perinnönjako

[JuHuu]

Isoisäni kuoli 20 vuotta sitten, perinnöksi jäi mm. kiinteistö ja metsäpalsta. - Perinnönjaossa syntyi mielenkiintoinen ongelma: kävi ilmi että maaomaisuuden omistajina olikin isoisäni yhdessä setänsä kanssa (50%/50%). Setä oli sitten aikoinaan lähtenyt Kanadaan ja kuollut siellä naimattomana ja lapsettomana, joten sedän osuus kuuluu siten hänen sisaruksilleen, ja kun sisarukset ovat kuolleet, niin heidän elossaoleville jälkeläisille jne. - Seitsemästä sisaruksesta 5 on Suomessa ja heidän jälkeläisensä ja sitä kautta perilliset pystyn jäljittämään. Mutta 2 sisarusta oli muuttanut Amerikkaan ja sitten julistettu kuoliaaksi, kun yhteydenpito oli katkennut. - Nyt olen tavoittanut myös heidän elossaolevia jälkeläisiä ja siten kaikki perilliset olisi kohta listattavissa. Nyt näitä perillisiä lienee pari sataa. Yhden osuuden arvo jäänee muutamaan euroon ja koko homman loppuunsaaattaminen vaatii enemmän kuluja kuin mitä on ko omaisuuden arvo. :)
- Noin ihan mielenkiinnon ja periaatteen vuoksi haluaisin saattaa asian jonkinlaiseen päätepisteeseen.

1. kysymys: onko kenelläkään kokemusta, miten tälläinen perinnönjako/sopimusjako tulisi järkevimmin hoitaa? :confused:
2. kysymys: Suomessa vaaditaan kuolleiden perillisten osalta maistraatin vahvistamat perunkirjat tai toimitettava kakista perillisistä virkatodistusketju katkeamattomana 15-vuoden iästä kuolinhetkeen saakka. Kuinka tälläiset hoidetaan kun on kyse yli satavuotta sitten Amerikkaan lähteneiden siirtolaisten jälkeläisistä. :confused:
3. kysymys: onko sukututkijan selvityksellä tai sukututkimuksen dokumenteilla (matkustusasiakirja, US Census etc.) mitään merkitystä kun virallisesti pitää osoittaa sukulaisuussuhteita? :confused:

::Juha

[kkylakos]

Hei,

Perintökaaren nykymuoto (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040) löytyy finlex.fi-palvelusta. En nopealla läpiluvulla löytänyt mitään uusiin perijiin liittyvää. 16 luku käsittelee perillisen oikeuden vanhentumista ja 20 luku perunkirjoitusta. Jälkimmäisessä kommentoidaan vai perunkirjoituksen korjaamista omaisuuden osalta ("Jos perunkirjoituksen jälkeen ilmaantuu uusia varoja tai velkoja, on kuukauden kuluessa laadittava täydennys- tai oikaisukirja. ").

Kannattanee tarkistaa joltain tutkinnon suorittaneelta...

[Erkki Järvinen]

- Nyt olen tavoittanut myös heidän elossaolevia jälkeläisiä ja siten kaikki perilliset olisi kohta listattavissa. Nyt näitä perillisiä lienee pari sataa. Yhden osuuden arvo jäänee muutamaan euroon ja koko homman loppuunsaaattaminen vaatii enemmän kuluja kuin mitä on ko omaisuuden arvo. :)
- Noin ihan mielenkiinnon ja periaatteen vuoksi haluaisin saattaa asian jonkinlaiseen päätepisteeseen.

::Juha

Käsittääkseni asia tuon lauseen vuoksi loppuunsaatettu. (Eli siis kukaan perunkirjoituksen laatija ei tällaisessa tapauksessa lähde asiaa edes selvittämään - paitsi, että sinä nyt lienee tuon tehnyt / siitä erityismaininta :cool:

[Heikki Koskela]

