Ratsumies Anders Sjömanin vaimo Agneta Matintytär

[raimoensio]

Siis Ahlaisissa.
Tästä on ollut vuosia sitten aiempi keskustelu ja on päädytty, että Anders Larsinpojan vaimo on Merikarvialla kastettu siipyyläinen [30.11.1712 2.12.1712 Sijdenby Matz Nilsson Agneta]
Mainitun keskustelun mukaan vanhemmat olisivat Matts Nilsson Lassfolk ja Anna.

Porin maaseurakunnan 1737 rippikirjan sivulla (kuva) 147
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pori/rippikirja_1737-1751_msrk_alkup/147.htm
mainitaan Anders Sjöman, vaimo Agneta, anoppi Kaisa Heikintytär ja tämän tytär Sofia Matintytär. Agnetalla näkyy myöhemmin syntymävuosi 1713.

Matti Heikinpoika Riutta (s.n. 1649) näkyy kotonaan Laviassa 1665-73, viljelee sitten Pomarkussa tilaa, jolle jää nimi Riutta ja muuttaa uudisasukkaaksi 1686 Pomarkun Längelmäen kylään. Matin ensimmäinen vaimo Kreetta Eskontytär kuoli 1707 ja vuonna 1709 näkyy vaimona Kaisa (Heikintytär).
Matti ja Kaisa saavat Porin kastettujen mukaan Sofian 1719 [1.8.1719 4.8.1719 Längelmä Mattz Hendrichsson Sophia] Matti testamenttasi tilan 1720 tyttärenpojalleen Mikko Tuomaanpoika Ollilalle, eikä Pomarkun henkikirjoissa näy heistä mitään.
Nyt uutena havaintona Matti ja Kaisa ovatkin Ulvilan ensimmäisessä rippikirjassa Paluksen itsellisten sivulla [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7998667].
Tässä Matti on merkitty kuolleeksi 1729-30. Seuraavassa rippikirjassa 1732-37 näkyy vielä Kaisa Heikintytär ja Sofia Matintytär [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7998861. Sofialla ei ole rippimerkintöjä iän takia, mutta Kaisan rippimerkinnät päättyvät 1736 ja lisäksi on merkittyy muutto Ahlaisiin.

Päättelisin tästä, että Siikaislaisen Antti Laurinpoika Sjömanin vaimo on juuri Matti Heikinpoika Riutan ja Kaisan tytär. Eräs Sofia Matintytär kuoli Ahlaisissa 1753, mutta kuoliniän mukaan olisi syntynyt 1709. Luulisin kuitenkin samaksi.

Erikoista ehkä on, että Matti Heikinpojalla oli jo Kreetta Eskontyttären kanssa samannimiset tyttäret Agneta ja Sofia.

[haapiot]

Hei. Riutasta vaikka menee hieman sivuun.
Kiinnostaa Riutalla esiintyvät esivanhempani Anders Henricsson ja vaimonsa Maria Bertilsd.
Anders ei ilmeisesti ole Matin veli. Mistähän lienee kotoisin?
Voisiko Maria Bertilsdotterin, joka näyttää kuolleen 24.1.1720, vihkimerkintä olla virheellinen siten, että patronyyminsä olisi sittenkin Bengt eli isänsä olisi Bengt Paulsson Riutta?
Bengt Paulsson Riutan, joka näyttäisi toimineen (vt?) nimismiehenäkin, isä voisi olla Paul Michelsson Yyteristä, Ulvilan KO 16-17.3.1653.
Bengtin pso Margareta Bertilsd (haud 1.2.1670) taas voisi olla Noormarkun Simolasta, Ulvilan KO 10.3.1651.

[raimoensio]

Pomarkun "Riutan" suku menee näin

I Matti Martinp 1580-1634
pso Kreetta Pertint. Kreetan 2. pso Pentti Paavonp

II Pertti Matinpoika 1626-, Dumbe

III Maria Pertint 1645 au äiti Anna Tapanint, 1. pso Antti Heikinp 2. Matti Pekanp (Oukari) (Jossakin sanotaan virheellisesti Maria Pentintyttäreksi)

1V Maria Antint, kast 10.3.1667 Pomarkku Pori. Pso n. 1700 Heikki Ristonp Kynäs-Tuuna, k. 20.2.1670 Vihteljärvellä (Mouhijärven kk)

Matti Pekanpojan jälkeen suku vaihtui tähän lavialaiseen (Matti Heikinpoika viljeli aluksi puolta Riuttaa)

Antti Heikinpojan sukujuuria en ole löytänyt, mutta ehkä taas etsin. Palaan tälle palstalle jos jotain löydän.

Ao jutun olen joskus julkaissut Pomarkun joululehdessä.



