Vaikeasti löytyvä henkilö 1900 luku.

[LeilaK]

Kun ihminen on syntynyt jossainpäin Suomea 1927 ja kuollut 1916, on hänen vanhempiaan tai muuta sukua vaikea löytää. Äidin nimeäkään en tiedä ja sopassa vielä se, että henkilö on ehkä adoptoitu tai ollut kasvattina.

Tunnen vain hänen lapsensa puolison, ja hän ei osaa kertoa kuin ehkä äidin sukunimen, ehkä syntymäkaupungin, ehkä äidin ammatin,
Jos tilaan verovirastosta perunkirjan, mitä tietoja näkyy? miten tälläiseen "pääsee käsiksi?"

[Tapani Kovalaine]

Kyseessä on siis anopin tai apen henkilötietojen löytäminen. Vaikeinta on päästä alkuun, jos henkilö syntyi 1927 ja kuoli 1916, kuten kysyjä kertoo.

Ratkaisun avain on etsittävän henkilön lapsi. Hänen nimitietonsa avulla on mahdollista selvittää syntymäaika ja syntymäpaikka. Sen jälkeen hänen vanhempansa, ottovanhempansa ja kasvattivanhempansa. Yksityisyydensuoja on niin vahva että tehtävä ei tule olemaan helppo, jos ei ole hankittu etsittävän henkilön lapsen suostumusta tietojen hankinnalle.

[Hannu Virttaalainen]

Jos tilaan verovirastosta perunkirjan, mitä tietoja näkyy? miten tälläiseen "pääsee käsiksi?"
Jos onnistuisit saamaan perunkirjan verovirastostosta niin asiasta löytyy apulaisoikeuskanslerin sijaisen lausunto liittyen perunkirjan julkisuuteen https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2012/20121859

Mutta perunkirjan liitteenä on oltava kuolleen virkatodistus, josta löytyy vainajan tiedot. Perillisten kuuluu saada kopio perunkirjasta. Jälkeläisten kuuluu saada kopio perunkirjasta vaikka eivät testamentin mukaan mitään perisikään, koska he voivat vaatia ns. lakiosaa.
Perillisten puolisoilla ei perunkirjaan ole oikeutta, jos perillinen elää. Perillinen kyllä voi näyttää perunkirjan puolisolleen, mutta asiakirja ei muutu julkiseksi, vaikka sen jollekin näyttäisi.

Ei julkinen tarkoittaa siis ei kenen tahansa nähtäväksi.

Vaikka vainajan tiedot eivät sinänsä ole suojattuja niihin voi sisältyä elossa olevia loukkaavia tietoja. Mikä on loukkaava jää viime kädessä perillisten ja oikeuden käsityksen varaan. Samoin kannattaa huomioida, että vaikkei lapset ja lastenlapset tietoja omistakaan henkilöt joita ne koskevat ovat heille ehkä aika tärkeitä ja siten ehkä hyvin henkilökohtaisia

Sukututkimukseen liittyvän virkatodistuksen voi tilata kuolin asuinpaikan rekisteröintiviranomaiselta, siis srk:sta jos vainaja oli kirkon jäsen, Koska tämmöisen virkatodistuksen saa riippuu srk.n kiireistä.

Perunkirjassa virkatodistukset on vainajan asuinpaikoista 15-vuotiaasta asti. Mutta tässä kohtaa on avain virkatodistus synnyinpaikasta.

Perilliselle veroviranomaisen kuuluu antaa kopio perunkirjasta, jos hän on niin haluaa. Siis ei tarvitse selittää mitä omalle kopiolle tapahtunut.

En ole lakimies ja nämä ovat yksinkertaisuksia, jotka eivät aina pidä paikkansa, mutta jonkinlaista suuntaa näistä ja Tapanin vastauksesta saa

[ilkant]

Yksi tapa saada lisää mahdollisuuksia löytää tietoja on teettää itsestä dna-serkkutesti. Maksaa noin 50 - 80 euroa riippuen mistä tilaa. Minun perusteltu suosikki on FamilyTreeDna, jossa monet suomalaiset ovat testinsä tehneet. Serkkutesti ei suoraan kerro läheisten sukulaisten nimiä kuin vain poikkeustapauksissa. Mutta löytyy suuntaviittoja, joista voi tietoa löytyä. On myös huomattava, että geenien tiet eivät välttämättä kulje samoin kuin kirkonkirjojen ja muiden arkistojen tiedot.