Isoisäni kuoli 20 vuotta sitten, perinnöksi jäi mm. kiinteistö ja metsäpalsta. - Perinnönjaossa syntyi mielenkiintoinen ongelma: kävi ilmi että maaomaisuuden omistajina olikin isoisäni yhdessä setänsä kanssa (50%/50%). Setä oli sitten aikoinaan lähtenyt Kanadaan ja kuollut siellä naimattomana ja lapsettomana, joten sedän osuus kuuluu siten hänen sisaruksilleen, ja kun sisarukset ovat kuolleet, niin heidän elossaoleville jälkeläisille jne. - Seitsemästä sisaruksesta 5 on Suomessa ja heidän jälkeläisensä ja sitä kautta perilliset pystyn jäljittämään. Mutta 2 sisarusta oli muuttanut Amerikkaan ja sitten julistettu kuoliaaksi, kun yhteydenpito oli katkennut. - Nyt olen tavoittanut myös heidän elossaolevia jälkeläisiä ja siten kaikki perilliset olisi kohta listattavissa. Nyt näitä perillisiä lienee pari sataa. Yhden osuuden arvo jäänee muutamaan euroon ja koko homman loppuunsaaattaminen vaatii enemmän kuluja kuin mitä on ko omaisuuden arvo. :)
- Noin ihan mielenkiinnon ja periaatteen vuoksi haluaisin saattaa asian jonkinlaiseen päätepisteeseen.

1. kysymys: onko kenelläkään kokemusta, miten tälläinen perinnönjako/sopimusjako tulisi järkevimmin hoitaa? :confused:
2. kysymys: Suomessa vaaditaan kuolleiden perillisten osalta maistraatin vahvistamat perunkirjat tai toimitettava kakista perillisistä virkatodistusketju katkeamattomana 15-vuoden iästä kuolinhetkeen saakka. Kuinka tälläiset hoidetaan kun on kyse yli satavuotta sitten Amerikkaan lähteneiden siirtolaisten jälkeläisistä. :confused:
3. kysymys: onko sukututkijan selvityksellä tai sukututkimuksen dokumenteilla (matkustusasiakirja, US Census etc.) mitään merkitystä kun virallisesti pitää osoittaa sukulaisuussuhteita? :confused:

::Juha

Minulla oli vähän samanlainen ongelma sekä ostaessani että myydessäni metsäpalan.

Ostaminen tapahtui Amerikkaan muuttaneen tätini miehen pojalta, jolla oli veli (kuollut II maailmansodassa Euroopassa ?) ja sitten elossa oleva veli. Otin veljeen yhteyden ja pyysin häneltä virkatodistuksen tapaisen asiakirjan kaupantekoa varten. Hän lähetti asiakirjan, jonka avulla sain tehtyä kaupan ja metsäpalan haltuuni laillisesti (nk. lainhuudatus). Sukualisuus oli tiedossa, mutta "virallinen" paperi piti saada Amerikasta. Toimenpide oli onneksi maksuton - paitsi lainhuudatus Suomessa.

Sitten möin oma osuuteni viereisestä palstasta, johon minulla oli "perimisoikeus" edelläkerrotun oston takia. Olin siis ikäänkuin perikunnan osakas naapuripalstaan. Myynti tapahtui siten, että ostajan tuli selvittää kaikkien perikunnan jälkeläisten osuus kyseiseen palstaan ja koota heiltä joko lahjakirja (hyvin pienet osuudet) tai tehdä kauppa muiden (suuremmat oasuudet) kanssa. Asian hoiti paikallinen maanmittauskonttorin kautta - tietenkin korvausta vastaan.

Tapahtumista on kulunut muutama vuosi ja kertomani perustuu muistitetooni, joten aivan tarkkaa kuvausta en voi antaa. Toteaisin vain, että mitä enempi on osakkaita (vaikka pienin osuuksin) sitä monimutkaisempi on prosessi.

Viranomaiselle ei varmaan kelpaa epävirallisesti tehty sukututkimus, vaan täytyy saadan "virallinen" todistus ilmeisesti kirkkoherranvirastosta tai reksiterinpitäjältä.

Kaupat voi tehdä varman puheen päälle, mutta ongelma siirtyy seuraaville omistajille. Viisainta kysellä esim paikallisesta maanmittauskonttorista menettelytapoja.

[Heikki Särkkä]

Ulkomaille muuttaneiden perillisten osalta vaaditaan samanlainen katkeamaton ketju sikäläisiä virallisia todistuksia kuin suomalaisten perillisten. Itsekin olen näitä joutunut kääntämään.