Kyrön ja Ikaalisten talvikärjillä v. 1725 haastoi Venesjärven Juho Antinpoika Jussila talollisen vaimon Maria Antintyttären Kynäksestä (Heikki Ristonpojan vaimo), joka oli hänen isänsä Antti Pekanpojan (Mattila) veljen Matti Pekanpojan tytärpuoli. Juhon mukaan Matti oli ollut Pomarkussa talollisena ja peräsi Marialta rautapataa. Tämä käräjäpöytäkirja varmistaa, että Maria oli Riutan vävyn Antti Heikinpojan tytär, joka syntynyt Porin kastekirjan mukaan 1667.

Marian äidinkin syntymä on kirjattu tuomiokirjoihin, sillä 1645 oli Ulvilan käräjillä oli syytettynä Pentti Paavonpoika Riutan palveluspiika Anna Tapanintytär luvattamasta suhteesta kuuroon ja naimattomaan Pentin poikapuoleen Pertti Matinpoikaan, mistä suhteesta syntyi tytär Maria. Pertti Matinpojan isä oli Riutan talollinen Matti Markunpoika, jonka vaimon nimi taas tiedetään siitä, että 1633 Reko Heikinpoika Nissi oli syytettynä suhteesta Matti Markunpojan leskeen Kreetta Pertintyttäreen, joka sittemmim nai yyteriläisen Pentti Paavonpojan, joka oli kymmeniä vuosia lautamiehenä Ulvilan käräjillä.

Näin pari käräjäjuttua selvittää Tuunajärven talojen esi-isiä aina 1500-luvun puolelle asti.

Näitä juttuja on Paltschikin ja Lagströmin arkistoissa

[haapiot]

Kiitos tiedoista.
Anna Staffansdotterin kohdalla on SAY:ssa myöhemmin merkintä 'sonah' eli olivat kuitenkin menneet ilmeisesti naimisiin.
Noista Reko Nissin, joka hänkin näyttää olevan esi-isäni, käräjätuomioista Huittisten KO 13-15.3.1643 sekä Ulvilan KO 1633, 22-23.9.1641, 23-24.11.1652 ja
10-11.3.1654 en saa kunnolla selvää ja olisinkin kiitollinen jos joku suomentaisi ne kokonaisuudessaan. Olen tulkitsevani niin että Reko sai käräjillä kuolemantuomion, mutta että se muutettiin vankeudeksi?

[haapiot]

Mietin vielä tuota Reko Nissin tuomion sananmuotoa. Tuomiokirjassa mainitaan 'Gudslagen' - olisiko suomeksi 'Jumalanlaki', jonka mukaan rangaistuksena voi olla kuolema 'död för död'. Tällaisessa tapauksessa asiassa ei voitu antaa tuomiota, vaan se tuli alistaa hovioikeudelle. Näin ilmeisesti tehtiin.

[Matti A. Nieminen]

-- Olen tulkitsevani niin että Reko sai käräjillä kuolemantuomion, mutta että se muutettiin vankeudeksi?

Hei

Reko tuomittiin kuolemaan Ulvilan talvikäräjillä 16.-17.3.1653 ja tuomio siirrettiin hovioikeuden päätettäväksi "håfrättz widhare resolution och omdööme".

Hyvin todennäköistä on, että kuolemantuomio myös pantiin täytäntöön, vaikka varmaa tietoa asiasta en ole löytänyt. Käräjillä heinäkuussa 1653 ja maaliskuussa 1654 Rekon sanotaan vielä odottavan kuolemantuomiota "sitter opå liffwett", mutta jo käräjillä 19.-20.3.1655 hänet mainitaan vainajaksi.
(SAOB: sitta på livet, sitta fängslad i väntan på avrättning)

Terveisin
Matti Nieminen

[haapiot]

[QUOTE=Matti A. Nieminen;302327]Hei

Reko tuomittiin kuolemaan Ulvilan talvikäräjillä 16.-17.3.1653 ja tuomio siirrettiin hovioikeuden päätettäväksi "håfrättz widhare resolution och omdööme".

Hyvin todennäköistä on, että kuolemantuomio myös pantiin täytäntöön, vaikka varmaa tietoa asiasta en ole löytänyt. Käräjillä heinäkuussa 1653 ja maaliskuussa 1654 Rekon sanotaan vielä odottavan kuolemantuomiota "sitter opå liffwett", mutta jo käräjillä 19.-20.3.1655 hänet mainitaan vainajaksi.

HEI
Ruåttinkielentaitoni on niin ja näin, mutta tarkoittaisiko tuo 'sitter opå liffvet' sittenkin että 'istuu elinkautista'?

[Matti A. Nieminen]

Ruåttinkielentaitoni on niin ja näin, mutta tarkoittaisiko tuo 'sitter opå liffvet' sittenkin että 'istuu elinkautista'?

