Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Vehkalahden Kolsilan Kolsi
Martti Korhonen kirjoittaa Vehkalahden pitäjän historia II:n (1981) sivulla 404 Kolsilan kylän Kolsin talosta N:o 3 mm. seuraavaa:
''Kolsin isännyys säilyi Eerik Niilonpojan jälkeläisillä vuoteen 1704. Viimeinen sukuun kuulunut isäntä Heikki Martinpoika (isäntänä vv. 1690–1704) oli lapseton. Tilan sai ottopojaksi tunnustettu Yrjö Simonpoika, joka kuitenkin kohta pakeni kotipitäjästä venäläisten vallattua seudun. Isonvihan ajan Vehkalahden kappalainen Johan Hermigier viljeli Kolsin sarkoja [viite: Vehkal. kär. 2.–6.X.1722, VA]. Rauhan tultua Yrjö Simonpoika palasi Kolsilaan, mutta ei itse ryhtynyt viljelystä pitämään. Isäntänä mainittiin ensin muuan Eerik Martinpoika, kunnes v. 1725 Kolsi jaettiin kahtia. Molemmat puoliskot saivat muualta tulleen vävy- tai muun sukulaishaltijan. Ainakin Yrjö Ristonpojan sukuhaara käytti ajoittain omaa sukunimeä Kelkka.''
Tämä vaatii korjausta ja täydennystä. Heikki Martinpoika ei ollut lapseton, vaan hänellä oli kuollessaan n. v. 1699 aviosta Annika Laurintyttären kanssa tytär Beata Heikintytär (k. n. 1735), jonka mies, kotivävy Juho Tuomaanpoika (n. 1702–47) sai hallintaansa puolet Kolsin kruununrusthollia. Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 5/3 1730 rusthollarit Yrjö Ristonpoika ja Juho Tuomaanpoika hakivat kihlakunnanoikeuden vahvistuksen Kuorsalon talollisilta Tuomas Samulinpojalta ja Eerik Simonpojalta saamalleen takuusitoumukselle, joka koski heille ''Kolsilassa eli Ruotsbyssä perintönä langenneen rusthollin N:o 67'' ratsuvarustusta ja kunnossa pitämistä. Kolsi varusti tuohon aikaan rakuunan n:olla 67 Karjalan rakuunaeskadroonan Vehkalahden komppaniaan. Takuusitoumuksen nojalla Kolsin rusthollarit saivat Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin maaherralta rustholliinsa sijoituskirjan 15/8 1730, kumpikin puoleen osaan.
Leskeksi jäätyään Juho Tuomaanpoika avioitui 1736 husulalaisen Kristiina (Kirsti) Niilontyttären (n. 1710–50) kanssa, joka leskenä sai 28/3 1748 Kymenkartanon provinssikansliasta sijoituksen miesvainaansa puoliskoon Kolsin kruununtaloa. Vuotta ennen kuolemaansa Kristiina avioitui kymiläisen leskimiehen, entisen sotamiehen Lauri Matinpoika Forsmannin (n. 1695–1775) kanssa, joka tuli puuskaksi Kolsiin, mutta velvoitettiin Kymenkartanon provinssikanslian 10/7 1750 antamalla ja Viipurin kuvernementinkanslian 27/6 1751 vahvistamalla päätöksellä väistymään talosta lainmukaista lähtöpäivää nauttien eli puolipaastoon (14/3) 1752 mennessä. Vain puolentoista kuukauden kuluttua vaimonsa kuolemasta (ja siis säädettyä puolen vuoden odotusaikaa noudattamatta) Lauri avioitui Kolsin talon toisen puoliskon tyttären Kaarina Eerikintyttären kanssa.
Beata Heikintyttären ja Juho Tuomaanpojan aviosta syntyi tytär Anna Kaarina Juhontytär (n. 1724–1802), joka avioitui ensin (1751) husulalaisen itsellisenpojan Jaakko Simonpojan (n. 1723–62) kanssa ja sitten (1763) kolsilalaisen rengin Jaakko Heikinpojan (n. 1732–71) kanssa, jotka kumpikin tulivat vuorollaan kotivävyiksi Kolsiin. Jaakko Simonpoika oli edellä mainitun Kristiina Niilontyttären velipuoli ja ennen avioitumistaan asunut äitinsä Maria Jaakontyttären kanssa itsellisinä Taneli Ristonpoika Huukin ja tämän vaimon Sofia Jaakontyttären luona Husulan Mikkolassa. Maria Jaakontytär tuli poikansa mukana Kolsiin ja kuoli siellä 1760. Jaakko Simonpoika sai hallintaansa edesmenneen sisarpuolensa (ja samalla anoppipuolensa) Kristiina Niilontyttären toisen miehen Lauri Matinpojan isännöimän puoliskon Kolsin kruununtaloa Laurin jouduttua lähtemään siitä 1752.
Korhosen mainitsema Yrjö Simonpoika oli v:sta 1722 vävynsä Simo Simonpojan kanssa lampuotina Kolsilan Forsellin talossa N:o 1, joka vv:n 1712 ja 1722 henkikirjoissa oli kersantti Daniel Strandbergin nimissä ja v:sta 1723 Johan Forsellin nimissä. Korhosen viittaamassa Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 1722 esillä olleessa jutussa Yrjö Simonpoika Kolsilasta ajoi kannetta pastori Johan Hermigieriä vastaan sikäläisen talon puolesta kylvöstä, jonka pastori halusi häneltä evätä eikä ollut sitä hänelle luovuttanut kuten aiempina vuosina. Pastori selitti, että kun hän v. 1714 oli saanut tämän Kolsilan talon hallintaansa, oli hän löytänyt sieltä ainoastaan 9 kapan kylvön, joka oli tuottanut puolitoista tynnyriä rukiita, jotka talollinen kuului ottaneen elatukseensa, niin ettei pastori ollut saanut tuotosta mitään, jolla olisi voinut kylvetyttää pellon, vaan oli joutunut panemaan siihen omaa siementä. Sen vuoksi pastori halusi siitä korvauksen. — Arvatenkin paikkakunnalle jäänyt Hermigier oli 1714 saanut jollain sopimuksella hallintaansa Kolsilan Forsellin talon, jonka varsinainen haltija oli lähtenyt sotaa pakoon. Lampuodikseen taloa viljelemään Hermigier oli sitten ottanut Yrjö Simonpojan. Tyypillisen lampuotikontrahdin mukaisesti puolet kylvön tuotosta kuuluu talon haltijalle ja puolet lampuodille. Juttu ei siis näytä millään lailla koskevan Kolsin taloa N:o 3, jonka väki, saman kylän toiseen taloon siirtynyttä Yrjö Simonpoikaa lukuun ottamatta, näyttää pysyneen paikoillaan Venäjän vallan ajan (1712–21) ylitse.
Korhosen mainitsema ''muuan Eerik Martinpoika'' oli Heikki Martinpojan nuorempi veli, joka hukkui n. v. 1723. Hänen leskensä Maria Niilontytär avioitui Yrjö Ristonpoika Kelkan kanssa, joka tuli puuskaksi Kolsiin ja sai 15/8 1730 maaherralta sijoituksen puoleen osaan Kolsin rusthollia.
Eerik Martinpojalla ja Maria Niilontyttärellä oli yksi poika ja neljä tytärtä: (1) Eerik Eerikinpoika, kuoli isänsä jälkeen lapsetonna; (2) Kaarina Eerikintytär, ensimmäinen puoliso 1743 korpraali Tuomas Ruoti, toinen puoliso 1750 edellä mainitun Kristiina Niilontyttären leski Lauri Matinpoika; (3) Maria Eerikintytär, puoliso 1735 kolsilalainen Sipi Sipinpoika, tuli kotivävyksi Kolsiin; (4) Eeva Eerikintytär, puoliso 1743 haminalainen ajomies, leskimies Mikko Matinpoika Haiminen; ja (5) Anna Eerikintytär, puoliso 1737 Kannuskosken sahan sahuri, myöhempi Viialan sahamies Matti Antinpoika.
Yrjö Ristonpojalla ja Maria Niilontyttärellä oli poika Matti Yrjönpoika (n. 1725–82).
Appipuolensa Yrjö Ristonpojan jälkeen Sipi Sipinpoika sai 24/10 1745 Kymenkartanon provinssikansliasta sijoituksen Yrjön entiseen talonpuoliskoon. Sipi hallitsi sitä yhdessä vaimonsa velipuolen Matti Yrjönpojan kanssa, kunnes tämä erimielisyyksien vuoksi lähti 1749 talosta ja meni sahamieheksi Myllykylän sahalle. Sipi pyrki saamaan hallintaansa koko Kolsin talon valittamalla (turhaan) kuvernementinkansliaan Kristiina Niilontyttären 1748 saamasta sijoituksesta miesvainaansa talonpuoliskoon.
V. 1753 Sipi Sipinpoika päätyi luovuttamaan puolet talonpuoliskostaan Lauri Matinpojalle, josta oli 1750 tullut hänen lankomiehensä (vaimon sisarenmies). Jäljelle jääneen puoliskon hallintaoikeuden Sipi myi langolleen (vaimonsa velipuolelle) Matti Yrjönpojalle, joka nyt palasi Myllykylästä Kolsiin neljännestalon isännäksi.
Veljesten Heikki ja Eerik Martinpoikien isä Martti Eerikinpoika oli kihlakunnanoikeuden päätöksellä 26/6 1686 tullut pysytetyksi Kolsin talon hallinnassa ennen nuorempaa veljeään Eerikkiä, joka Martin piti lunastaa ulos kiinteästä. Martilta jäi mainittujen poikiensa lisäksi neljä tytärtä: (1) Valpuri Martintytär, puoliso kotivävy Matti Martinpoika, näiden tytär Malin Matintytär naimisissa kalastaja Yrjö Parosen kanssa; (2) Anna (Annika) Martintytär, puoliso rusthollin puolesta sotaan lähtenyt ja siellä kaatunut Korjus-niminen rakuuna, näiden poika Antti Korjunpoika hänkin Kolsin rakuuna, tytär Lispetta Korjuntytär naimisissa kantaja Pekka Laurinpoika Savolaisen kanssa; (3) Maria Martintytär, puoliso Yrjö, näiden tytär Kaarina Yrjöntytär naimisissa sahamies Matti Ristonpoika Huukin kanssa Metsäkylässä; ja (4) Agneta Martintytär, puoliso Jaakko Matinpoika Espo Ruotilassa.
Perusteluja näille tiedoille löytyy seuraavista tähän viestiketjuun lähettämistäni viesteistä.
Vehkalahden ja osan Kymiä 21–24/5 1722 pidetyissä kesäkäräjissä Heikki Martinpoika Kolsin leski Annika Laurintytär ja tämän lanko Eerik Martinpoika Kolsi hakivat vahvistusta tekemälleen sovinnolle Kolsilan Kolsin perintötalosta [KA Kymenkartano ja Lappee 1722 KO a 27 (ii 30): 53–53v]:
''Sen sovinnon johdosta, jonka Heikki Martinpojan leski Annika Laurintytär ja hänen edesmenneen miehensä nuorempi veli Eerik Martinpoika ovat nyt oikeuden edessä, koskien heidän [5/12] veron pöörtitaloaan Vehkalahden pitäjän Kolsilan kylässä, vapaaehtoisesti keskenään seuraavalla tavalla tehneet, että he molemmat puoliksi talon rakennuksia ja tiluksia asuvat ja viljelevät sekä niiden edestä talosta vaadittavat ulosteot kummallakin puolella asianmukaisesti suorittavat, määrätään nimismies Henrik Grass ja lautamies Risto Ristonpoika heidän pyynnöstään sinne jakamaan tämä talo heidän välillään yllämainitulla tavalla. Mikä niin muodoin ei ainoastaan merkittiin vaan myös täten vahvistettiin, koska Annikalla on vävynsä Juho Tuomaanpoika miehenavuksi ja koska talo, sen varoihin ja etuuksiin nähden, kyllä voi sietää heidät molemmat.''
Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 27/3 1731 Jaakko Matinpoika Espo Ruotilasta ajoi omasta ja vaimonsa Agneta Martintyttären puolesta kannetta edesmenneen lankonsa Eerik Martinpoika Kolsin lesken Maria Niilontyttären uutta miestä Yrjö Ristonpoika Kelkkaa vastaan [KA Kymenkartano ja Lappee 1731 KO a 37 (ii 40): 412]:
''Samana päivänä kertoi talollinen Jaakko Matinpoika Ruotilasta antaneensa Venäjän aikana lainaksi sittemmin edesmenneelle langolleen Eerik Martinpojalle 19 kappaa rukiita, jotka silloin olivat maksaneet 6 äyriä hopearahaa kappa, kuuluen Eerik ottaneen lainaksi 5 taalaria 10 äyriä ratsumiehenpöksyihin, mitä paitsi Jaakon vaimolla Agneta Martintyttärellä on saamista lehmä, joka hänelle luvattiin avioituessaan, jotka saamiset Jaakko sanoi sopineensa jokin aika sitten Eerikin seuraajan avioliitossa [so. lesken uuden miehen], rusthollari Yrjö Ristonpoika Kelkan kanssa Kolsilasta Gabriel Nopasen läsnä ollessa kertakaikkisesti 20 taalariksi kuparirahaa, joita hän ei kuitenkaan ollut maksanut, vaikka Jaakko oli halunnut tyytyä niin vähään, anoen kantaja sen tähden, että tulisi laillisesti autetuksi saatavansa ulossaamiseen. Mitä vastaan Kelkka tosin aluksi muistutti, että hän kuuluu sovinnossa vedonneen vaimoonsa Marja Niilontyttäreen, ilmoittaen, ettei hän (vaimo) ollut löytänyt talosta vähäisintäkään lehmän tultua takavarikoiduksi Forsellin rästin maksamiseksi. Mutta kun Yrjö Ristonpoika jonkin aikaa riideltyään mahtoi tehdä sanotun Jaakko Matinpojan kanssa sellaisen sovinnon, että hän maksaa Jaakolle kertakaikkisesti 15 taalaria kuparirahaa, josta suoritetaan puolet tänä vuonna ja loput ensitulevana vuonna, niin sen tähden on Yrjö Ristonpojan velvollisuutena täyttää tämä vapaaehtoisesti tehty sovinto, kuten ilmoitettu on.''
Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 29/3 1736 edesmenneen Eerik Martinpoika Kolsin vävy Sipi Sipinpoika ajoi vaimonsa Maria Eerikintytär Kolsin puolesta kannetta appipuoltaan Yrjö Ristonpoika Kelkkaa vastaan Kolsin rusthollin puolen osan hallinnasta [KA Kymenkartano ja Lappee 1736 KO a 42 (ii 45): 392–395]:
''Paitsi että Sipi Sipinpoika tämän Vehkalahden pitäjän Kolsilasta läsnäolevan vaimonsa Maria Eerikintyttären puolesta on näyttänyt tämän oikeuden päätöksen 26:nnelta kesäkuuta 1686, joka säätää, että Martti Eerikinpoika (jonka kerrotaan olleen vaimo Marian isänisä) pysytetään Kolsilan perintö- ja ratsutilan hallinnassa ennen nuorempaa veljeään Eerikkiä, joka Martin piti lunastaa ulos kiinteästä hyvien miesten arvion mukaan, niin kertoi Sipinpoika, että hänen appensa Eerik Martinpojan kuoltua rauhanteon jälkeen on hänen jälkeensä jättämä leski Maria Niilontytär avioitunut Sipinpojan nykyisen appipuolen, rusthollari Yrjö Ristonpoika Kelkan kanssa, joka nyt hallitsee puolta rusthollia, asuen Juho Tuomaanpoika toista puoliskoa, ja vaikka Sipinpoika ei halua karkottaa appipuolta, mikäli hän on sovinnollinen, rusthollista, joka kuuluu olleen Sipinpojan kyseisen apen Eerik Martinpojan pöörtitalo, kumminkin ja koska Sipinpoika on pannut merkille, että Yrjö kuuluu haluavan poikansa Matin talon perilliseksi, minkä kautta Sipinpoika pelkää hänen ja hänen alaikäisten kälyjensä taitavan kärsiä, minkä vuoksi Sipinpoika on tullut pakotetuksi pidättämään tässä itsellään puhevallan, niin että hänet edesautettaisiin siihen, mihin hän on oikeutettu, ja vapautettaisiin kaikenlaisesta elämöinnistä.
Enemmänmainittu rusthollari Yrjö Kelkka pani sisään tätä vastaan kirjallisen selityksensä ja esitti sen ohella, että hänellä on ollut suuri vaiva tämän talon rakentamisessa ja kuntoon saattamisessa, mitä paitsi hän kuuluu tuoneen mukanaan kaikenlaisia parseeleja, jotka on käytetty rusthollin tarpeisiin, esittäen sen ohella jäljennöksen herra paronin ja maaherran vahvistuksesta 15:nneltä elokuuta 1730. Sinä aikana kun tästä niin muodoin riideltiin, lausuivat Yrjö Ristonpoika ja enemmänmainittu vävypuolensa hartaasti haluavansa olla tässä puolessa rusthollissa yhdessä, niin että Yrjö hoitaa isännyyttä sen kanssa mitä siihen kuuluu ja lapsipuolet ovat hänelle kuuliaisia, ja mikäli Yrjön edellämainittu poika Matti vanhempiensa poismenon jälkeen ei voisi sopia olemaan yhdessä sisaruspuoltensa kanssa, niin arvelee Sipi, että Matin pitää sieltä lähteä, mitä vastaan Yrjö pidätti pojalleen kaiken oikeuden vanhempiensa jälkeen.
Nyt paitsi että ketään holhoojaa alaikäisille sisarille ei ole läsnä, niin riippuu korkeiden viranomaisten ratkaisusta, katsotaanko tämä rustholli N:o 67 Vehkalahden komppaniassa perintö- vai kruununluontoiseksi: sen tähden ja asian moiseen laatuun nähden sekä kuninkaallisen majesteetin armollisinta asetusta 8:nnelta maaliskuuta 1731 alamaisimmin seuraten ei oikeus tällä kertaa voi tätä juttua toimittaa pidemmälle kuin että osapuolille molemmin puolin pidätetään heidän arvelemansa puhevalta vastaisuudessa ajattavaksi, mikäli asianomaiset eivät muutoin sovi.''
Huomautus: Kaikki Kolsilan kylän talot samoin kuin useimmat muutkin Vehkalahden pitäjän talonpoikaistalot ovat kruununluontoiseksi merkittyinä kaikissa niissä Ruotsin vallan aikaisissa (eli vv:n 1725–39) maakirjoissa, joissa perintötalot on eroteltu kruununtaloista. Kruununtaloiksi merkittyihin sisältyi muutama todistettavasti perinnöksiostettu talo; näiden maanluonto korjattiin maakirjaan Venäjän vallan aikana 1750- ja 1760-luvuilla.
Vehkalahden ja osan Kymiä 19/3–14/4 1739 pidetyissä talvikäräjissä Sipi Sipinpoika ajoi kannetta appipuoltaan Yrjö Ristonpoika Kelkkaa vastaan [KA Kymenkartano ja Lappee 1739 KO a 45 (ii 48): 481–481v]:
''Vaikkakin Sipi Sipinpoika on näihin käräjiin kutsuttanut appipuolensa, rusthollari Yrjö Ristonpoika Kelkan Vehkalahden pitäjän Kolsilasta ja valittanut siitä, että hän kuuluu Kelkan kovan kohtelun vuoksi olleen pakotettu lähtemään joksikin aikaa rusthollista, jonka omistajana kumminkin on ollut elinaikanaan hänen rauhanteon jälkeen kuoleman kautta edesmennyt appensa Eerik Martinpoika, mistä ynnä muusta täkäläisissä vuoden 1736 talvikäräjissä on ajettu kannetta, kuuluen Sipin täytyneen sillä välin oleskella muualla, mihin Kelkka kiisti olleensa syypää: Niin tekivät kumminkin nämä osapuolet jonkin aikaa riideltyään keskenään selaisen välipuheen ja sovinnon, että Sipi, tulevana keväänä tulee taas sanottuun rustholliin, josta Kelkka hallitsee puolta osaa, ja siinä työskentelee yhdessä appipuolensa kanssa, muutoin vakuutuksella molemmin puolin käyttäytyä siivosti toisiaan kohtaan, mistä oikeuskin heitä sopivasti nuhteli.
Ja vaikka Yrjö Kelkka esittää, että hän on ollut huonovointisuuden vaivaama ja ettei hän siitä syystä ollut voinut aiemmin tulla saapuville, ja pyysi sen tähden vapautusta hopeataalarin sakoista, jotka hänelle oli esiinhuudosta myöhästymisestä langetettu, kumminkin ja paitsi ettei Kelkka tätä esittämäänsä syytä ole millään perusteella toteen näyttänyt, niin ei hän myöskään ollut tätä esittämäänsä estettä käräjien alussa ilmoittanut, niin sen tähden ei Kelkan anomukseen voida myöntyä.''
Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 16/4 1741 edesmenneen Eerik Martinpoika Kolsin vävy Sipi Sipinpoika ajoi kannetta appipuoltaan, Kolsin rusthollin puolen osan rusthollaria Yrjö Ristonpoika Kelkkaa vastaan, ja samalla Eerik Martinpojan sisarvainaan Annika Martintyttären tytär, kantajanvaimo Lispetta Korjuntytär Savolainen ja poika, Kolsin rakuuna Antti Korjunpoika, sisarvainaan Valpuri Martintyttären tytär, kalastajanvaimo Malin Matintytär Paronen ja sisaren, leski Maria Martintyttären vävy, sahamies Matti Kristianinpoika Huuk anoppinsa puolesta ajoivat kannetta Yrjö Kelkkaa ja Kolsin rusthollin toisen puolen haltijaa Juho Tuomaanpoikaa vastaan [KA Kymenkartano ja Lappee 1741 KO a 47 (ii 50): 181v–184]:
''Nyt valitti jälleen Sipi Sipinpoika tämän Vehkalahden pitäjän Kolsilasta siitä, ettei hän appipuolensa, rusthollari Yrjö Ristonpoika Kelkan kanssa enää pitempään voi olla yhdessä kyseisessä kylässä sijaitsevassa puolessa rusthollissa, jonka kerrotaan kuuluneen Sipinpojan vaimon Maria Eerikintyttären edesmenneelle isänisälle Martti Eerikinpojalle tämän elinaikana ja langenneen hänen kuolemansa jälkeen hänen pojalleen Eerik Martinpojalle, joka niin muodoin on ollut Sipin appi, minkä vuoksi Sipi alistaa asianmukaisesti päätettäväksi, tuleeko tähän puoleen rustholliin jäämään hän kälynsä kanssa vaiko appipuoli Yrjö Kelkka. Vetäen sen ohella perusteeksi, kuten hänen havaitaan tehneen vuoden 1736 talvikäräjissä, kihlakunnanoikeuden päätöksen 26:nnelta kesäkuuta 1686, josta muun muassa on luettavissa, että Sipinpojan vaimon kyseinen isänisä Martti Eerikinpoika on ennen nuorempaa veljeä Eerikkiä pysytetty tällä ratsutilalla, ja apen Eerik Martinpojan onnettomasti hukuttua on hänen jälkeensä jättämä leski Maria Niilontytär avioitunut enemmänmainitun Yrjö Ristonpoika Kelkan kanssa, jota ei kuulu voitavan pitää muuna kuin vieraana, mutta haluaa kumminkin karkottaa hänet Sipinpojan rusthollista, eikä siitä syystä kuulu myöskään antavan hänelle ja hänen vaimolleen tarpeellista elatusta, vaikka he rusthollissa työskentelevät.
Rusthollari Yrjö Ristonpoika Kelkka, jonka havaitaan mainituissa vuoden 1736 talvikäräjissä tässä jutussa näyttäneen jäljennöksen edesmenneen korkeanvapaasukuisen herra maaherran, paroni Frisenheimin vahvistuksen 15:nneltä elokuuta 1730 tähän rustholliin, josta Juho Tuomaanpoika hallitsee toista puoliskoa, antoi mainitun kanssaosakkaansa Juho Tuomaanpojan läsnä ollessa tästä selityksen, kuten hänen havaitaan tehneen enemmänmainituissa talvikäräjissäkin, että hänellä on ollut moninaista vaivaa ja pantua työtä tämän talon rakentamiseen ja kuntoon saattamiseen, sen ohella mitä siihen kuuluu, sekä että Sipi Sipinpoika kuuluu olevan häntä kohtaan kovakorvainen ja laiminlyövän velvollisuutensa, vaikkei Yrjö kuulu antaneen siihen aihetta.
Tähän on myös kantaja Pekka Laurinpoika Savolaisen vaimo Lispetta Korjuntytär miehensä sekä tämän veljen, sanotun rusthollin rakuunan Antti Korjunpojan läsnä ollessa kirjallisesti ja suullisesti esittänyt, että heidän isänsä Korjus oli ollut saman rusthollin vävy ja elinaikanaan aviossa Sipinpojan niin ikään edesmenneen apen Eerik Martinpojan sisaren Annikan kanssa, kuuluen Korjuksen täytyneen rusthollin puolesta rakuunana ilman mitään palkkaa lähteä sotaan, jossa oli menettänyt henkensä, ja hänen jälkeensä jättämänsä lesken kuoltua kuuluu vaimo Lispetta sisaruksineen Venäjän vallan aikana tulleen ajetuksi siitä pois, minkä jälkeen ei ainoastaan Sipinpojan anoppi Maria Niilontytär ollut avioitunut Yrjö Kelkan kanssa vaan myös on edellä mainittu Juho Tuomaanpoika, joka on ollut naimisissa veli Heikki Martinpojan tyttären Beatan kanssa, otettu rustholliin, ollen Beatakin vainaja sekä jättänyt jälkeensä ainoastaan yhden tyttären, ja koska Juho Tuomaanpoikaa ei myöskään kuulu voitavan pitää muuna kuin vieraana, hänen astuttua toiseen avioon, alistetaan päätettäväksi, tuleeko rustholli kuulumaan mainituille vieraille vai vaimo Lispetalle ja hänen kanssaperillisilleen.
Yhtä lailla on kalastaja Yrjö Parosen vaimo Malin Matintytär, perillisenä ja osakkaana tähän rustholliin edesmenneen äitinsä, leski Valpuri Martintyttären jälkeen, ilmoittautunut miehensä läsnä ollessa yhdessä sahamies Matti Ristonpoika Huukin kanssa, tämä anoppinsa, leski Maria Martintyttären puolesta, koska nämä lesket Valpuri, Maria ja Annika kuuluvat olleen Heikki ja Eerik Martinpoikien sisaria, yhdessä vaimo Agneta Martintyttären kanssa, joka on naimisissa Jaakko Matinpojan kanssa Ruotilassa mutta ei ole nyt saapuvilla.
Nyt paitsi että enemmänmainitut rusthollarit Yrjö Ristonpoika Kelkka ja Juho Tuomaanpoika kiistävät näiden muiden siten ilmoitetun, tätä rusthollia koskevan kanteen, varsinkin kun heidän vanhempansa ovat useita vuosia sitten nauttineet sen mikä heidän oli pitänyt saada, mistä ei myöskään sittemmin ole muistutettu, niin ei myöskään ole täysin voitu näyttää, mitä ominaisuutta ja luontoa sen (rusthollin) pitää oikeastaan katsoa olevan, minkä vuoksi ja mikäli hakijat arvelevat heillä olevan edelleen aihetta ajaa perille tätä koskeva kanteensa, pitää heidän hankkia tästä asianmukainen tieto. Sillä välin ovat Yrjö Kelkka ja hänen edellämainittu vävypuolensa taas suostuneeet olemaan yhdessä vielä syksyyn asti, ja hankkimaan yhdessä lankonsa, sahamies Matti Antinpojan [sic! p. o. Yrjönpojan] kanssa pätevät takuumiehet, mikä sitten ratsuvarustusoikeutta koskien nöyrimmin alistetaan korkeiden viranomaisten mielivaltaan ja hyväksyttäväksi.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 6–9/10 1747 pidetyissä syyskäräjissä Kolsin kruununtalon puolen osan haltija Sipi Sipinpoika ajoi kannetta talon toisen puoliskon haltijaa, leski Kristiina Niilontytärtä vastaan [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1747 n:o 4: 115–116]:
''Sipi Sipinpoika Kolsi Kolsilasta vastaan leski Kristiina Niilontytär Kolsi.
Kantaja antoi tiedoksi, että Kristiinan miehen Juho Tuomaanpojan kuoltua kaksi viikkoa ennen viime pääsiäistä on hän (Kristiina) lausunut, ettei enää puutu taloon tai kylvä syysviljaa, minkä vuoksi hän (Sipi), joka on istunut samassa talossa edesmenneen Tuomaan [sic! p. o. Juhon] kanssa, sanoo aikoneensa ottaa koko talon ja on sen vuoksi anonut ja saanut maakomissaari Norringin suostumuksen siihen, ja jottei pelto nurmettuisi, kynti pellon ylös, mutta kun se oli tapahtunut, tuli leski ja kylvi sen.
Kristiina-leski lausui, ettei hän halua luovuttaa sitä puolta Kolsin taloa, jota hän edesmenneen miehensä kanssa on asunut, ja hänen kanssaan kolme lasta siittänyt, jotka vielä elävät, minkä vuoksi hänkin sanoo saaneensa siihen maakomissaarin sijoituksen, mutta se on nyt vahvistettavana käskynhaltijankansliassa, sekä, koska hän (Sipi) kysymättä ensin häneltä, halusiko hän (Kristiina) itse toimittaa kynnön, meni kyntämään hänen peltonsa, ei hän halua maksaa hänelle (Sipille) hänen kyntöön tekemiään päivätöitä, jotka hän (Sipi) ilmoitti viideksi, muuten myöntää hän (Kristiina), että keväällä hän oli ensin lausunut, ettei enempää puutu taloon, mutta sen sanoi hän silloin tehneensä pelosta, että hänen tytärpuolensa avioituessaan pakottaisi hänet siitä ulos, mikä pelko häneltä sitten kuuluu poistuneen, kun hänelle on saatettu tiedoksi, että talo on kruunun, ja että koska hänen miehensä oli oikea asukas, hän (Kristiina) ja hänen lapsensa astuvat hänen (miesvainaan) hallintaoikeuteen.
