Sukutilakunniakirjan tiedot ja lähteet

[Hilkka Paukkunen]

Hei, löytyykö apuja sukutilakunniakirjojen aiheuttamaan hämmennykseen?

1. Kunniakirjan periaatteena kai on, että tilan on pitänyt olla saman suvun hallinnassa tietyn ajan. Onko ollut niin, että kotivävyn on katsottu jatkavan sukutilaa, vaikka hänen vaimonsa, joka on ollut talon tytär, on kuollut ja uuden puolison myötä kumpikaan jatkajapariskunnasta tai heidän lapsensa eivät ole sukua tilan edellisille omistajille?
Oman perheeni taulussa vuodelta 1950 on tällainen tilanne. Matin jälkeen isännyyden otti (1823) Joonas Matinpoika, ei kuitenkaan saman Matin poika. Olen pohtinut, onko tutkijalle tullut virhe vai onko tämä ollut yleinen käytäntö.

2. Mitä lähteitä sukutilakunniakirjoja laadittaessa on käytetty hallinnan/isännyyden määrittelyyn ja pääseekö niihin lähteisiin käsiksi?
En saa perheeni kunniakirjaa oikein täsmäytettyä muihin tietoihin. Esimerkiksi tuon Joonas Matinpojan kuoltua 1860, kunniakirjojen mukaan tila jakautui hänen kahdelle pojalleen. Kuitenkin henkikirjojen mukaan on ollut vain yksi "hemman" aina 1880-luvulle asti, maarekisteriotteen mukaan talon jako on saatettu loppuun vasta 1889 ja erään käsiinsaamani oikeudenpöytäkirjankin mukaan on eletty jakamattomassa pesässä syksyyn 1883 asti. Sukutilakunniakirjat jatkuvat niin, että näiden Joonaksen poikien jälkeen isännyys on merkitty aluksi heidän leskilleen ja sitten Joonaksen pojanpojille. Toinen pojanpojista on tullut isännäksi 25-vuotiaana 1881 ja toinen 22-vuotiaana vuonna 1883 niin, että ei tämä "täysi-ikäisyysautomaatiltakaan" vaikuta. Onko ehkä ollut käytäntönä tehdä jotain luovutuskirjoja, jotka on rekisteröity johonkin?

Malttamattomana,
Hilkka

[Juha]

Näissä kunniakirjoissa käytettiin monesti lähteenä Suomen Asutuksen Yleisluetteloa, joka sisältää virheitä, osin runsaastikin.

http://www.narc.fi/Arkistolaitos/SAY/

[jukkaukkola]

Hei, löytyykö apuja sukutilakunniakirjojen aiheuttamaan hämmennykseen?

1. Kunniakirjan periaatteena kai on, että tilan on pitänyt olla saman suvun hallinnassa tietyn ajan. Onko ollut niin, että kotivävyn on katsottu jatkavan sukutilaa, vaikka hänen vaimonsa, joka on ollut talon tytär, on kuollut ja uuden puolison myötä kumpikaan jatkajapariskunnasta tai heidän lapsensa eivät ole sukua tilan edellisille omistajille?
Oman perheeni taulussa vuodelta 1950 on tällainen tilanne. Matin jälkeen isännyyden otti (1823) Joonas Matinpoika, ei kuitenkaan saman Matin poika. Olen pohtinut, onko tutkijalle tullut virhe vai onko tämä ollut yleinen käytäntö.

2. Mitä lähteitä sukutilakunniakirjoja laadittaessa on käytetty hallinnan/isännyyden määrittelyyn ja pääseekö niihin lähteisiin käsiksi?
En saa perheeni kunniakirjaa oikein täsmäytettyä muihin tietoihin. Esimerkiksi tuon Joonas Matinpojan kuoltua 1860, kunniakirjojen mukaan tila jakautui hänen kahdelle pojalleen. Kuitenkin henkikirjojen mukaan on ollut vain yksi "hemman" aina 1880-luvulle asti, maarekisteriotteen mukaan talon jako on saatettu loppuun vasta 1889 ja erään käsiinsaamani oikeudenpöytäkirjankin mukaan on eletty jakamattomassa pesässä syksyyn 1883 asti. Sukutilakunniakirjat jatkuvat niin, että näiden Joonaksen poikien jälkeen isännyys on merkitty aluksi heidän leskilleen ja sitten Joonaksen pojanpojille. Toinen pojanpojista on tullut isännäksi 25-vuotiaana 1881 ja toinen 22-vuotiaana vuonna 1883 niin, että ei tämä "täysi-ikäisyysautomaatiltakaan" vaikuta. Onko ehkä ollut käytäntönä tehdä jotain luovutuskirjoja, jotka on rekisteröity johonkin?