Hei

Vaikea sanoa täysin varmasti, mitä juuri tässä tapauksessa tarkoitetaan. SAOB antaa kaksi hiukan toisistaan poikkeavaa tulkintaa sitta på livet -ilmaisulle.

Liv-sanan yhteydessä SAOB sanoo selvästi, että sitta på livet tarkoittaa teloituksen odottamista vangittuna.
— sitta på livet, sitta fängslad i väntan på avrättning.
Schmedeman, Johan, Kongl. stadgar, förordningar bref och resolutioner, ifrån åhr 1528 in til 1701 angående justitiæ och executions-ährender. Stockholm, 1706.
Den, som sitter på lijfvet, och alla stunder skall vänta på döden.
RP 16: 341, Svenska riksrådets protokoll. 1 ff. (i: Handlingar rörande Sveriges historia, serie 3) Stockholm, 1878 ff.
[Sitta på lifvet; Auf den Tod sitzen.]
Möller, Johann Georg Peter, Teutsch-schwedisches und schwedisch-teutsches Wörterbuch. Tysk och svensk, samt svensk och tysk ord-bok. 1–3.
Stockholm, Uppsala, Åbo, Greifswald, 1782–90. 2 uppl. 1801-02.

På-sanan yhteydessä SAOB selittää kuitenkin, että sitta på livet tarkoittaa istumista vangittuna henkirikoksesta tai istumista vangittuna odottamassa teloitusta.

[PÅ]
r) [jfr motsv. anv. av t. auf; jfr 23 a (ε)] i uttr. som ange att ngn befinner sig i en belägenhet l. utsättes o. d. för ngt som innebär fara för liv l. heder l. egendom samt i anv. som ansluta sig härtill; numera företrädesvis i sådana uttr. som kämpa l. strida l. kamp l. strid l. fiendskap (äv. fiender) på liv och död (ngn gg äv. på liv och kniv), äv. strida på livet, ss. beteckning för att strid osv. gäller liv l. död (resp. att några äro dödliga fiender) o. i oeg. l. bildl. anv. härav; förr äv. i sådana uttr. som sitta på livet l. sin hals, sitta fängslad för livssak l. i väntan på avrättning, gå på livet (jfr 23 a ε slutet), riskera livet l. sväva l. livsfara, klaga ngn an på liv, gods och ära, anklaga ngn för ngt som medför förlust av liv, gods o. ära; jfr LIV I 1 d, HALS 2 a. (De) som sittia på theras hals. LPetri KO 60 a (1561, 1571). Att .. klaga honom an på lijff, godz och ähra. RP 8: 159 (1640). Fångar som sittia på Lijfwet. Grubb 599 (1665)
[-- Dhet och offta pröfwas aff fångar som sittia på Lijfwet och bryta Järn och Starcka Bommar til at undwijka Dödznöden.--]

Terveisin
Matti Nieminen

[haapiot]

HEI Oikeastaan päätelmäni perustuu siihen että Huittisten KO 13-15.3.1643 mainitaan Rekon kohdalla Huittis kissta (kai jonkinlainen putka) ja Åbo slotts fängelse eli hänen on kai täytynyt olla tuolloin vangittuna ja kun hän on elossa vielä 1654, tuntuisi hieman kohtuuttomalta odottaa teloitusta yli kymmenen vuotta!

[raimoensio]

Siinä kesäkuun 1653 käräjilla Hugon muistiinpanojen mukaan Rekon Heikinpojan vaimo Kerttu Antintytär esitti, että vävynsä Niilo yrjönpoika ja Maria Rekontytär saavat hallita tilaa ja kaikki muut periliset luopuvat oikeuksistaan. Martti Rekonpoika, joka oli ollut isäntänä tähän asti hävisi vuosiksi jonnekin. Linkki tähän pöytäkirjaan:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3865002

Selvittääkö tämä juttu mitään syytä tähän tapahtumaan. Marttikin oli ollut käräjillä 1646 sekaantumisesta piikansa, kun vaimo oli spitaalinen, mutta elossa.

[Matti A. Nieminen]

-- Selvittääkö tämä juttu mitään syytä tähän tapahtumaan. Marttikin oli ollut käräjillä 1646 sekaantumisesta piikansa, kun vaimo oli spitaalinen, mutta elossa.

Hei

Käräjäjutussa sanotaan, että kiinteä omaisuus meni vävy Niilo Yrjönpojalle ja Marina Rekontyttärelle niin, että nämä lunastavat ulos muut sisarukset. Jakamattomasta irtaimesta omaisuudesta vävy sai vielä "parannukseksi" karjaa. Loput irtaimesta omaisuudesta jaettiin muiden sisarusten kesken, lukuunottamatta Marttia, joka "vanhempiaan kohtaan harjoittaman vallattomuuden [excesser=vallattomuus, irstaus] vuoksi, sekä saatuaan jo aikaisemmin suuren määrän kaikenlaista irtainta, luopui nyt kädenpuristuksella kaikista oikeuksistaan isänsä taloon, syleillen äitiään ja vävy Niilo Yrjönpoikaa. Näin hän vapautui perinnöstään, niin ettei hänellä itsellään eikä hänen jälkeläisillään ollut enää äyrinkään arvosta perintöä odotettavissa, hafua ingen fyrrijch wärdh mehra aff arff förwänta".