[vikmapi]

Perinnönjaot tuntuvat olevan aina hankalia asuivat perilliset missä tahansa.
Muistelen, että nämä lukuisat, pääasiassa Amerikkaan lähteneiden kuolleeksijulistamisetkin tehtiin usein juuri perinnönjakosyistä. Se oli ainoa keino saada perinnönjako tehtyä, kun lähteneistä perillisistä ei saatu tietoja. Ei taida onnistua nykypäivänä.
Menestystä pesänjakajalle kuitenkin!

[Antti Järvenpää]

Kun katson tuota tapaustasi, niin tuolle Kanadan sedälle on varmaankin siellä pidetty perunkirjoitus, jolloin tämä Suomessa oleva kiinteistö on jäänyt valvomatta, eikä näin ollen ole periytynyt hänen perijöilleen. En tiedä, miten oikeuslaitos asiaan suhtautuu, mutta jos joku omaisuus jää valvomatta jossakin perunkirjoituksessa, jää se ikäänkuin kellumaan, kunnes se tulee vastaan jossakin seuraavassa jaossa tai kaupassa, jossa oikeus omaisuuteen on epäselvä ja kauppaa ei päästä päättämään, ennenkuin asia on selvitetty.

Ymmärtääkseni näitä epäselviä maanomistustapauksia on Suomessa jonkin verran ja yksityisten omaisuuksien lisäksi mukana saattaa olla myös konkurssipesien valvomattomia omaisuuksia.

Itsekin olisin ihan periaatteessa kiinnostunut siitä, mitä oikeusoppineet sanovat omaisuudesta, joka on jäänyt valvomatta joko perunkirjoituksissa tai konkursseissa. Kun se ei ole virallisesti ollut sen paremmin kuolinpesän kuin konkurssipesäänkään omaisuutta, niin kenen se sitten on ja kenellä on tälläiseen omaisuuteen ensisijainen oikeus ja kenelle se päätyy siinä tilanteessa kun omaisuutta realisoidaan. Periaattessahan sekä kuolinpesät että konkurssipesät loppuvat sen jälkeen kun ne selvitetty, joten juridista oikeushenkilöä ei ole enään olemassa. Jos tuollainen pesä on lakkautettu, eikä siellä ole käsitelty ko. omaisuutta, ei myöskään pesien osalliset voi osoittaa katkeamatonta oikeuttaan ko. omaisuuteen.

No jotenkinhan nämä käytännössä hoidetaan, mutta minulla ei ole siitä käsitystä ja siksi olen kuulolla mielenkiinnosta.

[Erkki Järvinen]

Kun katson tuota tapaustasi, niin tuolle Kanadan sedälle on varmaankin siellä pidetty perunkirjoitus, jolloin tämä Suomessa oleva kiinteistö on jäänyt valvomatta, eikä näin ollen ole periytynyt hänen perijöilleen. En tiedä, miten oikeuslaitos asiaan suhtautuu, mutta jos joku omaisuus jää valvomatta jossakin perunkirjoituksessa, jää se ikäänkuin kellumaan, kunnes se tulee vastaan jossakin seuraavassa jaossa tai kaupassa, jossa oikeus omaisuuteen on epäselvä ja kauppaa ei päästä päättämään, ennenkuin asia on selvitetty.

Ymmärtääkseni näitä epäselviä maanomistustapauksia on Suomessa jonkin verran ja yksityisten omaisuuksien lisäksi mukana saattaa olla myös konkurssipesien valvomattomia omaisuuksia.

Itsekin olisin ihan periaatteessa kiinnostunut siitä, mitä oikeusoppineet sanovat omaisuudesta, joka on jäänyt valvomatta joko perunkirjoituksissa tai konkursseissa. Kun se ei ole virallisesti ollut sen paremmin kuolinpesän kuin konkurssipesäänkään omaisuutta, niin kenen se sitten on ja kenellä on tälläiseen omaisuuteen ensisijainen oikeus ja kenelle se päätyy siinä tilanteessa kun omaisuutta realisoidaan. Periaattessahan sekä kuolinpesät että konkurssipesät loppuvat sen jälkeen kun ne selvitetty, joten juridista oikeushenkilöä ei ole enään olemassa. Jos tuollainen pesä on lakkautettu, eikä siellä ole käsitelty ko. omaisuutta, ei myöskään pesien osalliset voi osoittaa katkeamatonta oikeuttaan ko. omaisuuteen.