Ja kun kellään ei nyt ollut näyttää sijoituskirjaa Kolsin toiseen puoleen kruununtaloon, niin sen tähden lykätään juttu ensi käräjiin, ja tullaan silloin, jommankumman näytettyä siihen asiaankuuluvan sijoituksen, juttu jälleen ottamaan esille ja ratkaisemaan.''
Huomautus: Kristiina Niilontyttären mainittu tytärpuoli oli Anna Kaarina Juhontytär, joka oli syntynyt Juho Tuomaanpojan aviosta Beata Heikintytär Kolsin kanssa ja joka sitten 1751 avioitui Kristiinan velipuolen Jaakko Simonpojan kanssa.
Juttu jatkui 15–18/3 1748 pidetyissä talvikäräjissä [KA Oikeuskollegion akti n:o 410: 706–707]:
''Talollinen Sipi Sipinpoika Kolsi vastaan naapurisnaisensa, leski Kristiina Niilontytär.
Juttu koskeva vahinkoa, jonka Kristiina kuuluu tehneen Kolsin toisen puoliskon pellolle, lykättiin näihin käräjiin sen vuoksi, ettei kukaan siihen puoliskoon kyennyt näyttämään sijoitusta. Nyt tuli kyllä saapuville kantaja, mutta vastaaja ei, eikä myöskään ole ilmoittanut estettä, mihin nähden hänet Kristiina Niilontytär langetetaan oikeudenkäymisenkaaren XII luvun 2. §:n nojalla kahden hopeataalarin sakkoon, mutta koska Sipi haluaa ajaa juttua edelleen, lykätään se ensi käräjiin.''
Edelleen 10–15/10 1748 pidetyissä syyskäräjissä [KA Oikeuskollegion akti n:o 410: 1583–1584]:
''Talollinen Sipi Sipinpoika Kolsi vastaan leski Kristiina Niilontytär, molemmat Kolsilasta.
Se juttu, jonka Sipi oli leskeä vastaan jo syyskäräjiin 1747 haastanut siitä, että kun Sipi viidellä juhtapäivätyöllä kynti ylös sen puolen osan pellon, jota lesken mies elinaikanaan asui, siinä ajatuksessa, että maakomissaarin hänelle antaman luvan mukaisesti, sitten kun leski pian miehensä kuoleman jälkeen 1747 keväällä oli lausunut, ettei enää jää taloon, niin on leski syksyllä tehnyt kylvön, ollen nyt haluton maksamaan hänen päivätöitään, lykättiin lesken esteettömän poisjäännin vuoksi näihin käräjiin. Nyt tulivat molemmat saapuville, ja näytti leski arvoisan käskynhaltijankanslian hänelle antaman sijoituskirjan Kolsin puoleen taloon, päivätty 28. maaliskuuta 1748, mutta Sipi on korkeastimäärättyyn kuvernementinkansliaan sitä vastaan valituksen sisäänpannut, eikä päätöstä ole vielä tullut; sen vuoksi lykätään juttu taas seuraaviin käräjiin.''
Ja vielä talvikäräjissä 9–10/3 1749 [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1749 n:o 5: 66v (586)]:
''Aina vuoden 1747 syyskäräjistä on ollut oikeudessa vireillä sitä koskeva juttu, että leski Kristiina Niilontytär Kolsilasta on kylvänyt sen minkä Sipi Sipinpoika Kolsi oli ylöskyntänyt hänen edesmenneen miehensä talonpuoliskolla, josta hän (Kristiina) on luopunut, eikä sitä myöskään [viime] syyskäräjissä voitu ratkaista, koska Sipi on kuvernementinkansliassa esittänyt valituksen käskynhaltijankanslian päätöstä vastaan. Nyt ei kumpikaan tullut saapuville, eikä juttu sen vuoksi voi enää pitempään tuomiokirjoissa juosta, vaan, jos Sipi haluaa edelleen ajaa kannetta leskeä vastaan, haastakoon hän hänet uudestaan.''
Syyskäräjissä 1748 oli esillä myös seuraava juttu [KA Oikeuskollegion akti n:o 410: 1540–1541]:
''Talollisenleski Kristiina Niilontytär Kolsilasta vastaan talollisen Sipi Kolsin vaimo Maria Eerikintytär, ovat tosin toisensa näihin käräjiin haastaneet siksi, että ovat herjanneet toinen toistaan. Mutta antoivat nyt tiedoksi, että ovat keskenään sopineet ja kanteensa molemmin puolin peruuttavat, mikä sen vuoksi myös tuomiokirjaan niin merkitään.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 3–9/10 1749 pidetyissä syyskäräjissä edesmenneen Yrjö Ristonpoika Kelkan poika, Kolsin talosta Myllykylän sahalle muuttanut Matti Yrjönpoika ajoi kannetta sisarpuolensa miestä Sipi Sipinpoika Kolsia vastaan [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1749 n:o 5: 1381–1382]:
''Sahatyömies Matti Yrjönpoika Myllykylästä vastaan lankonsa Sipi Sipinpoika Kolsi Kolsilasta.
Kantaja lausui, että sitten kun hänen isänsä, joka näytetyn sijoituksen mukaan oli ollut Kolsin talon asukas, vuonna 1742 kuoli, niin on hän rauhanteon jälkeen astunut yhtiöön mainitun lankonsa kanssa, mutta kun tämä on ollut hävytön häntä kohtaan, on hänen viime huhtikuun puolivälissä täytynyt erota tästä, olkoonkin ettei ollut siitä tälle kertonut ennen kuin samana päivänä jolloin muutti, anoen nyt joko osaansa yhtiöstä tai rengin palkkaa siltä ajalta kun pesässä istui. Mutta Sipi sanoo, ettei voi antaa hänelle mitään, koskei hän ollut säällisessä järjestyksessä eronnut pesästä, vaan karannut siitä ja jättänyt Sipin siten vaille apua pesässä, jossa kumminkin istuu vielä hänen äitinsä, joka on Sipi anoppi.
Nyt kun nämä molemmat ovat yhdessä asuneet samassa pesässä, mutta Matti Yrjönpoika on karannut siitä, säällisesti siitä neuvottelematta, ja siten itse riistänyt itseltään sen oikeuden, joka hänellä pitäisi olla, niin ei nyt ollut enää hänelle osaa pesässä, mutta koska hänen isänperintönsä näyttää olevan pesässä, niin sen tähden täytyy pesän omaisuus käräjien välillä laillisesti ylöskirjoittaa ja jakaa, missä äitiä ja anoppia pitää kuulla, ja perukirja sitten näyttää ensi käräjissä.''
Juttu jatkui Vehkalahden ja osan Kymiä 12–17/3 1750 pidetyissä talvikäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1750 n:o 6: 79v–81v]:
''Viimeksi pidetyissä syyskäräjissä lykättiin Myllykylän sahatyömies Matti Yrjönpojan ja hänen lankonsa Sipi Sipinpoika Kolsin perintöjuttu lailliseen perunkirjoitukseen. Nyt tuli saapuville Matti Yrjönpoika, jolla perukirja hänelle luettua ei ollut siihen muistutettavaa.
Mutta samaiseen asiakirjaan oli merkittynä, että Kolsin talo olisi perintöluontoinen (börde) ja että siitä voitiin riidellä Eerik Martinpojan perillisten kesken.
Sitten julkiluettiin perunkirjoitus- ja jakokirja leski Maria Niilontyttären, hänen vävynsä, Maria-tyttären miehen Sipi Sipinpojan, Kaarina-tyttären, korpraali Ruodin lesken, ja Eeva-tyttären miehen, ajomies Mikko Haimisen läsnä ollessa, jolloin kellään ei ollut siihen muistutettavaa. Ei myöskään pyytänyt Sipi enää anoppinsa Maria Niilontyttären valaa koskien rahoja, joita tällä kuuluu olleen jäljellä.
Jäljelle jää siis ratkaistavaksi vaadittu Kolsin talon lunastus.
Minkä asian laita on, että nyt näytettyjen asiakirjojen mukaan Martti Eerikinpoika on kihlakunnanoikeuden tuomiolla 26:nnelta kesäkuuta 1686 saanut koko Kolsin talon, kumminkin niin, että hänen piti maksaa lunastus kanssaperillisilleen kiinteästä, hyvien miesten arvion mukaan, mikä samana vuonna 20. marraskuuta määrättiin, osoittaen edelleen kihlakunnanoikeuden tuomio 5:nneltä maaliskuuta 1688, että Kolsin talo on siihen merkitty perintöluontoiseksi, ja että tilusriita Kolsilan, Myllykylän ja Vehkjärven välillä yhdeltä puolen ja Sivatin ja Husulan toiselta puolen on instanssien läpi käynyt, mitä vielä näytetyn tuomiokirjeen mukaan 1695 on samoin jatkettu. Martin kuoltua ovat veljekset Eerik ja Heikki Martinpojat hallinneet taloa.
Eerik Martinpoika kuoli 1722 tai 1723 ja jätti jälkeensä Maria-tyttären, naimisissa Sipin kanssa, joka on talollisena puolessa talossa, Anna-tyttären, joka on kuollut jättäen jälkeensä pienen tyttären, Kaarina-tyttären, korpraali Ruodin lesken, ja Eeva-tyttären, ajomies Mikko Haimisen vaimon, mutta poika Eerik kuoli isänsä jälkeen lapsetonna.
Eerik Martinpojan leski Maria avioitui keväällä 1742 kuolleen Yrjö Ristonpojan kanssa, joka 15. elokuuta 1730 on hankkinut itselleen maaherran, korkeanvapaasukuisen herra paronin Joh. H. Frisenheimin sijoituksen, sillä nimellä että hän oli saanut talon perintönä edesmenneen isänsä jälkeen [sic!]. Tämän Yrjö Ristonpojan kanssa on hänen vävypuolensa Sipi Sipinpoika sitten riidellyt talosta, ja sitten sopinut asuvansa yhdessä, kumminkin mainitaan päätöksessä, että oli epävarmaa, pitikö taloa pitää pöörti- vai kruununluontoisena, minkä (sovinnon) he vielä 19. maaliskuuta 1739 olivat uudistaneet, asuen nyt Sipi puolta Kolsin taloa.
Toisen puoliskon laita on se, että Heikki Martinpoika asui samaista toista puoliskoa, kumminkin yhtiössä edellä mainitun Eerikin kanssa. Kuollessaan jätti hän jälkeensä tyttären Beatan, joka sittemmin avioitui Juho Tuomaanpojan kanssa, joka erikseen on pitänyt puolta taloa, mutta kuoli 6. huhtikuuta 1747 jättäen jälkeensä yhden tyttären, Anna Kaisan, joka vielä elää. Juho Tuomaanpoika avioitui Kirsti Niilontyttären kanssa, ja Juhon kuoltua Kirsti avioitui Lauri Matinpojan kanssa, joka nyt istuu puolessa talossa.
Nyt kun irtaimesta omaisuudesta ei ole mitään riitaa, vaan ainoastaan talon lunastuksesta, ja mainittu talo edellä mainittujen kihlakunnanoikeuden asiakirjojen mukaan on katsottu pöörtitaloksi, mutta kruunun tileissä kuuluu se seisovan kruununluontoiseksi merkittynä, vaikkei tässä ole mitään tietoa tai sellaista saatavissa, kuinka tämä Kolsin talo sitten vuoden 1695 olisi menettänyt sukuoikeutensa (bördzrätt), niin sen tähden ei kihlakunnanoikeus voi tästä lausua, vaan ohjataan tämän puolen Kolsin talon perilliset hyväarvoiseen käskynhaltijankansliaan [so. Kymenkartanon provinssikansliaan Lappeenrantaan] hankkimaan sieltä päätös, minkä luontoisena taloa tullaan pitämään.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 12–17/3 1750 pidetyissä talvikäräjissä oli esillä seuraava juttu [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1750 n:o 6: 64–67v]:
''Talollinen Lauri Matinpoika Kolsilasta vastaan anoppinsa Maria Jaakontytär Husulasta.
Kantaja esitti, että hän viime vuonna 1749 avioitui talollisenlesken Kirsti Niilontyttären kanssa, Marian tyttären, joka kuoli 11. helmikuuta tänä vuonna ja jätti jälkeensä edellisestä aviostaan Juho Tuomaanpojan kanssa pojan Tuomaan 13:nnella vuodella ja tyttären Marian 6:nnella sekä Eevan 5:nnellä vuodella, ja hänen Laurin kanssa 5 viikon ikäisen tyttären, mutta joitakin päiviä hänen kuolemansa jälkeen Maria otti omin käsin pois kaiken omaisuuden, niin sen minkä hän Lauri kuin myös sen minkä Kirsti mukanaan pesään toi, ja kuljetti sen itselleen Husulaan, ja kun hän esitti vastalauseensa, kuuluu Maria sanoneen: ''vedä itsesi helvettiin, sinä murhaaja, sinulla ei ole täällä mitään tekemistä, et saa enää murustakaan ruokaa''. Pyytäen (Lauri) nyt oikaisua tähän, esitti edelleen, että kirstun, joka oli seisonut tuvassa, on Maria hänen tyystin tietämättä tyhjentänyt ja vienyt tavarat pois, minkä lisäksi hän otti avaimen tyttäreltään juuri ennen kuin tämä kuoli, ja sitten on hän hänen (Laurin) läsnä ollessa ottanut tavarat aitasta ja laittanut ne tyhjään kirstuun ja vienyt pois, pannen ne säilöön rakuuna Yrjö Törnin luo, samoin kuuluu Maria ottaneen kaksi hopeasormusta Kirstin sormesta tämän kuoltua, ja sitten kiistänyt sen.
Maria kiistää ottaneensa mitään vähäisintäkään, vaan kuuluu Lauri itse panneen omaisuutensa säilöön Törnille, hänen (Marian) läsnä ollessa, yhden sormuksen on hän (Maria) ottanut vainajan sormesta ja sanoo sen heti sanoneensa Laurille.
Lauri väitti, että hän on yhdessä Sipi Kolsin kanssa kantanut kirstun, jonka avain oli Marialla ja joka silloin oli täysi, aittaan ja antanut aitan avaimen Marialle, mutta sitten, kun hän Marian, Risto Pousin ja Yrjö Törnin kanssa meni aittaan, avasi Maria kirstun, ja hän (Lauri) sanoi, että parhaat tavarat olivat poissa, (mihin) vastasi hän (Maria) ''mitä sinulla on tavaroiden kanssa tekemistä, minä otan ne ja lapset mukaani'', minkä jälkeen se mitä aitassa oli pantiin kahteen kirstuun, ja hän Maria pani ne talteen Törnille, kertoen hän (Lauri), että joitakin päiviä vaimon kuoleman jälkeen on hän anoppinsa pyynnöstä kyydinnyt tyttäret Husulaan Marian kokoonpaneman vaatenyytin kera, mutta mitä siinä oli, sitä hän (Lauri) ei tiennyt; sittemmin vei hän vielä nuoremman lapsen kanssa kaikenlaista nyytissä Marialle, sen lisäksi mitä kirstuissa oli; kirstussa sanoo hän olleen kolme ruplaa hopeana, ja (rahaa) kuudesta kannusta paloviinaa, jotka äskettäin myytiin 2 ruplasta 10 kopeekasta, ja 50 kopeekkaa polttopuusta.
Maria myöntää ottaneensa itselleen lasten kanssa joitakin vaatekappaleita, myöskin on hän ottanut Kirstin hameentaskusta Kirstin neuvosta tämän kuoleman jälkeen 3 ruplaa hopeassa ja yhden ruplan kuparirahana sekä käyttänyt ne kaikenlaisiin tarpeisiin. Lausui (Maria) muutoin vävynsä palkinneen hänen vaivansa pahansisuisin sanoin ja lyömällä pään verille, arvellen hänellä muuten olevan oikeus hoitaa edesmenneen tyttärensä huushollia.
Lauri selittää, että ennen kuin hänet vihittiin edesmenneen Kirstin kanssa, on hän viime keväänä ollut talossa hänen kanssaan, ja silloin on hän kerran kohdellut häntä (Lauria) varsin hävyttömästi ja niin ruokottomasti, että häntä (Lauria) hävettää sitä sanoa, minkä vuoksi hän halusi kurittaa häntä vitsalla, jolloin Maria tuli halon kanssa väliin, minkä päälle se vitsanisku, joka hänen piti antaa Kirstille, osui väliin tuppautunutta Mariaa otsaan ja teki häneen verinaarmun.
Maria myöntää, ettei hänen tytärtään silloin ollut vihitty Laurin kanssa, ainoastaan kihlattu, mutta iskun hän sanoo tapahtuneen tahallaan, olkoonkin ettei ollut todistajia saatavilla.
Sitten väitti Lauri, että hänen edesmenneellä vaimollaan on ollut ladonrappusten alle kätkettynä 30 ruplaa ja 50 kpl 12 hopeaäyrin kolikoita, paitsi kasaa kuparirahoja joita hän ei laskenut, hän oli silloin niin typerä, että pani ne takaisin entiseen paikkaansa, Kirsti otti ne pois ja piilotti äitinsä luo Husulaan, ainoastaan 24 äyriä hopearahaa otti hän (Lauri) itselleen, paitsi viime vuonna ansaitsemaansa rahakasaa, jota hän nyt kaipaa.
Maria myöntää, että hänen tyttärensä on viime syksynä kätkenyt hänen luokseen lammaspahnaan rahoja, joita hän ei omin silmin ollut nähnyt, ennen kuin hän nyt 14. tätä kuuta antoi inspehtori Sundbladin ottaa ylös nyytin, ja siinä oli 13 ruplaa ja 14 kpl 12 hopeaäyrin kolikoita, jotka hän nyt oikeuden edessä antoi esiin ja joiden havaittiin olevan homeessa, mutta Laurin sanoo hän varastaneen samaisista rahoista 90 kopeekkaa.
Lauri väitti vastaan, että sittemmin viime syksynä, minkä hän äskettäin sai tietää, on hänen edesmenneen vaimonsa Tuomas-poikansa välityksellä haetuttanut viisi ruplaa äidiltään Husulasta.
Maria sanoo ottaneensa ne tyttärensä rahakätköstä, joilla sitten ostettiin jauhoja, mutta kun häntä muistutettiin sanomastaan, ettei ollut nähnyt tyttärensä rahoja, sanoi hän niiden olleen läävässä toisessa nyytissä, kiistäen, että hänellä olisi enemmän rahoja tyttäreltään kuin antoi esiin. Mutta ilmoitti, että Lauri, riiatessaan hänen tytärtään, sanoi hallussaan olevan 1700 taalaria kuparirahaa, ne haluaa hän (Maria) esiin.
Lauri kiistää omistaneensa mitään rahoja tai niistä kerskailleensa, sekä sanoo, etteivät ne ruplan kolikot, jotka jauhojen ostoon otettiin, olleet homeessa.
Maria sanoi sitten, että ne viisi ruplaa, jotka poika otti, olivat tuvassa uunin kivien välissä eivätkä läävässä. Sitten Tuomas-poika kutsuttiin sisään, ja sanoi että äidinäiti on ulkoa noutanut ne viisi ruplaa, jolloin hän (Maria) sanoi, ettei tarkkaan muista, ottiko hän ne ulkoa vai sisältä, ja sanoi, että siinä oli joukossa yksi rupla kuparirahaa. Sen jälkeen muutti hän (Maria) uudestaan kertomustaan ja sanoi, että hänellä oli se rupla kuparirahana uunin kivien välissä, mutta ruplat otti hän lammaspahnasta. Hänen pojaltaan Jaakko Simonpojalta kysyttiin rahoista, joka (Jaakko) sanoi, ettei ole tiennyt mitään edesmenneen sisarensa rahoista ennen kuin äiti oli Kirstin kuoltua sanonut, että hänellä oli 13 ruplaa ja joitakin 12 äyrin kolikoita.
Kihlakunnanoikeus lähetti sen tähden nimismies Uskin ylöskirjoittamaan omaisuuden.
Sillä välin kertoi Marian poika Jaakko Niilonpoika [sic! p. o. Simonpoika] ja pyysi anteeksi sitä, että ensin kertoi väärin, nyt haluaa hän paljastaa, että hänen sisarensa kuoleman jälkeen jäi äidin luo 20 1/2 ruplaa kaksoiskappaleineen.
Mariaa kuulusteltiin tästä, ja kiisti hän heti sen mitä poika sanoi, mutta kun Jaakko kutsuttiin sisään, tunnusti hän (Maria), että se oli totta, niin että hänellä on ollut niin paljon säilössä tyttärensä jälkeen.
Nyt kun lasten puolesta ei ole saapuvilla ketään holhoojaa, joka on Antti Mikonpoika Lääti Kolsilassa, niin sen tähden lykätään juttu seuraaviin käräjiin; sillä välin pitää tapahtua perunkirjoitus ja jako lain mukaan, ja Lauri Matinpojan sekä Maria Jaakontyttären ja holhoojan siinä tarkoituksessa tulla tuomarin luo, ja Maria, jonka havaittiin olevan vitkallinen, velvoitettiin viiden hopeataalarin sakon uhalla tulemaan saapuville ja yhtä suuren sakon uhalla tuomaan mukanaan puuttuvat rahat, tullen laillisesti ratkaistavaksi se mikä voi riidanalaiseksi jäädä, ja siinä tarkoituksessa kaikkien edellä mainittujen tulla saapuville, ja se viiden hopeataalarin sakon uhalla jokaiselle joka jättää saapumatta.
Muuten koska leski Maria Jaakontytär on toistuvasti oikeuden edessä vävyään Lauri Matinpoikaa niin solvaavasti loukannut, että sanoi hänen (Laurin) varastaneen 90 kopeekkaa omista ja vaimonsa yhteisistä rahoista, niin sen tähden sakotetaan häntä Mariaa moisesta solvauksesta oikeuden edessä viidellä taalarilla hopearahaa.
Mitä sitten tulee siihen, että leski Maria Jaakontytär väittää vävynsä Lauri Matinpojan Kolsilasta viime vuoden keväällä lyöneen verihaavan hänen päähänsä, minkä Laurikin myöntää, tosin sillä erolla, että hän Lauri ei silloin ollut vihitty Marian tyttären kanssa ja että isku, jonka hän oli suunnannut morsiantaan kohti, tämän pahan herjauksen vuoksi, oli äkkiarvaamatta osunut Mariaan, joka oli tuppautunut väliin, niin koska Maria Jaakontytär itse myöntää, että hänen tyttärensä siihen aikaan, kun tämä sattui, ei vielä ollut vihitty Laurin kanssa, eikä myöskään ollut käsillä todistajia, jotka voisivat tästä tehdä selkoa, niin sen vuoksi, koska Laurilla ja Kirstillä oli niin pitkään kuin vihkiminen ei ollut tullut väliin vielä vapaus erota toisistaan naimakaaren IV luvun 4. §:n nojalla, sen tähden ei Mariaa siihen aikaan voida pitää Laurin anoppina eikä Lauri Matinpoikaa myöskään voida sakottaa enempää kuin pahanteonkaaren XXXV luvun 2. §:n nojalla kahdella taalarilla hopearahaa yhdestä verinaarmusta, varsinkin kun se ei XXXIV luvun 5. §:n nojalla vapauta haavasakoista, että hän sanoo halunneensa lyödä Kirstiä, mutta äiti tuli väliin.''
Huomautus: Pahanteonkaaren XIV luvun 2. §:n nojalla isän tai äidin lyömisestä voitiin tuomita kuolemaan, 40 tai 30 parin raippa- tai vitsarangaistukseen tai yhden kuukauden vankeuteen vedellä ja leivällä, asianhaaroista riippuen, isä- tai äitipuolen tai apen tai anopin lyömisestä 100 hopeataalarin (eli 32 ruplan) sakkoon.
Jutun jatko 15–20/10 1750 pidetyissä syyskäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1750 n:o 6: 204v–206]:
''Entisen talollisen Lauri Matinpojan Kolsilasta juttu anoppiaan Maria Jaakontytärtä Husulasta vastaan, koskeva hänen naimaosaansa edesmenneen vaimonsa Kirsti Niilontyttären jälkeen, lykättiin viime talvikäräjistä lailliseen perunkirjoitukseen ja jakoon sekä riidanalaiseksi jäävä lopullisesti ratkaistavaksi näissä käräjissä.
Nyt tulivat saapuville Lauri Matinpoika, hänen anoppinsa Maria Jaakontytär ja holhooja Antti Mikonpoika Lääti Kolsilasta.
Tämän vuoden maaliskuun 16:ntena laadittu perinnönjako luettiin julki, eikä ollut enempää muistutettavaa kuin mitä siihen on merkitty, nimittäin: Että Lauri väittää, että kirstussa oli vähän ennen hänen vaimonsa kuolemaa 2 ruplaa 60 kopeekkaa kuparirahoina, joista 1 rupla on pantu ylös ja joista piti siis 1 ruplan 60 kopeekan olla anopilla. Muttä sen hän (anoppi) kiistää vieläkin.
Myöskin on hän Lauri väittänyt, että hänen edesmennyt vaimonsa on elinaikanaan kantanut hänen (Laurin) vaimonsa kätköstä löytämät 30 hopearuplaa ja 50 ruotsalaista 12 hopeaäyrin kolikkoa äidilleen Husulaan, mutta tämä ei ollut antanut esiin enempää kuin kaikkiaan 20 1/2 ruplaa ja kiistää vieläkin, että hänellä olisi enemmän tai siitä tietävänsä, ei myöskään ole keitään todistajia saatavilla.
Maria Jaakontytär on myös väittänyt, että hänen vävynsä Lauri on ennen vihkimistä kerskunut, että hänellä on 1700 kuparitaalaria rahoina, mutta hän (Lauri) sanoo, ettei ollut mitään omistanut, ei voi myöskään Maria häntä siihen syypääksi näyttää.
Samoin on asetettu laillisesti ratkaistavaksi, onko Kirstin edellisen avion lapsilla saatavana jotain osaa isänperintönä Maria Jaakontyttären esiin antamista rahoista vai ei.
Muuten on Kirstin tytär aviosta Lauri Matinpojan kanssa jo kuollut.
Osapuolet poistuivat.
Tuomio: Koska kerran leski Maria Jaakontytär Husulasta itsepintaisesti kiistää, että hänellä olisi ollut enemmän rahoja edesmenneeltä tyttäreltään Kirsti Niilontyttäreltä tai että sellaisista tietäisi kuin ne, jotka hän on jo ilmoittanut, ollen myöskin omaisuudesta ilman ylöskirjoitusta kaikenlaista ottanut itselleen, niin sen tähden pitää hänen vannoa se vala, että hän ei edesmenneen tyttärensä Kirstin tai tämän miehen Lauri Matinpojan omaisuudesta, minkä nimistä se olikaan, ole ottanut itselleen yhtään enempää kuin jo on ilmoitettu, eikä myöskään ole hänen tyttärensä hänelle (äidilleen) pannut talteen enempää rahoja kuin hän Maria jo on antanut esiin, ei myöskään tiedä Kirstin panneen muualle rahoja talteen.
Samoin tuomittiin perintökaaren IX luvun 1. §:n nojalla Lauri Matinpoika valallisesti vahvistamaan, ettei hän tuonut pesään mitään rahoja astuessaan avioon edesmenneen Kirsti Niilontyttären kanssa ja ettei hänellä myöskään sittemmin ole ollut rahoja käsissään, saatikka mitään kätkenyt.
Mitä sitten tulee Maria Jaakontyttären esiin antamiin rahoihin, niin koska Kirsti Niilontytär ei siinä pesänosituksessa, joka toimitettiin hänen astuessaan avioon Lauri Matinpojan kanssa, ollut valaehtoisesti mitään rahoja ilmoittanut, niin sen tähden ei niitä myöskään voida nyt lukea hänen lastensa hyväksi isänperintönä.
Mutta koska Lauri Matinpojan Kirstin kanssa saatu tytär on kuollut, niin perivät Kirstin lapset hänen edellisestä aviostaan perintökaaren III luvun 2. §:n nojalla sen osan, jonka hänen (Kirstin) muutoin pitäisi periä.
Sitten kun tuomio oli julistettu, lausui Lauri Matinpoika, että hän luovuttaa lapsipuolilleen eli Kirsti Niilontyttären lapsille edellisestä aviosta Maria Jaakontyttären esiintuomista rahoista kahdeksan ruplaa, jotka lienevät olleet vanhaa ansiota. Muuten ovat niin Maria Jaakontytär kuin Lauri Matinpoikakin heille määrätyn valan vannoneet.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 12–21/10 1752 pidetyissä syyskäräjissä puolelta osalta Kolsilan Kolsin kruununtaloa häädetty Lauri Matinpoika ajoi kannetta talonpuoliskoon sijoitettua vaimovainaansa velipuolta Jaakko Simonpoikaa vastaan [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1752 n:o 8: 221–224v]:
''Lauri Matinpojalla Kolsilasta oli se kanne talollista Jaakko Simonpoika Kolsia vastaan, että hän oli viime syksynä tehnyt kylvön Kolsin maalle, omaan taloonsa; nyt vaikkei häntä oikeuden eikä arvoisan käskynhaltijankanslian toimesta ole irtisanottu talosta, niin on kumminkin Jaakko Simonpoika uskaltautunut leikkaamaan kasvun ja puimaan sen, kuitenkin kun hän Lauri siitä jotain otti ja pui eräässä riihessä ja pani säilöön Sipi Kolsin talliin kahteen tynnyriin, niin on Jaakko lautamies Antti Puonnin ja siltavouti Jöran Töckertin välityksellä ottanut viljan pois, minkä vuoksi hän nyt vaatii rangaistusta siitä omavaltaisuudesta, jonka Jaakko on hänelle aiheuttanut, ja ylen kiistää tietäneensä, että hänet on erotettu talosta.