Terveisin
Matti Nieminen

[Matti A. Nieminen]

-- Oikeastaan päätelmäni perustuu siihen että Huittisten KO 13-15.3.1643 mainitaan Rekon kohdalla Huittis kissta (kai jonkinlainen putka) ja Åbo slotts fängelse eli hänen on kai täytynyt olla tuolloin vangittuna ja kun hän on elossa vielä 1654, tuntuisi hieman kohtuuttomalta odottaa teloitusta yli kymmenen vuotta!

Hei

Tässä Reko Heikinpojan tarinassa on hyvä muistaa, että hän oli yhteensä neljä kertaa käräjillä syytettynä huoruudesta ja hänet tuomittiin samasta syystä kaksi kertaa kuolemaan.

Rekon ensimmäinen kuolemantuomio tuli Ulvilan käräjillä 22.-23.9.1641. Juttu meni hoviin ja tuomio muuttui jossain vaiheessa karkotukseksi, sillä myöhemmin Rekon sanotaan oleskelleen yli kolme vuotta karkotettuna Ylä-Satakunnassa. Hän pääsi palaamaan kotiseudulleen vasta sen jälkeen, kun kuningatar Kristiina oli kruunajaistensa aikaan armahtanut hänet.

Toinen kuolemantuomio tuli siis Ulvilan käräjillä 16.-17.3.1653 ja juttu meni taas hovioikeuden ratkaistavaksi. Todennäköisesti armoa ei enää annettu. Reko olisi kyllä selvinnyt ehjin nahoin tästäkin kerrasta, jos olisi löytänyt 11 miestä, jotka yhdessä hänen kanssaan olisivat vannoneet 12 miehen puhdistusvalan hänen syyttömyydestään. Tällaisia miehiä ei kuitenkaan löytynyt, eikä käräjäkansastakaan kukaan ilmoittautunut Rekon puolustajaksi, kun asiaa heiltä tiedusteltiin.

Muuten, tuossa Huittisten käräjien jutussa 13.-15.3.1643 Rekosta sanotaan vain, että hän oli "eräs vanki Turun linnassa" ja oli siellä kertonut syytetylle Juho Juhonpojalle, että oikea syyllinen Riitta Hätin makaamisjutussa oli eräs Jaakko Sipinpojan palvelija nimeltään Niilo. Huittisten "sochne kista" eli "fångehws" oli paikka, jossa väitettiin lapsen siittämisen tapahtuneen.

Terveisin
Matti Nieminen

[haapiot]

HEI Voi vain kuvitella millaista oikeudenkäynti oli tuohon aikaan.
Ennen vuoden 1653 käräjiä juttu oli esillä käräjillä 23.11.1652:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Tuomiokirjat/ala-satakunnan_tk/tuomiopoytakirjat_1650-1652_es1922_nidemm7/530.htm Todistajina olivat Grelsin poika Mårten ja Bengt Pålsson Riutta, jonka vaimon kanssa Grelsillä oli ollut vastaavan lainen juttu käräjillä 1633. Huomio kiinnittyy todistajien seikkaperäisiin kuvauksiin asiassa.
Sekä vuoden 1641 että 1652-3 jutuissa toisena osapuolena on ollut Agnes Larsdotter, ilmeisesti sama henkilö, vaikka edellisessä on mainittu nihdin vaimoksi ja jälkimmäisessä 'fältmarskalkens landbodotteriksi'.
Timo Haapio

[raimoensio]

SAY:stä näyttäisi, että tämä Agnes Larsdr on Lauri Juhonp Savon tytär. Vuonna 1635 näkyy Savolla Jöran vävy, ilmeisesti juuri Jöran Philipsson. Vuonna 1749 näkyy Henrich pojanpoika, mutta on ilmeisesti tyttärenpoika eli Henrich Jöransson.

Tällainen päätyi sitten Lampaluotoon Kasalan Kerttu Mikontyttären kanssa
1678 26.12.1678 Påmarck Hindrich Jörensson Staffan (oä)
1679 4.1.1679 Pomark Hindrich Jörens Gärtru Michels Dåtters Britta
*1680 25.2.1680 Påmarck Henrich Jörensson Matthias (oä)
*1681 31.10.1681 Påmarck Hindrich Jörensson Martinus

Ainakin Brita ja Mårten näkyvät Lampaluodossa