No jotenkinhan nämä käytännössä hoidetaan, mutta minulla ei ole siitä käsitystä ja siksi olen kuulolla mielenkiinnosta.

Katsopas Antti, mitä kuulutuslainhuudosta sanotaan / sopisiko se tähän kysymykseen?

[JuHuu]

Isoisäni kuoli 20 vuotta sitten, perinnöksi jäi mm. kiinteistö ja metsäpalsta. - Perinnönjaossa syntyi mielenkiintoinen ongelma: kävi ilmi että maaomaisuuden omistajina olikin isoisäni yhdessä setänsä kanssa (50%/50%). Setä oli sitten aikoinaan lähtenyt Kanadaan ja kuollut siellä naimattomana ja lapsettomana, joten sedän osuus kuuluu siten hänen sisaruksilleen, ja kun sisarukset ovat kuolleet, niin heidän elossaoleville jälkeläisille jne. - Seitsemästä sisaruksesta 5 on Suomessa ja heidän jälkeläisensä ja sitä kautta perilliset pystyn jäljittämään. Mutta 2 sisarusta oli muuttanut Amerikkaan ja sitten julistettu kuoliaaksi, kun yhteydenpito oli katkennut. - Nyt olen tavoittanut myös heidän elossaolevia jälkeläisiä ja siten kaikki perilliset olisi kohta listattavissa. Nyt näitä perillisiä lienee pari sataa. Yhden osuuden arvo jäänee muutamaan euroon ja koko homman loppuunsaaattaminen vaatii enemmän kuluja kuin mitä on ko omaisuuden arvo. :)
- Noin ihan mielenkiinnon ja periaatteen vuoksi haluaisin saattaa asian jonkinlaiseen päätepisteeseen.

1. kysymys: onko kenelläkään kokemusta, miten tälläinen perinnönjako/sopimusjako tulisi järkevimmin hoitaa? :confused:
2. kysymys: Suomessa vaaditaan kuolleiden perillisten osalta maistraatin vahvistamat perunkirjat tai toimitettava kakista perillisistä virkatodistusketju katkeamattomana 15-vuoden iästä kuolinhetkeen saakka. Kuinka tälläiset hoidetaan kun on kyse yli satavuotta sitten Amerikkaan lähteneiden siirtolaisten jälkeläisistä. :confused:
3. kysymys: onko sukututkijan selvityksellä tai sukututkimuksen dokumenteilla (matkustusasiakirja, US Census etc.) mitään merkitystä kun virallisesti pitää osoittaa sukulaisuussuhteita? :confused:

::Juha

Tarkennan viestini:

Tällä hetkellä asialla ei ole mitään hoppua. Kaikki on perikunnan hallussa.
Tässä tapauksessa en toimi pesänjakajana, vaan sukututkijan innolla tartuin tähän haasteeseen.
Toinen Amerikkaan muuttaneista on 70-luvun alkupuolella julistettu kuolleeksi ja toinen muutti Amerikasta sitten Neuvosto-Karjalaan ja katosi sinne. Kummankin vaiheet ja jälkeläiset olen selvittänyt.
Vuonna 2003 tehtiin lainhuudatushakemus, mutta se palautui Käräjäoikeudelta takaisin täydennettäväksi. - Jotta kiinteistöön olisi saatu lainhuuto tai kuulutuslainhuuto, olisi käräjäoikeudelle selvitettävä asiakirjojen avulla, miten Kanadan sedän osuus olisi siirtynyt isoisälleni. Jos ja kun näitä asiakirjoja ei voida esittää, on toimitettava perinnönjako tai kiinteistön osalta sopimusjako tämän Kanadan sedän kuolinpesän osakkaiden välillä. Ja kun lapsia hänellä ei ollut, niin kuolipesän osakkaita ovat hänen sisaruksensa. Jos joku sisaruksista on kuollut, tulevat tämän sijaan hänen jälkeläisensä.
Kanadan sedän kuolemasta on olemassa "Notarial Certificate", jonka allekirjoittajana on "Honorary Consul of Finland".

[Helena V.]

