavin *ei > itäskandinaavin *ee > ruotsin ja tanskan e). Koska skandinaavista on jo pitkään tiedetty lainatun sanoja suomeen ja sen esimuotoihin, se on todennäköisin lähtökieli silloin kun mikään äänneseikka ei pakota olettamaan nimenomaan friisiläistä (tai muuta kaukaisempiin kieliin liittyvää) lähtöasua. Tai ellei ole jotain muuta, kiistattomampaa todistusta nimenomaan friisiläisestä vaikutuksesta.
"Järkevä päättely" ei voi kertoa mitään muuta kuin yhden tai useamman mahdollisuuden - ilman etymologista vertailua ei voida arvioida, mikä näistä lukuisista järkevän päättelyn mahdollisuuksista on todennäköisin eli uskottavin selitys paikannimelle.
Kansalaisen karttapaikka ei löydä Suomesta yhtäkään Keeti*-paikannimeä (jotka siis vastaisivat muinaisfriisin äänneasua **geet). Keiti-paikannimiä kyllä löytyy, mutta niistä suurin osa on Keitin-nimiä ja selittynee ihan suomen sanan pohjalta. Kaksi on Keitis-nimiä Inarissa ja selittynee saamen pohjalta. Ja sitten on Keitilä Naantalissa. Se saattaisi hyvinkin perustua skandinaaviseen sanaan.
Suomalaisesta paikannimikirjasta löytyy kyllä friisiläisten nimitykseen yhdistetty paikannimi: Riisikkala Pirkanmaalla.
http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63b/SuomalainenPaikannimikirja_e-kirja_kuvaton.pdf
Kielitieteilijä ja nimistötutkija, professori Viljo Nissilä julkaisi 1960-luvulla tieteellisen artikkelin "Friisiläis-alankomaalaista aineistoa Suomen nimistössä". Miten hyvin/huonosti se on mahtanut kestää aikaa vastaan?
https://journal.fi/virittaja/article/view/34657/32983
Muutamaa vuotta myöhemmin aihetta sivusi A. D. Kylstra (Onko keskiaikaisia friisiläisjälkiä Suomessa? 1966), mutta sitä juttua ei valitettavasti löydy netistä...
Nuo Nissilän käsittelemät 1300-luvulta alkaen tavattavat viittaukset henkilön friisiläiseen alkuperään lienevät ihan todellisia.
"Niistä merkittävin on Kemin tienoon Sihtuna 1. Sihtuuna, jonka ympäristössä on harvinaisen paljon vierasta, etymologialtaan selvittämätöntä nimistöä ( esim. suku- ja talonnimet Flänkki, Lääkkö, Marski, Nakku, Prakku, Pronkku, Pruntsi ja kauempana mm. Rimali l. Remali, Valmari, Viinikka, Vilmilä, joista ainakin osa kuuluu alasaksalaiseen nimimateriaaliin)."
Jotain voisi ehkä olla löydettävissä. Mutta keskiajan alasaksalaisia sanoja/nimiä ei ole kovinkaan helppo erottaa friisiläisistä, koska ne olivat niin läheisiä sukukieliä. Selvä friisiläisperäinen nimistö saattaa siksi jäädä ikiajoiksi todistamatta.
Friisien kieltä puhuttiin keskiajalla nykyisen Hollannin alueelta nykyisen Tanskan eteläosiin saakka ulottuvalla rannikkoalueella. Merenkulku oli merkittävä elinkeino alueen asukkaille ja purjehdukset myös pitkin Itämerta pohjoiseen olivat nähdäkseni luonnollinen asia silloiselle friisiläisväestölle.
Friisiläisperäisiä sanoja epäilemättä on myös Suomen nimistössä, mutta alasaksan ja skandinaavisten sanojen mahdollinen vaikutus hämärtää asian selvittämistä. Varsinkin kun alasaksan kielen levinneisyys on vuosisatojen ajan kattanut osin samoja rannikkoseutuja kuin vanha friisin kieli. Alasaksa, hollanti ja friisi omaavat paljon yhteisiä piirteitä.