Jaakko antoi sellaisen selityksen, että Keisarillinen Viipurin kuvernementinkanslia on alkuperäisenä näytetyllä päätöksellään 27:nneltä kesäkuuta 1751 katsonut hyväksi vahvistaa Lappeenrannan käskynhaltijankanslian 10. heinäkuuta 1750 ja 23. maaliskuuta 1751 antamat päätökset, joilla Lauri Matinpoika häädetään Kolsin talosta ja Jaakko Simonpoika asetetaan siihen. Edelleen näytti hän käskynhaltijankanslian 24. huhtikuuta tätä vuotta antaman päätöksen, että toimituskomissaari Jacob Wilhelm Wallerianin piti antaa Lauri Matinpojan nauttia laillinen lähtöpäivä ja sen jälkeen panna samainen päätös toimeen, minkä jälkeen toimituskomissaari Jacob Wilhelm Wallerian oli 30. huhtikuuta samana vuonna käskenyt nimismies Uskia säälimättä häätämään hänet Lauri talosta. Ja koska hän Usk ei ollut paikalla, käski komissaari siltavouti Töckertiä panemaan se toimeen, joka (Töckert) oli siinä tarkoituksessa tullut sinne yhdessä lautamies Antti Puonnin kanssa, mutta hän (Lauri) ei ollut totellut eikä mennyt pois, vaan sanoi vaativansa korkeamman paikan käskyn sekä Wallerianin kirjelmän siitä; lopulta kesäkuussa hän muutti pois.
Päätökset sanoo hän (Jaakko) siten olleen saatettu tiedoksi Laurille, että 10. heinäkuuta 1750 annetun päätöksen oli hänelle heti samassa kuussa antanut tiedoksi ja ääneen lukenut komissaari Wallerian siltavouti Jöran Töckertin ja lautamies Antti Puonnin läsnä ollessa, jotka nyt molemmat vakuuttivat niin todella tapahtuneen ja kanslian päätöksen hänelle luetun sekä 14 päivän aika määrätyn hakea siihen muutosta, minkä jälkeen hän hakikin muutosta korkeastimäärätystä kuvernementinkansliasta, muttei saanut, vaan korkeastimainitulla päätöksellä 27:nneltä kesäkuuta 1751 hylkäyksen hakemukseensa, kuten sanottu on, tämä viimeksi mainittu päätös luettiin hänelle vuoden 1751 syyskäräjissä.
Tätä vastaan koetti Lauri tosin vieläkin väittää, kiistäen, että kihlakunnanoikeus olisi syyskäräjissä kuuluttanut hänelle kuvernementinkanslian päätöksen, mutta hänen täytyi kuitenkin lopulta myöntää, että niin oli tapahtunut kuin yllä esitetään.
Sitten valitti Jaakko siitä, että Lauri on omin käsin ottanut viljasta ensimmäisen riihellisen ja vienyt sen pois Sipi Kolsin talliin, josta komissaari Wallerian oli siltavouti Töckertin ja lautamies Antti Puonnin välityksellä palauttanut sen hänelle.
Lauri Matinpoika lausui sitten vielä, että oli kaikkialta hakenut oikeutta muttei ollut mistään löytänyt, minkä hän toisti ja minkä nimismies pyysi vietäväksi tuomiokirjaan syytteen ajamista varten. Vielä väitti hän, että koska hän teki kylvön, niin pitäisi hänen myös saada siitä langennut kasvu, mitä paitsi hänelle ei ollut annettu mitään kirjelmää siitä, että hänen piti lähteä talosta.
Enempää ei juttuun kuuluvaa ollut esittää.
Tuomio: Koska Keisarillisen korkeastimäärätyn Viipurin kuvernementinkanslian päätöksestä 27:nneltä kesäkuuta 1751 on nähtävissä se, että arvoisan käskynhaltijankanslian päätös 10:nneltä heinäkuuta 1750 vahvistetaan, ja se kauan ennen kuin Laurin laillinen lähtöpäivä oli umpeutunut, niin sen vuoksi pätee lähinnämainittu päätös Laurille irtisanomiseksi, ja alkaa siten hänen laillinen lähtöpäivänsä maakaaren XVI luvun 5. §:n mukaan seuraavasta 21. päivästä joulukuuta niin laskettavaksi, että hän sai istua paikallaan talossa koko vuoden 1751 ja 14:nteen maaliskuuta 1752, jolloin hänen lain mukaan pitäisi väistyä, ja kun Jaakko ei sitä ennen voinut eikä hänen pitäisikään saada sijaa talossa, niin pitäisi Laurin jättää kylvetty pelto jälkeensä ja tehdä se työ, jonka talon viljelys siihen asti vaati. Laurilla ei niin muodoin ole ollut kerrassaan mitään oikeutta siihen kasvuun, joka tänä syksynä on langennut, vaan kuului se Jaakko Simonpojalle. Ja koska Lauri Matinpoika on omin käsin siitä pantannut itselleen yhden riihellisen ja ottanut kasvun, niin sen tähden vetää hän moisesta itsepanttauksesta, luulotellun oikeuden varjolla tapahtuneena, ulosmittauskaaren I luvun 4. §:n nojalla sakkoa 20 taalaria hopearahaa ja on jo oikeastaan erotettu siitä mitä oli anastanut, pitää hänen myös maksaa Jaakko Simonpojalle kulunkeina 3 hopeataalaria.
Edelleen on Lauri (1) kiistänyt tienneensä siitä, että hänet oli irtisanottu talosta, (2) että kihlakunnanoikeus vuoden 1751 syyskäräjissä ei ollut julistanut hänelle kuvernementinkanslian päätöstä, ja kun hänen on näytetty valehdelleen siitä oikeuden edessä, niin sen tähden oikeudenkäymisenkaaren XIV luvun 8. §:n nojalla vetää hän valehtelusta sakkoa 5 hopeataalaria; jollei hän näitä 25 hopeataalaria kykene maksamaan, istuu hän silloin kolme viikkoa vankilassa.
Niin ikään koska Lauri Matinpoika Kolsilasta on sillä tavalla epäkunnioittavasti puhunut korkeastimäärätystä kuvernementin- ja arvoisasta käskynhaltijankansliasta, joissa hänen talonsa asia on ollut vireillä ja päätetty, että hän on kaikkialta hakenut oikeutta muttei löytänyt, niin sen tähden, siten kuin ulosmittauskaaren I luvun 5. § sanoo, että häntä tullaan syyttämään rikoksen tapahtumapaikan oikeuden edessä, on nimismiehen kerrottava tämä asia arvoisalle käskynhaltijankanslialle, joka sitten edelleen tiedottaa sen korkeastimäärätylle kuvernementinkanslialle, jotta joku voidaan määrätä tekemään (rangaistus)vaatimus näiden korkeastimäärätyn ja arvoisan paikkojen puolesta, ja Laurin pitää 10 hopeataalarin sakon uhalla tulla saapuville ensi käräjiin.
Muuten sinä aikana, kun tätä riitaa kesti, kertoi Lauri Matinpoika oikeutta suuresti halveksuvasti, että inspehtori Sundblad, siltavouti ja lautamies Puonti olivat sotamiesten kanssa olleet hänen luonaan ja tehneet hänelle vääryyttä. Oikeus kysyi häneltä, eivätkö sotamiehet olleet hänen luonaan tarkoituksessa viedä hänet, irtaimen miehen, jonkun palvelukseen, mutta vaikka kysymys toistettiin useita kertoja, niin hän ei vastannut asiaan vaan aivan muuhun, ja sen röyhkeästi ja hyvin epäkunnioittavasti, kun siltavoudilta saatiin tietää, että komissaari Wallerian oli käskenyt viedä Laurin herra majuri Stuartin palvelukseen Töytäriin, mikä olisikin tapahtunut, jollei hän olisi piiloutunut, minkä vuoksi vetää hän oikeudenkäymisenkaaren XIV luvun 8. §:n mukaan sakkoa 10 hopeataalaria tahi istuu kahdeksan päivää vankilassa.
Lopuksi antoi nimismies tiedoksi, että Lauri Matinpoika on nyt irtolainen; sen tähden käskettiin häntä 10 hopeataalarin sakon uhalla hankkimaan itselleen jokin palveluspaikka tai tila, ja se maaliskuun 1753 ensimmäiseen päivään mennessä; mikäli niin ei tapahdu, on nimismiehen haastettava ensi käräjiin Lauri ja se, joka häntä toimetonna hyysää.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 8–15/3 1753 pidetyissä talvikäräjissä talostaan häädetty Lauri Matinpoika ajoi kannetta ja varanimismies Anders Usk virkansa puolesta syytettä Kolsin talon puolen osan haltijaa, Laurin kolmannen vaimon sisarenmiestä Sipi Sipinpoikaa vastaan [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1753 n:o 9: 79v–81v]:
''Itsellismies Lauri Matinpoika Kolsilasta on haastanut talollisen Sipi Sipinpoika Kolsin Kolsilasta eli Ruotsbystä hakien häneltä puolta osaa siitä puolesta talosta, jota Sipi hallitsee, ja sitä siksi, että Sipillä on samainen talonpuolisko vaimonsa kautta, joka on Laurin vaimon sisar, ja arvelee niin muodoin Lauri, että hänen vaimonsa on yhtä lähellä taloa kuin Sipi, varsinkin kun samaisessa piti oleman kylliksi tilaa molemmille pellossa ja niityssä, kun Sipilläkin on niin riittävästi niittyä että hän on antanut vuokralle 10 kuormaa niittymaata vuosittain, niin kuuluvat myös makaavan uudet pellot nurmella, kuuluen Sipikin vuoroin haluavan myydä puoliskonsa vuoroin haluavansa ottaakin yhtiömiehen sinne rinnalleen.
Sipi näytti kihlakunnanoikeuden tuomiokirjan otteen 19:nneltä maaliskuuta 1736, jossa ilmoitetaan, että Sipin edesmennyt appi Eerik Martinpoika, joka oli myös Laurin vaimon isä, omisti tämän puolen Kolsin talon ja että hän Sipi silloin sopi niin ikään edesmenneen appipuolensa Yrjö Ristonpojan kanssa siten, että Yrjön tosin piti olla isäntä, mutta hänen kuoltuaan hänen lastensa piti väistyä, jos he eivät sopisi Sipin kanssa. Lisäksi on Sipi 19. jne maaliskuuta 1739 kihlakunnanoikeudessa sen tuomiokirjan otteen mukaan sopinut edesmenneen Yrjö Ristonpojan kanssa siten, että he yhdessä työskentelisivät ja asuisivat taloa; edelleen näytti hän arvoisan käskynhaltijankanslian vahvistuksen hänelle Sipille tähän puoleen taloon, päivätty 24. lokakuuta 1745, joihin perusteisiin nähden hän haluaa pitää talon yksin, koska se on hänellä ollut niin kauan, mutta Laurin vaimo oli sieltä pois naitu, kiistäen halunneensa myydä hallinnan tai ottaa yhtiömiehen, ei kuulu myöskään pelloista olevan nurmella mitään muuta kuin rakuunatorpan pelto, niityistä sanoi hän ensin, ettei hänellä kaikkiaan ollut 10 kuormaa, mutta lausui sitten ulosvouranneensa Rokalta 2 kuormaa niittyä, Lauri sanoo olevan 4, Tallkärtun 2 kuormaa, Ritaniitun 3 kuormaa, Karpekan 2 kuormaa, Mariniitun 4 kuormaa, Lauri sanoo olleen 6 kuormaa, mutta kruunun turpeenviillosta vähentynyt. Sitten myönsi hän olleensa aikeissa myydä talon hallinnan, mutta muuttanut mielensä, niin ikään on hän aikonut ottaa yhtiömiehen, mutta sekään ei ollut tapahtunut, sitten myönsi hän joidenkin uusien peltokappalaiden makaavan nurmella, mutta kelvottomia.
Päätös: Koska Keisarillinen korkeastimäärätty kuvernementinkanslia on päätöksellä 27:nneltä kesäkuuta 1751 julistanut Kolsin talon kruununluontoiseksi, kumminkin jättänyt Lauri Matinpojalle vapauden vastedes täysin perustein näyttää sen olevan perintöluontoinen, mitä tähän mennessä ei ole tapahtunut, niin sen tähden ohjataan Lauri tämän hakemuksensa kanssa oikeudenkäymisenkaaren X luvun 16. §:n nojalla arvoisaan käskynhaltijankansliaan, jossa taitaa tulla huomioon otettavaksi, että Sipi Sipinpoika niin muodoin on viljellyt huonosti taloa, jossa, paitsi että peltoa on nurmella, niitytkin kaipaavat raivausta.
Mitä tulee siihen, että Sipi Sipinpoika on vuokrannut pois niityt Kolsin talosta, mistä varanimismies Anders Usk on hänet haastanut ja nyt hakee siitä rangaistusta, ja koska Sipi on oman tunnustuksensa mukaisesti ulosvourannut 13 kuormaa ja sen ilman korkeiden viranomaisten lupaa, vuoden 1686 päätöksen rahvaan valituksiin §:n 39 mukaisesti, niin sen tähden vetää hän siitä rakennuskaaren VIII luvun 5. §:n nojalla sakkoa 10 taalaria hopearahaa tahi sakkojen puutteessa istuu neljä päivää vankilassa vedellä ja leivällä.
Sitten sopivat Sipi Sipinpoika ja Lauri Matinpoika siten, että jakavat talonpuoliskon keskenään, niin että he ottavat siitä puolet kumpikin ja jakavat tilukset keskenään ja rakentavat yhdessä niin että kumpikin saa yhtä hyvät rakennukset, auttaen toisiaan entisissä rakennuksissa kunnes ehtivät rakentaa täydet jälkikäteen, mikä merkittiin, ja Lauria neuvottiin hankkimaan itselleen asiaankuuluva sijoitus.
Edellä tähän viestiketjuun lähettämässäni viestissä ''Lauri Matinpoika Kolsilasta vs. Maria Jaakontytär Husulasta 1750'' mainitaan Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 1750 esillä olleessa jutussa kihlakunnanoikeuden lähettäneen nimismiehen ylöskirjoittamaan pesän omaisuuden. Tämän ylöskirjoituksen tuloksena syntynyt perukirja sisältyy perukirjaniteen KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1742–97 n:o 176 sivuille 73–75v ja 79–79 ja kuuluu vapaasti suomennettuna seuraavasti:
''Vuonna 1750 maaliskuun 16:ntena toimitettiin ylöskirjoitus ja perinnönjako kolsilalaisen talollisen Lauri Matinpojan 11. helmikuuta tänä vuonna kuolleen vaimon Kirsti Niilontyttären jälkeen, joka on jättänyt jälkeensä edellisestä aviostaan 6. huhtikuuta 1747 kuolleen Juho Tuomaanpojan kanssa poika Tuomaan, 11 vuotta, tytär Marian, 7:nnellä vuodellaan, ja tyttären Eevan 5:nnellä vuodellaan, joiden holhoojaksi on määrätty talollinen Antti Mikonpoika Lääti Kolsilassa. Lauri Matinpojan kanssa hän on synnyttänyt yhden tyttären, Liisan, 5 à 6 viikkoa vanha.
Omaisuuden ilmoitti nyt Lauri Matinpoika, kuin myös hänen anoppinsa Maria Jaakontytär Husulasta, joka oman tunnustuksensa mukaan on ottanut rahoja tyttärensä Kirstin hameentaskusta, kirstun avaimen itselleen ja joitakin vaatekappaleita, ollen molempia vakavasti kehotettu ylösantamaan omaisuus niin että he sen voivat huoletta valallisesti vahvistaa.
Pesän varat: Minkä jälkeen ilmoittivat he pesän varat taalareina ja äyreinä kuparirahassa:
Lauri Matinpojan anoppi Maria, joka aluksi sanoi, ettei hänellä ole mitään tyttärensä jäämistöstä. Rahoja myönsi hän ottaneensa tyttärensä hameentaskusta 3 hopearuplaa ja 1 ruplan kuparirahoina. Siitä on hän pannut kruunun ulostekoihin 6:12, hautaukseen ja kaikenlaiseen, jonka hän luetteli, 11:22; yhteensä 18:2. Niin että hänellä pitää näistä 4 ruplasta [eli 37 taalarista 16 äyristä kuparirahaa] olla hallussaan vielä 19:14.
Mutta Lauri väitti kirstussa olleen vähän ennen hänen vaimonsa kuolemaa 2 ruplaa 60 kopeekkaa kuparirahoina, joita hän vaatii anopilta, ja jää 1 rupla 60 kopeekkaa laillisesti ratkaistavaksi.
Vaatekappaleita: 1 puoliksikulunut musta hame 1:16, 5 kpl lampaannahkoja à 1 taalari 16 äyriä 7:16, 7 vyyhtiä rohdinlankaa 5:24, 1 vanha rohdinlakana –:12, 1 puoliksikulunut villadamastimyssy 3:–, 1 kalminkimyssy 1:16; yhteensä 19:20.
Kolsilassa omaisuudesta, joka jäi jäljelle Juho Tuomaanpojan jälkeen:
Vaatekappaleita: 1 vanha verkaröijy 2:–, 1 punainen verkahame 20:–, 1 suomalainen sarssihame 4:–, 1 pellavaröijy –:24, 1 sarssihame 3:–, 1 kattuuniesiliina 1:16, 2 yläosaa 2:–, 4 kaulaliinaa 4:–, 9 naisväen tanua 3:16, 18 naulaa villalankaa 18:–, 1 tyynyliina 1:–, 16 naulaa häkilöityä pellavaa 12:–, 12 naulaa villaa 9:–, 1/2 parkitsematonta vuotaa 3:16; yhteensä 84:8.
Rautakaluja: 2 viikatetta 1:–, 2 sirppiä –:16, 1 aura 3:–, 2 kirvestä 3:–, 1 vanha karjankello –:–; yhteensä 7:16.
Puukaluja: 1 vanha lipas 1:16, 1 rukki 4:16, 1 saavi –:16, 1 samanlainen suurempi 1:–, 1 reki 1:–, 1 tammilekkeri 6 kannun 2:–, 1 pari vanhoja kärrinpyöriä kelvottomat –:–; yhteensä 10:16.
Karjaa: 1 lehmä 22:–, 1 härkävasikka 6:–, 3 kpl lampaita 9:–, 1 kpl menneen vuoden sikoja 6:–; yhteensä 43:–.
Siitä, mitä Lauri Matinpojalla on ollut mukanaan Kymistä:
Vaatekappaleita: 1 sarkaröijy 6:–, 2 hametta 10:–, 1 särkki 1:16, 2 yläosaa 1:–, 1 pari sormikkaita –:24, 2 kpl rohdinlakanoita 4:16; yhteensä 23:24.
Rautakaluja: 1 pata 4:16, 1 kirves 2:–, 1 kirves 1:16, 1 sirppi –:16, 2 viikatetta 1:16, 1 karjankello 2:–; yhteensä 12:–.
Puukaluja: 1 vanha kirstu 6:–, 1 juomatynnyri 1:–, 2 kpl saaveja à 20 äyriä 1:8, 2 maitopyttyä –:12; yhteensä 8:20.
Karjaa: 1 lehmä 30:–, 1 härkävasikka 6:–, 2 kpl lampaita 6:–; yhteensä 42:–.
Vuodentulosta: 2 tynnyriä 20 kappaa rukiita à 16 taalaria tynnyri 42:21, 1 tynnyri 15 kappaa puimattomia rukiita 24:–, 1 tynnyri 10 kappaa ohria à 13 1/2 taalaria 18:–, 3 kappaa pellavansiementä à 24 äyriä 2:8; yhteensä 86:29.
Hopeaa: 2 hopeasormusta, jotka anoppi Maria on ottanut tyttärensä sormesta ja jotka nyt antoi takaisin, lasketaan Laurin kihlasormukseksi, arvo 4 taalaria 16 äyriä kuparirahaa, käyden hänen Laurin vaatteiden kanssa hänen etuosakseen.
Rahaa: Lauri Matinpoika väitti, että hän löysi äkkiarvaamatta vaimonsa rahakätköpaikan ja otti sen ylös ja laski ja löysi sieltä 30 ruplaa hopeana, 50 kpl ruotsalaisia 12 äyrin hopeakolikoita ja kasan kuparirahoja, joita ei laskenut; nämä pani hän vaimonsa kanssa aittaan, mutta hänen vaimonsa otti ne hänen tietämättään pois ja kantoi äitinsä Marian luo Husulaan. Hän Lauri sanoo, ettei hänellä ole niistä enempää kuin 24 kopeekkaa rahoina, mutta anoppi sanoi Kirstin sanoneen, että Lauri otti 90 kopeekkaa.
Maria on aluksi kiistänyt kaiken, kumminkin antoi sitten esiin 13 homeista ruplaa ja 14 kpl 12 kopeekan kolikoita ja sanoi ettei hänellä ole enempää, sitten myönsi hän uudestaan, että hänellä on tyttäreltään saatuja ollut piilossa yhteensä 20 1/2 ruplaa, jotka hän näytti tuomarille, tosin otettiin siitä 48 kopeekkaa nimismiehen ja siltavoudin vaivannäköön, jotka matkustivat Kolsilaan ja Husulaan katsastamaan omaisuuden, ja on siis nyt rahoja jäljellä 19 ruplan kolikkoa 178:4, 10 kpl 12 kopeekan kolikkoa 11:8, 1 kuuden kopeekan kolikko –:18; yhteensä 189:30.
Mitä paitsi sanoo hän Maria tyttärensä panneen viime vuonna hänen luokseen talteen 4 ruplaa hopeassa ja 1 ruplan kuparirahoina, jotka hän nouti kaupungista, mutta ne otti hän poikansa Tuomaan välityksellä pois. Lauri ei tätä kiistänyt, mutta sanoi, etteivät ne olleet entisistä rahoista.
Tullen niin muodoin laillisesti ratkaistavaksi kysymys näistä rahoista kuin myös siitä, että Maria Jaakontytär väitti Laurin kerskuneen omistavansa 1700 taalaria kuparirahaa.
Vielä lisäksi tulee: 1 tamma 12 à 13 vuotta vanha 75:–.
Pesän varat yhteensä (brutto) 622:17.
Lyhennys: Pesänosituskirjan 15:nneltä huhtikuuta 1747 mukaan havaittiin viedyn kirjoihin velkoja: Seppä Tuomas Parkolle, riidaton 28:8. Kauppias Heino Bruunille tunnustetaan nyt 23:14. Anoppi Maria Jaakontyttärelle yksi rupla, mutta kiistetään, sillä hän on voinut saada maksun tyttärensä rahoista, sen vuoksi ohitetaan. Velat Taneli Joffelille 1 taalari 28 äyriä, seppä Juho Taavinpojalle 30 äyriä ja vänrikki Ahlrotille 1 taalari 7 äyriä kiistetään, sillä Kirsti on aina voinut ne maksaa eikä kukaan ollut niitä Laurin avioitumisaikaan vaatinut, sen vuoksi jätetään pois. Teurastaja Petter Tarckmanille 5:–. Testamentti [so. ruumiinsiunauspalkkio papille] edesmenneen Kirstin jälkeen 6:–. Hänen kirkottamisestaan –:30. Kirstin tytärpuolelle Anna Juhontyttärelle, jolla on oman tunnustuksensa mukaan vielä saatavana 9:12, joka on riidaton.
Kirstin lasten isänperintö, edellisestä aviosta Juho Tuomaanpojan kanssa pesänosituskirjan 15:nneltä huhtikuuta 1747 mukaan: poika Tuomas 37:3, tytär Maria 18:18, tytär Eeva 18:18; yhteensä 74:7.
Yhtälailla täytyy jäämistöstä vähentää Lauri Matinpojan edellisen vaimon Valpuri Aabrahamintyttären 1/3 osa, vaikka tällä seudulla ei ole ketään hänen perillistään, koska heitä vielä saattaa ilmaantua, tullen heidän osalleen ylöskirjoituksen 26. kesäkuuta 1749 mukaan 50:21.
Köyhäin 1/8 prosentti –:22.
Pesän omaisuuden inventoinnista ja osituksesta pannaan ylös 10:16 ja toimituskirjasta 4:16; yhteensä 15:–.
Muuten tulee laillisesti ratkaistavaksi, pitääkö Kirstin edellisen avion lasten saada jotain nyt ylöspannuista rahoista, joiden leski Maria sanoo olevan vanhoja varoja, mutta Lauri arvelee olevan vuonna 1747 tai sen jälkeen tulleita rahoja koska niitä ei ollut otettu pesänositukseen, ja sen vuoksi ne toistaiseksi ohitetaan.
Lyhennys yhteensä 213:18.
Jäännös: Jaettavaksi jää 622:17 – 213:18 = 408:31.
Jako: Jäännöksestä 408 taalarista 31 äyristä kuparirahaa tulee Lauri Matinpojalle naimaosana 2/3 eli 272:20 ja lapsille äidinperintönä 1/3 eli 136:11, josta Kirstin ensimmäisen avion lapsille poika Tuomaalle 2/5 eli 54:16, tytär Marialle 1/5 eli 27:9 ja tytär Eevalle 1/5 eli 27:9 sekä tytär Liisalle aviosta Laurin kanssa 1/5 eli 27:9.
Että minä omaisuuden tässä ylöskirjoituksessa olen niin ilmoittanut, että voin sen valallisesti vahvistaa ja ettei minulla ole mitään enempää muistutettavaa, vakuuttaa Lauri Matinpoika [puumerkki].
Alaikäisten puolesta ei minulla ole enempää muistutettavaa kuin esitetty on. Antti Mikonpoika [puumerkki].''
Huomautuksia: Eri rahalajien vaihtosuhteet mainittuun aikaan: 1 rupla = 100 kopeekkaa = 100 äyriä hopearahaa = 3 taalaria 4 äyriä hopearahaa = 9 taalaria 12 äyriä kuparirahaa = 300 äyriä kuparirahaa.
Syyskäräjissä 1750 annetun tuomion perusteella perunkirjoitusta täydennettiin riidanalaisten kohtien ratkaisulla ja korjatulla luettelolla pesän veloista sekä toimitettiin lopullinen jako 23/10 1750 (ks. siteeratun perukirjaniteen sivut 77–78v ja 80v–81v). Omaisuuden jakoon tuli myös muutos sen vuoksi, että vainajan ja Laurin aviosta syntynyt Liisa-tytär ehti välillä kuolla.
Täydennetty peru- ja jakokirja päättyy sanoihin: ''Koska lapsipuolten eno Jaakko Niilonpoika [sic! p. o. Simonpoika] on ottanut lapset hoitaakseen ja hän myös hallitsee taloa, niin sen vuoksi tulee myös lasten osuus hänelle luovutettavaksi, kumminkin pitää Antti Mikonpoika Läädin valvoa lasten kasvatusta. Summassa 23. lokakuuta 1750. Arv. Renner.''
Lauri Matinpoika Fårsman otettiin 15/9 1731 ruodun hankkimana palkkamiehenä Kymin Kierikkalan rälssitalojen N:ot 1 ja 2, Parikkalan (Parikan) kruununluontoisen yksinäistalon ja Kurittulan kruununtalon N:o 4 (Styrman) muodostaman ruodun sotamieheksi n:o 64 Kymenkartanon läänin jalkaväkirykmentin Vehkalahden komppaniaan. Hänet hyväksyttiin Valkealassa 2/6 1735 toimitetussa pääkatselmuksessa. Katselmusluettelossa hänet mainitaan 28-vuotiaaksi, 3 1/2 vuotta palvelleeksi, Kymenkartanon läänissä syntyneeksi ja naimisissa olevaksi. [RVA Generalmönsterrullor, SE/KrA/0023/0/1032 (1735): 256–257.]
Ilmoitetun ikänsä nojalla Lauri olisi siis syntynyt n. v. 1706. Vehkalahden kuolleitten kirjassa (1775) ilmoitettu kuolinikä (80) näyttäisi siis olevan kymmenkunta vuotta liian korkea. Astuessaan Kymissä 1726 ensi kerran avioon korkeakoskelaisen piian Valpuri Aabrahamintyttären kanssa Laurin kerrotaan olevan kotoisin Valkealasta mutta olleen jo kolme vuotta palveluksessa Kymissä. Vaimon kuollessa 1748 pariskunta asui Kierikkalassa, ehkä itsellisinä entisessä ruotutorpassa. Vainaja mainitaan yli 60-vuotiaaksi: ''Sold. Lars Forsmans hustro Walborg Abrahamsdr, öf:r 60 år, if:n Gerickala.''
Valpurilta ei jäänyt rintaperillisiä. Kuten edellisessä viestissä siteeratussa, Laurin toisen vaimon Kirsti Niilontyttären (Juho Tuomaanpoika Kolsin lesken) jälkeen laaditussa perukirjassa todetaan, Valpurin jälkeen 26/6 1749 toimitetussa pesänosituksessa Valpurin naimaosa (1/3), 50 taalaria 21 äyriä kuparirahaa, erotettiin lyhennyksenä Laurin ja Kirstin pesästä ja pantiin odottamaan mahdollisesti ilmaantuvia Valpurin sivuperillisiä, joille tuo osa kuului.
Kirstiltä jäi avioliitosta Laurin kanssa viisi kuukautta äitinsä jälkeen kuollut tytär Liisa, jonka äidinperintö meni puoliksi isälle ja puoliksi sisaruspuolille (so. Kirstin ja Juhon lapsille). Kolmannesta aviosta Kaarina Eerikintytär Kolsin kanssa Laurilta jäi lapsia, joilla lienee nykyisin eläviä jälkeläisiä.