Hei,

Selvennyksien jälkeen asian monimutkaisuus valkeni vielä paremmin/pahemmin.

Kun lainhuudatuskaan ei olemassaolevilla tiedoilla onnistu(ne*) ja jollette vielä ole kokeilleet, niin kannattaisiko koittaa ottaa yhteyttä à yhteen kuuden isoisäsi sedän sisaruksien elossa olevista perillisistä (siis 6 yhteydenottoa) ja pyytää näitä kuutta toimimaan “oman sukuhaaransa” edushenkilöinä asiassa? Heitä voisi pyytää olemaan yhteydessä kukin oman perijähaaransa sukulaisiin kertoen tilanteen ja faktat sekä keräämään heiltä valtakirjat ja muut tarvittavat asiapaperit. No, lienee ihan toiveajattelua...

* Toisaalta, jos sukuselvityksesi on hyvin dokumentoitu ja jaettava ei ilmiselvästi riitä kattamaan edes viranomaiskuluihin ja postimaksuihin aiheutuvia kuluja, niin ehkei ole mahdotonta ajatella, etteikö käräjäoikeus voisi päätyä maalaisjärkiseen kohtuuratkaisuun?

Sellainenkin tulee mieleen, että jos olet hyvissä väleissä pesänjakajan kanssa, sukututkimusosuutesi voisi olla tehty toimeksiantona pesälle, jolloin saisit ainakin palkan vaivannäöstäsi.;)

t. Helena V.

[JuHuu]

TILANNE 13.3.2009

Kaikki tiedot saatiin kasaan ja Kokkolan käräjäoikeudelta lähti maaliskuun alussa n. 80 henkilölle asiapaperit, n. 15 USA:aan ja kymmenkunta Ruotsiin. KO tekee kirjeessään asian tiettäväksi ja haluaa allekirjoituksin vahvistuksin tietää ettei kyseiseen maaomaisuuteen kohdistu mitään muita saantoja ja että kyseiset henkilöt ovat perillisiä. Aikaa vastata on puoli vuotta.

Asiakirjat USAan lähtivät englanninkielisinä ja asiaa hoitava notaari antoi oman sähköpostitietonsa jota kautta hän vastaa kysymyksiin. Hyvin hämmentyneitä kysymyksiä on tullut, koska asia on tullut täysin yllätyksenä USAssa.

Asiakirjojen kääntäminen vaati ensinnä KO:lta harkintaa, mutta tarksituksen jälkeen ilmoittivat että he hoitavat kaikki käännökset veloituksetta. - Itse asiaan liittyviä lakitekstejä ja asetuksia he eivät kääntäneet, vaan niiden osalta lupasivat neuvoa ja vastailla kysymyksiin sähköpostin välityksellä.

Tässä vaiheessa riitti, että olin vain selvittänyt perinkunnan jäsenet ja heidän nykyiset osoitteensa. Listan toimitin liitteeksi KO:lle enoni jättämään varsinaiseen lainhuudatushakemukseen.

Haastavin vaihe tähän saakka on ollut noiden amerikkalaisten jäljittäminen (asuvat tasaisesti eri osavaltioissa) ensinnä nimet ja sitten nykyiset osoitteet. - Tässä onnistuin puhtaasti käyttäen netin ilmaispalveluja ja sitten aina tavoittamani henkilöt tiesivat kertoa lisää. Vain yhdelle Richardille (n. 85 vuotias) piti käsin kirjoittaa perinteinen kirje.

::JuHuu

Tarkennan viestini:

Tällä hetkellä asialla ei ole mitään hoppua. Kaikki on perikunnan hallussa.
Tässä tapauksessa en toimi pesänjakajana, vaan sukututkijan innolla tartuin tähän haasteeseen.
Toinen Amerikkaan muuttaneista on 70-luvun alkupuolella julistettu kuolleeksi ja toinen muutti Amerikasta sitten Neuvosto-Karjalaan ja katosi sinne. Kummankin vaiheet ja jälkeläiset olen selvittänyt.
Vuonna 2003 tehtiin lainhuudatushakemus, mutta se palautui Käräjäoikeudelta takaisin täydennettäväksi. - Jotta kiinteistöön olisi saatu lainhuuto tai kuulutuslainhuuto, olisi käräjäoikeudelle selvitettävä asiakirjojen avulla, miten Kanadan sedän osuus olisi siirtynyt isoisälleni. Jos ja kun näitä asiakirjoja ei voida esittää, on toimitettava perinnönjako tai kiinteistön osalta sopimusjako tämän Kanadan sedän kuolinpesän osakkaiden välillä. Ja kun lapsia hänellä ei ollut, niin kuolipesän osakkaita ovat hänen sisaruksensa. Jos joku sisaruksista on kuollut, tulevat tämän sijaan hänen jälkeläisensä.
Kanadan sedän kuolemasta on olemassa "Notarial Certificate", jonka allekirjoittajana on "Honorary Consul of Finland".