Malttamattomana,
Hilkka


Eipä hättäillä.


kohta 1. 200 vuotta täytyy olla tila saman suvun hallinnassa kunniakirjan saamiseksi.


tutkippa oliko (1823)Joonas Matinpoika jotain sukua tuolle talon tyttärelle ,esim talon tyttären sisaren poika .


kohta 2. sukuselvitys virkatodistuksineen ,lainhuudatukset kantatilaan,jakokirjoilla ei niinkään merkitystä ,kunhan edes jokin osa kanta-tilasta siirtyy seuraavalle sukupolvelle ,ikä ei ratkaise vaan perimisoikeus ja se että hakija on hakuhetkellä on maataloutta harjoittava .

[Hilkka Paukkunen]

Kiitos paljon vinkeistä molemmille. Pitänee jalkautua Kansallisarkistoon. SAY:tä kun ei löydy netistä meidän kulmille ja tuomiokirjojakin vain vuoteen 1863, mutta kiitos, kun näytitte suuntaa.
Ja Jukalle kommentti kohtaan 1: joo, olen aika varma, että Joonas Matinpoika ei ole ainakaan läheistä sukua aikaisemmalle omistajasuvulle. Kirkonarkistojen kautta en ole päässyt hänen esivanhemmissaan kuin kaksi sukupolvea (ja vähän kolmatta) taaksepäin, sitä toista sukua tunnen vähän kauemmaksi (kuulun kyllä siihenkin äitini kautta). Mitään yhteyttä ei ole löytynyt.

Hilkka

[Anssi K.]

Olen muutaman sukutilakunniakirjan nähnyt ja niissä kaikissa on ollut aika räikeitäkin virheitä. Tutkimaltani alueelta (Etelä-Karjala) ei ole olemassa SAY:a. Näitä isäntäketjuja ei ilmeisesti ainakaan henkikirjojen perusteella ole tehty, koska tiedot niistä olisi ollut helppo saada ja kunniakirjojen tiedot on eronnut merkittävästi henkikirjojen tiedoista. Eikä tuomiokirjojakaan ole ilmeisesti hyödynnetty.

[Seppo Niinioja]

Olen muutaman sukutilakunniakirjan nähnyt ja niissä kaikissa on ollut aika räikeitäkin virheitä. Tutkimaltani alueelta (Etelä-Karjala) ei ole olemassa SAY:a. Näitä isäntäketjuja ei ilmeisesti ainakaan henkikirjojen perusteella ole tehty, koska tiedot niistä olisi ollut helppo saada ja kunniakirjojen tiedot on eronnut merkittävästi henkikirjojen tiedoista. Eikä tuomiokirjojakaan ole ilmeisesti hyödynnetty.

Jalmari Finnehän oli tässäkin asiassa uranuurtaja (https://www.genealogia.fi/genos-old/32/32_1.htm ). Sukutilakunniakirjojen myöntämistä organisoi nykyisin ProAgria ja sitä edeltää Kansallisarkiston tutkijalta tilattu tutkimus tilan omistusvaiheista. https://www.proagria.fi/sisalto/sukutilakunniakirja-385 . Niitä teki aikanaan paljon arkistoneuvos, professori Aulis Oja, joka oli myös sukututkija (https://www.genealogia.fi/genos-old/43/43_72.htm#Alku ), muistokirjoitus tässä: http://www.genealogia.fi/genos-old/47/47_85a.htm .