Seuraavat jutut ovat Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjistä 31/1 1754 [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1754 n:o 10: 321–322v]:
''Talollisella Matti Yrjönpoika Kolsilla Kolsilasta oli se kanne naapuriaan Risto Sipinpoika Pousia vastaan, että sitten kun hän Matti on hankkinut itselleen talolliselta Sipi Sipinpojalta tämän osan Kolsin talosta, niin on Risto ostanut itselleen sen kaskimaan osan, jonka Sipi yhdessä Antti Mikonpoika Läädin ja Eerik Heikinpoika Pousin kanssa oli viime kesänä heidän yhteismaallaan hakannut, niin että 1/7 osan piti tulla Sipin osaksi, ja kun hän Matti sitä ennen on ostanut itselleen Sipin osan talosta, niin vaatii hän saada mainitun kaskimaan osan alleen.
Risto myöntää, että hän on päivä sen jälkeen kun Sipi myi talonosansa Matille ostanut Sipiltä tämän osan kaskimaasta 50 kopeekalla ja sitten siihen käyttänyt kolme päivää karsimiseen sekä, koska se oli yhteismaalla, niin arvelee hän, ettei ollut tehnyt siinä väärin; sen myöntää hän, että Sipin kauppa talon hallintaoikeudesta oli sitä ennen hänellä tiedossa ja että hän oli siinä paikalla.
Matti Yrjönpojalla ei nyt ollut mukanaan sitä asiakirjaa, jonka mukaan hän omistaa Sipin osan Kolsin talosta, vaan on se vahvistettavana arvoisassa käskynhaltijankansliassa; esittää kumminkin, että koska Risto tiesi Sipin myyneen heinineen ja olkineen hänelle Matille osansa talosta, olisi hänen pitänyt tietää, että hänelle ei ollut mitään pidätetty.
Päätös: Koska se kontrahti, jonka Sipi Sipinpoika Kolsi on tehnyt hallintaoikeutensa osan kauppaamisesta Matti Yrjönpojalle, ei nyt ole käsillä tai asiaankuuluvassa paikassa vahvistettu, niin sen tähden lykätään juttu ensi käräjiin, joissa kontrahti vahvistettuna pitää näyttää, ja nimismiehen pitää myös sinne haastaa Sipi, joka tehdyn kontrahdin mukaan on myynyt kruununtalon kaskimaan, seuraten sitten enempi päätös.''
''Talollinen Risto Sipinpoika Pousi ajoi kannetta naapuriaan Matti Yrjönpoika Kolsia vastaan siitä, että hänellä (Matilla) on riihensä niin lähellä hänen (Riston) rakennuksia, että hänellä on siitä tulipalonvaara odotettavissa, kumminkin on riihi seissyt siinä pitkähköjä aikoja ja kuuluu Matille, Jaakko Simonpojalle ja Lauri Matinpojalle, kaikki osakkaita Kolsin talossa, ja pyytää (Risto) nyt, että riihi muutettaisiin pois.
Matti esitti vastalauseensa, ettei häntä saatikka riihen muita osakkaita ole tässä jutussa haastettu, mitä Ristokaan ei voinut väittää.
Päätös: Koskei asianosaisia, jotka omistavat osan kanteenalaisesta riihestä, ole jutussa haastettu, niin sen tähden ei oikeuskaan voi ottaa juttua esille, oikeudenkäymisenkaaren XXV luvun 22. §:n vastaisesti.
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 11/10 1754 oli esillä seuraava juttu [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1754 n:o 10: 91–94]:
''Talollinen Jaakko Simonpoika Kolsi Kolsilasta ajoi kannetta talon osaomistajaansa Lauri Matinpoikaa vastaan siitä, että hänestä on äskettäin tullut omistaja puoleen osaan Kolsin taloa, josta myös Laurilla on 1/4 osa ja Matti Yrjönpojalla toinen neljännes, mutta hänellä ei nyt ole tilaa rakentaa tontille, ja sen tähden pyytää saada tontin jakoon.
Edelleen esitti Jaakko, että Lauri on omin päin, ja häneltä sekä Matilta kysymättä kyntänyt nurmesta ylös pellon, joka rakuunalla oli ennen ollut, Itäkoski nimeltään, 1/4 tynnyrin kylvön osapuilleen, joka kumminkin kuuluu kaikille kolmelle.
Lisäksi sanoo Jaakko kaataneensa tänä kesänä Rantapellon rakuunanpellossa siellä olevan metsän kaskeksi, tosin myös sanomatta siitä muille osaomistajille, mutta Lauri tuli taas ja etumurroksessa ylöskynti siellä olevan nurmen, haluten omia itselleen; samaisessa pellossa on myös Matti Yrjönpoika, hänkin ilman jakoa, tänä vuonna anastanut pellavamaan, pienen kappaleen, puolen kapanalan laajuisen.
Suopellon rakuunanpelto on nurmella vielä koskematta.
Pyytäen Jaakko nyt, että nämä kolme peltoa jaettaisiin heidän kesken, niin että kukin tietäisi viljelyksensä.
Matti Yrjönpoika vaatii, ettei tonttia jaettaisi, vaan rakennettaisiin sekalaisesti vuoronperään, kuten ennen, jotta rakennusten muutolta vältyttäisiin. Rantapellossa myöntää hän kyntäneensä ylös 1/2 kapanalaa, siitä mikä turpeen viiltämiseltä jäi yli, ja on tyytyväinen rakuunanpellon jakoon. Esittää muuten, että Jaakko on Suopellon peltonurmelta vienyt pois osan vanhasta sinne kaatuneesta aidasta.
Jaakko myöntää, että hän talvella 1753 on ottanut tarpeisiinsa neljä kuormaa aidaksia, joista osa ei enää ollut kelvollista, tosin kuuluu siellä enimmät vielä olevan jäljellä ja mädäntyneet, ne oli koonnut Sipi, jolla ennen oli Matin osa.
Lauri Matinpoika esitti sitä vastaan, että hän on tontin jakamisesta yhtä mieltä Matin kanssa.
Lauri Matinpoika esittää, että Sipi Sipinpoika, jolla ennen oli puoli taloa, aikoi antaa pois Itäkosken pellon eräälle itselliselle; sen estääkseen kynti hän ylös samaisen pellon. Rantapellosta ylöskyntämänsä sanoo hän olevan sen puoliskon niittysarasta otettu, jota hän Matin kanssa asuu. Suopellosta väittää hän Jaakon ottaneen enemmän kuin sanoo.
Tuomio: Koska kerran talollinen Lauri Matinpoika Kolsilasta hakematta ensin jakoa hänen ja osaomistajiensa välillä tai heille kertomatta on anastanut Itäkosken rakuunan autiopellon, joka kumminkin on yhteinen koko Kolsin talolle, niin sen vuoksi rakennuskaaren X luvun 4. §:n nojalla vetää hän siitä sakkoa viisi taalaria hopearahaa, menettää myös laihon Jaakko Simonpojalle tämän osaksi tulevan puoliskon osalta, ollen tästä Itäkoskesta ei mikään muu jako tarpeen kuin että Jaakko saa puoliskonsa ja Lauri yhdessä Matti Yrjönpojan kanssa toisen puoliskon, mikä myös Suopellossa otetaan huomioon, ja silloin saavat Lauri ja Matti pitää siellä olevat vanhat aidakset, koska Jaakko on osansa vienyt pois.
Mitä tulee haluttuun tontinjakoon, niin koska Jaakko Simonpojalla on yksin puolet ja pyytää jakoa ja jolla siis rakennuskaaren X luvun 4. §:n ja XVII luvun 1. §:n sekä useampien lainkohtien ja muiden asetusten nojalla on määräysvalta, niin sen vuoksi pitää talontonttikin jakaa puoliksi Jaakolle ja toinen puoli Laurille ja Matille, jätettäen huomiotta se, että Lauri ja Matti vaativat, että kaikki kolme rakentaisivat toistensa väliin, koska se ei ainoastaan olisi sekavaa vaan myös välttämättä ne, jotka puoliskollaan kahdelle huushollille tarvitsevat useampia rakennuksia kuin Jaakko yksin puoliskollaan, silloin saisivat enemmän; jako tapahtuu siten kuin kaikille sopivaa on. Mitä sitten tulee Rantapeltoon, niin pitää ensin syynätä, onko se totta, että se, joka ennen on asunut sitä puoliskoa, jota Lauri ja Matti nyt hallitsevat, on antanut sen pellon omasta niittysarastaan, sekä jos niin ei ole, niin myös se pelto jaetaan. Nämä jaot toimittaa nimismies Ernest Usk kahden lautamiehen kanssa, kaikkien kolmen asukkaan kustannuksella, minkä jälkeen juttu sitten ensi käräjissä on uudestaan esillä. Osapuolet nimesivät siihen Martti Porkan ja Antti Puonnin.
Lauri Matinpoika oli 10:ntenä eilen illalla juopuneena oikeuden edessä, niin ettei hänen juttuaan sen vuoksi voitu ottaa esille, minkä vuoksi hän vuoden 1733 ylettömyyden ja juopumuksen vastaisen asetuksen nojalla vetää sakkoa, ensi kerran siitä tavattuna, viisi taalaria hopearahaa puoliksi syyttäjälle maakomissaari Norringille ja toinen puoli köyhille.''
Kirjoitin: ''Kirstiltä jäi avioliitosta Laurin kanssa viisi kuukautta äitinsä jälkeen kuollut tytär Liisa, jonka äidinperintö meni puoliksi isälle ja puoliksi sisaruspuolille (so. Kirstin ja Juhon lapsille).''
Pitää tietenkin olla: Kirstiltä jäi avioliitosta Laurin kanssa viisi kuukautta äitinsä jälkeen kuollut tytär Liisa, jonka äidinperinnöstä meni 2/3 isälle ja 1/3 sisaruspuolille (so. Kirstin ja Juhon lapsille).
Kaarina Eerikintytär Kolsin ensimmäinen mies Tuomas Ruoti (Ruodi, Rodi, Rode, Ruodig) astui sotapalvelukseen n. v. 1705. Vangiksi joutuessaan hän kuului Viipurin läänin kaksikasjalkaväkeen. Sotavankeudesta päästyään hänet otettiin 24/12 1721 sotamieheksi n:o 40 Kymenkartanon läänin jalkaväkirykmentin Vehkalahden komppaniaan. Hän osallistui komppanian pääkatselmukseen Haminassa 11/10 1725, jolloin hänet mainitaan 40-vuotiaaksi, 20 vuotta palvelleeksi, Kymenkartanon läänissä syntyneeksi ja naimisissa olevaksi. [RVA Generalmönsterrullor, SE/KrA/0023/0/1031 (1725): 289–290.]
Sittemmin Ruoti oli samassa komppaniassa Ruotilan Espon ja Heikkilän talojen sekä kahden Myllykylän talon muodostaman ruodun sotamiehenä n:o 31. Tästä asemasta hänet ylennettiin 16/7 1726 saman komppanian 4:nneksi korpraaliksi Summan Pasin, Rajan ja Timperin sekä Summan kartanon muodostamaan ruotuun n:o 50. Hän osallistui komppanian pääkatselmukseen Valkealassa 2/6 1735; mainitaan nyt 50-vuotiaaksi ja 32 vuotta palvelleeksi. [RVA Generalmönsterrullor, SE/KrA/0023/0/1032 (1735): 242–243, 250–251.]
Perunkirjoitus Tuomas Ruodin jälkeen pidettiin kesäkuussa 1750, juuri ennen lesken vihkimistä uuteen avioon [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1742–97 n:o 176: 99–104.] Vainajalta jäi edellisestä aviostaan kolme tytärtä: Maria Tuomaantytär Ruoti, palveluksessa Haminassa, puoliso siellä 1746 ajomies Antti Martinpoika; Susanna Tuomaantytär Ruoti, puoliso venäläinen tykistösotamies Ivan Komukov Haminassa; Katariina Tuomaantytär Ruoti, oleskeli isänsä perunkirjoituksen aikoihin Narvassa, kuului silloin vielä olevan naimaton.
V. 1743 solmitusta aviostaan Kaarina Eerikintytär Kolsin kanssa Tuomas Ruodilta jäi pojat Esa ja Aatami Tuomaanpojat, jotka muuttivat leskiäitinsä mukana Summasta Kolsilaan. Äiti avioitui 1750 Kolsin talon puolen osan puuskan, vasta aivan äskettäin leskeksi jääneen Lauri Matinpojan kanssa. Aatami-poika kuoli jo 1752. Kuten tämän viestiketjun aiemmissa viesteissä on kerrottu, perhe pääsi sittemmin (1753) puolelle osalle Kaarinan entistä kotitaloa eli neljännekselle Kolsin maakirjataloa. Esa Tuomaanpoika seurasi isäpuoltaan Lauri Matinpoikaa tämän neljännestalon isäntänä.
''Vuonna 1750 kesäkuun 16:ntena ja 22:ntena toimitettiin pesänositus 25. marraskuuta 1747 kuolleen vanhan korpraalin Tuomas Ruodin jälkeen, Summan kylässä, joka on jättänyt jälkeensä ensi aviostaan tyttären Marian naimisissa ajomies Antti Martinpojan kanssa Haminasta, tyttären Susannan naimisissa venäläisen tykistösotamiehen Ivan Komukovin kanssa Haminasta, vielä tyttären Katariinan nyt Narvassa oleskeleva ja kuuluu olevan naimaton, myöhemmästä aviosta Kaarina Eerikintyttären kanssa pojan Esan 6:nnella vuodella ja Aatamin 3:nnella vuodella, joiden holhooja on talollinen Risto Sipinpoika Pousi Kolsilasta isänpuolen sukulaisten puutteessa myöskin lanko Antti Martinpoika.
Omaisuuden ilmoitti nyt Kaarina Eerikintytär tapahtuneella varoituksella pysyä totuudessa valan päälle, ja oli se nimittäin — [raha-arvot taalareina ja äyreinä] kuparirahaa.
Rahoja on Ruodilla ollut metsässä, mutta oli tautivuoteellaan sanonut, ettei niitä kukaan voi löytää ellei hän itse pääse ylös, minkä vävy Antti ja tytär Susanna tunnustavat kuulleensa, eikä niitä sen tähden tähän ylösoteta.
Tinaa: 2 kpl tinalautasia à 1 taalari 16 äyriä, 3:–.
Kuparia: 1 vanha viinapannu hattuineen ja putkineen, arvoksi katsotaan 40:–.
Rautakaluja: 1 pieni pata kahden kannunmitan 4:–, 1 kirves 1:16, 1 viikate 1:–; yhteensä 6:16.
Vaatekappaleita: 1 puoliksikulunut sininen sotilasviitta 24:–, 1 ylen kulunut sininen sotilastakki kamisoleineen 10:–, enempiä vaatteita ei kuulu löytyvän; yhteensä 34:–.
Puukaluja: 1 vanha tammitynnyri 2:–, enempiä puukappaleita, jotka olisivat jonkin arvoisia, ei kuulu löytyvän.
Karjaa: 1 nuori lehmä 20:–.
Lapset ovat saaneet äitipuoleltaan: tytär Maria 1 tinalautasen 1:16, 1 ruplan [= 100 kopeekkaa = 100 hopeaäyriä = 300 kupariäyriä = 9 x 32 + 12 kupariäyriä =] 9:12; yhteensä 10:28; tytär Kaarina 1 vanhan lukollisen kirstun 6:–.
Pesän varat yhteensä: 122:20.
Ja kun nyt puuttuu se pesänosituskirja, joka oli laadittu edesmenneen korpraali Ruodin astuessa myöhempään avioonsa, antaen herra tuomiorovasti Fabian N. Gudsæus todistuksellaan 14. tätä kuuta tiedoksi, että hän on etsinyt läpi kaikki hallussaan olevat inventaarikirjat, muttei löydä tätä, vaan arvelee sen olevan raatimies Ananderin hallussa, joka pesänosituksenkin oli toimittanut, joka taas antamassaan todistuksessa 18:nnelta kesä- eli tätä kuuta ilmoittaa, että hän on tosin laatinut erään ylöskirjoituksen, mutta hänen hallussaan sitä ei kuulu olevan, niin ettei lasten äidinperinnöstä nyt saada mitään selkoa, vaan sitten kun edellämainitut todistukset annettiin nähtäväksi, toimitettiin 22. kesäkuuta pesänositus siten, että koska tunnustettiin omaisuuden olleen (tämä) jo Ruodin astuessa myöhempään avioonsa, lehmää lukuunottamatta, niin sen tähden viedään ylös 102 taalaria 28 äyriä.
Vielä se, minkä vävy Antti ja tytär Susanna sanovat äitinsä kuoleman jälkeen heille annetun, nimittäin: Tyttärelle Marialle 1 musta sarkahame, arvoksi katsotaan 5:–, 1 särkki 2:–; yhteensä 7:–. Tyttärelle Susannalle 1 sininen sarkahame 5:–, 1 särkki 2:–; yhteensä 7:–. Tyttärelle Katariinalle 1 sininen sarssihame 4:–, 1 särkki 2:–; yhteensä 6:–.
Yhteensä 122:20.
Näistä 122 taalarista 20 äyristä jää lasten äidinperinnöksi [kolmannes eli] 40 taalaria 28 äyriä eli kullekin tyttärelle 13:20; yhteensä 40:28.
Jää sitten taas isänperintöön loppu [kaksi kolmannesta] inventaariosta 81:24. Lisäksi tulee 1 lehmä 20:–. Rahaa ilmoitti leski Kaarina olleen esillä Ruodin kuolessa noin 24:–. Vielä on hän (Kaarina) myynyt hänen (vainajan) rakennuksen Summan kylässä 42 taalarista ja 1 pienen veneen 6 taalarista. Yhteensä 173:24.
Lyhennys. Palkkio ylöskirjoituksesta ja pesäosituksesta sekä toimituskirjasta 6:–, köyhäin 1/8 prosentti –:7; yhteensä 6:7.
Jäännös jaettavaksi: 167:17.
Jako: Leski Kaarina Eerikintyttären naimaosa [1/3 eli] 55:27. Lasten isänperintö [2/3] ensi aviosta tytär Maria [1/7 eli] 15:30, samoin Susanna 15:30, samoin Kaarina 15:30; toisesta aviosta poika Esa [2/7 eli] 31:31, samoin Aatami 31:31; yhteensä 111:22.
Yhteensä 55:27 + 111:22 = 167:17.
Litviikki perillisten kesken. — Kuparirahaa.
Tytär Maria eli ajomies Antti Martinpoika. Pitää saaman äidinperintönä 13:20 ja isänperintönä 15:30; yhteensä 29:18. Saanut äidin kuoltua 7:–. Vielä äitipuoleltaan 10:28. Äitipuoli maksaa 11:22. Yhteensä 29:18.
Tytär Susanna. Pitää saaman äidin- ja isänperintönä yhtä paljon kuin Maria, 29:18. Saanut edesmenneen äitinsä jälkeen 7:–. Äitipuolen pitää maksaa 22:18. Yhteensä 29:18.
Tytär Kaarina. Pitää saaman yhtälailla 29:18. Saanut äitinsä jälkeen 6:– edestä. Vielä äitipuoleltaan 6:–. Saa häneltä vielä 17:18. Yhteensä 29:18.
Mitä tulee myöhempien lasten isänperintöön, niin koska he jäävät äitinsä luo, seisoo perintökin hänen hallussaan kunnes he tulevat täysi-ikäisiksi.
Vävy Antti Martinpoika vaatii, että äitipuoli Kaarinan pitää valallisesti vahvistaa, ettei hän tiedä korpraali Ruodin omistamista rahoista, mitä vastaan hän (Kaarina) vaatii, että lapsipuoltenkin pitää vahvistaa valallisesti, etteivät he ole saaneet edesmenneeltä äidiltään tai isältään enempää kuin nyt on ylösmainittu, mikä juttu Anttia neuvottiin haastamaan ensi käräjiin.
Että olen omaisuuden edesmenneen mieheni jälkeen siten ilmoittanut, että voin sen huoletta valallani vahvistaa, vakuuttaa Kaarina Eerikintytär [puumerkki].
Tähän ylöskirjoitukseen ja jakoon ei meillä ole enempää muistutettavaa kuin se mitä jo on esitetty, sen vakuuttavat omasta ja alaikäisten sisarustensa puolesta Antti Martinpoika [puumerkki]. Vielä alaikäisten puolesta holhoojana Risto Sipinpoika Pousi [puumerkki].
Tytär Susanna ei ollut enää 23. kesäkuuta läsnä, vaan kuuluu olleen sairas, hän on jo 16. samaa kuuta kosketellut kaikkea häntä koskevaa.
Siten ylöskirjoitetuksi, arvioiduksi ja jaetuksi vakuuttavat Arv. Renner. Juho Tuomaanpoika Pasi, lautamies Summasta.''
Perukirjan yhteyteen on nidottu Haminan konsistorin esimiehen, tuomiorovasti Fabian Nicolaus Gudseuksen ja Haminan entisen raatimiehen, Lappeenrannan kämnerinoikeuden puheenjohtajan Petter Ananderin antamat todistukset, joihin perukirjassa viitataan:
''Lauri Matinpojan pyynnöstä olen kolme kertaa etsinyt läpi kaikki hallussani olevat inventaarikirjat löytämättä edesmenneen korpraali Roden pesänositusta, jonka hän on edellisen vaimonsa jälkeen laadituttanut. Se ei liene tullut käsiini. Koska herra Anander kuuluu samaisen kirjoittaneen ja luvanneen luovuttaa minulle sen, jonka, mikäli niin on tapahtunut, pitäisi tosiaankin löytyä hallustani. Olisi oikein hyvä, jos tämä köyhä Lauri voitaisiin kaikkinensa erottaa kihlatun morsiamensa lapsipuolista. 14. kesäkuuta 1750. F. Gudséus.''
''Lauri Matinpoika Kolsilasta on tosin pyytänyt minulta luetteloa siitä omaisuudesta, joka oli edesmenneen korpraali Thomas Rodin kuolinpesässä, kun hän astui toiseen avioon nykyisen leskensä Kaarina Eerikintyttären kanssa Kolsilasta, niin voin kyllä muistaa samaisen luettelon laatineeni korpraalin ja hänen tyttärensä läsnä ollessa, joka silloin heti oli annettu hänen käsiinsä ennen kuin hän sai astua avioon nykyisen leskensä kanssa, mutta en nyt löydä hallustani mitään jäljennöstä siitä, vaan lienee itse pesänosituskirja kyseisen korpraalin kätkössä, tai perillisten, tai mahdollisesti luovutettu korkeastikunnianarvoisalle herra tuomiorovastille, mikä täten pyynnöstä todistukseksi annetaan. Lappeenrannassa 18. kesäkuuta 1750. Pet. Anander.''
Lähde: Vehkalahden perukirjoja ja perinnönjakoja. KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1742–97 n:o 176: 99–104.
Maria Tuomaantytär Ruodin mies, haminalainen ajomies Antti Martinpoika käytti sukunimeä Luoma. Ks. esim. Haminan henkikirja 1756, ajomiehet, n:o 29 (Anders Mårtensson Luoma mh) [KA Vanhan Suomen tili 10110: 1215–1216]. Hän oli muuttanut Haminan suomalaisen etukaupungin 1. kortteliin 1746 Kannusjärven Parkon talosta. Vrt. Martti Korhonen: Vehkalahden pitäjän historia II (1981), sivut 478 (Kannusjärven Parkko) ja 433 (Paijärven Luoma).
Vehkalahden ja osan Kymiä 1/10 1744 alkaneissa syyskäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1744 n:o 1: 94–94v]:
''Antti Martinpoika Vehkalahden pitäjän Kannusjärven kylän Parkon talosta astui oikeuden eteen yhdessä setänsä pojan Sipi Antinpojan kanssa (tillika med thess Faderbroders Son Sigfred Andersson) ja pyysivät oikeuden tuomiokirjaan merkittäväksi sopimuksen, joka heidän ja Antti Martinpojan äidin Johanna Sipintyttären kesken on tehty Parkon talosta ja siinä olevasta omaisuudesta, näin kuuluvana:
'Kypsästi harkittuani ja sovittuani poikani Antti Martinpojan kanssa otan minä Johanna Sipintytär veljenpoikani Sipi Antinpojan (min Brors Son Sigfrid Andersson) perillisekseni ja täten lupaan hänelle, sekä ennen että jälkeen kuolemani, yhtä suuren oikeuden irtaimeen ja kiinteään omaisuuteeni kuin on omalla pojallani; tullen hänen yhdessä kanssani viljellä nyt omistamaani Parkon rusthollia Vehkalahden pitäjässä ja Kannusjärven kylässä, niin ettei kumpikaan puoli saa moittia toisen tekemisiä, jotka pesän hyödyksi ja vaurastumiseksi koituvat, mikä nimiemme allepanemisella vahvistetaan. Haminassa 1. lokakuuta 1744.
Johanna Sipintytär. Antti Martinpoika. Sipi Antinpoika. [yksi puumerkki: hakaristi.]
Ylläseisovan välipuheen vakain tuumin ja tervein järjin sovituksi vakuuttavat Matti Yrjönpoika [puumerkki]. Niilo Söyringinpoika [puumerkki].'
Ja kun niin Antti Martinpoika kuin Sipi Antinpoikakin kaiken tämän siten sovituksi tunnustivat, niin merkittiin moinen oikeuden tuomiokirjaan heille vastaisuudessa noudatettavaksi.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 7/10 1745 alkaneissa syyskäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1745 n:o 2: 205–205v]:
''Risto Ristonpoika Huuk Kannusjärveltä vastaan Antti Martinpoika Parkko.
Kantaja esitti, kuinka vastaaja oli ollut tekemässä kauppoja hänen kanssaan Parkon talosta (stådt i handel med honom om Parcko hemman) ja jo tingannut hinnaksi kahdeksankymmentä taalaria kuparirahaa, johon hän sitäkin paremmin arvelee olevansa oikeutettu kun hän on vastaajan lanko ja hänellä on vaimona vastaajan äidin, taloa viimeksi asuneen Johanna Sipintyttären tytär Liisa Martintytär, mistä huolimatta hän [vastaaja] on häneltä kysymättä äskettäin myynyt talon hallintaoikeuden Matti Sorsalle Enäjärveltä, ja vaatii sen vuoksi, että vastaaja velvoitettaisiin pysymään kaupassaan.
Vastaaja sanoi, ettei hän vaan hänen äitinsä Johanna oli luovuttanut talon hallintaoikeuden Matti Sorsalle, voimatta kuitenkaan kiistää, etteikö olisi ollut tekemässä kauppoja kantajan kanssa, muttei ollut varmasti päättänyt, vaan sanonut, että suon talon sinulle yhtä mieluusti kuin jollekulle toisellekin, kunhan annat yhtä paljon kuin toinenkin, mihin äitikin oli ollut tyytyväinen. Mutta hän ei ollut tuonut esiin mitään rahoja, minkä vuoksi he olivat luovuttaneet hallintaoikeuden toiselle, joka antoi rahat ja jolla jo kuuluu olevan asianmukainen sijoituskin taloon (behörig infördsel i hemmanet).
Kantaja väitti rahojensa olleen valmiina ja että olisi antanut ne, jos he vain olisivat sanoneet hänelle ennen kuin päättivät kaupan toisen kanssa, ja vaati sen vuoksi aiempaansa.
Ja koska riidanalainen talo kuuluu olevan kruunun, niin hakijan pitää tehdä anomus sen hallintaoikeudesta Hänen Keisarillisen Majesteettinsa provinssikansliaan.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 8–11/10 1746 pidetyissä syyskäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1746 n:o 3: 142v–143v] Matti Laurinpoika Kannusjärveltä ajoi kannetta saman kylän Risto Ristonpoika Parkkoa vastaan. Kantaja esitti, että hän oli kontrahdilla 6:nnelta toukokuuta 1745 hankkinut itselleen puolet Parkon kruununrusthollia yhdeksästäkymmenestä taalarista kuparirahaa Johanna Sipintyttäreltä ja hänen pojaltaan Antti Martinpojalta ja tullut siihen sijoitetuksi 2. lokakuuta samana vuonna, mutta Keisarillinen Viipurin kuvernementinkanslia oli viime toukokuun 30:ntena katsonut hyväksi muuttaa yllämainitun hänen imissionsa ja sijoittanut Johannan vävyn Riston taloon, sekä päätöksellään 31. heinäkuuta samana vuonna alistanut kihlakunnanoikeuden ratkaistavaksi jutun vuoden 1746 tulosta.
Jouduttuaan väistymään Parkon talosta lailliseen lähtöpäivään 14/3 1747 mennessä Matti Laurinpoika otti viljelykseen Sippolan hovin aution Kuritun torpan. Ks. kirjoitukseni ''Sippolan Kurittu-suku'', Genos 4/1990, sivut 121–132, erit. sivu 130.
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 27/10 1753 [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1753 n:o 9: 322–323]:
''Talollinen Lauri Matinpoika Kolsi Kolsilasta ajoi kannetta lankoaan ja talonsa osaomistajaa Sipi Sipinpoika Kolsia vastaan vaatien häneltä vaimonsa perintöosaa sen jakokirjan mukaisesti, joka Sipillä kuuluu siitä olevan.
Sipi tunnusti, ettei hän jaon tapahduttua ollut maksanut mitään langolleen eikä kenellekään muulle perillisistä, ja sanoi olevansa kykenemätön mitään maksamaan.
Sahamies Matti Yrjönpoika Myllykylästä teki perintöosuudestaan yhtäläisen vaatimuksen Sipille.
Tästä sopivat he siten, että koska Sipi Sipinpoika ei suuren köyhyytensä ja sairaalloisuutensa vuoksi kykene enää viljelemään ja hoitamaan osuuttaan talosta, niin sen tähden luovuttaa hän samaisen heinineen ja olkineen Matti Yrjönpojalle nyt heti vastaan otettavaksi, kumminkin pidättäen niille, jotka niityiltä ovat heinän puoliksi korjanneet, heidän puoliskonsa (heinästä), mitä vastaan Matti Yrjönpoika ulosmaksaa Sipille kolmetoista ruplaa, joista tyydytetään ensin ne, joilla on perintöä saatavana, ja jos jotain jää yli, maksetaan se muille Sipin saamamiehille tai Sipille itselleen.