[Helena V.]

Hei,

Kiitos, että kerroit miten asia etenee. Mielenkiintoista luettavaa!

t. Helena V.

[Antti Järvenpää]

Mukava tosiaan, että pidät meidät ajantasalla tässä asiassa.

[JuHuu]

TILANNE 11.5.2009

Kokkolan käräjäoikeudelta tuli 21.4.2009 päätös lainhuudatuksen myöntämisestä. - Kaikkiin pyyntöihin tuli vastaukset ja nyt ovat paperit kunnossa omaisuuden myyntiä ja jakamista varten.:):)

Itse jäin tässä projektissa runsaasti plussan puolelle:
- hyvä fiilis siitä että mahdottomiltakin näyttävät ongelmat ratkeavat
- erinomaisen hyvä oppimiskokemus josta varmasti on jatkossa hyötyä;)
- vuosikymmeniä kestäneet epäselvyydet on saatu päätökseen
- pari sukuhaaran Amerikan jäsenet on löydetty ja sukulaisuussuhteet elvytetty
- ...ja jopa kohtuullinen korvaus työstäni sitten joskus kun omaisuutta realisoidaan :)

::JuHuu

TILANNE 13.3.2009

Kaikki tiedot saatiin kasaan ja Kokkolan käräjäoikeudelta lähti maaliskuun alussa n. 80 henkilölle asiapaperit, n. 15 USA:aan ja kymmenkunta Ruotsiin. KO tekee kirjeessään asian tiettäväksi ja haluaa allekirjoituksin vahvistuksin tietää ettei kyseiseen maaomaisuuteen kohdistu mitään muita saantoja ja että kyseiset henkilöt ovat perillisiä. Aikaa vastata on puoli vuotta.

Asiakirjat USAan lähtivät englanninkielisinä ja asiaa hoitava notaari antoi oman sähköpostitietonsa jota kautta hän vastaa kysymyksiin. Hyvin hämmentyneitä kysymyksiä on tullut, koska asia on tullut täysin yllätyksenä USAssa.

Asiakirjojen kääntäminen vaati ensinnä KO:lta harkintaa, mutta tarksituksen jälkeen ilmoittivat että he hoitavat kaikki käännökset veloituksetta. - Itse asiaan liittyviä lakitekstejä ja asetuksia he eivät kääntäneet, vaan niiden osalta lupasivat neuvoa ja vastailla kysymyksiin sähköpostin välityksellä.

Tässä vaiheessa riitti, että olin vain selvittänyt perinkunnan jäsenet ja heidän nykyiset osoitteensa. Listan toimitin liitteeksi KO:lle enoni jättämään varsinaiseen lainhuudatushakemukseen.

Haastavin vaihe tähän saakka on ollut noiden amerikkalaisten jäljittäminen (asuvat tasaisesti eri osavaltioissa) ensinnä nimet ja sitten nykyiset osoitteet. - Tässä onnistuin puhtaasti käyttäen netin ilmaispalveluja ja sitten aina tavoittamani henkilöt tiesivat kertoa lisää. Vain yhdelle Richardille (n. 85 vuotias) piti käsin kirjoittaa perinteinen kirje.

::JuHuu

[Antti Järvenpää]

Todella opettavainen ja mielenkiintoinen tarina. Ja kiitos, että olet pitänyt meidät ajan tasalla projektin eri käänteissä. Täytyy kokonaisuutena sanoa, että olet aika sitkeä sissi, muuten noin mittava selvitystyö rapakon taakse ei olisi onnistunut.

[Make]

Hienoa. Iso peukku ja big hand :)