Ojan tutkimukseen perustuu mm. äitini suvun kantatilalle Lopen Lopenkylän Pietilälle vuodesta 1605 alkavan omistuksen osoittava sukutilakunniakirja. Se on myönnetty 1957 ja tila on edelleen samalla suvulla. Kymmenvuotisen 1984 julkaistun tutkimuksensa aikana Sakari Vuorenrinne (http://40.127.105.126/?PBFORMTYPE=01001&DATABASE=1&PROFILESET=Fin&FREETEXT=&SUBJECT=&AUTHOR=Vuorenrinne&TITLE=&PUBLISHER=&SERIES=&LANGUAGE=&YEAR1=&YEAR2=&MAX=100&SORT=3 ) on tullut samoihin tuloksiin, mutta todennut Ojan tutkimuksen puutteeksi, ettei hän ole tehnyt kaikkia kymmenysveroluetteloista vedettävissä olevia johtopäätöksiä ja ollut siten liian varovainen. Niiden perusteella tila on mitä ilmeisimmin ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1543, mutta näkyy voudintileissä välillä jonkin aikaa autiotilaluettelossa, siis veronmaksukyvyttömänä.

Ilman sukutilaakin olen isälinjanikin selvittänyt vuoteen 1544 ihan perinteisellä sukututkimuksella.

Seppo Niinioja

[Seppo Niinioja]

Jalmari Finnehän oli tässäkin asiassa uranuurtaja (https://www.genealogia.fi/genos-old/32/32_1.htm ). Sukutilakunniakirjojen myöntämistä organisoi nykyisin ProAgria ja sitä edeltää Kansallisarkiston tutkijalta tilattu tutkimus tilan omistusvaiheista. https://www.proagria.fi/sisalto/sukutilakunniakirja-385 . Niitä teki aikanaan paljon arkistoneuvos, professori Aulis Oja, joka oli myös sukututkija (https://www.genealogia.fi/genos-old/43/43_72.htm#Alku ), muistokirjoitus tässä: http://www.genealogia.fi/genos-old/47/47_85a.htm .

Ojan tutkimukseen perustuu mm. äitini suvun kantatilalle Lopen Lopenkylän Pietilälle vuodesta 1605 alkavan omistuksen osoittava sukutilakunniakirja. Se on myönnetty 1957 ja tila on edelleen samalla suvulla. Kymmenvuotisen 1984 julkaistun tutkimuksensa aikana Sakari Vuorenrinne (http://40.127.105.126/?PBFORMTYPE=01001&DATABASE=1&PROFILESET=Fin&FREETEXT=&SUBJECT=&AUTHOR=Vuorenrinne&TITLE=&PUBLISHER=&SERIES=&LANGUAGE=&YEAR1=&YEAR2=&MAX=100&SORT=3 ) on tullut samoihin tuloksiin, mutta todennut Ojan tutkimuksen puutteeksi, ettei hän ole tehnyt kaikkia kymmenysveroluetteloista vedettävissä olevia johtopäätöksiä ja ollut siten liian varovainen. Niiden perusteella tila on mitä ilmeisimmin ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1543, mutta näkyy voudintileissä välillä jonkin aikaa autiotilaluettelossa, siis veronmaksukyvyttömänä.

Ilman sukutilaakin olen isälinjanikin selvittänyt vuoteen 1544 ihan perinteisellä sukututkimuksella.

Seppo Niinioja


Aulis Oja kirjoitti Genoksessa 1961: Kuten sanottu, sukutilakunniakirjan on oikeutettu saamaan jokainen maatila, joka on ollut nykyisen omistajasukunsa hallussa yhtämittaisesti vähintään 200 vuotta. Osa 1930-luvulla jaetuista kunniakirjoista selvittääkin tilan omistussuhteet vain tämän välttämättömän ajanjakson osalta.
Markkinarakoa siis lienee laajemmille laulajille, runsahammille runoille.

[tkukkonen]

Törmäsin virheisiin Ojan tekemässä kunniakirjan taustatyössä. Suvussa oli kaksi kertaa Christer Christersson, mutta kunniakirjassa vain yksi, jne. Vastineeni lähetettiin Pro Agriaan josta pahoiteltiin ja toimitettiin korjattu kunniakirja. Sain sukulaiselleni noin 20 vuotta aiemman alkuvuoden. En saanut yhtään kiitoksen sanaa.