Tämä sovinto luettiin osapuolille, jotka samoin kuin sahamies Matti Yrjönpoika sen kaikin osin hyväksyivät, sekä, koska Kolsin talon on katsottu olevan kruunun, neuvottiin Matti Yrjönpoikaa hankkimaan itselleen asiaankuuluva sijoitus Sipin osaan Kolsin taloa, joka osa on 1/4 osa koko Kolsin taloa.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 18–27/10 1753 pidettyjen syyskäräjien viimeistä käräjäpäivää seuraavana päivänä 28/10 1753 kihlakunnantuomari Arvid Renner toimitti, arvatenkin edellispäivän jutun osapuolten pyynnöstä, litviikin eli tiliselvityksen Kolsilan Kolsin kruununtalon puolen osan edesmenneen isännän Yrjö Ristonpoika Kolsin (ja tämän edeltäjän Eerik Martinpoika Kolsin) jälkeensä jättämän perinnön vielä tilittämättömistä perintöosista [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1742–97 n:o 176: 216].
Perunkirjoitus vainajan jälkeen oli pidetty 31/10 1749. (Vrt. edellä siteerattu Matti Yrjönpojan ja Sipi Sipinpojan välillä 1749–50 ollut juttu.) Vainajan jälkeen talonpuolisko oli jäänyt hänen leskensä Maria Niilontyttären ja tämän vävyn Sipi Sipinpojan hallintaan, joka sitten 1753 luovutti talonpuoliskosta puolet vaimonsa sisarenmiehelle Lauri Matinpojalle (ks. edellä Lauri Matinpojan ja Sipi Sipinpojan välinen juttu talvikäräjissä 1753).
Tilityksen debet-puolella oli perillisten perintösaamisia 136 taalaria 17 äyriä kuparirahaa, joista vainajan tytärpuolella Kaarina Eerikintyttärellä eli Lauri Kolsin vaimolla 22:23, tytärpuolella Eeva Eerikintyttärellä eli ajomies Mikko Haimisen vaimolla 11:15, poika (tekstissä erheellisesti poikapuoli) Matti Yrjönpojalla 26:19 sekä leskellä (eli Kaarinan, Eevan ja Matin äidillä) Maria Niilontyttärellä 75:24.
Eeva oli saanut perintöosastaan 11 taalarin 8 äyrin arvoisen hiehon, Matti oli saanut puolentoista taalarin arvoisen kirveen ja hänen perintöosastaan oli vähennetty 6 taalaria Sipin kanssa tehdyn sovinnon mukaisesti, ja Maria oli saanut 79 taalarin 16 äyrin osuudestaan 3 taalaria 24 äyriä.
Tilityksen kredit-puolella oli ainoastaan ne 13 ruplaa eli 121 taalaria 28 äyriä kuparirahaa, jotka Matti Yrjönpoika maksoi lankonsa Sipin hallussa vielä olleesta neljänneksestä Kolsin taloa. Tästä jaettiin Kaarinalle 20 taalaria, Eevalle 10 taalaria, Matille itselleen 23 taalaria 16 äyriä ja Marialle 68 taalaria 12 äyriä.
Perintösaamisia jäi siis vielä 14 taalaria 21 äyriä, josta Kaarinalla 2:23, Eevalla 1:15, Matilla 3:3 ja Marialla 7:12.
P.S. Korjaus edelliseen viestiini: otsikon vuosiluvun pitää olla 1753 (ei 1750).
Perunkirjoitus 13/3 1756 Kolsilassa Yrjö Ristonpoika Kolsin lesken Maria Niilontyttären jälkeen [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1742–97 n:o 176: 274–275]:
''Vuonna 1756 maaliskuun 13:ntena toimitettiin ylöskirjoitus Vehkalahden pitäjän Kolsilan kylästä olleen lesken Maria Niilontyttären jälkeen, joka kuoli syksyllä 1754 jättäen jälkeensä lapset, poika Matti Yrjönpoika Kolsin sekä tyttäret: Maria, kuollut ennen äitiä, oli naimisissa Sipi Sipinpoika Kolsin kanssa, (näillä) lapset poika Mikko 11- à 12-vuotias ja tytär Liisa 3-vuotias, elävät; Kaarina, naimisissa Lauri Matinpoika Kolsin kanssa; ja Eeva, naimisissa ajomies Mikko Haimisen kanssa Haminasta; Anna, oli naimisissa sahamies Matin kanssa Viialasta, mutta on kuollut, hän Matti elää yhden tyttären kanssa.
Omaisuuden ilmoitti poika Matti, jonka luona vainaja kuoli, olevan seuraava, nimittäin — [Raha-arvot] taalareita ja äyriä hoparahaa.
Rahoja ei yhtään.
Kuparia ei myöskään.
Vaatekappaleita ei yhtään, joita voidaan merkitä ylös.
Litviikin 28:nnelta lokakuuta 1753 mukaan on vainajan osa edesmenneen miehensä Yrjön jälkeen, joka on hänen poikapuolensa [sic! p. o. poikansa] Matti Yrjönpojan hallussa saatavana 22:25. Tytär Anna eli sahamies Matin entinen vaimo sai 31. lokakuuta 1749 toimitetun perinnönjaon mukaan 2:–. Yhteensä 24:25 [= 74:11 kuparirahaa = 7 ruplaa 93 kopeekkaa].
Lyhennys. Tingattu ylöskirjoituksesta ja toimituskirjasta –:24. Köyhäin 1/8 prosentti –:1. Yhteensä –:25.
Jakoon jää 24:–.
Jako. Poika Matti 8:–. Tyttäret Maria [so. tämän lapset] 4:–; Kaarina 4:–; Eeva 4:–; Anna [so. tämän lapsi] 4:–. Yhteensä 24:–.
Että vainaja ei ole mitään sellaista jälkeensä jättänyt, joka voitaisiin merkitä ylös, paitsi ylösmerkityt rahat, sen voin minä valallisesti vannoa, jos niin vaaditaan, vakuuttaa Matti Yrjönpoika [puumerkki].
Tähän ylöskirjoitukseen ja jakoon ei meillä ole muistutettavaa, vakuuttavat Lauri Matinpoika [puumerkki], Mikko Matinpoika [puumerkki].
Siten ilmoitetuksi ja jaetuksi, vakuuttaa kuten yllä Arvid Renner.''
Huomautus: Vainajan tyttäret Maria, Kaarina, Eeva ja Anna ovat Eerikintyttäriä, syntyneet vainajan ensi aviosta Eerik Martinpoika Kolsin kanssa. Vainajan poika Matti Yrjönpoika oli syntynyt vainajan toisesta aviosta Yrjö Ristonpoika Kelkan eli Kolsin kanssa.
Perunkirjoitus 5/3 1781 Kolsilan Kolsin kruununtalon neljäsosan haltijan Lauri Matinpoika Kolsin jälkeen [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1742–97 n:o 176: 477–478]:
''Vuonna 1781 maaliskuun 5:ntenä toimitettiin asiaankuuluva ylöskirjoitus Vehkalahden pitäjän Kolsilan kylästä olevan talollisen Lauri Matinpoika Kolsin jälkeen, joka on kuollut viisi vuotta sitten ja jättänyt jälkeensä leski Kaarina Eerikintyttären lapsineen: poika Eerik naimisissa, tytär Kaarina hänkin naimisissa Reitkallista olevan Martti Laannin kanssa. Sanottu leski on ennen ollut naimisissa Tuomaaksi kutsutun kanssa, joka on tämän vallan alussa kuollut ja jättänyt jälkeensä yhden lapsen: poika Esa täysi-ikäinen, kaikki nyt läsnä olevina; ylöskirjoitus hänen (Tuomaan) jälkeen kuuluu hyvinkin toimitetun, muttei tiedetä missä samainen (perukirja) nyt on. Omaisuuden ilmoitti leski valan velvoituksella olevan seuraava, nimittäin: — [Raha-arvot] ruplia ja kopeekoita.
Rahoja ei yhtään.
Kuparia: 1 vanha ja rikkinäinen viinapannu 2:–.
Vaatekappaleita ei yhtään.
Rautakaluja: 1 pata viiden kannunmitan –:50, 1 samoin yhden kannun –:16, 2 kpl kirveitä –:20, 3 kpl viikatteita –:30, 3 kpl sirppejä –:18, 1 juurikirves –:10, 1 rautalapio –:16, 1 aura –:40, 1 ahrain ja parilas –:25, 1 vasara –:6, 2 kpl lehmänkelloja vanhoja –:20; yhteensä 2:51.
Talouskaluja: 4 kpl maitopyttyjä –:16, 1 kiulu –:2, 1 kirnu –:10, 1 taikinakaukalo –:10, 2 kpl vesisaaveja –:12, 1 samoin –:2, 1 juomatynnyri –:12, 1 vanha tiinu –:20, 2 paria länkiä –:20; yhteensä 1:4.
Hevosia ja karjaa: 1 ruunahevonen 16-vuotias hallakko 8:–, 1 ori 4-vuotias 10:–, 4 kpl lehmiä 12:–, 1 hieho 2:–, 1 vuoden vanha härkä 2:–, 1 puoli vuotta vanha porsas –:30, 2 kpl lampaita –:64; yhteensä 34:94.
Kalastuskaluja: 2 kpl riimuverkkoja –:40, 1 pieni vene –:80, 2 kpl rysiä –:20; yhteensä 1:40.
Myötäjäisiä ja lepintöä: Tytär Kaarina saanut 1 lampaan –:32, 1 karitsan –:16, 1 vaipan –:64, 1 vanhan kirstun –:50; yhteensä 1:62.
Saamisia ei yhtään.
Summa 43:51.
Lyhennys: velka Maria Kolsille 6:–, ylöskirjoituksesta ja toimituskirjasta –:32, köyhäin [1/8 prosentti] –:2; yhteensä 6:34.
Jaettavaksi jää [43:51 – 6:34 =] 37:17.
Jako: Lesken naimaosa [1/3 eli] 12:39. Lasten isänperintö [2/3 eli 24:78]: poika Esa 9:91 1/5, poika Eerik 9:91 1/5, tytär Kaarina 4:95 3/5. Yhteensä 37:17.
Omaisuuden tässä ylöskirjoituksessa olen niin ilmoittanut, että voin sen valallani vahvistaa, vakuuttaa Kaarina Eerikintytär [puumerkkinä nimikirjaimet EK (ehkä alkujaan Eerik Kolsin käyttämä?)].
Tähän ylöskirjoitukseen ja jakoon ei meillä ole mitään muistutettavaa, vakuuttavat Esa Tuomaanpoika [puumerkki EK], Eerik Laurinpoika [puumerkkinä rasti], Martti Juhonpoika [puumerkki].
Siten ylöskirjoitetuksi ja jaetuksi vakuuttaa kuten yllä Fr Langell.''
[I]Huomautus: ''Tuomaaksi kutsuttu'' (Thomas kallad) vainajan lesken Kaarina Eerikintyttären edellinen mies oli korpraali Tuomas Ruoti, jonka jälkeen 1750 tehdyn perukirjan suomennos on jo tässä viestiketjussa.
Perunkirjoitus 17/1 1783 Kolsilan Kolsin kruununtalon neljäsosan haltijan Matti Yrjönpoika Kolsin jälkeen [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1742–97 n:o 176: 533–534v]:
''Vuonna 1783 tammikuun 17:ntenä toimitettiin asiaankuuluva ylöskirjoitus Kolsilan kylän talollisen Matti Yrjönpoika Kolsin jälkeen, joka on lähemmäs vuosi sitten kuollut ja jälkeensä jättänyt leski Judit Juhontyttären lapsineen: pojat 1) Aatami täysi-ikäinen läsnä oleva, 2) Mikko ja 3) Eerik hekin täysi-ikäisiä mutteivät nyt saapuvilla, joiden oikeutta valvoi veli Aatami, 4) Kalle 16 vuotta, 5) Martti 13 vuotta, tytär 6) Maria 20 vuotta, joiden holhoojaksi uloskatsottiin talollinen Aatami Tuomaanpoika Kolsi, saapuvilla.
Ilmoittaen leski pesän yhteisen jäämistön valan velvoituksella olevan seuraava, nimittäin: — [raha-arvot] ruplia ja kopeekoita.
Rahoja ei yhtään.
Hopeaa ei myöskään.
16 naulaa kuparia 2:8.
Rautakaluja: 1 pata kuuden kannunmitan vanha –:40, 3 kpl kirveitä –:30, 4 kpl viikatteita –:40, 4 kpl sirppejä –:24, 1 juurikirves –:10, 1 rautalapio vanha –:10, 1 aura –:40, 1 vasara ja hohtimet –:20, 1 padanjalusta –:10, 1 lehmänkello –:10; yhteensä 2:34.
Talouskaluja: 4 kpl maitopyttyjä –:16, 1 kiulu –:2, 1 kirnu –:10, 1 taikinakaukalo –:10, 1 tiinu vanha –:20, 1 juomatynnyri –:20, 1 vesisaavi –:10, 2 vesiämpäriä –:4, 2 paria länkiä –:20, 1 puusatula –:10; yhteensä 1:22.
Hevosia ja karjaa: 1 ruunahevonen 20 vuotta 5:–, 1 samoin 15 vuotta 8:–, 3 kpl lehmiä 9:–, 1 hieho 2:–, 3 kpl lampaita 1:50, 1 puolivuotias sika –:60; yhteensä 26:10.
Kalastuskaluja: 7 kpl verkkoja 1:40, 2 kpl rysiä –:24, 1 vanha vene –:70; yhteensä 2:34.
Vaatekappaleita: 1 sarkatakki –:70, 1 pari pöksyjä –:10, 5 kpl paitoja –:50, 2 paria sukkia –:20, 1 talvimyssy –:20, 1 pari kenkiä vanhat –:10; yhteensä 1:80.
Viljaa: 1/2 tynnyriä rukiita kylvetty 1:50. 5 tynnyriä korjattu 15:–; yhteensä 16:50.
Saamisia ei yhtään.
Poika Mikko saanut 1 lehmän 3:–, käteisenä 4:–; yhteensä 7:–.
Summa 49:38 [sic! pitäisi olla 59:38].
Lyhennys: Ei mitään velkoja. Ylöskirjoituksesta ja toimituskirjasta –:75, köyhäin [1/8 prosentti] –:6; yhteensä –:81.
Jakoon jää 48:57 [sic! pitäisi olla 58:57].
Jako: Lesken naimaosa (1/3) 16:19. Lasten isänperintö (2/3): pojat Aatami 5:88 8/11, Mikko 5:88 8/11, Eerik 5:88 8/11, Kalle 5:88 8/11, Martti 5:88 8/11; tytär Maria 2:94 4/11; yhteensä 48:57.
Omaisuuden tässä ylöskirjoituksessa olen niin ilmoittanut, että voin sen valallani vahvistaa, vakuuttaa Judit Juhontytär [puumerkki].
Tähän ylöskirjoitukseen ja jakoon ei meillä ole mitään muistutettavaa, vakuuttavat Aatami Matinpoika [puumerkki], Aatami Tuomaanpoika [puumerkki].
Siten ylöskirjoitetuksi ja jaetuksi vakuuttaa kuten yllä F. Langell.''
Huomautuksia: Pesän varojen yhteenlaskussa on virhe: varojen kokonaissumman (brutto) pitäisi olla 59:38 ja jaettavaksi jäävien eli nettovarojen siis 58:57. Tästä lesken naimaosa on 19:52 1/3 ja lasten isänperintö yhteensä 39:04 2/3, mistä kunkin pojan osuus (2/11) noin 7:10 ja tyttären osuus (1/11) noin 3:55. — Poika Mikon ennakkoperintö (7 ruplaa) ei siis oikeastaan ylittänytkään hänen isänperintöosaansa.
Alaikäisten etua valvomaan määrätty Aatami Tuomaanpoika Kolsi oli Kolsin talon toisen puoliskon isäntä, Anna Kaarina Juhontytär Kolsin kolmas mies.
Martti Korhosen teoksessa Vehkalahden pitäjän historia II (1981) sivulla 162 olevassa Töytärin Brandstaka-suvun sukutaulussa mainitaan Jussi Eerikinpojan tyttäret Maria, Judit ja Anna Jussintyttäret, joiden aviomiehet ovat Eerik Pilhjärta, Eerik Pousi ja Matti Kolsi (tässä järjestyksessä). Tässä Juditin ja Annan miesten nimet ovat erehdyksessä vaihtuneet. Luultavasti virhe on jo Daniel Tilaan muistinpanoissa, joihin Korhonen viittaa.
Tuula Ulvelinin teoksessa Pihlhjärta-Tepponen knaappisuku Vehkalahdelta (2003) sivulla 46 taulussa 153 mainitaan Judit Juhontytär Brandstakan miehen Matti Yrjönpoika Kolsin syntyneen Myllykylän sahalla, mikä ei pidä paikkaansa. Kuten tämän viestiketjun aiemmista viesteistä voi päätellä, Matti Yrjönpoika syntyi Kolsilassa Kolsin rusthollin puolen osan isännän Yrjö Ristonpoika Kelkan eli Kolsin ja Maria Niilontyttären poikana. Riitaannuttuaan sisarpuolensa miehen Sipi Sipinpojan kanssa hän meni joksikin aikaa sahamieheksi Myllykylän sahalle.
Sipi Sipinpojan entistä puoliskoa Kolsin kruununtalosta hallitsivat Matti Yrjönpoika ja Lauri Matinpoika, kumpikin puoliksi. Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 16/10 1758 he riitelivät peltosarkojen ja tontin jakamisesta [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1758 n:o 14: 97v–98v, 98v–99]:
''Talollinen Matti Yrjönpoika Kolsilla Kolsilasta oli se kanne talon osaomistajaa Lauri Matinpoikaa vastaan, että vaikka Kärsäpellon peltojaossa ne kaksi sarkaa, jotka heillä yhdessä siellä on, ovat ennen toisella tapaa viljellyt, niin on Lauri kumminkin tänä syksynä kyntänyt toisen saran toisella tavalla, niin että se nyt kynnetään poikittain, ja sen tähden vaatii (Matti) takaisin vanhaan jakoon.
Lauri lausuu, että jaossa tuli hänen sarkansa juoksemaan pitkin aitaa; nyt kun lumikin talvisin siinä aina makaa, niin on hän sen tänä syksynä niin muuttanut, että heidän molempien sarat juoksevat aitaan, mikä siten tietää talven vahinkoa kummallekin, kuuluen Matti kaikkialla niin haluavan asiain olla.
Tämän jälkeen pyysivät osapuolet uutta jakoa, niin että kumpikin saa osansa huonommasta ja paremmasta, kumpikin puoliksi.
Päätös: Koska on rakennuskaaren I luvun 3. §:n mukaista, että jokainen saa osansa niin huonommasta kuin paremmasta, niin sen tähden määrätään pitäjän nimismies yhden lautamiehen ja jonkun toisen puolueettoman kanssa jakamaan pellot Matti Yrjönpoika ja Lauri Matinpoika Kolsin kesken, missä otetaan huomioon, että siellä missä yhden tai toisen on välttämättä saatava sarkansa pitkin aitaa, hänelle silloin annetaan rakennuskaaren IV luvun 2. §:n mukaisesti yhden kyynärän lisäys.''
''Talollinen Lauri Matinpoika Kolsi ajoi kannetta talon osaomistajaa Matti Yrjönpoikaa vastaan siitä, että hän (Matti) on keväällä 1756 laittanut aittansa sellaiseen paikkaan, että se on hänelle (Laurille) esteensä ulos- ja sisäänajossa, ja pyytää sen vuoksi, että hänet (Matti) velvoitettaisiin laittamaan rakennuksensa niin, ettei tie ulos ja sisään tukkeudu.
Matti sanoo rakentaneensa aittansa vanhaan paikkaan ja pyytää tontin jakoa. Lauri suostuu siihen, että jako tapahtuu.
Päätös: Koska talolliset Lauri Matinpoika ja Matti Yrjönpoika yhdessä omistavat puoli Kolsin taloa ja siis omistavat puoli tonttia, niin sen tähden määrätään pitäjän nimismies yhden lautamiehen ja toisen puolueettoman miehen kanssa tasaamaan tontti heidän kesken, niin että kumpikin saa osansa, niin kuin se kummallekin sopivimmin lankeaa, niin että heillä myös on tiensä ulos ja sisään, eivätkä rakenna toisilleen vahingoksi, missä pitää myös ottaa huomioon, että tontti sijoitetaan niin että rakennusten muuttoa tapahtuu niin vähän kuin mahdollista, ja jos kylän sikotarhasta täytyy ahtauden vuoksi jotain ottaa, rakennuskaaren II luvun mukaisesti, niin pitää sen tapahtua naapurusten suostumuksella.''
Viitatut lainkohdat luettavissa sivulla http://agricolaverkko.fi/vintti/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/1734/l175909.html.
Vehkalahden ja osan Kymiä 23/2 1727 alkaneissa talvikäräjissä Johan Forsell ajoi kannetta Kolsilan Kolsin Yrjö Ristonpoikaa vastaan [KA Kymenkartano ja Lappee 1727 KO a 33 (ii 36): 171–172]:
''Vaikkakin vastaaja Yrjö Ristonpoika Kolsilasta arvelee, ettei ole velvollinen maksamaan enempää kuin puolet niistä 21 taalarista 8 äyristä kuparirahaa, joita kantaja Johan Forsell edesmenneen isänsä näytetyn kladin johdosta vaatii tavaroista, jotka Yrjön edeltäjä avioliitossa, Eerik Kolsi oli saanut, koska Juho Tuomaanpojan kuuluu pitämän suorittaa loput, koska hän oli Eerikin kuoltua saanut Eerikin veljentyttären ja tämän mukana puoli taloa. Kumminkin koska sitä vastaan havaitaan, että Eerik Kolsi oli ollut isäntä talossa ja hän yksin on kladissa veloitettavana, niin sen tähden harkitaan aiheelliseksi, että Yrjö Ristonpojan, joka on naimisissa Kolsin lesken Maria Niilontyttären kanssa ja Kolsin jälkeen taloa asuu, pitää maksaa Forsellin kuolinpesälle nämä 21 taalaria 8 äyriä kuparirahaa ynnä 1 taalari hopearahaa kulunkeina, ollen Yrjö Ristonpojalla kumminkin vapaus hakea [osaa rahoista] kyseiseltä Juho Tuomaanpojalta, mikäli arvelee siihen olevan aihetta, miten parhaiten voi.''
Vehkalahden ja osan Kymiä 11–15/3 1728 pidetyissä talvikäräjissä Yrjö Ristonpoika haki Juho Tuomaanpojalta puolta osaa Forsellille maksamistaan rahoista [KA Kymenkartano ja Lappee 1728 KO a 34 (ii 37): 251–252]:
''Vaikkakin Juho Tuomaanpoika Kolsilasta arvelee, ettei ole velvollinen maksamaan mitään Yrjö Ristonpojalle niistä 23 taalarista kuparirahaa, jotka Ristonpoika on tämän oikeuden viime vuoden talvikäräjissä tekemän päätöksen seurauksena maksanut Johan Forsellille, koska hän ei kuulu nauttineen enempää kuin 1/2 taloa ja yhden lehmän edesmenneitten appivanhempiensa Heikki Martinpojan ja Annika Laurintyttären jälkeen; kumminkin koska sitä vastaan tulee punnittavaksi, että velka Forsellille havaitaan Juho Tuomaanpojan kyseisten appivanhempien ja Yrjö Ristonpojan edesmenneen edeltäjän avioliitossa, Eerik Martinpojan tekemäksi siihen aikaan kun he mahtoivat yhdessä olla rusthollissa, joka on langennut osapuolille puoliksi; sen tähden harkitaan aiheelliseksi, että Juho Tuomaanpojan pitää maksaa Yrjö Ristonpojalle puolet yllämainituista 23 taalarista 11 taalarilla 16 äyrillä kuparirahaa ja 20 äyriä hopearahaa kulungeista.
Ja mitä tulee Tuomaanpojan siitä esittämään valitukseen, että hänen edesmennyt anoppinsa Annika Laurintytär ei kuulu saaneen yhtäläistä osaa Eerikkiä vastaan jaettaessa karjaa, rauta- ja puukaluja ynnä muuta talosta löytynyttä, niin määrätään nimismies Grass ja lautamies Kiri tekemään asianmukainen inventaario ja jako osapuolten kesken, missä tilaisuudessa pitää tutkittaman ja oikaistaman, hallitseeko Tuomaanpoika Ristonpojan väitteen mukaisesti Kankaan pellossa 1/2 tynnyrinalaa enemmän kuin hänelle puolen talon osalta kuuluu, mikä toimitus tulee ensi käräjissä esitettäväksi lailliseen tarkastukseen.''
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 12/10 1754 oli esillä seuraava juttu [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1754 n:o 10: 109v–111]:
''Talolliset Lauri Matinpoika ja Matti Yrjönpoika, jotka kumpikin hallitsevat neljännestä Kolsin talosta Kolsilan kylässä, esittivät naapuria Johan Forsellia vastaan, että heidän sarkansa Kaskiniitulla on kapeampi ylhäältä kuin alempaa, ja arvelevat, että hänellä Forsellilla on taloonsa niin paljon sisällä heidän sarastaan kuin heiltä uupuu.
Lisäksi he esittivät, että Forsellilla on samaisen niityn yläpuolella palanen peltoa, ja kun heidän niittysarkansa täytyy päättyä Forsellin pellon aitaan, sen sijaan että naapureiden juoksevat pitemmälle, niin sen tähden väittävät he, että Forsell on heidän niittysarastaan anastanut peltoonsa.
Forsell lausuu, että sitä sarkaa, joka hänellä Forsellilla on Kaskiniitulla, ei hän ole yhtään leventänyt, vaan, vaikka Kolsin sarka on kapeampi yhdestä päästä, niin on Forsellilla sitä vastaan niin paljon kapeampi kuten hänelle kuuluukin siellä missä Kolsin on leveämpi toisessa päässä kuin alempana, ja vaatii, että pysytettäisiin voimassa vanha jako, minkä mukaisesti niin hän kuin Kolsin talon entiset asukkaat ovat kukin sarkansa korjanneet. Siellä olevan pellon sanoo hän ikimuistoisista ajoista kuuluneen hänen taloonsa, ilman että Kolsin entiset asukkaat olisivat sitä moittineet.
Lauri ja Matti myöntävät, että pelto on tosin ollut Forsellin talolla pitkähköjä aikoja, mutta arvelevat, että se on alkujaan tehty Kolsin niittysarasta. Väittäen myös, että Forsell on vasta viime kesänä vallannut neljä syltä heidän niittysarastaan omaansa ja lyönyt rajapaalut sen mukaisesti.
Todistajia ei ollut kellään.
Päätös: Koska Lauri Matinpoika ja Matti Yrjönpoika Kolsi Kolsilasta itse tunnustavat, että Johan Forsellin talo on pitkähköjä aikoja hallinnut sitä niittykappaletta, jota he Kaskiniitun yläpuolella nyt moittivat, ja heillä sitä vastoin ei ole todisteita, että se pelto olisi otettu heidän niittysarastaan, niin sen tähden rakennuskaaren X luvun 4. §:n nojalla pysytetään hänet nautinnassaan, kunnes Lauri ja Matti Kolsi paremmin perustein, asiaankuuluvassa paikassa, voivat häneltä Forsellilta sen voittaa pois. Mutta mitä Kaskiniitun niittysarkoihin tulee, pitää ne silloin mitata ja tasata niiden katselmusmiesten toimesta, jotka on Kolsin talon tonttia koskien määrätty.''
Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjistä 31/1 1754 lykätty juttu sai päätöksen syyskäräjissä 13/10 1754 [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1754 n:o 10: 191–191v]:
''Talollinen Matti Yrjönpoika Kolsi Kolsilasta on viimeksi pidetyissä talvikäräjissä ajanut kannetta naapuriaan Risto Sipinpoika Pousia vastaan siitä, että hän (Risto) on Matin edeltäjältä talossa, Sipiltä ostanut hänen osuutensa yhteisesti hakatusta kaskimaasta, mutta koska Sipiä ei ollut kutsuttu paikalle eikä kauppakontrahtiakaan ollut käsillä, niin sen tähden juttu lykättiin.
Nyt tulivat osapuolet saapuville ja anoivat tiedoksi sopineensa juttunsa siten, että Risto Pousi maksaa Matti Yrjönpojalle 40 kopeekkaa sovinnoksi ja pitää sitten kasvun kaskimaan siitä osasta, jonka entinen asukas Sipi Sipinpoika yhteisessä hakkasi. Mikä sovinto julkiluettiin ja sisäänkirjoitettiin.''
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 20–25/11 1732 oli esillä seuraava juttu [KA Kymenkartano ja Lappee 1732 KO a 38 (ii 41): 1159–1160]:
''Korpraali Tuomas Ruoti on näihin käräjiin haastattanut sisarensa pojan Matti Antinpojan Ruotilasta, koskeva yhtä emakkoa kolmannella vuodellaan vanhaa, yhtä porsasta ja 4 1/2 karoliinia, jotka korpraali on vaatinut tehdystä työstä, kuuluen emakko ja porsas joitakin viikkoja sitten tapetun. Ja vaikkakin Matti Ruoti on aluksi halunnut uskotella koirien repineen sian kuoliaaksi, kun se oli ollut hänen naurismaallaan ja tehnyt vahinkoa, arvellen hän, että korpraali kuuluu kylliksi nauttineen korvauksen siitä mitä on hänen Antinpojan luona työskennellyt; kumminkin koska nämä osapuolet jonkin aikaa riideltyään mahtoivat tehdä keskenään sellaisen ystävällisen sovinnon, että Matti Antinpoika ensitulevassa helmikuussa matinpäivän aikaan luovuttaa korpraalille kahdeksan taalaria kuparirahaa, niin sen tähden jättää oikeuskin puolestaan asian silleen, kehotuksella Antinpojalle maksaa korpraali Ruodille nämä 8 kuparitaalaria ynnä kulunkeina 16 hopeaäyriä.''
