Harry Herlin
07.10.19, 17:50
Etsin 1600- ja 1700-luvuilla Hattulan Rahkoilassa esiintyneen Planman suvun jälkeläisiä. Sukunimi kirjoitettiin aikoinaan myös: Tasanen ja Tasala. Planman ja Herlin suvuilla on todennäköisesti sama alkuperä.
Georg Lutherin artikkelissa, ”Planman-suvun alku” Genos 51(1980) s.47-56 https://www.genealogia.fi/genos-old/51/51_47.htm sanotaan mm.: ” Matti Yrjönpojan talosta lohkaistu Rekola lienee saanut nimensä Sipi Pertunpojan veljeltä, Reko Pertunpojalta, joka mainitaan kylvöluetteloissa samoina aikoina jolloin Sipin nimi esiintyy maakirjoissa (1627). Sipi ja Reko lienevät olleet Matti Yrjönpojan sukulaisia, mutta tämän sukulaissuussuhteen laadusta ei löydy viitteitä.”
Ratsutalonpoika Reko Pertunpoika, kuollut noin 1649, on minun suorassa isälinjassa yhdeksännessä sukupolvessa. Hän oli jo 1623 Hattulan Rahkoilan ratsastajana ja hänellä on runsaasti jälkeläisiä, joista toista kymmentä suorassa mieslinjassa. Veli ratsumies Sipi Pertunpoika kaatui Alte Vestenin taistelussa Baijerin Nürnbergissä kesällä 1632 eikä hänellä ole tunnettuja jälkeläisiä. Veljellä Yrjö Pertunpojalla oli tiettävästi kolme tytärtä, hän kuoli noin 1631. Poikien isästä ei ole löytynyt merkintöjä.
Tasala/Planman-suvun alku: Hattulan Rahkoilan kylän suurimman talon, 17 veroäyriä, omisti Matti Yrjönpoika. Vuonna 1624 talo oli pojan Simo Matinpojan nimissä mutta jo 1627 talo jaettiin kahteen yhtä suureen osaan (8½ + 8½ veroäyriä). Toisen osan peri Simo Matinpojan poika Tuomas Simonpoika ja toisen kolme Pertun poikaa (Yrjö, Reko ja Sipi), jotka siihen perustivat Rekolan ratsutilan kooltaan 1 manttaali ja 8½ veroäyriä. Vuonna 1630 Tuomas Simonpojan osuus jaetiin uudestaan (4¼ +4¼). Uudeksi tilanhaltijaksi tuli setä Tuomas Matinpoika, jonka jälkeläiset perustivat Tasalan ratsutilan. He otttivat 1680-luvulle tultaessa haltuunsa koko edellä mainitun Tuomas Simonpojan osuuden (8½ veroäyriä) ja olivat siihen liittäneet muualtakin lisämaata.
Helpoin tapa vahvistaa sukulaisuutta olisi jos Planman suvusta löytyisi suorassa mieslinjassa olevia jälkeläisiä ja heidän Y-DNAta voisi verrata minun tuloksiin (N-Y4708). Jos Y-DNA ei täsmää sukulaisuutta pitäisi etsiä autosomaali DNAta vertaamalla ja trianguloimalla. Se olisi vaikeampaa ja epämääräisempää.
Georg Lutherin artikkelissa, ”Planman-suvun alku” Genos 51(1980) s.47-56 https://www.genealogia.fi/genos-old/51/51_47.htm sanotaan mm.: ” Matti Yrjönpojan talosta lohkaistu Rekola lienee saanut nimensä Sipi Pertunpojan veljeltä, Reko Pertunpojalta, joka mainitaan kylvöluetteloissa samoina aikoina jolloin Sipin nimi esiintyy maakirjoissa (1627). Sipi ja Reko lienevät olleet Matti Yrjönpojan sukulaisia, mutta tämän sukulaissuussuhteen laadusta ei löydy viitteitä.”
Ratsutalonpoika Reko Pertunpoika, kuollut noin 1649, on minun suorassa isälinjassa yhdeksännessä sukupolvessa. Hän oli jo 1623 Hattulan Rahkoilan ratsastajana ja hänellä on runsaasti jälkeläisiä, joista toista kymmentä suorassa mieslinjassa. Veli ratsumies Sipi Pertunpoika kaatui Alte Vestenin taistelussa Baijerin Nürnbergissä kesällä 1632 eikä hänellä ole tunnettuja jälkeläisiä. Veljellä Yrjö Pertunpojalla oli tiettävästi kolme tytärtä, hän kuoli noin 1631. Poikien isästä ei ole löytynyt merkintöjä.
Tasala/Planman-suvun alku: Hattulan Rahkoilan kylän suurimman talon, 17 veroäyriä, omisti Matti Yrjönpoika. Vuonna 1624 talo oli pojan Simo Matinpojan nimissä mutta jo 1627 talo jaettiin kahteen yhtä suureen osaan (8½ + 8½ veroäyriä). Toisen osan peri Simo Matinpojan poika Tuomas Simonpoika ja toisen kolme Pertun poikaa (Yrjö, Reko ja Sipi), jotka siihen perustivat Rekolan ratsutilan kooltaan 1 manttaali ja 8½ veroäyriä. Vuonna 1630 Tuomas Simonpojan osuus jaetiin uudestaan (4¼ +4¼). Uudeksi tilanhaltijaksi tuli setä Tuomas Matinpoika, jonka jälkeläiset perustivat Tasalan ratsutilan. He otttivat 1680-luvulle tultaessa haltuunsa koko edellä mainitun Tuomas Simonpojan osuuden (8½ veroäyriä) ja olivat siihen liittäneet muualtakin lisämaata.
Helpoin tapa vahvistaa sukulaisuutta olisi jos Planman suvusta löytyisi suorassa mieslinjassa olevia jälkeläisiä ja heidän Y-DNAta voisi verrata minun tuloksiin (N-Y4708). Jos Y-DNA ei täsmää sukulaisuutta pitäisi etsiä autosomaali DNAta vertaamalla ja trianguloimalla. Se olisi vaikeampaa ja epämääräisempää.