Naantalin Luonnonmaan Keitilä oli keskiaikaisen Geitilä-suvun alkukoti. Suku käytti sinetissään vuohen hahmoa ja sittemmin nimeä Geet, kuten esim. Isonkyrön kirkkoherra Jacobus Sigfridi Geet. Jacobus tosin hylkäsi suvun aiemman vuohitunnuksen. Friisin ja hollannin kielessä vuohi on geit ja ruotsissa get, joten mahdollisuuksia on.
Tein tarkemman selvityksen omista FF-osumistani, mikä johti muutamiin mielenkiintoisiin havaintoihin. Nimittäin eräs kromosomin 20 väli osoittautui jonkinlaiseksi friisiläis-skandinaaviseksi "mittariksi". Minulla on noin 6800 osumaa, joista noin 1% omaa vähintään 100 cM (kärki 168 cM) yhteistä perimää kanssani. Näistä vain pari osumaa sai yli 5cM:n yhtenäisen jakson tuohon friisiläis-skandinaaviseen väliin kromosomissa 20. Tähän mennessä olen löytänyt 145 osumaa, joilla on yli 5 cM:n yhtenäinen jakso kyseisessä kromosomissa. Näistä noin 130 osumaa omaa yhtenäisen jakson mainitsemassani friisiläis-skandinaavisessa välissä. Lähes kaikilla heistä myös "longest block"-luku osuu juuri tähän kromosomiin 20.
Kyseisessä kromosomissa on noin 63 miljoonaa (63M) emäsparia. Nähdäkseni tuo friisiläis-skandinaavinen väli on noin 18M - 39M (20p11.23 - 20q11.23). Riippumatta mistä kohtaa näiden osumien yhteinen jakso alkaa, niin useimmissa tapauksissa se näyttäisi päättyvän jakson 20q11.23 lopussa. Jonkinlainen osumaydin on välillä 20q11.21 - 23.
Jatkan vielä hieman tätä muutaman vuoden takaista ketjua. Autosomalitestieni osuma-aineistoista olen edelleen löytänyt mielenkiintoisia osumaryppäitä tämän ketjun otsikkoon viitaten. Esimerkiksi kromosomin 4 genomisessa sijainnissa välillä 163M - 175M on suuri määrä trianguloivia osumia sellaisten henkilöiden kesken, joiden sukujuuria on joko Friisiassa tai Pietarsaaren vanhan suurpitäjän alueella. Mainittakoon mm. Järviseudun alueelta esivanhempien niminä Strang, Spangar, Kärnä, Olli, Nelimarkka, Ojajärvi, Sillanpää. Mukana joukossa on myös Vetelin Löija (Strang), jonka jälkipolvea olen.
Uskon, että esimerkiksi Strang-suvun muuttoliikkeen selvittämiseen DNA-autosomalitestit voisivat antaa arvokasta lisätietoa. Jos/kun trianguloivia segmenttejä löytyy suuruusluokassa 6-10 cM, niin kyse on ajallisesti varsin kaukaisesta yhteydestä, mutta tuskin sentään esihistoriallisesta, koska osumat näkyvät vielä.
Autosomaaliosumien tulkinnan tueksi voisi miettiä Y-DNA:n tuloksia.
Ymmärtääkseni Strangin Y-haplo kuuluu Satakunnassa ja Hämeessä yleiseen I1-haplon tyyppiin, jota kutsuttiin aikaisemmin I1-Bothniaksi. Spangarit taas ovat Skandinaavista I1-haplon tyyppiä ja osumia on Länsi-Norjassa. Strangin ja Spangarin sukuseuralta voisi varmistaa.