Vastaaja, kantajan sisarenpoika Matti Antinpoika Ruoti oli Ruotilan Heikkilän isäntä.
''Vuonna 1757 lokakuun 21:ntena toimitettiin lainmukainen ylöskirjoitus Vehkalahden pitäjän Ruotilan kylästä olleen talollisen Jaakko Matinpoika Espon jälkeen, joka kuoli syksyllä 1748, [lasten] äidin kuoltua syksyllä 1742, jättäen jälkeensä lapset: pojat (1) Niilo ja (2) Elias, täysi-ikäisiä, sekä tyttäret (3) Kaarina, ollut naimisissa Kuorsalosta olleen Samuli Tuomaanpojan kanssa, mutta on nyt leski, (4) Eeva Jaakontytär, nainut 1744 venäläisen sotamiehen Velikolutsin rykmentistä, ei tiedetä, missä hän [Eeva] nyt on. Omaisuuden ilmoitti nyt Niilo, sitten kun häntä oli kehotettu totuudenmukaisuuten valansa päälle, ja koostuu se seuraavasta, nimittäin: — [raha-arvot] taalareita ja äyrejä hopearahaa.
Hopeaa ja rahoja ei yhtään.
Kuparia: 1 viinapannu hattuineen ja putkineen 10:–.
Rautakaluja: 1 pata 1:–, 2 kirvestä 1:–, 1 juurikirves –: 4, 4 viikatetta 2:–, 4 sirppiä –:16, 1 aura 1:16, 1 karjankello –: 8, 1 hohtimet –: 6; yhteensä 6:18.
Talouskaluja: 1 vesisaavi –: 6, 2 tiinua 1:–, 2 juoma-astiaa 1:–, 1 maitokiulu –: 4, 10 maitopyttyä 1: 8, 1 kirnu –: 6, 1 taikinakaukalo –: 6; yhteensä 3:30.
Kalastuskaluja: 6 rysää 2:–.
Viljaa: 5 tynnyriä rukiita 25:–, 3 tynnyriä ohria 12:–, 3 tynnyriä kauroja 6:–; yhteensä 43:–.
Hevosia ja karjaa: 1 ruunahevonen 20:–, 1 tammavarsa 9:12, 3 kpl lehmiä 24:–; yhteensä 53:–.
Summa: 118:16.
Lyhennys: Velka Eerik Turkialle 1 tynnyri rukiiita 5:–. Vielä Eerik Seppälälle 2:16. Mikko Tanille 3:16. Pärtty Paavolalle 3:16. Ylöskirjoituksesta ja toimituskirjasta 2:– (maksettu). Köyhäin 1/8 prosentti –: 5. Yhteensä 16:21.
Jakoon jää 102: 7 [sic! pitäisi kaiketi olla 118:16 – 16:21 = 101:27].
Jako: Lasten isän- ja äidinperintö: pojat Niilo 34: 2 ja Elias 34: 2, tyttäret Kaarina 17: 1 ja Eeva 17: 2. Yhteensä 102: 7.
Omaisuuden tässä ylöskirjoituksessa olen siten ilmoittanut, että voin sen huoletta valallani vahvistaa, vakuuttaa Niilo Jaakonpoika [puumerkki].
Tähän ylöskirjoitukseen ja jakoon ei minulla ole mitään muistutettavaa, vakuuttaa Elias Jaakonpoika [puumerkki].
Siten ylöskirjoitetuksi ja jaetuksi vakuuttaa kuten yllä Arvid Renner.
NB. Kaarinan kanssa on sovittu 5 ruplasta [= 15 taalarista 20 äyristä hopearahaa] rukiita 2 1/2 tynnyriä [arvo 2,5 x 5:– = 12 taalaria 16 äyriä hopearahaa = 400 hopeaäyriä = 400 kopeekkaa = 4 ruplaa]. Eeva ei ole saanut mitään.''
Lähde: Vehkalahden perunkirjoituksia ja perinnönjakoja. KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1742–97 n:o 176: 325–326v.
Onkohan tämä sama henkilö? Kuolinvuosi olisi 1754 eikä 1748 ...
6.11.1754 13.11.1754 Ruodila Esbo Wärden Jacob Mattsson 76
Perukirjassa mainittu Jaakko Matinpoika Espo kuoli vasta 1754. Perukirjassa on virheellinen vuosiluku 1748. Kiitos huomautuksesta. Jaakon vaimo Agneta Martintytär kuoli 30/9 1742.
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjistä 18/11–13/12 1737 [KA Kymenkartano ja Lappee 1737 KO a 43 (ii 46): 542–543]:
''Samana päivänä tuli saapuville talollisenvaimo Maria Eerikintytär Kolsilasta tätä Vehkalahden pitäjää ja kertoi, että hänet heti tulossa olleen joulun jälkeen kaksi vuotta sitten vihittiin yhteen Sulkavan pitäjästä olevan talollisenrengin Sipi Sipinpojan kanssa, josta piti tulla viljelijä siihen rustholliin, jota Marian isäpuoli nykyisin samaisessa kylässä hallitsee, muttei kuulu olleen tämän kanssa yhdessä pitempään kuin pärttylinpäivän aikaan viime vuotta 1736, jolloin hän oli hylännyt hänet Marian ja lähtenyt pois, vaimon tietämättä minne, eikä kuulu myöskään sittemmin antaneen kuulua mitään itsestään, ja vaikkakin Maria ajatteli, että hän olisi mennyt isänsä luo, joka kuuluu olevan postitalollinen yllämainitussa Sulkavan pitäjässä, niin kuuluu kumminkin isä, joka oli yhdessä toisen poikansa kanssa viime talvena ollut tällä seudulla, myös kiistänyt tietävänsä, missä Sipi voisi oleskella, minkä miehensä käytöksen ja edesottamuksen tähden ei hän Maria havaitse mitään aitoa rakkautta, ja on sen vuoksi sisäänjätetyssä kirjelmässä anonut lainmukaista haastetta sekä sitten eroa hänestä.
Ja päätettiin: Että naimakaaren XIII luvun 4. §:n nojalla sekä moisiin asianhaaroihin nähden tulevat kirjeet lähtemään asianomaisille papistoille koko kihlakunnassa pyynnöllä peräänkuuluttaa Sipi Sipinpoikaa sekä asettaa hänelle yön ja vuoden määräaika tulla saapuville; mikäli hän ei sitä tee asetetussa ajassa, pidättää oikeus itsellään vallan enemmän lausua Maria-vaimon erohakemuksesta.''
Ruotsin valtakunnan v:n 1734 lain naimakaaren XIII luvun 4. § säätää:
''Jos mies ylönanda waimons ja juoxe pois hänen tyköäns, pahudesta ja wastahacoisudesta, ja mene ulcomaille sijnä aiwoituxesa, ettei edespäin olla ja asua hänen canssans; hänellä ei pidä oleman yhtän oikeutta hallita osaans omaisudesa, eli kijndiäitä tiluxians. Jos waimo tahto hänestä luopua; ottacon Tuomarilda haaston. Jos ei tietä misä mies itzeens ylöspitä; andacon Tuomari Saarnastuoleilda cuulutta hänen perääns coco Kihlacunnan ylitze, eli Caupungisa, jos hän sijnä asuwa ollut on, nijn myös lähimmäisisä Pitäisä sen ymbäristöllä, ja pancon hänen eteens yön ja wuoden. Jos ei hän tule sen eteenpannun ajan sisällä; nijn tuomitcon Tuomari eroxi, ja olcon mies cadottanut coco osans omaisudesa. Sama laki olcon, jos waimo miehens tyköä poisjuoxee.''
Korjaan viime viestissäni olleen sotkun: ''... heti tulossa olleen joulun jälkeen kaksi vuotta sitten ...'' piti olla: ''... heti ensitulevan joulun jälkeen kaksi vuotta sitten ...'', ts. heti ensi joulun jälkeen on kulunut kaksi vuotta siitä kun hänet vihittiin ...''
Vehkalahden v:n 1735 kuulutusmaksuluettelon mukaan Sipi Sipinpojan ja Maria Eerikintyttären, molemmat Kolsilasta, kuulutusmaksu, 16 hopeaäyriä, perittiin 23/11 1735
[KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tili 8808: 1341--1342v, erit. 1342].
Vehkalahden, Kymin ja Valkealan syyskäräjistä 5/9 1665 [KA Kymenkartano 1665–72 KO a 2 (ii 2): 33–33v]:
''Sen mukaan että Kolsilan Tuomas Eerikinpoika valitti veljestään Martti Eerikinpojasta, joka Kolsilan talon puolesta ulosratsastaa, että tämä haluaa ajaa ulos talosta hänet, joka on vanhempi veli, ollen Martilla siihen yhtään mitään muuta syytä kuin että ratsastaa talon puolesta; sen tähden julistettiin, että molemmat, niin Tuomas kuin Marttikin, jäävät taloon, kumminkin että Tuomas tunnustetaan talonisännäksi tästä lähin kuten siihenkin asti ja että Martin pitää käyttäytyä rauhallisesti, tyynesti ja hyvin niin äitiään kuin Tuomasta kohtaan. Ja asetettiin heille Tuomaalle ja Martille 50 hopeataalarin sakonuhka, sille joka toista kohtaan jotain väkivaltaa harjoittaa tai antaa aiheen eripuraan tai erimielisyyteen.''
Vehkalahden ja Valkealan talvikäräjistä 13–14/1 1673 [KA Kymenkartano 1673–80 KO a 3 (ii 3): 14v–15]:
''Vehkalahden Uudessakaupungissa 5. syyskuuta 1665 päivätyn laillisen kihlakunnantuomion nojalla langetetaan molemmat veljekset Tuomas Eerikinpoika Kolsilasta ja Martti Eerikinpoika samasta paikasta siinä [tuomiossa] asetettuun 50 hopeataalarin uhkasakkoon, koska kerran he jatkuvasti harjoittavat jumalatonta ja epäkristillistä elämää kinaillen ja riidellen keskenään, minkä lautakunta ja muut todistavat, ja ovat siten useita kertoja rikkoneet mainittua sakonuhkaa vastaan, ja kun nämä veljekset nyt heidän vanhimman veljensä pojan Eerik Ristonpojan kanssa kiistelevät etuoikeudesta Kolsilan talon hallintaan, niin sen tähden katsoo oikeus aiheelliseksi, että Eerik Ristonpojan vanhimman veljen poikana tulee tätä Kolsilan taloa ennen setiään hallita ja pitää, ja lunastaa siitä ulos muut setänsä, mikäli hän ei itse halua pitää luonaan joitakuita heistä; moista [jakoa] toimittamaan ja tasaamaan määrättiin lainlukija ja kaksi lautamiestä.
Tuomas Eerikinpoika vetosi tätä vastaan oikea-aikaisesti laamanniin, talon luovutusta koskien.''
Karjalan laamannikunnan laamanninoikeuksien tuomiokirjat vv:lta 1646–80 eivät ole säilyneet.
Vehkalahden, Valkealan ja Kymin talvikäräjistä 14–15/1 1675 [KA Kymenkartano 1673–80 KO a 3 (ii 3): 74]:
''Tunnustaa oikeus, että Kolsilan Martti Eerikinpoika toimittaa vanhemmalle veljelleen, Sivatin Tuomas Eerikinpojalle hänen perintösaatavastaan kiinteään mainitussa Kolsilassa, nimittäin 10 taalaria hopearahaa ja tämä lautakunnan arvion mukaan.''
Tuomas Eerikinpoika oli saanut hallintaansa Sivatin Perin talon; ks. Martti Korhonen: Vehkalahden pitäjän historia II (1981), sivu 394.
Kirjoitin hätiköidysti: ''Tuomas Eerikinpoika oli saanut hallintaansa Sivatin Perin talon; ...'' Tämä ei pitäne paikkaansa. Olen sekoittanut keskenään kaksi eri Tuomas Eerikinpoikaa. En tiedä, mihin taloon Sivatissa (talolliseksi tai itselliseksi) Tuomas Eerikinpoika Kolsi on sijoittunut.
Vehkalahden, Valkealan ja Kymin kesäkäräjistä 12/6 ja 14/6 1675 [KA Kymenkartano 1673--80 KO a~3 (ii~3): 97v]:
''Suostuttiin siihen, että kaksi lautakunnasta jakavat perinnön Kolsilan Eerik Ristonpojan ja hänen sikäläisten setiensä välillä, niin että kukin saa osansa veron mukaan, koska he kaikki tyynni tätä hartaasti pyytävät hakemaan, tietenkin niin, että kaikki toteensaatava velka pitää jakamattomasta vähentää.''
Sivattiin n. 1674 siirtynyt Tuomas Eerikinpoika Kolsi näyttää asettuneen siellä autiolle rakuunatilalle, joka maakirjoissa kulki Simo Tuomaanpojan nimellä ja jonka silloiset veroluvut olivat 1/4 kokoveroa, 1/4 manttaalia, 1 tila, 1 nokka ja 2 lehmää. Tila mainitaan v:n 1674 maakirjassa verovapautta aina v:een 1682 asti nauttivaksi, niin että rakuuna olisi varustettava vasta v:sta 1683 lähtien. Rakuuna, jos se nyt varustettaisiin, kuuluisi rakuunarykmentin komentajan omaan komppaniaan [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8673: 381]. V:n 1677 maakirjan mukaan tilan viljelykseen ottanut isäntä oli saanut vahvistuksen sijoitukselleen ja vapaavuosilleen maaherra Conrad C. Gyllenstiernalta 18/3 1674 [KA 8681: 371v–372]. V:n 1679 maakirjassa mainitaan vihdoin uuden isännänkin nimi entisen rinnalla: ''Simon Thomasson el[le]r Thomass Erichsson'' [KA 8685: 354v–355]. — Saman kylän erään toisen 1/4 veron aution rakuunatilan, Eerik Matinpojan nimissä olleen, oli ottanut viljelykseen Tuomas Eerikinpoika Peri (Bergh); tämä tila tuli verolle jo 1679.
V:n 1681 verorevisiossa Simo Tuomaanpojan eli Tuomas Eerikinpojan tila osoitettiin augmentiksi Kolsilan Taneli Matinpojan rusthollille (eli myöhemmälle N:olle 1, Weckström, sitten Forsell) [KA 8690: 396]. Tuomas oli tässä vaiheessa jo kuollut, sillä maakirjaan merkittiin hänen leskensä: ''Simon Thomasson el[ler] Thomas Erichssons Enckia''. Tilalle pantiin 1/6 veroa, 1/6 manttaalia ja 1/2 tilaa. Maakirjaveron kruununarvo aleni revisiossa entisestä 11 taalarista 31 äyristä 8,1 penningistä hopearahaa 5 taalariin, 18 äyriin 5,5 penninkiin samaa rahaa. Tila nautti nyt vapautta kaikista ylimääräisistä veroista v:een 1686 asti. Tila on Tuomas Eerikinpojan lesken nimissä vielä v:n 1688 maakirjassa [KA 8697: 389], mutta 1691 tila on merkitty Tuomas Eerikinpoika Perin nimiin kruunulle välittömästi verovelvollisena (crono behållen) [KA 8704: 426]. — Aiemmin mainittu Tuomas Perin tila, jolle v:n 1681 revisiossa oli pantu 1/6 veroa, 1/6 manttaalia ja 1 tila, on edelleen Tuomas Eerikinpoika Perin nimissä ja osoitettuna augmentiksi Hans Hollenderin rusthollille Vehkjärvellä [KA 8704: 425].
Vehkalahdella 17/8 1698 päivätyssä, vuosia 1677–90 koskevassa Kymenkartanon läänin rästiluettelossa mainitaan Sivatin kylän kohdalla huonemies (so. itsellinen) Tuomas Eerikinpoika Kolsi (H[us]M[an] Thomas Erichsson Kålssj), jolta oli jäänyt verorästejä edesmenneen kruununvouti Erich Böismannin voutivuosilta 3 taalaria 10 äyriä hopearahaa ja edesmenneen kruununvouti Johan Robbertin voutivuosilta 4 äyriä samaa rahaa [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8720: 617v–618 (2471–2472)]. Tuomaasta ja kuudesta muusta Sivatin kylän verovelallisesta kerrotaan: ''Näiden kaikkien kertoo lautakunta kuolleen monta vuotta sitten suurimmassa köyhyydessä ja omistamatta niin paljoa että sillä olisi tämä rästi voitu maksaa.''
Vehkalahden ja Kymin kesäkäräjistä 14–16/9 1680 [KA Kymenkartano 1673–80 KO a 3 (ii 3): 232v]:
''Syystä että ratsumies Martti Eerikinpoika Kolsilassa on laittanut heinänsä siihen latoon, jonka siltavouti Taneli Matinpoika on ostanut Martin veljeltä 6 markasta kuparirahaa, haluten hän Martti olla siihen Tanelia lähemmin oikeutettu sen lunastamaan ja ostamaan itselleen, haukkuen häntä siinä ohessa kelmiksi ja mustaksi koiraksi, minkä hän nyt kiisti; Taneli tuotti todistajaksi erään piian Liisa Antintyttären, joka valan kirjan päälle vannottuaan tunnusti tämän Martin peräti haukkuneen siltavoutia kelmiksi ja mustaksi koiraksi, kun tämä nuhteli häntä heinäladosta. Martti lupasi vapaaehtoisesti luopua ladosta, ja pyysi anteeksi, sanoen ettei tiedä Tanelista muuta kuin kunniallista ja hyvää. Sen tähden tunnustettiin hänet Taneli Martin haukkumasanoista vapaaksi, ja Martti tuomitaan vetämään sakkoa 3 markkaa kummastakin haukkumasanasta, käräjäkaaren 43. luvun mukaan, kuten myös oman lupauksensa mukaisesti luovuttamaan lato siltavoudille, joka on samaisen laillisesti itselleen hankkinut.''
Martti Kolsi palveli itse isännöimänsä Kolsilan Kolsin (N:o 3) rusthollin ratsumiehenä Viipurin ja Savonlinnan läänin ratsuväkirykmentissä. Ratsumestari Georg Johan Köhlerin komppanian Viipurissa 27/8 1685 toimitetussa katselmuksessa komppanian ratsumies n:o 28, Martti Kolsi, oli hyvin varustautuneena: ''Mårthen Kålssj, Bonden Rijdher sielf för Routzby. Godh Munteringh.'' [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1685/7 (1685): 847v–848.]
Siltavouti Taneli Matinpoika (Weckström) hallitsi Kolsilan rusthollia N:o 1 (alkujaan sekin Kolsi, myöhempi Forsell), ks. Martti Korhonen: Vehkalahden pitäjän historia II (1981), sivu 401. Tämän rusthollin ratsumies (n:o 26) Köhlerin komppaniassa oli (palkattu) ratsupalvelija Matti Eerikinpoika Puckar, kelvotonta miekkaa lukuun ottamatta hyvissä varusteissa.
Kristoferin maanlain käräjäkaaren 43. luvun 1. § säätää: ''Joka pikaistuksissaan lausuu toisesta haukkumasanan, millaisen tahansa, joka loukkaa kunniaa tai mainetta, maksakoon sakkoa kolme markkaa kolmijakoon, jos hän heti oikaisee tai peruuttaa sanansa. ...''
Mustasta koirasta kerrotaan lyhyesti suomenkielisessä Wikipediassa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_koira) ja laveammin mm. norjankielisessä (https://no.wikipedia.org/wiki/Svarthund).
Tämän viestiketjun aiemmista viesteistäni käy ilmi, että Juho Tuomaanpoika Kolsin toinen vaimo eli Lauri Matinpoika Forsmannin toinen vaimo Kristiina (Kirsti) Niilontytär sekä Juho Tuomaanpojan ensi aviosta Beata Heikintytär Kolsin kanssa syntyneen tyttären Anna Kaarina Juhontytär Kolsin ensimmäinen, 1751 vihitty mies Jaakko Simonpoika, myöhempi Kolsi (n. 1723–62) olivat puolisisaruksia. Heidän äitinsä oli Maria Jaakontytär, joka asui lastensa kanssa itsellisinä Taneli Ristonpoika Huukin isännöimässä Husulan Mikkolan talossa, josta siirtyi Jaakko-poikansa luo Kolsilan Kolsiin. Maria on ollut ensin naimisissa jonkun Niilon kanssa ja tämän kuoltua jonkun Simon kanssa.
Jaakko Simonpojan ja Anna Kaarina Juhontyttären vihkimämerkinnässä (n:o 9/1751) Vehkalahden vihityissä 1743–59 sulhasella on sukunimi Pilhjerta: ''Jacob Simonss[on] Pihlhierta'', mikä antaa aiheen olettaa, että Jaakko kuului knaappisukuun. Häntä ei kuitenkaan mainita Martti Korhosen teoksessa Vehkalahden pitäjän historia II (1981), ei Tuula Ulvelinin teoksessa Pihlhjärta–Tepponen knaappisuku Vehkalahdelta (2003), ei Eeva-Liisa ja Markku Oksasen teoksessa Vehkalahden knaapit (2003) eikä myöskään Eila Lindströmin teoksissa Pihlhjerta knaappisuku, Niilo Rolandinpojan haara, Vehkalahti Husula (otos 10/2 2009) ja Pihlhjerta knaappisuku, Antti Hannunpojan haara, Vehkalahti Husula (otos 24/3 2009).
Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 2–7/11 1727 husulalaisen rusthollin yhtiömies Simo Sipinpoika ajoi kannetta rusthollin isäntää Heikki Teofilinpoikaa vastaan [KA Kymenkartano ja Lappee 1727 KO a 33 (ii 36): 714–715]:
''Talollinen Simo Sipinpoika Husulasta valitti siitä, että vaikka hän sisäänjätetyn laskelman mukaan kuuluu omista varoistaan ulospanneen 157 kuparitaalarin 17 1/2 äyrin summan sikäläisen rusthollin tarpeisiin, missä hän on ollut seitsemän vuoden ajan ja samaista viljellyt, niin kuuluu kumminkin Heikki Teofilinpoika viime keväänä laittomasti erottaneen hänet siitä haluamatta suorittaa hänelle mitään. Mihin Heikki tosin aluksi halusi uskotella syyksi olleensa pakotettu erottamaan Simon rusthollista, koska hän ja erityisesti hänen vaimonsa Maria Jaakontytär on epäsopuisa (oförlijkelig), kiistäen muutoin laskelmaan viedyt määrät, koska Simo on kyseisenä aikana nauttinut osuuden siitä, mitä talo on tuottanut, mikäli hän jotain on ulospannut. Mutta koska osapuolten välille siitä muistutettaessa tehtiin sellainen sovinto, että he vastedes kuten tähänkin asti jäävät yhdessä rustholliin ja viljelevät ja käyttävät, mitä se niin merillä kuin maalla tuottaa, mihin he lausuivat olevansa suostuvaisia nyt heti sen aloittamaan sekä kaikin tavoin yrittävänsä välttää riitaa ja erimielisyyttä, niin sen tähden antaa oikeuskin asian jäädä silleen, kehotuksella osapuolille noudattaa ja täyttää se mitä luvattu on, mitä he molemmin puolin lupasivat totella.''
Vehkalahden v:n 1727 henkikirjassa (päivätty 18/11 1726) Husulan kylän maakirjatalossa N:o 3 (Anttila, Mikkola ja Tepponen), joka on rustholli, mainitaan seuraavat henkilöt kolmessa ruokakunnassa [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tili 8783: 953v]:
(1) Arvi Arvinpojan leski, knaappiaateliin kuuluvana vapaa henkirahasta. — Tämä on Anttila-niminen osa rusthollia (vrt. Korhonen 1981, mts. 153).
(2) Simo Sipinpoika vaimoineen, molemmat knaappiaatelia; rakuunan vaimo Maria, maksaa 16 äyrin henkirahan. — Tämä on Mikkola-niminen osa rusthollia. Isäntä Heikki Teofilinpoikaa ei mainita, nähtävästi siksi, että hän on jo ikänsäkin puolesta vapaa henkirahasta (vrt. Korhonen 1981, mts. 149). Vehkalahden kuolleitten kirjassa (1742) ilmoitetun kuoliniän (75) mukaan Heikki olikin 1727 jo kuusissakymmenissä.
(3) Samuli Sipinpoika vaimoineen; tytär Anna; kaikki knaappiaatelia. — Tämä on Teppos-niminen osa rusthollia (vrt. Korhonen 1981, mts. 150).
Husulan kylänlopussa (ehkä talon N:o 3 maalla) suutari Sakari Rolaminpoika (Zachris Rolams[son]), joka joutui maksamaan 24 äyrin henkirahan vaikka kuuluikin Tepposen knaappisukuun ja asui knaappimaalla (vrt. Korhonen 1981, mts. 151). Ruotsin vallan aikana näet knaappisukujen jäsenten henkirahavapaus ulottui ainoastaan tilallaan asuviin knaappitilan osakkaisiin.
Syyskäräjissä 1727 tehty sovinto ei kestänyt, vaan vuotta myöhemmin, Vehkalahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 18–26/11 1728, Simo Sipinpoika ajoi uudestaan kannetta Heikki Teofilinpoikaa vastaan [KA Kymenkartano ja Lappee 1728 KO a 34 (ii 37): 757]:
''Simo Sipinpoika Husulasta valitti edesmenneen appensa Jaakko Mikonpojan vanhemmasta veljenpojasta Heikki Teofilinpojasta siitä, ettei tämä ole antanut hänen nauttia hyväkseen menneen vuoden täkäläisissä syyskäräjissä 2. marraskuuta tehtyä sen sisältöistä sovintoa, että heidän piti jäädä yhdessä rustholliin ja sitä viljellä sekä käyttää mitä se niin merillä kuin maalla tuottaa, minkä hän silloin oli hyvinkin luvannut heti aloittaa, mutta oli kumminkin sulkenut Simon tämän nautinnasta, huolimatta siitä että hän kuuluu omista varoistaan ulospanneen aiemmin ilmoitetun summan rusthollin tarpeisiin, anoen Simo sen tähden, että tulisi autetuksi oikeuteensa. Mitä vastaan Heikki esitti, etteivät he voi sopia keskenään, koska Simon vaimo kuuluu olevan epäsopuisa, minkä vuoksi Heikki pyytää tulla laillisesti erotetuksi Simosta, arvellen Heikki, että hänen pitää tulla pysytetyksi talossa, koska hän on vanhemman veljen eli Teofil Mikonpojan poika. Ja päätettiin: Että kruununvouti, hyvinuskottu Johan Kyreen ja lautamiehet [Risto Laurinpoika] Kiri ja [Yrjö Laurinpoika] Suutari määrätään tekemään osapuolten välille tiliselvitys siitä, mitä Simo esittää ulospanneensa omista varoistaan rusthollin tarpeisiin, mitä vastaan Heikki voi ilmoittaa sen, mitä hän on maksanut. Missä tilaisuudessa tulee myös heidän paikan päällä ja asianosaisten läsnä ollessa asianmukaisesti tutkia, eikö rusthollissa olisi kylliksi tilaa molemmille osapuolille. Muussa tapauksessa tulee riidanalainen tila asianmukaisesti arvioitavaksi, minkä jälkeen oikeus pidättää itsellään vallan lausua jutussa lähemmin asianhaarain mukaan.''
Simo Sipinpojan vaimo Maria Jaakontytär on siis ollut Heikki Teofilinpojan serkku: Heikin sedän Jaakko Mikonpojan tytär. Maria ei esiinny edellä mainituissa Korhosen, Ulvelinin, Oksasten tai Lindströmin teoksissa.
Vehkalahden Salmenkylässä pidetyissä Virolahden talvikäräjissä 9/3 1730 merkittiin kiinnityspöytäkirjaan seuraava yhtiökontrahti [KA Kymenkartano ja Lappee 1724–36 KO b 1: 282–283]:
''Eräällä täällä oikeudessa näytetyllä ja Husulasta olevien Heikki Teofilinpojan ja Taneli Ristonpoika Huukin allepiirtämällä ja kapteenin ja kruununvoudin Johan Kyréenin sekä kornetti Petter Ananderin todistajina allekirjoittamalla kirjelmällä ovat mainitut Heikki ja Taneli sopineet ja vahvistaneet, että koska edellisellä ei ole keitään miespuolisia rintaperillisiä ja koska hän vaimonsa Maria Heikintyttären neuvosta ja tahdosta on ottanut Huukin yhtiömiehekseen eli heidän pojakseen, niin pitkäksi aikaa kun hän ja vaimo elävät, niin tulee hänen (Huukin) pitää hänen (Heikin) kanssa hartaasti ja uskollisesti huolta talon viljelystä, samalla huolehtia ulostekojen suorittamisesta sekä esteettä nauttia sitä, mitä talosta voi langeta. Mitä vastaan Taneli Ristonpoika Huuk tulee heidän kuolemansa jälkeen ennen muita, jotka sitä voisivat mieliä, olemaan lähin perillinen taloon. Ollen Heikki Teofilinpoika ja Taneli Ristonpoika Huuk nyt saapuvilla ja molemmin puolin tunnustivat siten olevan heidän välillään päätetty kuin ilmoitettu on, minkä vuoksi he anoivat, että kaikki moinen merkittäisiin kiinnityksenä heille vakuudeksi oikeuden pöytäkirjaan ja että heille annettaisiin siitä asianmukainen todistus. Mihinkä heidän anomukseensa oikeus niin muodoin mahtoi myöntyä ja antoi heille pyydetyn todistuksen.''
Vehkalahden v:n 1730 henkikirjassa (päivätty 6/11 1729) talossa mainitaan jo ''sukulainen Taneli Huuk'' (Slächting Daniel Huuk), josta on knaappisukuun kuulumattomana knaappitilan osakkaana kannettu henkiraha [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tili 8790: 2521]. V:n 1733 henkikirjassa (päivätty 21/2) talossa N:o 3 mainitaan seuraavat henkilöt [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tili 8800: 1274]:
(1) Eerik Arvinpoika, knaappiaatelia.