R1b-haploa on Järviseudulla ja myös Lestijokilaaksossa. En valitettavasti ehdi juuri nyt käydä aineistoa läpi, mutta projekteista voi tarkistaa. Järviseutu vaikuttaa pääosin savolaiselta, mutta sitten on muutamia skandinaavisperäisiä ja ihan satunnaisesti joku Hämeeseen tai Satakuntaan viittaava. Murretutkimuksen perusteella tullut kuva savolais-ruotsalaisuudesta pitänee paikkansa.
Yleisintä friiseillä näyttäisi olevan R1b-haplo, mutta myös I1-haploa esiintyy runsaasti. Samoja löytyy myös Ala-Saksin alueelta, Tanskasta ja muualta Skandinaviasta. Friisia-Skandinavia-akseli on siten myös mahdollinen muuttoliikkeen tulosuunta.
Kalajoella on talonnimi Lanteri, joka on kirjoitettu 1600-luvulla myös Flander. Talon varhainen isäntä on ollut nimeltään Erland, mistä nimi "Landeri" voisi myös tulla. Virrankoski Suur-Kalajoen historiassa ja Luukko Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historiassa tulkitsevat sen eri tavoin: toinen arvelee sen viittaavaan Flanderiin ja toinen Lander-etunimeen.
Kaarlelasta löytyy Fleming-niminen talo, jossa asuu 1500-luvulla Hinze Fleming. En ole törmännyt missään sukujohtoon, jossa jokin Kokkolan ympäristön sukulinja menisi Flemingiin, mutta 1500-luvulle meneviä juontoja on alueella vaikea tehdä lähdeaineiston takia.
Kannuksessa on Hollanti, jonka Luukko arvelee viittaavaan Hollantiin, mutta mietin, voisiko se liittyä myös ruotsinkieliseen sanaan "hålland". Himangan Tilus on ollut alkujaan Polack, mikä voi tarkoittaa puolalaista, mutta toisaalta se oli myös Sigsmundin kannattajia tarkoittava puoluenimi "puolakka". Tiluksen väki toimi 1600-luvulla talonpoikaisluutnantteina, joten ehkä heillä oli jonkinlaista huovitaustaa?
Vetelin Klaus Långin haploryhmä on muuten R-haploa. Nimikin kuulostaa siltä, että ei aivan itämerensuomalainen ole. Kalevi Wiik mainitsee Suomalaisten juuret -kirjassaan Ullavan Asmundin esimerkkinä sisämaahankin levinneest Keski-Pohjanmaan germaanisesta tai skandinaavisesta nimistöstä. Herlevi on myös mielenkiintoinen, koska se viittaa Tanskaan.
Paljon tutkitut ja puhutut Fordellit ovat sitten tietysti oma lukunsa. Heitähän on soviteltu jopa skotlantilaisiksi Henderson of Fordelleiksi, mikä ehkä on epätodennäköistä.
Etelä-Pohjanmaalla Kyrönmaalla on myös ollut asutushistoriallisesti käytössä mm. nimet Flanderi, Flaaminki, Friis. Viestiketjussa "Flanderin suku" löytyy mielenkiintoisia kommentteja aiheesta. Gotlannin Visbyssä oli jo keskiajalla useita Van Flanderen-nimisiä henkilöitä. Gotlanti olisi luonteva välietappi Alankomaiden, Ala-Saksan ja Tanskan suunnalta Pohjanmaalle suuntautuneelle kaupankäynnille ja pienimuotoiselle muuttoliikkeelle.
Friis-nimeä esiintyy myös Tanskassa. Varsinkin Jyllannin eteläosassa vanhassa Slesvigissä juuria omaavilla DNA-osumillani sitä löytyy sukupuistaan. Riben alue oli vuosisatoja friisiläisten kauppiaiden ja merenkulkijoiden merkittävä keskus. Hollantilaiset kutsuivat Ribeä nimellä Rijpen ja Saksassa kaupunki tunnetaan nimellä Ripen.
Nimet Asmund ja Herlevi ovat minulle läheisiä sikälikin, koska esivanhempieni joukossa on ollut noiden nimien kantajia.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.