(2) Simo Sipinpoika vaimoineen, molemmat knaappiaatelia; lanko Taneli Huuk vaimoineen, vaimo aatelia, miehestä 24 äyrin henkiraha. — Simo ja Taneli olivatkin langoksia, sillä Tanelin vaimo Sofia Jaakontytär oli myös Jaakko Mikonpojan tytär, mikä käy ilmi edellä viitatuista teoksista.
(3) Samuli Sipinpoika vaimoineen, molemmat knaappiaatelia.
Seuraavan vuoden (1734) henkikirjassa Simo Sipinpoikaa ei enää mainita, mutta v:n 1735 henkikirjassa (päivätty 13/12 1734) mainitaan vaimo Maria Jaakontytär ja tytär Kirsti Niilontytär, joille kummallekin on taksoitettu 24 äyrin henkiraha, arvatenkin siksi, että perhe ei enää ole knaappitilan osakkaana vaan asuu siellä itsellisinä; Simo itse taas lienee yli-ikäisyyden vuoksi jätetty pois henkikirjasta [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tili 8808: 1273v]. Seuraavan vuoden henkikirjassa (päivätty 15/12 1735) ei mainita enää Maria Jaakontytärtä, mutta kylän lopussa (tai talon N:o 4 alla) mainitaan vielä omassa ruokakunnassaan Kirsti Niilontytär 16 äyrin henkirahan maksavana; Kirsti vihittiin sitten Kolsilan Kolsin Juho Tuomaanpojan kanssa (kuulutusmaksu 22/2 1736) [KA Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tili 8812: 1111, 1184].
Heikki Teofilinpojan yhtiömieheksi Mikkolaan Venäjän vallan lopulla 1720 tai 1721 tullut Simo Sipinpoika on kaiketi sama mies kuin Korhosen teoksen sivulla 150 mainittu Samuli Sipinpoika Tepposen Simo-veli, mutta — toisin kuin Korhonen kirjoittaa — hän ei siis ollut veljensä yhtiömies. Mikkolaan tulonsa aikoihin Simo vihittiin Maria Jaakontyttären kanssa, joka oli jäänyt leskeksi jostakusta Niilo-nimisestä. Simon ja Marian poika Jaakko Simonpoika syntyi sitten Mikkolassa n. v. 1723. Simolla ja Marialla oli myös poika Heikki Simonpoika, joka meni leskiäitinsä mukana Jaakko-veljensä luo Kolsilaan.
Vehkalahden, Virolahden ja osan Kymiä syyskäräjissä 19/12 1741 oli esillä seuraava juttu [KA Kymenkartano ja Lappee 1741 KO a 47 (ii 50): 528–528v]:
''Renki Sipi Sipinpoika Kolsilasta on tosin ilmoittanut kanteensa appipuoltaan, rusthollari Yrjö Kelkkaa vastaan, siitä että tämä kuuluu erottaneen hänet Sipinpojan rusthollista ja muuten viime pärttylinpäivän aikaan solvanneen (förolämpadt) häntä. Mutta koska annettiin tiedoksi, että tämän rushollarin on muiden pitäjänmiesten joukossa korkeiden viranomaisten käskystä täytynyt tulla saapuville julkisiin töihin saattamaan kruunun aluksia satamaan ja sahaamaan jäätä sanotussa asiassa, niin sen tähden tämä juttu lykätään, kunnes rusthollari voi tulla (oikeuteen) saapuville.''
Tämä viesti on jatkoa aiemmalle viestilleni ''Kolsilan Kolsin Jaakko Simonpoika Pilhjertan vanhemmat''. Käsittelen pääasiassa käräjäjuttuja, joita Jaakko Simonpojan äiti Maria Jaakontytär ajoi 1745–46 Husulan Mikkolan eli Joffelin knaappitilasta kahta kolmannesta isännöivää Taneli Ristonpoika Huukia eli Joffelia vastaan. Juttujen pöytäkirjat antavat jonkin verran lisätietoa Mikkolan väen sukulaissuhteista, joskin pöytäkirjoihin sisältyy myös virheellinen tieto: Marian isän Jaakon patronyymiksi on niihin kirjoitettu Jaakonpoika, kun se oikeastaan on Mikonpoika.
Vehkalahden ja osan Kymiä 7/10 1745 alkaneissa syyskäräjissä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1745 n:o 2: 204–204v] leski Maria Jaakontytär Husulasta ajoi kannetta saman kylän Taneli Ristonpoika Joffelia (Daniel Kristersson Joffel) vastaan. Kantaja esitti, että koska hänen edesmenneellä miehellään Simo Sipinpojalla oli ollut osa vastaajan talosta, niin pyytää hän, että saisi samaisen osan takaisin, koska talon kerrotaan olevan perintöluontoinen (börde). Kantaja näytti kihlakunnanoikeuden pöytäkirjanotteen vuodelta 1728, jossa määrätään vouti Kyreen kahden lautamiehen kanssa tutkimaan, olisiko talossa tilaa molemmille; muussa tapauksessa talo piti arvioida ja tehdä tiliselvitys osapuolten suorituksista. Vastaaja selitti olevansa talon oikea vanha perillinen (rätta gamla arfwingen af hemmanet) ja jutun kantajan miesvainajan kanssa tulleen kauan sitten päätetyksi mutta tuomiokirjeiden sodassa hukkaantuneen. Lautamies Eerik Susi Viialasta vakuutti muistavansa tämän jutun olevan jo ratkaistu, mutta kuinka, sitä hän ei muistanut. Kihlakunnanoikeus ei voinut puuttua juttuun ennen kuin saataisiin luotettava selvitys siitä, oliko tämä 17 vuotta sitten vireille pantu juttu yhä ratkaisematta.
Samoissa käräjissä [ibid: 204v–205] Maria Jaakontytär esitti kuinka hänen vanhin poikansa Jaakko, joka nyt on 18-vuotias, oli 8 à 9 vuotta sitten kolmena kesänä, ja hänen nuorempi poikansa Heikki, nyt 12-vuotias, hänkin kolmena kesänä käynyt paimenessa Taneli Ristonpoika Joffelilla, mutta tämä ei ollut antanut heille mitään palkkaa. Taneli selitti, että nämä olivat siihen aikaan pikkupoikia ja paimensivat ainoastaan syksyn ja kevään, minkä edestä hän oli antanut heille ruokaa ja vaatteita tarpeen mukaan, ja arveli, etteivät he sellaisessa nuoressa iässä voineet ansaita mitään palkkaa. Koska vuoden 1739 palkollisasetuksessa ja siinä asetetussa taksassa ei ole määrätty mitään palkkaa alle 15-vuotiaille, niin ei Tanelia voitu myöskään raskauttaa millään palkalla lasten palveluksesta, mistä hänet myös asetuksen 6. artiklan 3. § vapauttaa.
Vehkalahden ja osan Kymiä 17–20/3 1746 pidetyissä talvikäräjissä itsellisleski Maria Jaakontytär Husulasta ajoi edelleen edellisissä käräjissä nostamaansa kannetta Joffelin talon omistuksesta talollista Taneli Ristonpoikaa vastaan [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1746 n:o 3: 24v–27]. Kantaja esitti, että hänen miesvainajansa Simo Sipinpoika oli istunut vastaajan apen (Swär Fader) [sic! p. o. ottoisän tai apen serkun] Heikki Teofilinpojan kanssa Joffelin pöörtitalossa Husulan kylässä sen oikeuden kautta että hänen (Marian) isä Jaakko Jaakonpoika [sic! p. o. Mikonpoika] veljensä Teofilin sekä Eerikin [ylivedettyä tekstiä] kanssa omistivat talon yhdessä (woro tilsam[m]ans ägande af hem[mane]t); Teofilin poika Heikki oli hallinnut isänsä osaa, ja Eerikin lapset isänsä osaa. Heikki Teofilinpoika oli kuollut lapsetonna ja ollut naimisissa Maria Heikintyttären kanssa, joka nyt esittää, että hänen miehensä oli antanut hänelle osansa talosta, ja asui nyt heidän pojan paikalle ylösottamansa (theras i Son stad uptagne) Taneli Ristonpojan kanssa talon 2/3 osalla. Tämä Taneli on naimisissa kantajan veljen, Jaakko Jaakonpoika nuoremman ainoan lapsen, tytär Sofian kanssa. Kantajalla on paitsi tätä (Jaakko-veljeä) ollut sisar Liisa, joka oli ollut naimisissa Eerik Kallenpojan kanssa Husulassa ja jolla on ollut hänen kanssaan kolme poikaa, talollinen Juho Eerikinpoika Heikkilä Husulassa, Eerik Eerikinpoika palveluksessa Haminassa ja Kalle Eerikinpoika alaikäinen 12-vuotias kantajan luona [vrt. Korhonen 1981: 154, 156].
Pöytäkirjasta ylivedetty tekstikohta kuuluu seuraavasti: ''ja sisaren Marian, joka on ollut naimisissa ja jonka poika Tuomas Aabrahaminpoika, joka nyt asuu Elimäen pitäjässä, vielä elää, myöskin sisaren Eevan, jonka'' (och Systren Maria som warit gifft, och hwars son Thomas Abramsson hwilken nu bor i Elimä Sokn, än lefwer, jemwäl Systren Ewa hwilkens). Tämä kesken jäänyt teksti on vedetty yli nähtävästi sen vuoksi, ettei sen asiasisältö ollut käsiteltävän jutun kannalta enää relevantti: Teofil, Eerik ja Jaakko Mikonpoikien sisaret Maria ja Eeva Mikontyttäret olivat varmaankin saaneet Joffelin talosta ulos perintöosansa jo aikoja sitten.
Syyskäräjissä 1745 annetun välipäätöksen mukaan kantajan piti hankkia luotettava selvitys siitä, oliko juttu vielä ratkaisematta, koska silloin havaittiin, että kihlakunnanoikeus oli 18/11 1728 määrännyt vouti Kyreenin tekemään tiliselvityksen osapuolten keskinäisistä suorituksista jutussa koskeva niitä 151 taalaria 17 1/2 äyriä kuparirahaa, jotka kantajan mies Simo Sipinpoika vuoden 1727 syyskäräjissä oli sanonut suorittaneensa rusthollin puolesta ja minkä silloinen asukas Heikki Teofilinpoika oli kiistänyt ja sanonut hänen (Simon) nauttineen sitä vastaan osuuden yhdessä Heikin kanssa asumansa talon tuotosta, ja koska Heikki Teofilinpoika oli kiistänyt vuoden 1727 syyskäräjissä Simo Sipinpojan kanssa tekemänsä sovinnon vastedes yhdessä asua taloa, määrättiin Kyreen myös tutkimaan paikan päällä, oliko talossa tilaa heille molemmille, ja jos ei, niin talo piti arvioida, minkä jälkeen jutussa seuraisi lähempi päätös.
Vastaaja myönsi nyt, ettei määrättyä tiliselvitystä eikä talon arviointia ollut tapahtunut. Kantaja esitti, että 1728 hänen miesvainaansa ja Heikki Teofilinpoika -vainajan välinen juttu sovittiin niin, että viimeksi mainitun piti niin pitkään kuin eli istua yksin talossa, mutta sitten piti jutun olla avoin. Kantaja veti todistajiksi Heikki Samulinpojan ja Heikki Heikinpojan Husulasta, jotka jäävitönnä vannoivat valan ja todistivat:
Heikki Samulinpoika ei tiennyt kertoa asiasta mitään. Heikki Heikinpoika kertoi, että siihen aikaan, kun Simo Sipinpoika oli riidellyt Heikki Teofilinpojan kanssa Joffelin talosta, on Simo, tullessaan viime kerran kihlakunnankäräjistä, todistajan kysyttyä kuinka hänen asiansa kanssa kävi, vastannut: ''Minua ei auta nyt mikään ennen kuin Joffel'', eli todistajan käsityksen mukaan Heikki Teofilinpoika, ''kuolee'' (thet hielper mig intet nu förr än Joffel, förståendes Hendrich Theophelsson, dör). Todistajan lausunto julkiluettiin ja oikein kirjatuksi tunnustettiin.
Kantaja vaati nyt vielä niitä 151 taalaria 17 1/2 äyriä kuparirahaa, jotka hänen edesmennyt miehensä Simo Sipinpoika oli Joffelin rusthollin puolesta suorittanut, sekä itselleen ja lapsilleen sitä kolmasosaa talosta, jota hänen miehensä oli vuoteen 1728 asti asunut. Vastaaja torjui molemmat vaatimukset, koska niin pitkä aika oli kulunut, varsinkin kun saatava oli jo 1727 ollut riidanalainen. Jutussa lankesi seuraava päätös:
''Sitten kun niin vastaaja Taneli Ristonpoika Husulasta kuin hänen äitinsäkin myöntävät, ettei se juttu, jonka Maria Jaakontyttären miesvainaa Simo Sipinpoika oli 1727 ja 1728 kihlakunnanoikeudessa Joffelin talosta Heikki Teofilinpojan kanssa aloittanut, ei vielä ole ratkaistu, eikä toimitettu sitä tiliselvitystä, joka vouti Kyreenin piti heidän välillään kummankin suorituksista toimittaa, eikä myöskään talon arviointia, ja kun todistaja Heikki Heikinpoika Husulasta vakuuttaa, että kun Simo Sipinpoika viime käräjämatkalta tässä riidassa palattuaan on kertonut, ettei mikään häntä auttaisi ennen kuin Heikki Teofilinpoika kuolee, niin lankeaa tästä, ettei juttu ole lopullisesti tullut ratkaistuksi. Minkä seurauksena kihlakunnanoikeus katsoo aiheelliseksi, koskei Maria Jaakontytär voi näyttää mitään luetteloa siitä, mistä ne 151 taalaria 17 äyriä kuparirahaa koostuvat, jotka hänen miesvainaansa Simo Sipinpoika oli sanonut Joffelin talon puolesta suorittaneensa, saatikka että Heikki Teofilinpoika olisi ne tunnustanut oikeiksi, eikä nyt kun molemmat ovat kuolleet, mitään selvyyttä ole saatavissa, onko Simo suorittanut ja kuinka paljon ylitse osuutensa vuoteen 1728 asti, jolloin hän Heikin kanssa talossa istui, ja mitä Heikki on ulosantanut, niin sen tähden ei kihlakunnanoikeus myöskään voi tuomita Maria Jaakontyttärelle mitään, vastoin oikeudenkäymisenkaaren XVII luvun 33. §:ää.
Mitä sitten tulee siihen kolmasosaan Joffelin taloa, jota Maria edesmenneen isänsä Jaakko Jaakonpojan [sic! p. o. Mikonpojan] jälkeen vaatii, niin havaitaan, että hänen isällään oli paitsi häntä ollut poika Jaakko, jonka ainoa lapsi on Taneli Ristonpojan vaimo Sofia, joka perii isänsä veljenosan, paitsi tätä ovat Marian sisaren Liisan kolme poikaa elossa, niin että Maria Jaakontytär omistaa isänsä kolmasosasta ainoastaan yhden neljäsosan. Nyt on tosin enemmän kuin 20 vuotta kulunut sen kuolemasta, josta Marian isän perintöoikeus on peräisin, mutta koska taloa koskeva juttu on 1727 ja 1728 tehty riidanalaiseksi, eikä sen jälkeen päätetty, niin sen tähden määrätään nimismies Ernest Usk kantajan ensi ulospanosta kahden puolueettoman lautamiehen kanssa arvioimaan ne kaksi kolmasosaa, joita Taneli äitinsä kanssa istuu; sitten tahtoo kihlakunnanoikeus jutussa lähemmin ensi käräjissä lausua, jolloin osapuolten pitää pettämättä tulla saapuville.''
Se äiti, jonka kanssa Taneli hallitsi kahta kolmannesta Joffelin talosta ja joka yhdessä Tanelin kanssa myönsi, ettei 1727 aloitettu juttu ollut vielä ratkaistu, ei ole voinut olla Tanelin oma äiti, sillä tällähän ei tietenkään ole voinut olla mitään osaa Mikkolan eli Joffelin talosta. Kysymyksessä on täytynyt olla Tanelin ottoäiti Maria Heikintytär, Heikki Teofilinpojan leski, joka Vehkalahden rippikirjoissakin mainitaan äitinä Husulan Mikkolassa Tanelin isännöimällä osalla vielä 1758.
Seuraaviin eli 8–11/10 1746 pidettyihin syyskäräjiin [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1746 n:o 3: 175v] ei kumpikaan osapuoli ilmaantunut. Koska he eivät myöskään olleet ilmoittaneet mitään laillista estettä, kumpikin tuomittiin 2 hopeataalarin sakkoon oikeudenkäymisenkaaren XII luvun 2. §:n nojalla.
Teoksensa Pihlhjärta-Tepponen knaappisuku Vehkalahdelta (2003) sivulla 9 taulussa 17 Tuula Ulvelin on laittanut Jaakko Jaakonpojan ja Sofia Mikontyttären sisaruksiksi ja Sofiankin siis Jaakko Mikonpojan lapseksi, ja samoin ovat menetelleet Eeva-Liisa ja Markku Oksanen teoksensa Vehkalahden knaapit (2003) sivulla 187. Edellä esitetty käräjäjuttu osoittaa tämän erehdykseksi, ja sitä vastoin oikeaksi Martti Korhosen teoksensa Vehkalahden pitäjän historia II (1981) sivulla 149 esittämän sukujohdon, jossa Sofia Mikontytär on Jaakko Jaakonpojan tytär. Sekä Ulvelinilla että Oksasilla on Jaakko Jaakonpojalla Maria Heikintytär -niminen vaimo. Kuitenkin sekä Heikki Teofilinpojan ja Taneli Ristonpojan välisessä yhtiökontrahdissa 1730 että edellä esitetyssä v:n 1746 käräjäjutussa tämänniminen vaimo mainitaan Heikillä, kun taas Jaakko Jaakonpojan vaimoa eli Sofia Jaakontyttären äitiä ei mainita lainkaan. On mahdollista, että Maria Heikintytär on ensin ollut naimisissa Jaakko Jaakonpojan kanssa ja sitten tämän kuoltua avioitunut miesvainaansa serkun Heikki Teofilinpojan kanssa.
Vehkalahden ja osan Kymiä 6–9/10 1747 pidetyissä syyskäräjissä kruununnimismies Ernest Usk syytti virkansa puolesta useita käräjäkunnan isäntiä itsellisten hyysäämisestä [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1747 n:o 4: 146–154]. ''Husulassa Arvi Iisakinpojan luona on itsellisenä renki Jaakko Simonpoika, jotka molemmat, erityisesti Jaakko ensin väittivät, että Jaakko on hänen renkinsä, mutta kun lautamies Antti Puonti vakuutti hänelle, ettei niin ole, myönsi Arvi, että Jaakko on irtain mies (lös karl), joka ei ollut tehnyt Arville enempää kuin mennyt jahtiin ja tehnyt tienraivausta hänen puolestaan, minkä tähden Arvi Iisakinpoika, joka niin muodoin on hyysännyt Jaakkoa, ja sitä pitkään, vetää vuoden 1739 palkollisasetuksen 1. artiklan 4. §:n nojalla sakkoa 10 taalaria hopearahaa, nimismiehen yksinomaista, myöskin vetää sakkoa Jaakko Simonpoika siitä, että hän on valheellisesti sanonut olevansa Arvin renki, oikeutta harhauttaakseen, 5 taalaria hopearahaa oikeudenkäymisenkaaren XIV luvun 8. §:n nojalla, ja velvoitetaan kuukauden sisällä ottamaan itselleen palvelus, sitten ei saa häntä toimetonna hyysätä.''
Seuraava, Vehkalahden ja osan Kymiä 8–15/3 1753 pidetyissä talvikäräjissä esillä ollut juttu on jatkoa tähän viestiketjuun 4/1 2019 lähettämääni viestiin ''Lauri Matinpoika vs. Jaakko Simonpoika Kolsi 1752'' [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1753 n:o 9: 143v–144v]:
''Sitten kun entinen talollinen Lauri Matinpoika Kolsilasta viime vuoden syyskäräjissä mahtoi puhua niin ruokottomasti ja halventavasti Keisarillisesta korkeastimäärätystä kuvernementinkansliasta ja kunnianarvoisasta käskynhaltijankansliasta, joissa paikoissa hänen hakemuksensa puolesta Kolsin talosta on päätetty ja hänen pyyntönsä hylätty, että hän on kaikkialta hakenut oikeutta muttei ole löytänyt, käskettiin nimismies Ernest Uskia saattamaan tämä asianmukaisesti tiedoksi, ja juttu lykättiin näihin käräjiin.
Nyt näytti toimituskomissaari Jacob Wilhelm Wallerian kunnianarvoisan käskynhaltijankanslian määräyksen hänelle 12:nnelta tammikuuta tätä vuotta, joka viittaa korkeastimäärätyn kuvernementinkanslian käskyyn, että hänen Wallerianin piti näissä käräjissä syyttää Lauria ja vaatia hänelle rangaistusta moisesta halventavasta lausumasta.
Lauri Matinpojalla ei nyt ollut esittää mitään selitystä, vaan katuu lausumaansa, jonka hän ilmoitti tapahtuneen pikaistuksissa.
Oikeus muistutti hänelle, että hänellä oli kyllä kylliksi aikaa malttaa mielensä, varsinkin kun mikään ei häntä moiseen lausumaan pakottanut.''
''Tuomio: Koska tämä juttu, ulosmittauskaaren I luvun 5. §:n nojalla voidaan ottaa esille tässä oikeusistuimessa, jossa rikoskin on tahpahtunut, niin sen tähden, koska ne sanat, jotka entinen talollinen Lauri Matinpoika on syyskäräjissä oikeuden edessä lasketellut, ovat korkeasti määrättyä Keisarillista kuvernementinkansliaa ja kunnianarvoisaa käskynhaltijankansliaa halventavia, nämä kun muka olivat kieltäneet häneltä oikeuden, kun hän sai anomukseensa oikeudenmukaisuuteen perustuvan päätöksen, niin sen vuoksi pitää hänen pahanteonkaaren XVIII luvun 8. §:n nojalla moisista halventavista sanoista vetää sakkoa 50 taalaria hopearahaa ja tehdä julkinen anteeksipyyntö; sakkorahojen puutteessa rangaistaan häntä 17 parilla raippoja.
Anteeksipyynnön on Lauri avointen ovien edessä suorittanut, ja koska hän on varaton, rangaistiin häntä raipoin.''
Ruotsin v:n 1734 valtakunnanlain ulosmittauskaaren I luvun 5. §: ''Jos jocu rohkene solwaista Cuningan Käskynhaldiata hänen wirasans, sanoilla, kirjoituxilla, eli käytöxillä; tuomittacon sijtä, sildä Oikeudelda, cusa ricos tapahtunut on. Jos ricos on suuri; nijn pitä hän Howrätisä edesannettaman ja tuomittaman. Jos jocu solwaise Cuningan Käskynhaldiata Tuckhulmisa; käykön sen canssa, cuin erittäin on asetettu.''
Saman lain pahanteonkaaren XVIII luvun 8. §: ''Jos jocu lyömisellä ja hosumisella canda kättä jongun Tuomarin eli muun Cuningan wircamiehen päälle wiran toimituxesa, eli sentähden hänelle costa; olcon hengens rickonut. Jos hän tappa hänen; lyötäkön myös edelläpäin hänen oikia kätens pois; Jos jocu häristä eli uhca händä, eli anda hänelle häpiällisiä sanoja; tehkön sackoa wijsikymmendä talaria, eli enämmän, sataan talarijn asti, nijncuin ricos on; ja anocon andexi. Jos ne sanat käywät arwon ja cunnian päälle; tehkön sackoa cahdenkertaisesti, ja olcon cunniatoin. Joca ei woi sackoa maxaa; rangaistacon wangiudella wedellä ja leiwällä, eli raippa-witzoilla, eli witzoilla. Jos ei se tapahdu wiran tähden; rangaistacon, nijncuin Laki muutoin woipi.''
Samoissa käräjissä kirjattiin pöytäkirjaan myös seuraavaa [KA Vanhan Suomen tuomiokunnat, Kymi 1753 n:o 9: 156]:
''Itsellistä Lauri Matinpoikaa Kolsilasta käskettiin viime vuoden syyskäräjissä hankkimaan itselleen tila tämän kuun 1. päivään mennessä. Toimituskomissaari Wallerian kertoi nyt, että rajakomissaari Wentzell on kirjoituttanut Laurin luokseen henkikirjaan. Mutta Lauri antoi nyt tiedoksi olevansa Kolsin talon 1/4 osan omistaja, mikä onkin oikeudelle tunnettua, ja sen tähden merkittiin.''
Pyhtään v:n 1753 henkikirjassa (päivätty 18/2) Lauri Matinpoika on toinen kahdesta lampuodista majuri Wentzellin hallussa olevassa Heinlahden Kantolan kruununtalossa N:o 10. Seuraavan v:n henkikirjassa samassa paikassa on jäljellä lampuodeista vain toinen, Kalle Laurinpoika Laulaja väkineen [KA Vanhan Suomen tilit 10075: 298—299; 10087: 50; vrt. kirjoitukseni Kymenlaakson sukututkimusseuran Ibidem-vuosikirjassa 21 (2017), 20–29]. Vehkalahden Kolsilan Kolsin kruununtalosta N:o 3 henkikirjoitettiin 1754 (16/2) kolme ruokakuntaa: Matti Yrjönpoika vaimoineen; yhtiömies Jaakko Simonpoika vaimoineen ja veli Heikki; yhtiömies Lauri Matinpoika vaimoineen [KA Vanhan Suomen tili 10087: 21].
Moi Seppo,
Tämä Eerik Niilonpoika oli siis Tuomaksen ja Martin isä? :)
Vv. 1642–55 Kolsilan Kolsin talossa oli henkikirjoilla väkeä seuraavasti [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tilit 8567: 559v; 8572: 1075; 8577: 870; 8583: 899; 8588: 508; 8593: 548; 8596: 892v; 8598: 753 (46v); 8604: 97v; 8607: 1075; 8613: 958; 8618: 563]:
1642 Eerik Niilonpoika vaimoineen, poika, ratsumies ja piika.
1644 autuaan Eerik Niilonpojan leski (S[ahlige] Erich Nillssons Enk[ia]), poika vaimoineen ja tytär.
1645 ratsutilallisen Eerik Niilonpojan vaimo (so. leski) ja poika vaimoineen.
1646 ratsutilallinen Risto Eerikinpojan vaimo ja veli vaimoineen.
1647 ratsutilallisen Eerik Niilonpojan vaimo (so. leski), poika vaimoineen ja tytär.
1648 ratsutilallinen Risto Eerikinpojan vaimo ja veli vaimoineen.
1649 (ratsutilallinen) Risto Eerikinpoika vaimoineen, veljen vaimo ja äiti.
1650 ratsutilallinen Risto Eerikinpoika vaimoineen, veli vaimoineen, naimaton veli, äiti ja tytär.
1651 ratsutilallinen Risto Eerikinpoika vaimoineen, veljen vaimo ja naimaton veli.
1652 Risto Eerikinpoika vaimoineen ja veli vaimoineen.
1654 Tuomas Eerikinpoika vaimoineen, veli Martti Eerikinpoika ja ratsumiehen vaimo.
1655 talollinen Tuomas Eerikinpoika vaimoineen, veli Martti Eerikinpoika vaimoineen ja ratsumies Risto Eerikinpojan vaimo.
Ratsumestari Jöns Andersinpojan vanhan eli ratsumestari Wolmar Just von Breitenbachin nykyisen komppanian katselmuksessa Viipurin linnassa 1/3 1639 Kolsilan Eerik Niilonpojan poika Risto Eerikinpoika oli varustautuneena hevosella, kahdella pistoolilla ja yhdellä miekalla [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1639/12 (1639): 27 (31)]. Samoin ratsumestari Thomas Simoninpojan komppanian katselmuksessa Viipurin linnan katselmuspaikalla 14/8 1646 [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1646/14 (1646): 20 (26)] ja ratsumestari Wolmar Wrangelin komppanian katselmuksessa Rantaryysyssä 11/2 1654 [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1654/2 (1654): 121v (149v)]. Majuri Jacob Lintzen komppanian katselmuksessa Lappeenrannassa 8/9 1663 oli Kolsilan Eerik Niilonpojan poika Martti Eerikinpoika [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1664/3 (1663–1664): 98 (96)]. Kolsin ratsutilan isännän nimen paikalla on siis vielä Eerik Niilonpoika, kaksi vuosikymmentä tämän kuoleman jälkeen. Ratsumestari Abraham Pistolekorsin komppanian katselmuksessa Vehkalahdella 30/1 1672 oli Kolsilan Tuomas Eerikinpojan veli Martti Eerikinpoika, varustautuneena hevosella, kahdella pistoolilla, yhdellä miekalla ja yhdellä karbiinilla [RVA Rullor 1620–1723, SE/KrA/0022/1672/3 (1671–1672): 367 (411)].
Viipurin ja Savonlinnan läänin v:n 1656 tilin tositekirjan 8622 sivuilla 1236–1238 on ''tarkastusluettelo ratsutilallisista, joiden esi-isät ovat itse lähteneet ratsaille talojensa puolesta komppanioihin ja kaatuneet, haavoittuneet tai vammautuneet ja joiden tilalle komppanioihin on otettu heidän poikiaan, vävyjään tai ratsupalvelijoitaan ja joiden (ratsutilallisten) pitää olla vapaita ruis- ja riikintaalariavusta vuosiksi 1655–57''.
Luettelon sivulla 1236v mainitaan Kolsilasta (Roudz by) Risto Eerikinpoika, kaatunut Puolassa, nyt ratsastaa veli (Christer Ericksson. Slagen i Pohland, nu rijder brodren).
Kiitos mielenkiintoisista jutuista. Onko sinulla mitään ideaa mitäs Kolseja Virolahdelle meni?
"Mainittakoon, että sittemmin vuonna 1659 jälleen kruunun autioksi joutuneen Kirkkopyölin Pakkalan tilan ottivat viljelykseen vasta vuonna 1688 Tuomas Mikonpoika Hoisa ja Heikki Heikinpoika Kolsi"
Tähän ketjuun voisi sopia tänään esiin noussut probleema. Eerik Laurinpoika Kolsi s. 14.8.1760 vihitään 20.5.1778 Maria Eerikintyttären kanssa. Mutta kukahan tämä Maria oli? Maria kuolee 13.4.1796 Kolsilla, eikä vihimisen jälkeen rippikirjoissa näy syntymäaikaa.
Samoin vihkimisen aikaan pari sopivan nimistä Maria Eerikintytärtä lähtee kotoaan jonnekin, Kannusjärven Suikkaselta ja Timperiltä. Lasten kummejakin katselin ja vertailin avioparin veljiin ja siskoihin, mutta ei oikein tullut mitän varmuutta.
Viipurin ja Savonlinnan läänin v:n 1688 tilin tositekirjaan sisältyvän Kymenkartanon läänin v:n 1688 autioluettelon mukaan Virolahden pitäjän Kirkkopyölissä sijaisevasta 3/8 kokoveron, 3/8 manttaalin ja 3 tilan veroisesta, Nuutti Matinpojan ja Tilli Matinpojan (Knutt Mattsson och Tillj Mattssonn) nimiin kirjatusta kruunulle pidätetystä talosta on ottanut viljelykseen 4/5 1684 Tallniemen Tuomas Mikonpoika Hoisa talosta puolet, mikä on 3/16 veroa, tulee verolle vapaavuosien jälkeen, ja loput 3/16 veroa on ottanut viljelykseen Rännäsen Heikki Heikinpoika Kolsi 27/1 1685. Hoisa tulee verolle 1690 ja Heikki 1691. (Opt[agit] [1]684 d: – 4 Maij af Thomas Mickelsson Hoisa i Tallniemj Hemmanet, och helfften der af som är 3/16 Skatt, Skattar effter frijheetz åhren, och den öfriga 3/16 Skatt Opt[agit] af Hend: Hendersson Kålssj i Grännäss d. – 27 Jan: [1]685 Hoissa Sk[atta]r [1]690 och Hend: [1]691.) [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8698: 768.]
"Jaakko Simonpojan ja Anna Kaarina Juhontyttären vihkimämerkinnässä (n:o 9/1751) Vehkalahden vihityissä 1743–59 sulhasella on sukunimi Pilhjerta: ''Jacob Simonss[on] Pihlhierta'', mikä antaa aiheen olettaa, että Jaakko kuului knaappisukuun. Häntä ei kuitenkaan mainita Martti Korhosen teoksessa Vehkalahden pitäjän historia II (1981), ei Tuula Ulvelinin teoksessa Pihlhjärta–Tepponen knaappisuku Vehkalahdelta (2003), ei Eeva-Liisa ja Markku Oksasen teoksessa Vehkalahden knaapit (2003) eikä myöskään Eila Lindströmin teoksissa Pihlhjerta knaappisuku, Niilo Rolandinpojan haara, Vehkalahti Husula (otos 10/2 2009) ja Pihlhjerta knaappisuku, Antti Hannunpojan haara, Vehkalahti Husula (otos 24/3 2009)."
Kiitos Seppo näistä. Näistä selvisi minkä takia vihkimerkinnässä lukee Pihljerta. Jaakko Simonpojan äiti (Maria Jaakontytär) kuului näiden perusteella Pilhjerta-Tepponen sukuun. Maria ja Sofia Jaakontyttären isä oli täten Jaakko Mikonpoika Pihljerta-Tepponen.
Martti Korhonen kirjoittaa Vehkalahden pitäjän historia II:n (1981) sivulla 404 Kolsilan kylän Kolsin talon N:o 3 varhaisista isännistä:
''Myöhemmän Kolsilan kolmen numeron ensimmäisiä isäntiä lienee ollut vuodesta 1546 mainittu Martti Jonin- eli Jussinpoika. Hänen suvullaan tila säilyi vv. 1601–03 katoaikaan, jolloin talo jäi kylmilleen, vanha viljelijäsuku hävisi. Vuonna 1620 kruunun kirjoihin merkittiin itsenäiseksi viljelijäksi Eerik Niilonpoika Kolsi. Hänen isänsä lienee ollut Niilo Olavinpoika, Kolsien kantatilan eli ykkösen numeron isäntä. Uusi viljelys oli usean aution yhdistelmä ja esim. edellä mainitun Martti Jussinpojan suvun maat olivat vain osa uutta tilaa.''
Lähteenä Korhonen mainitsee Vehkalahden maakirjatilojen kortiston. Tämä kortisto, jonka Korhonen on tietääkseni laatinut voudin- ja läänintilikirjojen perusteella, ei minulla ole ollut käytettävissä. Nojaudun seuraavassa tarkastelussa alkuperäislähteisiin, lähinnä Kymenkartanon läänin (voutikunnan) tileihin vv:lta 1601–26.
Kymenkartanon läänin v:n 1601 maakirjan mukaan Vehkalahden pitäjän Reitkallin nautakunnan Kolsilan kylässä (Routzuby) oli yhteensä 1 5/6 kokoveroa, jotka jakaantuivat talollisten kesken seuraavasti [KA Kymenkartanon läänin tili 3500: 64]:
Kokovero, jonka voivero 2 leiviskää:
1/4 veroa, Niilo Olavinpoika, 1/2 savua, 5 lehmää ja 1 nokka.
1/4 veroa, Jaakko Sipinpoika, 1/2 savua, 3 lehmää ja 1 nokka.
1/4 veroa, Simo Eerikinpoika, 1/2 savua, 2 lehmää ja 1 nokka.
1/4 veroa, Matti Laurinpoika, 1/2 savua, 2 lehmää ja 1 nokka.
Vajaa kokovero, jonka voivero 16 naulaa:
1/6 veroa, Eerik Antinpoika, 1/3 savua, 2 lehmää ja 1 nokka.
1/6 veroa, Martti Pärtynpoika, 1/3 savua, 1 lehmä ja 1 nokka.
Autiona:
1/3 veroa, Heikki Laurinpoika.
1/6 veroa, Nuutti Laurinpoika.
Seuraavassa eli v:n 1602 maakirjassa [KA Kymenkartanon läänin tili 5810: 29v] mainitaan samassa paikassa:
Kokovero, jonka voivero 1 leiviskä 19 naulaa:
1/4 veroa, Niilo Olavinpoika, nuoren Lindvedin lippueessa (Under Ungh Lindwes fana); 4 lehmää ja 1 nokka.
1/4 veroa, Jaakko Sipinpoika, 3 lehmää ja 1 nokka.
1/4 veroa, Simo Eerikinpoika, 3 lehmää ja 1 nokka.
1/4 veroa, Matti Laurinpoika, 3 lehmää ja 1 nokka.
Vajaa kokovero, jonka voivero 13 naulaa:
1/6 veroa, Eerik Antinpoika, 2 lehmää ja 1 nokka.
1/6 veroa, Martti Pärtynpoika, 1 lehmä ja 1 nokka.
Autiona:
1/3 veroa, Heikki Laurinpoika.
1/6 veroa, Nuutti Laurinpoika.
Niilo Olavinpoika nautti verovapautta sitä vastaan, että varusti ratsumiehen Lindved Klaunpoika nuoremman knaappilippueeseen [Ratsuvapauslyhennys Alexander Engelin tiliin Virolahden, Vehkalahden ja Pyhtään pitäjistä ja Elimäen neljänneksestä 1602, KA Kymenkartanon läänin tili 5809: 18v–19].
Seuraavana vuonna, 1603, Niilo Olavinpoikaa on seurannut isäntänä Esko Niilonpoika, ja autiomaa on laajentunut Jaakko Sipinpojan ja Simo Eerikinpojan tiloilla [KA Kymenkartanon läänin tili 5823: 34v]:
Vajaa kokovero, jonka voivero 1 leiviskä 12 1/2 naulaa:
1/4 veroa, Esko Niilonpoika, ratsastaa nuoren Lindvedin lippueessa; 4 lehmää ja 0 nokkaa.
1/4 veroa, Matti Laurinpoika, 2 lehmää ja 1 nokka.
1/6 veroa, Eerik Antinpoika, 1 lehmä ja 1 nokka.
1/6 veroa, Martti Pärtynpoika, 0 lehmää ja 1 nokka.
Autiona:
1/4 veroa, Jaakko Sipinpoika.
1/4 veroa, Simo Eerikinpoika.
1/3 veroa, Heikki Laurinpoika.
1/6 veroa, Nuutti Laurinpoika.
Kokoveroista ja nautakunnista ja niihin liittyvästä yhteisvastuullisuudesta luovuttiin lopullisesti vv:n 1604–05 verorevisiossa. V:n 1606 maakirjassa [KA Kymenkartanon läänin tili 5852: 86–87] mainitaan:
1/4 veroa, Esko Niilonpoika, knaappiratsumies nuoren Lindvedin lippueessa.
1/8 veroa, Matti Laurinpoika.
1/8 veroa, Eerik Antinpoika.
1/8 veroa, Martti Pärtynpoika.
1/8 veroa, Tuomas Eerikinpoika.
Autiona:
1/8 veroa, Tuomas Eerikinpoika, nihti.
1/4 veroa, Matti Tuomaanpoika.
3/8 veroa, Heikki Laurinpoika.
1/3 veroa, Nuutti Laurinpoika.
Seuraavassa säilyneessä eli v:n 1608 maakirjassa [KA Kymenkartanon läänin tili 3544: 88–88v] mainitaan:
1/2 veroa, Esko Niilonpoika, ratsastaa nuoren Lindvedin lippueessa, 1 savu, 1 nokka ja 4 lehmää.
1/3 veroa, Matti Laurinpoika ja Eerik Antinpoika, 1 savu, 2 nokkaa ja 2 lehmää.
1/6 veroa, Martti Pärtynpoika, 1/2 savua, 1 nokka ja 2 lehmää.
1/8 veroa, Tuomas Eerikinpoika, nihti Johan Jacobinpojan lippukunnassa (Knechtt Under Johan Jacopsons fenickio).
Autiona:
3/8 veroa, Heikki Laurinpoika.
1/3 veroa, Nuutti Laurinpoika.
Esko Niilonpojan tilan veroluku on kaksinkertaistunut 1/4 verosta 1/2 veroon, ja Matti Laurinpojan, Eerik Antinpojan ja Martti Pärtynpojan tilojen yhteenlaskettu veroluku 3/8 on kasvanut 1/2 veroon, kun taas autiomaa on vastaavasti vähentynyt näiden lisäysten summalla eli 1/4 + 1/8 = 3/8 verolla.
V:n 1614 maakirjassa [KA Kymenkartanon läänin tili 3572: 4v–5] mainitaan:
1/2 veroa, Esko Kolsi (Eskill Kålsi), ratsumies Lindved Klaunpojan lippueessa; 1 savu, 1 nokka ja 4 lehmää.
1/6 veroa, Matti Laurinpoika, 1/3 savua, 1 nokka ja 1 lehmä.
1/6 veroa, Martti Pärtynpoika, 1/3 savua, 1 nokka ja 2 lehmää.
1/4 veroa, Tuomas Eerikinpoika, 1/3 savua, 1 nokka ja 2 lehmää.
1/6 veroa, Heikki Niilonpoika, ulkokyläläinen (wthbyys), ratsumies aatelislippueessa.
Autiona:
1/6 veroa, Heikki Niilonpoika.
1/6 veroa, Eerik Antinpoika.
1/6 veroa, Nuutti Laurinpoika.
1/12 veroa, Heikki Jaakonpoika.
Esko Niilonpoika mainitaan tässä Kolsi-nimellä samoin kuin saman vuoden ratsuvapapauslyhennyksessä: ''Eskell Kålssi'' [Lindved Klaunpoika nuoremman lippueen ratsumiehet, ratsuvapauslyhennys Erik Hansinpojan tiliin Kymenkartanon läänistä 1614, KA Kymenkartanon läänin tili 3571: 17–17v]. Heikki Niilonpoika on Myllykylästä, jossa hänellä on 1/3 veroa, 1/2 savua, 1 nokka ja 4 lehmää; tilojensa verovapauden vastineeksi hän varustaa ratsumiehen aatelislippueeseen. Heikki oli Myllykylän Puonnin isäntä [Korhonen 1981: 422].
Seuraavan vuoden, 1615, maakirjassa [KA Kymenkartanon läänin tili 5982: 13v–14] mainitaan:
1/4 veroa, Esko Niilonpoika, ratsumies Lindved Klaunpojan lippueessa; 1 savu, 1 nokka ja 2 lehmää.
1/4 veroa, Eerik Niilonpoika, ratsumies Lindved Klaunpojan lippueessa; 1 savu, 1 nokka ja 2 lehmää.
1/4 veroa, Eerik Nuutinpoika, ratsumies Lindved Klaunpojan lippueessa; 1 savu, 1 nokka ja 2 lehmää.
1/4 veroa, Martti Pärtynpoika, 1/3 savua, 1 nokka ja 2 lehmää.
1/4 veroa, Tuomas Eerikinpoika, nihti Matts Olufinpojan lippukunnassa; 1/2 savua, 1 nokka ja 1 lehmä.
1/3 veroa, Heikki Niilonpoika, ratsumies aatelislippueessa.
Autiona:
1/6 veroa, Nuutti Laurinpoika.
1/12 veroa, Heikki Jaakonpoika.
Esko Niilonpoika Kolsin 1/2 veron tila näyttäisi jakaantuneen kahdeksi 1/4 veron tilaksi, joista yhtä isännöi Esko Niilonpoika ja toista (tämän veli?) Eerik Niilonpoika. Tosin myös Eerik Nuutinpojalla, jota ei edellisvuonna mainittu, on nyt hänelläkin 1/4 veron tila [vrt. Korhonen 1981: 403]. Kaikki nämä kolme nauttivat verovapautta varustamalla kukin 1/4 veron tilaltaan ratsumiehen Lindved Klaunpoika nuoremman lippueeseen [Ratsuvapauslyhennys Anders Nilsinpojan tiliin Kymenkartanon läänistä 1615, KA Kymenkartanon läänin tili 5981: 32–32v]. Myllykylän Puonnin isäntä Heikki Niilonpoika on saanut ratsuvapautensa alle myös sen 1/6 veron, joka edellisvuonna oli vielä hänen nimissään autiona. Matti Laurinpojan 1/6 veron tila on hävinnyt, samoin Eerik Antinpojan 1/6 veron autio. Martti Pärtynpojan tilan veroluku on kohonnut 1/6 verosta 1/4 veroon. Tämä veronlisäys, 1/12 veroa, yhdessä Eerik Nuutinpojan 1/4 veron kanssa tekee 1/3 veroa eli mainittujen kahden hävinneen tilan veroluvut yhteensä.
Älvsborgin linnan lunastamiseksi toistamiseen tanskalaisilta kannettiin 1613–18 henkivero, jonka taksoitus- ja lyhennysluetteloissa ja 1619 laaditussa tarkastusluettelossa Kolseja mainitaan seuraavasti [Porvoon ja Kymenkartanon läänien Älvsborgin lunnaiden tilitykset 1613–19, KA Voudintilien yleiset asiakirjat 483Db: 7v, 22, 36, 49; 483Dc: 5v; 483Dd: 7v; 483De: 4v; 483Df: 4; 483Dg: 46v; 483Dj: 6–6v]:
1613 Esko Niilonpoika, knaappi, talollisia 1, vaimoja 2; yksi pariskunta vapaa; 18 mk. Eerik Niilonpoika; 12 mk.
1614 Esko Niilonpoika, ratsumies; yksi pariskunta vapaa; 12 mk. Eerik Niilonpoika; 12 mk.
1615 Esko Niilonpoika, ratsumies, talollisia 1, vaimoja 1; yksi pariskunta vapaa; 18 mk. Eerik Niilonpoika, ratsumies, talollisia 1, vaimoja 1; yksi pariskunta vapaa; 18 mk.
1616 Esko Niilonpoika, ratsumies, talollisia 1, vaimoja 1, poikia 1; yksi pariskunta vapaa; 15 mk. Eerik Niilonpoika, ratsumies, talollisia 1, vaimoja 1, poikia 1; yksi pariskunta vapaa; 18 mk.
1617 Esko Niilonpoika, ratsumies, talollisia 1, vaimoja 1, piikoja 1; yksi pariskunta vapaa; 15 mk. Eerik Niilonpoika, ratsumies, talollisia 1, vaimoja 1, poikia 1; yksi pariskunta vapaa; 12 mk.
1618 Esko Niilonpoika, ratsumies, talollisia 1, vaimoja 1, piikoja 1; tarkastusluettelossa ''on talollinen'' (är bonde), siis ei enää vapautta; 12 mk. Eerik Niilonpoika, ratsumies, talollisia 1, vaimoja 1; 12 mk.
Tässä mainitut markkamäärät on saatu v:n 1619 tarkastusluettelosta. V:lta 1614 ei ole säilynyt taksoitusluetteloa. Eerik Niilonpoikaa ei mainita v:n 1613 taksoitus- eikä lyhennysluettelossa; häntä koskevat vv:n 1613–14 tiedot ovat tarkastusluettelosta. Tarkastusluettelossa mainitaan myönnetyn vapautuksen perusteena ratsumiehen varustaminen Axel Mårteninpojan lippueeseen, Esko Niilonpojan tapauksessa 1613–17 ja Eerik Niilonpojan tapauksessa 1613–18 (Lindved Klaunpojan kaaduttua Pihkovan piirityksessä 1615 lippueen uudeksi päälliköksi oli tullut Axel Mårteninpoika). Henkiverosta vapautus koski itse tilansa puolesta ratsumiehenä palvelevia ratsutilallisia ja heidän vaimojaan.
V:n 1621 maakirjassa [KA Kymenkartanon läänin tili 3616: 13v] mainitaan:
1/4 veroa, Esko Niilonpoika, 1/3 savua, 1 nokka ja 8 lehmää.
1/4 veroa, Eerik Niilonpoika, 1/3 savua, 2 nokkaa ja 10 lehmää.
1/4 veroa, Matti Laurinpoika, 1/3 savua, 1 nokka ja 4 lehmää.
1/4 veroa, Martti Pärtynpoika, 1/3 savua, 1 nokka ja 8 lehmää.
1/8 veroa, Eerik Eerikinpoika, 1/4 savua, 1 nokka ja 3 lehmää.
1/8 veroa, Tuomas Eerikinpoika, majoitusmestari Matts Olufinpojan lippukunnassa; 1 savu, 1 nokka ja 4 lehmää.
Autiona:
1/3 veroa, Heikki Niilonpoika.
1/6 veroa, Nuutti Laurinpoika.
1/12 veroa, Heikki Jaakonpoika.
Eerik Nuutinpoikaa näyttää seuranneen 1/4 veron tilan isäntänä Matti Laurinpoika. Nihti Tuomas Eerikinpojan 1/4 veron tila näyttää halotun kahdeksi 1/8 veron tilaksi, joista yhtä isännöi majoitusmestariksi ylennetty Tuomas Eerikinpoika ja toista (tämän veli?) Eerik Eerikinpoika [vrt. Korhonen 1981: 403]. Myllykylän Heikki Niilonpoika on jättänyt Kolsilan 1/3 veron tilansa autioksi.
Huhtikuussa 1621 päivätyn karja- ja kylvöveroluettelon mukaan Kolsilan (Roudtzby) Esko Niilonpojalla oli hevonen, härkä, 8 lehmää, 3 hiehoa, mullikka, 6 lammasta, 3 karitsaa ja sika sekä 2 tynnyrin kylvö, mistä hän maksoi apuveroa 2 taalaria 5 äyriä; Eerik Niilonpojalla oli hevonen, 10 lehmää, 2 mullikkaa, 10 lammasta, 4 karitsaa, 2 sikaa sekä 2 tynnyrin kylvö, mistä hän maksoi apuveroa 2 taalaria 7 1/2 äyriä [KA Viipurin, Savonlinnan ja Kymenkartanon läänien tili 6073: 293v].
Kihlakunnankirjuri Daniel Nilsinpojan v:n 1622 tilin lyhennykseen sisältyvässä luettelossa Jacob Bengtinpojan lippueen Vehkalahden pitäjän ratsutilallisista [KA Kymenkartanon läänin tili 3620: 13v] mainitaan Eerik Niilonpoika, 1 tila, 1/4 veroa, 10 lehmää ja 2 nokkaa. Tämä oli mainittuun aikaan Kolsilan kylän ainoa ratsutilallinen. Saman tilin lyhennykseen niin ikään sisältyvässä Matts Olufinpojan komppanian päällystöluettelossa [ibid: 14] mainitaan majoitusmestari Tuomas Eerikinpoika, 1 tila, 1/8 veroa, 1 lehmä ja 1 nokka.
V:n 1623 maakirjassa [KA Kymenkartanon läänin tili 3626: 13] mainitaan:
1/3 veroa, Esko Niilonpoika, läänitetty Henrik Flemingille; 1/3 savua, 1 nokka ja 5 lehmää.
1/3 veroa, Eerik Niilonpoika, ratsumies Jacob Bengtinpojan lippueessa; 1 savu, 2 nokkaa ja 8 lehmää.
1/4 veroa, Matti Laurinpoika, läänitetty Henrik Flemingille; 1/3 savua, 2 nokkaa ja 5 lehmää.
1/3 veroa, Martti Pärtynpoika, läänitetty Henrik Flemingille; 1/3 savua, 1 nokka ja 6 lehmää.
1/6 veroa, Eerik Eerikinpoika, 1/4 savua, 1 nokka ja 3 lehmää.
1/6 veroa, Tuomas Eerikinpoika, lippumies Simon Langen lippukunnassa; 1 savu, 1 nokka ja 3 lehmää.
Autiona:
1/12 veroa, Nuutti Laurinpoika.
1/6 veroa, Heikki Jaakonpoika.
Heikki Niilonpojan 1/3 veron autio on hävinnyt, ja sitä vastaten on Esko Niilonpojan, Eerik Niilonpojan ja Martti Pärtynpojan tilojen verolukuun (1/4) tullut kuhunkin 1/12 veron lisäys, ja Eerik Eerikinpojan ja Tuomas Eerikinpojan tilojen verolukuun (1/8) kumpaankin 1/24 veron lisäys (1/12 + 1/12 + 1/12 + 1/24 + 1/24 = 1/3).
V:n 1626 maantarkastuskirjan [KA Kymenkartanon läänin tili 3634a: 17v] mukaan Kolsilan (Råutzby) Esko Niilonpojan 1/3 veron tilalle kylvettiin vuosittain 2 tynnyriä viljaa ja tilalla oli hyvää maata 2 1/3 tynnyrinalaa, puolimaata 1 tynnyrinala 2 kapanalaa ja autiopeltoa 20 kapanalaa ja niityiltä korjattiin vuosittain 10 parmasta heiniä. Eerik Niilonpojan 1/3 veron tilalle kylvettiin vuosittain 2 1/6 tynnyriä viljaa ja tilalla oli hyvää maata 2 2/3 tynnyrinalaa, puolimaata 1 tynnyrinala 2 kapanalaa ja autiopeltoa 2/3 tynnyrinalaa (eli 20 kapanalaa) ja niityiltä korjattiin vuosittain 10 parmasta heiniä.
V:n 1626 maakirjassa [KA Kymenkartanon läänin tili 6106: 12v] mainitaan:
1/3 veroa, Esko Niilonpoika, 1/3 savua, 1 nokka ja 4 lehmää.
5/12 veroa, Eerik Niilonpoika, ratsumies Jacob Bengtinpojan lippueessa; 1 savu, 2 nokkaa ja 8 lehmää.
5/12 veroa, Matti Laurinpoika, 1/3 savua, 1 nokka ja 4 lehmää.
1/4 veroa, Eerik Eerikinpoika, 1/4 savua, 1 nokka ja 3 lehmää.
1/6 veroa, Tuomas Eerikinpoika, korpraali Simon Langen lippukunnassa; 1/2 savua, 1 nokka ja 2 lehmää.
Autiona:
1/4 veroa, Martti Pärtynpoika.
Eerik Niilonpojan tilan verolukuun on tullut 1/12 veron lisäys, Matti Laurinpojan tilan verolukuun 1/6 veron lisäys ja Eerik Eerikinpojan tilan verolukuun 1/12 veron lisäys, yhteensä 1/3 veroa. Vastaavasti Martti Pärtynpojan tilan veroluku on vähentynyt 1/12 verolla (ja jäännös merkitty autioksi), ja Nuutti Laurinpojan ja Heikki Jaakonpojan autiot (1/12 + 1/6 veroa) hävinneet, samoin yhteensä 1/3 veroa.
V:n 1626 maakirjasta lähtien savuluku (eli apuveromanttaali), nokkaluku ja lehmäluku eivät enää perustuneet vuosittaiseen arvioon, vaan jähmettyivät kiinteiksi veroyksiköiksi, jotka muuttuivat enää poikkeustapauksissa. Näin esimerkiksi Esko Niilonpojan tilalta maksettiin vuodesta toiseen nokkaverovoita 2 naulaa (yhdeltä nokalta) ja lehmälukuvoita 4 naulaa (neljältä lehmältä) siitä riippumatta, kuinka monta nokkaa eli pariskuntaa tai kuinka monta lypsävää lehmää tilalla kunakin vuonna veronlaskun aikaan oli. Vasta 1680-luvulla aloitettu verorevisio vihdoin hävitti nokka- ja lehmäluvut.
Vertaamalla v:n 1626 maakirjan tietoja v:n 1681 revisiomaakirjaan ja esim. v:n 1725 maakirjaan (jossa ensi kerran talonnumerot) voidaan todeta seuraavaa [KA Viipurin ja Savonlinnan läänin tili 8690: 395v–396; Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin tili 8775: 35v–37]:
(1) Esko Niilonpojan tila on N:o 1, Kolsi eli myöhempi Forsell, vanhalta veroltaan 1/3 veroa, 1/3 manttaalia, 1 tila, 1 nokka ja 4 lehmää ja v:n 1681 revisiossa pannulta veroltaan 1/3 veroa, 1/3 manttaalia ja 1 tila [Korhonen 1981: 400–402].
(2) Eerik Eerikinpojan ja Tuomas Eerikinpojan tilat yhdistyvät taloksi N:o 2, Lääti, vanhalta veroltaan 5/12 veroa, 3/4 manttaalia, 1 tila, 2 nokkaa ja 5 lehmää ja v:n 1681 revisiossa pannulta veroltaan 5/12 veroa, 5/12 manttaalia ja 1 tila [Korhonen 1981: 403].
(3) Eerik Niilonpojan tila on N:o 3, Kolsi, vanhalta veroltaan 5/12 veroa, 1 manttaali, 1 tila, 2 nokkaa ja 8 lehmää ja v:n 1681 revisiossa pannulta veroltaan 5/12 veroa, 5/12 manttaalia ja 1 tila [Korhonen 1981: 404].
(4) Matti Laurinpojan ja Martti Pärtynpojan tilat yhdistyivät taloksi N:o 4, Pousi, vanhalta veroltaan 2/3 veroa, 1/3 manttaalia, 2 tilaa, 1 nokka ja 4 lehmää ja v:n 1681 revisiossa pannulta veroltaan 2/3 veroa, 2/3 manttaalia ja 1 tila [Korhonen 1981: 405–406].
Kaikki nämä talot ovat maanluonnoltaan kruununtaloja kaikissa niissä Ruotsin vallan aikaisissa eli vv:n 1725–39 maakirjoissa, joihin talojen maanluonto on merkitty.
Vehkalahden syyskäräjistä 8/11 1624 [KA Lappee I 1623–39 KO a 1 (jj 1): 23]:
''Dömdes Erich Kålssi at betala ssin broders Eskel Nielssons hwstru, hafra – 2 kylm:r, ssom hans otamt Fä Spilt haffua, 6 öre Sach. 10 ca: Bygn b:''
''Tuomittiin Eerik Kolsi maksamaan veljensä Esko Niilonpojan vaimolle kauroja 2 kylmittaa, jotka hänen hillittömät elukkansa ovat pillanneet, 6 äyriä sakkoa rakennuskaaren 10 luvun nojalla.''
Maanlain rakennuskaaren 10. luku on otsikoitu: ''Kuinka eläin on laillisesti otettava talteen ja kuinka sitä saa käyttää, mutta ei pahoinpidellä; ja kuinka maan omistajan ja eläimen omistajan on tällöin meneteltävä.'' Luvun ainoa kohta, jossa määrätään pieni 6 äyrin (eli 3/4 markan sakko), on 4. §: ''Jos jollakulla on hillitön eläin, joka hyvän aidan rikkoo tai hyppää sen yli ja jos jonkun pelto tai niitty kärsii siitä vahinkoa, korvatkoon eläimen omistaja vahingon, arviomiesten arvion mukaan, ja maksakoon sakkoa kuusi äyriä.''
Eerikin elukat ovat siis olleet lainmukaisesti aidatussa aitauksessa, mutta silti päässeet syömään Eskon vaimon kauroja.
Olen lukenut alkuperäistekstissä sanoja ''sin broders Eskel Nielssons'' seuraavan sanan väärin sanaksi ''hwstru'', siis vaimo, ks. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3735306 (sivun 23 rivin 11 viimeinen sana). Jos näin olisi, olisi se kyllä varsin kummallisesti kirjoitettu, sillä s-kirjan ei siinä ole tavun ''stru'' alussa käytetyn mukainen. Sitä paitsi ilmauksen edestä puuttuisi sana ''till''. Olisi myös erikoista (joskaan ei mahdotonta), että kantajana (tai tämän asiamiehenä) on Eskon vaimo.
Luulen, että kyseessä on sana, joka tarkoitttaa haasiaa (hässja). Teksti olisi siis suomeksi:
''Tuomittiin Eerik Kolsi maksamaan veljensä Esko Niilonpojan haasia kauroja 2 kylmittaa, jotka hänen hillittömät elukkansa ovat pillanneet, 6 äyriä sakkoa rakennuskaaren 10 luvun nojalla.''
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.